Perhereissulla Jyväskylän seudulla

Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto

Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo

Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka

Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.

Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Ajatuksia kesälomalle

Kirjastosta lainattua kesälomalukemista

Minulla on alkanut kesäloma. Olen nyt yhden viikonlopun verran laskeutunut lomalle ja huomaan, että pääni työstää vielä aivan täysillä työasioita. Uusia ideoita tulee ja niitä olen kirjoittanut vihkoon.

Olen tarkoituksella ollut kuitenkaan tekemättä työjuttuja ja olen ollut myös pois somesta. Minulle on ollut vaikea aikaisempinakin vuosina aloittaa loma ja sallin nyt aivoilleni sen, että ne vielä painivat työasioiden kimpussa. Kyllä myös aivoni pian rauhoittuvat, viimeistään silloin, kun miehen loma alkaa ja pääsemme pois kotiympyröistä.

Kuva kirjasta "Miksi suoritamme?" Kirja osui ja upposi, se kertoi suoraan minusta muutama vuosi sitten - nyt olen vähitellen päässyt eroon haitallisesta suorittamisesta

Tätä toivon kesälomalta:

* Kirjojen lukemista. Paljon, paljon kirjoja. Kepeitä kirjoja, muuta kuin ammattikirjallisuutta.
* Sometaukoa. Huomaan koukuttuneeni liikaa someen. Nyt olen asettanut itselleni rajat eli saan käyttää somea aamulla 15 minuuttia ja illalla 15 minuuttia. Ajattelin, että minun olisi vaikea irrottautua somesta, mutta viikonloppu meni jopa vähemmillä somemäärillä. Hyvä minä, ehkä koukuttumiseni ei olekaan niin totaalista kuin olin kuvitellut!
* Liikuntaa. Sekä lenkkeilyä että kehoa huoltavaa joogaa ja venyttelyä.
* Perhelomaa Suomessa. Tänä vuonna emme lähde ulkomaille. Viimeiset 10 vuotta olemme olleet joka kesä ulkomailla. Nyt on useampi syy, että päädyimme kesälomaan Suomessa (mun passi on mennyt vanhaksi, esikoisen keliakia olisi ulkomailla haastavaa ja suurin syy on kissamme Misse - emme raaski jättää häntä hoitoon).
* Tutustuminen uusiin kohteisiin pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Vallisaari ja Mustavuori ovat sellaisia paikkoja, joissa en ole käynyt.
* Käyn loppuun "Parempia kuvia älypuhelimella" - koulutuksen, jonka ostin keväällä ja ehdin käydä ekan kurssiosan läpi. Nyt käyn kurssin vähitellen loppuun ja otan heti vinkit käyttöön eli harjoittelen niin maisema-, lapsi- /eläin- kuin tuotekuvaustakin.
* Olisi kiva käydä katsomassa joku kesäteatteriesitys. Joku kepeä ja hauska, muttei kuitenkaan mikään puskafarssi.
* Käyn kehon hemmotteluhoidoissa. Aika on varattuna thaimaalaiseen hierontaan ja olisi kiva kokeilla myös esim. shiatsua ja metamorfista hoitoa.
* Minulla on ajatuksena myös kokeilla terapeuttista valokuvausta, joko nyt heinäkuussa loman aikaan tai viimeistään elokuussa.
* Heinäkuun lopussa menen maalauskurssille Harakan saarelle maalaamaan Elämäni värejä. Tuolta kurssilta toivon luovuutta ja flowta.

Millaisia suunnitelmia sinulla on kesälomalle? Voit suositella minulle myös kivoja (luonto)kohteita pääkaupunkiseudulla ja myös kesäisen kepeitä kirjoja luettavaksi!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kolme kirjaa perhe-elämästä

OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.

#Vauvavuosi

#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.

Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Meidän perheen stipendit

Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.

Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!

Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Mikä on lomalla tärkeintä?

Luin muutama päivä sitten Meidän Perhe -lehden päätoimittajan kirjoituksen ja nyökkäilin. Parasta perheen lomamatkalla oli se, minkä olisi voinut tehdä kotonakin - koko perheen yhteinen uimareissu. Tyttö oli koko kevään pyytänyt äitiään uimaan, mutta äiti oli keksinyt milloin mitäkin verukkeita. Lomalla perhe sitten ehti uimaan yhdessä. Kivointa ei ollutkaan se, että perhe oli ulkomailla kahdessakin eri maassa vaan se, että he kävivät uimassa yhdessä. Pieni voi olla lapselle suurta.

Aikuiset ajattelevat, että lapset tarvitsevat hienoja ja kalliita matkoja viihtyäkseen ja kehittyäkseen, saadakseen arvokkaita kokemuksia ja ties mitä. Lapsille usein taas riittää aivan tavalliset asiat. Tästä sain oivalluksen jo aikana ennen omia lapsiani. Ohjasin muutamana kesänä seikkailuleikkikenttätoimintaa eri leikkikentillä Mikkelissä. Järjestimme erilaisia ohjattuja seikkailuja leikkikentällä ja sen lähiympäristössä. Viimeisenä seikkailuleikkikenttäpäivänä lapset piirsivät, mikä oli ollut kivointa viikossa. Yksi tyttö piirsi viikon kivoimmaksi jutuksi koiran, joka oli yhtenä päivänä kulkenut leikkikentän ohitse. Muistan ajatelleeni, että "ahaa, aina kivoin juttu ei siis olekaan se järjestetty toiminta, jonka aikuinen on ajatellut kivaksi ja kehittäväksi vaan se voi olla jotain ihan muuta. Aikuisen mielestä vähäpätöistä, mutta lapselle ihanaa ja tärkeää".

Viime kesänä kävimme Berliinissä, Mikkelissä ja pojat kävivät Tampereella. Ja kävimme myös entisten naapureidemme luona Kotkassa. Ja minkä asian lapset nostivat kesän kohokohdaksi? Sen, kun olimme Kotkassa ja he kävivät seikkailemassa metsässä ja maalasivat kasvonsa mustikalla. Muutaman vuoden takaa muistan Tukholman reissumme, jossa kahden päivän ajan kiertelimme useassa eri kohteessa (Junibacken, Vasa-museo ja Tekniikan museo). Lapsista kaikkein kivointa oli pelata laivalla pleikkaa. Sitä he olisivat voineet tehdä naapurissakin.

Uskon, että moni lapsi pitää tärkeimpänä asiana lomalla sitä, että perhe on yhdessä. Sitä, että on aikaa. Sitä, ettei ole kiirettä. Sitä, että aikuinen ehtii paneutua lapseen ja olla hänen ajatustensa äärellä. Sitä, että aikuinen ehtii katsoa sitä muurahaista, joka kiehtoo lasta ja jota lapsi jaksaa tuijottaa pitkät ajat. Tärkeää on se, ettei loma ole suorittamista. Lapsikin tarvitsee lomalla luppoaikaa ja myös tylsyyttä. Itse ajattelen, että tylsyys on hyväksi. Ajattelen myös, että vähemmän on enemmän. Jos kesä on täyteen viritetty erilaisia retkiä, matkoja ja kohteita, mikään niistä ei tunnu erityisen arvokkaalta mielessä. Mutta kun on käyty parissa-kolmessa kohteessa, ne jäävät enemmän lapsen mieleen. Ja sitten jää aikaa myös niille mustikkanaamoille, muurahaisille ja leikkipuiston ohi kulkeville koirille.

Meidän perheen hyvään lomakonseptiin on jo useamman vuoden ajan kuulunut koko perheen yhteinen lomamatka ulkomaille. Matkan optimaalinen pituus on 4-5 päivää, enempää ei lapset jaksa (ja tulee koti-ikävä; jopa Legolandissa tuli mieleen koti-ikävä!) ja myöskään puutarha ei voi olla ilman hoitoa pidempään. Sen lisäksi käymme Suomessa pari reissua, toinen reissuista on aina kotiseudulleni Mikkeliin. Minä käyn lasten kanssa pari päivää jossakin, jotta mies saa omaa aikaa ja mies puolestaan käy lasten kanssa parin päivän reissun, jotta minä saan omaa aikaa. Esikoiselle on tärkeää, että lomalla ollaan myös tarpeeksi kotona. Hän on kotikissa, tykkää olla kotona ja lukea kirjoja. Kuopus taas tykkää olla kavereitten kanssa ja hänellekin on tärkeää, ettei olla liian paljon reissussa - jotta saa olla aamusta iltaan omien kavereittensa kanssa. Meidän perheelle lomalla on tärkeää yhteisen ajan lisäksi myös jokaisen tarpeet ja oma aika. Näin lomasta tulee paras mahdollinen.

Mikä on teidän perheelle lomalla tärkeintä?

* Kuvat ovat parin viikon takaa kesän toiselta Mikkelin reissultamme, tivolista ja keilahallista.

Tallinnassa ja lähiseudulla

Viron reissulla olimme kaksi päivää Haapsalussa ja sieltä saavuimme bussilla Tallinnaan. Tallinna on meille tuttu kohde jo monelta kesältä ja olemme käyneet suunnilleen kaikki Tallinnan lapsiperhekohteet läpi. Tälle vuodelle etsimmekin vähän kauempana olevia kohteita.

Atlantis H2O Aquapark on viime vuonna avattu Viron suurin kylpylä, joka sijaitsee Viimsissä, noin puolen tunnin päässä Tallinnan keskustasta. Me menimme Viimsiin Viru-keskuksen terminaalista bussilla 1A. Vesipuisto sijaitsee aivan bussilinjan päätepysäkin vieressä, pysäkin nimi on Ravi tee.

Vesipuistossa on kahdeksan eripituista ja erilaista vesiliukumäkeä, virtaava joki ja aaltoallas. Atlantiksen yhteyteen on rakennettu interaktiivinen löytöretki- ja tiedekeskus, jossa on näytillä kolmisenkymmentä vesi- ja avaruusaiheista konetta, laitetta tai pienoismallia. Nämä tiedepisteet toivat mukavan lisän vesipuistokäyntiin, tosin niistä oli harmittavan moni rikki meidän vierailupäivänämme.

Vesipuiston perhelippu maksaa 35 euroa ja sillä sai olla kolme tuntia puistossa. Se aika vierähti tosi nopeasti. Tykkäsimme! Ja minä ylitin täydellisesti itseni uskaltamalla menemään useampaan vesiliukumäkeen, monesti olen käynyt vain ihan "nössöimmissä".

Keskiviikkopäivän vietimme Vembu-Tembumaassa. Vembu-Tembumaa on Viron Puuhamaa. Vembu-Tembumaa sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta.  Me menimme Vembu-Tembumaahan junalla, joka pysähtyy noin kahden kilometrin päähän Kiisan asemalle. Olin lukenut netistä, että siitä eteenpäin on viitoitus Vembu-Tembumaahan, mutta ensin kyllä piti osata kävellä puoli kilometriä oikeaan suuntaan ennen kuin löytyi ensimmäinen kyltti. Takaisin Tallinnaan palasimme pikkubussilla 219, jonka pysäkki piti olla ihan vieressä, mutta me ei ainakaan löydetty. Pysäkki löytyi kauempaa ja pysäkillä olleen aikataulun mukaan sillä pysäkillä pysähtyy kerran päivässä Tallinnaan menevä bussi. Pysäkille tuli onneksi pari paikallista, joilta saimme varmistettua, että pysäkki on oikea. Bussi tosiaan oli tupaten täynnä oleva pikkubussi, jossa sitten seisoimme lähes koko matkan Tallinnaan. Mutta jotain hyvääkin, sen pikkubussin pysäkki oli aivan hotellimme vieressä. Vembu-Tembumaahan pääsee siis julkisilla liikennevälineillä, mutta se vaatii ehkä vähän seikkailumieltä.

Vembu-Tembumaassa on pomppualue, jolla oli ilmamäkiä, pomppulinnoja ja erilaisia trampoliineja. Uima-allasalueella oli vesiliukumäkiä ja erilaisia altaita. Näissä pojat ja mies kävivät monta kertaa, itselleni vesi oli liian kylmää, vaikka aurinkoinen päivä olikin. Vembu-Tembumaasta löytyi myös sähköautoja, formuloita ja törmäilyautoja, joilla sai ihan oikeasti törmäillä. Lisäksi oli erilaisia kiipeilytelineitä ja tarzan-ratoja. Kaikkiaan kiva paikka ja meillä vierähti kohteessa koko päivä. Olemme käyneet Tervakosken Puuhamassa joskus vuosia, vuosia sitten ja voi olla, että se on vähän monipuolisempi paikka, mutta toisaalta on vaikea verrata, koska pojat ovat nyt niin eri-ikäisiä kuin sillä reissullamme.

Monesti meillä on eväät puuhapuistoihin tai huvipuistoon mennessä, koska ruuat ovat usein täyttä kuraa noissa paikoissa. Nyt meillä ei ollut eväitä, koska emme muistaneet käydä edellisenä iltana ruokakaupassa. Ja voin sanoa, että kasvissyöjänä oli superhankalaa löytää sopivaa ruokaa. Annokseksi valikoitui lopulta sipulirenkaat ja ranskikset. Ei ollut järin hyvää, mutta nälkä onneksi lähti. Parasta tuossa annoksessa oli dippikastike.

Näyttääkö tämä herkulliselta kasvisruualta? Ei minustakaan.

Torstaille olimme suunnitelleet retkeä Televisiotorniin, mutta totesimme olevamme jo sen verran väsyneitä bussilinjojen selvittelyyn ja matkusteluun, että päädyimme lähellä keskustaa olevaa kohteeseen, Energian oivalluskeskukseen. Tämä Energiakeskus on uudistettu ja avattu uudistettuna pari vuotta sitten. Kävimme muutama vuosi sitten paikassa ja siihen nähden oli kyllä tapahtunut totaalinen uudistuminen.

Energiakeskuksessa on 130 interaktiivista eli ns. käytännön näyttelyesinettä, jotka kertovat sähkötalouden historiasta, sähkön keksimisestä, salamoista, uusiutuvista energiamuodoista, ydinenergiasta, äänestä ja optiikasta. Pidimme eniten ääneen ja optiikkaan liittyvistä näyttelykohteista. Toiminnalliset näyttelykohteet ovat aina kivoja, kun pääsee itse kokeilemaan.

Energiakeskus on lähellä satamaa ja siitä olikin helppo lähteä kohti laivaa ja Suomea. Matkustimme ensimmäistä kertaa kantosiipialuksella ja olipa se nopeaa ja mukavaa matkantekoa. Merellä ei tuullut ja näin alus ei juurikaan keikkunut.

Haapsalussa

Totesimme, että kesäkuun lopulla matkustaminen oli hyvä ratkaisu, sillä mikään kohde ei ollut tupaten täynnä ja jonottaminen jäi hyvin vähäiseksi. Tosin onhan Tallinna ja Haapsalu myös pienempiä kaupunkeja kuin vaikkapa Berliini, jossa saimme jonkin verran jonotella viime kesänä jo sisäänpääsyissä. Tai Legoland muutaman vuoden takaa, jossa sai ainakin heinäkuussa jonotella lähes joka paikkaan.

Monta mukavaa muistoa jää tästäkin Viron reissusta. Virossa on paljon kivoja lapsiperhekohteita. Meillä on kokemusta Pärnusta, Tartosta ja Tallinnasta ja kaikista löytyy paljon puuhaa. Emme ekologista syistä lennä joka vuosi ja Viro on siksi muotoutunut meille kesälomakohteeksi monena kesänä.

ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kevään lumoa ja arvonnan voittajat + alekoodi

Nyt on lämpöä, aurinkoa ja lumoa puutarhassa. Omenapuut ovat tänä keväänä maagisen kauniita. Niin tupaten täynnä valkoisia kukkia. En muista, että meillä olisi koskaan aiemmin ollut näin runsasta omenapuiden kukintaa.

Olen vähitellen aloitellut kesäkukkien istuttamisen. Vähitellen, sillä roudaan kukat fillarilla lähipuutarhalta enkä saa kovin montaa kukkaa kerralla tulemaan. Vähitellen myös siksi, että lähipuutarhalla ei vielä ole aivan niiden kaikkien kukkien taimia, jotka minä olen todennut sopivaksi omalle pihallemme. Meillä on todella kuuma takapiha kesähelteillä ja on valittava kukkia, jotka kestävät kuumuutta ja myös kuivumista. Kesällä ollaan välillä useampi päivä poissa kotoa reissussa ja näin kukkina ei voi olla sellaisia, jotka vaativat jatkuvaa kastelua.

Rakastan kevättä, rakastan omaa pihaa. Tällä hetkellä tykkään erityisen paljon siitä, että työni ovat koko ajan vähenneet ja minulla on päiviä, jolloin ohjaan ehkä vain 1-2 ryhmää ja lopun päivää olen vapaalla. Huomenna minulla on täysin vapaapäivä. Mitä luksusta! On ihan mahtavaa saada tehdä iltapäivät pihahommia tai istua lukemassa omalla pihalla. Nämä ovat niitä yrittäjyyden parhaita puolia. Saa laskeutua pikkuhiljaa kohti kesälomaa. Toki en saa rahaa tällaisista päivistä niin paljoa, mutta en mitenkään voi laskea rahassa sen arvoa, että saan aikaa itselleni ja perheelleni ja omalle hyvinvoinnille.

Väpä Sorsa -  kirjan ja korttien arvonta loppui eilen illalla. Onnettarena toimi taas perheemme esikoinen. Kirjan voittaja on  Minttu-Maaria ja korttien voittaja on Siinatar. Laitatteko meilillä osoitetietonne minulle (heli (at) kasvuntaika.fi), niin laitan arvontavoitot tulemaan.

Kaikille niille tiedoksi, joita kiinnostaa Väpä Sorsa - kirjan hankkiminen:
Ennakkoluuloja ja syrjintää käsittelevä lastenkirja Väpä Sorsa nyt kevätalessa -50%! Tarjous on voimassa toukokuun ajan Mini Kustannuksen verkkokaupassa. Alekoodi 052016.

Täytyy se vielä laittaa, että edellinen blogitekstini havainnollisti minulle otsikoinnin merkitystä. Tekstiä on käyty lukemassa ihan huimat määrät.

Ihania loppukevään päiviä kaikille!

Hetkessä: Leffareissuja (Äkkilähtö, Onnenonkija, Kung Fu Panda 3)

Pääsiäisen aikaan minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa useampi leffa. Mikkelissä on niin helppo lähteä leffaan, kun äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja leffaan pääsee ihan vain kävellen. Lisäksi Mikkelissä harvoin on leffat loppuunmyyty eli päätöksen leffaan lähdöstä voi tehdä vaikka puoli tuntia ennen leffan alkua. Minä käyn suht harvoin katsomassa muita kuin perheleffoja, nyt minulla oli ihana mahdollisuus nähdä myös kaksi ihan aikuisten elokuvaa,

Äkkilähtö kertoo lapsettoman uranaisen, Katrin, ja laiminlyödyn tytön, Annan, karkumatkasta kohti tytön mummolaa. Viedessään tyttöä mummolaan Katri joutuu pitkin hampain epämukavuusalueelle lapsen kanssa. Matkantekoa mutkistaa takaa-ajoon lähteneet Mikko ja Tero. Kuviota sekoittaa myös kirpputoria pitävä Johannes. Hieman epärealistista juonen kulkua, liikaa tupakointia ja kiroilua. Ihan ok leffa, mutta ei noussut minun suosikkieni joukkoon.

Onnenonkija on ensimmäinen blogimaailmasta tehty elokuva. Itse en juurikaan samaistunut bloggaajaan enkä muutenkaan seuraa trendikkäitä muoti- ja kauneusteemaisia blogeja. Silti tarina vei minut mukanaan. Onnenonkijan päähenkilöt ovat bloggaaja Marja ja rikkaan suvun poika Olavi. Bloggaaja Marja kuvaa arkeaan hehkeäksi. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Hän asuu vanhempiensa luona, kuvaa vaatteita ja meikkejä lapsuudenkodin huoneessaan ja elää pikavipeillä. Olavi on syntynyt kultalusikka suussa, mutta hän haluaa olla ihan tavallinen. Marja ajattelee, että Olavi olisi ratkaisu hänen bloginsa nousuun ja rahapulaan.

Pidin elokuvasta. Siinä oli muutama tosi hauska kohtaus. Toteutus oli mielestäni raikas. Hehkeän siloitellun blogielämän kuvauksesta päästiin myös elämän realismiin ja postauksiin, jotka kertoivat muustakin kuin siitä, miten hyvin menee ja mitä uutta on hankittu tai saatu.

Kung Fu Panda 3 käytiin katsomassa koko perheen voimin. Leffa yllätti minut. En ole nähnyt aikaisempia osia (esikoinen oli nähnyt ykkösen ja kertoi kyllä, että leffan pääsanoma on, että itseen pitää luottaa). Ajattelin, että leffa on yhtä päätöntä kaahailua ja taistelua alusta loppuun, mutta elokuvassa olikin syvää elämänfilosofiaa ja sanomaa. Tutustu itseesi, tule siksi mitä olet ja kun olet tasapainossa itsesi kanssa, voit löytää sisäisen rauhan ja chin. Yhteisöllisyys on voimaa. Elämä on positiivista iloittelua. Kaikki elämän suuret viisaudet saatu samaan leffaan.

Sattumalta samana iltapäivänä telkkarista tuli myös Kung Fu Panda 2 ja se katsottiin sitten telkkarista. Sanoma oli sama. Itse pidin enemmän kolmososasta, vaikka kakkonenkin oli hyvä. Nyt tuli tarve nähdä myös ykkönen. 

Oletko sinä käynyt viime aikoina katsomassa elokuvia? Mitä olet nähnyt?

Hetkessä: Levon, leffojen ja kirjojen pääsiäinen

Takana on rentouttava pääsiäinen. Tuntuu, että koko pääsiäinen oli yhtä Hetkessä - elämistä. Lepoa, ravintoa sielulle ja keholle. Perheen kesken olemista, omaa aikaa, lukemista. Välillä meinasi kaaos tulla mieleeni (kaikista tulevista työ- ja opiskelutekemisistä ja remontin keskeneräisyydestä), mutta sain taltutettua kaaoksen rauhoittamalla itseäni ja tekemällä listoja siitä mihin toimiin tartun heti pääsiäisloman jälkeen.

Kiirastorstaina tuli mieleeni, että mitä jos ei lähdettäisikään Mikkeliin ja oltaisiin kotona ja laitettaisiin kodinhoitohuonetta kuntoon. Pitkäperjantaina kuitenkin lähdimme Mikkeliin ja tämä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisimme olleet kotona, pääsiäinen olisi taatusti ollut erilainen. Luulen, että kodinhoitohuoneen laittamisen lisäksi olisin myös muuten huhkinut kotona ja pahimmillaan tehnyt myös opiskelu- ja työhommia. Nyt kun olimme äitini luona, ei ollut huolta ruuanlaitosta, ei tarvinnut tehdä kotihommia ja oli mahdollisuus käydä useammassa leffassa. Äitini kun asuu Mikkelissä aivan keskustan tuntumassa ja on niin helppoa kun voi vain kävellä leffateatteriin.

Pääsiäinen pois kotoa ja keskeltä remonttia teki hyvää myös parisuhteelle. Tajusin jo viime viikonloppuna Parenting Happiness  - seminaarissa, että remontin takia minun ja miehen yhteinen aika on jäänyt ihan minimiin. Nyt on sitten halittu ja kuljettu käsi kädessä. On myös vietetty perheaikaa pelaten lautapelejä ja uimahallissa käyden. Ainut harmillinen asia tässä pääsiäisessä on se, että tämän pääsiäisen hitit, töhnämunat, jäivät minulta saamatta. Saiko joku töhnämunaa? Oliko se hitti vai huti?

Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa peräti kolme leffaa elokuvateatterissa (Äkkilähtö, Kung Fu Panda 3 ja Onnenonkija) ja yhden katsoimme myös telkkarista (Kung Fu Panda 2). Näistä leffoista kirjoitan vielä ihan oman postauksen. Kirjojakin ehdin lukea. Olo on rentoutunut. Nyt olenkin palannut jo kotihommien ja töiden pariin, huomenna on taas temppuilutunnit ohjattavana ja tuntisuunitelmat tehty ja musiikit ladattu kännykkään. Huomenna palautan myös Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen etätehtävän ja sen viimeistely on vielä edessä. Pyykkikone pyörii ja hahmottelen mielessäni tulevan viikon ruokalistaa ja ostoslistaa.

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille!

Oi valoa!

Pääkaupunkiseudullekin on satanut lunta. Vähän. Sen verran, että se on tuonut valoa pimeyteen. Pitkään olikin todella synkkää, harmaata ja sateista. 

Olen viikonlopun aikana miettinyt paljon kiitollisuutta. Eilen oli ohjaamani Mindfulnessia vanhemmille - kurssin toiseksi viimeinen kerta ja teemana oli myönteiset tunteet ja kiitollisuus. Olen viikonlopun aikana tuntenut suurta kiitollisuutta monista asioista.

Lauantaina olin poikien koulun marrasmarkkinoilla talkoolaisena onnenpyörä - pisteessä koko päivän. Oli mahtavaa nähdä yhteisöllisyyttä tapahtumassa. Tunsin onnen suorastaan läikkyvän rinnassani. Eilen katsoimme leffan "Big Hero 6" ja se oli mukava hetki oman perheen kanssa. Taas läikähti sydämessä. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jonka koen merkitykselliseksi. Ja kaiken lisäksi työni on itseluomani.

Kiitollisuutta tunnen myös lähestyvästä joulusta, ensimmäisiä koristeita on  nyt laitettu esille. Joulu on ihanaa levollista yhdessä olon aikaa. Aikaa perheelle, aikaa itselle.

Tällä hetkellä olen myös onnellinen siitä, että syksyn suurin työsuma on nyt ohitettu ja minulla on nyt aikaa myös opinnoilleni ja ajatuksilleni. Työt vähenevät pikku hiljaa joulua kohden ja edessä on pitkä loma.

Tällaisia ajatuksia minussa herätti lumi, valo ja kiitollisuus. Mukavaa viikkoa sinulle!

Katuruokaa ja ideoita Lähiöfestareilla

Meillä on takana mukava viikonloppu. Sää on hellinyt ja olemme nähneet paljon tuttavia ja viettäneet myös mukavaa perheaikaa. Eilen olimme miehen ystävän hääjuhlassa, jossa oli mukavan rento fiilis, ei mitään turhaa prameilua. Samalla näimme myös useampaa sellaista tuttavaperhettä, joita olemme nähneet viime vuosina aika harvoin.

Tänään kävimme Lähiöfestareilla pienen fillarointimatkan päässä meiltä, Vantaan Mikkolassa. Lähiöfestarit ovat nyt suunnilleen viikon ajan Mikkolassa purettavassa kerrostalossa ja sen pihapiirissä.

Söimme lounaaksemma street foodia, falafelia. Oli oikein maukkaat annokset. Kiertelimme myös tyhjässä kerrostalossa, jonka huoneet oli laitettu uuteen uskoon eri näytteilleasettajien voimin. Esimerkiksi Kekkilä oli suunnitellut piha- ja parvekeistutuksia, yhdessä asunnossa esiteltiin Tikkurilan maaleja, yhdessä asunnossa olisi pystynyt nukkumaan päikkärit Sokos Hotelsissa. Minä innostuin kovasti erilaisista puutarhaistutuksiin liittyvistä ideoista.

Tapahtumassa on erilaista ohjelmaa pitkin viikkoa. Ensi lauantaina 15.8. on pihajuhlat, joissa on sisustusbloggaajia myymässä kirppistavaraa, lähiruokatori ja esityksiä. Luulen, että käymme tuolloin uudelleen tapahtumassa.

Asumme sen verran syrjässä, ettei Hesassa isoina näkyvät pihakirppistapahtumat ja ravintolapäivät yllä meidän seudulle ja siksi onkin kivaa, että jotain erilaista tapahtuu lähitienoilla.

Tänään illalla meillä kävi vielä yhdet kuopuksen kummit kylässä, he kun eivät viikko sitten päässet 10 v synttäreille. 

Lapsilla on vielä kaksi lomapäivää jäljellä. Minä käyn huomenna pitkästä aikaa vyöhyketerapiassa ja tiistaina pitää vielä tsekata, tarvitseeko ostaa koulutarvikkeita pojille. Uusia reppuja ei tarvita, mutta mahdollisesti pari kumia ja terotinta voisi ostaa. Tiistaina käyn tyhjentämässä kirppispöytäni, siellä on kauppa käynyt kivasti ja paljon tavaraa ja vaatetta on siirtynyt uusille omistajille.

Mukavaa viikkoa juuri sinulle!

Vinkkejä lapsiperheen Berliiniin?

Tulevan kesän matkakohteeksemme on valikoitunut Berliini. Mietimme Pietarin, Berliinin ja Lontoon välillä ja lopulta päädyimme Berliiniin. Pietariin ei olisi tarvinnut lentää, sinne ehkä matkaamme sitten seuraavana kesänä. Me pyrimme välttämään lentämistä ekologisista syistä, siksi olemmekin matkustelleet paljon esim. Virossa (Tallinna, Pärnu ja Tartto - kivoja kohteita kaikki). Tähän mennessä ainut matka, jonka olemme tehneet perheenä lentäen suuntautui Tanskaan kolmisen kesää sitten. Tanskassa matkustimme sitten junalla ja bussilla. Kävimme Vejlessä, Legolandissa ja Kööpenhaminassa. Sieltä reissulta on paljon hyviä muistoja. Kuten myös muista kesälomamatkoistamme.

Pojat rakastavat toiminnallisia museoita ja myös erilaisia seikkailuratoja. Olemmekin suunnanneet matkoillamme esim. tekniikan museoihin ja Virossa olemme käyneet useammassa seikkailupuistossa (seikluspark). Olen googlaillut Berliinin museoita ja tarjontaa näyttää löytyvän paljon. Berliinin eläintarha on saanut monelta kehuja, minut eläintarhat saa aina surulliseksi ja tulee epäeettinen olo. Mutta monenlaista tarjontaa näyttää Berliini tarjoavan. Luonnontieteellistä museota jotkut ovat kehuneet, samoin Tiedekeskus Spectrumia. Myös Tekniikan museo ja DDR-museo ovat saaneet kehuja. Mitä museoita sinä suosittelet Berliinissä? Entä millainen on Lego Discovery Center? Onko joku käynyt Loxx Miniatur Welten- nimisessä paikassa?

Mitä vinkkejä sinulla on Berliiniin? Onko Berliinissä kivoja puistoja, joissa pojat pääsisivät kiipeilemään ja seikkailemaan? Missä museoissa te olette käyneet? Entä löytyisikö Berliinistä kivaa vesipuistoa tai kylpylää, jonne voisi pulahtaa yhtenä päivänä?

(ylin kuva on Legolandista, keskimmäinen Pärnun lähellä olevasta Valgerannan seikkailupuistosta ja alin Tarton kasvitieteellisen puutarhan muurilta).

Pääsiäisenä

Pääsiäisenä lepäillään ja rentoudutaan. Vietetään perheaikaa. Käydään elokuvissa. Lastenleffatarjontaa näyttää olevan paljon, samanaikaisesti menossa Me Rosvolat (joka sai aika huonot arvostelut Hesarissa), Vihdoin kotona ja Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho. Itsekin ajattelin käydä leffassa. Ihan aikuisten leffassa. Millainenhan olisi The Second Best Exotic Marigold Hotel. Edelleen Alice olisi varmasti hyvä, mutta mietin, meneekö se liikaa ihon alle. Isäni myötä Alzheimerin tauti tuli minulle liiankin tutuksi. Ja isäni kuolemasta on nyt melko tarkalleen kolme vuotta aikaa, silloin(kin) elettiin pääsiäistä.

Käydään uimassa, ehkä myös keilaamassa. Minäkin aion jättää työasiat sivuun, niin paljon kuin se yrittäjänä on mahdollista.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Millaisia pääsiäissuunnitelmia teillä on?

Leffareissuja: Viikossa aikuiseksi, Late Lammas ja Risto Räppääjä

Olen käynyt lyhyen ajan sisällä katsomassa useamman leffan. Ja näiden joukossa on myös yksi aikuisille suunnattu leffa, monesti mun leffakäynnit suuntautuvat perheleffoihin.

Late Lammas -elokuvan kävimme katsomassa koko perheen voimin. Late Lammas on animaatioelokuva, jossa ei ole dialogia. Elokuvassa Late kyllästyy samanlaisena toistuvaan arkeen ja alkaa kaivata muuta elämäänsä. Late alkaa suunnitella vapaapäivää. Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta vapaapäivästä tulee aika lailla erilainen kuin alkuperäinen ajatus oli. Elokuva oli hauska, nokkela ja tykkäsimme siitä kaikki. Antaisin leffalle 4 tähteä.

Risto Räppääjä ja Sevillan saituri on viides Räppääjä-elokuva. Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi viime syksynä. Risto saa kuulla olevansa kaukaisen sukulaisen perijä. Rauha ja Elvi yrittävät kouluttaa Ristosta herrasmaisen perijän. Risto tapaa kaukaista sukulaistaan salaperäisessä talossa, jossa on myös palvelija, jonka suunnitelmat ovat erilaiset kuin saiturin. Luvassa on seikkailu, jossa on komiikkaa ja vähän myös jännitystä. Kävin katsomassa tämän leffan poikien kanssa ja meidän kaikkien mielestä tämä oli huonoin Räppääjä-elokuva. Itse olen tykästynyt ihan ensimmäisiin Räppääjiin eniten. Antaisin leffasta maksimissaan 3 tähteä, ehkä 2.5 olisi oikea tähtimäärä.

Viikossa aikuiseksi on Johanna Vuoksenmaan komedia ihmisten kompuroivista yrityksistä kasvaa aikuiseksi. Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä viettää viikon saaressa, seksittömällä ja päihteettömällä leirillä. He etsivät itseään ja onnea. Elokuvassa on kiva teema, mutta olin pettynyt elokuvaan. Olen tykännyt paljon Johanna Vuoksenmaan elokuvista ja tv-sarjoista, siksi tämä tuntuikin aika lässähtäneeltä. Koko ajan odotin, milloin esitys lähtee lentoon. Sitä se ei mielestäni tehnyt missään vaiheessa. Elokuvassa on kyllä hauskat hetkensä, mutta ehkä elokuvaa kuvaa parhaiten sanat "ihan ok". Antaisin leffalle 2.5 tähteä. Tämän leffan kävin katsomassa ihan itsekseni Mikkelin reissumme aikana. Leffassa oli yksi Mikkeli-viittaus ja se nauratti katsomossa.

Aikaisemmin kirjoitin jo Paddinton-leffasta, se on tämän vuoden tähän mennessä paras näkemäni elokuva.

Oletko sinä nähnyt jonkun noista elokuvista? Mitä olet pitänyt?

Lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu

Luin mielenkiintoisen  artikkelin, jonka teemana on: Lapsille pitäisi antaa enemmän aikaa - lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu. Vantaalla Mikkolan koulun musiikkiluokkalaiset tekivät musikaalin aikuisten kiireestä. Häiriötekijä - musikaali ihmettelee, miksi työ on vanhemmille tärkeintä ja miksi lasten asiat jäävät usein arjen ja kiireen jalkoihin.

Tuntuu koskettavalta lukea lasten ajatuksia vanhemmistaan ja kiireestä.

 "Etenkin isällä on usein kiire. Se saattaa lähteä kuudelta töihin ja tulla vasta yhdeksältä kotiin. Ymmärrän kyllä, että ilman rahaa ei voi elää, mutta kun tekee liikaa töitä niin stressaantuu. Sen huomaa kotona"

"Mulla olisi tuhat asiaa mitä haluaisin tehdä vanhempien kanssa, mutta niille ei ole aikaa. Ihan arkisia juttuja, kuten pelata jotain peliä tai katsoa vaikka leffaa".

"Vaikka vanhemmilla ei olisi kiire, niin sitten ne ei aina jaksa tehdä mitään. Jos kysyn, että pelataanko Monopolia, niin äiti saattaa vastata että katsotaan huomenna. Seuraavana päivänä se sanoo, että ei tänäänkään ehdi. Silloin tuntuu, että lapset ovat häiriötekijöitä".

"Yleensä kiire johtuu töistä ja kotihommista, ja joskus tuntuu että työt menee lasten edelle. Silloin jos vanhemmat eivät ehdi kuunnella, tuntuu siltä, että on itse häiriötekijä. Joudun kysymään saman kysymyksen viisi kertaa ennen kuin saan vastauksen"

 "Vanhempien kiireen huomaa siitä, että kun niille kertoo jotain ne vastaa 'joo joo', mutta kysyy jo hetken päästä, että 'mitä sä sanoit'. 

"Multa kyllä kysytään mielipiteitä, mutta oikeasti ne asiat on jo päätetty etukäteen" 

Olen minäkin sanonut lapsilleni, että "en nyt ehdi lukea tai pelata lautapeliä". Joskus. Aina ei ole myöskään huvittanut. Ottaa sitä Monopolia esille tietäen että peli kestää kaksi tuntia. Olen minäkin sanonut, että "en jaksa nyt kuunnella". Joskus. Olen varmaan myös joskus ohittanut lapsen mielipiteen. Toivon, että lapsillanikin on olo, että vain joskus. Ainakin olen tehnyt elämässäni isoja ratkaisuja, jotta meillä ei olisi kiire. Jotta aikaa olisi. Jotta lapseni kokisivat, että he tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää artikkelin lauseet?

ps. Myös Maaret Kallio kirjoittaa kiireestä ajatuksia herättävästi "Kaikilla on niin kamala kiire"

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa

Ennakkotilasin Satuhieronta-kirjan ja se tuli meille muutama päivä sitten. Heti selasin kirjan läpi ja totesin, että kirja on ihana. Lumoava. Kuvat ovat kauniita, kirjassa on ihana fiilis. Kirjassa on sekä teoriatietoa että paljon satuhierontoja.

Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronta luo aitoja yhdessäolon hetkiä ja auttaa aikuistakin rentoutumaan.

Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, sanoo näin:

"Satuhieronta avaa oven kauniiseen maailmaan. Se yhdistää hienosti monia arvokkaita perinteitä: tarinankerronnan ja hieronnan, hyväksyvän läsnäolon ja rentoutumisen, kehitystieteet ja kokemuksellisen ymmärtämisen"

Kirjassa on perustietoa satuhieronnasta, helppoja satuhierontaohjeita ja niiden lisäksi tietoa kosketuksen ja läsnäolon voimasta sekä lempeitä neuvoja päivähoitoon ja lapsiperhearkeen.

 " Satuhieronta on lyhin tie rakkauteen. Siihen kokemukseen mitä rakkaus on." -

- Kaija Virho, tunnevalmentaja, Rosen-terapeutti -

Itseäni viehätti se, että kirjassa huomioitiin myös aikuiset, kasvattajat. Luvussa "Kosketus omaan itseen" käydään läpi aitoa läsnäoloa, satuhieronnan vaikutusta aikuiseen, voimalauseita ja kiitollisuutta elämässä. Juuri niitä teemoja, joista olen kirjoittanut paljon tänne blogiini.

Kirjassa on myös hyviä kysymyksiä aikuisille:

Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin?
Mitkä asiat tuovat sinulle iloa?
Milloin sinä rentoudut?

"On tärkeää muistaa, että sinä olet tärkeä. Sinun hyvinvointisi on tärkeää. Kun alat sallia enemmän hyviä asioita itsellesi, puhkeat kukkaan"
- Pirjo Isorinne, voimavaravalmentaja -

Olen lumoutunut ja ihastunut. Kirja on kertakaikkisen ihana ja toivon, että tämä kirja hankitaan jokaiseen päiväkotiin ja myös koteihin. Itse olen hieronut jo vuosia omia lapsiani ja varsinkin esikoinen rakastaa satuhierontaa. Nyt kirjan kautta sain monta uutta satua hierottavaksi. Ja paljon myös ajateltavaa.

"Jakamaton huomio ei ole mitään sellaista, mitä on mukava antaa lapselle, mikäli aikaa liikenee; se on lapsen kipeä tarve"
- Ross Campbell, lastenpsykiatri-

Satuhieronnan nettisivut ovat täällä
Satuhieronnan fb-sivut ovat täällä
Uutiskirjeen tilaajaksi liittymällä saa ilmaisen Taikapuu-satuhieronnan

ps. Olen menossa  joulun alla satuhieronta -ohjaajakoulutukseen ja ensi vuoden puolella olisi tarkoitus aloitella satuhierontaryhmiä lapsille ja vanhemmille.