Hetkessä: Kalevauva.fi:n konsertissa

Viime lauantaina Vantaan kaupunki tarjosi ilmaiskonsertin, jossa esiintyi Kalevauva.fi yhdessä Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Minua edelleenkin hymyilyttää konsertti, niin hyvän mielen konsertti toi.

Mikä on Kalevauva.fi?

Kalevauva.fi on nykypäivän trubaduuriyhtye. Biisien sanoitukset on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumilta eli biisit sanoittaa siis Suomen kansa - ja siksi biisit ovatkin aika hulvattomia. Sanoitukset kerätään sellaisenaan eli niitä ei muokata.

Kalevauva.fi-yhtyeen jäsenet ovat vantaalaiset Aapo Niininen ja Kimmo Numminen. Juuriaan kunnioittaakseen Kalevauva.fi teki ilkikurisen Vantaa-kappaleen. Laulussa on ironinen sävy, mutta se on rakkaudenosoitus Vantaata kohtaan.

Kalevauvan laulut kertovat arkipäivän ongelmista kuten kuorsaavasta kissasta, lapsen vanukkaita syövästä miehestä, miehen epätoivoisesta ihastuksesta ja häveliäästä synnytyksestä (pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana). Konsertissa kuultiin myös uusin biisi ja se kertoo siitä, annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa.

Konsertti

Konsertti kesti tunnin ja sen aikana kuultiin kaikki Kalevauvan klassiset biisit Synnytystalkoista Vantaa-lauluun. Vantaan moni tuntui osaavan ulkoa, sitä hoilattiin mukana antaumuksella. Oltiinhan konsertissa Tikkurilantorilla, Vantaalla.

Vantaan Viihdeorkesterin Risto Kupiainen oli tehnyt lauluista upeat ja juhlavat sovitukset ja viihdeorkesteri ja kuoro tekivät hauskan kontrastin biisien sanoihin. Onhan se koomista, kun taustalla soittaa orkesteri ja laulussa lauletaan "vakavissaan, etupyllystä" tai "menkat tuli läpi kyläpaikan valkoiselle sohvalle" tai "mies syö lapsen vanukkaat, voi vitun vittu, miten voi olla noin itsekäs ja typerä".

Hieno konsertti, hyvä fiilis. Pelkäsin etukäteen, jos siellä olisi kamala tungos, mutta hyvin mahduimme Tikkurilantorille eikä ryysiksen tunnetta tullut. Olin konsertissa esikoisen kanssa.

Onko Kalevauva.fi sinulle tuttu?

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Jäisiä taide-elämyksiä

 
Olimme muutaman päivän ajan Mikkelissä hiihtoloman alkajaisiksi. Mikkeli on minun kotikaupunkini. Tosin nyt olen asunut pääkaupunkiseudulla jo yli puolet elämästäni. Mikkelissä asuu edelleenkin äitini (isäni on jo kuollut) ja minun hyvä ystäväni, kaasoni ja esikoisen kummi, "Suttu pummi".

Osuimme Mikkeliin jääfestivaalin aikaan. Mikkelissä oli ensimmäiset kansainväliset jääfestivaalit, joihin kuului jäänveistokisa. Tuotokset olivat upeita. Voiton vei Mongolian kilpailija, hänen teoksensa oli Suuri kissa - taideteos, jossa oli tiikeri ja lapsi. Muut kilpailijat veistivät jäätä parityönä,  mongolialainen voittaja teki työnsä yötä myöten yksin.

Tiistai-iltana jääfestivaalit huipentuivat jääkonserttiin, jonka soittimet oli tehty Saimaan jäästä. Norjalainen Terje Isungset soitti lyömäsoittimilla, torvilla ja muilla jäästä tehdyillä instrumenteilla ja solistina toimi Mari Kvien Brunvoll.  Aika hienoja ääniä tuli jääsoittimista, hieno kokemus, vaikka Mikkelin tori olikin tapahtuma-aikaan varsin kylmä paikka.

Lapsille tapahtuma-alueella oli pieni ja iso jääliukumäki ja luistelurata, jolla oli myös hauskat luistelukelkat.

Mikkelin reissumme kuului jääfestivaalin lisäksi uimista, keilaamista ja uusin Risto Räppääjä-leffa. Tänään tulimme kotiin ja minä olin illalla kokouksessa miettimässä jo ensi syksyn töitä.

Pojilla jatkuu loma vielä loppuviikon, minä suuntaan ajatuksiani vähän jo töihin ja huomenna illalla ohjaan iltatuntini. Minulla on myös hemmottelua tiedossa, huomenna käyn kasvohoidossa ja perjantaina kampaajalla.

Viikkokatsaus

Takana on aikamoinen viikko. Tuntuu, että kaikki tämän kevään ekstrat ajoittuivat menneeseen viikkoon. Tiistaina alkoi mindfulness intensiivikurssini, keskiviikkona olin Juha Tapion konsertissa ja perjantaina olin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Carnagen. Juha Tapio oli mahtava. Jotain hyötyä oli minun edessä olleesta laitapaikasta. Juha Tapio kosketti kättäni. Iik. Olin ihan fiiliksissä konsertin jälkeen. Juha Tapio kosketti siis monella tapaa, sekä fyysisesti että henkisesti.

Carnage oli ihan hauska. Odotin että se olisi ollut tosi hauska kuten monet ovat kehuneet. Esitys käynnistyy siitä, että 11-vuotias Olli on lyönyt luokkakaveriaan Urhoa puistossa. Vanhemmat  kokoontuvat selvittämään asiaa sivistyneesti kakun ja kahvin äärelle. Kohtelias tapaaminen muuttuu, varsinkin siinä vaiheessa kun viski tulee kuvioihin mukaan. Esitteessä todettiin, että "Toimii! Varsinainen naurupommi ja ihmisluonteen kuvaus". Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä, välillä nauratti mutten ulvonut naurusta kuten esittelytekstin luettuani ajattelin. Ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla? Olen miettinyt tätä pitkään, varsinkin silloin kun olin naurujoogassa ja lähes kaikki muut nauroivat katketakseen paitsi minä. Kivaa oli nähdä ystävääni, joka tuli Salosta saakka katsomaan esitystä kanssani.

Torstaina ja perjantaina jatkuivat minun opintoni, opiskelen Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Käsittelimme tällä koulutusjaksolla hyvän valmennustilanteen luomista, arvostavaa haastattelua, teimme valmennusharjoituksia ja katsoimme demovideoita. Päässä surisee taas paljon ajatuksia, kuten aina antoisan koulutusjakson jälkeen. Nämä opinnot jatkuvat vielä lähes vuoden, joten monta koulutuspäivää on vielä edessä.

Muutama asia ensi syksyn suhteen on loksahtanut paikoilleen. Haluaisin jo kertoa enemmän, mutta vielä en uskalla. Muutoksia joka tapauksessa on tulossa minun elämääni. Paljonkin. Nämä muutokset tuntuvat hyviltä ja olen onnellinen siitä, että niin moni asia on lähtenyt menemään eteenpäin. Tällä hetkellä vain tuntuu että nyt on aika monta rautaa tulessa samalla kertaa. Sellaiset 100 ja 1.

Pihalla ei kevät vielä ole paljoa edennyt. Sipulikasveja nousee vähitellen mullan seasta esiin. Selailen innoissani puutarhalehtiä ja kasvikuvastoja, mitähän uutta sitä tulevana kesänä istuttaisi puutarhaan.

Kaiken kiireen keskellä muistin, että tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni kuolemasta.  Kuolinilmoituksessa olleen muistolauseen sanoin:
 "Kaiken kauniin elämässä kun sydämeen tallentaa,
 niin voimaa jokaisena päivänä muistoista ammentaa".
Isä, terveiset sinne taivaaseen. Meille kuuluu hyvää. Ikävä on ja harmittaa että sait olla pappa niin lyhyen aikaa pojille. Lapsenlapset olivat niin tärkeitä sinulle. Halit sinulle, olit rakas isä.