Missen kuulumisia

Misse junassa matkalla Mikkeliin

Kissamme Misse on pian jo 10-kuinen. Hän on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja on kiinteä osa perhettämme. Misse on seurallinen, silloin kun se hänelle itselle sopii. Jos häntä menee väärään aikaan silittelemään tai ottamaan syliin, hän ilmoittaa kyllä selvästi, että sitä hän ei nyt halua. Misse tietää hyvin, mistä ruuasta hän pitää ja mistä ei. Lähtökohtaisesti aika moni ruoka on pahaa. Raksut menevät parhaiten kaupaksi.

Misse kastroitiin vuoden alussa. Hän ei ehtinyt aloittaa merkkailua sitä ennen. Tammikuussa Misse teki myös ensimmäisen pitkän junamatkansa, kun kävimme Mikkelissä ja hän oli mummilareissulla mukana. Matka meni yllättävän hyvin. Vielä bussimatkalla kohti juna-asemaa hän mourusi koko matkan, mutta junassa hän oli täysin tyynesti omassa kuljetuskopassaan. Mikkelissä ensimmäiset tunnit menivät haistellessa mummilan nurkkia ja ihmetellessä, missä hän oikein on. Nopeasti hän sieltäkin löysi pellettilaatikon ja "raapimispuut".

"Wau, mulle on laitettu tänne pöydälle juomakuppi. Onkin ollut tympeetä aina syödä ja juoda lattianrajassa. Ai, eiks tää ollutkaan mua varten??"

Kuopuksellamme on koulussa valinnaisaineena lemmikkieläinkurssi ja Misse kävi kanssani kissapäivän tiimoilta koululla reilu viikko sitten. Vähän meitä jännitti, miten Missellä menee ensimmäinen koulupäivä. Se meni hyvin. Vielä koulun pihalla Misse miukui aika kovastikin kuljetuskopassaan, mutta kun pääsimme kouluun ja luokkaan sisälle, hän rauhoittui. Toki hän ihmetteli, kun ympärillä oli paljon lapsia. Hauskasti hän löysi sieltä heti ne lapset, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja silitelleet Misseä. Misse meni heti ekana heidän luokseen haistelemaan heitä.

"Kun olin koululla käymässä, ne sanoivat että mun häntä on kuin majavalla. Siis häh, olenko minä majava vai kissa? Mitä te sanotte, onks mun häntä kuin majavalla?"

Misse nukkuu paljon päivisin ja hän nukkuu myös yöt hyvin. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana aamuyöstä n. klo 5-6 herätä miukumaan saadakseen seuraa itselleen, mutta se vaihe on mennyt ohi. Onneksi.

Misse on ihana, rakas ja supersuloinen. Pehmeä kuin mikä. Silkkiturkki. Näpönenä. Karvatassu. Mamin kulta. Huomaan, että olen alkanyt lässyttää Missen myötä.

Elokuun alussa postasin Meille tuli kissanpentu - postauksen. Voi kun Misse näyttää pieneltä niissä kuvissa.

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.

Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.

Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.

Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.

Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Arki on alkanut

Misse "piirtää" Villipedon naamaria

Minulla yrittäjänä on hiljaista aikaa kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Se on aikaa, jolloin ehdin kouluttautua lisää yrittäjyyteen, luoda uusia tuotteita yritykseeni ja tietenkin pitää heinäkuussa lomaa ja tehdä muutenkin lyhyempiä työpäiviä kesä- ja elokuussa.

Kuluneella viikolla arki on pyörähtänyt ihan täysillä käyntiin - olen ohjannut tunnetyöpajoja, aloittanut kaksi lasten tunnetaitoryhmää, kuusi vauva/taapero/nappulatemppuilun kausituntia ja luennoinut vauvojen uniasioista. Siinä sivussa olen valmistellut seuraavan verkkovalmennuksen lanseeraamista - itse verkkovalmennus on jo valmis ja ollut esilukijoilla luettavana.

Ihanat koristellut mokkapalat kodin ja koulun yhteistyöpäivän buffetissa - ja nämä eivät todellakaan ole minun tekemiäni

Lauantaina oli kaikissa Vantaan ala- ja yläkouluissa kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Olin alakoulumme yhteistyöpäivässä mukana, vanhempainyhdistyksen talkoolaisena tänäkin vuonna. Haikeana ajattelin, että tämä oli nyt viimeinen kodin ja koulun yhteistyöpäivä alakoululaisen vanhempana, kuopus kun on jo nyt kuudennella luokalla.

Kissanpentumme Misse on minulla "apulaisena" työjutuissa. Nytkin hän tomerana töröttää tulostimen päällä ja seuraa touhujani. Misse on jo niin iso osa meidän perhettämme, että en meinaa muistaa aikaa ennen häntä. Aamuisin hän kehrää ihan mahdottoman paljon, kun heräämme ja silitämme häntä. Sama on iltapäivisin, kun tulen pois töistä. Osaa hän osoittaa mieltäkin. Kun käytin häntä rokotuksessa pari viikkoa sitten, hän ei kehrännyt minulle koko päivänä. Samoin tapahtui sinä päivänä, kun olin ekaa kertaa koko päivän pois kotoa. Muille hän kehräsi, mutta ei minulle. Misse myös hyvin tietää, mistä ruuasta pitää ja mistä ei. Paha ruoka aiheuttaa lattian kuopsutusta eli hän peittää sitä kuten kakkaa.

Arki pyörii ja tuntuu, että välillä se pyörii niin lujaa, että on vaikea pysyä itse mukana siinä kaikessa. Eipä ole juurikaan ollut aikaa kaipaamilleni jooga- ja minduflnesshetkille - vaikka juuri niille olisi tärkeä olla aikaa silloin kun arki on hektistä.

Miten teillä on arki pyörähtänyt käyntiin? Joko teillä on sairastettu ekat syysflunssat, flunssa-aalto tuntuu nyt tainnuttavan ihmisiä petiin?

Meille tuli kissanpentu

Blogiani facebookissa (heh, ja yritystäni instagrammissa) seuraavat tietävätkin jo, että meille tuli viime viikon tiistaina kissanpentu. Kuopukselle oli kissakuume jo pitkän aikaa ja vähitellen me muutkin lämpenimme ajatukselle kissasta. Minulla oli kissa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kyllä Misse oli minulle hurjan tärkeä ja rakas.

Kävimme pääsiäisenä aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa ja kesäkuun alussa kuopus kävi siellä uudelleen äitini kanssa. Heinäkuun alussa kävimme siellä tekemässä varauksen kissanpennusta. Sieltä luvattiin soitella minulle. Soittoa ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa....Aloin etsiä kissaa nettipalstojen kautta. Löysinkin aika läheltä kotiamme myynnissä olevan kissanpennun. Kävimme ensin katsomassa pentua ja jo seuraavana iltana menimme kuljetuslaatikon kanssa hakemaan pentua kotiin.

Hän on Misse, ikää hänellä on n. 14 viikkoa. Eikö olekin mielikuvitusrikasta? Minulla oli pienenä kissa nimeltä Misse, kuopus halusi nimetä kissanpentumme myös Misseksi. Kaiken lisäksi tämä meidän pentumme on tosi samannäköinen kuin minun Misseni oli.

Ensimmäisenä iltana Misse lähinnä istui kuljetuslaatikossa. Hän ei uskaltanut liikahtaa sieltä juuri mihinkään. Yöllä hän miukui monta tuntia. Ymmärrän, hänellä oli ikävä emoa, siskoa, vanhaa perhettä. Seuraavana päivänä Misse uskalsi vähän jo liikkua, mutta lähinnä hän liikkui seinän vieriä pitkin ja säpsähti jokaista ääntä. Hän myös miukui paljon. Ensimmäisen kerran hän söi oltuaan meillä noin vuorokauden ja siitä alkaen ruoka onkin maistunut hyvin. 

Misse on koko ajan enemmän tottunut meihin ja nyt hän jo istuu sylissä, kellittelee lattialla ja on vähän ehkä liiankin villi. Eli pomppii pöydälle, roikkuisi verhoissa jne. Koko ajan pitää vahtia, missä hän menee ja mitä puuhaa.

Ensimmäinen kehrääminen tapahtui viikko sittten torstai-iltana. Misse oli kuopuksen huoneessa ja silittelimme häntä ja kysyin: "Milloin sinä kehräät ekan kerran?". Ja sitten se kehrääminen alkoi. Se kuulosti ihanalta.

Nyt Misse on jo rohkea ja kehrää paljon ja meille on tullut tutuksi myös käsite iltavilli, jolloin Misse juoksentelee ja sekoilee pitkin yläkertaa.

Mietin, ovatko kissat jotenkin muuttuneet siitä, kun minun Misseni oli pieni. Silloin hänelle syötettiin ihan tavallista kotiruokaa. Nyt on penturuokaa, kuivaruokaa, märkäruokaa, senioriruokaa ja ties mitä. Vai onko tässä sama kuin lastenkin kanssa, että ennen sama kaurapuuro kävi kaikkiin ikävaiheisiin, nyt on erilaisia puuroja eri suutuntumalla ja optimaalisilla ravinteilla eri ikävaiheisiin. Misseä kiinnostaa kovasti, mitä me syömme ja olenkin tässä googlaillut viime päivinä: saako kissalle syöttää juustoa / perunaa / paistettua kananmunaa / pastaa.

Ja myönnän, olen vähän höpsähtänyt kissan myötä. Huomasin lässyttäväni hänelle ja eläinkaupassa käydessäni mietin kissojen saippuakuplien ostamista. Vielä en niitä ostanut. Mutta oikeesti, onko ne kivoja?