Joulun aikaan luettua

Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.

"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Hiljaiseloa

Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää joulua!

On aatonaatto. Täällä on eletty jouluviikkoa täysin ilman joulustressiä ja kiirettä. Olen ollut tiistaista alkaen lomalla ja aikaa on ollut niin kiireettömiin kauppakäynteihin kuin kirjojen lukemiseenkin. Tiistaina kävimme katsomassa Talvisirkuksen, keskiviikkona oli kuopuksen joulujuhlat ja eilen meillä kävi esikoisen kummit kylässä. Pojat kävivät eilen hakemassa todistukset koulusta. Eilen laitoimme myös joulukuusen paikoilleen.

Tämän vuoden teemana on vähemmän on enemmän. Lahjoja tulee tosi vähän, pojillakaan ei juuri mitään toiveita ollut. Myös jouluruokia tehdään aiempaa vähemmän, muistissa on vuoden takainen jouluruokaähky. Ainoastaan joulukuusi on yhtä runsaasti koristeltu kuin se on joka vuosi ollut.

Lahjoitin juuri rahaa Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian hädässä oleville lapsille. Joka vuosi olen lahjoittanut joulun alla rahaa hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna lahjoitin rahaa tukiperhetoimintaan, tänä vuonna Syyrian lapsille.

Hyvää joulua!

Mistä sinä ostat joululahjat?

Kiinnitätkö sinä huomiota siihen, mistä ostat joululahjasi ja mitä ostat lahjaksi? Minä olen ollut jo nuoresta alkaen kiinnostunut sekä tuotteiden eettisyydestä että ekologisuudesta. Muistan lukiolaisena tehneeni esitelmän eläinkokeista ja sen jälkeen minulla on ollut tärkeää ostaa kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokeilla. Minulle on aina ollut tärkeää myös ekologiset arvot. Ja nämä ekologiset arvot tarkoittavat arjessa käytännön tekoja kuten sitä, ettemme yksityisautoile, syömme kasvisruokaa ja emme lennä joka vuosi lentokoneella. Yrittäjyyden myötä minulla on tullut entistä tärkeämmäksi myös pienyritysten ja lähikauppojen tukeminen. Tosin en ole juuri koskaan tykännyt esimerkiksi kauppakeskusshoppailusta, joten ei tämä täysin uutta ole minulle. Suosia lähellä olevia pienyrittäjiä.

Monena vuonna olemme lähettäneet joulukortteina joko lasten kanssa yhdessä askartelemamme joulukortit tai valokuvakortin, jossa pojat ovat tonttulakit päässä. Nyt pojat ovat jo sen verran isoja, etteivät he enää innostu siitä, että heitä valokuvataan kortteihin. Myöskään lähes kolmenkymmenen kortin askartelu ei innosta heitä. Tänä vuonna päätin, että ostan joulukortit joko suomalaiselta pienyrittäjältä tai hyväntekeväisyyskortteja. Päädyin pienyrittäjään.

Joululahjoiksi tykkään ostaa laadukkaita ja eettisiä lahjoja. Mieluusti ostan myös aineettomia lahjoja. Miehelle minulla on ollut tapana lainata joululahjaksi muutama kirja kirjastosta, tämän vuoden kirjat pitäisi pian päättää, jotta ne ehtivät saapua kirjastoon jouluksi. Lasten kummeille olen ostanut joka vuosi jotain "kuluvaa" tai käyttöön tulevaa, esimerkiksi "jotain parempaa" glögiä, kangaskasseja ja kankaisia tiski/siivousrättejä. Tänä vuonna lasten kummit saavat luomusaippuaa.

Kummilapsille olen ostanut aina ihania puisia leluja ja kirjoja. Näistä periaatteista olen nyt joutunut vähän luopumaan, kun kummilapset ovat jo sen verran isoja, että heillä alkaa myös itsellään olla toiveita ja ostettua on tullut myös esimerkiksi muovisia Ryhmä Haun tyyppejä toiveiden mukaan.

Tänä jouluna en mene lähellekään Jumboa (joka on meidän lähin kauppakeskus) joulun alla. Pyrin ostamaan lahjat lähialueelta, esim. Korson aseman puodista (postaus puodista täällä) ja Leenan Leikkien - puodista, joka on uusi ihana laadukkaiden lelujen kauppa Koivukylässä.

Millaisia periaatteita sinulla on lahjojen ostamiseen?

ps. Pari vuotta sitten kirjoitin blogipostauksen "Krääsätön joulu"

Joko joulua saa fiilistellä?

Ensimmäinen joululehti tupsahti postilaatikkoon muutama päivä sitten. Myös ekat jouluglögit on jo juotu. Kauppoihin tulee koko ajan lisää joulutavaraa esille. Saako joulua alkaa jo fiilistellä? Blogiini on tultu tiuhasti heinäkuusta alkaen hakusanalla joulukalenteri. Eli moni muukin miettii jo joulua ja vieläpä paljon aikaisemmin kuin minä.

Minä olen jouluihminen ja rakastan joulua. Rakastan sitä kaikkea joulun valmistelua. Minusta on ihanaa kaivaa esille kaikki Mailegin nisset ja possut ja muut koristeet ja laittaa ne vähitellen paikoilleen.

Täksi jouluksi aion tehdä taas käsityölahjoja. Viime joulun alla olin niin kiireinen yrittäjyyden ja kaksien päällekkäisten opintojen takia, että en ehtinyt tehdä käsitöitä ja myös monet lahjaostokset jäivät aika viime tippaan. Novitan lehdessä olevat pienet kuusenkoristeiksi tarkoitetut joulusukat ovat supersöpöjä. Olen tykännyt virkata kummilapsilleni amugurumeja ja erilaisia leikkiruokia lahjaksi. Kivoja ideoita virkattuihin leikkiruokiin on uudessa Kaikkien aikojen joulu - lehdessä.

Nyt vain pitäisi rämpiä läpi marraskuu, joka minulle on usein vuoden vaikein kuukausi. Pimeys, märkyys ja loska ei anna minulle voimaa, vaan usein hyydyttää.

Joko sinä odotat joulua? Onko marraskuu sinun kuukautesi?

ps. Linkitän pari vanhaa joulupostausta

Ideoita yllätyksiksi kangasjoulukalenteriin
Krääsätön joulu - haaste

Hetkessä: Talvisirkus Matkalla

Kävimme katsomassa meidän jouluperinteeksi tulleen Talvisirkuksen. Tämä on varmaan jo viides vuosi peräkkäin, kun käymme katsomassa Hurjaruuthin Talvisirkuksen. Esitykset ovat vuodesta toiseen ollut kekseliäitä ja huiman taidokkaita ja odotimmekin taas paljon tämän vuotista esitystä.

Tämän vuotisen esityksen teema on Matkalla. Matkustajana on itse joulupukki, joka on vähän väsähtänyt ja kaljoittelee. Joulupukki singotaan tykinkuulana maailmalle ja hän kiertää useassa eri maassa. Joulupukki käy Venäjällä ja siellä taiteillaan rolabolalla balalaikan säestyksellä. Intiassa sikaryhmä tanssii Bollywoodia. Esityksessä on jonkin verran kohellusta ja välillä mennään mielestäni vähän hyvän maun rajoille. Esityksessä on myös härskejä kulttuurikliseitä. Silti esitys on viihdyttävä ja taidokas. Erityisesti mieleeni jäi pieni suloinen taapero, joka kuorituu munasta poikasena ja esiintyy myöhemmin uudelleen Kiinan pienenä keisarina.

Monta Talvisirkusta nähneenä itselleni jäi olo, että esityksen huippunumero jäi puuttumaan. Moni esittäjä oli taidokas ja huimakin, mutta jäin silti odottamaan vielä jotain loppuhuipennusta. Silti, hienoa kehonhallintaa ja upeaa taiturointia on esitys täynnä. En voi kuin ihastella, koska itselle on ollut iso haaste opetella jongleeraamaan edes kolmella pallolla. Enkä osaa sitä edelleenkään sujuvasti.

Luulen, että jatkossakin Talvisirkus kuuluu meidän perheen joulun ajan ohjelmistoon.

ps. itsestäni tuntui tosi kivalta kun kävellessämme Kaapelitehtaalle pojat muistivat viime keväisen Teatterimuseopäivämme. Se oli mukava päivä ja pojille tuntuu jääneen hyviä muistoja Teatterimuseosta.

* Kuva Hurjaruuthin nettisivuilta

Ummehtunut olotila

 
Nyt kuuluisi kait kirjoittaa blogiteksti ihanasta joulusta. Kaikkien aikojen joulun vietosta. Minä kirjoitan nyt toisenlaisen tekstin. Joulumme oli ihan ok. Ei paras mahdollinen eikä ikimuistoinen, menee tavallisten joulujen sarjaan. Huomaan, että kun pojat ovat jo 10 v ja 12 v, niin samanlaista joulun taikaa ei enää synny kuin heidän ollessaan pienempiä. Jo koko joulunodotus on ollut erilaista isompien lasten kanssa. Myöskään joululahjoja ei enää tullut kovin montaa (ja hyvä niin), lahjat olivat suurimmaksi osaksi kirjoja, lautapelejä ja lahjakortteja/leffalippuja/rahaa. Monena vuonna puuhastelut legojen parissa ovat täyttäneet joulun jälkeiset päivät, nyt ei enää legolahjoja tullut.

Mutta se mistä haluan kirjoittaa, on oma olotilani. Olen täysin ummehtunut. Olen syönyt liikaa. Olen syönyt liikaa ruokia ja liikaa herkkuja. Olen liikkunut liian vähän. Olen ollut liikaa sisällä. Tunnen aivojeni pysähtyneen täysin ja olotilani ummehtuneen.

Toisaalta tätähän minä toivoin. Että saan vaan rauhassa lekotella ja lueskella. Käytännössä tämä päivä on mennyt niin, että sen jälkeen kun olin aamupäivällä saattamassa äitiäni Mikkeliin menevälle bussille, olen lukenut, syönyt, lukenut, syönyt, maannut sängyssä, syönyt, lukenut....Ja syönyt.

Huomaan, että kehoni ei ole tottunut tällaiseen ruokamäärään, sokerin määrään ja liikkumattomuuteen. Kunhan vatsani vähän vajenee, lähden lenkille. Huomenna vietän jo aktiivisemman päivän. Alan käydä läpi poikien vaatekaappeja ja miettiä, onko tarvetta aleostoksille. Luen. Käyn lenkillä. Siivoilen jo vähän pois joulukoristeita. Sunnuntaina sitten Talvisirkusta katsomaan ja toivottavasti jouluruuatkin ovat silloin jo loppu.

Vaikka kaipasin lepoa ja toimettomuutta, ei tämä nyt kuitenkaan sovi minulle. Olo on täysin vetämätön. Passiivisuus on passivoinut minut ja aivoni. Nyt kohti aktiivisempaa iltaa ja huomista.

Lisäksi minua tympii tämä sää ja pimeys. Toki eilen oli ihanan aurinkoista, mutta jouluaattona kyllä kuuluisi tehdä muuta kuin olla pelaamassa jalkapalloa koulun pihalla. Lunta ja talvilajeja odotellessa.

Mukavaa joulunpyhien jatkoa!

Joulu on ovella

Joulu on aivan ovella. Lahjat ovat paketissa, koti siivottu (tavallisen viikkosiivouksen verran), jääkaappi on pullollaan ruokaa. Olen ollut lomalla jo useamman päivän ja saanut levättyä pois väsymyksen loppusyksyn työ- ja opiskelukiireiden jäljiltä. On ollut ihanaa valmistella joulua kaikessa rauhassa. Vaikka ei elämä täysin rauhaisaa ole ollut. Olemme nähneet lastemme kummeja ja omia kummilapsiani aika tiuhaan ja päivät ja illat ovat täyttyneet vierailuista. Se on ollut ihanaa, mutta samalla olen myös kaivannut ihan vain kotipäiviä oman perheen kesken. Ja nyt on ollut niitäkin tarjolla. Työni on niin sosiaalista ja aikatauluihin sidottua, että kaipaan tosi paljon myös sellaista aikaa, että saan olla ihan vain itsekseni ilman aikatauluja.

Tähän jouluun kaipaankin kaikkeen eniten rauhaa ja lokoisaa oleilua. Joulunpyhät vietämme kotosalla, sen jälkeen on taas myös sosiaalisempaa elämää luvassa. Heti joulun jälkeen, sunnuntaina 27.12. menemme katsomaan miltä näyttää Talvisirkus tänä vuonna. Teemana on Matkalla. Yleensä olemme käyneet katsomassa esityksen ennen joulua, mutta koska meillä oli teatteriliput Saiturin joulu esitykseen varattu joulun alle, päätimme tänä vuonna mennä Talvisirkukseen vasta joulun jälkeen. Vähän houkuttaisi myös Designmuseon Lapsen vuosisata - näyttely. Voi olla, että sielläkin piipahdamme loman aikana.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Hyvää joulua teille lukijani!

Kuulumisia

Blogihiljaisuus on nyt ollut pidempi kuin oli aikomus. Olen ollut täysin pois blogimaailmasta monen monta päivää. Varmaan pari viikkoa. Tämä siis tarkoittaa, etten ole lukenut blogeja ja olen täysin pudonnut pois monen blogiystävän kuulumisista. Palauttelen vähitellen itseäni blogien pariin.

Elämä on ollut aika täyteläistä viime aikoina. Työkiireet ovat helpottaneet, mutta olen nyt panostanut opintoihini. Mindfulness-ohjaajaopinnot ovat aivan loppusuoralla ja palautin pari viikkoa sitten viimeisen referaatin. Enää on päättötyön tekeminen jäljellä. Sitä aloittelen pikkuhiljaa ja viimeisten sen tammikuun alussa. Viime viikonloppu sujahti taas Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen merkeissä ja tuota koulutusta varten tein laajan tehtävän perustunteista ja tunteiden säätelystä. Sen tekeminen vei kauemmin kuin olin etukäteen osannut ennakoida.

Samalla olen ohjannut tämän syksyn viimeisiä ryhmiä ja aikatauluttanut ensi kevättä. Luulen, että olen oppinut jotain tämän syksyn hektisimmästä vaiheesta ja aikataulutan ensi kevään väljemmäksi.

Loma on ihan pian käsillä ja nautin ajatuksesta, että voin vain olla ja lukea kirjoja. Minulla on monen monta arvostelukappaleeksi saamaani kirjaa lukematta. Joulunpyhät on tehty lukemisesta, siitä olen varma.

Joululahjojen hankinta on vielä täysin vaiheessa. Monena vuonna olen tässä vaiheessa jo ostanut aivan kaikki lahjat ja paketit ovat valmiita. Luotan siihen, että löydän lauantain myyjäis- ja kauppakierrokselta juuri sellaiset lahjat, joita toivon löytäväni. Jotain käsintehtyä, eettistä ja ekologista.

Perjantaina olen menossa katsomaan Äitikorttia Kansallisteatteriin ja odotan tätä esitystä paljon. Kirjasta minulle jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin, toisaalta en. Mielenkiinnolla odotan sitä, millaisia ajatuksia teatteriesitys minussa herättää.

Mitä sinulle kuuluu?

ps. kuvat ovat viime viikonlopun tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta.

Oi valoa!

Pääkaupunkiseudullekin on satanut lunta. Vähän. Sen verran, että se on tuonut valoa pimeyteen. Pitkään olikin todella synkkää, harmaata ja sateista. 

Olen viikonlopun aikana miettinyt paljon kiitollisuutta. Eilen oli ohjaamani Mindfulnessia vanhemmille - kurssin toiseksi viimeinen kerta ja teemana oli myönteiset tunteet ja kiitollisuus. Olen viikonlopun aikana tuntenut suurta kiitollisuutta monista asioista.

Lauantaina olin poikien koulun marrasmarkkinoilla talkoolaisena onnenpyörä - pisteessä koko päivän. Oli mahtavaa nähdä yhteisöllisyyttä tapahtumassa. Tunsin onnen suorastaan läikkyvän rinnassani. Eilen katsoimme leffan "Big Hero 6" ja se oli mukava hetki oman perheen kanssa. Taas läikähti sydämessä. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jonka koen merkitykselliseksi. Ja kaiken lisäksi työni on itseluomani.

Kiitollisuutta tunnen myös lähestyvästä joulusta, ensimmäisiä koristeita on  nyt laitettu esille. Joulu on ihanaa levollista yhdessä olon aikaa. Aikaa perheelle, aikaa itselle.

Tällä hetkellä olen myös onnellinen siitä, että syksyn suurin työsuma on nyt ohitettu ja minulla on nyt aikaa myös opinnoilleni ja ajatuksilleni. Työt vähenevät pikku hiljaa joulua kohden ja edessä on pitkä loma.

Tällaisia ajatuksia minussa herätti lumi, valo ja kiitollisuus. Mukavaa viikkoa sinulle!

Sana sieltä, toinen täältä

Blogissani on ollut hiljaista. Pisin tauko, minkä olen koskaan pitänyt. On ollut kiirettä töitten saralta, tosi kiireiset viikot takana. Nyt helpottaa, ensi viikko on enää semikiireinen ja sen jälkeen onkin enää vain tavallisia työviikkoja ja mitä lähemmäksi joulua päästään, sitä vähemmän on töitä. Ja joulun aikaan pidän pitkän loman.

Ensimmäiset joululehdet ovat ilmestyneet ja niitä olen lueskellut. Pitäisi kaivaa myös vanhoja joululehtiä esille, tykkään selailla tiettyjä joululehtiä ja joulukirjoja vuodesta toiseen.

Minulla on ollut tosi innostavia työkeikkoja. Mutta ne ovat myös syöneet veronsa eli tunnen itseni aika väsyneeksi tällä hetkellä. Takana on tosi kreisit viikot.  Tiesin jo etukäteen, että loka-marraskuun vaihde tulee olemaan kiireinen, mutta samaan syssyyn tuli vielä muutama kotikäynti unikouluohjausten tiimoilta. Kalenteri on ollut tupaten täynnä. Samalla ihanaa ja innostavaa mutta myös väsyttävää.

Isänpäivänä kävimme syömässä paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä. My Seven tarjoilee vietnamilaista ruokaa ja en voi kuin suositella paikkaa. Isänpäivään kuului myös perheleffan katsominen, katsoimme Lomasankarit - elokuvan. Mies tuli saaneeksi meille Elisa Viihteen jonkun tilauksen kytkykauppana ja sieltä tulee varmaan katsottua enemmänkin leffoja. Luulen, että jo tänä iltana seuraavan kerran.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Billy Elliot - musikaalia Peacock-teatteriin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa musikaaliin.

Mun on tarkoitus palata nyt myös aktiivisemmin blogin pariin. Kiireisimmät työviikot ovat takana. Mukavaa alkavaa viikonloppua Juuri Sinulle!

Joulun tunnelmaa

Joululta odotan rauhaa. Ja rakkautta. Yhdessä olon hetkiä. Rentoutta. Lautapelejä, kirjojen lukemista. Hyvää ruokaa. Ulkoilua. Meillä joulua vietetään löysin rantein ilman turhaa pönötystä ja suorittamista.

Mutta koska tunnen lapseni, tiedän että joulu on myös malttamattomuutta, jännitystä, lahjojen avaamisen odottamista, ehkä jossain vaiheessa myös tekemisen ja kavereiden puutetta. Kaipaamaani harmonista idylliä joulumme on aikaisempien vuosien perusteella vain ajoittain. Ehkä se harmoninen idylli on täydellisin siinä vaiheessa, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja itse istun nojatuolissa ja katselen kaunista joulukuusta ja syön luumurahkaa. Ja samalla muistelen päivää ja sitä iloista tohinaa, joka on ollut kodissamme.

Joulun aikaa, pyhää taikaa, rakkauden valoa, olemista aitoa.
Mahdollisuuksia uusia, onnen tuulia. Tätä kaikkea toivon sinulle.

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Tonttu joulusaunassa - satuhieronta

Satuhieronta on ihana tapa tukea lapsen rauhoittamista ja yhteyttä lapsen kanssa. Satuhieronta sopii hyvin rauhoittamaan myös joulun ajan kiireistä tunnelmaa. Tämä Tonttu joulusaunassa - satuhieronta syntyi satuhierontaohjaajakoulutuksessa joulukuussa 2014 yhdessä Marikan ja Minnan kanssa.

TONTTU JOULUSAUNASSA- Satuhieronta

Tekijöinä Satuhierontaohjaajat Heli Mäkelä, Marika Evikoski ja Minna Kantoniemi

(Pidä hetki käsiä selän päällä aloittaaksesi satuhieronnan).
Tänään tonttu on menossa joulusaunaan (sormilla tontun askeleita).
On mukava istua saunan lämpöön.
Lämpö tuntuu varpaista päähän saakka (painellaan kehon eri osia pehmeästi kämmenellä).
Tonttu heittää vettä kiukaalle. Kiukaasta kuuluu ”Tshhh”.
Vesi pirskahtelee kiuasta vasten (tehdään selkään, ensin sormet yhdessä ja avataan sormet selkää vasten).
Tontulle tulee kuuma ja tonttu päättää siirtyä pesulle (sormilla tontun askeleita).
Tonttu ottaa piparin tuoksuista shampoota ja hän alkaa pestä hiuksia (hiuksia hierotaan sormilla).
Tonttu kaataa lämpöistä vettä hiuksiin ja vesi valuu vartaloa pitkin (sormilla veden valumista ylhäältä alas).
Sitten tonttu ottaa suklaan tuoksuisen saippuan ja pesee itseään pyörivin liikkein (kämmenellä pyörivää liikettä) käsiin, jalkoihin ja joka puolelle.
Lopuksi tonttu huuhtelee lämpöisellä vedellä saippuasta tulleen vaahdon pois (veden valumista sormilla ylhäältä alas).
Tonttu hakee pyyhkeen (sormilla tontun askeleita) ja kietoo pyyhkeen lämpimästi ympärillensä (painellaan kämmenellä eri puolelle kehoa ja lopuksi jätetään kädet yläselkään).
Tontulla on nyt puhdas ja raukea olo.
Sen pituinen se (kädet selän päälle lopetuksen merkiksi).

ps. Kuva on napattu Maija Baricin kirjasta "Ihana joulu".

Tsi-joulukoristeita

Tein koulun joulumyyjäisiin joulukuusen koristeita. Jo muutamana jouluna olen tehnyt myyjäisin / antanut lähipiirille lahjaksi virkattuja "joulutähtiä". Tarvikkeet: kirpparilta ostettu virkattu pöytäliina, josta saa irrotettua palat toisistaan. Minä olen uittanut sokeriliemessä palaset ja kuivattanut. Sen jälkeen nauha kiinni ja koriste on valmis!

Nämä "lumihiutaleet" tein pitsikukkakehikolla vanhassa Novita-lehdessä olleen ohjeen mukaan. Näitäkin olen pyöritellyt ystäville ja sukulaisille joululajaksi. Tänä vuonna näitä meni useampi koulun joulumyyjäisiin. Myös esikoinen innostui tekemään näitä.

Josko vaikka nyt viikonloppuna innostuttaisiin tekemään jotain koristeita vielä isovanhempien joulupaketteihin mukaan.

Krääsätön joulu - haaste

Pihi Nainen haastoi minut mukaan Krääsätön joulu - haasteeseen. Mietin ensin, mitä krääsä on minulle. Krääsä on sellaista, mitä ei tarvitse. Sellaista, mikä jää lojumaan käyttämättömänä kaappien perukoille. Tai sellaista, mikä menee heti rikki. Krääsätön tarkoittaa minulle tarpeellista, kestävää, kulutettavaa tai aineetonta lahjaa.

Haasteessa on tarkoitus listata 3-5 aineetonta joululahjavinkkiä. Tässä postauksessa tulee vähän laajemmin vinkkejä ja myös muita kuin aineettomia vinkkejä.

Vinkkejäni krääsättömään jouluun:

1. Tunne lahjansaaja. Kysele lahjatoiveita. Osta sellaista, mitä hän toivoo. Tai mitä tiedät lahjansaajalta puuttuvan. On kivempaa saada se puuttuva paistinpannu tai kumisaappaat kuin kasa sellaisia tavaroita, millä ei tee mitään.

2. Suosi lahjakortteja palveluihin. Kosmetologille, kampaajalle, hierojalle, kiinnostaville kursseille.....Huomasin, että ensi keväänä on tulossa myyntiin Museokortti, mikä mahtava lahjaidea tämä onkaan jatkossa!

3. Itse tykkäisin tosi paljon jos pojat saisivat kummeiltaan esim. lupauksen metsäretkestä, uimahallireissusta tai leffareissusta. Vanhempana tykkäisin siitä, että joku lupautuisi meille lastenhoitajaksi ja minä ja mies saataisiin joku ilta käydä vaikka leffassa. Älä osta mitään - sivustolta löytyy kivoja tulostettavia lahjakortteja.

4. Luulen, ettei pysty menemään kovin paljon pieleen, jos ostaa ruokatuotekorin lahjaksi. Kori, johon on kerätty ruokatarvikkeita kuten hapankorppua, pähkinöitä, suolakeksejä, kuivahedelmiä, suklaata. Mukaan vaikka vielä kynttilä ja serviettejä. Kaikki syötävää tai kuluvaa. Ja korin voi käyttää säilytyskorina jatkossa. Minä saan vuosittain kummipoikani äidiltä taatelikakun lahjaksi ja olen tästä joka vuosi superiloinen. Itse kun en ole kovin kummoinen leipoja.

5. Jos ostat materiaa lahjaksi lapsille, niin osta kestäviä. On mukavampaa saada kestävä ja laadukas puinen lelu kuin muovinen härpäke, joka hajoaa jo joulupäivänä. Meillä on suosittu esim. puisen junaradan osien keräämistä sekä joulu- että synttärilahjoiksi. Lisäksi legot ovat kestäviä. Kirjat ovat myös kiva lahja. Meillä on kerätty tiettyjä klassikkoja, kuopus saa yksiltä kummeiltaan aina lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjoja. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse omistaa, kirjastossa on laajat valikoimat kirjoja (katso kohta 7).

6. Joululahjoja voi ostaa myös kirppareilta. Minä olen ostanut vuosien varrella esim. hyväkuntoisia kirjoja, pelejä ja vaatteita. Mieheni sai yhtenä jouluna neljä kauluspaitaa, maksoin niistä euron kappale. Tänä vuonna kummityttöni tulee saamaan kirpparilta ostetun priimakuntoisen kirjan.

7. Joululahjoja voi lainata myös kirjastosta. Minä olen lainannut nyt monena vuonna peräkkäin miehelle kirjan luettavaksi joulunpyhiksi. Täksi jouluksi kirjastosta on lainattu Alan Weismanin kirja "Maailma täynnä meitä"

8. Minulle käsityöt ovat krääsättömiä lahjoja. Tässä postauksessa on esimerkkinä virkattu piparkakkutalo, jollaisia väkersin muutama vuosi sitten lahjaksi isovanhemmille ja esikoisen kummille. "Lumihiutaleet" on tehty kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Itse tykkään käsityölahjoista paljon, mutta tiedän, etteivät kaikki arvosta käsitöitä. Eli taas tunne lahjansaaja ja hänen toiveensa ja tyylinsä.

9. Kestävät ja harkiten ostetut lahjat kannattaa pakata kangaspusseihin, jotta myöskään paperijätettä ei tule. Minä ompelin nämä lahjapussit jo vuosia sitten ja näissä on vuodesta toiseen kiertänyt perheen omat lahjat. Nämä lahjapussit ovat huomattavasti vähentäneet meidän perheessä lahjapaperijätteen määrää. Toki pojat ovat kummeiltaan saaneet myös ihan lahjapapereissa olevia lahjoja, joten he eivät ole jääneet paitsi käärepaperien rapistelusta ja repimisestä. Aiemmin tässä postauksessa oli kuva kangaskassista, jonka voi ostaa Punnitse ja Säästä - nimisestä liikkeestä. Tänä vuonna isovanhemmille menevä lahja (pähkinöitä, kuivahedelmiä ja poikien askartelemia joulukoristeita) pakataan tuollaiseen kangaskassiin.

10. Erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät joululahjat. Rahaa voi lahjoittaa vaikkapa tukiperhetyöhön, luonnonsuojeluun tai omalla lahjarahallaan voi lahjoittaa pienen osuuden vaikkapa kenttäsairaalaan . Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy vaikkapa täältä.

11. Arvat. Me olemme antaneet esim. luontoarpoja viime vuosina.

Millaisia vinkkejä sinulla on krääsättömään jouluun?

Haluatko napata haasteen mukaasi? Jos otat haasteen mukaasi, laita viestiä kommenttiboxiin!

ps. linkitän tähän vielä hyvän kolumnin Turhuuden joulumarkkinat Kouvolan Sanomista

Pitääkö joulukorttikuvan olla täydellinen?

Nyt on se aika vuodesta, kun istutetaan lapset, koirat, kissat ja papukaijat sohvalle tonttulakit päässä, slipoverit ja mekot päällä ja kaikilta odotetaan samanaikaista söpöä hymyä. Tai ainakin sitä, että katsotaan samaan suuntaan ja ollaan edes vähän sievästi. Etukäteen ollaan tietenkin tehty täydellinen lavastus eli käytössä on lampaantaljaa, kivaa sohvatyynyä, ehkä joulukuustakin jo koristeltu. Lapsilla kädessä tai vieressä lyhtyä. Ja kaikilla on niin mukavaa.

Paitsi niillä kuvaajilla. Kun ei ne lapset ja kotieläimet ole siinä kuvassa kivasti. Eivät katso samaan suuntaan eivätkä hymyile silloin kuin pitäisi. Ärräpäitä lentelee, ainakin kuvaajan mielessä. Ehkä jotain tulee suustakin ulos. Mielessä käy, että onneksi tämä tapahtuu vain kerran vuodessa. Hiki valuu kaikilla. Kunnes huh, löytyy se täydellinen kuva, joka kelpaa laitettaviksi niille kaukaisillekin perä-Hikiän sukulaisille. Jes!

Me olemme jo vuosia sitten luopuneet täydellisen joulukorttikuvan ottamisesta. Niistä parista joulusta, kun sitä yritettiin, jäi aika kökkö jälkimaku. Ajateltiin, että eihän sen nyt näin ole tarkoitus mennä. Että kiristellään hermoja, napsitaan satoja kuvia ja lapset suunnilleen itkevät ennen kuin sessio on ohi.

On ollut jouluja, jolloin kortit on askarreltu itse. On ollut jouluja, jolloin olemme kuvanneet poikia tonttulakit päässä, mutta olemme ottaneet tilannekuvia eikä olla edes pyritty siihen täydellisyyteen, että "katsokaa, meidän kaksi suloista poikaa istuu sohvalla slipoverit päällä, tonttulakit päässä ja hymyilevät ihanasti". Kun eivät ne oikeasti ole sellaisia. Suloisia toki, mutta kun ei tuo kuopus siinä sohvalla kauaa pysy (varsinkaan pienempänä). Meiltä on lähtenyt joulukorteiksi vauhdikas kuva, jossa pojat kaatuvat samanaikaisesti pinoksi sohvalle. Meiltä on lähtenyt joulukortti, jossa pojat katsovat toisiaan ja molemmille on hassu ilme. Kuvat eivät ole olleet lähelläkään sitä idylliä, että istutaan rauhassa ja hymyillään kameralle. Mutta juuri noista kuvista olemme saaneet paljon hyvää palautetta. Niissä on näkynyt elämä.

Meidän elämä ei ole virheetöntä, meillä ei eletä kiiltokuva-arkea ja se saa näkyä myös joulukorteissa. Minulla herää kysymys, saako lapset olla joulukorttikuvissa muunlaisia kuin jakaus ojennuksessa ja mairea hymy päällä? Saako lapsen oma persoona tulla näkyviin vai otetaanko kuvat aikuisen ajatuksen ja asetelman mukaisesti?  Saako kuvassa näkyä muutakin kuin se huippuhetki? Onko kuva vain silloin onnistunut, kun siinä hymyillään ja katsotaan suoraan kameraan?

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, millaisia perheposeerauksia meille tänä vuonna tulee. Toki on suloista nähdä kuvia lapsista ja nähdä myös heidän kasvuaan. Mutta aina saadessani sen täydellisen poseerauskuvan mietin, montako tuntia tuotakin kuvaa on otettu, monetko itkut siinä on itketty (joko lapsen tai vanhempien toimesta) ja millainen jälkimaku kuvaamisesta on jäänyt lapsille ja aikuisille? Toki tiedän, että se "täydellisen" näköinen joulukorttikuva on voinut myös tulla ilman itkua ja hammasten kiristystä ihan ekalla näppäimen laukaisulla. Mutta harvemmin varmaan.

ps. meidän joulukorttikuva on tänä vuonna tuo tonttu vaunuissa. Se onnistuttiin ottamaan siinä mielessä täydellisellä hetkellä, että silloin satoi lunta. Maa oli valkoinen. Sitä ei otettu alun perin joulukorttikuvaksi vaan kuvaksi tänne blogiin. Pari päivää sitten tajusin, että siitähän saa kivan joulukorttikuvan ilman mitään vaivaa. Nyt on kuvatilaus tehty ja odotellaan kuvia saapuvaksi kotiin.

Postauksessa näkyvät kuvat ovat joulukorttiotoksia vuosien varrelta. Muistaakseni noista mikään ei lopulta päätynyt joulukorttikuvaksi.

Ideoita yllätyksiksi kangasjoulukalenteriin

Meillä on ollut vuosia käytössä kankainen joulukalenteri, johon tonttu on tuonut viestejä lapsille. Pussukassa on ollut tontun viesti ja viestin avulla päivän yllätys on löytynyt. Olen joulukalenterissa pyrkinyt siihen, että sieltä tulee jotain kivaa yhteistä tekemistä. Sellaista, mitä muutenkin tekisimme joulun alla. Olen myös pyrkinyt siihen, että turhaa krääsää ei tule. Ja olen näitä yllätyksiä yleensä haalinut pitkin vuotta kirppareilta, esim. jouluisia kirjoja olen ostanut aina kun sellainen on tullut vastaan. Yllätykset ovat vähän muuttuneet vuosien varrella, poikien kasvaessa isommiksi. Tietyt asiat ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Joulukuun ensimmäisenä päivänä on perinteisesti tullut kynä ja paperia. Näillä on kirjoitettu toivelistat joulupukille. Samaan aikaan kotiimme on ilmestynyt joulunpunainen postilaatikko, johon toivekirjeet on voinut sujauttaa. Joulukuun toisena päivänä on tullut jouluinen kirja. Yleensä olen pyrkinyt löytämään sellaisen kirjan, jossa on 24 jouluista tarinaa, yksi jokaiselle päivälle ennen joulua. Piparimuotti on myös perinne vuodesta toiseen. Jonakin viikonloppuna ennen joulua meillä pidetään piparitalkoita. Myös tarvikkeet piparkakkutaloon tulee perinteisesti joulukalenterista (meillä on tehty valmistaloja). Joulun alla on käyty jo monena vuonna peräkkäin katsomassa Talvisirkusta, nekin liput ovat tulleet joulukalenteristamme.  Perinne on myös se, että jouluaattoaamuna tonttu on tuonut ekat joululahjat joulukuusen alle.

Mitä muuta on ollut meidän kalenterissa?

* luontoarpoja
* jouluisia playmobileja (onnistuin yhtenä vuonna löytämään kirpparilta ison pussillisen jouluisia playmobileja ja näitä oli helppo sujauttaa aina kalenteriyllätykseksi)
* hammasharja
* sukat
* askartelutarvikkeita yhteistä askartelua varten
* legoja (näitäkin olen haalinut kirppareilta)
* jouluisia satuhierontoja, joita olen sitten tehnyt lapsille illalla nukkumaan mennessä
* pikkuautoja, junaradan junia
* nyt isompana koulutarvikkeita, esim. kynä, kumi, teroitin
* pelikortit  
* lasten sen hetkisiä keräilykohteita, meillä on vuosien varrella kerätty esim. Gogoja ja Duudsonit jekkukortteja
* matkaeväät, jos tiedossa on esim. bussi- tai junareissu
* ohje kaurakekseihin tms. helppoihin leivonnaisiin
* dvd
* heijastin 
* viikonloppuna suklaata, rusinoita tai muita herkkuja

Nyt näyttää, että tänä vuonna tämä perinne katkeaa. Pojat 9 v ja 11 v ovat nyt ekaa kertaa sitä mieltä, että ei se mikään tonttu ole, joka niitä viestejä tuo vaan äiti ja nyt riittää ihan kuvakalenteri. Meillä onkin ostettu Partiolaisten kalenteri ja Myyrä kuvakalenteri valmiiksi. Mutta voi silti olla, että joinain päivinä tonttu tuo viestejä. Tiettyjä perinteitä ei voi katkaista kuten sitä, että tonttu tuo joulukuun ekana kynän ja paperia ja kirjoitetaan toivelistat.

Onko teillä käytössä kankaista joulukalenteria? Millaisia yllätyksiä teillä on ollut kalenterissa?

ps. kuvina Mailegin kalenteri ja Lidlin kankainen joulukalenteri. Tuo Lidlin kankainen on se "meidän ainut ja oikea". Se on ostettu varmaan jo 8 - 9 vuotta sitten kun hädissäni etsin ihan marras-joulukuun vaihteessa kankaista kalenteria ja tuo oli ainut, jonka niin viime tipassa löysin. Sittemmin ostin Mailegin kalenterin alennusmyynnistä, mutta pojille tuo Lidlin kalenteri on muodostunut perinteeksi eikä Mailegin kalenterista ole ikinä tullut tuon kalenterin korvaajaa. Minusta tuo Lidlin kalenteri on hirvitys, mutta pojille niin rakas.

Jotain uutta jouluksi

Hankin tänään jotain uutta täksi jouluksi. Tildatontun ja joulusukan. Tonttu on vanhassa vaunussa, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpparilta. Tonttu ja joulusukka on ostettu Pikku Piiperosta, jossa on nykyään muutama myyntipöytä itsepalvelukirppistyyliin ja yhdessä pöydässä oli näitä ihania pellavaisia käsintehtyjä tuotteita.

Joulusukkia meillä on useampi, mutta tämä oli niin söpö etten voinut vastustaa. Joka jouluksi olen antanut itselleni luvan ostaa jotain uutta. Pari vuotta sitten ostin kauan himoitsemani himmelin, eräänä jouluna kaitaliinat. Viime joulun jälkeen tilasin alesta tämän ihanan ison Nissen eli se on nyt ekaa joulua meillä esillä.

Vielä meillä ei ole juurikaan joulukoristeita esillä, muutaman tunnelmavalon olen virittänyt ja talolyhdyt olen kaivanut esille. Ensi viikon aikana kotimme alkaa muuttua jouluiseksi.

Tänään satoi etelään ensilumi. Ehdin sopivasti aamulla laittaa viimeiset kukkasipulit maahan. Huomenna minulla on hiljaisuuden retriitti. Olen mindfulness-kurssiporukkani kanssa leirikeskuksessa koko päivän. Ja olemme hiljaa. Illansuussa keskustelemme kokemuksesta. Kevään lyhyemmästä (yhden illan kestäneestä) hiljaisuuden retriitistä on blogiteksti täällä.

Joululahjapohdintoja: mitä lapsille, isovanhemmille, lasten kummeille? Entä miehelle ja itselle?

Tänään blogit ovat täynnä isänpäiväpostauksia. Minä olen suunnannut katseeni jo jouluun. Joululahjapohdinnat ovat kovassa käynnissä. Haluan ostaa osuvia lahjoja ja pikku hiljaa, en viime tipassa ja kiireessä.

Esikoinen (11 v) tykkää Neropatin päiväkirjat- kirjasarjasta ja sai sitä viime kesänä 11 v synttärilahjaksi. Nyt on joululahjaksi tulossa sarjan seuraavia osia. Kummille on vihjaistu kirjasta Lunta tupaan ja juuri kotiin tuli kirjakerhon kuukaudenpaketti, jossa oli kirjat Kolmas pyörä ja Neropatin tee-se-itse-kirja.

Esikoiselle varmaa joululahjakamaa ovat myös Guinnessin ennätystenkirja ja
Ripleyn usko tai älä. Kaikenlaiset älypelit kiinnostavat esikoista ja meiltä löytyy Utopia-peli kaapista, se on jemmattu jonkun lastentarvikeliikkeen poistomyynnistä. Lisäksi olen listalleni merkannut kirjan Aivojumppa - 300 pähkinää purtavaksi. Mukavia olisivat varmasti myös vuoden perhepeli Battle Sheep tai Afrikan tähti Retkikunnat - peli. Ja Rubikin kuution uusin versio, Rubik's void.

Esikoinen on innokas käsitöiden tekijä, hän virkkaa ja neuloo. Erittäin mieluinen lahja olisi joku käsityöpaketti. Jos tiedät jonkun paketin, jossa olisi kouluikäiselle sopiva ohje ja materiaalit, niin saa vinkata! Tutustuin yrittäjyys - kurssillani Pirjoon, joka on perustanut Pipo&Mitten - nimisen yrityksen ja innolla odotan, mitä häneltä tulee joulumarkkinoille.

Kuopukselle (9 v) onkin vähän vaikeampi miettiä lahjoja. Hänen kiinnostuksen kohteensa eivät ole niin selkeitä kuin esikoisen. Harmikseni kuopus ei ole niin kiinnostunut kirjoista kuin esikoinen. Tatut ja Patut ja Mauri Kunnaksen kirjat ovat varmaa kamaa ja siksi aionkin kummeille ja isovanhemmille vihjata kirjoista Tatu ja Patu syömään! ja Herra Hakkarainen harrastaa. Star Wars kiinnostaa kuopusta, pitäisi tsekata, onko jotain uutta lapsille sopivaa Star Wars-kirjaa ilmestynyt. Nimipäivälahjaksi kuopus valitsi Star Wars-kirjan Pimeän puolen kronikat ja se on ollut tosi mieluinen.

Luulen, että kuopus tulee toivomaan jotain uutta Wii-peliä. Hänelle voisi lisäksi ostaa vuoden 2014 lastenpelin, Lumotun tornin. Meillä kirjoitetaan perinteisesti joulun toivelistat joulukuun ekana päivänä, joten silloin selviää sitten poikien omat toiveet.

Entä minä itse?Mitä minä toivon lahjaksi? Tällä hetkellä ajatuksissa on Rhonda Byrnen Voima - kirja. Mieluisia olisi myös Vain elämää 3 cd - levyt Päivä ja Ilta tai Juha Tapion cd-levy Sitkeä sydän - suurimmat hitit. Lisäksi erittäin mieleinen olisi lahjakortti hemmotteluhoitoon, esim. intialainen päähieronta tai kasvohoito.Kivoja olisi myös nippu leffalippuja tai lahjakortti teatteriin.  Mieheni ei halua lahjoja. Hänelle on perinteisesti hankittu uusi pyjama ja sukkia. Ei kovin omaperäistä, mutta tarpeellista. Ja noita ei todellakaan hankita siksi, että "kyllä sille pitää nyt jotain ostaa, vaikkei se haluaisikaan" vaan ihan siksi, että tulevallekin vuodelle olisi ehjiä sukkia ja pyjama. Mies kun ei omatoimisesti vaatekaupoille lähde. Lisäksi olen monena vuonna lainannut miehelle kirjastosta muutaman kirjan luettavaksi.

Poikien kummit tulevat saamaan tämän kassin. Lisäksi olen perinteisesti tehnyt heille itse jotain jouluista tai pojat ovat askarrelleet jotain kummeilleen. Ajattelin, että kassin mukaan voisi laittaa vielä jonkun vuosikertaglögin. Olen aina tykännyt ostaa lasten kummeille jotain käsityötä, käyttötavaraa tai kulutettavaa. Poikien kummeille kirjoitetaan perinteisesti myös joulukirjeet eli pieni tarina kuluneesta vuodesta: mitä on tehty, opittu, missä käyty ja missä nyt mennään. Ja kirjeen mukana on tuore kuva kummilapsesta.

Appivanhemmille tosi pähee lahja olisi Oma aika - lehti, mutta miehen mielestä se olisi liian alleviivaava....Appivanhemmat ovat meidän elämässä mukana vain juhlina (eli kolme kertaa vuodessa: lasten syntymäpäivinä ja jouluna). He ovat aina korostaneet, että heillä on tärkeää oma aika. Jotain itse tehtyä ehkä laitamme heidän pakettiin. Tai jotain aineetonta. Minun äidilleni jotain samantyylistä. Käsitöitä tai lahjakortti.

Viime vuonna taisin lähes kaikkiin lahjoihin laittaa mukaan Luontoarvan. Käytimme joululahjarahoja myös Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoimintaan.

Meidän perheemme ei lahjahankinnoillaan saa Suomea talousnousuun, emme osta pakkolahjoja tai turhaa krääsää. Lahjoja hankitaan kohtuullisesti, pyritään siihen, että lahjat ovat järkeviä tai kulutettavia. Ja ostamme myös aineettomia lahjoja. Meidän perheen aineettomat lahjat ovat usein lahjakortteja tai sitten olemme lahjoittaneet lahjarahoja esim. lastensuojeluun (kuten tuo tukiperhetoiminta) tai ympäristönsuojeluun. Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy täältä. Sekä omille pojille että kummilapsille olen ostanut myös kierrätettyjä lahjoja eli hyväkuntoisia kirppislöytöjä, esim. kirjoja tai pelejä. Tähän olen toki kysynyt kummilasten vanhemmilta luvan, että onko kirppikseltä ostettu hyväkuntoinen lahja ok.

Millaisia lahjoja teillä on tapana ostaa? Ostetaanko teillä aineettomia tai kierrätettyjä lahjoja? Joko tämän joulun lahjoja on pohdittu?

ps. vitsit minä olen naureskellut pitkin päivää. Eilen mun blogiin oli tultu hakusanalla "päivän asu postaus". Olikohan tämä postaus ihan sitä, mitä googlaaja haki?

Joulu tulla jollottaa

On jo lokakuun loppupuoli ja ensimmäiset joululehdet ovat tupsahtaneet postilaatikosta. On aika alkaa fiilistellä joulua. Miettiä lahjoja, koristeita, ruokia, joulukalenteria. Minä olen jouluihminen. Rakastan jouluvalmisteluja. Rakastan joulua. Minä haluan tehdä jouluvalmisteluja pikku hiljaa ettei tule joulun alla kiirettä ja stressiä. Siksi jo nyt ajatukseni suuntautuvat jouluun.

Meidän joulumme on perinteinen. Vuodesta toiseen vietämme joulua suunnilleen samalla tavoin. Jouluvalmisteluihin kuuluu joulukalenteri, johon tonttu tuo viestejä joka aamu. Piparit ja joulutortut. Talvisirkuksessa käyminen. Jouluaattona teemme samat jutut, vuodesta toiseen. Käymme aamusaunassa, syömme pitkään haudutetun riisipuuron. Iltapäivällä on glögitarjoilu, johon olemme kutsuneet mukaan myös appivanhemmat ja miehen veljen perheen. Tähän glögitarjoiluun kuuluu perinteisesti puolukkainen rahkatorttu. Illansuussa on lahjojen jako (meillä ei käy joulupukki joka vuosi, jonain vuonna hän on vain soittanut pojille, että lahjat ovat oven takana. Viime vuonna tuli tekstiviesti). Jouluaaton päivällinen, johon kuuluu erityisesti kaloja, laatikkoruokia ja juustoja.  Äitini on viettänyt muutaman viime vuoden ajan joulua kanssamme jouluaatonaatosta joulupäivään. Joulupäivänä olemme uusissa pyjamissamme koko päivän. Pelaamme lautapelejä ja luemme lahjaksi saatuja kirjoja. Syömme jouluruokia. Tapaninpäivänä alkaa suuntautuminen tavallisempaan arkeen. Alan myös siivota joulukoristeita pikku hiljaa pois tapanista eteenpäin. Uutena vuotena lähes koko koti on riisuttu joulusta. On aika suuntautua kohti uutta.

Minä en voisi kuvitellakaan, että viettäisimme jonkun joulun appivanhempien luona, seuraavan minun äitini luona, seuraavan kylpylässä, seuraavan laivalla ja seuraavan Thaimaan lämmössä. Meidän joulu on perinteinen. Se toistuu samanlaisen vuodesta toiseen. Niin oli minun lapsuudessani (tosin niissä jouluissa oli eri perinteet kuin mitä meidän jouluissamme) ja niin on nytkin.

Meidän joulumme värit ovat valkoinen ja punainen. Koskaan muulloin kodissamme ei ole punaista kuin joulun aikaan. Joulukoristeet on kerätty pitkällä aikavälillä. Osa on muistoja lapsuudestani asti. Paljon on myös lasten tekemiä ja kummilasteni tekemiä. Mailegia on eri kokoisina nisseinä ja possuina. Talolyhtyjä, erilaisia jouluvaloja. Joulukukkiamme ovat hyasintit ja amaryllikset. Joulunajan suosikki cd-levyni on Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu.

Joko sinun ajatuksesi ovat suuntautuneet jouluun? Toistuuko teidän joulunne samanlaisena vuodesta toiseen? Mitä jouluperinteitä teillä on?