Olen taas vuoden vanhempi. Siitä on nyt 41 vuotta kun synnyin Mikkelin keskussairaalassa. Siihen aikaan ei ollut tapana, että isät ovat mukana synnytyksessä. Myöskään minun isäni ei ollut vaan teki ihan normaalin työpäivän ja synnyin juuri siinä sopivasti isäni päästyä töistä ja hän pääsi sairaalaan katsomaan vaimoaan ja minua.
Mietin, mitä ovat ikäkriisit? Vähän hölmistyneenä olen lukenut muutamasta blogista kolmeakymmentä lähestyvän kirjoittajan pohdintaa "ikääntymisestä", aivan kuin elämä loppuisi, elämä jämähtäisi tai ulkonäkö rupsahtaisi täysin kun täyttää 30 v. Itse muistan, että minulla oli 25-vuotiaana jonkinlainen "kriisi". Tuli olo, että nyt on ammatti ja työ, mutta pitäisi löytää myös se oikea mies, jotta voisi perustaa perheen. Jotta voisi mennä naimisiin 28-vuotiaana (kuten keskimäärin tehdään) ja saada lapsen vähän alle 30-vuotiaana, kuten keskimäärin saadaan. Heh ja se mies löytyi ja menimme naimisiin kun olin 28.5 ja esikoinen syntyi kun olin 29.5 v. Ja siitä kuopus parin vuoden päästä. He olivat meidän standardivauvat, 3.5 kg ja 51 cm. Keskivertotilastoissa siis ollaan eletty tuolloin! Ja silloin se keskivertoelämä tuntui tavoittelemisen arvoiselta. Nyt ajattelen jo aika lailla toisin. Ikä on tuonut myös viisautta.
Tänään täytin 41 v. Minä en tunnista mitään ikäkriisiä. Toki ikä näkyy jo kasvoissa, ryppyjä on otsassa ja silmäkulmissa. Mutta hei, olen nelikymppinen, niin kuuluukin olla. En missään tapauksessa haluaisi enää olla parikymppinen vaan nimenomaan tämän ikäinen, sillä kyllä nyt tunnen niin paljon paremmin itseni, hyväksyn ja rakastan itseäni niin paljon enemmän kuin kaksikymppisenä. Tai kolmikymppisenä. Sen ikäisenä en olisi uskaltanut tehdä niitä ratkaisuja elämässäni, joita olen nyt tehnyt. Nyt olen uskaltanut nousta siivilleni, lentää!
Vuosi sitten, neljäkymmentä täytettyäni, mietin kyllä mitä haluan elämässäni tehdä. Tein päätöksen yrittäjyydestä. Laihdutin sokerittomuuden avulla viime vuoden aikana 6 kiloa. Ehkä nuo voisi pistää neljänkympin kriisin piikkiin. Vaikkei se kyllä ollut mikään kriisi. Ne olivat asioita, jotka tein oman hyvinvointini vuoksi.
Olen niin paljon tasapainoisempi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten (jolloin tosin elin myös keskellä lasten pikkulapsivuosia eli ei ehkä sitä elämän tasapainoisinta aikaa) etten vaihtaisi tätä ikääni missään tapauksessa nuorempaan. Nyt on hyvä juuri näin. En ole suunnitellut meneväni hampaidenvalkaisuun, ryppyjensilotukseen tai kasvojenkohotukseen. Tosin tänään mietin ekaa kertaa, että pitäisiköhän mennä jossain vaiheessa näöntarkastukseen? Sain kosmetologiltani lahjaksi näytepussukan ja kun tihrustin tuotetietoja silmät sirrilläni, mietin alkaako ikänäkö vaivata.
Sain synttärilahjaksi serviettitelineen je keväisiä serviettejä. Tänään olen käynyt kasvohoidossa ja huomenna käyn kampaajalla. Lisäksi tilasin itselleni lahjaksi kirjan Sisäinen voima.
Tällä hetkellä mietin, mitähän kaikkea tämä ikävuosi tuo mukanaan?
ps. kun luin otsikon uudelleen, tajusin että sen voi ymmärtää myös toisin. Mutta olkoot se silti noin.