Vuosi Hetkiä

Aloitin vuosi sitten postaussarjan Hetkessä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Aika monta Hetkeä vuoteen on sisältynyt. Olen kokeillut erilaisia hemmotteluhoitoja intialaisesta päähieronnasta hermoratahierontaan. Olen käynyt teatterissa niin lasten kanssa kuin ystävieni kanssa. Teatterireissuista erityisesti mieleeni on jäänyt Billy Elliot - musikaali, Äitikortti, Saiturin joulu ja Momo. Olen käynyt leffoissa myös sekä lasten kanssa että itsekseni tai ystävieni kanssa. Olen myös kokenut tavallisessa arjessa näitä hetkiä esimerkiksi haravoinnin merkeissä. Erityisesti vuoden varrelta mieleeni on jäänyt mindfulness-ohjaajakoulutukseeni kuulunut hiljaisuuden retriitti. Se, jos mikä oli Hetkessä olemista.

Olin maanantaina Voimakorukurssilla ja siellä syntyi tämä koru krysopraasista.

Selatessani Hetkessä - postauksia läpi mietin, että olen aika monta kertaa vuoden aikana kokenut hyvää oloa ja elänyt hetkessä. Noiden postausten lisäksi on ollut muutama muukin hetki, teatteriesitys tai kurssi, joka on jäänyt taltioimatta. Mutta muistoissa ja sydämessä ne ovat.

Tämä on ollut hyvä postaussarja. Joten nyt alkaa toinen vuosi hetkiä. Tämän toisen vuoden Hetkessä tunnisteena tulee olemaan Hetkessä vol 2. Luultavasti postaussarja tulee jatkumaan aika saman tyylisenä. Teatteria, leffoja, arjen hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Toivon kirjoittavani entistä enemmän arjen pienistä hetkistä - aina ei tarvitse lähteä teatteriin tai kodin ulkopuolelle kokeakseen hetken. Lisäksi minun tekisi mieli myös kokeilla jotain ihan uutta. Kuten nyt vaikka suklaahierontaa, metamorfista hoitoa ja sointukylpyä. Miltäs kuulostaa?

Digipaastoa

Minulle hiljaisuuden retriitti oli aika merkittävä kokemus. Sain valtavan hienoja kokemuksia esimerkiksi shindo-venyttelystä ja taideterapiasta. Lisäksi minulla oli aikaa miettiä.

Hiljaisuuden retriitti merkitsi myös digipaastoa. Etukäteen mietin, miten voin olla lähes kaksi päivää ilman että pystyn lukemaan yritykseni meilejä ja vastaamaan niihin. Voin sano, että hyvin. Kertaakaan ei retriitin aikana tullut nämä ajatukset enää mieleen. Eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Ei yritykseni eikä oman elämäni tiimoilta. Tuli olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Olla ilman nettiä, ilman somea. Maailma ei kaadu, vaikkei somessa ole kaiken aikaa.

Minä elän jonkinlaisessa digipaastossa koko ajan. Minulla on älypuhelin, mutta en luo nettiä enkä facebookia kännykkäni kautta. Tämä on täysin tietoinen päätös. Voin olla tuntikaupalla pois somesta ilman ongelmia. Minulle on myös tietoinen päätös, ettei yritykseni (saati sitten blogini) ole jokaisessa mediassa mukana. Voin jopa todeta, etten tiedä mikä on snapchat. Eikä se edes tunnu nololta. En ole myöskään instagrammmissa. Eikä sekään tunnu nololta. Miksi minun pitäisi olla? En tiedä.

Minulla on suuri taipumus addiktoitua someen. Huomaan sen jo pelkän facebookin perusteella. Jo pelkkä facebook vie aikaa aika paljon. En halua viettää enää yhtään minuuttia enempää vuorokaudessa somen parissa. Haluan jutella lasten ja mieheni kanssa, haluan lukea kirjoja, haluan aikaa mindfulness-harjoittelulle, haluan tehdä käsitöitä. Haluan käydä lenkeillä.

Viime keväänä somen käyttöni meinasi levitä käsiin, kun minulla takoi päässäni ajatus, että minun pitää yrittäjänä näkyä laajemmin eri medioissa ja päivittää aktiivisesti ja ties mitä. Nyt mietin, alkaisinko kerran kuukaudessa pitää somettoman viikonlopun. Oletko sinä kokeillut? Uskon, että se tekisi hyvää. Viikonlopun aikana harvoin tulee mitään yritysyhteydenottojakaan eikä minusta yrittäjänkään tarvitse olla koko ajan saatavilla.

Rajaatko sinä somen käyttöäsi? Miltä sinusta tuntuisi ajatus viikonlopusta kerran kuussa ilman somea?

ps. ilmeisesti monen pienen lapsen vanhemman pitäisi pitää digipaastoa. Luin tänään tämän aika hätkähdyttävän artikkelin
Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö - some varastaa vanhempien ajan

Hetkessä: Hiljaisuuden retriitti

Minulla oli perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään mindfulness-ohjaajaopintoihini kuuluva hiljaisuuden retriitti kurssikeskus Holmassa Klaukkalassa. Olen aikaisemmilla mindfulness-kursseillani osallistunut yhden illan ja yhden päivän kestäviin hiljaisuuden retriitteihin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yli yön kestäneessä hiljaisuuden retriitissä. Koska tämä oli koulutuksellinen retriitti, meillä oli myös jonkin verran ohjattuja harjoituksia kahden päivän aikana. Oma ohjaamisharjoitteluni oli jo edellisen koulutusjakson aikana, joten minä pääsin vain nauttimaan ja osallistumaan muiden vetämiin tuokioihin. Hiljaisuutta meillä oli perjantaiaamupäivästä lauantaihin puoleen päivään asti.

Minulla on takana aika tiivis työjakso ja olin odottanut tätä retriittiä jo pitkään. Tunsin todellakin tarvitsevani sen. Etukäteen ajatus siitä, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaa, saan kävellä valmiiseen ruokapöytään ja saan nauttia toisten vetämistä tuokioista tuntui ihanalta. Ja sitähän se olikin. Kuitenkin retriitin aikana mieleeni nousi myös toisenlaisia tuntemuksia. Aikaa kun oli omiin pohdintoihin, niin aika voimakkaasti mieleeni nousi myös surun tunteita. Surematonta surua nousi pintaan ja itkin sitä ulos. Ja se itku teki hyvää.

Etukäteen mietitytti ajatus digipaastosta, kuinka pystyn jättämään läppärin kotiin ja olla käymättä lähes kahteen päivään lukemassa sähköpostia ja facebookia. Lähinnä mietin asiaa yritykseni kannalta, entä jos joku asiakas joutuu odottamaan liian pitkään vastaustani. Minua myös alun perin houkutti ajatus siitä, että nappaan kalenterin mukaani ja aikataulutan ensi kevään kursseja. Ja teen muuta tehokasta. Nyt kun on aikaa. Onneksi en tehnyt  niin. Pelkkä lepo ja omien ajatusten kanssa oleminen teki hyvää. Digipaasto oli myös aivan loistojuttu, siitä teen vielä oman postauksen. Mitään merkittävää ei tapahtunut sinä aikana, kun olin pois tietokoneen äärestä. Nyt on olo, että tällaisia digipaastoja pitäisi pitää paljon useamminkin.

Vapaa-aikana vietin paljon aikaa luonnossa. Istuin laiturilla katsellen ja kuunnellen veden liplatusta. Kävelin luonnossa, ihastelin syksyn värejä. Ohjatut harjoitukset olivat aivan mahtavia. Sain osallistua shindo-venyttelyyn (tästä teen oman postauksen), astangajoogaan, läsnäoloharjoitukseen sadun keinoin (voi mitä ihania luottamuksen hippusia siitä tarttuikaan mukaani) ja taideterapeuttiseen tuokioon, jossa työstimme savea. Mahtavaa tietotaitoa on ohjaajaopiskelijaporukassamme! Tietenkin meillä oli myös muutama mindfulness-harjoitus, myötätuntoharjoituksia, tietoista kävelyä ja tietoista syömistä.

Muistan kuinka ensimmäisessä yhden illan kestäneessä hiljaisuuden retriitissä oli outo ajatus syödä toisten kanssa, mutta hiljaisuuden vallitessa. Nyt se ei tuntunut yhtään oudolta. Ruuan maut maistaa tosi selkeästi, kun syö hitaasti nauttien eikä ahmien ja seurusteluun keskittyen.

Hiljaisuuden retriitti oli hieno kokemus. Todella voimauttava ja vaikka pintaan nousi myös surua ja sekavia fiiliksiä, niidenkin oli hyvä nousta pintaan. En tiedä, olisinko tullut osallistuneeksi hiljaisuuden retriittiin ilman että se kuului mindfulness-ohjaajakoulutukseeni. Minulla on vähän ollut olo, että "onhan se nyt outoa mennä johonkin kurssikeskukseen olemaan hiljaa ja vielä maksaa siitä". Nyt olen aivan varma, ettei tämä jää ainoaksi hiljaisuuden retriittikokemuksekseni. Olen valtavan kiitollinen että minulle suotiin tämä mahdollisuus ja että meitä on ihan mahtava mindfulness-ohjaajaporukka koolla.

Oletko sinä ollut hiljaisuuden retriitissä? Millaisia ajatuksia sinussa herättää hiljaisuuden retriitti?

Jotain uutta jouluksi

Hankin tänään jotain uutta täksi jouluksi. Tildatontun ja joulusukan. Tonttu on vanhassa vaunussa, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpparilta. Tonttu ja joulusukka on ostettu Pikku Piiperosta, jossa on nykyään muutama myyntipöytä itsepalvelukirppistyyliin ja yhdessä pöydässä oli näitä ihania pellavaisia käsintehtyjä tuotteita.

Joulusukkia meillä on useampi, mutta tämä oli niin söpö etten voinut vastustaa. Joka jouluksi olen antanut itselleni luvan ostaa jotain uutta. Pari vuotta sitten ostin kauan himoitsemani himmelin, eräänä jouluna kaitaliinat. Viime joulun jälkeen tilasin alesta tämän ihanan ison Nissen eli se on nyt ekaa joulua meillä esillä.

Vielä meillä ei ole juurikaan joulukoristeita esillä, muutaman tunnelmavalon olen virittänyt ja talolyhdyt olen kaivanut esille. Ensi viikon aikana kotimme alkaa muuttua jouluiseksi.

Tänään satoi etelään ensilumi. Ehdin sopivasti aamulla laittaa viimeiset kukkasipulit maahan. Huomenna minulla on hiljaisuuden retriitti. Olen mindfulness-kurssiporukkani kanssa leirikeskuksessa koko päivän. Ja olemme hiljaa. Illansuussa keskustelemme kokemuksesta. Kevään lyhyemmästä (yhden illan kestäneestä) hiljaisuuden retriitistä on blogiteksti täällä.