Hiihtoloman kuulumisia

Vietin lasten kanssa hiihtolomaa Mikkelissä, jo tuttuun tyyliin. Mikkeli on minun synnyinkaupunkini ja nykyinen mummilakaupunkimme. Käymme Mikkelissä aina pidemmillä vapailla.

Mikkelissä on ollut nyt muutamana vuonna helmikuussa Jääfestivaalit ja tänäkin vuonna pääsimme Kirkkopuistoon ihastelemaan jääveistoksia. Torilla on myös kiva jääliukumäki, josta pojat jaksavat innostua vuodesta toiseen.

 

Mikkelin reissuillamme käymme myös elokuvissa. Äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja hänen kotoaan on noin kilometrin kävelymatka leffateatteriin. Eli elokuvissa käynti on huomattavan helppoa. Tällä kertaa kävimme katsomassa juuri hiihtoloman alla ensi-iltaan tulleen Coco-elokuvan, joka oli koskettava ja hyvä lastenelokuva. Itse tykkään elokuvista, joissa juoni perustuu hyvään tarinaan eikä räiskintään ja kovaan menoon.

Pojat kävivät uimassa äitini kanssa ja minä kiertelin vähän kaupoilla ja ihan hivenen tein myös töitä. Misse oli mukanamme Mikkelissä ja tosi hyvin meni matka hänen kanssaan - kunhan hänet ensin sain laitettua kuljetuskoppaan. Sitä hän vastustaa kaikin mahdollisin tavoin. Erittäin tyynesti Misse suhtautui siihenkin, kun vedimme hänet kuljetuskopan kyydissä pulkalla maanantaina äitini luo ja sitten taas torstaina äitini luota rautatieasemalle.

Kotiin tulimme torstaina illalla ja mies lähti perjantaina päivällä New Yorkiin työmatkalle. Olen vähän siivoillut kotona ja selaillut ihania kirjoja, joita olen saanut arvostelukappaleiksi. Perjantaina touhusin tämän blogin parissa ja sain vihdoinkin tehtyä blogilleni uuden bannerin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi vuotta, kun mietin asiaa. Mitäs pidätte uudesta bannerista?

Mikkelistä ostin froteepörrökudetta ja jättipuikot, tänään olisi tarkoitus aloittaa neuloa torkkupeittoa pörrökuteesta. Käsityöt ovat jääneet aivan liian vähälle viime aikoina, nyt korjaan tilanteen.

Ainut perheestämme, joka hiihtolomalla hiihti, oli kuopuksemme ja hänellekin jouduimme lainaamaan luokkakaverilta sopivat monot. Sauvatkin olivat jääneet lyhyiksi, joten kuopus lykki menemään minun sauvakävelysauvojeni kanssa. Hyvin kuulemma meni hiihtolenkki niilläkin. Sää on ollut mahtava enkä kyllä muista milloin olisi viimeksi ollut näin upea ja aurinkoinen helmikuu.

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

ps. kirjoitin Mindfulness lapsille - sivulle blogitekstin, josta löydät kolme mindfulness-harjoitusta, jotka voi tehdä lasten kanssa ulkona ja lisäksi bonuksena on yksi läsnäolevan koskettamisen harjoitus, jonka voi tehdä sisällä retken jälkeen

Jääveistosten ja leffojen hiihtoloma

Tämä teos voitti Mikkelin Jääfestivaalit 2017

Vietin poikien kanssa muutaman päivän Mikkelissä. Mikkeliin sattui visiittimme ajalle Jääfestivaalit ja kävimme katsomassa jääveistoksia monena päivänä. Erityisesti pojat pitivät torille tehdystä jääliukumäestä, jossa kävimme laskemassa monta kertaa. Seisoessani torstaina torilla katselemassa poikien laskemisriemua tapasin sattumalta myös lukioaikaisen luokkakaverini. Emme olleet nähneet sitten ylioppilasjuhlien eli siitä on aikaa yli 20 vuotta.

 

Lisäksi kävimme uimahallissa uimassa ja leffassa. Minä kävin katsomassa kaksikin leffaa, ensin itsekseni leffan "La La Land" ja poikien kanssa "Lego Batman" - elokuvan. Pidin molemmista. "La La Land" on elokuva unelmien tavoittelusta, sitkeydestä ja unelmien toteutumisesta. Upea, musikaalimainen elokuva. Ainut, mikä jäi kaivelemaan mieltäni, oli leffan loppuratkaisu.

"Lego Batman" - elokuvassa oli menoa ja räiskintää, mutta erityisesti pidin leffan sanomasta. Kukaan ei pärjää yksin. Toisia tarvitaan. Yhteisöllisyys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yhdessä kaikki ovat vahvempia.

Tänään olen palaillut arkea kohden. Käynyt ruokakaupassa, siivoillut kotia, lajitellut pyykkejä. Tulipa monen vuoden tauon jälkeen katsottua myös hiihtoja telkkarista ja mikä hieno hetki olikaan penkkiurheilla, kun Krista Pärmäkoski hiihti Suomelle hopeaa. Huomenna olisi tarkoitus vielä suunnata Keravan Taidemuseoon "Näkyväksi neulottu" -  näyttelyyn ja sitten on lomaviikko ohi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Synttärilahjat itselle

Tänään on syntymäpäiväni. Syntymäpäivieni ajankohtaan liittyy vuosittain myös penkkarit ja vanhojen tanssit. Aiemmin tuli mietittyä, että eihän siitä nyt kovin kauaa ole kun itsekin tanssi hienossa puvussa ja riekkui naamiaisasussa abirekan kyydissä. Tänä vuonna mietin ensimmäistä kertaa, ettei siihen nyt ihan hirveän kauaa ole, kun esikoinen on tanssimassa vanhojen tansseissa. Aika käsittämätön ajatus.

Meillä ei ole miehen kanssa tapana ostella lahjoja toisillemme ja ainut keltä saan jotain lahjaksi on äitini. Ja hän antaa minulle aina rahaa sanoen: "osta jotain tarpeellista itsellesi". Tänä(kin) vuonna ostin itse itselleni synttärilahjat.

Joululahjaksi tilasin itselleni Anelmaiset - sukat ja alkuvuodesta alkoi säärystimet houkutella. Laitoin tilaukseen säärystimet, joissa olisi vihreää, ruskeaa tai muita luonnonsävyjä. Ne valmistuivat juuri sopivasti syntymäpäiväkseni, perjantaina hain ne itselleni. Ystäväni kaverin äiti on näitä Anelmaisia minulle neulonut.

Inspirational Medleyn kaulakoru "Tyylilyyli" on tehty käsityönä kutistemuovista. Näin korut ensimmäistä kertaa viime syksynä käydessäni Korson aseman puodissa ja ihastuin niihin. Kun aloin miettiä itselleni syntymäpäivälahjaa, koru palasi mieleeni. Yhdessä esikoisen kanssa valitsimme "Tyylilyylin" koruksi minulle. Toisena vaihtoehtona mietin "Satuseppoa".

Syntymäpäiväni tienoille ajoittuu myös hiihtoloman alkaminen. Meillä on edessä lomaviikko, josta vietämme muutaman päivän Mikkelin mummilassa. Tiistaina suuntaan Mikkeliin poikien kanssa, mies jää kotiin tekemään töitä, sillä hänellä ei ole lomaa (koska hän vaihtoi työpaikkaa viime syksynä eikä lomia näin ole vielä kertynyt).

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

Haaveet ja todellisuus (hiihtolomasta)

Olen taas saanut huomata, että aina eivät haaveet ja todellisuus kohtaa. Joululoman aikaan muistan haaveilleeni, että hiihtolomalla käymme Mikkelissä ja sitten teemme yön yli reissun Tallinnaan. Tämä haave muuttui pian toisenlaiseksi, kun tiedossa ollut putkiremontti aikaistui. Putkirempan piti alun perin olla maalis-huhtikuussa, mutta remppamiehistä johtuen se siirtyikin jo helmikuulle. Sinänsä oli hyvä, että rempan aloitus osui hiihtolomaan, niin minä ja pojat pääsimme muutamaksi päiväksi Mikkeliin pakoon pahinta pöly- ja porausvaihetta. Tulimme kotiin torstai-iltana ja todellisuus on se, että kotimme on kaaoksessa ja elämme ilman juoksevaa vettä vielä monta päivää.

Kun tieto remontista tuli, meillä oli käsitys, että se kestää muutaman päivän ja meillä on vesi pois käytöstä maksimissaan viikon. Tämän hetkisen tiedon mukaan meillä jatkuu tämä vedeton elämä vielä ehkä viikon. Siinä vaiheessa kun hiihtolomaa aloittelimme, ajattelin, että käyn poikien kanssa Mikkelissä ja siellä käymme leffassa katsomassa uusimman Risto Räppääjän (kuten kävimmekin) ja itse käyn katsomassa ainakin yhden leffan. Niin teinkin, kävin katsomassa Tanskalaisen tytön ja se oli hieno leffa. Näin mielessäni, miten teen kivoja juttuja lasten kanssa ja sitten loppuloman voimme viettää koko perheenä ja tehdä vielä jotain yhdessä pääkaupunkiseudulla. Näin itseni täysin virkistyneenä ja kotimme uudistuneena.

Alkulomasta vielä kuvittelin, että kun tulemme kotiin Mikkelistä, meillä on uusi hieno kylpyhuone, kodinhoitohuone ja sauna ja pääsen laittamaan paikoilleen kaikki tavarat. Todellisuus on nyt se, että meillä on täysi kaaos, kaikki tavarat ovat levällään, joka paikka täynnä pölyä eikä vettä tule. Tästä saisi helposti vedettyä itselleen täysin kaaosmielialan, mutta pyrin ajattelemaan, että "nyt on näin". Tämäkin on vaihe, joka kestää muutaman päivän eikä tilannetta yhtään auta se, jos alan valittaa ja surkutella tilannetta vielä lisää. Mieli lähtee helposti rakentamaan surkuttelutarinoita ja se mielen rakentama ajatus, miten asioiden pitäisi olla, laskee omaa fiilistä nopeasti.

Huomaan, että tuttavaperheiden fb-päivitykset ovat saaneet itselleni olon, ettei meidän loma ollut sellainen kuin lapsiperheessä olisi pitänyt olla. Kaikki tuntuvat viettäneen hiihtolomaa koko perheen voimin ja ovat käyneet ristelyillä, laskettelemassa ja kylpylöissä. Meillä koko loman kohokohdaksi oli jäämässä visiitti Mikkelin kirjastoon. Eilen aamulla päätimme, että lähdemme Heurekaan ja ehkä tämä oli sitten lomamme kohokohta. Toisaalta milloin loman onnistuminen on mitattu sillä, että silloin on tehty mahdollisimman paljon asioita? Käyty museoissa, retkillä ja risteilyillä? Voisiko kotiloma keskellä remonttia myös olla onnistunut loma?

Eiliseen päivään sisältyi paljon hyvää. Kiva päivä Heurekassa poikien kanssa. Heurekan vessassa täytin meille kaksi pullollista vettä. Illalla pääsimme saunomaan naapuriin ja mies oli käynyt pesemässä meille päivän aikana samaisessa naapurissa koneellisen pyykkiä. Minä yritän kääntää ajatuksiani ratkaisuihin surkuttelun sijaan ja huomenna toivon löytäväni kuivashampoon, joka toimii oikeasti eikä näytä siltä, että pää on täynnä jauhoa (oisko vinkkejä?). Itsellä on fiilis, että jauhoa päähän ja kanelia kainaloon.

Tämä on todellisuus ja näillä mennään. Koti on kaaoksessa, hiihtoloma oli erilainen kuin ajattelin, mutta ehkei kaikkien muidenkaan loma ollut niin hehkeä. Fb-päivityksissä tai blogeissa ei kerrota, että lapset kinasteli, kaikilla kiristyi hermot, mies piereskeli ja joi olutta koko loman (tai sitten sitä teki ihan itse) ja itsellä oli kamala päänsärky kaiken tuon vuoksi pari päivää. Jokainen toivoi loman loppumista ja arjen alkamista.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

ps. kuten näette, kuvat eivät ole kotimme kaaoksesta vaan eilistä päivää ilahdutti meille ilmestynyt lahjakassi, jonka kummipoikani perhe oli tuonut reilu viikko sitten olleiden synttäreitteni ja nimppareitteni kunniaksi. Sieltä löytyi ihana luomusaippua. Sitä pääsee käyttämään sitten, kun meille tulee taas vettä.