Kolmas vuosi hetkiä

Aloitin kolmisen vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan kolmanteen vuoteen sisältyi?

Olen käynyt katsomassa useamman näyttelyn. Olen käynyt katsomassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyn, Roska on luksusta ja Muutoksentekijät - valokuvanäyttelyn ja Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Kävin  Ateneumissa Blogisisarten kanssa. Näistä kaikkia en olisi muistanut ilman noita postauksia.

Olen käynyt lounaalla ystävien kanssa ja retkellä Vallisaaressa. Teatterissa kävin vuoden aikana aika vähän, koska en löytänyt juurikaan minua kiinnostavia esityksiä. Lisäksi yksi joulun alla käymäni teatterireissu jäi raportoimatta ihan siksi, etten erityisemmin pitänyt esityksestä. Blogipostaus löytyy esityksestä Kaikki mieheni. 

Olen tehnyt kotona villasukkatreenejä. Loppukeväästä kävin Röyhkeyskoulussa.

 
Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ehtinyt blogiini kirjoitella. Olen käynyt vuoden aikana parin viikon välein hierojalla ja muutaman kerran thaimaalaisessa hieronnassa. Kevään ajan kävin hathajoogassa (tästäkin oli postaus luonnoksissa tekeillä, mutta se ei sitten valmistunut koskaan...). Nämä hemmotteluhoidot ja jooga ovat aina itselle voimaa ja hyvinvointia tuovia juttuja.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan neljäs vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol4. Olen jo suunnitellut kokeilevani uusia hemmotteluhoitoja, esimerkiksi shiatsua ja Brain Relief-hoitoa. Teatterissa ja leffoissa toivoisin käyväni enemmän. Seuraavaksi on suunnitteilla Mamma Mian katsominen. Aion kokeilla myös uusia keho-mieli-tunteja ja eri joogalajeja. Lähellemme avataan uusi joogasali syyskuussa ja tämä on ihan huippujuttu! Siellä tulee olemaan myös osteopaatin vastaanotto ja sitäkin aion kokeilla.

Millaisia hyvää oloa tuovia hetkiä sinun arjessasi on?

Ensimmäisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.
Toisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Vuosi Hetkiä

Aloitin vuosi sitten postaussarjan Hetkessä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Aika monta Hetkeä vuoteen on sisältynyt. Olen kokeillut erilaisia hemmotteluhoitoja intialaisesta päähieronnasta hermoratahierontaan. Olen käynyt teatterissa niin lasten kanssa kuin ystävieni kanssa. Teatterireissuista erityisesti mieleeni on jäänyt Billy Elliot - musikaali, Äitikortti, Saiturin joulu ja Momo. Olen käynyt leffoissa myös sekä lasten kanssa että itsekseni tai ystävieni kanssa. Olen myös kokenut tavallisessa arjessa näitä hetkiä esimerkiksi haravoinnin merkeissä. Erityisesti vuoden varrelta mieleeni on jäänyt mindfulness-ohjaajakoulutukseeni kuulunut hiljaisuuden retriitti. Se, jos mikä oli Hetkessä olemista.

Olin maanantaina Voimakorukurssilla ja siellä syntyi tämä koru krysopraasista.

Selatessani Hetkessä - postauksia läpi mietin, että olen aika monta kertaa vuoden aikana kokenut hyvää oloa ja elänyt hetkessä. Noiden postausten lisäksi on ollut muutama muukin hetki, teatteriesitys tai kurssi, joka on jäänyt taltioimatta. Mutta muistoissa ja sydämessä ne ovat.

Tämä on ollut hyvä postaussarja. Joten nyt alkaa toinen vuosi hetkiä. Tämän toisen vuoden Hetkessä tunnisteena tulee olemaan Hetkessä vol 2. Luultavasti postaussarja tulee jatkumaan aika saman tyylisenä. Teatteria, leffoja, arjen hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Toivon kirjoittavani entistä enemmän arjen pienistä hetkistä - aina ei tarvitse lähteä teatteriin tai kodin ulkopuolelle kokeakseen hetken. Lisäksi minun tekisi mieli myös kokeilla jotain ihan uutta. Kuten nyt vaikka suklaahierontaa, metamorfista hoitoa ja sointukylpyä. Miltäs kuulostaa?

Hetkessä: Pikku prinssi - elokuva

Luin joskus murrosiässä ekaa kertaa Pikku prinssi - kirjan ja se kolahti jo silloin."Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä". Vuosien varrella olen aika ajoin palannut kirjan pariin. Kun kuulin, että Pikku prinssi on tulossa elokuvana, päätin heti, että menemme katsomaan sen.

Elokuvan keskiössä on pieni tyttö, jota äiti valmistaa aikuisten tiukkaan ja tehokkaaseen maailmaan. Tyttö tutustuu naapurin omaleimaiseen ja hyväsydämiseen vanhukseen, lentäjään, ja tämä kohtaaminen muuttaa paljon tytön elämässä. Lentäjä esittelee tytölle maailman, jossa kaikki on mahdollista. Maailman, jossa hän aikoinaan tutustui Pikku prinssiin. Tytön taianomainen ja tunteikas matka Pikku prinssin maailmaan voi alkaa. Elokuvassa vuorotellaan nykyaikaan sijoittuvan kehystarinan ja vanhuksen tarinan (siis Pikku prinssi-kirjan tapahtumien) välillä. Nykyaikaan sijoittuva tarina on tehty 3D-animaatiolla ja kirjan tapahtumista tehdyt osuudet ovat tehty stop-motion-nukkeanimaationa.

Minä niin tykkään elokuvista ja tarinoista, joissa on syvällisempi elämänfilosofinen sanoma. Pikku prinssissä todettiin: elämän arvo on jossakin muualla kuin jatkuvassa raadannassa ja talouskasvun tavoittelussa. Elämän todellinen merkitys on toisen ihmisen kohtaamisessa ja kyvyssä rakastaa lähimmäistä. Elämässä pitää aina olla tilaa leikille ja taikuudelle. Lasten pitää saada olla leikkiviä lapsia ja myös aikuisten olisi hyvä säilyttää leikkisyys elämässä.

Olen tässä vuosien varralla ehtinyt nähdä jos jonkinlaista lastenleffaa. Tämä oli yksi kauneimmista lastenleffoista, jonka olen nähnyt. Tuttuun tyyliini itkin tässä(kin) leffassa. Pikku prinssi on sekä lapsille että aikuisille sopiva satumainen elokuva. Esikoisen (kohta 13 v) mielestä leffa oli vähän tylsä ja hidastempoinen, kuopuksen (kohta 11 v) mielestä leffa oli ok. Minusta on hienoa, että tehdään myös muunlaisia lastenleffoja kuin sellaisia, joissa pääteemoja ovat kohellus, vauhti ja räjähdykset.

Minä en ole lukenut pojille vielä Pikku prinssiä kirjana, mutta luulen, että se luetaan meillä kesän aikana iltasaduksi.

Hetkessä: Hermoratahieronta

Kävin reilu viikko sitten hermoratahieronnasa. Olen käynyt pari kertaa aiemmin hermoratahieronnassa, joskus ehkä 15 vuotta sitten. Silloin kävin hoidossa migreenini takia. Nyt kiinnostuin asiasta uudelleen, kun huomasin että lähellämme työskentelee hermoratahieroja, jolla on vastaanotto kotonaan. Tällä kertaa hain lähinnä rentoutusta hermoratahieronnasta. Ja  helpotusta niska-hartiaseudun jumeihin.

Hermoratahieronnassa hoidetaan koko kehoa päästä varpaisiin. Hermoratahieronnassa hoidetaan pitkittäiset ja poikittaiset hermoradat sekä aivo- ja selkäydinhermot. Hoito tehdään peukaloilla ja sormenpäillä painellen ja pyöritellen. Hoito on rentouttava, lempeä ja kivuton. Yksi hoitokerta kestää 1.5-2 tuntia ja sen aikaan ollaan sekä selällään että vatsallaan.

Hermoratahieronnassa hoidetaan syytä, mistä oireet, vaiva tai sairaus johtuvat. Hermoratahieronnasta voi saada apua esimerkiksi unettomuuteen, päänsärkyyn, selkäkipuihin, lihaskireyteen, huimaukseen tai neurologisiin sairauksiin.

Millainen kokemus hermoratahieronta oli minulle? Alussa minulle kerrottiin lyhyesti hermoratahieronnasta ja sen jälkeen minua hoidettiin ensin selällään ja myöhemmin myös vatsallaan. Tilassa soi rauhallinen musiikki koko ajan. Hoitaja teki aika nopeita, mutta lempeitä pyörittely- ja paineluliikkeitä kehon eri puolille. Hermoratahieronta kesti minun kohdallani tasan 2 tuntia. Olisin päässyt muuten täydelliseen rentoutumisen tilaan ellei tilassa olisi kännykkä surissut kolmea kertaa. Ehdin miettiä, yrittääkö joku tavoittaa minua koko ajan, mutta jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että minun kännykkäni värisee eri tavoin, surina ei kuulu minun laukustani.  Tuo kännykän surina monta kertaa sai aivoni joka kerta aktivoitumaan ja näin ihan täydellinen rentoutumisen tila jäi saavuttamatta. Hoidon jälkeen olo oli kuitenkin rento ja hyvä ja kävin aika hitailla kierroksilla loppupäivän. Sain suosituksen juoda paljon vettä illan aikana (ja näin teinkin - sillä seurauksella, että kävin vessassa sitten läpi koko seuraavan yön). Voin jatkossakin ajatella meneväni hermoratahierontaan.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kokemuksiani Rosen-terapiasta, Intialaisesta päähieronnasta ja vyöhyketerapiasta. Ja olenhan minä kirjoittanut myös ihan tavallisesta hieronnasta.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan, jossa kirjoitan arkeen iloa tuovista asioista. Sellaisista asioista, jotka tuovat voimaa ja hyvinvointia.

Hetkessä: Väritulkintaa (ja arvonnan voittaja)

Olin viikonloppuna satuhierontaohjaajakoulutuksessa ( 2. taso). Yksi koulutukseen osallistujista on varsinainen monitaituri, hän on perehtynyt väriterapiaan ja väritulkintoihin ja tarjosi mahdollisuutta väritulkintaan lauantai-iltana. Minä olin heti innoissani osallistumassa. Hän kertoi, että väritulkinnan avulla voi saada selityksen omiin käytösmalleihin, mistä asiat johtuvat ja miksi toimii elämässä tietyllä tavalla. Asioita nostetaan tietoisesti mieleen ja niitä tehdään konkreettisesti näkyväksi. Väritulkinta on osana väriterapiaa ja sen kesto oli noin 1.5 tuntia.

Tulkinta tehdään värilaseja apuna käyttäen, siinä katsotaan persoonan ja minuuden värit. Nämä muodostavat kipupisteen värin, joka käsiteltynä muuttuu tukipisteeksesi, lukko joka avattuna luo voimaa, mutta lukittuna lukitsee unelmiasi ja haaveitasi ja estää toimimasta kuten haluaisit. Ja avainväri eli joilla lukko saadaan avattua. Nämä värit ovat samat aina ja kertovat siis myös elämän oppiläksyistä. Lisäksi katsotaan aina nykyhetken ja tulevaisuuden värit jotka antavat käytännön vinkkejä toimimiseesi juuri nyt.

Osallistuin väritulkintaan kiinnostuneena ja olin yllättynyt, kuinka voimakas kokemus se oli. Olin aika ihmeissäni, miten värien avulla tulkitsija voi löytää niin paljon asioita minusta ja elämästäni. Hän kyseli välillä kysymyksiä, jotka avasivat elämääni. Ja kyllähän sieltä juuri niitä kipupisteitäkin löytyi. Sain paljon ajateltavaa siihen, miten voin jatkossa työstää eteenpäin näitä elämää "tukkivia" kipupisteitä. Sain uusia näkökulmia, joita toivoinkin saavani väritulkinnan kautta.

Ja mitä väritulkinta nosti esiin? Minulle on tärkeää luovuus ja se on voimavarani. Heti kun elämääni alkaa tulla liikaa stressiä, luovuuteni alkaa rajoittua ja alan liikaa kontrolloida asioita. Silloin minun olisi hyvä palauttaa itseni taas hyvän flow:n tilaan mahdollisimman nopeasti. Kipupisteeksi nousi (aika klassisesti) äitisuhteeni ja myös suhteeni isään. Huomasimme molemmat, sekä minä että väritulkinnan tekijä, että minulla on vielä surutyötä tekemättä isäni kuolemaan liittyen. Paljon puhuimme myös itsearvostuksesta, lempeydestä itseä kohtaan ja suorittamisesta. Onneksi viimeisen 2-3 vuoden aikana olen tiedostanut tosi paljon asioita ja moni asia on nyt eri tavoin elämässäni. Osaan olla lempeämpi itselleni, en vaadi enää täydellisyyttä ja arvostan itseäni.

Täytyy todeta, että tuo väritulkinta oli hurjan mielenkiintoinen kokemus ja itselleni tuli halu oppia lisää värien merkityksestä. 

Viikonloppu hurahti tosiaan koulutuksessa Tampereen lähellä ja vasta nyt ehdin suorittaa arvonnan, joka loppui jo perjantai-iltana. Arvottavana oli ihana ja värikylläinen Sanna Wikströmin kirja "Hyvän elämän reseptit". Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin kaikkien osallistujien nimet lapuille ja voittajan nosti perheemme esikoinen. Kirjan voitti Lumiomena - blogin Katja. Laitellaan viestiä, miten saadaan kirja sinulle!

ps. Olethan huomannut, että blogissani on menossa jo uusi arvonta, lastenkirjasta nimeltä Väpä Sorsa

Hetkessä: Aikuista voimauttava satuhieronta

Kävin reilu vuosi sitten satuhierontaohjaaja-koulutuksen ja olen pitänyt satuhierontatunteja sekä lapsille ja vanhemmille että pelkästään vanhemmille. Lisäksi olen käyttänyt satuhierontaa myös esimerkiksi Voimavaroja vanhemmuuteen - päivissäni. Moni on yllättynyt satuhieronnan mahdollisuuksista. Siitä, miten se on voimakkaasti rentouttava tunnekokemus omalle itselle ja miten sitä kautta voi löytää aivan uuden väylän myös haastavan tai vaikkapa murrosikäisen lapsen kohtaamiseen.

Nyt käyn pidempää satuhierontakoulutusta, 2-tasoa, jossa syvennetään satuhieronnan mahdollisuuksia esimerkiksi vanhemmuuden ja parisuhteen tukemisessa. Satuhieronta ei ole enää vain päiväkoti-ikäisille lapsille sopiva menetelmä vaan sen mahdollisuudet halutaan hyödyntää paljon laajemmin. Eräs koulutuksessa oleva osallistuja kertoi, että hän käyttää satuhierontaa työhyvinvoinnin tukemisessa omalla työpaikallaan. Jotta työkavereille olisi lepohetki kiireisessä työarjessa, he saisivat kosketusta ja satuhieronnan sanoista voimaa jaksamiseen.Lepo ja rentoutuminen ovat meille itsellemme kullanarvoisia hetkiä. Rentoutuminen palvelee myös ympärillämme olevia: rentoutuneina pystymme kohtaamaan ihmiset ystävällisemmin ja rennommin.

Satuhieronta ei ole vain lapsen hyvinvoinnin tukemista, vaan aikuisetkin saavat siitä voimaa ja apua omaan jaksamiseensa. Monet aikuiset ovat kertoneet, että satuhieronnan kautta tulleet rentoutumisen hetket ovat opettaneet heitä itseäänkin ottamaan rauhallisemmin. Kiireen kierteessä olevat aikuiset saattavat kylvää levottomuutta myös lapsiin. Kun aikuinen rentoutuu ja rauhoittuu, se peilautuu myönteisesti lastenkin käytökseen.

Satuhieronta voi olla yksi tapa harjoittaa tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia. Pysähtymistä on hyvä harjoitella säännöllisesti, sillä juuri toiminnan ja levon tasapaino luo hyvinvointia. Satuhieronta voi avata portin rauhoittumisen polulle ja läsnäolon maailmaan.

Satuhieronnassa on monta voimauttavaa tekijää. Yhteys, läheisyys, kosketus, satu, pysähtyminen, läsnäolo. Itse koin viime sunnuntain koulutuksessa erittäin voimakkaasti myrsky-satuhieronnan, jossa ensin on kova myrsky, tuuli ja ukkonen. Kunnes tulee aurinko ja myrsky laantuu. Satuhieronnan lopussa todetaan, että sinä olet vahva ja olet kestänyt myrskyt ja tulet ne kestämään jatkossakin. Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Myönteinen kosketus hoitaa niin kehoa kuin mieltäkin. Kriisitilanteessa oikein valitut satuhieronnan sanat voivat voimaannuttaa. Selviän tästäkin. 
 
Minulle satuhieronta on yksi työväline, jota haluan entistä laajemmin ottaa käyttöön omassa työssäni. Itselleni satuhieronta on antanut voimaa, upeita kokemuksia ja käytän sitä jatkuvasti kotona omien lasteni kanssa, jotka ovat molemmat jo murrosiän kynnyksellä. Olen kuullut sanottavan, että satuhieronta on vain sormella piirtämistä toisen selkään. Se on paljon enemmän. Satuhieronnan ydin on syvemmällä. Läsnäolevassa myönteisessä kosketuksessa, voimaannuttavissa saduissa, yhteydessä. Satuhieronta on sydämen kieltä.

Suhde omaan itseen on kaikista ihmissuhteista tärkein. Oman itsen kuuntelu, arvostaminen ja rakastaminen ovat asioita, joita on hyvä harjoittaa joka päivä. Pienet positiiviset hetket ja ajatukset voivat olla käänteentekeviä omalle hyvinvoinnille ja oman voiman löytymiselle.

ps. voit seurata blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Beige tappaa - teatteriesitys

Kävin eilen teatterissa ja tapasin ystävääni. Päivä oli Hetkessä - elämistä monessa mielessä. Beige tappaa on Aleksanterin teatterin tämän kevään uutuuskomedia. Olen aikaisemmin käynyt katsomassa Aleksanterin teatterissa esimerkiksi esitykset "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja "Uusioperh(s)e" ja pitänyt niistä paljon.

Beige tappaa - esityksessä ystävyys ylittää ikärajat ja ennakkoluulot. Aktiivinen eläkeläisrouva ja pätkätöitä tekevä ylikuormittunut yksinhuoltajaäiti tapaavat toisensa kuntokeskuksen pukuhuoneessa ja siitä alkaa kaverisuhde. Kaveruus laittaa jalan vipattamaan ja laulut raikamaan. Voiko nainen tappaa beigenvärisen arjen vanhanakin? Näytelmän nimi viittaa siihen, ettei tapettiin pidä sulautua. Naisen elämässä tulee olla väriä ja iloa.

Esityksessä tarkastellaan humoristisesti naisen ikääntymistä. Keskiössä on ystävyys ja elämänilo. Eläminen isolla E:llä. Ettei arki olisi liian beigejä ja mössöä. Esityksessä vuorottelevat naisten dialogi ja laulut. Mieleen jäi erityisesti viimeisenä kuultu laulu "Kaunis rietas onnellinen".

Tämä oli Hetki monella tapaa. Siksi, että sain nähdä hyvän ja hauskan teatteriesityksen ja myös siksi, että näin esityksen ystäväni, entisen työkaverini kanssa. Vaikka enää ei olla samassa työpaikassa, ystävyys on säilynyt ja näemme aika ajoin esim. teatteriesitysten merkeissä. Viime syksynä kävimme katsomassa yhdessä Billy Elliot-musikaalin.

Olo oli voimaantunut esityksen jälkeen. Kun lähdimme teatterista, ulkona alkoi sataa räntää, mutta mieli oli aurinkoinen.

ps. Luulen nähneeni Pinkit korkokengät - blogin Maijun samaisessa näytöksessä, missä itse olin.  Ja toinen peeässä. Tänään Hetkessä olo jatkuu, sillä istun junassa matkalla Tampereelle satuhieronnan syventävään koulutukseen. Kosketusta, läsnäoloa itselle ja toiselle. Tällaiset päivät ovat niin tärkeitä omalle hyvinvoinnilleni.

Hetkessä: Mielen rauhoittamista puutarhahommilla

Kun aloitin Hetkessä - postaussarjaa, ajattelin, että kirjoitan postauksissa sellaisista asioista, jotka tuovat arkeeni ja elämääni iloa ja voimaa. Olen kirjoittanut postauksia milloin teatteriesityksistä, milloin leffoista ja milloin käymistäni erilaisista hemmotteluhoidoista. Viikonloppuna tehdessäni puutarhahommia koin kokeneeni Hetkiä itselleni. Sellaisia hetkiä, joista sain voimaa ja joista nautin. Vaikka olin vain kotona, takapihallamme. Nautin pihahommista, nautin auringosta ja valosta. Nautin elämästä.

Siinä pihaa haravoidessani ja kevätkukkia tutkaillessani mieleeni tuli pääsiäisen aikaan lukemani Rick Hansonin kirja "Sisäsyntyinen onnellisuus. Tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede". Kirjassa kerrotaan aivojen taipumuksesta takertua kielteisiin tunteisiin ja siitä, miten tähän taipumukseen pystyy vaikuttamaan. Jokapäiväisissä myönteisissä kokemuksissa piilee voima, joka voi muuttaa aivoja ja samalla koko elämää parempaan suuntaan. Tärkeää on oppia vastaanottamaan hyvää muutaman kerran päivässä, kymmenen sekuntia kerrallaan. Samalla alat tuntea sisäistä iloa, tyyneyttä ja voimaa.

Aivot ovat ihmisen tärkein elin. Se, mitä aivoissasi tapahtuu, määrää sen, mitä ajattelet, tunnet, sanot tai teet. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kokemukset muuttavat aivoja jatkuvasti. Rick Hanson kertoo kirjassaan, miten opit muuttamaan aivojasi hyvään suuntaan. Tässä on neljä yksinkertaista vaihetta: Huomaa myönteinen kokemus. Syvennä kokemustasi. Sisäistä kokemuksesi. Yhdistä myönteinen ja kielteinen mielen sisältö, jolloin hyvät puolet tasoittavat epämiellyttäviä ja jopa syrjäyttävät ne. Hyvän vastaanottaminen auttaa sinua näkemään hyvän itsessäsi, maailmassa ja toisissa ihmisissä.

Noita kirjan oppeja ajattelin mielessäni haravoidessani. Huomasin myönteisen kokemuksen ja tietoisesti pysähdyin siihen. Annoin sen imeytyä itseeni. Tunsin kiitollisuutta. Ja tunsin myös syvää läsnäoloa. Allergiastani johtuen tunsin myös miten oloni muuttui koko ajan tukkoisemaksi, mutten antanut sen pilata muuten niin hyvää päivää. Nautin omasta pihasta, puutarhasta. Elin ja olin hetkessä.

ps. kuten huomaat, en ole mitenkään stailannut asuani. Kotona olen aina lökäpöksyissä.

Hetkessä: Momo - teatteriesitys

Muistan lukeneeni joskus ala-asteen loppuvaiheessa tai yläasteen alussa Michael Enden kirjan "Momo" ja vaikuttuneeni kirjasta. Kun näin, että Vantaan Näyttämöllä on tänä keväänä tulossa teatteriesitys kirjan pohjalta, innostuin heti. Onneksi sain pojatkin innostumaan mukaan esitykseen. Tykkään käydä teatterissa poikien kanssa, mutta koska he lähentelevät jo teini-ikää, kaikki lastenteatteriesitykset eivät enää iske heihin. Momo-esityksen suositusikä on yli 7 - vuotiaille.

Momo on fantasiaseikkailu pienestä Momo-tytöstä ja aikapankin agenteista. Momon apua tarvitaan taistelussa kiirettä vastaan, koska aikapankin agentit varastavat ihmisten aikaa. Näytelmä kertoo yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Näytelmä kertoo siitä, mitä tapahtuu kun kiire valloittaa ihmisten ajatukset. Mitä tapahtuu, kun leikki ja luovuus häviävät. Momo - kirja on julkaistu vuonna 1973, mutta aihe tuntuu hyvin ajankohtaiselta juuri tänä päivänä.

Kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Vantaan Näyttämön esityksen. Esityspaikkana on vanha navetta. Katsomo on pieni ja intiimi. Näytelmässä käytettiin tehokeinoina varjoteatteria ja pimeässä hohtavaa maalia. Pidimme näytelmästä ja esitys innosti myös varaamaan Momo - kirjan kirjastosta. Se on seuraava iltasatumme.

Suosittelemme! Esitys on Vantaan Näyttämöllä 23.4. asti.

Hetkessä: Leffareissuja (Äkkilähtö, Onnenonkija, Kung Fu Panda 3)

Pääsiäisen aikaan minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa useampi leffa. Mikkelissä on niin helppo lähteä leffaan, kun äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja leffaan pääsee ihan vain kävellen. Lisäksi Mikkelissä harvoin on leffat loppuunmyyty eli päätöksen leffaan lähdöstä voi tehdä vaikka puoli tuntia ennen leffan alkua. Minä käyn suht harvoin katsomassa muita kuin perheleffoja, nyt minulla oli ihana mahdollisuus nähdä myös kaksi ihan aikuisten elokuvaa,

Äkkilähtö kertoo lapsettoman uranaisen, Katrin, ja laiminlyödyn tytön, Annan, karkumatkasta kohti tytön mummolaa. Viedessään tyttöä mummolaan Katri joutuu pitkin hampain epämukavuusalueelle lapsen kanssa. Matkantekoa mutkistaa takaa-ajoon lähteneet Mikko ja Tero. Kuviota sekoittaa myös kirpputoria pitävä Johannes. Hieman epärealistista juonen kulkua, liikaa tupakointia ja kiroilua. Ihan ok leffa, mutta ei noussut minun suosikkieni joukkoon.

Onnenonkija on ensimmäinen blogimaailmasta tehty elokuva. Itse en juurikaan samaistunut bloggaajaan enkä muutenkaan seuraa trendikkäitä muoti- ja kauneusteemaisia blogeja. Silti tarina vei minut mukanaan. Onnenonkijan päähenkilöt ovat bloggaaja Marja ja rikkaan suvun poika Olavi. Bloggaaja Marja kuvaa arkeaan hehkeäksi. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Hän asuu vanhempiensa luona, kuvaa vaatteita ja meikkejä lapsuudenkodin huoneessaan ja elää pikavipeillä. Olavi on syntynyt kultalusikka suussa, mutta hän haluaa olla ihan tavallinen. Marja ajattelee, että Olavi olisi ratkaisu hänen bloginsa nousuun ja rahapulaan.

Pidin elokuvasta. Siinä oli muutama tosi hauska kohtaus. Toteutus oli mielestäni raikas. Hehkeän siloitellun blogielämän kuvauksesta päästiin myös elämän realismiin ja postauksiin, jotka kertoivat muustakin kuin siitä, miten hyvin menee ja mitä uutta on hankittu tai saatu.

Kung Fu Panda 3 käytiin katsomassa koko perheen voimin. Leffa yllätti minut. En ole nähnyt aikaisempia osia (esikoinen oli nähnyt ykkösen ja kertoi kyllä, että leffan pääsanoma on, että itseen pitää luottaa). Ajattelin, että leffa on yhtä päätöntä kaahailua ja taistelua alusta loppuun, mutta elokuvassa olikin syvää elämänfilosofiaa ja sanomaa. Tutustu itseesi, tule siksi mitä olet ja kun olet tasapainossa itsesi kanssa, voit löytää sisäisen rauhan ja chin. Yhteisöllisyys on voimaa. Elämä on positiivista iloittelua. Kaikki elämän suuret viisaudet saatu samaan leffaan.

Sattumalta samana iltapäivänä telkkarista tuli myös Kung Fu Panda 2 ja se katsottiin sitten telkkarista. Sanoma oli sama. Itse pidin enemmän kolmososasta, vaikka kakkonenkin oli hyvä. Nyt tuli tarve nähdä myös ykkönen. 

Oletko sinä käynyt viime aikoina katsomassa elokuvia? Mitä olet nähnyt?

Hetkessä: Levon, leffojen ja kirjojen pääsiäinen

Takana on rentouttava pääsiäinen. Tuntuu, että koko pääsiäinen oli yhtä Hetkessä - elämistä. Lepoa, ravintoa sielulle ja keholle. Perheen kesken olemista, omaa aikaa, lukemista. Välillä meinasi kaaos tulla mieleeni (kaikista tulevista työ- ja opiskelutekemisistä ja remontin keskeneräisyydestä), mutta sain taltutettua kaaoksen rauhoittamalla itseäni ja tekemällä listoja siitä mihin toimiin tartun heti pääsiäisloman jälkeen.

Kiirastorstaina tuli mieleeni, että mitä jos ei lähdettäisikään Mikkeliin ja oltaisiin kotona ja laitettaisiin kodinhoitohuonetta kuntoon. Pitkäperjantaina kuitenkin lähdimme Mikkeliin ja tämä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisimme olleet kotona, pääsiäinen olisi taatusti ollut erilainen. Luulen, että kodinhoitohuoneen laittamisen lisäksi olisin myös muuten huhkinut kotona ja pahimmillaan tehnyt myös opiskelu- ja työhommia. Nyt kun olimme äitini luona, ei ollut huolta ruuanlaitosta, ei tarvinnut tehdä kotihommia ja oli mahdollisuus käydä useammassa leffassa. Äitini kun asuu Mikkelissä aivan keskustan tuntumassa ja on niin helppoa kun voi vain kävellä leffateatteriin.

Pääsiäinen pois kotoa ja keskeltä remonttia teki hyvää myös parisuhteelle. Tajusin jo viime viikonloppuna Parenting Happiness  - seminaarissa, että remontin takia minun ja miehen yhteinen aika on jäänyt ihan minimiin. Nyt on sitten halittu ja kuljettu käsi kädessä. On myös vietetty perheaikaa pelaten lautapelejä ja uimahallissa käyden. Ainut harmillinen asia tässä pääsiäisessä on se, että tämän pääsiäisen hitit, töhnämunat, jäivät minulta saamatta. Saiko joku töhnämunaa? Oliko se hitti vai huti?

Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa peräti kolme leffaa elokuvateatterissa (Äkkilähtö, Kung Fu Panda 3 ja Onnenonkija) ja yhden katsoimme myös telkkarista (Kung Fu Panda 2). Näistä leffoista kirjoitan vielä ihan oman postauksen. Kirjojakin ehdin lukea. Olo on rentoutunut. Nyt olenkin palannut jo kotihommien ja töiden pariin, huomenna on taas temppuilutunnit ohjattavana ja tuntisuunitelmat tehty ja musiikit ladattu kännykkään. Huomenna palautan myös Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen etätehtävän ja sen viimeistely on vielä edessä. Pyykkikone pyörii ja hahmottelen mielessäni tulevan viikon ruokalistaa ja ostoslistaa.

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille!

Hetkessä: Hierojalla

Kävin pari viikkoa sitten hierojalla. Luultavasti en ihan ekaa kertaa elämässäni, mutta edellisestä kerrasta on niin pitkä aika etten muista sitä. Olen suosinut enemmän erilaisia "pehmeitä" kehohoitoja kuten vyöhyketerapiaa, intialaista päähierontaa ja Rosen- terapiaa ja tavallinen hieronta on tuntunut...öh...liian tavalliselta. Ja olen ajatellut, että se sattuu enkä pääse siinä oikeasti rentoutumaan. Höpsö minä.

Olen jo pitkään kärsinut niska-hartiaseudun jumeista ja kun selkäkin vielä vihoitteli alkuvuodesta, päätin, että asialle on tehtävä jotain. Löysin suht läheltä meitä hierojan ja sain varattua ajan hänelle.

Ja kyllähän minun niska-hartiaseutuni oli aika jumissa. Hieronta keskittyi nimenomaan tähän yläselän alueeseen. Niska-hartiaseudulla oli jumeja, joiden käsittely tuntui, mutta ei sattunut. Hieronta oli rentouttavaa ja oikein tunsin, miten veri lähti kiertämään. Olo oli todella hyvä hieronnan jälkeen. Nyt hieronnasta on kulunut pari viikkoa eikä niska-hartiaseudullani ole ollut mitään kipuja enää. Näitä kipuja oli ihan jatkuvasti ennen hierontaa. Seuraava aika on varattu parin viikon päähän. Päätin, että nyt minun on saatava jumit pois ja niska-hartiaseutuni hyvään kuntoon. Olen iloinen, että tulin varanneeksi ajan ihan tähän tavalliseen hierontaan, johon olen suhtautunut ehkä vähän epäillen, ettei se ole minun juttuni.

Tämä hieroja tekee myös intialaista päähierontaa, suklaahierontaa ja kuumakivihierontaa. Kuumakivihierontaa voisi kokeilla jossain vaiheessa. Suklaahierontakin kuulostaa aika ihanalta.

Hetkessä: Talvisirkus Matkalla

Kävimme katsomassa meidän jouluperinteeksi tulleen Talvisirkuksen. Tämä on varmaan jo viides vuosi peräkkäin, kun käymme katsomassa Hurjaruuthin Talvisirkuksen. Esitykset ovat vuodesta toiseen ollut kekseliäitä ja huiman taidokkaita ja odotimmekin taas paljon tämän vuotista esitystä.

Tämän vuotisen esityksen teema on Matkalla. Matkustajana on itse joulupukki, joka on vähän väsähtänyt ja kaljoittelee. Joulupukki singotaan tykinkuulana maailmalle ja hän kiertää useassa eri maassa. Joulupukki käy Venäjällä ja siellä taiteillaan rolabolalla balalaikan säestyksellä. Intiassa sikaryhmä tanssii Bollywoodia. Esityksessä on jonkin verran kohellusta ja välillä mennään mielestäni vähän hyvän maun rajoille. Esityksessä on myös härskejä kulttuurikliseitä. Silti esitys on viihdyttävä ja taidokas. Erityisesti mieleeni jäi pieni suloinen taapero, joka kuorituu munasta poikasena ja esiintyy myöhemmin uudelleen Kiinan pienenä keisarina.

Monta Talvisirkusta nähneenä itselleni jäi olo, että esityksen huippunumero jäi puuttumaan. Moni esittäjä oli taidokas ja huimakin, mutta jäin silti odottamaan vielä jotain loppuhuipennusta. Silti, hienoa kehonhallintaa ja upeaa taiturointia on esitys täynnä. En voi kuin ihastella, koska itselle on ollut iso haaste opetella jongleeraamaan edes kolmella pallolla. Enkä osaa sitä edelleenkään sujuvasti.

Luulen, että jatkossakin Talvisirkus kuuluu meidän perheen joulun ajan ohjelmistoon.

ps. itsestäni tuntui tosi kivalta kun kävellessämme Kaapelitehtaalle pojat muistivat viime keväisen Teatterimuseopäivämme. Se oli mukava päivä ja pojille tuntuu jääneen hyviä muistoja Teatterimuseosta.

* Kuva Hurjaruuthin nettisivuilta

Hetkessä: Saiturin joulu Kansallisteatterissa

Saiturin Joulu Kansallisteatterissa (kuva Kansallisteatterin nettisivuilta)

Kävin katsomassa Saiturin Joulun muutama vuosi sitten lasten kanssa Kansallisteatterissa. Ihastuimme esitykseen. Nyt esitystä ei ole pariin-kolmeen vuoteen. Kesällä huomasin, että Saiturin joulu tekee paluun ohjelmistoon ja kun kummipoikani äiti kysyi, lähtisimmekö yhdessä katsomaan esitystä, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Kävimme katsomassa esityksen eilen. Ja se oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Myös pojat pitivät esityksestä tosi paljon. Jopa esikoinen, joka on viime aikoina suhtautunut aika kriittisesti moneen esitykseen.

Charles Dickensin Saiturin joulu on tarina oikeudenmukaisuudesta, inhimillisyydestä ja siitä, ettei ole koskaan liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. Tarinan päähenkilö on saita ja pihi Ebenezer Scrooge, joka ei piittaa joulusta eikä oikein mistään muustakaan. Paitsi rahasta. Hän ei näe ympärillään olevien ihmisten hätää. Jouluyönä hänen luonaan vierailee edesmenneen yhtiökumppaninsa Jacob Marleyn haamu sekä kolme joulun henkeä: entisen, nykyisen ja tulevan joulun henki, jotka saavat kylmäsydämisen Scroogen näkemään joulun ja koko elämän uudella tavalla.

Tämä esitys sopi täydellisesti tähän syksyiseen sadefiilikseen. Ensimmäistä kertaa tunsin hetkellistä joulumieltä esityksen aikana. Päähän jäi soimaa "Joulu kuuluu kaikille" ja mieleen jäi esityksen hieno visuaalinen toteutus ja lämminhenkinen sanoma. Saiturin joulu on taianomainen ja kaunis tarina, jossa on myös sopiva ripaus jännitystä. Meidän perhe suosittelee!

Hetkessä: Äitikortti Kansallisteatterissa

Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Äitikortin. Luin Äitikortti-kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen ja minulle jäi siitä vähän kahtalainen olo. Toisaalta pidin, mutta toisaalta en. Olen äidiksi tuloni myötä lukenut varmaan lähes kaikki äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvät kirjat ja käynyt katsomassa myös teatteri- ja tanssiesityksiä äitiyden ihanuudesta ja kurjuudesta. Heti kun näin, että Äitikortti tulee Kansallisteatteriin päätin, että tuon haluan nähdä. Sain seurakseni pari ystävääni ja viime perjantaina kävimme katsomassa esityksen.

Äitikortti perustuu Anu Silfverbergin samannimiseen kirjaan. Onko äitikortti valttia? Voiko äitinä olemista kutsua työksi? Mistä muodostuu äitiyden musta aukko? Löytyykö totuus netin vauvapalstoilta? Äitikortti seuraa kolmen pariskunnan vaiheita vauvahaaveista vanhemmuuden onnen arkipuolelle. Esitys johdattaa tilanteisiin, jotka ovat kaikille vanhemmille tunnistettavuudessaan tuskallisen riemukkaita.

Pidin esityksestä. Minusta Äitikortti oli teatterisityksenä huomattavasti parempi kuin kirjana. Esitystapa on raikas ja lastenlaulut rytmittivät kivasti esitystä. Willensauna pienenä intiiminä näyttämönä sopii hyvin tälle esitykselle. Esityksessä puitiin niin tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatuksen eroja, synnytystä, imetystä kuin myös puistoilukulttuuria ja "mammailua". Esitys nauratti ja uskon, että monissa herätti myös toisenlaisia, haikeita ja kipeitä fiiliksiä. Äitikortissa käytiin läpi myös niitä tunteita, kun lapsi ei saakaan alkua niin helposti ja nopeasti kuin olisi toivonut.

Erityisesti itseäni nauratti kohtaus, jossa demonstroitiin mitä aikuiselämässä tarkoittaisi "sleeping like a baby". No, sehän on sitä, että pitää itseään hereillä väkisin heiluttamalla käsiä ja jalkoja ja kun lopulta nukahtaa, käy jääkaapilla syömässä parin tunnin välein. Tämä kohtaus oli suorastaan hulvaton, nauroin aivan vedet silmissä.

Suosittelen! Minä pidin, kuten myös muu teatteriseurueeni.

Hetkessä: Billy Elliot - musikaali

Muistan edelleenkin Billy Elliot elokuvan, jonka näin vuonna 2000. Elokuva teki minuun vaikutuksen ja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Ostin myös elokuvan soundtrackin. Ja muistan ajatelleeni, että jos joskus saan pojan, olisi kiva jos hän alkaisi harrastaa tanssia. Nyt on kaksi poikaa eikä kumpikaan tanssi. Esikoinen kävi breakdancessa puoli vuotta ja olisi varmasti jatkanut sitä, jos tanssikoulu olisi jatkanut toimintaa tässä lähellä. Harrastus kuitenkin loppui siihen, että tanssikoulu muutti kauemmaksi eikä täällä päin ole breikkiä ollut tarjolla muualla.

Viime keväänä näin mainoksen Billy Elliot-musikaalista ja heti päätin, että haluan nähdä tämän musikaalin. Sain seurakseni ystäväni ja viime lauantaina kävimme katsomassa esityksen Peacock-teatterissa.

Musikaali perustuu elokuvan tarinaan. Tarina kertoo pojasta, joka tanssin keinoin murtautuu pois kotipaikkansa ahdistavasta ilmapiiristä. Tarina sijoittuu 1980-luvun brittiläiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivoslaiset taistelevat lakkoilemalla Margaret Thatcherin politiikkaa vastaan.

Esitys oli hieno. Taidokkaat näyttelijänsuoritukset, hyvää musiikkia ja kaunista tanssia. Pidin paljon. Myös lapsinäyttelijät vetivät hyvin roolinsa. Billy Elliot tarjosi myös liikuttavia hetkiä ja ainakin minä tarvitsin nenäliinaa. Esitys oli oikein mukava elämys tähän harmaaseen marraskuuhun.

Yksi asia minua ihmetytti ja vähän myös häiritsi. Katsomossa oli aika paljon myös lapsia. Pieniä lapsia. Musikaalin ikäraja on 10-vuotta. Meidän edessämme istui äiti kolmen pojan kanssa, joista kukaan ei ollut 10-vuotias, pienin oli arviolta 4-vuotias. Esitys ei millään tavoin ole suunnattu noin pienille. Se on pitkä (2 h 45 min väliajan kanssa), siinä on kiroilua, panokeskustelu ja myös tappelua ja kovia ääniä. Saman aikaisesti pääkaupunkiseudulla menee paljon hyviä lastenteatteriesityksiä, miksi tuoda lapsi katsomaan Billy Elliotia, joka ei ole lastenmusikaali? Sillä nämä pienet sitten häiritsevät muiden musikaalielämystä. Hokevat vanhemmilleen, "milloin tämä loppuu", "kestääkö tämä vielä pitkään", "en jaksa enää", he seisovat tuoleilla (ja näin estävät takana olevaa näkemästä esitystä), vääntyilevät ja kääntyilevät. Myös Billy Elliotin ohjaaja sanoo: Musikaalia ei ole tarkoitettu lapsille. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Billy Elliot menee vain tämän syyskauden ajan Peacockissa. En ole seurannut onko lisänäytöksiä keväälle tulossa myyntiin. Jos lippuja on vielä jäljellä, suosittelut!

Hetkessä: Leffoja ja taidetta Mikkelissä

Vietin lasten kanssa Mikkelissä muutaman päivän. Odotin lomaa paljon. Olin flunssassa ja odotin parantuvani täysin loman aikana. Odotin omaa aikaa. Odotin leffareissuja. Odotin ehkä myös sitä, että pääsisin hetkeksi irti yrityksen asioista ja aivoihini tulisi tilaa uuden suunnitteluun. Muistan kuinka vuosi sitten ollut syysloma oli todella hyvä. Tuntui, että sain valtavasti uutta virtaa muutamassa päivässä ja aivan uusia visioita yritykseni suhteen. Silloin otin syyslomalla yhteyttä pariin tahoon, joista onkin tullut minulle hyviä yhteistyökumppaneita. Ehkä nytkin toivoin, että saisin jonkun aivan loistavan vision. No, tällä kertaa ei niin käynyt. Toki loma sinällään oli hyvä ja tuli tarpeeseen.

Kävin lasten kanssa katsomassa leffan "Onnelin ja Annelin talvi". Pidimme siitä. Tosin itse tykkäsin enemmän ekasta Onnelista ja Annelista, vaikka monessa arvostelussa tämä toka on todettu paremmaksi. Onnelin ja Annelin maailma on pastellinen ja yhteisöllinen. Leffassa oli myös ripaus jännitystä mukana. Itsekseni kävin katsomassa leffan "Äidin toive". Se oli semihyvä. Ajattelin etukäteen, että se saattaa mennä hyvinkin ihon alle, mutta niin ei käynyt. Ehkä tarinoita oli vähän liikaa mukana. Leffa oli visuaalisesti kaunis, mutta tarinat jäivät ehkä vähän irrallisiksi. Silti olen iloinen että näin sen leffan. Niin harvoin käyn katsomassa muita kuin lastenleffoja.

Kävimme Mikkelin taidemuseossa koko poppoon voimin, myös äitini oli mukana. Siellä oli kaksi näyttelyä, Jussi Tukiaisen Arte Povera (kierrätystaidetta) ja erityisesti lapsiperheille suunnattu Saareen-näyttely. Molemmissa näyttelyissä riitti myös lapsille katsottavaa. Saareen-näyttely on varmasti sopivampi vähän pienemmille lapsille. Hienoa, kun taidemuseoissa huomioidaan myös pienet kävijät.

Kiertelin myös vähän kaupoilla ja kävin istumassa rannassa ottamassa valokuvia. Nukuin hyvät yöunet ja olihan se ihanaa syödä äitini ruokia eikä pariin päivään tarvinnut miettiä ruokahuoltoa. Loma päättyi vähän ikäviin tunnelmiin, kun lähtiessämme kohti Onnibussia ja paluumatkaa ajelin äitini autolla linja-autoasemalle ja auton konepellin alta alkoi tulla savua ja myöhemmin huomasimme myös tulta. Paloauto ja poliisi käväisivät paikalla, jonkun oikosulun myötä joku johto (huomaatteko kuinka paljon tiedän autoista?) paloi. Onneksi kenellekään meistä ei sattunut mitään ja onneksi emme olleet lähdössä ajamaan pitkää matkaa autolla. Mutta sen auton kanssa kyllä on sattunut ja tapahtunut. Se on varastettu, se on ajettu tolppaan ja nyt vielä tämäkin.

Syysloma on ohi, alkaa taas normaaliarki töineen. Seuraavan kerran minulla on useampi vapaapäivä peräkkäin joulukuussa. Silloin pidänkin pitkän loman.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Olethan huomannut korttiarvonnan, joka on menossa blogissani?

Hetkessä: Hiljaisuuden retriitti

Minulla oli perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään mindfulness-ohjaajaopintoihini kuuluva hiljaisuuden retriitti kurssikeskus Holmassa Klaukkalassa. Olen aikaisemmilla mindfulness-kursseillani osallistunut yhden illan ja yhden päivän kestäviin hiljaisuuden retriitteihin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yli yön kestäneessä hiljaisuuden retriitissä. Koska tämä oli koulutuksellinen retriitti, meillä oli myös jonkin verran ohjattuja harjoituksia kahden päivän aikana. Oma ohjaamisharjoitteluni oli jo edellisen koulutusjakson aikana, joten minä pääsin vain nauttimaan ja osallistumaan muiden vetämiin tuokioihin. Hiljaisuutta meillä oli perjantaiaamupäivästä lauantaihin puoleen päivään asti.

Minulla on takana aika tiivis työjakso ja olin odottanut tätä retriittiä jo pitkään. Tunsin todellakin tarvitsevani sen. Etukäteen ajatus siitä, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaa, saan kävellä valmiiseen ruokapöytään ja saan nauttia toisten vetämistä tuokioista tuntui ihanalta. Ja sitähän se olikin. Kuitenkin retriitin aikana mieleeni nousi myös toisenlaisia tuntemuksia. Aikaa kun oli omiin pohdintoihin, niin aika voimakkaasti mieleeni nousi myös surun tunteita. Surematonta surua nousi pintaan ja itkin sitä ulos. Ja se itku teki hyvää.

Etukäteen mietitytti ajatus digipaastosta, kuinka pystyn jättämään läppärin kotiin ja olla käymättä lähes kahteen päivään lukemassa sähköpostia ja facebookia. Lähinnä mietin asiaa yritykseni kannalta, entä jos joku asiakas joutuu odottamaan liian pitkään vastaustani. Minua myös alun perin houkutti ajatus siitä, että nappaan kalenterin mukaani ja aikataulutan ensi kevään kursseja. Ja teen muuta tehokasta. Nyt kun on aikaa. Onneksi en tehnyt  niin. Pelkkä lepo ja omien ajatusten kanssa oleminen teki hyvää. Digipaasto oli myös aivan loistojuttu, siitä teen vielä oman postauksen. Mitään merkittävää ei tapahtunut sinä aikana, kun olin pois tietokoneen äärestä. Nyt on olo, että tällaisia digipaastoja pitäisi pitää paljon useamminkin.

Vapaa-aikana vietin paljon aikaa luonnossa. Istuin laiturilla katsellen ja kuunnellen veden liplatusta. Kävelin luonnossa, ihastelin syksyn värejä. Ohjatut harjoitukset olivat aivan mahtavia. Sain osallistua shindo-venyttelyyn (tästä teen oman postauksen), astangajoogaan, läsnäoloharjoitukseen sadun keinoin (voi mitä ihania luottamuksen hippusia siitä tarttuikaan mukaani) ja taideterapeuttiseen tuokioon, jossa työstimme savea. Mahtavaa tietotaitoa on ohjaajaopiskelijaporukassamme! Tietenkin meillä oli myös muutama mindfulness-harjoitus, myötätuntoharjoituksia, tietoista kävelyä ja tietoista syömistä.

Muistan kuinka ensimmäisessä yhden illan kestäneessä hiljaisuuden retriitissä oli outo ajatus syödä toisten kanssa, mutta hiljaisuuden vallitessa. Nyt se ei tuntunut yhtään oudolta. Ruuan maut maistaa tosi selkeästi, kun syö hitaasti nauttien eikä ahmien ja seurusteluun keskittyen.

Hiljaisuuden retriitti oli hieno kokemus. Todella voimauttava ja vaikka pintaan nousi myös surua ja sekavia fiiliksiä, niidenkin oli hyvä nousta pintaan. En tiedä, olisinko tullut osallistuneeksi hiljaisuuden retriittiin ilman että se kuului mindfulness-ohjaajakoulutukseeni. Minulla on vähän ollut olo, että "onhan se nyt outoa mennä johonkin kurssikeskukseen olemaan hiljaa ja vielä maksaa siitä". Nyt olen aivan varma, ettei tämä jää ainoaksi hiljaisuuden retriittikokemuksekseni. Olen valtavan kiitollinen että minulle suotiin tämä mahdollisuus ja että meitä on ihan mahtava mindfulness-ohjaajaporukka koolla.

Oletko sinä ollut hiljaisuuden retriitissä? Millaisia ajatuksia sinussa herättää hiljaisuuden retriitti?

Hetkessä: Inside out - mielen sopukoissa

Olin jo pitkään odottanut leffaa Inside out - mielen sopukoissa. Kun näin siitä ensimmäisen mainoksen joskus viime keväänä, kiinnostus heräsi heti. Lasten leffa tunteista ja sisäisestä puheesta. Tän täytyy olla hyvä juttu. Elokuvan tultua ensi-iltaan huomasin, että leffan arvostelut olivat huiman hienot. Ja olihan leffa hyvä. Aivan lasten elokuvien aatelia. Tämän jaksoi aikuinenkin katsoa hyvin. Samaa en voi sanoa kaikista näkemistä lasten elokuvista.

Elokuva kertoo 11-vuotiaasta Riley-tytöstä, joka muuttaa perheensä kanssa Minnesotasta San Franciscoon. Minnesotaan jäävät tutut kaverit ja harrastukset. Uusi koti tuntuu kolkolta, varsinkin kun muuttokuorma seikkailee ties missä. Koulun aloitus uudessa luokassa ei mene ihan putkeen. Tarinan päähenkilöt ovat Rileyn mielessä olevat hahmot: Ilo, suru, kiukku, pelko ja inho. Nämä tunnehahmot ovat työskennelleet yhdessä siitä alkaen kun Riley syntyi. Ilo on pitänyt huolen siitä, että Rileyn elämä on ollut pääasiassa onnellista ja iloista. Monta hyvää ydinmuistoa on syntynyt. Surua on yritetty pitää aisoissa, mutta elokuvan lopussa huomataan, että surullakin on paikkansa ja aikansa.

Minun leffaseuralaisena olivat 10- ja 12-vuotiaat poikani, jotka pitivät leffasta. Tosin 10 v:n kanssa käytiin loppuratkaisua vielä uudelleen läpi kotimatkalla. Oletan, että ihan pienimmät katsojat eivät ymmärrä leffan ideaa, toki heille saattaa silti ihan kiva leffaelämys jäädä tästä elokuvasta. 

Elokuva kertoo tunteista ja se myös pureutuu tunteisiin. Onneksi oli nenäliina taskussa.  Suosittelut, menkää katsomaan! Vaikka ihan vain itse, minusta tämä leffa sopii erityisen hyvin myös aikuisille.

Hetkessä: Laitepilatesta ja merenrantamökkeilyä

Meillä oli Vipeltävän Siilin ohjaajien virkistäytymispäivä kolmisen viikkoa sitten. Ohjelmaan kuului laitepilatesta ja merenrantamökkeilyä. Oli hauskaa päästä kokeilemaan laitepilatesta, sillä olen ohjannut itse ko.salilla vauvahierontakursseja viime kevään ajan ja miettinyt, mitähän noilla kaikilla laitteilla tehdään. Laitteet näyttivät aika oudoilta Nyt pääsin kokeilemaan ja nyt minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä kaikkea niillä laitteilla voi tehdä.

Liikkeitä tehdään laitteen eri osia hyödyntäen. Vaikka laitteet näyttivät kummallisilta, niiden käyttö tuntui helpolta, kun ohjaaja kertoi, miten laitteessa ollaan ja mitä on tarkoitus tehdä. Koko tunnin ajan ohjaajalta sai yksilöllistä ohjausta siihen, miten liikkeitä tehdään ja miten omaa asentoa voi muuttaa niin, että liike kohdistuu sinne minne pitääkin. Tunnin jälkeen oli olo, että olen pidentynyt parilla sentillä. Seuraavana päivänä takapuolessa ja syvissä vatsalihaksissa oli olo, että jotain oli tullut tehtyä.

Laitepilateksen jälkeen menimme mökille, joka on aivan kiinni meressä. Saunoimme ja söimme maukkaat salaatit. Kuinka ihanaa olikaan katsella merta ja nauttia kauniista elokuisesta kesäpäivästä. Ja puhetta ja naurua riitti. Oli mukavaa tutustua myös toisiin ohjaajiin paremmin.

Päivä oli ihanan rentouttava. Laitepilatesta pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja se tuntui tehokkaalta. Voisin kokeilla jatkossakin. Ja hyvä seura, ruoka ja saunominen nyt ovat aina mukavaa.

(Laitepilatesta kokeilimme Pilates Gym Jatalla Ruskeasuolla)