Mistä sinä ostat joululahjat?

Kiinnitätkö sinä huomiota siihen, mistä ostat joululahjasi ja mitä ostat lahjaksi? Minä olen ollut jo nuoresta alkaen kiinnostunut sekä tuotteiden eettisyydestä että ekologisuudesta. Muistan lukiolaisena tehneeni esitelmän eläinkokeista ja sen jälkeen minulla on ollut tärkeää ostaa kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokeilla. Minulle on aina ollut tärkeää myös ekologiset arvot. Ja nämä ekologiset arvot tarkoittavat arjessa käytännön tekoja kuten sitä, ettemme yksityisautoile, syömme kasvisruokaa ja emme lennä joka vuosi lentokoneella. Yrittäjyyden myötä minulla on tullut entistä tärkeämmäksi myös pienyritysten ja lähikauppojen tukeminen. Tosin en ole juuri koskaan tykännyt esimerkiksi kauppakeskusshoppailusta, joten ei tämä täysin uutta ole minulle. Suosia lähellä olevia pienyrittäjiä.

Monena vuonna olemme lähettäneet joulukortteina joko lasten kanssa yhdessä askartelemamme joulukortit tai valokuvakortin, jossa pojat ovat tonttulakit päässä. Nyt pojat ovat jo sen verran isoja, etteivät he enää innostu siitä, että heitä valokuvataan kortteihin. Myöskään lähes kolmenkymmenen kortin askartelu ei innosta heitä. Tänä vuonna päätin, että ostan joulukortit joko suomalaiselta pienyrittäjältä tai hyväntekeväisyyskortteja. Päädyin pienyrittäjään.

Joululahjoiksi tykkään ostaa laadukkaita ja eettisiä lahjoja. Mieluusti ostan myös aineettomia lahjoja. Miehelle minulla on ollut tapana lainata joululahjaksi muutama kirja kirjastosta, tämän vuoden kirjat pitäisi pian päättää, jotta ne ehtivät saapua kirjastoon jouluksi. Lasten kummeille olen ostanut joka vuosi jotain "kuluvaa" tai käyttöön tulevaa, esimerkiksi "jotain parempaa" glögiä, kangaskasseja ja kankaisia tiski/siivousrättejä. Tänä vuonna lasten kummit saavat luomusaippuaa.

Kummilapsille olen ostanut aina ihania puisia leluja ja kirjoja. Näistä periaatteista olen nyt joutunut vähän luopumaan, kun kummilapset ovat jo sen verran isoja, että heillä alkaa myös itsellään olla toiveita ja ostettua on tullut myös esimerkiksi muovisia Ryhmä Haun tyyppejä toiveiden mukaan.

Tänä jouluna en mene lähellekään Jumboa (joka on meidän lähin kauppakeskus) joulun alla. Pyrin ostamaan lahjat lähialueelta, esim. Korson aseman puodista (postaus puodista täällä) ja Leenan Leikkien - puodista, joka on uusi ihana laadukkaiden lelujen kauppa Koivukylässä.

Millaisia periaatteita sinulla on lahjojen ostamiseen?

ps. Pari vuotta sitten kirjoitin blogipostauksen "Krääsätön joulu"

Oi ihana kuukuppi!

En ehkä ole aikaisemmin maininnutkaan, että olen tyytyväinen kuukupin käyttäjä? Nyt asia tuli mieleeni, kun kävin ostamassa itselleni uuden kuukautiskupin. Edelliselle nimittäin kävi vähän hassusti. Se katosi. Hävisi. Luultavasti kävi niin, että unenpöpperöisenä aamutuimaan vetäisin sen vessanpöntöstä alas. Tai sitten se vielä jonakin päivänä löytyy jostakin.

Hankin ensimmäisen kuukuppini esikoisen synnyttyä. Käytin lapsillani kestovaippoja ja alkoi tuntua hassulta ajatukselta, miksi tungen omiin housuihini jotain hiostavaa, haisevaa ja kertakäyttöistä. Aloin tutkia, millaisia vaihtoehtoja on naisten kestoiluun. Silloin yli 10 vuotta sitten ei ollut kovinkaan montaa kuukautiskuppivaihtoehtoa markkinoilla. Taisin silloin ostaa itselleni DivaCupin. Nyt ostin suomalaisen Luneten. Muutenkin haluan tukea suomalaista työtä ja yrittäjyyttä, mutta lisäksi tähän nyt vaikutti se, että kuukupille oli akuutti tarve eikä täältä meidän lähiöstä muuta löytynyt tähän hätään. Lunettea myyvät myös apteekit ja sieltä löysin itselleni uuden kuukupin.

Itselleni kuukupin käyttö on ollut niin luontevaa yli kymmenen vuoden ajan, että välillä aina ihmettelen, miksi kaupoissa myydään vieläkin tamponeja ja kuukautissiteitä? Kuka niitä käyttää? No, ehkä olen elänyt vähän omassa kuplassani ja ajatellut, että kaikki muutkin naiset ovat päätyneet tähän ekologiseen, edulliseen ja helppoon ratkaisuun. Olen kuullut, että jotkut ovat kokeneet kuukupin käytön vaikeaksi tai "likaiseksi" tai joidenkin värkkiin se ei ole vain sopinut. Itse en voisi olla tyytyväisempi.

Minulle pms on aika ajoin tuskallista aikaa, mutta menkoista haluan tehdä itselleni mahdollisimman mukavat ja helpot. Siksi kuukuppi.

Nokkosta pannarissa ja vuohenputkea fetasalaatissa

Otin heti käyttöön hortakurssilla kerätyt nokkoset ja vuohenputket. Nokkosta pannariin. Maltillisesti, jotta lapsetkin pystyvät sitä syömään. Mielessäni oli ne pari-kolme vuotta sitten tehdyt nokkosletut, joissa oli aika reilusti nokkosta ja poikien tuomio oli: Pahoja. Kamalia. Mitä sä äiti oot näihin laittanut.

Vuohenputkea laitoin salaattiin. Fetasalaattia ja sinne pieniä vuohenputken lehtiä joukkoon. Hortakurssilla opin, että vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet ja nuoret vielä hieman suppuiset lehdet. Kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, kerääminen ei kannata, ominaismaku on kadonnut ja maku on kitkerä.

Pannarin tein täysjyväjauhosta perusohjeen mukaan (maitoa, kananmunia, jauhoja, vähän öljyä ja ripaus suolaa). Nokkoset keitin ja silppusin joukkoon.

Pannarin ja lettujen kanssa meilä on käytössä äitini tekemä "Köyhän miehen lakkahillo" (tehdään porkkanoista ja karviaisista).

Lasten kommentit nokkospannarista olivat: Mautonta. Ei hyvää. Hillon kanssa menettelee. Itselläni samat ajatukset. Vähän mautonta, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin. Salaatista kuopus bongasi heti vuohenputket ja noukki ne pois. Esikoinen maistoi niitä. Itse huomasin vuohenputken maun salaattien joukosta. Ei se nyt ihan herkulta maistunut, mutta kyllä se siellä joukossa meni. Huomasin hieman kitkeryyttä maussa eli luultavasti osa keräämistäni vuohenputkista oli jo liian isoja kerättäväksi.

Vuohenputkessa ja nokkosessa on hyvät ravintoarvot. Nokkonen sisältää runsaasti vitamiineja, rautaa ja paljon eri kivennäisaineita. Vuohenputki on hyvä C-vitamiinin lähde. Koska ravintoarvot ovat hyvä ja villiruoka on ekologista, niin kokeilut jatkuvat. Seuraavaksi ajattelin kokeilla nokkossämpylöiden tekemistä.

Saippuoita

Muistan kuinka meillä lapsena oli aina palasaippuaa. Vessassa käsienpesua varten ja myöskin saunapesut hoidettin useimmiten palasaippualla. Tädilläni oli taas aina nestemäistä saippuaa ja minusta se tuntui jotenkin ylelliseltä. Minä itse käytin nestemäisiä saippuoita, suihkugeelejä ja hiustenpesuaineita vuosia. Kunnes pari vuotta sitten ostin Lushin shampoopalan Tallinnan reissultamme. Ja huomasin, kuinka riittoisa ja kätevä se on. Lisäksi siitä ei tule muovijätettä.

Pitkään se oli ainut saippuatuotteemme. Kunnes etsiessäni kasvojenpesuun sopivaa ainetta huomioni kiinnittyi Flow kosmetiikan kasvosaippuaan. Ostin sen kokeiluun ja ihastuin siinäkin tuotteen riittoisuuteen ja olin tyytyväinen myös laatuun.

Talvella sain synttärilahjaksi Aamumaan tuoksuttoman luomusaippuan, Karhunpennun tassunjäljen. Tätä ei olla vielä ehditty käyttää, mutta tämä tulee käyttöön kunhan entinen suihkugeeli on loppu.

Tuntuu, että saippuat ovat tulleet elämäämme jäädäkseen. Olen nyt tottunut niiden käyttöön ja olen ollut tyytyväinen tuotteisiin ja koska haluamme elää mahdollisimman ekologisesti niin olen tosi iloinen, ettei näistä tule muovijätettä. Tuotteet ovat riittoisia. Lisäksi nämä näyttävät kaikki olevan luomutuotteita / luonnonkosmetiikkaa, mistä olen myös iloinen.

Onko teillä käytössä saippuatuotteita?

ps. Olethan huomannut blogissani olevan ihanan arvonnan? Arvottavana on Sanna Wikströmin huippukaunis kirja Hyvän elämän reseptit.

Millainen äiti minä olen?

Äitienpäivän kynnyksellä mietin äitiyttä. Millainen äiti minä olen? Olen jo aiemmin todennut, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle tärkeä asia äitinä on ollut läsnäolo arjessa, mikä on ilmennyt monissa valinnoissamme. Olin pitkään kotiäitinä ja nautin siitä valtavasti. Tosin missään vaiheessa en ollut "vain" kotiäiti, sillä kaikkien kotivuosien ajan ohjasin lasten liikuntaryhmiä kahtena iltana viikossa, tein satunnaisesti myös viikonloppukoulutushommia ja kotiäitivuosieni aikana opiskelin myös perheopintojen perusopinnot. Tein myös vuosia nelipäiväistä työviikkoa ollen osittaisella hoitovapaalla ja suurin syy yrityksen perustamiseen oli se, että minulla on aikaa ja jaksamista myös perheelle.

Äitinä minulle tärkeitä asioita ovat olleet ekologisuus ja ns. pehmeät arvot. Meillä on lapsilla käytetty kestovaippoja, olemme kasvissyöjiä, ajamme hyvin harvoin yksityisautolla, lajittelemme kaikki jätteet, kierrätämme ja käymme kirppareilla. Olen imettänyt molempia lapsia suomalaisen mittapuun mukaan pitkään (noin 2 v) ja olemme nukkuneet perhepedissä. Koen äitinä olevani lempeä ja lapsen tunteet huomioiva. Keskustelen paljon lasten kanssa. Minulle on tärkeää rakkauden ja tunteiden kieli.

Tykkään lukea lapsille. Lasten ollessa pienempiä tykkäsin myös leikkiä lasten kanssa. Tai oikeastaan rakentaa leikkejä kuten vaikkapa junarataa. Meillä on myös pelattu paljon lautapelejä.Minä tykkään käydä lasten kanssa museoissa, näyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa. Minä haluan osallistaa lapsia esimerkiksi kodin siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Haluan, että pojillani on hyvät taidot siirtyä aikanaan äidin helmoista omiin koteihinsa.

Minä en ole se äiti, joka leipoo pullat tai kakut käden käänteessä. Meillä ei ole ollut sellaisia teemakutsuja lasten synttäreillä, joissa kaikki on astioista koristeluun jonkun teeman mukaista. Minusta ei myöskään olisi siihen, että seisoisin jonkun kentän tai hallin laidalla illasta ja viikonlopusta toiseen seuraamassa harkkoja tai pelejä. Minulle on tärkeää myös oma aika ja oma hyvinvointi. Ehkä uskallan tunnustaa senkin, että meillä lapset eivät tiedä mitään Fröbelin Palikoista tai Titi-Nallesta. Meillä ei ole katsottu noita lasten suuria suosikkeja dvd-levyiltä tai käyty konserteissa, koska mun korvat ei kestä niitä. Me emme myöskään ole käyneet Muumimaailmassa, koska me vanhemmat emme ole sinne halunneet. Tosin tämän on tehnyt helpoksi myös se, etteivät Muumit ole missään vaiheessa olleet pojille kova juttu. Pojat jäävät paitsi myös aurinkolomista ja pakettimatkoista, koska me vanhemmat haluamme käydä omatoimisilla kaupunkilomilla. Toki kaupunkilomilla valitaan suurin osa kohteista sen mukaan, että ne ovat lapsia kiinnostavia.

Äitinä ja ihmisenä haluan kasvaa ja kehittyä, siksi käyn paljon kursseilla ja luennoilla ja luen kasvatuksesta. Haluan olla se äiti, joka katkaisee sukupolvien ketjun ja haitalliset kasvatusmallit. Minulla on kaksi erilaista lasta, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä vähintään yhtä paljon kuin minä heitä. Aina en koe onnistuneeni äitinä, mutta pääasiassa ajattelen olevani hyvä äiti. Eihän äitiys olekaan kokoaikaista, 100 % onnistumista. Riittävän hyvä äitiys riittää. Välillä olen ajatellut tulevani hulluksi noiden poikien kanssa. Univelkaa kerääntyi pikkulapsivuosina käsittämättömän paljon. Mutta niistä vuosista on selvitty ja pojat ovat nyt jo lähellä murrosikää.

Millainen äiti sinä olet? Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita? Ovatko sinun lapsesi jääneet jostakin lapsiperheiden "must "- jutuista paitsi siksi etteivät ne asiat kiinnosta sinua?

Postauksen kuvat otti esikoinen, jonka syntymä teki minusta äidin juhannuksena  2003.

ps. Muistathan osallistua Yökyöpelit cd-levyn arvontaan!

Krääsätön joulu - haaste

Pihi Nainen haastoi minut mukaan Krääsätön joulu - haasteeseen. Mietin ensin, mitä krääsä on minulle. Krääsä on sellaista, mitä ei tarvitse. Sellaista, mikä jää lojumaan käyttämättömänä kaappien perukoille. Tai sellaista, mikä menee heti rikki. Krääsätön tarkoittaa minulle tarpeellista, kestävää, kulutettavaa tai aineetonta lahjaa.

Haasteessa on tarkoitus listata 3-5 aineetonta joululahjavinkkiä. Tässä postauksessa tulee vähän laajemmin vinkkejä ja myös muita kuin aineettomia vinkkejä.

Vinkkejäni krääsättömään jouluun:

1. Tunne lahjansaaja. Kysele lahjatoiveita. Osta sellaista, mitä hän toivoo. Tai mitä tiedät lahjansaajalta puuttuvan. On kivempaa saada se puuttuva paistinpannu tai kumisaappaat kuin kasa sellaisia tavaroita, millä ei tee mitään.

2. Suosi lahjakortteja palveluihin. Kosmetologille, kampaajalle, hierojalle, kiinnostaville kursseille.....Huomasin, että ensi keväänä on tulossa myyntiin Museokortti, mikä mahtava lahjaidea tämä onkaan jatkossa!

3. Itse tykkäisin tosi paljon jos pojat saisivat kummeiltaan esim. lupauksen metsäretkestä, uimahallireissusta tai leffareissusta. Vanhempana tykkäisin siitä, että joku lupautuisi meille lastenhoitajaksi ja minä ja mies saataisiin joku ilta käydä vaikka leffassa. Älä osta mitään - sivustolta löytyy kivoja tulostettavia lahjakortteja.

4. Luulen, ettei pysty menemään kovin paljon pieleen, jos ostaa ruokatuotekorin lahjaksi. Kori, johon on kerätty ruokatarvikkeita kuten hapankorppua, pähkinöitä, suolakeksejä, kuivahedelmiä, suklaata. Mukaan vaikka vielä kynttilä ja serviettejä. Kaikki syötävää tai kuluvaa. Ja korin voi käyttää säilytyskorina jatkossa. Minä saan vuosittain kummipoikani äidiltä taatelikakun lahjaksi ja olen tästä joka vuosi superiloinen. Itse kun en ole kovin kummoinen leipoja.

5. Jos ostat materiaa lahjaksi lapsille, niin osta kestäviä. On mukavampaa saada kestävä ja laadukas puinen lelu kuin muovinen härpäke, joka hajoaa jo joulupäivänä. Meillä on suosittu esim. puisen junaradan osien keräämistä sekä joulu- että synttärilahjoiksi. Lisäksi legot ovat kestäviä. Kirjat ovat myös kiva lahja. Meillä on kerätty tiettyjä klassikkoja, kuopus saa yksiltä kummeiltaan aina lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjoja. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse omistaa, kirjastossa on laajat valikoimat kirjoja (katso kohta 7).

6. Joululahjoja voi ostaa myös kirppareilta. Minä olen ostanut vuosien varrella esim. hyväkuntoisia kirjoja, pelejä ja vaatteita. Mieheni sai yhtenä jouluna neljä kauluspaitaa, maksoin niistä euron kappale. Tänä vuonna kummityttöni tulee saamaan kirpparilta ostetun priimakuntoisen kirjan.

7. Joululahjoja voi lainata myös kirjastosta. Minä olen lainannut nyt monena vuonna peräkkäin miehelle kirjan luettavaksi joulunpyhiksi. Täksi jouluksi kirjastosta on lainattu Alan Weismanin kirja "Maailma täynnä meitä"

8. Minulle käsityöt ovat krääsättömiä lahjoja. Tässä postauksessa on esimerkkinä virkattu piparkakkutalo, jollaisia väkersin muutama vuosi sitten lahjaksi isovanhemmille ja esikoisen kummille. "Lumihiutaleet" on tehty kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Itse tykkään käsityölahjoista paljon, mutta tiedän, etteivät kaikki arvosta käsitöitä. Eli taas tunne lahjansaaja ja hänen toiveensa ja tyylinsä.

9. Kestävät ja harkiten ostetut lahjat kannattaa pakata kangaspusseihin, jotta myöskään paperijätettä ei tule. Minä ompelin nämä lahjapussit jo vuosia sitten ja näissä on vuodesta toiseen kiertänyt perheen omat lahjat. Nämä lahjapussit ovat huomattavasti vähentäneet meidän perheessä lahjapaperijätteen määrää. Toki pojat ovat kummeiltaan saaneet myös ihan lahjapapereissa olevia lahjoja, joten he eivät ole jääneet paitsi käärepaperien rapistelusta ja repimisestä. Aiemmin tässä postauksessa oli kuva kangaskassista, jonka voi ostaa Punnitse ja Säästä - nimisestä liikkeestä. Tänä vuonna isovanhemmille menevä lahja (pähkinöitä, kuivahedelmiä ja poikien askartelemia joulukoristeita) pakataan tuollaiseen kangaskassiin.

10. Erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät joululahjat. Rahaa voi lahjoittaa vaikkapa tukiperhetyöhön, luonnonsuojeluun tai omalla lahjarahallaan voi lahjoittaa pienen osuuden vaikkapa kenttäsairaalaan . Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy vaikkapa täältä.

11. Arvat. Me olemme antaneet esim. luontoarpoja viime vuosina.

Millaisia vinkkejä sinulla on krääsättömään jouluun?

Haluatko napata haasteen mukaasi? Jos otat haasteen mukaasi, laita viestiä kommenttiboxiin!

ps. linkitän tähän vielä hyvän kolumnin Turhuuden joulumarkkinat Kouvolan Sanomista

Muoviton syyskuu

Ajattelen, että elämme aika ekologisesti. Me käytämme yksityisautoa minimaalisen vähän, lähes kaikki matkat liikumme pyöräillen / kävellen tai julkisilla. Vältämme lentomatkailua (tästä toki löytyy poikkeuksia, esim. miehen työmatkat; en kyllä alkaisi että hän menisi Kiinaan junalla ja minä olisin vielä pidempiä aikoja lasten kanssa yksin). Lajittelemme kaikki jätteet ja meille ylipäänsä tulee sekajätettä tosi vähän. Syömme kasvisruokaa. Meillä epäekologisinta lienee asumismuotomme. Asumme aika isossa kodissa, pienempäänkin mahtuisimme. Mutta minä vaan olen omakotiasuja, tarvitsen tilaa (ja pihan) ympärilleni. Kerrostalossakin olen asunut, kymmenisen vuotta, mutta edes ekologisuuden vuoksi en tällä hetkellä voisi ajatella mitään muuta asumisvaihtoehtoja kuin erilliskoti omalla pihalla. Omakotitalossa voi sitten esim. lämmitysratkaisujen avulla vaikuttaa ekologisuuteen.

Näin facebookissa Muoviton syyskuu haasteen ja päätin osallistua mukaan. Itselleni ongelma eivät ole muovipussit, minulla kulkee aina reppu tai laukku mukana ja sieltä löytyy parikin kangaskassia ostosten kantamiseen. Tosin jostain kumman syystä meille muovipussejakin kertyy yllin kyllin. Monessa kaupassa tuotteet on ehditty pakata muovikassiin ennen kuin olen ehtinyt todeta, että voin laittaa tuotteen reppuuni tai kangaskassiin. Se, mistä voisin vähentää on hedelmäpussit. Meillä on kyllä ostettuna kestohedelmäpussi, mutta harvoinpa se on mukana kauppareissuilla. Banaaneja en kyllä pakkaa hedelmäpussiin (tätäkin näen tapahtuvan), mutta tomaatit, omput (tosin tällä hetkellä niitä on ihan omastakin takaa) yms. tulee kyllä pakattua muoviseen hedelmäpussiin. Nyt otan haasteeksi napata mukaan tuon kestopussin hedelmiä varten. 

Tosin itse ajattelen niin, että muovipusseja tärkeämpää on se, miten sinne kauppaan kuljetaan ja mitä sieltä ylipäänsä ostetaan, ei ne muovipussit sinällään. Mutta alku sekin, jos pystyy pääsemään eroon edes niistä muovipusseista.

Tässä facebookista kopioitu Muovittoman syyskuun teksti:

Maailma hukkuu ympäristölle ja ihmisille haitalliseen muoviroskaan. Haasta itsesi ja ystäväsi vähentämään turhan muoviroskan syntyä Syyskuun ajan.

Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.
Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa.

Osallistu muovittomaan Syyskuuhun parhaalla katsomallasi tavalla. Ota pieniä tai suuria askeleita kohti muovittomampaa elämää. Henkilökohtaisilla valinnoillamme voidaan vaikuttaa puhtaampaan tulevaisuuteen.

Postaa ja keskustele twitterissä ja instagramissa #muovitonsyyskuu

Yritetään yhdessä valinnoillamme minimoida turhan muoviroskan syntyä Syyskuussa 2014. 

Osallistutko sinä Muovittomaan syyskuuhun? Millaisia ekotekoja teillä tehdään? Mistä sinä et ole valmis luopumaan vaikka tiedät sen olevan epäekologista?

ps. Myös Ehdoton ehkä - blogin Saara bloggasi Muovittomasta syyskuusta