Kirjaesittely: Kuinka minusta tuli rohkea

Tunnetaitojen tiimoilta on ilmestynyt useampi uusi lastenkirja viimeisen vuoden aikana. Tässä blogitekstissä on esittelyssä aivan uunituore kirja "Kuinka minusta tuli rohkea". Kirja on Mervi Juusolan kirjoittama. Mervi Juusola on neuropsykiatrinen valmentaja, kuvataideterapeutti ja tietokirjailija. Teemoina kirjassa ovat muutokset elämässä, uusien ystävien löytäminen, kiusaaminen ja mitä tehdä, jos tulee kiusatuksi.

Kirjan tarinassa ja tehtävissä pohditaan erilaisuutta ja hyvää ystävyyttä, etsitään jokaisen supervoimia ja opetellaan puolen pitämistä. Kirjaan kuuluu myös kivat tunnekortit ja vinkit tunnekorttien käyttöön.

Kirjan tarina kertoo Tildasta ja hänen pikkuveljestään Sisusta. He muuttavat uuteen kotiin ja sitä myötä he menevät myös uuteen päiväkotiin ja kouluun. Kaikki ei suju parhain päin, mutta Tilda ei lannistu, vaan päättää löytää paikkansa.

Kirjassa on kivoja pieniä tehtäviä ja kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omia ajatuksia teeman suhteen. Kirjassa kannustetaan löytämään omia supervoimia, autetaan pohtimaan, mitä tunteita voi kokea eri tilanteissa ja kehotetaan tekemään ystävällisiä tekoja ja autetaan keksimään näitä ystävällisiä tekoja. Voi myös pohtia, mitkä asiat ovat viisasta rohkeutta ja mitkä ovat tyhmää rohkeutta.

Itse pidin tosi paljon kirjassa olleesta "Opi pitämään puolesi" - kappaleesta, jossa opetettiin voima-asennon ottaminen, voimahengitys ja voima-ajatukset. Näitä asioita opetan lapsille myös omissa tunnetaitoryhmissäni. Näistä voima-ajatuksista aikuiset saavat myös hyviä ajatuksia omiksi voimalauseiksi. Kuinka mahtavalta tuntuu todeta itselleen: "Olen taitava monissa asioissa", "Olen ihana tyyppi" tai "Minä olen rakas".

Kirja antaa hyviä ajatuksia kiusaamisen käsittelyyn. Minulla on tunnetaitoryhmässä yhtenä teemana kaveritaidot ja saan tästä kirjasta kivoja ajatuksia, mitä voin jatkossa ottaa mukaan teeman käsittelyyn. Päiväkodeissa ja alakouluissa kirjaa pystyy käsittelemään pitkään ja lukemaan kappale kerrallaan ja ottamaan kysymyksiä ja tehtäviä teemoiksi vaikka koko kauden ajaksi.

Kirjasta pystyy nappaamaan myös yksittäisiä harjoituksia, esim. omien supervoimien löytäminen, puolensa pitämisen taidot ja voima-ajatukset. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita lasten kanssa käsiteltäväksi. Minua kiusattiin koulussa ja voi kun joku olisi opettanut minulle puoleni pitämistä. Ja kertonut sen, että vika ei ole minussa vaan kiusaajissa.

Ajatuksia herättävän tarinan ja tehtävien lisäksi kirjassa on mainio kuvitus. Itse pidän myös tunnekorteista. Tunnekorteissa on toisella puolella kuva ja toisella puolella avataan kyseistä tunnetta: kerrotaan tunteesta, missä tilanteissa sitä saattaa tuntea ja mitä voi tehdä, kun tunne on päällä. Tunnetta voi myös tunnustella kehotasolla asti: miltä tunne tuntuu kehossa.

Kirja vie hyvin teemoja myös omaan itseen ja omaan kehoon asti - tunteista ei pelkästään keskustella, vaan niitä käsitellään myös toiminnallisesti, mikä on tärkeä asia tunnetaitojen oppimisen kannalta.

Lämmin suositus tälle kirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Myös näissä blogiteksteissäni olen esitellyt tunnetaitoteemaisia kirjoja ja kortteja:

Tunnekasvatuksen tueksi
Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat

Minun kirjani vie itsetuntemuksen äärelle

Kirjakauppoihin on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana paljon itsetuntemusta lisääviä tehtäväkirjoja. Kirjoja, joissa päähenkilö olet sinä itse ja joissa pääset miettimään omaa elämääsi. Yksi näistä kirjoista on "Minun kirjani - ystäväkirja", jonka tarkoitus on auttaa tutustumaan elämän tärkeimpään ihmiseen - eli sinuun itseesi.

Kirjojen tehtävien ja kysymysten avulla pystyy pohtimaan omaa elämää ja omaa suhdetta käsiteltävään asiaan - on se sitten ajankäyttö, oma kehonkuva tai omat tunteet.

Kirjan teemoja

Minun kirjani teemoja ovat esimerkiksi minä ystävänä, riittävä minä, minä aistin, vastoinkäymiset ja ravitsen kehoa ja mieltä. Kirjassa oli myös useampi aukeama tunteille ja tästä olen iloinen Lasten Tunnetaito-ohjaajana.

Kirjan tehtäviin kuuluu esim. täydennettäviä lauseita, kirje itselle, oman vuorokauden kellon piirtäminen, tunteiden värien ja muotojen miettimistä jne.


Kirjassa käsitellään esimerkiksi vihaa seuraavasti: Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu,  minä värinen ja muotoinen se on? Täydennettäviä lauseita ovat esimerkiksi: viha on...., viha ei ole..., voimakkain kokemani vihan tunne..., onko minun helppo/vaikea näyttää vihan tunne?

Ajatuksiani kirjasta

Kirja on valtavan kaunis ja ihana. Kuvitukset ja tekstit ovat herätteleviä ja houkuttelevat pohtimaan asioita. Kirja vie lempeyteen ja myötätuntoon itseä kohtaan. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Kirja auttaa miettimään omia aikasyöppöjä ja kehottaa rajaamaan elämää ja tekemisiä - sitä, miten on tavoitettavissa. Ajanhallinta on muutenkin ollut oma teemani viime aikoina. Niin helposti aikasyöpöt vievät aikani niiden asioiden sijaan, joihin haluaisin oikeasti aikani käyttää. Kirja sai minut pohtimaan kiirettä ja sitä, mistä syntyy kiireen tuntu ja millaiseksi toimintani muuttuu kiireessä.

Erityisesti minua kosketti Minä olen arvokas - kappaleessa olleet kysymykset: Olenko oikeanlainen? Onko minulla merkitystä? Kelpaanko juuri sellaisena kuin olen?  On niin tärkeää puhua itselleen kauniisti ja lempeästi. Ja arvostaa itseään.

Lämpimät suosittelut tälle ajatuksia herättävälle ja kauniille tehtäväkirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta 

Lue myö blogitekstini Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin. Esittelen siinä blogitekstissä My way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille tehtäväkirjan.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat ( + arvonta)

Tunnetaidot ja tunnekasvatus ovat olleet viime aikoina paljon pinnalla. Ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi opetella jo pienestä pitäen. Tunnetaitojen tukemiseksi on ilmestynyt paljon kirjoja, tunnekortteja ja erilaisia muita materiaaleja viime aikoina. Itse olen tästä Lasten Tunnetaito-ohjaajana iloinen.

Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoja lukemalla tai kortteja katselemalla, mutta kirjat ja kortit antavat hyvän pohjan keskustella tunteista ja syventää tunnetaitoja lapsen kokemukseen ja kehotasolle asti. Missä tunne tuntuu? Miltä tunne tuntuu kehossa? Minkä muotoinen ja värinen tunne olisi? Jne.

Maaliskuussa ilmestyi Jukka Hukka - kirjasarja. Sarjaan kuuluu viisi riimimuotoista kirjaa. Kuhunkin kirjaan on myös koottu tehtäviä satuun liittyvien tunnetaitojen harjoittelemiseksi lasten kanssa. Pidän tosi paljon näistä keskustelu- ja toimintavinkeistä.

Jukka Hukka - kirjat käsittelevät rauhoittumisen harjoittelemista, itseluottamuksen vahvistamista, pelon ja jännityksen kesyttämistä, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista ja menetyksestä ja surusta selviytymistä.

Kirjojen kirjoittaja on Avril McDonald ja suomentajana on toiminut Arja Pikkupeura. Kirjoissa on aivan ihastuttava kuvitus, jonka on tehnyt Tatiana Minina. Kirjat sopivat 4-7-vuotiaille lapsille. Jokaisessa kirjassa on sama idea: Jukka Hukka joutuu haastavaan tilanteeseen ja hän saa avuksi Hämähäkin, joka auttaa Jukka Hukkaa löytämään uuden näkökulman tai toimintatavan tilanteeseen.

Arvon blogini lukijoiden kesken kaksi Jukka Hukka - kirjaa, kirjat "Jukka Hukka ja hirveä harmi" ja "Jukka Hukka ja Iso Hukka".

"Jukka Hukka ja hirveä harmi" - kirjassa Jukka Hukka on murheen murtama, kun hänen paras kaverinsa Katri Katti lähtee leikkimään Hanna Hauvan kanssa eikä ota häntä mukaan. Jukka Hukka ajattelee, että he voivat leikkiä kolmisin, mutta hän joutuukin jäämään leikin ulkopuolelle. Hämähäkki muistuttaa, että myös yksin voi viihtyä ja leikkiä. Tehtäväosioon liittyy esimerkiksi keskustelua ja tehtäviä ulkopuolisuudesta ja koston kierteen katkaisemisesta.

"Jukka Hukka ja Iso Hukka" - kirja käsittelee surua. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa ja Jukka Hukka tulee hyvin surulliseksi. Hämähäkki auttaa löytämään uutta näkökulmaa tilanteeseen. "Jukka, surusi helpottaa voi itkien. Kyynel poskella viesti on rakkauden. Hän lähellä on myös pois lähdettyään, sen tuntea, nähdä voi sydämellään". Oikea rakkaus on loputon.

Kirja on niin koskettavasti kirjoitettua, että minulle tuli kyyneleet silmiin sitä lukiessa. Kirjan tehtäväosioon kuuluu esimerkiksi musiikkimaalaus surusta ja muistojen laatikon / kirjan kokoaminen.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 20.5. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Kerro kommentissa mitä kautta luet blogiani. Arvottavana on yksi kahden kirjan paketti.

Onnea arvontaan!

* Kirjat saatu arvostelukappaleiksi kustantajalta (PS-kustannus). Arvottavat kirjat saatu Tunnetaitoja lapselle - sivuston kautta.

Lue myös nämä tekstini tunnetaidoista:

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Tunnekasvatuksen tueksi

Tipsu tuo lempeyttä ja myötätuntoa kasvatustyöhön

Siitä on nyt reilut viisi vuotta, kun tutustuin mindfulnessiin ensimmäisen kerran. Olin Sari Markkasen kurssilla, jossa käsiteltiin unettomuutta ja mindfulnessia. Ostin kurssilta itselleni Sarin kirjoittaman kirjan "Tipsu ja oivallusten opus". Ihastuin Tipsu-kirjan tarinoihin ja kuviin. Olen käyttänyt kirjaa paljon, myös aikuisten kursseillani. Tipsu-sadut avaavat hyvin mindfulnessia sekä lapsille että aikuisille. Kun kuulin viime vuoden lopulla, että uusi Tipsu-kirja ilmestyy, olin innoissani. Ilokseni sain Tipsun temppukirjan arvostelukappaleeksi.

Tipsun temppukirja tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Harjoituksiin edetään Tipsu-satujen kautta. Pienissä saduissa Tipsu hämmästelee hengitystä ja omaa hyppelehtivää mieltään. Tipsu pohtii ystävyyden voimaa, soimaavia sanoja ja ärripurripäivää.

Jokaisesta sadusta pystyy luomaan mindfulness-tuokion, johon kirjassa on ideoita ja ohjeita. Lisäksi Sari on liittänyt kirjaan lasten kokemuksia harjoituksista ja näitä kokemuksia oli kiva lukea. Itse pidin myös reflektiivisistä kysymyksistä, jotka auttavat lasta linkittämään sadun ja harjoitusten tuomia oivalluksia omaan elämäänsä.

Kirjassa on sekä mindfulness- että itsemyötätuntoharjoituksia. Itse pidin erityisesti Ossi oravan onnen piiristä, Sisäinen kalliosi - ja juuresi - vakauden ja turvan löytäminen ja Sydämeni huvipuisto ja muut ihanat paikat - harjoituksista. Kirjassa korostui kauttaaltaan hyvin lempeä ja myötätuntoinen ote ja itse sain hyviä oivalluksia, miten lasten levottomuutta voi käsitellä ryhmässä.

Kirjasta tulee hyvin esille, ettei mindfulness-harjoittelu lasten kanssa ole aina seesteistä ja rauhallista, vaan kerrat ja päivät ovat erilaisia. Tuolloinkin on hyvä vaalia mindfulness-asennetta: ystävällisyyttä, avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Se ei aina ole helppoa ja siksi aikuisen oma mindfulness-harjoittelu onkin tärkeää.

Pieni miinus Tipsun temppukirjalle tulee mustavalkokuvituksesta. Kaipasin värillisiä kuvia, joihin totuin Tipsu ja oivallusten opus - kirjassa. Kirjassa puhuttiin negatiivisten tunteiden kohtaamisesta. Itse käytän mieluummin termiä mielipahan tunteet. Sanasta negatiivinen tulee helposti mieleen, että ne ovat kiellettyjä tunteita, joita ei saisi olla.

Kirjassa tuodaan hyvin esille, että mindfulness-harjoittelun painopiste on aikuisen omassa mindfulness-harjoittelussa. Lapset tarvitsevat lämpöistä, turvallista ilmapiiriä kasvaakseen tasapainoisiksi ja he tarvitsevat aikuisten apua ja mallia tunteiden säätelyyn. Siirrämme lapsiimme myös taitamattomat tapamme. Kun aikuisina ensin työskentelemme itsemme kanssa, voimme toimia oppaana lapsillemme. Siksi harjoitus lähtee aikuisista. Tätä itsekin korostan omilla kursseillani.

Tipsun temppukirjassa on yksi kasvattajille suunnattu satu: "Tiitu-täti ja kiireen kummastus tai sanottaisiinko hopun hämmästys". Luulen, että sadussa oleva kiiren pohdiskelu on tuttua ihan kaikille. "Tiitu pysähtyi miettimään. Milloinkas hän olikaan viimeksi pysähtynyt ja antanut itselleen aikaa vain olla? Aina tuntui olevan niin kiire. Niin ja että kiire. Mitä se oikeastaan olikaan? Tiitu pysähtyi maistelemaan sanaa. Kiire, kiire, k-i-i-r-e. Hän huomasi, miten jo ajatus ja sanan mutustelu jännittivät hänen kehonsa ja saivat sydämen pamppailemaan puseron alla hieman nopeampaan tahtiin kuin sanoen, on juostava, on riennettävä, aikaa on vähän ja elämä kiitää ohi". Tarinan lopussa Tiitu oivaltaa, ettei kiirettä ole oikeasti olemassakaan. Se on vain hänen mielessään. "Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan luomasta lisää kiirettä ja muistan pysähtyä. Koko keho rauhoittui ja rentoutui".

Tipsun temppukirjan viehätys piilee sen ihanissa tarinoissa ja vinkeissä, miten tarinoita voi käsitellä lasten kanssa. Pidin kirjan myötätuntoisesta ja lempeästä sanomasta.

Katso myös Minduflness lapsille - verkkokurssi!

Seuraa blogiani facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Avain). Kirjassa on 134 sivua. 

Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin

Oletko sinä täyttänyt ystäväkirjoja? Kun olin kouluikäinen, meillä kiersi koulussa ystäväkirjoja, joita täytettiin. Mitä harrastat, mikä sinusta tulee isona, mikä on lempiaineesi koulussa. Luulen, että minulta jostakin muistolaatikosta löytyy vielä näitä ystävieni täyttämiä ystäväkirjoja.

Pari vuotta sitten pinnalla oli aikuisten värityskirjat. Nyt niitä ei enää juurikaan näy kirjakaupoissa. Nyt pinnalla näyttää olevan erilaiset aikuisille suunnatut täytettävät tehtäväkirjat. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä ja elämänsä vaiheita. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen on itse päähenkilö ja jotka täytetään itse.

Sain arvostelukappaleeksi "My Way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille" - tehtäväkirjan. Kirjassa on kolme osiota: Minä olen, Mistä minut on tehty ja Tulevaisuuden unelmat ja toiveet. Tehtäväkirja peilaa ja kuvaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdettasi, suhdetta omaa itseesi, omasta näkökulmasta käsin. Kirjan kysymysten ja tehtävien on tarkoitus pysäyttää miettimään elämän tätä hetkeä, kuljettua matkaa ja tulevia taipaleita. Asioiden käsittely ja niiden kirjaaminen huoltavat mieltä, auttavat ymmärtämään itseä paremmin, tuovat ymmärrystä ja vahvistavat hyvinvointia.

Oli mielenkiintoista palata omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen äärelle. Mistä ammatista haaveilinkaan kouluikäisenä? (haaveilin olevani luokanopettaja tai liikunnanopettaja). Ketkä olivat parhaita ystäviäsi ja miten vietitte aikaa yhdessä? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Muistatko, mitä teit ensimmäisellä palkallasi? Millaista oli nuorisomuoti, kun olit nuori aikuinen?  Miten maailma on muuttunut lapsuudestasi? Jos vertaat omaa elämääsi vanhempiesi elämään, minkä koet suurimpana muutoksena / erona?

Suurimpaan osaan kysymyksistä oli helppo vastata. Kun avasin sivun, jossa oli sydämiä ja pyydettiin kertomaan, mitä positiivisia asioita näkee, kun katsoo itseään peilistä ja kirjoittamaan nämä sydämiin, kirjoittaminen tyssäsi täysin. Osaisin sanoa itsestäni monta hyvää asiaa, kun ajattelen itseäni ja vaikka luonteenvahvuuksiani. Mutta ulkonäkö ja peilikuva...paljon vaikeampaa. Samoin huomasin tosi vaikeaksi tehtäväsivun, jossa pyydettiin pohtimaan ajatuksia omasta kuolemasta. Jos voisit suunnitella hautajaisesi, millaiset ne olisivat? Onko sinulla jotain toiveita läheisillesi poismenosi jälkeen?

Kirja vei sekä mukavien muistojen äärelle että tönäisi jotain myös sisimmässäni eli auttoi myös kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät ole niin helppoa muisteltavaksi tai kohdattavaksi. Kirja auttoi myös jäsentämään haaveitani. Huomasin, että minulla on paljon lähitulevaisuuden haaveita, mutta tämä kysymys on vielä vastaamatta. "Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?"

Suosittelen tehtäväkirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä paremmin ja jotka haluavat jäsentää omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja miettiä asioita pintaa syvemmältä.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Tunnetaidot ovat olleet paljon esillä viime vuosina - ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi tukea. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Mutta miten lapsen ja nuoren tunnetaitoja voi tukea?

Anne-Mari Jääskisen kirja "Mitä sä rageet #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" ilmestyi viime keväänä. Se on nuorille suunnattu kirja tunteista. Viime syksynä ilmestyi kasvattajille ja vanhemmille suunnattu kirja "Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen". Tämä on kirja, jota olen lukenut makustellen ja tietoisen hitaasti. Olen pysähtynyt lukujen äärelle ja pohtinut, mitä tämän luvun asiat tarkoittavat itselleni, omien lasteni ja oman työni kannalta.

Kirjassa avataan hyvin laajasti tunnetaitoja, lapsen ja nuoren tunne-elämän kehittymistä, lapsen kohtaamista, empatiaa, minäkuvan rakentumista ja kirja antaa paljon myös käytännön vinkkejä tunnetaitojen tavoitteelliseen tukemiseen. Kirjassa on paljon erilaisia harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Monet näistä harjoituksista ovat minulle tuttuja myös oman kokemuksen kautta, olenhan itse Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja sen koulutuksen pääkouluttaja oli Anne-Mari Jääskinen, joka on myös kirjoittanut tämän kirjan. Itse ihastuin esimerkiksi "Ihana minä!- vihko" - harjoitukseen, jossa vihkoon piirretään ja kirjoitetaan myönteistä palautetta lapsesta. Vihkoon lapsi voi myös liimata itselleen tärkeitä ja ylös kohottavia kuvia. Tuli olo, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi tällainen vihko.Vihkon äärelle voisi palata aina niinä hetkinä, kun olo tuntuu muhjuiselta, huonolta ja epäonnistuneelta.

Pysähdyin kirjaa lukiessa tutkimaan omaa tunnekehoyhteyttä ja oivalsin taas vähän lisää sen tärkeydestä. Olenkin heti omissa ryhmissäni ottanut esille enemmän tunnekehoyhteyteen liittyviä harjoituksia. Ḿyös nämä lauseet avasivat minulle paljon: "Lapsen ja nuoren itsetunto on helposti haavoittuva ja sitä koitetaan pönkittää kovillakin rooleilla. Mitä hauraammaksi lapsi itsensä kokee, sitä paksumman suojan hän turvakseen tarvitsee". Ja on tärkeää muistaa, että ensimmäinen asia lapsen tai nuoren oireillessa käytöksellään on rakkausannoksen suurentaminen.

Kirjassa on hyviä keskusteluesimerkkejä, miten lapsen tunteikkaaseen viestiin voi vastata niin, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Yleinen tapa vastata lapsen tunneviestiin on tarjota faktoja ja asiaa. Tällöin tunne ja tarve viestin takana jää kuulematta. Myötäelävä peilaava kuuntelu on tärkeä taito. Kirjassa on hyviä esimerkkejä myös siihen, miten haastavassa tilanteessa voi lisätä lapselle turvaa (kanssasäätely, tunteiden ja tarpeiden sanoittaminen, aikuisen tuki) uhan lisäämisen sijaan (rangaistukset, eristäminen, reipastumisen kehottaminen).

Kirja vie aikuisen pohtimaan myös oman mallin vaikutusta lapsen tunne-elämään. Miten aikuisena kohtaat omat tunteesi? Miten kohtaat lapsen tunteet ja lapsen? Miten toimit omissa ihmissuhteissasi ja miten suhtaudut maailmaan? Kirjassa on myös arviointilista, jonka avulla voi pohtia omia taitoja tunnetaitojen tukijana. Itse huomasin listaa läpikäydessä, että voisin vielä enemmän omien lasteni kanssa pohtia, millaiset tunteen purkamistavat sopivat kullekin meistä.

Kirjassa ollut kysymys: "Miten haluaisit, että sinuun suhtauduttaisiin vastaavissa tilanteissa? Mikä tukisi sinua parhaiten, jos olisit lapsi?" on hyvä ohjenuora lapsen ja nuoren kanssa toimimiseen. Meistä tuskin kukaan haluaa, että meille huudettaisiin, meitä syytettäisiin tai että tunteitamme väheksyttäisiin.

Tämä kirja on varsinainen aarreaitta. Kirjassa on sekä teoriatietoa että harjoituksia. Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kirjassa käytetyt erilaiset tekstilajit, tummennokset ja laatikot helpottivat kirjan lukemista. Lämpimät suosittelut kaikille vanhemmille, kasvattajille ja lasten ja nuorten parissa työtä tekeville! Tämän kirjan voi lukea monen monta kertaa ja taatusti löytää joka kerta jotain uutta. Itselleni vahvistui entisestään se, että teen supertärkeää työtä mindfulnessohjaajana ja lasten tunnetaito-ohjaajana.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Lapsen kerrontataitojen kehittäminen

Itse koen lapsille lukemisen ääneen todella tärkeänä asiana ja meillä luetaan edelleenkin iltasatu (lapset ovat 14 v ja 12 v). Tutkimuksissa on todettu, että lapsille lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulumenestykseen ja lukutaitoon. Aika merkittäviä tutkimustuloksia, vai mitä? Olenkin aika yllättynyt, kun viime syksynä näin tutkimustuloksen, jonka mukaan vain 25 % vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Lapsille lukeminen on tärkeää, mutta myös kerrontataidot ovat tärkeä taito. Viime syksynä ilmestyi uusi ja inspiroiva kirja lapsen kerrontataitojen kehittämiseen. Kirjassa "Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat" tutustutaan Puupposen perheeseen ja arkisiin tilanteisiin, jotka mahdollistavat tunteista ja ajatuksista keskustelemisen lapsen kanssa. Kirjan avulla lapsi voi kolmen kuvakertomuksen avulla luoda omat tarinansa.

Perinteisesti aikuinen lukee ja lapsi kuuntelee. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - kirjassa käännetään perinteinen lukutuokio toisinpäin. Kirjan tarinoiden avulla lapsi saa luoda itse omat tarinansa.

Kirjan tarinat sijoittuvat Puupposen perheeseen ja normaalin perhe-elämän tapahtumiin. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset Eetu ja Iitu saavat syntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota? Miltä perheestä tuntuu, kun Laku on kadonnut? Ja kun Laku löytyy, miltä perheestä sitten tuntuu?

Toisessa tarinassa "Eetu, Iitu ja kammottava komero" lapsille luetaan jännittävä iltasatu, joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Mikä siivouskomerossa kiiluu? Mitä Eetu säikähtää? Kukahan sieltä komerosta sitten löytyy?

Kolmannessa tarinassa Eetu ja Iitu ovat ruokapöydässä ja siellä tulee riitatilanne. Tunteet käyvät kuumina. Mistä riita johtuu ja miten riitatilanne lopulta ratkeaa?

Itse lasten tunnetaito-ohjaajana olen tosi iloinen, kun kirjassa on paljon tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä lapsista tuntuu? Miksi Eetu suuttuu? Miksi lapset riitelevät? Miltä Eetusta tuntuu? Entä Iitusta? Lapset saavat näin tunnesanastoa itselleen ja pääsevät myös pohtimaan tunteita.

Kirjan kirjoittajat ovat puheterapeutteja. Kirjassa on tietoa satujen kuuntelemisen ja lukemisen merkityksestä, kerrontataitojen kehittymisestä ja lisäksi kirjassa on ohjeita kerrontatuokion etenemiseen ja dialogisiin tekniikoihin. Kirjan lopussa on paperinuket kirjan hahmoista ja tarinakortteja. Kirjan kohderyhmää ovat 4-6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan.

Lämpimät suosittelut kirjalle! Tämä on aivan mahtava!! Omat lapseni ovat jo isompia, mutta aion antaa tätä kirjaa kummilapsilleni ja poikien pienelle serkulle lahjaksi.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (PS-Kustannus)

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Tehtäväkirja tunnetaidoista

Lapsena rakastin puuhakirjoja. Tykkäsin tehdä sokkeloita, ristikoita, pisteestä pisteeseen - tehtäviä. Myös omat lapseni ovat jonkin verran tehneet puuhakirjoja. Silloin kun he olivat pieniä, ei harmikseni ollut puuhakirjaa, joka olisi keskittynyt tunnetaitoihin. Nyt sellainen on olemassa.

"Mullin mallin Molli" on kääntökirja, jossa toisella puolella on hommia hyvän tuulen hyrinöihin ja toisella puolella puuhaa pahan tuulen puuskiin. Hyvän tuulen hyrinät - tehtäviin kuuluu esimerkiksi oman kannustushuudon keksiminen, salaperäisen otuksen tekeminen ja tunne ystävä - peli.

Puuhaa pahan tuulen puuskiin - osiosta löytyy esimerkiksi väärän jalan jumppa, pahan tuulen otuksen ja murjotuskarkottimen tekeminen. Kääntökirjassa on sekä tehtäviä, pieniä tarinoita että loruja.

Itse tykkään, kun lasten tunnekasvatuksen tueksi tulee koko ajan uusia kirjoja ja tehtäväoppaita. Molli-sarjan on tehnyt Katri Kirkkopelto ja hän on myös aivan loistavan Piki-kirjan kirjoittaja. Itse suosittelen sekä Mollia että Pikiä kaikille lapsiperheille ja kasvattajille!

Mollin nettisivuihin voi tutustua osoitteessa www.mollinsivut.fi. Sivuilta pystyy myös tulostamaan tehtäviä. Keväällä on ilmestymässä myös uusi Molli - kirja, Molli ja Kumma. Molli ja Kumma on tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Ja salaisuudesta, jonka jokainen ystävä jättää jälkeensä.


* Mullin mallin Molli on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Takana 18 yhteistä vuotta

Tänään on kulunut 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Suhteemme on nyt täysi-ikäinen. Aivan sinä päivänä emme alkaneet seurustella, mutta pian se kuitenkin tapahtui.

Kun tapasin mieheni, molemmat tiesimme heti, että nyt on tullut tavattua joku erityinen ihminen. Minä totesin ystävälleni, että "olenkohan tavannut elämäni miehen" ja mies oli todennut kaverilleen, että "nyt tapasin jonkun, joka on täältä päin" (tarkoittaen sitä, että hän tapasi jonkun, joka on samantyylinen kuin hän).

Meidät yhdisti samanlainen arvomaailma ja samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta. Olin edeltävänä syksynä tavannut ihan liian monta miestä, jotka eivät sanallakaan halunneet puhua perheestä. Minä taas halusin perheen ja taisinkin heti ensi tapaamisella kysyä mieheltä, että mitä hän ajattelee tulevaisuudesta ja perheen perustamisesta. Luultavasti mikään deittiopas ei suosittele, että sitä kysytään heti ekalla tapaamisella. Minä kysyin. Molemmat haaveilimme samoista asioista. Tavallinen arki, oma koti ja piha ja kaksi lasta. Jos tarkkoja ollaan, puhuimme aina kahdesta pojasta.

Kun on ollut 18 vuotta yhdessä, niin siihen aikaan toki mahtuu erilaisia vaiheita. Niitä vaiheita, kun ollaan onnen kukkuloilla. Ja niitä vaiheita, kun tulee miettineeksi, miksi ihmeessä lähdin kulkemaan yhteistä taivalta tuon tyypin kanssa. Miksi ihmeessä rakastuin häneen? Ne hetket, kun toinen on tuntunut maailman suurimmalta ääliöltä, ovat olleet hyviä hetkiä peiliin katsomiseen. Millainen itse olen ollut ja mitä olen antanut tähän suhteeseen? Pitkä yhteiselämä edellyttää tahtoa selviytyä ongelmista ja arkipäivän huumoria.

Koska meillä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista verkostoa lähialueilla, meillä ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta viettää kahdenkeskistä aikaa. Meillä ei ole kokemusta siitä, mitä on käydä kynttiläillallisilla ravintolassa tai viettää viikonloppu ilman lapsia. Isäni sairastui vakavasti lasten ollessa pieniä ja myöhemmin kuoli. Yhteiset vuotemme ovat sisältäneet siis paljon myös väsymystä, huolta ja surua.

Vuosiin on sisältynyt silti paljon myös iloa ja kiitollisuutta. Meidät on pitänyt yhdessä vahva tahto, samanlainen arvomaailma, samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta ja huumori. Olemme myös aina arvostaneet arkea ja sen toimivuutta ja toisen tekoja sen hyväksi, että arki on toimivaa. Kiitos, kun kävit kaupassa. Kiitos, kun hoidit esikoisen lääkärireissun. Kiitos, kun olet jaksanut nekin hetket, kun itse en ole ollut se paras mahdollinen puoliso.

Sain joulun alla yhteistyön muodossa rakkauskalenterin ja intiimin rakkauskalenterin. Molemmissa kalentereissa on 12 luukkua ja jokaisesta luukusta avautuu tehtävä yhdessä puolison kanssa tehtäväksi. Olemme avanneet nyt kaksi luukkua molemmista kalentereista ja heti ensimmäinen luukku rakkauskalenterista toi kyyneleet silmiin ja palasimme yhteisten muistojen äärelle: tehtävänä oli kirjoittaa rakkauskirje puolisolle, jossa palataan myös ihan ensimmäisiin muistoihin seurustelun alkaessa.

Kerron myöhemmin keväällä lisää kokemuksiamme rakkauskalentereista. Jahka olemme ehtineet avata useamman luukun.

* rakkauskalenterit saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Love365!

Vahvista lasta

Luin kirjan "Vahvista lasta". Kati Kärkkäisen kirja "Vahvista lasta" nostaa esille erityisesti keinoja, joiden avulla lasta voi varustaa tulevan varalle. Miten lasta voidaan jo pienestä pitäen varustaa voimavaroilla ja selviytymiskeinoilla, jotka auttavat hänen terveessä kasvussaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Sparraamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luodaan lapselle vahvaa perustaa tulevaisuuteen. Itsesäätelyn oppiminen on lapselle tärkeää. Kyvyttömyys itsesäätelyyn on kuin jarruttomalla pyörällä ajamista.

Kirjassa nousee useaan kertaan esille lasta arvostava ja kunnioittava asenne: lapsen on saatava kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman ja kasvattajan on hyvä tiedostaa omien ajatusten merkitys: sillä, mitä toisesta ajattelee, on hämmästyttävän paljon väliä sen kannalta, mitä hänestä huomaa arjen tilanteissa. Jos lasta pitää levottomana, huomaa helpommin hetkiä, joissa hän käyttäytyy levottomasti ja on helpompi sivuuttaa toisenlaista todistusta tarjoavat tilanteet. Onkin tärkeä huomata omat ajatuksensa ja suunnata katsetta tietoisesti positiiviseen. Kirjassa on hyvä harjoitus hyvän huomaamiseen: "Merkitse viikon aikana paperilapulle kaikki sellaiset havainnoit, joista olet ilahtunut lapsesi tavassa toimia. Sanoita myös näitä asioita lapsellesi".

Kirjassa muistutetaan, että lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä (kun nyt lähdet kiltisti kaverilta kotiin, saat rusinoita / jos et nyt tottele, laitan kotona suosikkilelusi piiloon tms), mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, sitä varten, että lapsi oppii taitoja, joita hän tarvitsee elämässään. Lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona.

Kirjassa on hyviä ajatuksia myös lapsen ajattelun kehittymisen tukemisesta ja siitä, miten ajattelun vinoumia, uskomuksia ja sisäistä puhetta olisi hyvä käsitellä niin, että pystytään löytämään erilaisia näkökulmia tilanteeseen. On hyvä miettiä, onko tämä ajatukseni hyödyllinen ja saako se jotain hyvää aikaan? Myös lapselle on hyvä kertoa, että ajatuksia tulee ja menee ja läheskään kaikki ajatukset eivät ole itselle hyödyllisiä eikä niihin kaikkiin tarvitse uskoa.

Suosikkiharjoitukseni on tämä: "Päätä havainnoida päivän ajan, mistä kaikesta "kärpänen katossa" huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi".

Kirjassa "Vahvista lasta" korostuu lasta kunnioittava ja arvostava, tunnetaitoinen vanhemmuus ja kasvattajuus. Itselleni kirjassa oli paljon tuttuja asioita ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja muutaman uuden harjoituksen / ajattelutavan sain omaan työkalupakkiini.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Kustannusosakeyhtiö Duodecim)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Joulun aikaan luettua

Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.

"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?

Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?

Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.

Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Tunnetaitoja kirjoista

Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.

Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.

Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen

Olen viime vuosina lukenut paljon kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja ja nettiartikkeleita. Osa näistä on ollut todella hyviä, osa aivan ala-arvoisia ja vanhakantaisia. Tämän päivän kasvatus korostaa tunnetaitoja ja empaattista, lasta kuuntelevaa vanhemmuutta. Tämän päivän kasvatus ei ole uhkailua, lahjomista, kiristämistä eikä lapsen muokkaamista sellaiseksi kuin vanhempi toivoisi hänen olevan.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen". Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys ja mindfulness. Ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Nämä kaikki ovat juuri niitä asioita, joita myös itse haluan edistää sekä vanhempana että työssäni vanhemmuuden tukijana.

Kirjassa korostuu myönteinen vanhemmuus: "Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, se kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle". Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.

Kirjassa korostuu, että lapsi on peili meidän käytöksestämme - hän reagoi siihen, millä tuulella me tänään olemme tai mitä kautta lähdemme ratkomaan tilannetta. Lapsi ottaa meistä myös mallia, hän tutkii miten me teemme asioita. Lähtökohtana on se, että jos lapselle on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.

Kirjassa käsitellään myös tottelemista. Moni vanhempi toivoo, että lapsi tottelisi nopeasti, jopa kerrasta. Tämä ehdottoman tottelemisen vaatiminen on kuitenkin hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia. Tällöin meissä puhuu ikiaikainen perinne, joka vaatii lapsen totteluvaisuutta. Voi olla kysymys siitä, että vanhempi on epävarma ja keinoton, ei ole toista tapaa toimia. Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaa ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa - ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.

Kirjassa oli kivoja vinkkejä myös myönteisyyden ja läsnäolon lisäämiseen arjessa. Pidin kirjan vankasta teoriaperustaisesta tekstistä, jota siivittivät myös käytännön esimerkit. Erityisen paljon pidin luvun lopussa olleista kysymyksistä, joiden avulla pystyi itse pohtimaan, miten luvun teemat näkyvät omassa elämässä. Kirjassa oli myös kivasti koostettuja yhteenvetolaatikoita, joissa oli tiiviissä muodossa lukujen teemoja ja esim. vinkkejä arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille ja kasvattajille!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kiitos Kirsi Consulting!

Hyvän mielen vuosi (sis. arvonnan)

Olen viime aikoina miettinyt paljon hyvän mielen taitoja. Työt ovat nyt kerralla rysähtäneet päälle ja tuntuu, että kaikki hyvää mieltä tuottavat asiat ovat vaarassa jäädä arjen jalkoihin, ellei niihin tietoisesti kiinnitä huomiota. Olen viime vuosina työstänyt paljon itseäni ja omia toimintatapojani ja huomaan, että itsemyötätunto ja armollisuus arjessa on aika luonnollinen osa arkeani - ja tästä olen iloinen. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Omia haasteitani ovat se, että osaan huomata omat tarpeeni ja reagoida niihin ajoissa ja löydän arjen keskeltä aikaa pysähtymiselle ja omaa itseä ravitseville asioille.

Sain PS-kustannukselta kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Tehtäväkirjan on koostanut Maaretta Tukiainen ja olen aiemmin blogissani kirjoittanut hänen kirjastaan Hyvän mielen taidot ja olen myös blogannut viime syksynä ilmestyneistä Inspiraatiokorteista.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa tahansa, sillä päivämäärä merkataan kirjaan itse.

Tehtäväkirjan teemoja ovat esimerkiksi: Mistä minä tulen? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten saan tehtyä unelmistani totta? Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi arvotalo, kiitollisuuskakku, lohtutilkkutäkki, toivomuspuu ja tunnerepun tyhjennys.

Olen sitä mieltä, että kenen tahansa ja erityisesti vanhempien on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja hyvän mielen taidoistaan, sillä hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Tämän kirjan tehtävät ohjaavat ihanalla tavalla vanhempaa miettimään esimerkiksi kiitollisuuden aiheita, kielteisyydestä luopumista, tunteita, itsemyötätuntoa ja läsnäoloa.

PS-kustannus lahjoitti minulle kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Näistä yksi, turkoosi, on nyt arvonnassa täällä blogissani. Pinkin arvoin yritykseni fb-sivulla ja keltainen tehtäväkirja jää minulle itselleni täytettäväksi.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvonta alkaa nyt ja loppuu perjantaina 22.9. klo 21. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat Blogger (en saa jostain syystä laitettua suoraa linkki tähän - sivupalkista voi liittyä), Facebook ja Bloglovin- lukijat. Onnea arvontaan!
 

Tiedän itsestäni, etten ole sellainen tehtäväkirjan täyttäjä, joka täyttää kirjaa systemaattisesti ja viikoittain. Enemmänkin luulen, että täytän kirjaa isommissa erissä. Päätin, että aloitan tehtäväkirjan täyttämisen kohdasta: "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"

Miten suunnata katsetta hyvään ja vahvuuksiin?

Huomaatko sinä hyvän lapsessasi? Entä itsessäsi? Kääntyykö katseesi hyviin vain huonoihin puoliin? Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen luennolla "Kannusta lapsesi vahvaksi". Kaisa puhui luennolla voimavarojen ja vahvuuksien löytämisestä. Hän kysyi luennolla pysäyttävän kysymyksen: Miten paljon opit omista vahvuuksistasi kouluaikana? Itse en oppinut mitään omista vahvuuksistani enkä ylipäänsä mitään hyvää itsestäni ja tunteistani. Parhaiten jäivät mieleen ne asiat, mitä en osannut ja missä olisin voinut olla parempi. Erityisesti jäi mieleeni, kuinka huono olin musiikissa ja kuviksessa.

Jokaisen ihmisen elämän perustarve on tulla hyväksytyksi, saada läheisyyttä ja tuntea kyvykkyyttä. Sen sijaan, että huomaa toisessa aina ne huonot piirteet ja sanoittaa niitä, on parempi napata toinen kiinni hyvän teossa ja sanoittaa niitä. Missä lapsi on hyvä, mitkä ovat hänen vahvuuksiaan. Tavoitteena on, että lapselle muodostuu myönteinen käsitys itsestä ja luotto omaan itseen ja omiin mahdollisuuksiin. Huomaan, että omien lasteni koulussa ja arvioinneissa on jonkin verran siirrytty kohti vahvuusajattelua ja tämä on hyvä asia.

Kuuntelemani luennon pitäjä Kaisa Vuorinen on kirjoittanut yhdessä Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa kaksi kirjaa hyvän huomaamisesta ja vahvuuksien bongaamisesta. Lisäksi he ovat tehneet Huomaa hyvä - toimintakortit, joissa esitellään tiivistetysti, mitä 26 luonteenvahvuutta ovat, miten ne voi havaita ja kuinka niitä voi vahvistaa itsessä ja muissa.

Kirja "Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa" ilmestyi 2016  ja siitä on nyt juuri tullut toinen painos. Kirja antaa välineitä vahvuusopetuksen toteuttamiseen. Kirjassa esitellään tärkeimmät luonteenvahvuudet ja kerrotaan, missä niiden käyttöä voi havaita ja miten niitä voi harjoitusten avulla vahvistaa. Kirjassa on sekä teoriaa että harjoituksia. Itse olen viime vuosina pohtinut paljon kiitollisuuteen liittyviä asioita ja siksi nostan esille kirjasta muutaman kiitollisuuteen liittyvän harjoituksen: "Tehkää kiitollisuuskukka tai - kukko. Kukassa terälehdet edustavat kiitollisuuden aiheita. Voitte tehdä myös kukon, jossa kiitollisuuden aiheita ovat pyrstösulat". "Tehkää Mistä olen kiitollinen perheessäni?- tehtävä. Pohtikaa asioita, joista lapset voivat olla kiitollisia omassa perheessään. Jokaiselle perheenjäsenelle on oma kuva, jonka alle voi kirjata näitä aiheita". Miten mahtavaa, kun lapsia aletaan jo pienestä pitäen ohjata kohti kiitollisuutta! Itse olen vasta aikuisena opetellut kiitollisuutta ja on ollut aika pitkä tie negatiivisista ajatusmalleista kohti myönteisyyttä ja kiitollisuutta.

Olen omien lasteni kanssa käyttänyt Huomaa hyvä - toimintakortteja. Perheemme esikoinen valitsi minun vahvuuksikseni innostuksen, oppimisen ilon, ystävällisyyden, rohkeuden, ryhmätyötaidot ja sinnikkyyden. Nuo ovat aika lailla minua kuvaavat valinnat. Valitsin myös lapsilleni heitä kuvaavat kortit ja molemmat nauttivat kuulla omista hyvistä puolistaan ja vahvuuksistaan.

Tiedän, että näitä Huomaa hyvä - toimintakortteja on käytetty lasten lisäksi myös työyhteisöissä. Miten ihana ajatus olisikaan saada kuulla työtovereiltaan omia vahvuuksiaan ja saada myös antaa työkaverille lahja ja valita hänelle omat vahvuuskortit.

Viime keväänä ilmestyi "Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas", joka täydentää Huomaa hyvä - kirjaa ja toimintakortteja. Kirja antaa lisää evästä vahvuusopetuksen toteuttamiseen käytännössä. Opas toimii myös itsenäisenä teoksena, jonka avulla kuka tahansa voi alkaa harjoittelemaan vahvuuksien bongausta ja hyvän huomaamista.

Vahvuusvariksen bongausoppaassa on valtavasti tehtäviä, joiden avulla voi esimerkiksi kerätä onnistumisia, taltioida perheen vahvuuksia, miettiä asioita, jotka saivat nauramaan/hyvälle tuulelle/hihittämään ja miettiä kiitollisuuden asioita omassa perheessä. Minun oma suosikkini on itsearvostus-tehtävä: Mitä asioita arvostat itsessäsi? Mikä sinussa on parasta? Mitä hyvää voit sanoa itsellesi? Mitä rakastat itsessäsi? Tärkeitä asioita kenen tahansa mietittäväksi.

Voin lämpimästi suositella näitä Huomaa hyvä - kirjoja ja kortteja kaikille sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisille ja myös vanhemmille, jotka haluavat suunnata katsettaan kohti vahvuuksia ja hyvää!

Mitä sinä opit itsestäsi lapsena? Opitko sinä enemmän vahvuuksistasi vai heikkouksistasi?

* kirjat ja kortit saatu arvostelukappaleeksi PS-kustannukselta