Myönnän. Minulla on nyt blogijumi. Pää on niin täynnä ettei synny hyviä tekstejä. Sitä paitsi en tiedä mistä kirjoitan. Aiheita olisi paljonkin, silti en tiedä, mistä tänne bloggaan. Tuntuu, ettei ole aikaa kirjoittaa valmiiksi niitä syvällisempiä pohdintoja. Kaiken lisäksi mietin, mistä ylipäänsä kirjoitan täällä blogissa. Nyt kun mulla on yritys, niin toki siitä olisi kirjoitettavaa paljon. Miten on välillä pää pyörällä, miten ollaan menty monen asian suhteen takapuoli edellä puuhun (mutta silti selvitty hienosti) ja millaisia ajatuksia minulla on tulevaisuudesta yritykseni suhteen. Luulen, että joku yrityksen perustava lukisi niitä tekstejä ihan mielellään. Mutta kun en tiedä, voinko kirjoittaa niitä asioita tänne. Ettei joku ajattele, että taas se mainostaa yritystään. Eikö sillä ole enää muuta kirjoitettavaa.
Käsitöitä ei nyt synny, joulun alla luultavasti enemmän. En ole käynyt kirppareilla, joten kirppisostoksista en voi postata. Mitään en ole ostanut (paitsi ruokaa ja kiinnostaako ketään jos kuvaan ruokakassini sisällön tänne blogiin?). Kirjoja luen, mutta kiinnostaako ihmisiä lukea ajatuksia lukemistani kirjoista? Tai teatteriesityksistä, joissa käyn? Pihapostaukset saavat vähän klikkauksia suhteessa muihin teksteihin. Edelleenkään mulla ei ole tarjota alekoodia Crocseihin, poikamme eivät ole olleet lapsimalleina minkään vaatemalliston kuvauksissa enkä minä ole saanut meikkipakkauksia, joita voisin suositella muillekin. Telkkaria en katso (paitsi perjantaina alkaa Vain elämää, jee!).
Mietin, perustanko yritykseni nettisivuille (jotka ovat edelleenkin vaiheessa) oman blogin, jossa kirjoitan yritykseeni liittyvistä asioista. Kasvatuskeinoista, vanhemmuuden voimavaroista, unikoulumenetelmistä, ratkaisukeskeisyydestä, aarrekarttamenetelmästä jne vai säilyvätkö nuo tekstit osana tätä blogia.
Minä olen nyt aika pihalla, mistä kirjoitan ja mitä teen. Tän blogin vakkarilukijat ovat pikku hiljaa lisääntyneet, mutta olen myös menettänyt pari lukijaa. Ilmeisesti blogini ei enää vastannut heidän kiinnostuksen kohteitaan. Saan palautetta, että blogini on ihana ja että lukijani saavat voimaa teksteistäni ja kuvistani. Silti päivittäiset klikkaukset ovat lähes samaa kuin kesällä, jolloin lukijoita oli vähemmän. Merkillistä. Ja vähän myös turhauttavaa.
Huomaan myös olevani varovaisempi kuin blogini alussa. Silloin olin anonyymi, nyt mun henkilöllisyys on helposti selvitettävissä, kun googlettaa yritykseni nimen. Mietin, että tuleeko minusta kohta siloiteltu ja pullantuoksuinen bloggaaja, joka kuvaa vain elämänsä hyviä hetkiä ja esittää, että tätähän se meidän elämä on koko ajan. Että itse olen iloinen, jaksava ja energinen ja handlaan tän kaiken ihan superisti. Että meillä on kilttejä lapsia, jotka istuvat sohvalla slipoverit päällä ja syövät minun leipomaani pullaa. Paitsi enhän minä leivo pullaa. Joskus kyllä olen paistanut niitä valmisversioita. Ja joskus myös ottanut pakastimesta sulamaan äitini leipomia pullia.
Sanokaa nyt, mitä minä teen? Mistä kirjoitan ja miten saan tämän jumin pois? Pliis, rohkaiskaa tai antakaa minulle suuntaviivaa! Nyt olen vähän hukassa.
terveisin Heli, jolla pää on lähes sementtiä tällä hetkellä