Vuosikatsaus 2016: Tammikuusta kesäkuuhun

On vuosikatsauksen aika. Tuntuu, että vuonna 2016 on tapahtunut niin paljon, että on itsellekin mielenkiintoista palata kalenterin ja blogitekstien avulla vuoden tapahtumiin.

Tammikuussa viimeistelin mindfulness-ohjaajaopintojeni päättötyön ja valmistuin mindfulness-ohjaajaksi. Kuun puolivälissä alkoivat ohjaamani liikuntaryhmät. Luennoin myös pari uniluentoa tammikuussa. Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kolmas jakso oli tammikuussa. Valokuvista päätellen tammikuussa on ollut paljon lunta.

Helmikuussa tein töiden tiimoilta paljon ohjaushommia ja oli ensimmäiset uniluentokutsut. Tiiviin työrupeaman jälkeen hiihtoloma tuntui todella ansaitulta. Meillä alkoi putkiremontti ja se venyi paljon pidemmäksi kuin alkuperäinen ajatus oli. Putkiremontti tarkoitti sitä, että tyhjensimme kolme huonetta ja suurin osa näiden huoneiden tavaroista oli minun työhuoneessani säilössä monta viikkoa. Elimme ilman vettä aika pitkän aikaa.

Hiihtolomalla kävin poikien kanssa ensin Mikkelissä ja kotiin palattuamme Heurekassa. Pääkaupunkiseudulla talvi jäi lyhyeksi ja vettä satoi helmikuussa paljon. Pohdin blogissani sitä, uskallanko taas hypätä?

Maaliskuussa oli vähän vähemmän töitä ja tämä tuntui hyvältä. Facebookista löytyi merkintä 8.3. "Meille tulee vettä! Olihan se aika reteetä käydä vessassa ja pystyä vetämään vessa ja pestä kädet lavuaarissa. Vesi on jääkylmää, mutta en valita. Huomenna saadaan lämmintä vettä. #remppaetenee"

Kävin kasvohoidossa pitkästä aikaa. Olin Perenting Happiness - seminaarissa ja se oli antoisa päivä. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä. Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa useamman elokuvan ja luin kirjoja.

Huhtikuussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viides jakso. Aloitin opintoihin kuuluvan tunnetaitojen harjoitteluryhmän pienelle poikaryhmälle. Voitin taas jälleen kerran arvonnassa liput Lapsimessuille ja kävimme siellä koko perheen voimin, mies ja pojat olivat lähinnä pienoismallipuolella.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Beige tappaa - esityksen teatterissa ja poikien kanssa kävin katsomassa Momo- teatteriesityksen. Käväisin myös Tampereella satuhierontaohjaajakoulutuksessa. Kuun lopussa tapahtui varmasti yksi vuoden kummallisimmista tapahtumista, kun tilitoimiston omistaja suuttui minuun ja irtisanoi sopimukseni.

Tein pihahommia ja kirjoitin suositun blogitekstin Mitä löytyy kauppakassista, kun perhe ei syö lihaa?

Toukokuussa oli vähemmän töitä ja alkoi vähittäinen laskeutuminen kohti kesälomaa. Kävin ystäväni kanssa Mokossa brunssilla ja äitienpäivänä kävimme perheen voimin ravintolassa syömässä ja katsomassa leffassa Soppalinnan salaseuran. Oli kuopuksen sirkuskoulun kevätnäytös ja olin yhden viikonlopun Tampereen lähellä satuhierontaohjaajakoulutuksessa.

Olin mukana koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä kevätriehassa talkoolaisena. Koulutin Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisia vuorovaikutuksen tiimoilta. Kuun lopussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen toiseksi viimeinen jakso. Toukokuussa olen kirjoittanut eniten blogitekstejä (15). Teksti "Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi" on noista eniten luettu.

Kesäkuussa innostuin villivihanneksista. Osallistuin horta-kurssille ja sen myötä innostuin kokeilemaan esimerkiksi nokkosen ja vuohenputken käyttöä ruuanlaitossa ja leivonnassa. Esikoisella loppui alakoulu ja se nostatti minussa haikeita tunnelmia. Pojat osallistuivat kahden ekan lomaviikkonsa ajan sirkusleireille ja olimme miehen kanssa kahtena perjantaina katsomassa leirin loppunäytöksiä. Osallistuin itse paikallisen MLL:n järjestämään Liiku ja leiki - tapahtumaan vapaaehtoisena.

Ohjasin kesäkursseja ja aloitin kesäloman juhannukselta. Käväisin poikien kanssa Mikkelissä ja kuun lopussa lähdimme koko perheen voimin kesälomareissullemme Viroon (Tallinnaan ja Haapsaluun). Tuosta reissusta kirjoitin useamman matkaraportin, (Tallinnassa ja lähiseudulla ja Sympaattinen Haapsalu).

Jatkoa seuraa eli alan kirjoitella vuosikoostetta loppuvuodestani.

Yrittäjyyttä ja opiskelua

Minä olen ollut pian kaksi vuotta yrittäjä. Ja koko yrittäjyyteni ajan olen myös kouluttautunut lisää. Olin aloittanut helmikuussa 2014 opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja ne opinnot olivat menossa siinä vaiheessa, kun perustin yrityksen. Yrittäjyyden ensimmäisenä syksynä tein opintoihini kuuluvia harjoitusvalmennuksia ja kirjallisia tehtäviä, tapasin pienryhmääni ja noin kerran kuussa meillä oli opintoihin kuuluvat lähiopetuspäivät. Valmistuin näistä opinnoista maaliskuussa 2015. Ja jo heti perään huhtikuussa aloitin opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Mindfulness-ohjaajaopintoihin kuului kaksi kirjareferaattia, lähiopetusjaksoja noin kerran kuussa ja oma harjoitusryhmä. Ja lopputyönä reflektiivinen oppimispäiväkirja. Niin ja laitettakoon tähän vielä, että kaikkiaan mindfulness-ohjaajaksi kouluttautuminen on paljon pidempi prosessi, eli minun kohdallani alkoi jo keväälä 2014, kun kävin intensiivikurssin ja seuraavana syksynä jatkokurssin.  Mindfulness-ohjaajaksi valmistuin tämän vuoden alussa eli tammikuussa 2016. Kaikkiaan siis minulla prosessi intensiivikurssista ohjaajaksi asti kesti kaksi vuotta.

Eikä tässä vielä kaikki. Keväällä 2015 huomasin hakuilmoituksen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutukseen. Koulutus vaikutti huippukiinnostavalta ja juuri sellaiselta, jonka tiesin lisäävän ammattitaitoni juuri siihen suuntaan, johon haluan yritystoimintaani kehittää. Hain opintoihin ja pääsin niihin. Opinnot alkoivat lokakuussa. Eli minulla oli muutaman kuukauden ajan kahdet opinnot päällekkäin. Opiskelin sekä mindfulness-ohjaajaksi että Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja pyöritin samalla yritystoimintaa, joka sekin oli vielä aika alkuvaiheessa ja vaati panostusta paljon.

Voin sanoa, että loppuvuosi oli aika tiivistä aikaa. Nämä Lasten Tunnetaito-ohjaajaopinnot ovat vaatineet aika isoa panostusta. Joka jakson välissä on ollut kirjallinen työ ja lisäksi opintoihin on kuulunut tunnetaitojen harjoitteluryhmä, jonka itse ohjasin huhti-toukokuussa pienelle lapsiryhmälle.

Yrittäjyys ja jatkuva kouluttautuminen samanaikaisesti on ollut välillä haastava yhdistelmä, mutta toisaalta olen huomannut opiskelukavereistani, että palkkatyön ja kouluttautumisen yhdistäminen on myös haastavaa. Minä yrittäjänä olen kuitenkin ehkä pystynyt vähän säätämään omia työaikojani niin, että olen pystynyt jättämään kokonaisia "vapaapäiviä" tehtävien tekemistä varten. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötä ja olen varannut kalenteristani sen kirjoittamiseen useamman kokonaisen työpäivän. Toki en yrittäjänä saa näistä päivistä palkkaa, kun en tee asiakastyötä, mutta minun kirjoittamistani helpottaa se, että saan tehdä sitä pitkiä jaksoja yhtä päätä. Jos olisin palkkatyössä, joutuisin kirjoittamaan päättötyötä iltaisin ja viikonloppuisin.

Huomaan, että kaipaan jo vapaata. Sellaista aikaa, ettei koko ajan tarvitsisi tehdä jotain kirjallista tehtävää valmiiksi. Ettei koko ajan tarvitsisi lukea jotain kirjaa referaattia varten. Olenhan nyt jo yli kaksi vuotta koko ajan opiskellut jotain. Nämä koulutukset ovat olleet myös iso rahallinen satsaus ja aika paljon yritykseni ekan vuoden tuotosta meni koulutusten maksamiseen. Nyt toisenakin vuonna lasten satsanneeni kouluttautumiseen noin 3500 euroa. Se on aloittelevalle pienyrittäjälle aika iso summa. Valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa. Sitten aion pitää breikkiä kouluttautumisessa. Lyhytkursseja voin toki käydä, mutta nämä pitkät koulutukset ovat nyt hetkeksi suoritettu. On aika laittaa opittuja asioita käytäntöön. Ammatillisesti nämä koulutukset ovat tuoneet ihan valtavasti uutta tietoa ja inspiraatiota. Olen saanut myös uusia ystäviä. Ja kasvanut ihmisenä.

Luin kesällä monta kirjaa. Nyt kun ei koko ajan tarvitse lukea referaattikirjoja tai lähdekirjallisuutta, voin lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja hömppää koko vuoden ympäri. Se on ihanaa.

Millaisia kokemuksia sinulla on työn tai yrittäjyyden ohessa kouluttautumisesta?

Vuosi Hetkiä

Aloitin vuosi sitten postaussarjan Hetkessä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Aika monta Hetkeä vuoteen on sisältynyt. Olen kokeillut erilaisia hemmotteluhoitoja intialaisesta päähieronnasta hermoratahierontaan. Olen käynyt teatterissa niin lasten kanssa kuin ystävieni kanssa. Teatterireissuista erityisesti mieleeni on jäänyt Billy Elliot - musikaali, Äitikortti, Saiturin joulu ja Momo. Olen käynyt leffoissa myös sekä lasten kanssa että itsekseni tai ystävieni kanssa. Olen myös kokenut tavallisessa arjessa näitä hetkiä esimerkiksi haravoinnin merkeissä. Erityisesti vuoden varrelta mieleeni on jäänyt mindfulness-ohjaajakoulutukseeni kuulunut hiljaisuuden retriitti. Se, jos mikä oli Hetkessä olemista.

Olin maanantaina Voimakorukurssilla ja siellä syntyi tämä koru krysopraasista.

Selatessani Hetkessä - postauksia läpi mietin, että olen aika monta kertaa vuoden aikana kokenut hyvää oloa ja elänyt hetkessä. Noiden postausten lisäksi on ollut muutama muukin hetki, teatteriesitys tai kurssi, joka on jäänyt taltioimatta. Mutta muistoissa ja sydämessä ne ovat.

Tämä on ollut hyvä postaussarja. Joten nyt alkaa toinen vuosi hetkiä. Tämän toisen vuoden Hetkessä tunnisteena tulee olemaan Hetkessä vol 2. Luultavasti postaussarja tulee jatkumaan aika saman tyylisenä. Teatteria, leffoja, arjen hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Toivon kirjoittavani entistä enemmän arjen pienistä hetkistä - aina ei tarvitse lähteä teatteriin tai kodin ulkopuolelle kokeakseen hetken. Lisäksi minun tekisi mieli myös kokeilla jotain ihan uutta. Kuten nyt vaikka suklaahierontaa, metamorfista hoitoa ja sointukylpyä. Miltäs kuulostaa?

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä taitaa olla vasta tämän kevään toinen Viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tällä kertaa erittäin rauhallisesta ja lungista viikosta. Sellaisiakin viikkoja välillä on. Sellaisia, jolloin ehtii istua ulkona auringonpaisteessa ja miettiä kuinka niin moni asia on hyvin omassa elämässä. Toisaalta alkuviikon ajan mieltäni hallitsi uuden tilitoimiston etsiminen.

Maanantai 2.5.

Viikko alkoi omassa mielessä vähän sekavasti. Perjantaina sain tiedon tilitoimistostani, että he purkavat sopimukseni yhteistyöhaluttomuuteni ja tyytymättämyyteni takia. Olin laittanut sinne viestiä ja ihmetellyt selvästi normaalia isompaa laskua. Tästä lähti sitten sellainen lumivyöry liikkeelle, että sitä olisi vaikea uskoa todeksi ellei olisi itse ollut siinä mukana. Maanantaiaamu alkoi siis sillä, että laitoin tarjouspyyntöjä tilitoimistoihin ja vähän kuin tulisilla hiilillä odotin koko päivän, saanko tarjouksia ja millaisia.

Aamupäivällä kävin puhumassa pienten lasten uniasioista lähellä olevassa perhekahvilassa. Lähes koko iltapäivän istuin takapihallamme ulkona, luin kirjaa ja välillä suunnittelin tulevia Lasten Tunnetaitoryhmän kertoja.

Iltapäivällä sain ihanan yhteydenoton yhdestä tilitoimistosta. Minua viehätti kovasti se, että kirjanpitäjä oli käynyt tutustumassa nettisivuihini ja hän ilmaisi haluavansa minut asiakkaakseen. Viestissä oli laskettu tarjous juuri minun tarpeisiini niiden tietojen perusteella, joita laitoin tarjouspyynnössä. Olen nimittäin saanut myös sellaisia tarjouksia, joissa tulee vain viesti: "Liitetiedostona hinnastomme. Terveisin xxx".

Illalla oli kauden viimeiset jumpparyhmät MLL:n jumpissa. Edellisellä viikolla päättyi jo viisi päiväryhmääni, joten nyt oma työmäärä on huomattavasti vähentynyt viimeisen viikon sisällä.  Illan jumppien aikana oli tullut meiliä eräältä asiakkaalta, joka on jo käynyt vauvahierontakurssini ja uniluentoni. Hän on ilmoittautunut kesän vauvasirkuskurssille ja kertoi mainostaneensa kurssia (ja ylipäänsä koko minun toimintaani) jollakin äitien fb-listalla. Hän kertoi, että sinne ketjuun oli tullut useampi suositus minun kursseilleni. Tämä niin lämmitti mieltäni. Ja illan aikana tuli useampi ilmoittautuminen sirkuskursseille.

Tiistai 3.5.

Päivän ainut työkeikka oli perhekahvilaan pitämään satuhierontaesittelyä. Tällä kertaa matkustin vähän kauemmas. Pidin pienen keväisen satuhierontatuokion ja kerroin satuhieronnasta. Yksi äiti jäi kiinnostuneena juttelemaan pitkäksi aikaa kanssani koskettamisen ja rauhoittumisen merkityksestä.

Iltapäivällä päätin, että valitsen uudeksi kirjanpitäjäksi juuri sen, jolta eilen sain ihanan tarjouksen. Laitoin viestin hänelle. Tuli helpottunut olo. Ehdin jo pelätä, etten löydä tarpeeksi nopeasti uutta tilitoimistoa.

Illalla oli mindfulness-ohjaajaopintojeni (joista valmistuin tammikuun puolivälissä) "jälkitapaaminen". Tapasimme pienryhmäni kesken ja olipa mukavaa kuulla itse kunkin kuulumisia. Tuli voimaantunut olo illasta.

Päivän aikana tuli useampi ilmoittautuminen kesän sirkuskursseille ja yksi kysely uniluentokutsuista. 

Keskiviikko 4.5.

Sain aamupäivällä puhelun uudelta kirjanpitäjältäni ja olen edelleenkin niin onnellinen siitä puhelusta ja koko tilitoimiston muutoksesta, vaikka se aika yllättäen tapahtuikin.

Katsoin läpi Lasten Tunnetaitoryhmän suunnitelman ja lähdin fillaroimaan Tikkurilaan pitämään tunnetaitoryhmää. Kyseessä on Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini liittyvä harjoitteluryhmä. Tällä kertaa puhuimme aivoista ja miten aivojen vahtikoira (= mantelitumake) saa meidät joskus räksyttämään. Silloin pitää kutsua vanha viisas pöllö apuun, jotta aivojen etuotsalohko ja järki saadaan taas käyttöön. Lapsia tuntuu viehättävän tämä vahtikoira - pöllö - tarina ja näin lapsille jää helposti mieleen, mitä aivoissa voi tapahtua esim. kiukun hetkellä. Teimme myös liikennevalot tunteiden hallintaan ja hengitysharjoituksia.

Illalla ohjasin kolme lasten jumpparyhmää. Näissä ryhmissä kauden päätös on ensi viikolla. Näiden ryhmien kohdalla minulla on vähän haikea olo. Olen tehnyt päätöksen, että näitä ryhmiä en enää jatka ensi syksynä. Jostain on luovuttava, että uutta voi tulla tilalle. Haluan kalenteriini tilaa Lasten Tunnetaitoryhmiä ja lasten ja vanhempien tunnetyöpajoja varten.

Päivän aikana tuli taas useampi ilmoittautuminen kesäkursseilleni. Moni ryhmä alkaa olla jo täynnä tai yhtä osallistujaa vaille täynnä. Niin huippua!

Torstai 5.5.

Helatorstai. Aamulla muistin, etten eilen iltapäivällä laittanut tunnetaitoryhmään osallistuvien lasten vanhemmille kuulumisia tunnetaitoryhmästä, joten aamulla meilasin lyhyesti mitä teimme ryhmässä.  Muuten päivä oli pyhitetty vapaalle, puutarhahommille, kirjoille ja kässäkerholle. Kässäkerhossa teimme tämän kevään käsityöhittiä, turvalonkeroa. Olipa kiva ilta kerholaisten kanssa. Kun tulin kotiin, ilmeni että kuopus on mennyt kaverilleen yökylään. Laitoin yritykseni fb-sivuille päivityksen Tiede-lehden artikkelista "Lapsen raivo talttuu hyvällä" ja siitä näytti tulleen hitti. Seuraavana aamuna kun avasin tietokoneen, huomasin että sitä oli jaettu kymmeniä kertoja ja yritykseni fb-sivuille oli tullut yli 30 uutta tykkääjää.

Perjantai 6.5.

Pojat olivat vapaapäivällä koulusta. Kuopus oli koko päivän kaverinsa kanssa,  minä ja esikoinen siivosimme kodin ja kävin paikallisessa keskuksessa hoitamassa asioita, mm. ostamassa lisää allergialääkkeitä ja viemässä ison pinon kirjoja kirjastoon.

Iltapäivällä tein yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Kotiin palattuani kirjoitin unisuunnitelman puhtaaksi ja lähetin sen perheelle. Illalla istuin vielä ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Lauantai 7.5.

Kävin aamupäivästä ystäväni kanssa brunssilla Mokossa. Näimme viimeksi Viattomien lasten päivän konsertissa ennen vuoden vaihdetta, joten kuulumisia olikin paljon vaihdettavaksi. Brunssin jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla. Allergiaoireeni ovat nyt kasvaneet potenssiin kymmenen eli tukkoisuuden lisäksi aivastelen nyt aika paljon. Ulkona on ihan mahtava sää ja siellä haluaisi olla koko ajan, mutta samalla tietää, että tukkoisuus ja aivastelu lisääntyy.

Iltapäivällä meillä kävi kylässä tuttavaperhe 7-kuisen vauvansa kanssa. Olen niin iloinen, että heille suotiin vauva pitkän odottamisen jälkeen. Fillaroin vielä illalla kaupalla ja se oli virhe, siitepölykiintiöni ylittyi ja sen jälkeen olin todella tukkoinen ja myös uupunut.

Sunnuntai 8.5.

Äitienpäivä. Herättyäni sain pojilta äitienpäiväkortit ja lahjat. Aamupäivällä järjestelin työhuonettani. Se on ollut aika kaaoksessa viimeiset pari-kolme kuukautta, ensin kodissamme olleen ison remontin takia ja remontin valmistuttua en ole vain saanut siirrettyä kaikkia tavaroita paikoilleen. Nyt minulla on tavoitteena saada toukokuun aikana huone kuntoon ja paljon myös tavaraa pois.

Kävimme syömässä ravintolassa ja katsomassa elokuvissa leffan "Soppalinnan salaseura". Olen halunnut nähdä leffan jo pitkään, sillä se on kuvattu Tartossa, jossa kävimme pari kesää sitten (postaus reissusta täällä) ja lisäksi olemme lukeneet kirjan, johon leffa perustuu (postaus kirjasta Hopeinen aarrearkku). Leffa oli hyvä ja ruoka maittavaa. Muuten tosi kiva äitienpäivä, mutta siitepölyallergiaoireet vaivaavat nyt niin paljon, että on pakko viettää aikaa sisällä.

Kaikkiaan tämä oli hieno viikko. Alkuviikon pienestä epätoivosta, mistä löydän uuden tilitoimiston, kaikki kääntyi täysin toiseen suuntaan. Kursseilleni tuli yli 10 ilmoittautumista viikon aikana, yritykseni fb-sivuille tuli n. 50 uutta tykkääjää, sain ihanan uuden kirjanpitäjän ja olen saanut levätä, lukea kirjoja, tavata ystäviä ja tehdä puutarhahommia. Tällaiseen löysään ja rentoon työntekoon voisi tottua, mutta eihän tällaisestä viikosta niin hirveästi rahaa tule. Nyt alkava työviikko onkin paljon täydempi, minulla alkaa muutama uusi kurssi, esim. mindfulness-kurssi vanhemmille.

Hyvää viikkoa kaikille blogini lukijoille! Blogini on saanut muutaman uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa mukaan!

Uskallanko taas hypätä?

Minä olen tehnyt muutaman rohkean ratkaisun elämässäni. Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta lähteäkseni lyhyeen sijaisuuteen. Sen lyhyen sijaisuuden aikana kiinnostuin toimintaterapiasta ja seuraavana syksynä polkuni suuntautuikin niihin opintoihin. Ehkä sekin oli rohkea ratkaisu, että jätimme ehkäisyn pois noiden opintojen aikana ja esikoinen syntyi noin puoli vuotta ennen valmistumistani - sain silti opintoni valmiksi muun ryhmän kanssa samanaikaisesti, koska jäjellä oli enää lähinnä päättötyö ja sen esittely. Eli emme varmistelleet, että minulla on ensin vakituinen työpaikka, jossa olen ollut pari vuotta töissä, jotta saisin äitiyspäivärahan hyvälle tasolle. Sitten olinkin kotona vuosia. Pärjäsimme hyvin taloudellisesti, vaikka minä sain minimiäitiyspäivärahaa. Tein vähän töitä koko kotiäitiyteni ajan ja se toi myös mielekkyyttä kotiäitivuosiin.

Kaksi vuotta sitten tein elämäni rohkeimman päätöksen. Päätin irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta ja ryhtyä yrittäjäksi. Sillä tiellä olen nyt. Halusin kuitenkin varmistaa taloudellista toimeentuloani ja hankin muutaman sellaisen yhteistyökumppanin, jonka kautta olen saanut ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Näitä ovat olleet esim. eri työväen/aikuisopistot ja yksi urheiluseura. Olen koko ajan kuitenkin vähentänyt työntekoani opistoilla, yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkaus on aika alhainen.

Jo viime syksynä olin tilanteessa, että minulla oli töitä vähän liikaakin. Toki tulojakin tuli. Nyt on ollut sama tilanne alkuvuodesta. Ryhmiä on ollut paljon. Tykkään ohjata niitä, tykkään valtavasti. Mutta en halua kuitenkaan tehdä töitä liukuhihnalla. Erityisesti viikosta toiseen toistuvat iltatyöt olen alkanut kokea sellaisina, joista haluaisin vähitellen luopua. Kysymys kuuluukin nyt, uskallanko tehdä sen? Luopua säännöllisistä tuloista ja heittäytyä taas entistä enemmän vain yritykseni tuomien tulojen varaan?

Minulla on ollut tärkeää, että saan myös ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Minulla on ollut koko yrittäjyyteni ajan kalliita koulutuksia maksettavana. Ensin ratkaisukeskeinen valmentaja / coach opinnot, sitten mindfulness-ohjaajaopinnot ja nyt lasten tunnetaito-ohjaajaopinnot. Sen lisäksi, että olen saanut maksettua nuo koulutukset yritykseni tuloista, olen halunnut nostaa myös palkkaa. Kukapa ei haluaisi.

Nyt mietin, uskallanko taas hypätä? Jättää tietyt säännöllistä tuloa tuovat työt ja tehdä jatkossa töitä vähemmän. Keskittyä enemmän luennointiin, workshopeihin ja lyhytkursseihin pitkien koko kauden kestävien liikuntaryhmien sijaan. Viedä palvelujani myös verkkoon ja luottaa siihen, että alan saada sitä kautta myös ns. passiivista tuloa.  Uskallanko luottaa siihen, että saan jatkossa mindfulness-kursseilleni suuret määrät osallistujia ja myös Lasten Tunnetaito-ryhmät alkavat saada asiakkaita (kunhan valmistun syyskuussa) ja voin jättää jumpparyhmien osuutta vähemmälle.

Uskallanko taas heittäytyä, luottaa? Uskallanko vai tuleeko pelko? Pidänkö kiinni siitä mitä nyt on vai saanko tietyistä töistä luopumalla jotain uutta tilalle? 

ps. pääkaunkiseudullakin on taas vaihteeksi lunta. Kuvat otti esikoinen omalla takapihallamme.

Katsaus vuoteen 2015 - tammikuusta kesäkuuhun

Tein koosteen kuluneesta vuodesta 2015. Ensimmäisessä postauksessa on alkuvuosi tammikuusta kesäkuuhun ja toisessa loppuvuosi heinäkuussa joulukuuhun.
  
Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 15 vuotta mieheni tapaamisesta ja tästä kirjoitin blogitekstin. Aloitin työt hyvillä mielin lomani jälkeen. Toivoin siinä vaiheessa uusia avauksia työn suhteen ja uusia verkostoja ja niitä todellakin sain vuoden aikana. Kirjoitin blogitekstin omista vahvuuksistani. Kävin lasten kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, joka kyllä oli yksi vuoden parhaista lastenleffoista. Samaan syssyyn luin myös iltasaduksi Paddingtonia ja pojat kuuntelivat Paddingon-äänikirjoja.

Kävin Tanssitan vauvaa - ohjaajakoulutuksen. Niitä ryhmiä en ole missään vaiheessa pitänyt, koska minusta se ohjelma on auttamattomasti vanhanaikainen. Mutta jotain hyvääkin oli siinä viikonlopussa. Koulutuksessa tapasin Leluteekin Emilian ja sittemmin olemme tavanneet myös yrittäjien tapaamisissa.

Helmikuussa kävin teatterissa katsomassa Dreamteamia ja helmikuussa näin myös kolme leffaa. Minulla oli flunssa, joka hidasti työtahtiani muutamaksi päiväksi. Helmikuussa minulla oli  synttärit ja kävimme hiihtolomalla Mikkelissä, jossa oli jääfestivaalit. Hiihtolomalla vietin molempien poikien kanssa äiti-poika-päivät. Esikoisen kanssa kävin Kansallismuseossa ja ravintolassa syömässä ja kuopuksen kanssa lasten mindfulness-kurssilla ja kävimme myös ravintolassa syömässä.

Palautin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyön ja tein vielä viimeiset harjoitusvalmennukset helmikuun aikana. Luennoin ensimmäistä kertaa pienten lasten uniasioista Ipanaisella ja siitä alkoikin todella hedelmällinen yhteistyö Ipanaisen kanssa.

Maaliskuussa kävin Teatterimuseossa poikien kanssa ja se oli kiva päivä. Oli viimeiset jaksot ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihin liittyen ja ne olikin mahtavat kaksi päivää. Valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Blogini täytti vuoden.

Kävin poikien kanssa katsomassa Cirque du Soleilin esityksen Quidam Hartwall Arenalla. Se oli huiman hieno. Ystäväni kanssa kävin brunssilla Mokossa. Osallistuin Ihana äiti- haasteeseen. Kirjoitin blogitekstin Suorittaja minussa ja tästä sain paljon hyvää palautetta.

Huhtikuussa vietimme pääsiäistä Mikkelissä. Kirjoitin yrittäjyyden haasteista. Olin mukana Lapsimessuilla esittelemässä satuhierontaa.

Minusta otettiin kuvia yritykseni nettisivuille. Kirjoitin tästä myöhemmin Ilokuvaus-tekstin. Kävin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Uusioperh(s)e - esityksen, ja se oli tosi hyvä. Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen ja heti ensimmäisellä koulutusjaksolla totesin, että meitä on ihan mahtava naisporukka koolla.



Toukokuussa olin mukana Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC-kurssilla ja tein oivalluksia itsestäni ja läheisistäni. Ensimmäiset kevätkukat nousivat esiin mullasta. Kävin Lahdessa kässäkerhon porukalla. Äitienpäivän aikaan pohdin sitä millainen äiti olen.

Kävin vauva/taaperosirkusohjaaja-koulutuksen ja se oli yksi parhaimmista jutuista, mitä koko vuoteeni sisältyi. Olen saanut aivan valtavasti uusia työmahdollisuuksia sen koulutuksen myötä. Alkusyksystä kävin vielä kaksi lisäkoulutusta sirkukseen liittyen.

Kävin entisten työkavereideni kanssa keilaamassa ja olin mukana järjestämässä koulun vanhempainyhdistyksen kevätriehaa. Olin Mandala-workshopissa. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajakoulutuksen toinen jakso. Toukokuussa loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni.



Kesäkuussa tein töitä jo kevennetysti. Minulla oli muutama kesän lyhytkurssi ja luennoin pari uniluentoa.  Pojat olivat jo lomalla ja tein heidän kanssaan joitain retkiä. Kävimme Musiikkia - näyttelyssä ja vanhoilla kotisijoilla Leppävaarassa mm. seikkailupuisto Huipussa.  Pojat osallistuivat Pikkuyrittäjät - leirille. Esikoinen täytti 12 vuotta.

Kävin Mindfulnessia lapsille - kurssin. Olin mukana talkoolaisena MLL:n Liiku ja leiki - tapahtumassa. Vietimme kaupunkijuhannusta. Olin flunssainen juhannuksena aikaan. Suunnittelimme Berliinin matkaa. Turhauduin yrittäjänä laskujen naputteluun, niiden maksamisen seuraamiseen, maksumuistutusten lähettämiseen ja päätin, että heti lomani jälkeen automatisoin kurssi-ilmoittautumiset ja maksuliikenteen. Ja näin teinkin.

Nyt kun olen koostanut alkuvuotta blogin ja kalenterini avulla, niin onpa kuuteen kuukauteen sisältynyt paljon. Olen tehnyt lasten kanssa kivoja juttuja ja myös itse olen käynyt katsomassa useamman teatteri / muun esityksen, nähnyt ystäviäni ja kouluttautunut koko ajan lisää. Töitä oli koko ajan enemmän. Enpä ihmettele että jossain vaiheessa pää tuntui olevan täynnä.

Ja se täytyy todeta, että tämä blogi on kyllä hyvä tapa palata muistoihin. Loppuvuoden kooste on tulossa myös pian.

Kuulumisia

Blogihiljaisuus on nyt ollut pidempi kuin oli aikomus. Olen ollut täysin pois blogimaailmasta monen monta päivää. Varmaan pari viikkoa. Tämä siis tarkoittaa, etten ole lukenut blogeja ja olen täysin pudonnut pois monen blogiystävän kuulumisista. Palauttelen vähitellen itseäni blogien pariin.

Elämä on ollut aika täyteläistä viime aikoina. Työkiireet ovat helpottaneet, mutta olen nyt panostanut opintoihini. Mindfulness-ohjaajaopinnot ovat aivan loppusuoralla ja palautin pari viikkoa sitten viimeisen referaatin. Enää on päättötyön tekeminen jäljellä. Sitä aloittelen pikkuhiljaa ja viimeisten sen tammikuun alussa. Viime viikonloppu sujahti taas Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen merkeissä ja tuota koulutusta varten tein laajan tehtävän perustunteista ja tunteiden säätelystä. Sen tekeminen vei kauemmin kuin olin etukäteen osannut ennakoida.

Samalla olen ohjannut tämän syksyn viimeisiä ryhmiä ja aikatauluttanut ensi kevättä. Luulen, että olen oppinut jotain tämän syksyn hektisimmästä vaiheesta ja aikataulutan ensi kevään väljemmäksi.

Loma on ihan pian käsillä ja nautin ajatuksesta, että voin vain olla ja lukea kirjoja. Minulla on monen monta arvostelukappaleeksi saamaani kirjaa lukematta. Joulunpyhät on tehty lukemisesta, siitä olen varma.

Joululahjojen hankinta on vielä täysin vaiheessa. Monena vuonna olen tässä vaiheessa jo ostanut aivan kaikki lahjat ja paketit ovat valmiita. Luotan siihen, että löydän lauantain myyjäis- ja kauppakierrokselta juuri sellaiset lahjat, joita toivon löytäväni. Jotain käsintehtyä, eettistä ja ekologista.

Perjantaina olen menossa katsomaan Äitikorttia Kansallisteatteriin ja odotan tätä esitystä paljon. Kirjasta minulle jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin, toisaalta en. Mielenkiinnolla odotan sitä, millaisia ajatuksia teatteriesitys minussa herättää.

Mitä sinulle kuuluu?

ps. kuvat ovat viime viikonlopun tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta.

Hetkessä: Hiljaisuuden retriitti

Minulla oli perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään mindfulness-ohjaajaopintoihini kuuluva hiljaisuuden retriitti kurssikeskus Holmassa Klaukkalassa. Olen aikaisemmilla mindfulness-kursseillani osallistunut yhden illan ja yhden päivän kestäviin hiljaisuuden retriitteihin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yli yön kestäneessä hiljaisuuden retriitissä. Koska tämä oli koulutuksellinen retriitti, meillä oli myös jonkin verran ohjattuja harjoituksia kahden päivän aikana. Oma ohjaamisharjoitteluni oli jo edellisen koulutusjakson aikana, joten minä pääsin vain nauttimaan ja osallistumaan muiden vetämiin tuokioihin. Hiljaisuutta meillä oli perjantaiaamupäivästä lauantaihin puoleen päivään asti.

Minulla on takana aika tiivis työjakso ja olin odottanut tätä retriittiä jo pitkään. Tunsin todellakin tarvitsevani sen. Etukäteen ajatus siitä, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaa, saan kävellä valmiiseen ruokapöytään ja saan nauttia toisten vetämistä tuokioista tuntui ihanalta. Ja sitähän se olikin. Kuitenkin retriitin aikana mieleeni nousi myös toisenlaisia tuntemuksia. Aikaa kun oli omiin pohdintoihin, niin aika voimakkaasti mieleeni nousi myös surun tunteita. Surematonta surua nousi pintaan ja itkin sitä ulos. Ja se itku teki hyvää.

Etukäteen mietitytti ajatus digipaastosta, kuinka pystyn jättämään läppärin kotiin ja olla käymättä lähes kahteen päivään lukemassa sähköpostia ja facebookia. Lähinnä mietin asiaa yritykseni kannalta, entä jos joku asiakas joutuu odottamaan liian pitkään vastaustani. Minua myös alun perin houkutti ajatus siitä, että nappaan kalenterin mukaani ja aikataulutan ensi kevään kursseja. Ja teen muuta tehokasta. Nyt kun on aikaa. Onneksi en tehnyt  niin. Pelkkä lepo ja omien ajatusten kanssa oleminen teki hyvää. Digipaasto oli myös aivan loistojuttu, siitä teen vielä oman postauksen. Mitään merkittävää ei tapahtunut sinä aikana, kun olin pois tietokoneen äärestä. Nyt on olo, että tällaisia digipaastoja pitäisi pitää paljon useamminkin.

Vapaa-aikana vietin paljon aikaa luonnossa. Istuin laiturilla katsellen ja kuunnellen veden liplatusta. Kävelin luonnossa, ihastelin syksyn värejä. Ohjatut harjoitukset olivat aivan mahtavia. Sain osallistua shindo-venyttelyyn (tästä teen oman postauksen), astangajoogaan, läsnäoloharjoitukseen sadun keinoin (voi mitä ihania luottamuksen hippusia siitä tarttuikaan mukaani) ja taideterapeuttiseen tuokioon, jossa työstimme savea. Mahtavaa tietotaitoa on ohjaajaopiskelijaporukassamme! Tietenkin meillä oli myös muutama mindfulness-harjoitus, myötätuntoharjoituksia, tietoista kävelyä ja tietoista syömistä.

Muistan kuinka ensimmäisessä yhden illan kestäneessä hiljaisuuden retriitissä oli outo ajatus syödä toisten kanssa, mutta hiljaisuuden vallitessa. Nyt se ei tuntunut yhtään oudolta. Ruuan maut maistaa tosi selkeästi, kun syö hitaasti nauttien eikä ahmien ja seurusteluun keskittyen.

Hiljaisuuden retriitti oli hieno kokemus. Todella voimauttava ja vaikka pintaan nousi myös surua ja sekavia fiiliksiä, niidenkin oli hyvä nousta pintaan. En tiedä, olisinko tullut osallistuneeksi hiljaisuuden retriittiin ilman että se kuului mindfulness-ohjaajakoulutukseeni. Minulla on vähän ollut olo, että "onhan se nyt outoa mennä johonkin kurssikeskukseen olemaan hiljaa ja vielä maksaa siitä". Nyt olen aivan varma, ettei tämä jää ainoaksi hiljaisuuden retriittikokemuksekseni. Olen valtavan kiitollinen että minulle suotiin tämä mahdollisuus ja että meitä on ihan mahtava mindfulness-ohjaajaporukka koolla.

Oletko sinä ollut hiljaisuuden retriitissä? Millaisia ajatuksia sinussa herättää hiljaisuuden retriitti?

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä on ensimmäisen toimintakauteni viimeinen postaus viikostani yrittäjän elämästä. Kasvun Taika täyttää elokuussa vuoden ja silloin taitaa olla jonkinlaisen koostepostauksen aika ensimmäisestä vuodesta yrittäjänä.

Lauantai 6.6.

Aloitan postauksen lauantaista 6.6., tuntuu että silloin asiat johtivat toiseen, kuten minulle on käynyt yrittäjyydessä aiemminkin. Olin lupautunut talkoolaiseksi paikallisen MLL:n "Liiku ja leiki - tapahtumaan" ja siellä olinkin pomppulinnan vahtijana kolme tuntia. Siinä tuli puheeksi mun mindfulness-ohjaajaopinnot ja harjoitteluryhmä. MLL:n paikallisyhdistyksen pj oli sitä mieltä että ilman muuta ohjaan harjoitteluryhmäni yhteistyössä heidän kanssaan. Ja tämähän helpottaisi itseäni kovasti, kun yhteistyökumppanin kera voisin panostaa enemmän itse kurssiin kun ei tarvitse tehdä kaikkea alusta alkaen itse tilan hankkimisesta markkinointiin ja kurssilaisten ilmoittautumisten vastaanottamiseen ja laskuttamiseen. Illalla innostuin tekemään runkoa mindfulness-kurssiani varten ja kirjoitin myös tämän blogipostauksen yritykseni blogiin: Mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa

Sunnuntai 7.6.

Olin Espoossa Mindfulness lapsille - kurssilla. Kurssipäivä oli mukava, harjoitukset sinällään olivat aika tuttuja, mutta on itselle ihanaa päästä tekemään mindfulness-harjoituksia ja sain minä muutaman uuden ajatuksenkin kurssipäivän aikana. Ja kurssilla näin tuttuani, jota olen viimeksi nähnyt ehkä 10 vuotta sitten. Mukava ja rentouttava päivä.

Maanantai 8.6.

Pojilla alkoi Pikkuyrittäjät-leiri ja ekana päivänä saatoin heidät Hakaniemeen ja hain heidät myös pois leiriltä. Vietin päivän Hakaniemen torin kupeessa ensin tehden läppärillä hommia, vastasin esimerkiksi yhteen unikouluohjauspyyntöön, sovin kotikäynnin juhannuksen jälkeiselle maanantaille. Tapasin ystävääni ja juttelimme hänen aloittamastaan lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta ja hän oli niin innostunut asiasta, että päätin minäkin hakea mukaan seuraavaan koulutusryhmään. Käväisin aamupäivän aikana myös Galleria Sattumankaupassa moikkaamassa yrittäjäystävääni Pirjoa.

Leiriltä kotiin palaamisen jälkeen suunnittelin torstain satuhieronnan tutustumistunnin ja kävin viemässä lähineuvolaan syksyn vauvahierontakurssin ja uniluennon esitteet.

Tiistai 9.6.

Aamupäivällä meillä kävi kylässä kummityttöni pikkuveli äitinsä kanssa. Kävimme läpi vähän aikaa sitten ollutta vauva/taaperosirkuksen ohjaajakoulutustani ja treenasin muutaman liikkeen läpi taaperon kanssa. Heidän lähdettyään suunnittelin keskiviikon ja torstain vauva- ja taaperosirkustunnit. Soitin yhden unikoulun seurantapuhelun ja klo 17.30-19 luennoin Ipanaisella pienen vauvan uniasioista.

Keskiviikko 10.6.

Aamupäivällä ohjasin taaperosirkustunnin ja vauvasirkustunnin. Ehdin käväistä kotona aika nopeasti ja lähdin takaisin kohti Helsinkiä, sillä minulla oli sovittu mindfulness-ohjaajaopintojeni heks- (olikohan se nyt henkilökohtainen kehittymissuunnitelma...) tapaaminen ohjaajani kanssa. Kävimme läpi noin tunnin verran suunnitelmiani ja aikataulujani opintojen ja harjoitteluryhmäni suhteen. Tämän jälkeen lähdin kohti MBB - (mind-body bridging) kurssia, johon olin ilmoittautunut. Illan aikana kävimme läpi MBB menetelmää ja teimme muutaman harjoituksen. Kiinnostava ilta! Luulen, että otan menetelmästä joitain harjoituksia omaan käyttööni.

Illalla tullessani kotiin olin aivan puhki, jopa niin väsynyt että miehen aloittaessa keskustelua totesin vain etten jaksa jutella. Illalla oli vaikea nukahtaa, olo oli outo ja kun lopulta nukahdin, heräsin vähän väliä. Nukuin ehkä neljä tuntia työn aikana. Katkonaisesti. Mietin, mikä nyt. Seuraavana päivänä se selvisi.

Torstai 11.6.

Aamulla heräsin puolipäänsärkyisenä ja vähän nukkuneena. Mies kysyi "nukuitko hyvin", vain mulkaisin häntä. Kaiken lisäksi minulla oli tulossa todella työntäyteinen päivä. Lähdin kohti Hesaa poikien kanssa yhtä matkaa. Minä ohjasin kaksi taaperosirkustuntia ja kaksi vauvahierontatuntia. Ne jaksoin ihmeen hyvin, vaikka olotilani ei ollut paras mahdollinen. Kävin tuntien jälkeen vessassa ja tadaa...menkat olivat alkaneet. Eka ajatus oli, että se todellakin selittää kaiken. Huonosti nukutun yön ja puolipäänsärkyisen olon. Seuraava ajatus oli, että joko taas, vastahan minä tämän postauksen kirjoitin.

Tullessani iltapäivällä kotiin makasin tunnin verran sängyssä ihan hiljaa. Sen jälkeen jaksoin alkaa laittaa paikkoja valmiiksi illan satuhieronnan tutustumistuntia varten, joka oli meillä kotona. Tutustumistunnilla oli ihana fiilis, satuhieronnassa on taikaa.

Perjantai 12.6.

Oli poikien Pikkuyrittäjät-leirin päätöspäivä ja vanhempia toivottiin mukaan leiripäättäjäisiin. Minulla oli alun perin sovittu yksi ratkaisukeskeinen valmennus tähän iltapäivään, mutta siirsin sen eteenpäin, jotta pääsen leiripäättäjäisiin. Kävin Hakaniemen torilla kurkkaamassa miten ylläripurkkien myynti sujuu ja ostin samalla meille kotiin muutaman yrtin. Kävin ystäväni kanssa lounaalla ja sen jälkeen tein vähän läppärillä hommia torin kupeessa. Klo 14 menin leirin päättäjäisiin mukaan. Pojat saivat diplomit ja heistä otettiin vielä muutama yhteiskuva. Lähdimme kohti kotia mukavien leirimuistojen kera.

Illalla olin vielä "Temperamentti -haastaako lapsi"-luennolla. Palasin kotiin kymmenen maissa illalla ja junamatka oli sangen mielenkiintoinen, sillä samalla junalla palasi lukuisa määrä humalaisia Helsinki-päivässä olleita juhlijoita.

Sellainen oli kesäkuinen viikkoni yrittäjänä. Sisälsi sekä töitä että erityisen paljon Hakaniemen torin kupeella puuhastelua. Loma lähenee, tulevalla viikolla on vielä vauva- ja taaperosirkuksen ja vauvahierontakurssien viimeiset kerrat ja juhannuksen jälkeen teen vielä yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Ja teen sen yhden ratkaisukeskeisen valmennuksen, jonka siirsin pois poikien leiripäättäjäisten päältä. Ja sitten alkaakin lomani, jonka aikana käymme esimerkiksi Berliinissä.

Millainen sinun työviikkosi oli? Joko kesäloma on lähellä?