Perhereissulla Jyväskylän seudulla

Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto

Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo

Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka

Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.

Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Hetkessä: Näkyväksi neulottu - näyttely

Keravan taidemuseo Sinkassa on menossa vielä hetken aikaa Näkyväksi neulottu - näyttely. Näyttelyssä on huikean hienoja kädentaidon töitä. Näyttelystä löytyy esimerkiksi luonnollista kokoa oleva virkattu poliisiauto, jonka tekeminen oli kestänyt kolme vuotta. Hienoja olivat myös elävän oloiset ihmishahmot, joita näyttelyssä oli useita.

Näyttelystä löytyy myös virkattu ja neulottu vessa, leipäpussista ja kauppakasseista tehtyjä koristeita, tuunattuja seteleitä ja löytyipähän näyttelystä myös K 18 - osasto.  Mukana on virkkausta, neuletöitä, ryijyjä, kanavatöitä ja kirjontaa. Itselleni tuli olo, että olisi kiva ehtiä tehdä käsiöitä taas enemmänkin.

Liisa Hietasen oikean kokoiset ihmishahmot, virkatut kyläläiset, olivat pikkutarkasti tehtyjä ja tekivät vaikutuksen minuun.

Noora Schroderuksen setelisarja on hauska ja oivaltava. Setelien merkkihahmot olivat saaneet uudet hiukset.

Näkyväksi neulottu -  Yarn visions on Sinkassa vielä 19.3. asti. Alun perin näyttelyn piti loppua 5.3., mutta suuren suosion takia näyttely on saanut lisäaikaa. Museossa on kolme kerrosta täynnä lankataidetta, kannattaa käydä katsomassa! Sisäänpääsy maksaa vain 5 euroa ja näyttelyyn pääsee myös museokortilla.

Minulle visiitti Keravalla tarjosi tuttuja kulmia, sillä olin Keravalla töissä ennen yrittäjyyttä 6.5 vuotta. Tulin näyttelyn jälkeen tehneeksi myös kirpparikierroksen, joten minulla oli oikein mukava ja rentouttava päivä entisessä työkaupungissani.

Minä olin näyttelyssä itsekseni, mutta siellä oli samaan aikaan useampi lapsiperhe paikalla. Moniin teoksiin saa myös koskea, joten näyttely sopii myös lapsiperheille.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan.

Mun ekat 21 / 101

Vastaisku ankeudelle - blogissa oli postaus 101-tavoitelista vuodelle 2017 ja siitä sain idean listata omia tavoitteitani tälle vuodelle. Tässä ensimmäiset 21. Joukossa on sekä isompia että pienempiä tavoitteita. Koska keksittävänä on vielä 80 tavoitetta lisää, niin aika pieniin omat tavoitteet on pilkottava.

1. Satsaan hyvinvointiin ja terveyteen
2. Käyn hierojalla säännöllisesti
3. Kokeilen metamorfista hoitoa
4. Käyn Mo Cafessa brunssilla
5. Käyn yinjoogassa maanantai-iltaisin
6. Kokeilen tuorepuuroa
7. Teen Härkiksestä uusia ruokia, esimerkiksi moussakaa
8. Välitän itsestäni niin paljon, että valitsen mieluummin mindfulness-harjoituksen tekemisen kuin netin selaamisen
9. Kehitän yrittäjyyteen liittyviä taitojani (tästä on tulossa myöhemmin oma postaus)
10. Osallistun satujoogakoulutukseen
11. Ostan museokortin ja käyn museoissa nykyistä aktiivisemmin
12. Käyn katsomassa Keravan taidemuseo Sinkassa "Näkyväksi neulottu" - näyttelyn
12. Syvennän mindfulness- ja itsetuntemustaitojani osallistumassa itsemyötätuntokoulutukseen
12. Koukutun Sykkeeseen. Tämä on jo tapahtunut. Katsoin neljännen kauden jaksot läpi kahdessa päivässä. En ymmärrä, miksi en ole katsonut tätä sarjaa aiemmin. Nyt alan katsoa sarjaa nurinkurisessa järjestyksessä, varasin kirjastosta ykköskauden dvd:n ja saan se jossakin vaiheessa talvea katsottavaksi
13. Käyn vegaanisella nakkikioskilla
14. Kokeilen ilmajoogaa
15. Kunnioitan kehoni tuntemuksia ja annan niille huomiota. Sallin itseni olla myös väsynyt.
16. Suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen, jo sunnuntaina. Se helpottaa paljon arjen sujuvuutta.
17. Järkeistän työskentelytapojani ja tottumuksiani
18. Kiinnitän entistä enemmän huomiota omiin rajoihin ja osaan sanoa myös ei
19. Vähennän sokerin käyttöä
20. Kokeilen 5Rhytms-tanssia
21. Syön enemmän hedelmiä ja marjoja. Kasviksia syön jo paljon, mutta erityisesti marjojen syöntiä voisin lisätä. Olisi myös hyvä muistaa, että niitä löytyy ihan omasta pakastimesta

Millaisia isoja ja pienempiä tavoitteita sinulla on tälle vuodelle?

Ajatuksia vuoteen 2017

Minä en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia moneen vuoteen. Mutta vuoden vaihtuessa minulla on kuitenkin tapana miettiä elämääni ja asioita, mitä haluan ottaa mukaan elämääni edellisestä vuodesta ja mitä haluan jättää taakseni. Vuodenvaihteessa minulla on tapana myös listata asioita, joita olisi kiva kokea seuraavana vuonna. Nyt on tämän listauksen aika.

Museokortti - josko vihdoinkin saisin hankittua museokortin ja käytyä aktiivisemmin museoissa

Mo Cafe - tämän Malmilla olevan marokkolaisen ravintolan brunssista ja lounasbuffetista olen saanut niin paljon kehuja eri puolilta, että haluaisin käydä testaamassa itsekin.

Metamorfinen hoito- on rentouttavaa ja rauhoittavaa vyöhyketerapiaa. "Käsittelyn rentouttava ja rauhoittava vaikutus ulottuu fyysistä tasoa paljon syvemmälle, aina tunnetasolle saakka". Vyöhyketerapia on tuttua, miksen kokeilisi jotain uutta kehohoitoa.

Stand up - komiikkaa - olisi kiva käydä katsomassa ihan livenä joku hervottoman hauska (eikä liikaa alapäähuumoria ja kirosanoja) sisältävä stand up - esitys

Olen iloinen siitä, että vuoden 2016 syksyn aikana sain palautettua lukemisen harrastuksekseni. Tai olenhan minä aina lukenut suht paljon, mutta viimeiset pari vuotta lukeminen kohdistui lähinnä opiskelujeni kannalta pakollisiin kirjoihin. Nyt olen lukenut kaunokirjallisuutta paljon ja nauttinut. Ilokseni huomasin, että kesällä löytyneiltä uusilta suosikkikirjailijoiltani (Liane Moriarty ja Veera Vaahtera) on ilmestymässä molemmilta uudet kirjat tänä vuonna. Ja huomasin myös, että Eve Hietamieheltä ilmestyy uusi kirja "Hammaskeiju" ja se on jatkoa "Yösyöttö" ja "Tarhapäivä" - romaaneille, joista molemmista pidin tosi paljon.

Aloitin joogan joulun alla, pääsin mukaan kauden viimeiselle tunnille ja ostin itselleni kymmenen kerran kortin yinjoogaan. Se olkoon minun "ryhmäliikuntaharrastukseni". Ilmeisesti minunlaiseni ihminen kuulun siihen kohderyhmään, joka haluaa aloittaa uuden elämäntavan vuodenvaihteessa, sillä facebook tuo koko ajan eteeni mainoksia erilaisista liikunnallisista ja ravitsemuksellisista verkkovalmennuksista, jotka muuttavat elämän ja joiden avuilla jenkkakahvat vaihtuvat tiimalasivartaloon. Mutta ei. Minä keskityn enemmän mieleni treenaamiseen kuin kehoni treenaamiseen. Toki käyn lenkillä ja harrastan hyötyliikuntaa (kuten pyöräilyä) ja pidän näin huolta kunnostani, mutta minun olisi aika vaikea kuvitella itseni kuntosalille tai jollekin bodypump-tunnille. Näitäkin olen harrastanut vuosien saatossa, mutta nyt haluan keskittyä enemmän joogaan ja mindfulnessiin.

Ammatillisesti syvennän mindfulness-osaamistani ja olen ilmoittautunut itsemyötätuntokurssille. Kävin jo elokuussa yhden itsemyötätuntokurssin ja se on sen verran kiinnostava teema ja itsellekin koko ajan opettelun alla oleva asia, että syvennän sitä vielä lisää. Lisäksi haluan syventää hengittämistietouttani ja olenkin ilmoittautunut jo yhteen hengittämiseen liittyvään koulutukseen. Lisäksi helmikuun alussa vietän yhden viikonlopun Tampereella sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa ja maaliskuussa opiskelen satujoogaa.

Kuvissa on hoitava kortti, jonka sanoman aion pitää mielessäni vuonna 2017. Lisäksi pari kuvaa on Elämäni vuosi - kalenterista, jonka innostuin ostamaan. Näin tuon kalenterin alun perin Naisyrittäjien fb-palstalla ja se jäi mieleeni. Myöhemmin aloin selvitellä asiaa ja ilmeni, että sitä saa meidän lähiön pienestä kirjakaupasta. Siellä kirjakaupassa kuulin, että kalenterin suunnittelija on paikallinen pienyrittäjä. Sillä hetkellä tiesin, että ostan kalenterin itselleni. Haluan tukea niin paljon kuin mahdollista paikallisia pieniä toimijoita.

Elämäni vuosi - kalenteri sisältää normaalin kalenterin lisäksi apuvälineitä oman elämän kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja seurantaan. Siinä on listoja ja taulukoita esimerkiksi ruokahuollon ja ajankäytön suunnitteluun, hyvinvointiin liittyvien asioiden pohtimiseen, talouden seuraamiseen ja kiitollisuutta tuottavien asioiden kirjaamiseen. Lisäksi kalenterissa on pieniä väritystehtäviä. Olen jo vähän täytellyt kalenteria, mutta tämän päivän aion käyttää vuoden 2017 pohtimiseen ja omien tavoitteiden ja unelmien kirjaamiseen.

Millaisin ajatuksin sinä suuntaat vuoteen 2017?

Renessanssi.Nyt!

Olin mukana Kansallismuseon bloggaajapäivässä, jossa pääsimme tutustumaan Renessanssi.Nyt - näyttelyyn esittelykierroksen avulla. Kierroksen lopussa saimme kuulla Kansallismuseon yleisötapahtumista ja samalla saimme pientä purtavaa. Saimme mukaan taideteoksista kertovan kirjan, joka olikin kiva lisä. Esittelykierros oli antoisa ja oli mielenkiintoista kuulla taustaa taideteoksista ja niiden symboliikasta, mutta harmittavan vähän asioita jäi mieleeni hyvästä esittelystä huolimatta.

Kansallismuseo-rakennus avattiin yleisölle vuonna 1916. Kansallismuseo juhlistaa 100. juhlavuottaan Italian renessanssitaiteen näyttelyllä. Renessanssi.Nyt! - Rafaelista Tizianiin tuo Helsinkiin renessanssin ajan tunnetuimpien italiaisten mestareiden teoksia.

Renessanssi.Nyt! - näyttely tuo mukanaan italialaisen renessanssin mestariteoksia Suomeen ensimmäistä kertaa ja antaa mahdollisuuden tutustua myös niihin Pohjois-Italian maisemiin, joihin esillä olevat mestariteokset kytkeytyvät. Esillä on esimerkiksi Rafaelin, Tizianin, Lorenzo Lotton ja Tintoretton maalauksia.

Renessanssi näkyy maalaustaiteessa realistisempana ihmisvartalon ja tilan käsittelynä sekä uudenlaisina kuva-aiheina. Uskonnollisten aiheiden rinnalle nousivat maalliset aiheet kuten kohtaukset antiikin maailmasta, maisemat ja muotokuvat.

Kansallismuseossa on paljon oheistapahtumia näyttelyn ohella. Sunnuntaisin on yleisöopastus näyttelyyn klo 14. Sunnuntaina 30.10. on lasten renessanssi - tapahtumapäivä, jolloin on työpajoja ja opastuksia perheille renessanssin hengessä. Ja Kansallismuseossa on lapsiperheille aivan ihana toiminnallinen Vintti. Vintissä toiminta perustuu kokeiluihin ja kokemiseen ja tehtävät johdattavat myös tutkimusmatkalle museon perusnäyttelyihin. Vintissä voi rakentaa hirsitaloa tai tiiliseinää, kokeilla liukuhihnatyötä tai kutoa Kansallismuseoon pitkää mattoa. Työpaja Vintti on avoinna yleisölle ti-su klo 12-16.

Bloggaajapäivän parasta antia opastetun kierroksen lisäksi oli Pihin naisen elämää - blogin Leilan ja Pikku Kepponen - blogin Rva Kepposen tapaaminen. Tultiinpa sopineeksi, että lähdemme tutustumaan museoihin jatkossakin yhdessä. Tulen siis hankkimaan museokortin itselleni pian.

Renessanssi.Nyt - näyttely on Kansallismuseossa 15.1.2017 saakka. Aikuisen pääsymaksu on 15 euroa (S-etukortilla 14 euroa). Museokortilla sisäänpääsy on 5 euroa.

Kiasma, Päivälehden museo ja Iso kiltti jätti

Olemme viettäneet Viron reissun jälkeistä aikaa kotosalla ja pieniä retkiä tehden. Kuopus huitelee aamusta iltaan kavereidensa kanssa ja häntä hädin tuskin näkee. Esikoinen sen sijaan on kotosalla koko ajan.

Olen käyttänyt sadepäivinä aikaa kaappien läpikäymiseen ja nyt on tehty eräs iäisyysprojekti. Eli kävin läpi lasten koulukirjat, vihkot ja kuvistyöt monen vuoden ajalta ja otin talteen muutaman jutun ja loput on viety kierrätyspisteisiin. Tulipa kaappeihin tilaa! Myös omia lehtivarastojani olen pienentänyt aika lailla.

Tiistaina vietin esikoisen kanssa äiti-poika-päivää Helsingissä. Kävimme ensin syömässä sushia, sitten suuntasimme Päivälehden museoon ja sieltä Kiasmaan. Matkalla söimme pehmikset.

Päivälehden museossa on Somecity-näyttely, joka on aika pieni ja vaatimaton. Odotin siltä näyttelyltä enemmän. Sen näyttelyn läpikäyminen ei vienyt pitkään, mutta itse Päivälehden museo on kokenut uudistumisen ja siellä vietimme aikaa sitten pidempään.  Ukkoskuurokin ehti olla juuri tuon museovisiittimme ajan.

Päivälehden museosta suuntasimme Kiasmaan, jossa on nyt kaksikin lapsiperheille sopivaa näyttelyä: Ernesto Neto ja Choi Jeong Hwa. Paikalla oli paljon pikkulapsiperheitä. Moniin teoksiin sai koskea ja yksi huone oli varattu kokonaan rakentelupaikaksi, jossa pienillä "atomeilla" sai rakennella.

Esikoinen, teini 13 v, ihmetteli, missä ovat ne teokset, joissa on maisema- tai henkilökuvia. Olemme käyneet aikaisemminkin Kiasmassa ja puhuneet nykytaiteesta, mutta enemmän hän tuntuu mieltävän taiteeksi sen perinteisen tyylilajin eli maisemat ja henkilöpotretit.

Kiasmassa nyt olevia näyttelyjä voin suositella lapsiperheille. Esikoinen on jo sen verran teinii, ettei hän siellä innostunut leikkimään, mutta monet pienemmät lapset näyttivät olevan innokkaana touhuamassa nykytaiteen parissa.

 

Tänään kävimme katsomassa leffateatterissa Ison kiltin jätin ja se on hyvä elokuva. Olen lukenut sen pojille iltasaduksi jo vuosia sitten ja näin juoni ei ollut enää muistissani. Elokuva on aika jännittävä, hauska ja myös supersympaattinen. Pidimme! Poksutuhnut ja perskurkkanat naurattavat edelleen.

Mansikat saimme pakastettua tiistaina ja olen myös päässyt kesäkirjoissani vauhtiin. Nyt luen Liane Moriartyn kirjaa "Mustat valkeat valheet" ja kirja on koukuttanut minut ihan täysin. Innostuin kirjasta niin paljon, että laitoin samantien kirjastoon varaukseen kirjailijan pari muutakin teosta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kesälista 2016

Kesälistaa tälle kesälle. Tämä ei ole sellainen "kaikkitämäonpakkosuorittaakesänaikana" vaan sellainen idealista, mitä voi tehdä.

Kirjoittelin jo aiemmin vinkkipostauksen, mitä edullisia retkiä voi tehdä pääkaupunkiseudulla lasten kanssa. Noista kohteista itse haluaisin käydä ainakin Kiasman ja Ernesto Neton näyttelyn, Somecity - näyttelyn Päivälehden museossa ja Helsingin kaupunginmuseon näyttelyt (Lasten kaupunki, Aikakone ja Museum of Broken Relationships)

Mikkelissä kävin juuri lasten kanssa. Kävimme Visulahdessa Xon-puistossa (jossa pojat kävivät megatrampoissa ja vesipallossa). Lisäksi kävimme kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Toinenkin reissu tehdään Mikkeliin koko perheen voimin. Mikkelissä on kesäteatterissa Tankki täyteen. Tankki täyteen oli hupaisa ohjelma, jota muistan katsoneeni lapsena telkkarista. Pakko nähdä, millainen kesäteatteriversio siitä on tehty. Mikkelissä voisi käydä myös Urpolan luontopolulla ja luultavasti ajoitamme reissumme taas niin, että tivoli on Mikkelissä. Se on ollut meillä jo aika monen vuoden perinne.

Tampereella olemme käyneet lähes joka kesä tuttavaperheemme luona. Tänä kesänä kohteena voisi olla Maasta irti - keskus ja Vakoilumuseo tai Vapriikki.

Elokuva Iso kiltti jätti tulee ensi-iltaan heinäkuun alussa. Pidimme siitä kirjana valtavasti, joten haluamme nähdä sen myös elokuvana.

Tämän kesän ulkomaanmatkamme suuntautuu Viroon, Tallinnaan ja Haapsaluun. Olen listannut muutaman kohteen, joka olisi kiva käydä. Haapsalussa Piispanlinna ja Rautatiemuseo. Voi olla, ettei Ilonin ihmeidenmaa kiinnosta muita kuin minua, koska pojat ovat ehkä vähän liian isoja sinne. Haapsalussa on myös ihania hiekkarantoja, joten sään salliessa käynemme myös rannalla. Tallinnassa olemme käyneet todella monta kertaa, mutta esim. Televisiotorni on jäänyt meiltä näkemättä. Luultavasti menemme sinne. Tänä kesänä voisi katsastaa myös pienen matkan päässä Tallinnasta olevan Vembu-Tembumaan ja viime vuonna avatun Atlantis H2O Aquaparkin, joka on Viimsissä. Jos jollakulla on kokemuksia Vembu-Tembumaasta tai tuosta isosta vesipuistosta, mielelläni kuulisin, ovatko ne käymisen arvoisia paikkoja. Otan myös vastaan vinkkejä Haapsalun ja Tallinnan ruokapaikoista!

Lomallani haluaisin ehdottomasti pari päivää omaa aikaa ilman muuta perhettä. Minä nautin hiljaisuudesta ja rauhasta ja toivon, että tänäkin kesänä saan olla ihan vain itsekseni parin päivän ajan.

Kesän aikana aion lukea myös kirjoja, kirjoja, kirjoja, kevyitä kesäkirjoja. Tuntuu, etten koko vuonna ole juurikaan ehtinyt lukea muuta kuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini kuuluvia kirjoja, joten nyt nautin siitä, että ehdin lukea myös kaunokirjallisuutta.

Kesäään kuuluu myös mansikanpakastamiset, vaatekaappien läpikäymiset, kirpparireissut, grilliruoka ja salaatit  ja pitkään nukutut aamut. Viime kesänä ajattelin kokeilla elämäni ensimmäisen raakakakun tekemistä. Se jäi tekemättä, ehkä kokeilen sitä tänä kesänä.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Mitä kesäkirjoja sinä aiot lukea?

ps. kuvat ovat Mikkelin reissultamme, josta kotiuduimme eilen illalla eli juhannusaattona. Näimme bussin ikkunasta yhden juhannuskokon. Tein eilen päivän hyvän teon eli toimin saattajana yhdelle 9-vuotiaalle pojalle bussimatkan ajan. Äidille tuli yllätyksenä, ettei lapsi pääse yksin lupalapun kanssa Onnibussiin ja kun kuulin keskustelen, mitä äiti kävi bussikuskin kanssa, lupauduin ottamaan pojan vastuulleni. Pojan isä oli vastassa Viikissä ja oli kovin kiitollinen minulle, että sai pojan juhannukseksi luokseen.

Edullisia kesäretkiä lasten kanssa

Olen seurannut netistä keskustelua siitä, miten kesäloma tulee kalliiksi vanhemmille. Miten kaikilla vanhemmilla ei ole varaa kustantaa kalliita huvipuisto- ja kylpyläreissuja. Itse ajattelen, että onnistunut kesäloma ei tule kalliista reissuista, se tulee yhteisestä tekemisestä ja vaikka siitä, että käydään yhdessä uimarannalla eväiden kanssa. Meidän perhe on käynyt kylpylässä ehkä joka toinen tai kolmas vuosi. Huvipuistossakaan ei olla käyty joka kesä, vaikka Linnanmäki meitä lähellä onkin. Sen sijaan joka kesä olemme tehneet useamman tosi kivan retken, moni retki on ollut aivan ilmainen. Viime kesältä muistan kivan retken ilmaiseen Musiikkia-näyttelyn. Tuo näyttely on muuten avoinna edelleenkin. Kesältä 2014 yhtenä parhaimpana muistona jäi mieleemme pyöräretki lähiseutumme kohteissa.

Ajattelin listata muutaman ilmaisen tai edullisen kesälomakohteen pääkaupunkiseudulla, joissa olen ajatellut käydä poikieni kanssa tänä kesänä. Tässä on jo niin monta kohdetta, että luultavasti kaikkialla ei ehditä (eikä olisi edes mielekästä) käydä. Kesälomalla kun on myös tarkoitus vain olla kotona.

Helsingin kaupunginmuseo on avautunut remontin jälkeen. Museossa on Lasten kaupunki, Aikakone, jolla pääsee aikamatkalle menneisyyden Helsinkiin ja Museum on Broken Relationships. Tämä museokokonaisuus on ilmainen.

Kiasmassa nyt olevaa Ernesto Neton näyttelyä on kehunut moni. Katsomisen lisäksi saa myös koskea. Kiasma on alle 18-vuotiaille ilmainen ja kaikille ilmainen aina kuun ensimmäisenä perjantaina. Aikuiselle Kiasman sisäänpääsy maksaa 12 euroa (opiskelijoille, eläkeläisille, työttömille, varusmiehille ja siviilipalvelusmiehille 8 euroa).

Designmuseossa on tällä hetkellä esillä Suomalainen muoto - kokoelmanäyttely ja retrospektiivinen näyttely Eero Aarnion tuotantoon. Lasten on mahdollista saada museokierrokselle mukaan Esa ja esineet - tehtäväkartta. Museo on lapsille ja koululaisille ilmainen ja aikuiselle sisäänpääsy maksaa 10 euroa.

Helsingissä on useampi lähiliikuntapaikka. Tänä keväänä uusia lähiliikuntapaikkoja on avattu esim. Lassilaan. Ajattelin, että voisimme käydä testaamassa tuon Lassilan lähiliikuntapaikan. Uskon, että poikia voisi kiinnostaa kiipeilypaikat ja maatrampoliini. Töölönlahden puiston leikkipaikka vaikuttaa myös varsin kivalta paikalta ja kouluikäisillekin sopivalta.

Töölön kisahalliin on avattu Hylkypuiston pop-up-näyttely, jossa kerrotaan kuvin ja sanoin sotalaiva  Kronprins Gustav Adolfin tarinaa. Näyttely vie "sukellusretkelle" kahdensadan vuoden taa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi laivasta nostettu tykki ja laivan pienoismalli. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Päivälehden museossa on Somecity - näyttely, joka sopii parhaiten alakouluikäisille lapsille. Näyttelyssä käsitellään sosiaalisen median mahdollisuuksia ja haasteita reippaalla otteella. Näyttelyssä pääsee pohtimaan erilaisia sosiaaliseen mediaan liittyviä tilanteita. Somecityssä käsitellään esimerkiksi somessa tapahtuvaa kiusaamista ja sitä, mitä ja ketä saa kuvata. Päivälehden museo on ilmainen.

Geonäyttely on Geologian tutkimuslaitoksen elämyksellinen näyttely maapallon synnystä ja kehityksestä. Geonäyttely on Espoossa Otaniemessä ja se on ilmainen kaikille.

Talomuseo Glims Espoossa on vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. Museoalueen muodostaa 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Talomuseo on ilmainen keskiviikkoisin, muulloinkin ilmainen lapsille ja aikuisillekin hyvin edullinen (4 euroa).

Viime kesänä kävimme Berliinissä, jossa kävimme monta kohdetta ja museota. Kirjoitin reissusta peräti neljä postausta blogiin. Kävimme myös Mikkelissä, jossa kävimme tivolissa ja Xon-puistossa. Pojat kävivät myös Tampereella. Ja mikä oli kesässä kivointa? Ei suinkaan se Berliinin reissu kaikkine kohteineen vaan se kun kävimme Kotkassa (edullisesti Onnibussilla) entisten naapureidemme luona ja pojat kävivät metsäretkellä kaverinsa kanssa ja "maalasivat" kasvonsa mustikalla. Aina siis kesän paras hetki ei vaadi sitä, että ollaan oltu jossakin kalliissa huvipuistokohteessa. Onnistunut kesäloma voi olla myös hyvin halpa.

ps. Linkitän tähän vielä Pihin naisen elämää - blogista tekstin 10 kivaa ilmaiskohdetta lapsiperheille. Tekstissä on lisää kivoja ilmaiskohteita lapsiperheille.

Olethan osallistunut jo blogissani olevaan Villiinny villihanneksiin - kirjan arvontaan?

Hetkessä: Leffoja ja taidetta Mikkelissä

Vietin lasten kanssa Mikkelissä muutaman päivän. Odotin lomaa paljon. Olin flunssassa ja odotin parantuvani täysin loman aikana. Odotin omaa aikaa. Odotin leffareissuja. Odotin ehkä myös sitä, että pääsisin hetkeksi irti yrityksen asioista ja aivoihini tulisi tilaa uuden suunnitteluun. Muistan kuinka vuosi sitten ollut syysloma oli todella hyvä. Tuntui, että sain valtavasti uutta virtaa muutamassa päivässä ja aivan uusia visioita yritykseni suhteen. Silloin otin syyslomalla yhteyttä pariin tahoon, joista onkin tullut minulle hyviä yhteistyökumppaneita. Ehkä nytkin toivoin, että saisin jonkun aivan loistavan vision. No, tällä kertaa ei niin käynyt. Toki loma sinällään oli hyvä ja tuli tarpeeseen.

Kävin lasten kanssa katsomassa leffan "Onnelin ja Annelin talvi". Pidimme siitä. Tosin itse tykkäsin enemmän ekasta Onnelista ja Annelista, vaikka monessa arvostelussa tämä toka on todettu paremmaksi. Onnelin ja Annelin maailma on pastellinen ja yhteisöllinen. Leffassa oli myös ripaus jännitystä mukana. Itsekseni kävin katsomassa leffan "Äidin toive". Se oli semihyvä. Ajattelin etukäteen, että se saattaa mennä hyvinkin ihon alle, mutta niin ei käynyt. Ehkä tarinoita oli vähän liikaa mukana. Leffa oli visuaalisesti kaunis, mutta tarinat jäivät ehkä vähän irrallisiksi. Silti olen iloinen että näin sen leffan. Niin harvoin käyn katsomassa muita kuin lastenleffoja.

Kävimme Mikkelin taidemuseossa koko poppoon voimin, myös äitini oli mukana. Siellä oli kaksi näyttelyä, Jussi Tukiaisen Arte Povera (kierrätystaidetta) ja erityisesti lapsiperheille suunnattu Saareen-näyttely. Molemmissa näyttelyissä riitti myös lapsille katsottavaa. Saareen-näyttely on varmasti sopivampi vähän pienemmille lapsille. Hienoa, kun taidemuseoissa huomioidaan myös pienet kävijät.

Kiertelin myös vähän kaupoilla ja kävin istumassa rannassa ottamassa valokuvia. Nukuin hyvät yöunet ja olihan se ihanaa syödä äitini ruokia eikä pariin päivään tarvinnut miettiä ruokahuoltoa. Loma päättyi vähän ikäviin tunnelmiin, kun lähtiessämme kohti Onnibussia ja paluumatkaa ajelin äitini autolla linja-autoasemalle ja auton konepellin alta alkoi tulla savua ja myöhemmin huomasimme myös tulta. Paloauto ja poliisi käväisivät paikalla, jonkun oikosulun myötä joku johto (huomaatteko kuinka paljon tiedän autoista?) paloi. Onneksi kenellekään meistä ei sattunut mitään ja onneksi emme olleet lähdössä ajamaan pitkää matkaa autolla. Mutta sen auton kanssa kyllä on sattunut ja tapahtunut. Se on varastettu, se on ajettu tolppaan ja nyt vielä tämäkin.

Syysloma on ohi, alkaa taas normaaliarki töineen. Seuraavan kerran minulla on useampi vapaapäivä peräkkäin joulukuussa. Silloin pidänkin pitkän loman.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Olethan huomannut korttiarvonnan, joka on menossa blogissani?

Lapsiperheen Berliini (osa 3)

Tämä on viimeinen postaus tämän kesäisestä Berliinin matkastamme, linkit aiempiin Berliini-postauksiin löytyvät tekstin lopusta. Neljäntenä Berliinin matkapäivänä kävimme DDR-museossa. Se oli ainut museo, jonne jouduimme jonottamaan sisäänpääsyä. Onneksi museo oli sen verran iso, että siellä pääsimme kulkemaan hyvin ilman kovin suurta tungoksen tuntua. DDR-museo on mainio paikka, siellä voi tutustua tavallisten itä-saksalaisten elämään ja kun vaikka kuvan olohuonetta katsoo, niin jotenkin tutulta se näyttää. Mikkelissä muistan lapsuuteni viettäneeni, mutta kovin meillä oli samanlainen tapetti ja kirjahylly ja telkkari kuin Itä-Saksassa....

DDR-museossa on todella paljon toiminnallisuutta. Siellä pääsee ajamaan Trabantilla, kokeilemaan vanhaa puhelinta, siellä saa painella nappeja ja avata luukkuja. Museo on hauska, vuorovaikutteinen ja myös hyvin informatiivinen. Silmäni todella avautuivat länsi- ja itäpuolen eroille tämän museokierroksen myötä. Onneksi Saksassa nyt on tilanne jo toisin, aika hurjalta DDR:n aika vaikutti.

DDR-museovierailun yhteydessä kävimme katsomassa myös Televisiotornia. Sinne oli niin pitkä jono, ettemme jääneet jonottamaan. Ilmeisesti Televisiotorniin kannattaisi varata liput etukäteen, jos sinne haluaisi päästä ilman tuntien jonottamista.

Kahtena päivänä kiertelimme leikkipuistoja etsimässä.Kävimme Friedrichsainissa, josta puistoalueelta löytyikin neljä leikkipuistoa. Leikkipuistotelineet ovat hyvin persoonallisia kun vertaa Suomen leikkipuistoihin. Meillä oli ennakkokäsitys, että leikkipuistot Saksassa ovat valtavia ja niissä on paljon isommillekin lapsille sopivia telineitä. Tällaista puistoa me emme löytäneet, vaikka kovasti etsimmekin. Kävimme myös Hasenheiden puistossa, jossa oli hyvin erikoisia telineitä sielläkin, mutta pieneltä sekin meistä tuntui. Ehkä meidän ennakko-oletukset olivat liian korkealla? Tai ehkä emme vain löytäneet Sitä Oikeaa Leikkipuistoa. Tykkään itse kovasti Lahdessa olevasta Launeen perhepuistosta ja minulla oli oletusmielikuva sen tyylisestä puistosta, mutta vielä suurempana versiona.

Monet lapsiperheet käyvät Berliinissä eläintarhassa (Berliinissä on kaksikin eläintarhaa) ja Lego Discovery Centerissä, me jätimme nämä tietoisesti tällä reissulla väliin. Muita kivoja museoita olisi varmasti ollut Luonnontieteellinen museo ja Viestintämuseo. Näitä museoita sanotaan esitteissä toiminnallisiksi ja perheystävällisiksi.

Kaikkiaan reissumme oli onnistunut ja kyllä Berliini on kaikkien hehkutusten arvoinen. Siellä on paljon nähtävää ja meiltäkin jäi paljon näkemättä. Halusimme toteuttaa jokaisen toiveita ja mielenkiinnon kohteita ja nähdä myös sellaisia museoita, mitä emme aiemmilla ulkomaanmatkoillamme tai Suomessa ole nähneet. Matkan aikana opimme yllättävän paljon myös Saksan historiasta, mikä oli ainakin minusta tosi mukavaa.

Lentokoneen noustua ilmaan Tegelin lentokentältä totesimme, "hei hei helteinen Berliini" ja esikoinen lisäsi tähän "hei hei viemärinhaju". Viemärit haisivat pahalle ja kahtena päivänä meinasin oksentaa vessassa (juu, en todellakaan ole raskaana). Tähän viemärin hajuun saimme selityksen maanalaisella kierroksella:  Berliini on alun perin rakennettu paljon suuremmalle asukasmäärälle. Nykyisellä asukasmäärällä viemäriputkissa ei vaihdu vesi tarpeeksi usein ja siksi siellä haisee pahalle. Berliiniä tulee varmasti ikävä, viemärinhajua ei.

Ja vaikka pidin Berliinistä, niin erittäin suurella lämmöllä muistelen meidän viime kesäistä Tarton matkaamme. Ehkä olen kuitenkin enemmän pienempien kaupunkien ystävä.

Aikaisemmat postaukset Berliinin matkastamme löydät täältä:
Terveiset superhelteisestä Berliinistä
Lapsiperheen Berliini (osa 1)
Lapsiperheen Berliini (osa 2)

Lapsiperheen Berliini (osa 2)

Matkakertomus Berliinin matkastamme jatkuu. Kolmantena aamuna suuntasimme Tietokonepelimuseoon. Tietokonepelimuseo on Friedrichschainissa. Jo menomatkalla huomasimme, että olemme entisen DDR:n puolella. Katujen varsilla oli varsinainen laatikkokerrostalojen maailma. Toisaalta ei se niin kummalliselta näyttänyt, pojat totesivat, että tämähän näyttää ihan Mikkolalta (jos joku sattuu tietämään vantaalaislähiön nimeltä Mikkola).

Museossa on paljon vanhoja pelilaitteita ja niistä useaa saa myös testata. Museossa oli esimerkiksi jättimäinen joystick. Kiva idea oli muutama retrotyyliin sisustettu pelihuone. Pelikoneiden lisäksi oli myös paljon tietoa tarjolla. Mies ja pojat jaksoivat perehtyä näihin tieto-osuuksiin, minä keskityin lähinnä muutaman helpon pelin testaamiseen. Pojista tietokonepelimuseo oli parasta Berliinissä.

Tietokonepelimuseon jälkeen kävelimme Loxx Miniatur welteniin, jossa on pienoisrautatiemaailma, jonka mittakaava on 1:87. Pienoiskaupungissa on kaikki Berliinin maamerkit. Tämä oli Berliinin matkamme kallein nähtävyys, perhelippu maksoi 33 euroa. Esimerkiksi Tekniikan museoon perhelippu (2 aikuista ja 3 lasta - Berliinissä monet perheliput tuntuivat olevan 2 + 3 ajatuksella) maksoi 17 euroa, joka on aika lailla halvempi hinta kuin sisäänpääsy kotikaupunkimme tiedekeskus Heurekaan.

Hauskaa oli se, että 20 minuutin välein tuli yö ja tilasta pimeni valot ja Berliinin valot syttyivät. Kerran tuli myös ukonilma eli "salamat" välähtelivät.

Pienoismalleissa oli hurjasti katseltavaa ja erilaisia yksityiskohtia. Mukavana pienenä yksityiskohtana jäi mieleen esimerkiksi joulupukin suklaatehdas, josta sai nappia painamalla pienen suklaapalan, joka tuli joulupukin tehtaasta liukuhihnaa pitkin.

Erillisessä huoneessa oli vielä lentokenttä, jossa sai seurata lentokoneiden nousuja ja laskuja. Myös lentokentällä oli vuoroin yö ja päivä. Ja se lentokoneiden seuraaminen oli tosi mukavaa - myös aikuisesta. Lentokenttäalueelle mentiin "turvatarkastuksen" läpi (minulla tietenkin piippasi joka kerta ja näin itse asiassa tapahtui myös oikeasti sekä Helsinki-Vantaan että Tegelin lentokentillä. En tiedä, mitä ihmeellistä mun vatsan seudulla on, kun sitä kovasti piippilaitteella tutkittiin...en takuulla salakuljeta muuta kuin ehkä paria liikakiloa)

Päivän päätteeksi kävimme vielä Alexa-kauppakeskuksessa, jossa söimme ravintolassa hyvät ja edulliset ruoka-annokset (koko perheelle annokset ja juomat n. 20 euroa) ja kävimme kiertelemässä muutamassa kaupassa. Muuten emme kierrelleetkään kaupoissa, ainoastaan tuona iltana ja parina päivänä kävimme ruokakaupassa iltapalaa hakemassa. Jopa iso tavaratalo KaDeWe jäi meiltä näkemättä muuten kuin ulkoapäin. Heh ja kirjoitettakoon vielä se, että sain myös tuolla Alexa-kauppakeskuksessa aikaan hälytyksen, kun poistuimme yhdestä kaupasta. Ilmeisesti Tietokonepelimuseosta ostamaamme Pikachu-pehmoleluun oli jäänyt kiinni hälytystarra ja jouduin sen takia tarkastettavaksi.

Matkakertomus jatkuu vielä yhden postauksen verran, siinä on tulossa juttua DDR-museosta ja Berliinin leikkipuistoista.

Aikaisemmet postaukset Berliinistä löydät täältä:
Terveiset superhelteisestä Berliinistä
Lapsiperheen Berliini (osa 1)