Tulen ja jään laulu pohdituttaa taas (päivitetty loppuosa)

Huom! Tämä ei ole virallinen kansikuva

A Song of Ice and Fire - Tulen ja jään laulu - on George R.R. Martinin kirjasarja, jonka ympärillä pyörii paljon kaikenlaista fanitoimintaa ja mediahässäkkää. TV-sarjan neljäs kausi alkaa vajaan kuukauden kuluttua (26 päivää Suomen ensi-iltaan), mikä tarkoittaa trailereita, lehtijuttuja ja näyttelijähaastatteluja. Minun täytyy myöntää, että en ole hirvittävän paljon seurannut uuden kauden tuloa lähinnä tiukilla olevan ajan vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että tv-sarja on minulle toissijainen kirjasarjaan nähden. Odotan kyllä tulevaa kautta innolla, ja toivon nipottajan sydämestäni, että siinä on mahdollisimman vähän ärsyttäviä, kirjasta poikkeavia muutoksia. Yritän olla kuitenkin realisti: niitä muutoksia tulee pakostakin formaatin erilaisuudesta johtuen.

Ensisijaisesti minua kiinnostaa kirjasarja. A Dance with Dragons ilmestyi  heinäkuussa 2011. Olin onnekas ja sain oman kirjani jokusen viikko etukäteen kesäkuun puolella. Siitä on 987 päivää (2v 8kk 13pv). Suomennoksen eli Lohikäärmetanssin (niteet 1 ja 2) julkaiseminen on puhuttanut suomalaisia lukijoita. Itse sain ensimmäisellä kerralla kysyttyäni arvion käännöksen ilmestymisajasta, joka oli alkuvuosi 2013. Sen jälkeen kustantaja on antanut arvioita sijoittuen kesään, syksyyn ja jouluun. Viimeisin arvio ykkösniteelle oli mahdollisesti helmikuu 2014 (mikä on nyt ohi). Jatkuva arvion siirtyminen muutamilla kuukausilla eteenpäin on saanut yksittäisiä faneja ärsyyntymään ja kommentit ovat olleet sen mukaisia. Olipa syyt muuttuneisiin aikatauluihin mitkä tahansa, niin reaktioista ainakin on tulkittavissa, että kirjaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Odotan Lohikäärmetanssia itsekin, sillä palan halusta lukea kirjan uudelleen sillä kielellä, jonka hallitsen parhaiten, ja haluan myös nähdä koenko kirjan erilailla uudelleenluvun yhteydessä. Mutta koska olen kirjan tosiaan jo englanniksi lukenut (spoileriton arvio, spoilaava mietelmä), niin en osaa vaivaantua lykkäyksistä liikaa, eikä minulla ole painojulkaisujen tekemisestä kokemusta kuin tiedemaailmassa, missä on ollut kohtalaisen tiukat deadlinet ja painotalojen kanssa sopimuksilla varmistetut painatusaikataulut, joista harvoin on lipsuttu. Milloin Lohikäärmetanssi 1 sitten ilmestyykin - ja toivon, että se ilmestyy nyt maaliskuussa ja 2 viimeistään toukokuussa - se on fanille tapahtuma, jota varten kaikki muut vapaa-ajan aktiviteetit joutuvat tärkeysarvioinnin kohteeksi.

Vaan eipä tuo Lohikäärmetanssin odottelu ole mitään verrattuna seuraavan englanninkielisen osan, The Winds of Winterin, odotteluun. Kohta kolme vuotta on kulunut edellisestä osasta, ja aletaan olla siinä aikahaarukassa, että "Talven tuulien" valmistuminen pitäisi lähestyä, jos Martinin oma alkuperäinen toive kirjoittamisen edistymisestä pitäisi kutinsa. Ja kyllähän niitä huhuja valmiusasteesta onkin ollut liikenteessä tihenevässä määrin. Viimeisimpinä mm. Robin Hobbin vitsi omassa haastattelutilanteessa, jossa hän ilmoitti Martinin kirjan ilmestyvän heinäkuussa ja nyt Westerosin foorumilla tuntemattoman henkilön ilmoitus, että kirjailijan amerikkalainen kustannusyhtiö ilmoittaa julkaisuajan maaliskuun lopulla ennen tv-sarjan alkua. Hobbin aiheuttamaan kohuun brittiläinen kustannustoimittaja vastasi Twitterissä:

"Oh dear: wishful thinking. Yes, some confusion there. It's almost certainly years away!"

Minkä hän myöhemmin poisti  ja laittoi uuden vastauksen:

"Certainly not this year."

Eli Random Housen edustaja rajasi vuoden 2014 pois ilmestymisaikataulusta. Foorumiheitto maaliskuun ilmoituksesta pohjautuu väitteeseen, että juuri Random Housesta on se lähde, jonka mukaan kirja olisi ilmestymässä mahdollisesti jo piakkoin. Uskon Martinin henkilökohtaiseen kustannustoimittajaan mielummin, mutta minkäs fanina teet kun toive herää joka kerran huhuista, että jospa sittenkin. En vain käsitä, miksi kustannustoimittaja antaisi tahallaan virheellistä tietoa.  Hänhän kuitenkin editoi Martinin teosta, joten luulisi tietävän missä mennään. Eiköhän hänenkin töillään ole ainakin jonkinlainen aikataulusuunnitelma. Martin itse ei valitettavasti anna enää minkäänlaista tilannetietoa, mikä minusta on vähän surullista.

Eli The Winds of Winter ilmestyy mahdollisesti ensi vuonna, ja Martinin agenttien mukaan 2016, joista jälkimmäinen on vanhempi arvio tilanteesta, mutta pidän sitäkin hyvin mahdollisena. Vanity Fairin seuraavassa numerossa on juttua niin Game of Thronesista kuin A Song of Ice and Firestakin. Tv-sarja on nimittäin ottamassa kirjasarjaa kiinni, mitä Martin pitää hälyttävänä. Jo kolmoskaudella oli osia Lohikäärmetanssista ja mahdollisesti myös alkavassa neloskaudessa. Myös io9 kirjoittaa asiasta. Westeros-foorumin perustaja, Martinin yhteistyökumppani Elio García arveli, että ensi vuoden keväänä telkkariin tulevan (kuvaukset tänä kesänä ja syksyllä) viidennen kauden lopussa voisi mahdollisesti olla jo tapahtumia "Talven tuulista", eikä kirja ole välttämättä ilmestynyt vielä silloin (ellei Martin saa kirjaansa valmiiksi viimeistään joulukuussa), saati kuvaushetkillä. Ja mehän tiedämme, että kuvauksista lipsuu tietoja julkisuuteen, mikä tällä kertaa tarkoittaisi spoilereita myös ilmestymättömästä kirjasta. Minusta on huolestuttavaa, että tuottaja/käsikirjoittajat Benioff ja Weiss viettivät Martinin luona viime vuoden puolella viikon ja kävivät läpi hahmo hahmolta, miten kullekin käy. Viikossa ehtii jutuskella paljon. Tv-sarja valmistautuu ehdottomasti menemään ohi kirjasarjan. Martin on suloisen optimistinen, että hän saa kirjasarjan päätökseen ennemmin, vaikkakin ehkä nippanappa, mutta historia on opettanut, että hän on pääkehno arvioimaan valmistumisaikatauluja. Jos tv-sarja päätetään seitsemään kauteen, niin nykyisellä kirjoitusvauhdilla ei ole toivetta saada viimeistä kirjaa ulos ennen tv-sarjan viimeistä kautta. Jos tv-sarjaa venytetään vielä yhteen lisäkauteen (mitä en usko, jos viitosessa on jo tapahtumia TWoWsta), niin pienet mahdollisuudet ovat olemassa.

Minulle on katastrofi, jos sarjan päätös saadaan tietää tv:n kautta eikä kirjasta. Tai ei oikeastaan, liioittelen hieman. Mutta joka tapauksessa, en halua nähdä miten hahmoille käy, haluan lukea ne. Tv-sarjan hahmot eivät ole samoja kuin kirjasarjan hahmot. Harkitsen vakavasti tv-sarjan katsomisen keskeyttämistä neloskauden jälkeen, kunnes olen varmasti lukenut kirjat ensin, milloin ne sitten ilmestyvätkään. Spoilereilta olisi todella vaikea välttyä, mutta silti todennäköisesti ainakin yrittäisin.

Summa summarum, tilanne on mielenkiintoinen Tulen ja jään laulu -fanin kannalta, jos myös ehkä hieman levottomuutta aiheuttava. Katsokaa nyt millainen vaikutus kirjoilla ja yhdellä kirjasarjalla voi olla ihmiseen (that's me). Eipä taida olla montaa päivää tänä vuonna mennyt ohi, etteivätkö Westerosin ja Essoksen hahmot olisi tunkeutuneet päähäni jossain määrin. Ei ihme, että välillä tuntuu ruuhkaiselta.

PÄIVITYS: Ja sitten Kirjava ilmoitti, että Lohikäärmetanssi 1 on painossa ja ilmestyy maaliskuun viimeisellä viikolla, jos kaikki sujuu niin kuin pitää. Voi tätä onnea!

PÄIVITYS 2:

Lohikäärmetanssi 1 kansikuva, Petri Hiltusen käsialaa (saatu Kirjavalta):

Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita -antologian rahoituskeräys

Huomasin Teron Partial Recall -blogin kautta, että kotimaiselle Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita -novelliantologialle haetaan yhteisörahoitusta nettikeräyksen kautta. Tarkoituksena on kerätä varat vähintään kirjan painatuskuluihin sekä muihin välttämättömimpiin kuluihin. Kirjan olisi tarkoitus ilmestyä myös sähköisenä versiona. Kokonaistavoitteena on, että myös kirjailijat saisivat palkkiot novelleistaan.

Tämä on mielenkiintoinen tapa rahoittaa uusia painosmäärältään vähäisiä teoksia, sitouttaa mahdolliset lukijat jo etukäteen hankkimaan kirjan. Samalla voi ostaa (saada vastikkeeksi) itselleen vaikka omistuksen tai kiitokset, jos sattuu lompakon pohjalla olemaan ylimääräisiä saturaisia. Keräys on voimassa syyskuun loppuun saakka.

Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita vaikuttaa aihepiiriltään sen verran kiinnostavalta, että vaikka en ole antologioiden suosija, niin päätin osallistua mesenointiin sekä ekirjan että paperiversion verran. Ostanhan muutenkin suurimman osan kirjoistani joka tapauksessa, usein kylläkin vasta ilmestymisen jälkeen, mutta ennakkotilauksetkin ovat hyvin tuttuja. Tämän tyylinen joukkorahoitus muistuttaa hieman on-demand -painatusta, mistä voi olla montaa mieltä, mutta jos kirjailijat kokevat, että ratkaisu on heille ihan ok saada tuotoksiaan esille, niin sitä voinee kannattaa. Ja onhan tässä jonkin sortin yhteisöllisyyden tunnetta mukana. Toivottavasti keräystavoite onnistuu ja saamme teoksen luettavaksi tammikuun puolessa välissä.

Tarkempia tietoja keräyksestä, summista ja kirjan sisällöstä löytyy tämän linkin kautta.

Keräyssivulta ja YouTubesta löytyvä antologian esittelyvideo tarinakatkelmineen.

Omakustanteista

Heti alkuun mainitsen, että tarkastelen omakustanteita pelkästään lukijan näkökulmasta. En ole wannabe kirjailija, eikä minulla ole kokemusta omakustanteiden tuottamisesta tai julkaisemisesta. Ensimmäisen kerran törmäsin omakustanteisiin 1980-luvulla, jolloin kotipaikkakuntani kirjastossa oli kokoelma paikallisten kirjoittamia ja itsepainattamia muistelmia ja pienimuotoisia historiakertomuksia. Arvostin niitä samalla tavalla kuin olisin arvostanut suullista kerrontaperinnettäkin. Päätin ottaa aiheen käsittelyyn, sillä kaikki merkit kertovat, että omakustannustoiminta on tullut maailmalla jo kohtalaisen suosituksi. Onko kyseessä pysyvä ilmiö, ja millaisen jalansijan se saa julkaisumarkkinoilla, riippunee meistä lukijoista.

Viimeisen vuoden aikana omakustanteet ovat nousseet yllättävän voimakkaasti esille. Koskapa ”omakustannekirjallisuus” termillä on hieman negatiivinen leima, niin sitä on näköjään ryhdytty kutsumaan trendikkäämmin indiekirjallisuudeksi (ehkä on jo kutsuttu pidempäänkin?). Twitterissa (ehkä myös Facebookissa?) varsinkin huomaa, miten omakustannekirjailijat ovat löytäneet tavan mainostaa ja tuoda esille kirjojaan, joskus jopa häiriöksi saakka. Viikottain Twitterissä seuraajakseni ilmestyy amerikkalaisia henkilöitä, jotka haluavat mainostaa itsejulkaisemiaan kirjoja. Jos en reagoi, he häipyvät pois, palatakseen jälleen jonkin ajan kuluttua kokeilemaan, josko nyt kiinnostuisin. Jokunen suomalainen on joukkoon jo eksynyt ja odotankin, että pian yhä useammat toiveikkaat suomalaiset ryhtyvät markkinoimaan siellä teoksiaan. Ehkäpä mainostusta tulee jopa suoraan blogeihin tai sähköposteihinkin.

Ilmeisesti tämän uuden buumin on mahdollistanut ekirja-bisnes. Tunnettuahan on, että tuntemattoman kirjailijaehdokkaan on vaikea saada kustannussopimusta ja jopa tunnetut kirjailijat voivat kohdata tilanteen, että heidän viimeisimmät kirjansa ovat myyneet odotuksia heikommin, eikä kustantaja enää ole kiinnostunut seuraavista teoksista. Ekirjan tuottaminen on paperikirjaa halvempaa ja markkinointikanavia tuntuu löytyvän. Kaikki indiekirjailijat eivät satsaa esim. kansikuviin kovin paljoa. Omakustanteisten ekirjojen myynti mm. Amazonin kautta on lisääntynyt ja välillä käy niin, että ihan hetkessä ei erota onko markkinoitu kirja jonkin kustannusyhtiön kustantama vai omakustanne. Viime vuoden Finncon-kunniavieras Liz Williams, jonka ensimmäinen suomennettu teos, Aavekauppiaan tytär (arvostelu) on parhaillaan Tähtifantasia-ehdokkaana, myy omia englanninkielisiä ekirjojaan livejournalinsa kautta, osa niistä on julkaistu (kustannusoikeudet ovat palautuneet hänelle), osa julkaisemattomia.

Yksi tunnetuimmista spekulatiiviseen fiktioon keskittyneistä blogeista, Pat’s Fantasy Hotlist, nosti tammikuun lopulla omakustanteet tapetille, ehkä hieman provosoivaan ja ylimieliseenkin tyyliin. Pat ilmoitti, ettei lue indiekirjallisuutta, koska kustannusyhtiötkin julkaisevat niin paljon roskaa, ettei ehdi enää perehtyä sellaisiin kirjoihin, jotka eivät ole ylittäneet edes niiden julkaisukynnystä. Hän haastoi indiekirjailijat todistamaan itselleen, että omakustanteiden joukosta löytyy helmiäkin. Vastineeksi hän lupasi, että jos ei tykkää kirjasta 100 sivun jälkeen, hän ei tunne sääliä ilmaistessa mielipiteitään. Tietenkin jos Pat sattuu tykästymään kirjaan, niin kirjailija saa aika mukavasti positiivista mainosta blogin satojentuhansien kävijöiden parissa ja mahdollisia ostajia kirjalleen.

Olen itsekin ilmaissut tuntevani ennakkoluuloja omakustannekirjoja kohtaan, mikä juontuu lähinnä fan fictionista, jota jossain vaiheessa Harry Potter -alkubuumin aikana luin kokeeksi. Tekstit olivat täyttä kuraa, ne kovasti kehututkin. Olen kuitenkin lukenut muutamia myös varsin kohtalaisia ja hyviäkin omakustanteita. Michael J. Sullivan aloitti genrejulkaisu-uransa indiekirjailijana, hänen The Riyria Revelation -sarjansa sai huomiota. Pidin kolmesta ensimmäisestä fantasiakirjasta kohtuullisesti (arvostelut). En ole lukenut sarjaa loppuun, mutta en näe syytä, ettenkö jonain päivänä lukisi. Sullivan julkaisi kirjansa paperisina. Hän sai sarjalleen ennen viimeisen kirjan julkaisua kustannussopimuksen ja kirjat julkaistiin uusissa kuosissa. Viimeisimmän tiedon mukaan, hänen uusin teoksensa sai taas hylkypäätöksen kustantajalta, ja kirjailija aikoo palata omakustannuspuolelle.

Hugh Howey on niitä kirjailijoita, jotka löysivät indiemenestyksen Wool-sarjalla ekirja-puolelta ja Amazonin kautta. Amazon nosti kirjan esille mainoksilla ja niinpä se päätyi lukulistalleni. Kehuvat arvostelut eivät haitanneet. Woolia luin kahdessa erässä, osat 1-3 (arvostelut) ja 4-5 (arvostelut) . Myös Howey päätyi saamaan kustannussopimuksen, kun tarpeeksi moni oli kiinnostunut kirjoista. Howey piti käsittääkseni kuitenkin ekirja-oikeudet itsellään ja aikoo jatkossakin työntää teoksiaan ekirjoina ihan kustannusyhtiön ohi. Huvittavaa sinänsä on, että Howey kirjoittaa science fictionia, joka ei ole avaruusoopperaa, ja menestyy sillä. Sullivanin viimeisimmän hylyn syyksi kirjailijan mukaan ilmoitettiin, että sf:stä ainoastaan avaruusooppera myy. Mutkaisia ovat kustannusyhtiöiden laskelmat.

Muutamista positiivisista kokemuksista huolimatta olen yhä varuillani omakustanteiden kanssa. A Forum of Ice and Firessa (päivitys: keskustelu poistettu 26.3.2013 koska se ilmeisesti lähti asiattomalle linjalle) käydään usein mielenkiintoisia keskusteluja ja siellä tuli esille indiekirjailijayhteydessä mm. epäilys, että 60% Amazonin arvosteluista olisi joko tekaistuja tai ostettuja. Mihin siis luottaa, varsinkin kun kyseessä on indiekirjat?

Ystävän suosituksesta olen hankkinut ja päättänyt lukea yhden Twitterissä teoksiaan mainostavan indiekirjailijan trilogian. Toinen indiekirjailija alkoi seurata minua niin ikään Twitterissä – kyllä minä tsekkaan keitä uudet seuraajat ovat – ja linkin kautta päädyin hänen kirjasivulleen ja kiinnostuin kirjasta juoniselostuksen perusteella. Kolmannen indiekirjan bongasin alun perin viime elokuussa Risingshadow-foorumin kautta ja myöhemmässä vaiheessa Twitterissä. Aion lukea siis ainakin kolme omakustannekirjaa lähikuukausien aikana ja toivon, että ne ovat viihdyttäviä, koskettavia, ajatuksia herättäviä ym, ym. Niin kuin toivon samaa kustannusyhtiöiden julkaisemiltakin kirjoilta. Omakustannekirjoihin pätee muuten sama periaate kuin muihinkin kirjoihin: en ota vastaan arvostelukappaleita. Jos kiinnostun kirjasta, ostan sen. Ai niin, ja jos joku ei ole sitä vielä arvannut, niin Patrickin blogista poiketen, Taikakirjaimissa ei vieraile kuukausittain satojatuhansia kävijöitä.

Marraskuun tilannekatsaus scifi-haasteeseen ja kustannusmaailman uutisia

On science fiction -haasteen yhdennentoista tilannekatsauksen aika. Muutamia kirjoja on jälleen luettu, itse sain jopa kolme kirjaa loppuun kuun aikana ja olen nyt yhden kirjan päässä haasteen valmistumisesta. Viimeinen kirjani on neljännen kategorian teos, Katharine Burdekinin Swastika Night, joka sekin on jo edennyt kolmanneksen verran. Ehkä sen jälkeen kokeilen vielä Bonus-kategorian kirjaa, monta vaihtoehtoa olisi tarjolla.

Marraskuu noin muuten on ollut sekä iloisten uutisten että vähemmän iloisten uutisten aikaa kustannusmaailmassa. Emmi Itäranta teki kustannussopimuksen HarperCollinsin kanssa, mikä ihan tv:n pääuutisissakin kerrottiin. Teemestarin kirja (arvostelu) eli Memory of Water ilmestyy amerikkalaisille, englantilaisille ja australialaisille lukijoille 2014. Odotan innolla millaisen vastaanoton kirja saa ulkolaisissa blogeissa.

Vähemmän hauska uutinen oli Gummeruksen henkilöstön irtisanomiset tuotannollisista ja taloudellisista syistä. 30 hengen organisaatiosta poistettiin 7 henkilöä, mikä on melkoinen siivu ja tuntuu varmasti toiminnassa. Sympatiani irtisanotuille. Tero Liukkonen epäilee blogissaan Gummeruksen kriisin takana olevan johtajuusvajeen, vaikka johtajia riittääkin. Hän peräänkuuluttaa mm. rakkautta kirjallisuuteen ja kirjailijoiden arvostamista. Myös journalistiliiton artikkelissa Jan Erola ottaa kantaa yleisesti kirjakustantamojen leikkauskierteeseen: "Sisältöjä ymmärtämättömien excel-taulukkopomojen on edelleen vaikea tajuta, miksi on liiketaloudellisesti järkevää kustantaa muutakin kirjallisuutta kuin bestsellereitä." Mikä erityisesti kiinnitti huomiota tekstissä on väittämä: "Sähkökirjan piti hetkessä muuttaa koko ala, joten yritysten tuli olla timmissä kunnossa, omistajat selittivät." Ekirjoja ei ole leikkauksista huolimatta saatu läpi Suomessa, eikä niitä edes tarjota, saati mainosteta asiakkaille riittävässä määrin. Syitä on varmasti monia, ja suurin osa liittyy kustannuksiin, mutta esimerkiksi henkilöstöleikkauksien perustelu ekirjoilla (muutoksella) olisi kuitenkin aikamoista bullshittia.

Mutta takaisin science fiction –haasteeseen:

1. Nuorille suunnattu science fiction
Kuuttaren lukupäiväkirja – Suzanne Collins: Nälkäpeli

2. Aikuisten science fiction
-

3. Hugo-voittaja
-

4. Science fiction -klassikko – julkaistu -1950
-

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992
Nulla dies sine legendo – Fred Hoyle: The Black Cloud

6. Steampunk
Taikakirjaimet – Cherie Priest: Clementine

7. Robotit / Kyborgit / Androidit
Taikakirjaimet: Daniel H. Wilson: Robopocalypse

8. Avaruusalukset / Alienit
Taikakirjaimet – Nancy Kress: Probability Moon

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi
Espoon fantasia – K.A. Applegate: Everworld (Heidi)
Yöpöydän kirjat – Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia
-

11. Kyberpunk
-

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit
-

13. Bonus: Suomalaisen kirjailijan teos
-

Joulukuu alkoi ja menossa on siis haasteen viimeinen virallinen kuukausi. Joulukuu on mukava kuukausi, edessä on monta monituista päivää lomaa loppukuusta. Täälläpäin ei vielä ole lunta, vaikka pohjoisemmassa ja etelämmässä sitä kuuluu olevan, mutta eiköhän sitä napapiirillekin lähiviikkoina saada. Nyt jo muuten jännittää minkä väriset villasukat saan joululahjaksi…

Vaskikirjat jatkaa

Kun reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran kirjoitin pienkustantamo Vaskikirjojen ongelmallisesta tilanteesta (Pelastakaa Vaskikirjat!), niin vielä oli mahdollista kirjamyynnilläkin pelastaa yritys. Toisin kuitenkin kävi, ja myynti ei riittänyt. Tämän vuoden elokuussa kustannustoimittaja ilmoitti sitten päätöksestä lopettaa toiminta vuoden loppuun mennessä.

Vaskikirjojen viimeisimmän uutisen mukaan toiminta kuitenkin jatkuu:

Vaihteeksi positiivisia uutisia Vaskikirjojen tulevaisuudesta: kustantamon toiminta jatkuu näillä näkymin ensi vuoden puolellakin!

On nimittäin ilmaantunut tahoja, jotka ovat halukkaita ostamaan Vaskikirjojen nimen, liiketoiminnan ja varaston sekä jatkamaan kustantamon toimintaa jossain muodossa. Voi olla, että Vaskikirjojen liiketoimintamalli ja kustannuspolitiikka muuttuvat, eikä ole varmaa, onko Vaskikirjojen nykyisellä kustannustoimittajalla enää osaa tai arpaa uusitussa yrityksessä, mutta todennäköisesti siis Suomessa on vuoden päästäkin kustantamo nimeltä Vaskikirjat.

Lisätietoja yrityskaupasta tulee sitten kun asiat varmistuvat loka-marraskuun aikana.

Joku siellä ehkä nyt miettii, että oliko Vaskikirjojen taannoinen lopettamisilmoitus pelkkä markkinointikikka, mutta ei se todellakaan ollut sitä. Elokuussa näytti varmalta, että Vaskikirjoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan, enkä tosissani uskonut, että kukaan olisi tarpeeksi hullunrohkea jatkamaan toimintaa. Mutta loppujen lopuksi useampikin taho oli kiinnostunut Vaskikirjojen hyvämaineisesta brändistä. 

Tämä on tietenkin hyvä uutinen. On mielenkiintoista seurata mitä uutta toimintaa pienkustantamon kohdalla tapahtuu, vieläkö saamme fantasian ja scifin suomentamattomia merkkiteoksia, vai jotain ihan muuta. Tänä päivänä julkaistaan kaupallisesti kokeiluarvoista steampunk-kirjallisuutta (Priest, Carriger, Tidhar jne), joka voisi menestyä käännettynä Suomessakin, eikä Vaskikirjojen nimikään olisi ristiriidassa liikaa genren kanssa. Mutta Vaskikirjojen ostajalla on varmaan omat suunnitelmansa, ja ne nähdään ja kuullaan aikanaan.

Ajan pyörää ei enää suomeksi Karistolta

Risingshadown kautta saadun tiedon mukaan Karisto ei aio jatkaa Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentamista. Ensimmäinen suomentamatta jäävä osa on viime syksynä ilmestynyt The Gathering Storm. Myöskään kahta viimeistä tulevaa osaa ei käännetä. Suurimmaksi syyksi kerrotaan pitkän kirjan käännöskulut. Myös perinteisen fantasiakirjallisuuden myynnin hiipuminen on yksi syy, mikä ei kannusta etenkään nykyisenä taantuma-aikana riskinottoon.

Niin ymmärrettävää kuin kustannusyhtiön päätös osaltaan onkin, niin on myös erittäin surullista, keljuttavaa, harmittavaa ja raivostuttavaakin, että yhtiö julkaisee 26 kirjaa sarjasta suomeksi, jonka jälkeen, kun loppuratkaisu häämöttää, jättää lukijansa heitteille. Näin pitkän julkaisuhistorian jälkeen on todella vaikea hyväksyä kustantamon päätöstä.

Ajan pyörää suomeksi 2011 (ei toteudu)

Päivitetty 8.2.2010//
Viimeksi saadun tiedon mukaan Ajan pyörän suomentaminen ei jatku. Katso:
http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2010/02/ajan-pyoraa-ei-enaa-suomeksi-karistolta.html
---------------------------------
Karistolta saamani tiedon mukaan Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentaminen jatkuu. Jordan/Sandersonin The Gathering Storm todennäköisesti pätkitään kirjan paksuudesta johtuen suomennoksena kolmeen osaan tai ainakin kahteen. Näin niille aiemmille osille on tehty. Suomennosta voi Kariston mukaan odotella aikaisintaan keväällä 2011 ilmestyväksi.

Pelastakaa Vaskikirjat!

Pienkustantamotoiminta ei ilmeisestikään ole helppoa. Ei sillä, että minä tietäisin siitä juurikaan mitään, mutta olen seurannut Vaskikirjojen ponnisteluja, eikä tilanne tällä hetkellä näytä hyvältä:

"Kirjamyynti on ollut nihkeää jo puolen vuoden ajan ja jatkuu sellaisena yhä. Moorcockin kirjankin julkaisu onnistuu vain erikoisjärjestelyiden ansiosta, eikä Vaskikirjoilla ole näillä näkymin edellytyksiä jatkaa toimintaansa enää ensi vuonna. Tilanne on tällä hetkellä ilmeisesti sellainen, että kirjakaupat eivät ota yhtään ylimääräisiä kirjoja varastoon eivätkä tilaa uutta kirjaa tilalle, vaikka vanha satuttaisiinkin myymään hyllystä. Ja kun kirjoja ei ole kaupassa myynnissä, ei niitä kukaan myöskään löydä ja osta.

Ainoa, mikä enää voisi auttaa, on jos ihmiset ympäri Suomen marssisivat kirjakauppoihin ostamaan Vaskikirjoja ja erityisesti tilauttamaan paikalle sellaisia kirjoja, joita siellä ei ole. Siten saisi kirjamyyntiin vauhtia ja kirjat taas kauppojen valikoimiin."

Olen nähnyt kommentteja, että Vaskikirjat on valinnut julkaisulistalleen kirjoja, jotka eivät ole tarpeeksi kaupallisia. Totta, mutta on pakko sanoa, että Vaskikirjat on tehnyt myös rohkeita valintoja, ottanut suomennettavaksi genreklassikoita, joihin suuremmat kustannusyhtiöt eivät ole halunneet koskea. Käännösten lisäksi valikoimassa on myös suomalainen Pekka Halosen Peuraheimo (erittäin suositeltava!).

Seurasin juuri Twitterissa Colleen Lindsayn herättämää keskustelua siitä ansaitsevatko jotkin kirjat tulla julkaistuksi, vaikka niitä ei osteta. Vaikka keskustelu käsittikin alkuperäisjulkaisuja, niin laajentaisin kysymyksen käsittämään tässä yhteydessä käännöksiä. Vastikään Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo -kirjan luettuani, vastaisin: kyllä! (lue kirja niin tiedät mitä tarkoitan - juu, ei ole Vaskikirja, mutta silti lukemisen arvoinen :)). Jokainen Vaskikirjojen julkaisema teos on ansainnut tulla käännetyksi. En välttämättä pidä henkilökohtaisesti niistä kaikista erityisen paljon, mutta esim. Roger Zelaznyn Amberin kronikoiden kahden ensimmäisen kirjan julkaiseminen suomeksi on ollut ehdottomasti kulttuuriteko. Loputkin olisi kiva saada. Kun julkaisulistalla on vielä mm. Fritz Leiber jaTähtifantasia-palkinnon juuri voittanut Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekka, on Vaskikirjat tehnyt hienoja valintoja, ja on sääli, ettei kirjojen ystävät ole suuremmissa määrin löytänyt näitä kirjoja luettavaksi. Eikä ainoastaan tai pääasiassa siksi, että pienkustantamo voisi jatkaa toimintaansa, vaan siksi, että ne ovat kirjoja, jotka ansaitsevat tulla luetuksi.

Tänä vuonna Vaskikirjat julkaisee Michael Moorcockin Katso ihmistä. Vaskikirjojen sivulta:

"Michael Moorcockin (1939- ) romaani on aikamatkailuscifin klassikko ja tuo lukijan silmien eteen realistisen kuvan roomalaisaikaisesta Palestiinasta sekä ainutlaatuisen uudenlaisen kuvan Jeesuksesta. Pienoisromaani Behold the Man, johon romaani perustuu, voitti Nebula-palkinnon vuonna 1967."

En tunne Moorcockin tuotantoa ennestään, mutta tiedän, että kirjailija on yksi Joe Abercrombien suosikeista (ja Abercrombie minun). Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kunhan se ilmestyy, siihen pitänee tutustua. Voin sanoa, että Vaskikirjat valikoimallaan on saanut minut tutustumaan teoksiin, jotka muuten ehkä olisivat jääneet lukematta.

Siispä, ostakaa hyvät ihmiset kirjoja ja lukekaa niitä! Pyytäkää tilaamaan niitä kirjastoihinne, kirjakauppoihinne, antakaa lahjaksi, jotta saamme niitä lisää suomeksi. Myös sellaisia kirjoja, jotka eivät koreile myyntilistojen kärjissä, mutta joilla on kuitenkin meille paljon annettavaa henkisesti lukukokemuksena. Valitettavasti totuus tänä päivänä on, ettemme saa laadukkaita suomennoksia, jos emme myös osta niitä. Olen jo vuosia harmitellut, ettei Otava ole julkaissut Robin Hobbin The Liveship Traders -trilogiaa suomeksi, varsinkin nyt kun sarja on saanut tavallaan jatkoa The Rain Wild -kronikoista. Vastaus yhteydenottoon on aina ollut, ettei Robin Hobbin aiemmat käännökset ole myyneet tarpeeksi, jotta lisää kirjoja suomennettaisiin. Liveshipit ovat Hobbin parasta antia, ja taatusti ostaisin kirjat itselleni, jos ne käännettäisiin, mutta ilmeisesti kovinkaan moni ei olisi valmis toimimaan samoin. Miten on?