Kirjaostoksilla

Oksan hyllyltä -blogissa haastettiin kirjabloggaajat lähtemään kirjaostoksille syyskuun aikana, ja bloggaamaan ostoksistaan ja ostosreissustaan kuun viimeisenä päivänä. Ostan joka kuukausi jonkusen kirjan, joten haaste oli helposti toteutettavissa. On kuitenkin mukava osallistua erityisesti yhteisöllisiin tempauksiin, ja koska kirjat ovat kiva juttu yleensäkin, niin mikseipä jakaisi iloa niiden hankkimisesta muidenkin kanssa.

Ostosreissuni ovat käytännössä useimmiten nopsia tapahtumia, sillä ostan lähes kaikki kirjani netin kautta. Pääasiassa siksi, että ostan ekirjoja aina kun se vain on mahdollista. Ostan myös paperikirjat nettikaupoista, koska saan ne sieltä halvemmalla, eikä lähikivijalkakaupassa muutenkaan kirjoja useinkaan ole paikalla, vaan ne tilataan joka tapauksessa. Jopa käytetyt kirjat ostan netin kautta, koskapa… niin, täällä napapiirillä on yksi divari ja vähän kehnonlaisesti sinne kiinnostavia genrekirjoja ilmestyy. Vaan jos keräisin eräkirjoja, niin avot.

Ei siis seikkailuja intiimeissä divareissa aarteita etsien, tosin kyllähän netissäkin kirjojen metsästys voi olla jännää puuhaa. Uskokaa pois. Olen yli 20 nettikirjakaupan asiakas.

Syyskuussa ilmestyi paljon mielenkiintoisia uutuuksia, joten niitä näkyy myös ostoksissani. Vaikka ostan uutuuksia, läheskään kaikkia en lue uutukaisina, vaan joidenkin kirjojen kanssa saattaa mennä vuosia, ennen kuin päädyn ne lukemaan lopulta. Näistä olen lukenut syyskuussa kaksi ja kolmatta ehdin aloitella.

Uutuudet - ekirjat

• Cherie Priest: Maplecroft
• Jonathan Stroud: The Whispering Scull
• Maria Turtschaninoff: Maresi
• Nancy Kress: Yesterday’s Kin
• David Mitchell: The Bone Clocks
• Margaret Atwood: Stone Mattress: Nine Tales
• Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Uutuudet – paperikirjat

• Magdalena Hai: Susikuningatar
• Walter Moers: Uinuvien kirjojen labyrintti
• Brian Vaughan & Fiona Staples: Saga, osa 1

Käytetyt

• Alastair Reynolds: Sovituksen kuilu

Eli 11 kirjaa tuli ostettua syyskuun aikana, kaikki muut normaalihintaisina, paitsi Sovituksen kuilu, joka maksoi sitten paaljon enemmän. Lokakuussakin ilmestyy joukko ”pakko saada” -uutuuksia, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Kannattaa käydä vilkaisemassa keskiviikkona 1.10. Oksan hyllyltä -blogista koostetta kaikkien tempaukseen osallistuneiden hankinnoista. Ties mitä kivaa kukin on mistäkin haalinut itselleen tai ehkäpä lahjaksi. Entäpä sinä?

Sydän sykkii kirjastolle

Olen huomannut kirjabloggaajien silloin tällöin esittelevän kirjastoja blogeissaan, joten päätin tehdä saman. Tervetuloa Lapin pääkaupunkiin.

Olen jo vuosia sitten painottunut hankkimaan kirjani netistä sähköisinä versioina ja laajasti myös englanninkielisinä. Ostaisin alkuperäiset suomenkieliset ja käännökset myös ekirjoina, jos vain tarjontaa olisi kaikkien osalta. Englanninkielisiä genrekirjoja saa kirjastoistani hieman nihkeästi, mutta suomenkieliset kyllä löytyy. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että useimmiten ostan kirjat, ihan vain sen vuoksi, että niiden kustantaminen olisi sen myötä kannattavampaa ja minua kiinnostavia kirjoja saataisiin meidän pienellä kielialueella lisää.

Näistä seikoista huolimatta koen Suomen kirjastoverkoston äärimmäisen merkittäväksi ja tärkeäksi. En osaa edes kuvitella millainen maamme olisi, jos meillä ei olisi ollut mahdollisuutta lainata kirjoja ilmaiseksi ja lukemista ei olisi arvostettu. Olen aina lukenut paljon, välillä minua on voinut kutsua jopa himolukijaksi. Kirjastoilla on ollut koko elämäni ajan suuri merkitys, sillä olen saanut rajattomasti valita lukemiseni iästä riippumatta ja minähän olen valinnut. Äkkiseltään en keksi yhtään kirjallisuuden lajia, jota en olisi kokeillut, ainakin olen kirjaston jokaisesta luokasta joskus jotain lainannut. Muistan lukeneeni mm. auton korjausoppaan joskus läpi (jos joku on ikinä omistanut Ladan, ymmärtää kyllä syyn).

Ensimmäinen merkittävä kirjastoni oli Keminmaan kunnankirjasto. Minulla on hyvin lämpimiä muistoja tuosta kirjastosta, joka toimii yhä, mutta jossa en ole useampaan vuosikymmeneen tosin enää käynyt. Paitsi kirjaston valikoima, myös henkilökunta oli aktiiviaikoinani loistavaa. Kirjastonhoitaja Helvi suositteli minulle kirjoja, jotka haastoivat ajattelumaailmaani ja antoivat loistavia lukukokemuksia. Olen mm. Parfyymi ja Viides lapsi -kokemuksista hänelle erittäin kiitollinen. Minulla oli ilo olla tuossa kirjastossa myös töissä apulaisena jonkin aikaa ennen kuin lähdin opiskelemaan.

Tällä hetkellä minulle merkittävä kirjastolaitos on Rovaniemen kaupunginkirjasto eli Lapin maakuntakirjasto (Lapin kirjasto -verkkosivut), ja erityisesti sen kaksi toimipistettä: pääkirjasto (Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa) ja Saarenkylän sivukirjasto entisen Rovaniemen maalaiskunnan alueella Napapiirintiellä.

Jälkimmäiseen päädyin aikoinaan, sillä siellä vaikutti olevan kokoelmissa juuri sitä vanhempaa käännettyä genrekirjallisuutta, mikä minua kiinnosti. Ihan lähikirjastoksi en Saarenkylän kirjastoa voi kutsua, sillä minulla on sinne matkaa toistakymmentä kilometriä (ja täällä voi unohtaa käsitteen "julkiset kulkuvälineet" kun siirrytään taajaman ulkopuolelle). Olen kuitenkin ihastunut tähän 1970-luvun puolen välin jälkeen rakennettuun ja sittemmin laajennettuun ja uudistettuun pienehköön kirjastoon sen ilmapiirin vuoksi. Hyllyjä on tiheästi, käytävät ahtaita ja kirjoja on paljon, tunnelma on intiimi ja ehkä jopa salaperäinen, jos haluaa mielikuvitusta käyttää. Siellä ei ole nykyisten kirjastorakennusten trendikästä aukeamaisuutta, ylenpalttista korkeutta, suuria ikkunoita ja jopa tyhjyyden vaikutelmaa, mutta silti tila ei ole nukkavieru, vaan siedettävän moderni.

Kirjastossa on tietsikkapisteet, jokunen lukuaukea ja lasten- ja nuortenkirjapuolella vinkeä viihtymisalue nuorimmille lukijoille kirjoineen, nalleineen ja eemeleineen.

Minulle tärkeä hyllyväli on alla olevassa kuvassa Naiset muistelevat -lapun vasemmalla puolen: science fiction ja fantasiakirjat. Sen lisäksi myös varastosta löytyy teoksia, joita jonkusen kerran olen haetuttanut. Henkilökunta on ollut todella ystävällistä, vaikka en alussa kertomistani syistä johtuen olekaan ahkerin vakiokävijä. Saarenkylän kirjastoon olen viitannut aiemmin "kirjastona" mm. Tilaa! Tilaa! -kirja-arviossani. Nytpä tiedätte, että kun puhun kirjastosta, niin se on juuri tämä kirjasto tai sitten toki mahdollisesti myös pääkirjasto.

Syrjässä keskustoista ja pääteiden varsilta voi löytää pieniä helmipaikkoja. Näistä yksi on Saarenkylän kirjasto. Talo täynnä aarteita.

Ostin kirjan (ja toisenkin)

Reissussa ollessani kirjablogeissa on tempaistu sitä sun tätä ja mm. tiistaina 3.9. oli Osta kirja -päivä, johon haasteena Café pour les idiots -blogissa esitettiin täysihintaisen kirjan ostamista. En kerinnyt mukaan ilmoittamaan osallistumisestani, mutta täysihintaisen kirjan kuitenkin ostin. Tai olin tilannut sen jo ennakkoon, mutta kirja putkahti minulle postitse juurikin tiistaina. Eli Lauren Beukesin uutuus Säkenöivät tytöt. Kovakantisen kirjan hinta oli reilut 25 €.

 

Ostin lisäksi yhden edullisemman suomenkielisen pokkarin, mikä on tätä nykyä harvinaisuus kohdallani, sillä ostan yleensä kirjani tuoreeltaan ilmestymishetkellä tai parin kuukauden sisään (vaikka tulisin lukeneeksi sen vasta usean vuoden kuluttua). Useimmat paperikirjaostokseni ovat siis normaalistikin täysihintaisia.

Hdcanis pohti Hyönteisdokumentissa kirjaostoksiaan ja ostoskäyttäytymistään pidemmällekin, mikä innoitti minutkin kirjoittamaan. Olen ostanut tänä vuonna 80+ kirjaa. En jaksanut laskea tarkkaa lukua. Sata menee varmaankin rikki vuoden loppuun mennessä. Suurin osa niistä on ekirjoja, joten en kuormita kirjahyllyjäni. Ekirjoista ei aina tiedä ovatko ne täysihintaisia vai mitä, sillä Amazonissa uudenkin ekirjan kohdalla voi olla ilmoitus tyyppiä: alennuksesi on näin ja näin paljon. Uudet ekirjat maksavat monesti päälle 15 euroa, joskus jopa alle 10 euroa. Tutkimattomat ovat Amazonin hinnoittelupolitiikat. Hinta ei ole kuitenkaan ollut minulle se ratkaiseva tekijä, vaan saatavuus. Ostan myös pienemmiltä ekirjamyyjiltä pienilevikkisiä ekirjoja. Divareista en ole ostanut kirjoja pitkään aikaan, paitsi nettidivareista harvakseltaan.

Ostan kirjoja lähinnä sen vuoksi, että paikalliset kirjastot, niin upeita kuin ovatkin, eivät pysty tarjoamaan minulle kaikkia kirjoja ja nykyisin siinä formaatissa kuin haluan. Olen myös vuosikymmenen ajan pyrkinyt tukemaan kustannustoimintaa, varsinkin pienkustantajien, ja se oli yksi syy (vaikka ei ainoa) miksi päätin olla ottamatta vastaan ilmaisia arvostelukappaleita, vaan mielummin ostan kirjat. Pieni ele, mutta eipä minulla muutakaan ole tarjottavana. Kirjat ovat minulle tärkeitä ja arvostan kirjailijoiden tarinankertomisen lahjaa. Joskus toivon, että kustannusyhtiötkin arvostaisivat enemmän kirjailijoitaan ja meitä kirjojen ostajia.

Kävin Helsingissä ruokailemassa ravintolassa, jossa oli seinustalla kirjahyllyjä ja niissä oikeita kirjoja. Toisella tasanteella oli kirjoja takaseinustalla vielä enemmän kuin yllä olevassa kuvassa näkyy. Tarjoilijan mukaan niitä jopa luetaan joskus. Olisin nauttinut paikasta enemmän, jos siellä ei olisi soinut kovaääninen musiikki.

Kirjaostoksilla 4

Huomasin eilen, että jostain syystä J.K. Rowlingin The Casual Vacancyn ekirjan ilmestymisaikaa oli siirretty, enkä saanut sitä tänä aamuna kuten suuresti odotin. Olin pettynyt, mutta ajattelin, että ehkä kirjakaupasta saisin paperiversion ja pääsisin kuitenkin lukemaan kirjaa jo tänään.

Paikallisessa kirjakaupassa (mukaeltu keskustelu):

Selailen hyllyt läpi ja kiinnitän huomiota hyvin esillä oleviin Tulen ja jään laulu -sarjan kirjoihin. Rowppaa ei löydy, käännyn myyjän puoleen.

Minä: Hei, onko J.K. Rowlingin uusin englanninkielinen kirja saapunut teille myyntiin?

Myyjä (siirtyy tietokoneen ääreen): Englanninkielinen? Miten se nimi kirjoitetaan?

Minä: R-o-w-l-i-n-g

Myyjä (näppäilee tekstiä ja katsoo kuvaruutua pitkään): Mikä etunimi oli?

Minä: J.K. (hmph). Harry Potter -kirjailija.

Myyjä: Ai se (näppäilee jälleen tekstiä ja tutkailee pitkään). Ei sulla ole tiedossa... mikä sen kirjan nimi on?

Minä (kärsimättömänä, koska jos kirjaa joutuu tuolla lailla hakemaan, niin siitä ei ole hajuakaan koko kaupassa, ja olin jo valmis poistumaan) The Casual Vacancy. Se on julkaistu tänään suurella kohulla.

Myyjä: Mistähän se olisi tulossa... joo, on sitä varmaan tulossa. Haluatko varata?

Minä: En, ajattelin, että jos sattuisi paikalla olemaan, niin ostaisin.

Myyjä (ystävällisesti ja avuliaasti): Tänään on tullut varastoon kirjoja, minäpä käyn katsomassa vielä.

Odottelen. Myyjä palaa syli täynnä muita kirjoja: Ei ollut varastossa.

Minä: Kiitos.

Kävelin parkkihalliin ja totesin saaneeni pysäköintivirhemaksun. Olin laittanut parkkikiekon kellonajan väärin. Harmistuneena omasta huolimattomuudestani ja kaupungin ainoan peruskirjakaupan suppeasta valikoimasta menin kahville. Vettä satoi kaatamalla. Puhelin ilmoitti minun saaneen sähköpostiviestin. Amazon.com ilmoitti, että The Casual Vacancy on toimitettu minulle ekirjana.

:)


Kirjaostoksilla 1
Kirjaostoksilla 2
Kirjaostoksilla 3

Missä järjestyksessä lukea Le Guinin hainilaista sarjaa?

Viime aikoina olen nähnyt monenkin miettivän missä järjestyksessä Ursula K. Le Guinin hainilaiseen sarjaan liittyvät kirjat kannattaa lukea. Itse olen lukenut kirjat järjestyksessä: Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta ja Maailma, vihreä metsä, jotka olivat siihen aikaan ainoat suomennetut. Sen jälkeen luin Sisämeren kalastajan, jossa on kolme sarjaan liittyvää novellia, The Eye of the Heronin, joka on tai ei ole maailmaan liittyvä kirja ja lopulta käännösjärjestyksessä Kahdesti haarautuvan puun, Rocannonin maailman, Maanpakolaisten planeetan ja Harhakaupungin. Four Ways to Forgiveness ja The Birthday of the World -novellikokoelmat ovat vielä kokonaan lukematta.

Nyt varhaisimpien käännösten uudelleenlukukierroksella voin vain todeta tajunneeni, että järjestys meni päin tunturikoivua, eikä ihme että kokonaiskuvaa on saanut pähkäillä nyt tosissaan. Esimerkiksi ihmettelin pitkään miksi Liittoa kutsutaan joissain kirjoissa Ekumeeniksi ja joissain ei, mutta pistin sen aluksi vaihtuneiden kääntäjien piikkiin (katsokaas, logiikka toimii). Älkää siis lukeko kirjoja samassa yllä mainitussa järjestyksessä kuin minä jos se on mahdollista. Uusintakierrokseni on vielä kesken, mutta selkiyttääkseni ajatuksiani päätin tehdä ansibelin ja Liiton eri vaiheisiin perustuvan kronologisen järjestyksen sarjan kirjoista:

1. Osattomien planeetta
2. Maailma, vihreä metsä
3. Rocannonin maailma
4. Maanpakolaisten planeetta
5. Harhakaupunki
6. Pimeyden vasen käsi
7. Kahdesti haarautuva puu

Novellit näiden jälkeen. The Eye of the Heron ihan milloin vaan.

Hieman perusteluja (ei varsinaisia spoilereita, mutta herkkien ei kannata lukea seuraavaa tähtien välissä olevaa osiota):


***********************

1. Osattomien planeetassa ansibelia ei vielä ole keksitty, Liittoa ei vielä ole.
2. Maailma, vihreä metsässä Liitto on perustettu 18 vuotta aiemmin ja ansibeli esitellään terralaisille siirtolaisille ensimmäistä kertaa.
3. Rocannonin maailmassa Liitto on voimissaan, mutta niin myös vihollinen, ansibeli on ollut käytössä selkeästi jo pitempään.
4. Maanpakolaisten planeetassa Liiton olemassa olo epäselvä, teknologia unohtunut.
5. Harhakaupungin tapahtumat ovat jatkoa Maanpakolaisten tapahtumille pienellä aikahyppäyksellä eri planeetalla.
6. Pimeyden vasemmassa kädessä Liiton uusi versio Ekumeeni on perustettu ja
7. Kahdesti haarautuvassa puussa eletetään Ekumeenin aikaa ennen Sisämeren kalastajan novelleja.

Muokattu:

Four Ways to Forgivenessin novellit sijoittuvat Ekumeenin aikaan Pimeyden vasemman käden jälkeen, todennäköisesti ennen Sisämeren kalastajan novelleja. The Birthday of the Worldin ja The Wind's Twelve Quartersin (Pimeälipas ja muita kertomuksia) novellit vaihtelevat ajallisesti. The Eye of The Heronin voi lukea missä kohtaa tahansa.

*************************


Näin minä sen olen järjestellyt itselleni, mutta varaan oikeuden muuttaa järjestystä, jos loppujen uudelleen luettavien kirjojen kohdalla huomaan muistin/logiikan pettäneen tai ilmenee uusia ajallisia seikkoja. Korjata saa muutkin jos huomaa minun tehneen vihreen. Täytyy vielä myöntää, että ensimmäisiä kirjoja lukiessani en osannut edes kiinnittää huomiota aikajärjestykseen ja Sisämeren kalastajan novellit olen autuaasti unohtanut. Mutta luen ne uudelleen kunhan pääsen siihen vaiheeseen.

Nyt sitten pyyhin pöydän tyhjäksi.

Viuh, viuh.

Sillä... kirjailija itse on vastannut kotisivullaan kysymykseen missä järjestyksessä? Alla lainaukset ja minun käännökseni.

OK, so, very roughly, then:
Rocannon's World, Planet of Exile, City of Illusions: where they fit in the "Hainish cycle" is anybody's guess, but I'd read them first because they were written first. In them there is a "League of Worlds," but the Ekumen does not yet exist.

Ursula K. Le Guin aloittaisi siis kirjojen julkaisujärjestyksessä: Rocannonin maailma, Maanpakolaisten planeetta ja Harhakaupunki, kun kaikissa esiintyy Maailmojen liitto, mutta ei Ekumeenia.

Then you could read The Word for World is Forest, The Left Hand of Darkness, The Dispossessed, in any order. In Dispossessed, the ansible gets invented; but they're using it in Left Hand, which was written fifteen years earlier. Please do not try to explain this to me. I will not understand.

Maailma, vihreä metsän, Pimeyden vasemman käden ja Osattomien planeetan voi lukea seuraavaksi missä järjestyksessä tahansa. Osattomissa keksitään ansibeli, mutta Vasemmassa kädessä sitä jo käytetään, vaikka kirja on kirjoitettu paaljon aikaisemmin. Kirjailija ei tunnu ymmärtävän, miten tämä olisi selitettävissä. Sitä sattuu. Muistammehan myös, että vaikka ansibeli keksitään vasta Osattomissa, se mainitaan Rocannonissa ensimmäistä kertaa kirjallisuuden historiassa.

Then in the collection of stories A Fisherman of the Inland Sea, the three last stories are Ekumenical, and we even finally find out a little about Hain, where it all began. The story suite Four Ways to Forgiveness is part of that universe, and so is the novel The Telling. But I have to warn you that the planet Werel in Four Ways is not the planet Werel in Planet of Exile. In between novels, I forget planets. Sorry.

Sitten voi lukea Ekumeeniset Sisämeren kalastajan, Four Ways to Forgiveness ja Kahdesti haarautuvan puun. Forgivenessin Werel-planeetta ei kuulemma ole sama planeetta kuin Maanpakolaisissa. Kirjailija on välillä huonomuistinen.

The Eye of the Heron may or may not be set in the Hainish universe; it really doesn't matter.

The Eye of the Heron ei tiedä mihin sijoittuu, eikä sillä ole niin väliäkään. Raija kuitenkin suosittelee kirjaa. Se on hyvä.

Että silleen. Kiitos Ursula, tämä helpotti. Tai sitten ei. Pitäydyn omassa järjestyksessäni. Ai niin… minähän olen jo lukenut kirjat väärässä järjestyksessä. Loppujen lopuksi, kirjojen lukujärjestyksellä ei ole suurta merkitystä oikeastaan muiden kuin Maanpakolaisten planeetan ja Harhakaupungin kohdalla. Tärkeämpää on sarjaa lukiessa oivaltaa kuinka upean maailmankaikkeuden Le Guin on luonut ja miten onnistuneesti hän sen ohessa käsittelee eri teemoja. Huomenna tulossa arvostelu Maailma, vihreä metsä -kirjasta. Ja sekin väärässä järjestyksessä ennen Osattomien planeettaa.

Positiivisesti ekirjoista

Alaotsikko: Miten olen päätynyt tykkäämään ekirjoista: subjektiivinen katsaus

Välillä tuntuu, että julkisuudessa kirjoitetaan ekirjoista pääasiassa hieman negatiiviseen tai valittavaan sävyyn, silloin kun ne yleensä julkisuutta saavat. Silti yhä useammat ihmiset niin tuttavapiirissäni kuin blogimaailmassakin hankkivat sähköisten kirjojen lukulaitteita ja toteavat ne jopa hyviksi hankinnoiksi. Kritiikki on toki paikallaan (hinnoittelu, DRM-suojaus, saatavuus yms.), mutta ajoittain kirjoitukset saavat sävyjä, jotka muistuttavat alla olevasta Lauri Järvilehdon Uhkaava keksintö on kiellettävä -kirjoituksesta:

"1900-luvun alussa kuuluisa amerikkalainen säveltäjä John Philip Sousa aloitti kiivaan kampanjan uutta musiikintekijöitä uhkaavaa teollisuudenalaa vastaan. Sousan mukaan uusi keksintö johtaisi musiikintuotannon rappioon.

Jos ihmelaite päästettäisiin markkinoille, ei muusikoille riittäisi enää töitä. Kaiken lisäksi teknologian seurauksena kukaan ei enää pitäisi mielekkäänä uuden musiikin säveltämistä. Musiikki kuihtuisi pois taiteenalana.

Sousan lobbaus johti jopa niin pitkälle, että USA:n kongressissa ajettiin lakimuutosta, jonka seurauksena laitteiden myynti tehtäisiin laittomaksi.

Kyseessä oli gramofoni."

Muistelenpa joidenkin protestoineen kun siirryttiin vinyylilevyistä cd-levyihin, että musiikin aitous katoaa ja ne asiaan kuuluvat rahinat ovat nyt mennyttä. Pitää ostaa vielä uusi laitekin, kun levysoitin ei pyöritä cd:tä. Vastustusta löytyy aina, mutta tuskin se kirja mihinkään katoaa – oikeasti. Kirjailijan teksti on kirjan tärkein anti joka tapauksessa, oli se sitten painetussa tai sähköisessä muodossa.

Ostin ensimmäisen lukulaitteeni Readerin vuoden 2010 toukokuussa, koska olin juuri saanut Hugo-ehdokaskirjat sähköisessä muodossa luettavaksi. Kirjoitin käyttökokemuksistani blogissani kuvien kera. Vaikka tuosta on kulunut vasta (!) vajaat kaksi vuotta, paljon on vettä virrannut Jätkänkynttilän ali sen jälkeen. Alussa minulla oli pdf-muotoisia tekstejä joiden muuntamiseksi epubeiksi käytin Calibre-ohjelmaa. Calibre, josta siitäkin kirjoitin oman E-kirjojen hallinnointi -blogikirjoituksen, on yhä käytössäni ja ylläpidän sillä ekirjastoani. Olen Readerin jälkeen hankkinut käyttööni myös Kindlen, johon siihenkin olen varsin tyytyväinen. Nykyään ostan vain epub tai mobi-formaattisia kirjoja.

Olen kirjojen suurkuluttaja. Ostan nykyään lähes kaikki lukemani kirjat ja enemmänkin, mikä tarkoittaa että kotiini ilmestyy vuosittain 100-200 uutta kirjaa. Tuo määrä vie paljon tilaa (kirjahyllytirkistelyä täällä n. 100 kirjaa sitten). Nyt joku tietenkin ihmettelee miksi ostan kirjat, enkä lainaa niitä kirjastosta, mihin vastaan, että katsoin kahdeksisen vuotta sitten helpommaksi, nopeammaksi ja jopa edullisemmaksi hankkia kirjat omiksi kuin jatkuvasti kaukolainailla niitä (aina ei kotimaastakaan löytynyt, eikä jostain syystä kirjasto halunnut tilata ulkomailta, mitäs siinä sitten teet?)

Vaikka olen jo neljäkymmentä vuotta hypistellyt, silitellyt ihastuksesta uusien kirjojen kansia, tuoksuttanut tuoreen painomusteen tuoksua ja ollut aina ilahtunut kun olen kirjan lahjapaketista löytänyt, olen siirtynyt pikkuhiljaa mielummin ekirjojen käyttäjäksi. Minä pidän ekirjoista. En ymmärrä miksei niistä voisi saada yhtä hekumallisia tuntemuksia kuin paperikirjoistakin. Tilasin viimeisimmän ekirjani eli Robin Hobbin City of Dragonsin ennakkoon Kindle Storesta. Odotin ilmestymispäivän aamulla jännityksellä milloin kirja ilmestyisi koneelleni ja kun se sitten pelmahti lukuohjelmaan, avasin sen ja ihastelin kaunista selkeää taittoa ja käytettyjä fontteja. Siirsin kirjan lukulaitteelleni ja olin onnellinen. The City of Dragons ja kymmenet muut kirjat lähtivät mukaani työmatkalle.

Ekirjoja pidetään yleensä halpojen pokkarien kilpailijoina. Koskapa minulla on paljon kiinni kurottavaa genrekirjallisuuden menneisyydestä, niin ostan myös paljon ”vanhoja” kirjoja, joista on usein tarjolla jo/vain halvat pokkariversiot. Niiden hinnoille jälkeenpäin tuotetut ekirjat eivät tunnu pärjäävän, mutta siitä huolimatta valitsen mielummin ekirjan tilasyistä. Lisäksi hyvin tehdyt ekirjat ovat laadultaan kovakantisten tasoa. Jopa kuvitetut teokset toistuvat erinomaisina ja kartat sekä tekstit saadaan interaktiivisiksi. Usein ostan kuitenkin uutuuksia ja siksipä minulle ekirja on nimenomaan kovakantisten kirjojen todellinen vaihtoehto. Maailmalla ekirjat ilmestyvät useimmiten samana päivänä kuin kovakantisetkin, eikä jopa lähes vuotta myöhemmin kuten pokkarit. Näin esimerkiksi aiemmin mainitsemani City of Dragons, jonka hinnaksi tuli 8,7 euroa, mikä on varsin kohtuullinen uutukaisesta, eikä tarvinnut maksaa postikuluja, eikä myöskään odotella viikkoja toimitusta postitse. Halvempiakin hintoja löytyy, sillä aina ei tarvitse sentään Kindlen tuotteita ostaa, vaan muitakin myyjiä on yllin kyllin.

Ostan yhä lähes poikkeuksetta suomenkieliset kirjat paperiversioina. Meillä ei Suomessa vielä oikein toimi ekirjojen tuotanto. Yleis- ja tietokirjallisuutta löytyy, mutta genrekirjallisuudessa tarjonta on aika rajattua. Esimerkiksi Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ei ollut heti ilmestyttyään myytävänä ekirjana, mutta ostin sen myöhemmin kannatuksen vuoksi. Toivottavasti Rajaniemen seuraavan kirjan käännös on saatavilla ekirjana yhtä aikaa kuin paperisenakin. Tiedän kumman valitsisin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Minä käperryn flunssaisena sohvalle kindlen kera ja jatkan lukemista ja kuuman teen nautiskelua.

PS: Gummerus ystävällisesti ilmoitti, että Rajaniemen Fraktaaliruhtinas ilmestyy syksyllä yhtä aikaa niin perinteisenä kuin ekirjanakin.

SF ensyklopedia ja SF Gateway avautuivat

Science fiction -kirjallisuuden ensyklopedia on nähnyt päivänvalon internetissä, kun sen beta-versio julkaistiin eilen iltasella. Ensyklopedia ei ole vielä täysin valmis. Sen pääkirjoittajien John Cluten, David Langfordin ja Peter Nichollsin mukaan tällä hetkellä on koossa 3/4 tekstistä ja loput on tarkoitus saada kasaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Sen lisäksi tarkoitus on tietenkin päivittää kantaa jatkossa tarpeen mukaan.

Jonkin aikaa jo ehdin selailemaan sivustoa ja ihan kiva paketti se onkin, etenkin Teema, Media ja Kulttuuri-osiot. Tokihan sitä voi käyttää ihan puhtaasti kirjailijoiden ja heidän tuotantonsa selailuunkin. Ensyklopediaa on ollut koostamassa edellämainittujen henkilöiden lisäksi suuri joukko asiantuntevaa porukkaa. Kulttuuri-osiosta löytyy Suomi-sivukin.

SFE Encyclopedia of Science Fiction julkaistiin osana brittikustannusyhtiö Gollanczin (Orion Publishing Group) avaamaa SF Gatewayta, joka mainoslauseen mukaan on uusi sivusto, joka tuo tuhansia klassisia SF/F teoksia saataville ensimmäistä kertaa e-kirjoina. Pikainen sivuston selaus kertoo, että jonkinmoista on jo tarjolla, mutta kaikki linkit eivät ihan toimi. Odotettavissa on kuitenkin vielä sivustolle kehitystä ja laajenemista. Tällä hetkellä on tietojen mukaan saatavissa 800 e-kirjaa ja ensivuoden loppuun mennessä pitäisi luku olla 3000.

Kyseessähän on siis tietenkin kaupallinen sivusto, mutta koskapa olen e-kirjojen innokas kuluttaja nykyään, niin toki kannatan toimintaa, varsinkin jos tarjolle tulee kirjoja, joiden levikki on ollut vähäistä ja niiden saanti jopa vaikeaa ja e-kirjojen hinnat ovat kohtuullisen edullisia. Nyt kun vielä saisi genrekirjoja suomeksikin e-kirjoina! Joidenkin loppuunmyytyjen paperiprintti käännösten omaksi metsästäminen on ollut suorastaan tuskallista ja vuosikausia vievää toimintaa.

Kirjahyllytirkistelyä

Tammikuussa törmäsin Flavorwire.comin artikkeliin, jossa kerrottiin ja näytettiin joidenkin kuuluisuuksien kirjastoja. Puolitoista vuotta sitten hehkutin jo blogissani Neil Gaimanin kotikirjaston ihanuutta ja teenpä sen uudelleen.

Lisää kuvia Gaimanin kirjastosta löytyy täältä. Katso ja ihastu! Flavorwiren jutussa minua kiehtoi ensi silmäyksellä näyttelijä James Stewartin kodista otettu kirjastokuva (artikkelissa virheellinen etunimi):

Siinä on kotoinen ja lämminhenkinen tunnelma, sellainen kirjastohuone, jossa oikeasti luetaan ja viihdytään muutenkin. Samankaltainen fiilis tuli myös Frank Sinatran lukunurkkauksesta, vaikkakaan en tuntikausia Frankin tuolissa viihtyisi. Mutta kirjahyllykkö näyttää siltä kuin siihen olisi kertynyt kirjoja, ei sellaiselta, joka olisi kerralla koottu.

Sen sijaan Lagerfeldin ja Oprahin kirjastot eivät olleet kutsuvia lainkaan, kirjamääristä huolimatta. Diane Keatonin kirjasto tilana on kiinnostava, mutta ei kovin viihtyisä. Tarkoituksena onkin varmaan hakea kirja ja mennä muualle lukemaan ja viihtymään kirjan kanssa.

Minun kirjahyllyni on ollut parin vuoden ajan jatkuvassa myllerryksessä. Milloin tilaa on ollut liian vähän ja kirjat lattialla kasoissa odottamassa aakkostamista, lisähyllyä jne. Nyt kymmenkuntaa kirjaa lukuunottamatta kirjani ovat hyllyissä, kirjailijat oikeassa aakkospaikassa, joskin tarkempi aakkostaminen ja sarjojen järjestely on vielä kesken. Toivottavasti kesällä on siihen enemmän aikaa ja inspiraatiota. Niin tai näin, päätin napsia muutaman kuvan omasta kotikirjastostani, sellaisena kuin se nyt on. Väkisinkin tulee verrattua noihin upeisiin kirjastoihin omaansa, mutta en ole rikas enkä kuuluisa, tilaa on rajallisesti ja joudun vieläpä itse siivoamaan ja pyyhkimään pölyt :) Olen tarkoituksella jättänyt hyllyihin väljää tilaa, että uusien kirjojen sijoittelu ei vaadi liian laajaa kirjojen siirtelyä.

Ensimmäinen seinällinen: kirjailijat A-M

Toinen (puolikas) seinällinen: kirjailijat M-T, antologiat, (järjestelemättömiä) sarjakuvia

Ovenpielen hylly: kirjailijat T-Z Miltä teidän kirjahyllynne näyttävät? Mikä noista kuuluisuuksien kirjahyllyistä viehättää silmää?

Ekirjojen hallinnointi

Monilla runsaasti kirjoja omistavilla ihmisillä on varmastikin tapana järjestellä kirjansa hyllyihin jollain tavalla: kirjailijan nimen mukaan, genren mukaan, koon mukaan, värin mukaan jne. Sama on edessä nyt kun sähköiset kirjat ovat pikkuhiljaa lisääntymässä. Jotenkin myös e-kirjat pitää saada järjestykseen ja helposti löydettäviksi. Minulle e-kirjoja on kerääntynyt tietokoneeseeni viiden vuoden aikana lukuisia. Osa niistä on sähköisiä novelleja, osa täyspitkiä kirjoja. Hankin viime vuonna lukulaitteen (ks. blogikirjoitus siitä) ja e-kirjojen hankinta on lisääntynyt sen jälkeen suhteessa paperikirjoihin.

Viikko sitten ostin eLibriksestä kolme Conn Igguldenin Valloittaja -sarjan kirjaa ePubeina. Maksettuani kirjat latasin ne, ja yllätyksekseni huomasin, että minulla oli kolme samannimistä kirjaa. Jokainen osa oli sähköisessä muodossa sarjan nimellä. Pistin tietenkin palautetta, ja yllätyin kuinka positiivisesti se otettiin vastaan. Ilmeisesti jokainen e-kirja-asiakas on tässä vaiheessa iloinen asia. Tämä ei ole ainoa tapaus, että ostetun e-kirjan tiedoissa on puutteita, mutta yleensä kirjan nimi- ja tekijätiedot toki ovat oikein.

Jäin miettimään olisiko sähköisille kirjoille jonkinlaista hallinnointiohjelmaa, jolla voisin selkeyttää tilannetta. Törmäsin yhdessä ulkolaisessa foorumissa keskusteluun, jossa kehuttiin Calibre - E-book managementia, ja koskapa sovellus on ilmainen, latasin sen koneelleni koekäyttöön. Olen innostunut ohjelmasta, en ainoastaan sen vuoksi, että voin hallinnoida kirjojen metatietoja ja korjata pdf, doc ym. tiedostoina olevien kirjojen nimi- ja tekijätietoja, vaan voin muuttaa tiedostot myös ePub-formaattiin ja viedä lukulaitteeseeni.

Kuva1: Loin koneelleni kansion nimeltä Ekirjasto, jonne olen ladannut ennen kuvassa näkyvää latausta 150 sähköistä kirjaa. Kuvassa näkyy koe-tagillä merkityt (tätä kirjoitusta varten tehty hakusana) kirjat listattuna, ja niiden joukossa on Igguldenin kolme Valloittaja -sarjan kirjaa, joista ei nimen perusteella erota mikä on osa 1, 2 tai 3.

Kuva 2: Niinpä päätin korjata kirjan nimeä.

Kuva 3: Samalla lisäsin kirjalle sarjan nimen.

Kuva 4: Korjattuani myös muiden kirjojen nimiä ja lisättyäni sarja-tiedot, Ekirjastossani kirjat sijoittuivat aakkosjärjestykseen, ensin kirjailijan ja sitten kirjojen nimen mukaisesti. Kuvassa sinisellä näkyvä Valenten Palimpsest, jonka sain viime vuonna Hugo-paketin mukana pdf-tiedostona, ja joka omituisen nimeämisensä vuoksi näytti lukulaitteessani hyvin epämääräiseltä (ks. Sähköisen kirjan lukulaite -kirjoitus), on nyt sievästi ja oikeaoppisesti nimetty ja pdf:n lisäksi ePub-tiedostonakin, silläpä tein sille formaattimuunnoksen, kuten muillekin pdf-tiedostoina oleville kirjoillenikin:

Kuva 5: Cherie Priestin Boneshakerin muunnos pdf:stä ePubiksi. Asetin Calibressa heti alussa tiedot sähköisen kirjan lukulaitteestani, ja nyt ohjelma on synkronissa Reader Libraryn kanssa. Miten sitten kävi Igguldenin Valloittaja -kirjojen Readerissa?

No, huonosti. Tämä johtunee siitä, että kirjat ovat DRM-kopiosuojattuja. Pystyn muuttamaan tiedoston nimen näennäisesti Ekirjastooni ja muokkaamaan sen metatietoja, mutta kun kirja siirtyy lukulaitteeseen, se pysyy siinä muodossa kuin missä olen sen ladannut myyjältä. Eli siis ilmeisesti vain myyjä tai kustantaja voi muuttaa DRM-suojatun kirjan vaillinaisia tai puutteellisia tietoja lopullisesti. Hyvä puoli on kuitenkin se, että Ekirjastossani kirjat ovat selkeästi nimettyinä ja löydän ne helposti. Sähköiset kirjat, e-kirjat, ekirjat, tai miten nyt kukanenkin haluaa tuotteen nimen kirjoittaa, ovat jo arkipäivää yhä kasvavalle osalle lukijoista. Minua kiinnostaisi ostaa käännettyjä science fiction ja fantasia -kirjoja enemmänkin sähköisinä versioina, jos niitä vain sellaisina tarjottaisiin, jopa samalla hinnalla kuin paperisia kirjojakin.

Montako sarjaa kesken?

Pari ulkolaista bloggaajaa, Floor to Ceiling Books ja Bibliopunkk kävivät blogeissaan läpi, kuinka monta sarjaa heillä on kesken, siis sellaisia sarjoja, joista he ovat lukeneet vähintään yhden kirjan ja aikovat lukea loputkin ilmestyneet/ilmestyvät. Kävin pikaisesti läpi omat kirjani, tsekkasin kuuluvatko ne johonkin sarjaan ja onko sarjasta tulossa vielä kirjoja, jotka aion lukea. Luku saattaa heittää muutamalla sarjalla, sillä tarkistukseni oli todellakin pikainen.

Minulla on kesken 45 sarjaa, joista olen lukenut vähintään yhden kirjan, mutta aion lukea loputkin. Luku ei ole suuri verrattuna edellä mainittuihin bloggaajiin. Suurin osa sarjoista on sellaisia, joista kaikkia osia ei ole voinut vielä edes lukea, sillä ne eivät ole vielä ilmestyneet, esim. Ajan pyörä (Jordan/Sanderson), Tulen ja jään laulu (Martin), The Demon Cycle (Brett), The Memory of Flames (Deas), Herrasmiesroistot (Lynch) jne. Osasta kaikki osat ovat ilmestyneet, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan jokaista kirjaa (mm. Universumien tomu, Queen's Thief, Lyonesse, Amberin kronikat). Osa sarjoista vaatii muuten vain sopivaa hetkeä/lukufiilistä, jolloin tuntuu että voin jälleen lukea niitä, esimerkiksi Belgarionin taru (Eddings), The Rai-Kirah (Berg), The Acacia-trilogia (joka ei ole vielä valmiskaan, Durham), The Danilov Quintet (joka ei myöskään ole kokonaan vielä ilmestynyt, Kent), Riverside (Kushner) jne. Osa näistä sarjoista ei ole tarinoina jatkuvia, vaan tarinat sijoittuvat vain samaan maailmaan, esim. Bakerin The Company ja Le Guinin Hainilaissarja ja Pratchettin Kiekkomaailma.

En ole sinänsä huolissani näistä keskeneräisistä sarjoista. Luen ne joskus loppuun ja sillä ajalla kun ehdin. Jos luen. Suunnittelin alkuvuodesta, että tänä vuonna olisin yhden kuukauden aikana lukenut vain joitain aloittamiani sarjoja loppuun saakka, mutta jos fiilis ei tunnu oikealta, niin esim. eeppistä fantasiaa ei voi tuputtaa itseään lukemaan, jos mieli tekee lukea science fictionia. Lukukokemuksen pitää olla miellyttävä, ei pakkopullaa.

Minulla on kirjahyllyssäni kohtalaisen monta sarjaa, jonka lukemista en ole vielä edes aloittanut. Olen joskus aikoinaan mm. ostanut Steven Eriksonin The Malazan Book of the Fallen -sarjan ensimmäiset osat, ja vaikka en ole ehtinyt lukemaan niitä, olen kuuliaisesti ostanut seuraavatkin osat. Nyt minulla on hemmetin monta tiiliskivipokkaria hyllyssä odottamassa lukemista ja kun ne kaikki näkee siinä edessään kerralla, ja tajuaa kuinka suuri urakka niiden lukeminen on, niin kynnys aloittaa on entistä suurempi. Työkaverini, joka lukee Malazaneja jo toistamiseen, sanoo tekevänsä lukiessa muistiinpanoja selvyyden vuoksi. Tsiisus. Ilmeisesti ei ole kovinkaan nopeasti ja kevyesti luettavia kirjoja muutenkaan. Mutta jonain päivänä...

Onneksi on olemassa myös sarjoja, jotka olen saanut luettua kiitettävästi loppuun saakka, viimeisimmäksi Nälkäpeli-trilogian ja The Dancers at the End of Timen.

Mitenkäs teidän kirjahyllyissänne, montako sarjaa kesken?

Kirjamuuri

Amerikkalaiset tekevät muutakin kirjoilla kuin vain polttavat niitä (tai uhkailevat polttaa). He käyttävät niitä piristämään kaupunkiympäristöä. Ainakin Kansas Cityssä, josta seuraavat kuvat ovat peräisin.

Kyseisen kuvan ja seuraavankin on ottanut Jonathan Moreau (kannattaa käydä linkistä katsomassa kuvia isokokoisena). Kyseessä oleva rakennus on kaupungin keskuskirjasto ja sen parkkitilat. Täytyy sanoa, että tuollainen kirjastorakennus piristäisi kummasti myös täällä pohjoisessa, jossa maakuntakirjasto on kovin ankean näköinen, oli se sitten vaikka kuinka Alvar Aallon suunnittelema.

Kirjojen polttaminen ei ole mitään uutta, sillä on pitkä historia, joka koskee myös muita kuin uskonnollisia kirjoja. Kun seurasin tarkemmin Harry Potter -sarjaan liittyviä maailmantapahtumia, USA:ssa raportoitiin sarjan kirjojen useita eri polttamistapauksia ja sitäkin enemmän sanallista vastutusta oikeusistuimia myöten. Pari paavia ehti kausillaan tuomita velhopojan ja muistanpa yhden tapahtuman Saksastakin, jossa vanhemmat uhkasivat ottaa lapsensa pois koulusta, jos koulun kirjallisuuden opetuslistalta ei poisteta Pottereita. J.K. Rowlingin tapauksesta tuli mieleeni vuonna 1991 tehty elokuva, Closet Land, jossa lastenkirjailijaa syytettiin poliittisten viestien liittämisestä kirjoihinsa. Hieno elokuva, jossa oli kokonaiset kaksi näyttelijää, Madeline Stowe ja Alan Rickman (juuri se Rowlingin Kalkaroksen näyttelijä).

Kirjallisuus voi olla vaarallista, kynä miekkaa terävämpi jne. Vaikka hyvin usein kirjanpolttamiset tai tuhoamiset yleensäkin liittyvät uskonnollisiin ryhmittymiin ja aatteisiin, niin niitä ei voi hyväksyä mistään syystä. Sensuuria tapahtuu ja itsesensuuria sitäkin enemmän, ja piilossa tapahtuvana ne ovat ehkä vieläkin vaarallisempia vapaalle sanalle, kuin julkiset polttamiset. Siitä huolimatta minua kirpaisee joka kerta kun näen kirjan palavan.

Maailman mittakaavasta pieneen kylään: hieman henkilökohtaisempi kirjanpolttamistapaus :)

Kun olin pikkurillinkokoinen, saimme erään kuolinpesän kiinteistön oston yhteydessä melkoisen määrän kirjoja, mutta muistan, että kaikki niistä kirjoista eivät päätyneet kotimme kirjahyllyyn, vaan tulivat poltetuksi uuninpesässä. Ilman mielenosoituksia. Taisivat vanhemmistani poltetut kirjat olla vain tylsiä tai mitään sanomattomia, ehkäpä myös huonokuntoisia. Niistä, jotka säästettiin, muistan erityisesti maailman historiaan liittyvän tietokirjasarjan, jota lueskelin kohtalaisen vasta lukemaan oppineena. Jostain syystä Englannin kuningas Henry VIII vaimoineen kiinnosti minua erityisen paljon. Enkä ole tuosta kiinnostuksesta päässyt irti sen jälkeen. Hyvä, etteivät kaikki kirjat päätyneet tuleen.

Vaikka viimeisin kirjanpolttouhkaus jää toteuttamatta, niin Kansasissa olevan kirja-aiheisen muurin kirjojen joukosta löytyy aiheeseen yksi erittäin osuva teos: Ray Bradburyn Fahrenheit 451.

Kuva: wcb0028

Sähköisen kirjan lukulaite

Ostin joku viikko sitten sähköisen kirjan lukulaitteen, koskapa e-kirjoja on pikkuhiljaa tullut hankittua, ja Hugo-pakettikin tuli luettavaksi, eikä ajatus tuntikausien istuskelusta tietokoneen ääressä huvittanut. Minun e-kirjat ovat pääosin pdf-tiedostoja, vain muutama löytyy ePubina. En ole teknisten laitteiden asiantuntija ja pahoittelen jo etukäteen alla olevien kuvien laatuakin, tarkoitukseni on kertoa ihan tavallisen lukutoukan perustekstikirjan lukukokemuksista Sony Reader Pocket Editionilla PRS-300. Ja koska on ajankohtaista, testikirjani oli Catherynne M. Valenten Hugo-ehdokas Palimpsest, jonka sain Hugo-paketin yhteydessä pdf-muotoisena.

Readerin perusvalikko näyttää yllä olevan kuvan mukaiselta. Kirjoja voi etsiä mm. tekijän tai kirjan nimen mukaan, tai kirjanmerkkikohdasta hypätä siihen kohtaan, mihin on edellisellä lukukerralla jäänyt. Kätevä valikko sinänsä, mutta kun sain ladattua Readeriin kirjoja tietokoneen kautta, huomasin yllätyksekseni, että kun valitsin kirjoja kirjan nimen mukaan...

Valenten Palimpsest olikin Vale_978055338... Kuvassa zoomin yläosassa oleva untitled puolestaan on Wilsonin Hugo-ehdokas Julian Comstock. Hieman arvailuksi meni välillä mikä kirja on mikäkin. Toki, jotkut kirjan nimet tulivat ihan oikein, oikeaan paikkaan, tai sitten kirjan ja tekijän nimi ovat molemmat Title-tekstin yhteydessä. Pdf-tiedostojen nimet ovat joka tapauksessa oikein, joten en ihan ymmärrä mistä nuo väärät tai epäselvät nimet tulevat.

En lannistunut moisesta, kun kerran kirjat on ladattuna, ne ovat myös laitteella luettavissa. PRS-300:n etupaneelissa oikealla sivulla on nappulat 1 - 0, joilla voi tehdä valinnat valikoista. Kun valitsin Valenten kirjan, napautin Begin, teksti tuli luettavaksi.

Lukualueen alapuolella olevasta ympyrästä voi selata tekstia eteen tai taaksepäin. Vasemmalla äärimmäisenä olevasta nappulasta pääsee perusvalikkoon ja seuraavalla yhden valikon taaksepäin. Oikealla puolen olevat nappulat ovat zoomia ja kirjamerkkiä varten. Vaikka kuva on epäselvä, siitä saa käsityksen kuinka pientä kirjan teksti on perusnäytöllä. Ainakaan minun silmät eivät kestäneet pitkään tuon tihrustamista, vaan suosiolla painoin zoomia. Tekstiä voi zoomata kahteen otteeseen isommaksi, mutta ensimmäinen suurennos riitti minulle.

Teksti näyttää paperinkaltaiselta (ja teksti on terävää, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään), eikä näytössä ole taustavaloa, joka väsyttäisi silmät. Kun laitteeseen tottui, koin lukemisen jopa näinkin pieneltä näytöltä (pokkarikokoa, n. 10 * 7,5 cm) ihan ok kokemukseksi. Suurennoksella sivunkääntöjä piti tehdä kolme ennen kuin sivunumero vaihtui, mutta rytmiin oppi pian. Lukulaite painaa vain 220 g ja se on litteä, joten sen pitely luettaessa on kevyttä. Hieman alussa mietin minne asetella sormet, jotta ne eivät osuisi muille nappuloille kuin selausympyrään, ja sen koin hieman ärsyttäväksi.

Laitteen kovalevyllä on kapasiteettia 512 Mt, joten siihen mahtuu kerrallaan ladatuksi useita satoja kirjoja. Teknisten tietojen mukaan ladattava akku kestää 7000 sivukäännön paikkeille. Laitteen mukana tuli USB-kaapeli, ja laite ladataan tietokoneen kautta. Itse en asiaa ajatellut sen kummemmin, mutta paljon lukeva tuttavani kysyi: entä jos lähtee useaksi viikoksi lomalle, eikä mukana ole tietokonetta? Ehkäpä akku kuitenkin kestää jonkun viikon ajan kuitenkin superlukijoillakin.

Pdf-kirjan lukemiseen Sony Reader Pocket Edition tuntuu kelpaavan ihan hyvin. Olen ollut tyytyväinen. Tarkoitukseni oli tässä vaiheessa hankkia jokin perusmalli, ja ehkä jonain päivänä, kun sähköisten kirjojen lukulaitteet vielä hieman kehittyvät, katson tilannetta uudelleen. Kyllä tällä laitteella tällä hetkellä tämän vuoden Hugo-ehdokkaat saa joka tapauksessa luettua.

Lisäys: Nyt kun käyttökokemusta on kertynyt yli 10 kirjan lukemisesta pdf-muotoisena, en suosittele Readeria siihen tarkoitukseen. Liekö yksikään lukulaite soveltuu pdf-formaatille hyvin. Huono formaatti, mutta koskapa kirjakauppiaat sitä myyvät, niin sitä on ostettava, jos ePubia ei ole saatavilla. Lukeminen kyllä onnistuu, mutta joskus sivu ei toistu niin kuin pitäisi. Mutta kuten aiemmin sanoin, olen saanut melkein kaikki Hugo-ehdokkaat luettua, joten lukulaite on hoitanut osuutensa.

Lisäys2: Olen lukenut nyt myös joukon ePub-formaatissa julkaistuja kirjoja/novelleja, ja pidän Readeria erinomaisena siihen tarkoitukseen. Kakkoskuvan mukaista kirjan nimen/kirjailijan nimen sekoittumista ei esiinny tässä formaatissa. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Lukulaite on ollut hyvä hankinta kaikenkaikkiaan ja se on tullut jäädäkseen käyttööni. Jossain vaiheessa kun laitteet vielä hieman kehittyvät, hankin ehkä paremman kuin perusmallin, mutta tämäkin riittää toistaiseksi.

Jos joku kaipaa enemmän laitteen teknisiä tietoja ja niin niitä löytyy mm. Sonyn omalta sivulta tai Wikipediasta.

Kirjaostoksilla3

Hoidin tässä vähän aikaa sitten työkaverini kissaa hänen ollessa matkalla, ja työkaverini yllätti minut antamalla kiitokseksi lahjakortin kirjakauppaan. Olen venyttänyt kirjaostoksille menoa, koska epäilin, etten löydä mitään ostettavaa paikallisesta. Tänään sitten vihdoin piipahdin kauppaan katsomaan, josko Terry Pratchettin Aikavaras jo löytyisi hyllystä. Ja löytyihän se.

Mutta löytyi muutakin...

Olin äimänkäkenä, kun selailin hyllykköä. Valikoima oli uudistunut ja hyllystä löytyi jopa pienkustantamon kirjoja... no ainakin yksi. Toki Meyerin vampyyrit oli edelleen hyvin edustettuina, mutta nyt hyllyssä oli yksi Neil Gaimanin Hämähäkkijumala, joka lähti mukaani, Herbertin Dyyni, joka sekin hyppäsi syliini. Olen lukenut kirjan joskus kauan sitten, mutta minulla ei ollut sitä itselläni.

Kun näin Robin Hobbin Dragon Havenin ja Jordan/Sandersonin The Gathering Stormin, teki mieleni ostaa ne vain sen vuoksi, että osoittaisin kirjakaupalle heidän tehneen oikeita valintoja valikoimiinsa. Harmi, että omistan jo kirjat. Hyllystä löytyi vielä myös Ian Banksia, Alistair Reynoldsia ja Eoin Colferia ja muitakin kiinnostavia... säästän niitä seuraavalle käynnille.

Voi, että tykkään sinusta kirjakauppa.

Vilkaisin vielä nuortenkirjat, sillä joskus sinne piiloutuu teoksia, joita minäkin luen. Tällä kertaa mitään uutta ei sieltä löytynyt, mutta ohikulkeva myyjä ehti kysyä voisiko hän auttaa. Hienoa palvelua. Ja eikun maksamaan. Pistin kirjat tiskille, ja tarjosin kanta-asiakaskortin, lahjakortin ja maksukortin. Myyjä kumartui eteenpäin ja kysyi olisiko minulla tarvetta paristoille, ne kun on tarjouksessa.... ???

No, eipä ollut tarvetta. Ehkä joskus toiste menen kirjakauppaan ostamaan paristoja.

Kirjaostoksilla 1

Kirjaostoksilla 2

PS: Kiitokset Kristinalle, että sain hoitaa suloista Helmiä, ja vieläpä sain pari kirjaakin siitä hyvästä.

Kirjajoulukalenterin 24. luukku

Viimeisessä luukussa:

George R.R. Martinin nimikirjoitus kovakantisessa ja kuvitetussa Valtaistuinpelissä. Nimmari on tältä vuodelta Finncon 2009 -tapahtumasta.

Martin on ollut viimeisten viiden vuoden ajan kirjailija, jonka teokset ovat tehneet minuun suurimman vaikutuksen. Ei ainoastaan Tulen ja jään laulu -sarja, jolle olen perustanut vuonna 2007 fanisivutkin, vaan myös muu tuotanto; erityisesti Fevre Dream ja massiivinen novellikokoelma GRRM: A RRetrospective.

Olen kovin kehno photoshoppaaja, mutta kaikella kunnioituksella seuraavan kuvan myötä toivotan Teille kaikille:

Kirjajoulukalenterin 23. luukku

Jouluaaton aatto ja 23. luukun takaa ilmestyy:

Robin Hobbin nimikirjoitus The Farseer -trilogian kolmannessa kirjassa Assassin's Quest.
Robin Hobb on J.K. Rowlingin ohella yksi niistä kirjailijoista, jota kunnioitan myös ihmisenä kirjailijan takana. Kannattaa seurata hänen kirjoituksiaan uutisryhmässään ja livejournalissaan, niin Hobbin kuin Lindholmin nimelläkin (Lindholmin vanhat tekstit livejournalissa, uudet päivitykset kotisivulla). Joskus blogeihin kirjoitetut tarinat ovat kuin mininovelleja.