Katsaus kirjavuoteeni 2021

Vuosi 2021 oli toinen perättäinen vuosi, jolloin sain luettua keskimääräistä enemmän kirjoja. Tähän ovat vaikuttaneet äänikirjat, jotka ovat vaivattomia kuunnella muun tekemisen tai matkaamisen ohessa. Ja kyllä, jopa koronavuonna -21, olen liikkunut autolla mm. kansallispuistoihin ja junalla etelään. Luonto on ollut entistä tärkeämpi henkireikä lukemisen rinnalla. Vaikka blogiin asti ei lukemiset juuri ole päätyneet, vuonna 2021 luin 140 kirjaa. Viime vuotiseen verrattuna laskua on toki 35 teoksen verran, mutta mukaan on tänä vuonna mahtunut enemmän yli 600-sivuisia teoksia. Pisin oli David Foster Wallacen Päättymätön riemu (1061 sivua). Keskimäärin kirjojen pituus oli arviolta 340 sivua Goodreadsin ja joidenkin äänikirjojen arvioitujen pituuksien mukaan.

Olen jälleen lukenut enemmän miesten kirjoittamia kirjoja, mikä johtuu siitä, että keskityin esim. Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan uudelleenlukuun. Olen edennyt sarjan suomennosten osaan 11. Aloitin myös Stephen Kingin Musta torni -sarjan, jonka kanssa etenin osaan 4. Molempien sarjojen lukeminen jatkuu ensi vuonna tavoitteena saada ne loppuun. Myös Isaac Asimovin Säätiö-trilogia on edennyt kaksi kirjaa. Ensi vuonna kolmas. Vuoden aikana sain lisäksi Sergei Lukjanenkon Varjojen valtakunta -sarjan loppuun. Pidin sarjasta enemmän kuin odotin. Jean M. Untinen-Auelin paleofiktiivisen Maan lapset -sarjan neljä ensimmäistä kirjaa tuli myös kuunneltua. Tai ensimmäisen osan, Luolakarhun klaanin, olen lukenut aiemmin. Tämä sarja on ollut erityisesti ajomatkojen ja laboratoriotyöskentelyn taustakuuntelemista. Muuten en olisi tainnut siitä selvitä. Vielä olisi pari kirjaa sarjasta jäljellä, joten ehkä ensi kesälomamatkalla.

 

Sarjojen väliin ei ole mahtunut montaa englanninkielistä teosta, joten niiden määrä on tänä vuonna romahtanut. Yli puolet kirjoista on itse asiassa kuunneltu. Olen ollut läpi vuoden Storytelin asiakas. Spefin lisäksi äänikirjoina on tullut kuunneltua dekkareita. Niiden taso ei ole ollut kovin hääppöinen (makukysymys varmaankin), vaikka viihdyttäviäkin tapauksia on löytynyt. Paperikirjojen määrä on lisääntynyt hieman, sillä olen hyödyntänyt kirjaston palveluja.

Olen lukenut paperisena mm. Markku Sadelehdon toimittamia Outoja tarinoita -antologioita neljän teoksen verran. Kauhunovellit ovatkin olleet kiinnostavaa antia tänä vuonna. Olen viihtynyt kauhun parissa muutenkin ja jatkan linjaa todennäköisesti ensi vuonnakin.

Kirjojen julkaisuvuosikymmen noudattelee perinteistä kaavaa keskittyen viimeisimpiin vuosikymmeniin. Ei mitään uutta siinä. Ahkerin lukukuukausi oli syyskuu. Pidin lomani elo-syyskuussa.

Vuoden parhaat tai muuten mielenkiintoisimmat lukukokemukset olivat

italialaisen Dino Buzzatin Noiduttu takki ja muita kertomuksia -novellikokoelma

saksalaisen Marc-Uwe Klingin QualityLand,

ruotsalaisen Karin Boyen Kallokaiini,

 

kiinalaisen Chen Quifanin Jättömaa, 

brittiläisen Roald Dahlin Nahka ja muita novelleja -kokoelma, sekä 

amerikkalaisen N.K. Jemisinin Viides vuodenaika -suomennos.

Suosittelen kaikkia!

Katsaus kirjavuoteeni 2020

Lukutavoitteeni vuodelle 2020 oli 50 kirjaa, jota nostin pari kertaa 25 kirjalla, kunnes päätin katsoa minkä verran yli 100 kirjaa tulisi luettua. Lopullinen saldo oli 176 kirjaa. Ennästysmäinen lukema minulle ja selitys näkyy alla olevista tilastoista.

Viime vuoden tasapuolinen sukupuolijakauma kirjailijoissa solahti takaisin entisille raiteille, kun miehien kirjoittamia kirjoja tuli luettua vajaa parikymmentä enemmän kuin naisten. Huikean suuri ero oli kuitenkin kielessä, sillä 80,7 % lukemistani oli suomenkielisiä. Trendi on ollut näkyvissä jo aiemminkin, mutta jatkuuko se tulevina vuosina, jää nähtäväksi.

Viime vuosikymmen näkyy nyt kokonaisuudessaan tilastossa ja on ilmeistä, että yli 70 % luetuista on ilmestynyt joko alkuperäiskielisenä tai käännöksenä 10-luvulla. Luin kirjoja kuitenkin 16 eri vuosikymmeneltä, joten siinä mielessä hajontaa löytyy ja vanhempiakin teoksia on lukemistoon kuulunut, vanhimpana Beowulf, jonka alkuperäisversio on <1500.

Koska luin 176 kirjaa, eli 14,7 kirjaa keskimäärin kuukaudessa, on melko arvattavissa, että yhtään nollakuukautta ei tänä vuonna ollut. Vähiten luin touko-kesäkuussa.

Seuraava grafiikka kertoo syyn miksi kirjamääräni tänä vuonna lisääntyi selkeästi. Äänikirjat. 73,3 % lukemistani oli äänikirjoja. Enimmäkseen kuuntelin suomeksi, mutta myös englanniksi. Iso määrä kuuntelemistani suomenkielisistä äänikirjoista ei ollut spefiä, mikä johtuu siitä, että spefiä julkaistaan vähemmän äänikirjoina – ainakin aikuisille suunnattua. Kuitenkin äänikirjoina ilmestyivät esim. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille, Taru Sormusten herrasta ja Dyyni kaikkine osineen. Myös Stephen Kingiä löytyy äänikirjoina, vaikkakaan ei vielä kaikkia vanhempia teoksia, joita minulla on jäänyt välistä. Ehkä jonain päivänä. Englanniksi on saatavilla lähes kaikki sff-kirjallisuus mitä ilmestyy. Äänikirjat ovat lyöneet läpi 2020, mikä uutisoinnissakin näkyy. Minulle äänikirjat ovat olleet helpotus silmäongelmiin ja väsymykseen, eikä ole tarvinnut luopua kirjoista, vaikka tekstiä ei ole pystynyt lukemaan. Äänikirjoja voi kuunnella monesti silloinkin, kun kirjaa ei voisi lukea, joten siksi niiden kautta kirjojen määrä on kasvanut.

Tänä vuonna olen listannut uutena sarjat, eli mitä osia saan luettua niistä. Olen aloittanut vuoden aikana yhdeksän uutta sarjaa. Jatko-osia näistä tai aiemmin aloittamistani, olen lukenut niin ikään yhdeksän. Heikommin menee päätösosissa, sillä tiedostan, että en aina jaksa lukea sarjoja loppuun. Niinpä tuon enempää en ole sarjoja aloitellut, vaan pysytellyt standaloneissa. Olen kuitenkin iloinen, että viisi sarjaa olen saanut loppuun tänä vuonna.

Tähän liittyen teenkin ainoan ensi vuoteen liittyvän lukuhaasteen: luen Ajan pyörä -sarjan viimeisen osan loppuun ja vihdoin päätän sen 10 vuoden venyttelyn jälkeen. Minulla on koko vuosi aikaa.

Vuoden Top 10 -kirjat (sekalaisessa järjestyksessä)

• Adrian Tchaikovsky: Dogs of War
• Joanne Harris: A Pocketful of Crows
• Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole
• J.K. Rowling: The Ickabog
• Susanna Clarke: Piranesi
• Doris Lessing: Viides lapsi
• Stephen King: Piina
• Piia Leino: Yliaika
• Alan Moore & Dave Gibbons: Vartijat
• Mervyn Peake: Gormenghast

Olisin voinut valita tähän listaan jonkusen muunkin teoksen jonkin tilalle, mutta rajasin ainakin uudelleen luetut teokset pois listalta. Näin esim. Taru Sormusten herrasta jäi pois. Samoin Megan Lindholmin Alien Earth on suositeltavaa luettavaa minä vuonna hyvänsä.

 

Adrian Tchaikovsky oli kirjailijana uusi tuttavuus, jolta luin useamman kirjan vuoden aikana. Pidin erityisesti Guns of the Dawnista (arvio) ja Dogs of Warista (arvio), jonka valitsin näistä kahdesta tähän listaan. Olisi hienoa saada hänen teoksiaan suomennetuksi. Joanne Harrisin pienoisromaanit olivat jotain muuta kuin odotin ja varsinkin A Pocketful of Crows toi kiehtovaa kansanperinnesatumaisuutta lukuvuoteen.

 

Liisa Näsin Eilispäivä ei kuole -novellikokoelma osui ja upposi. Siinä oli jotain tuttua, syvää, oivaltavaa, nokkelaa, jopa huvittavaa. Kokoelma oli tasapainoisen hyvä, vuoden paras novellikokoelma neljästätoista lukemastani. Venytin pitkään Doris Lessingin Viides lapsi -kirjan aloittamista, ehkä aavistin tai olin kuullut siitä jotain ennakkoon. Outo, ahdistava, mielenvaivaaja. Oikeanlainen kirja oikealla hetkellä jäi mieleen.

 

Piia Leinon Yliaika osui korona-ajan hermoon keväällä, jolloin vanhusten eristäminen läheisistään puhututti valtakuntaa ja naapurimaassakin pohdittiin, oliko sallittua ”uhrata” iäkkäät talouden ja vapaan liikkuvuuden alttarilla. Aiheestaan huolimatta viihdyttävä teos, ja osuipahan sopivaan hetkeen. Ehkä kirjalla on kaikupohjaa tulevaisuudessakin. Stephen Kingin teoksista Piina nousi yli muiden. Pidin aikoinaan elokuvasta, mutta kirja oli hieman erilainen, mikä oli positiivista. Vuoden aikana keskeytin yhden Kingin teoksen (Kuvun alla), mutta esim. Laitos oli ihan vetävä tämän lisäksi.

 

Mervyn Peaken Gormenghast (sarja) on klassikko, jota ei jostain syystä ole suomennettu. Käsittämätöntä. Kielellisesti hieno teos, huvittava ja tummasävyinen. Arvioni kirjasta löytyy täältä. Yllättävää kyllä, sain J.K. Rowlingin lapsille suunnatusta The Ickabogista samankaltaisia fiiliksiä kuin Gormenghastista. Tarina on yllättävänkin raaka, vanhojen satujen jalanjäljissä ja kielellisesti ja hahmollisesti siitä tuli mieleen Gormenghast. Sanoisinpa, että kirjassa on jälleen kerroksia, kuten Harry Potterissakin, joiden vuoksi se soveltuu lukijalle ikäryhmästä riippumatta. Hyvin brittiläinen teos. Mielestäni tuleva klassikko, joskin nyt hautautunut hieman kirjailjan toisen teoksen aiheuttaman somekohun alle.

 

Susanna Clarke julkaisi pitkän tauon jälkeen kirjan, Piranesin, joka on hyvin erilainen kirja kuin mitä kiitelty Jonathan Strange & herra Norrell oli. Piranesi seisoo omilla jaloillaan. Kiehtova teos kerroksineen ja maailmanluonteineen. Kirjassa on jotain visuaalista, jota yritän yhä hahmottaa. Luulenpa, että luen teoksen vielä uudestaan. Clarken seuraava kirja ilmestyy ilmeisesti 2022, joten aiemman kaltaista pitkää 16 vuoden odotusta ei ole edessä. Viimeisenä nostan vuoden kymmenen joukkoon Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvan Vartijat. Yksi parhaimmista sarjiksista mitä olen lukenut vuosiin Sagan lisäksi. Sarjakuvien lukeminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle, mutta hyvä, että löytyi edes yksi erinomainen harvojen joukkoon.

Sanomattakin on selvää, että suosittelen näitä kymmentä teosta jokaisen lukulistalle.

Ensi vuonna ilmestyy taas joukko uusia kirjoja, jotka kiinnostavat ja joihin ehkä teen katsauksen jossain vaiheessa. Aion myös lukea hyllyyn kertyneitä teoksia jonoista pois. Pitkään lukulistalla olevien kirjojen lukeminen yllättää lähes poikkeuksetta positiivisesti. Kuten oletus on ollut hankinnan takana.

Mukavaa vuotta 2021 kirjojen parissa!

Vuoden 2020 luetut

Blogissani on ollut hiljaista kesästä alkaen, mutta en ole unohtanut sitä, enkä ole suinkaan lopettanut lukemistakaan. Päinvastoin, olen tänä vuonna tainnut lukea enemmän kirjoja kuin koskaan aikuisiällä yhden vuoden aikana. Yhteensä luettuja on kertynyt 176 kpl. Alla lista luetuista spefiteoksista kunkin kuukauden aikana. Kaikkien luettujen tilastoihin ja grafiikkoihin palaan vuoden viimeisenä päivänä perinteiseen tapaan. Silloin listaan myös vuoden Top-lukuelämykset.

Tammikuu

Uudelleenluvun alla tammikuussa oli Le Guinin Maameren tarinat. Kirjahyllyn lämmittäjiä eli pitkään lukuvuoroa odottaneita teoksia tuli luettua viisi, joista Gormenghast kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Klassikoita mahtui kuukauteen muitakin. Kuukauden novellit tarjosivat Datlow ja Hai.

• Le Guin, Ursula: The Fartest Shore
• Datlow, Ellen (ed.): The Doll Collection
• Leino, Piia: Taivas
• Peake, Mervyn: Gormenghast
• Banks, Iain M.: Tähystä tuulenpuolta
• Tchaikovsky, Adrian: Guns of the Dawn
• McIntyre, Vonda: Unikäärme
• Harrow, Alix E.: The Ten Thousand Doors of January
• Hai, Magdalena: Kuolleiden kirja – Paluu Uhriniituntakaiseen
• Shakespeare, William: Kesäyön unelma
• Glukhovski, Dmitri: Rajalla
• Turton, Stuart: Evelynin seitsemän elämää
• Waris, Helena: Saari
• Beowulf
• Walton, Jo: Starlings

Helmikuu

Helmikuussa luin Howeyn ja Delanyn hyllynlämmittäjät, joista jälkimmäinen luetaan klassikoksi, sekä Mooren sarjakuva-albumin ja Kayn Kesäpuun. Harrisin ja Schwablinin teokset ovat pienoisromaaneja ja "Ken vainajia muistelee" novellikokoelma.

• Raevaara, Tiina: Kaksoiskierre
• Delany, Samuel: Babel-17
• Tchaikovsky, Adrian: Walking to Alderan
• Tchaikovsky, Adrian: Dogs of War
• Howey, Hugh: Kohtalo
• Lawrence, Mark: Prince of Thorns
• Moore, Alan: Captain Britannia
• Antila, Samuli & Harju, Markus: Ken vainajia muistelee
• Kay, Guy Gavriel: Kesäpuu
• Harris, Joanne: The Blue Salt Road
• Harris, Joanne: A Pocketful of Crows
• Schweblin, Samanta: Mouthful of Birds
• Beukes, Lauren: Broken Monsters

Maaliskuu

Yksi sarjakuva mahtui romskujen joukkoon.

• Brennan, Marie: The Tropic of Serpents
• Montag, Kassandra: Tulvan jälkeen
• Moore, Alan & Gibbons, Dave: Vartijat
• Nevill, Adam: The Ritual
• Verkin, Eduard: Sahalinin saari
• Myllymäki, Mia: Tuulten amiraali

Huhtikuu

Kotimaispainotteinen kuukausi ja paljon myös novellikokoelmia. Hyllynlämmittäjien joukosta poistin Sevenevesin ja Teslan elämäkerran. Olen törmännyt Teslaan niin monissa fiktiivissä teoksissa ja Doctor Whossakin, joten oli aika perehtyä henkilöön tarkemmin.

• Thorel, Christine & Suntila, Shimo (toim.): Varjoisilta kujilta
• Kumara-Moisio, Taru, Leinonen, Anne & Roininen, Minna (toim.): Naamiot
• Erpenbeck, Jenny: Päivien loppu
• Leino, Piia: Yliaika
• McDonald, Ian: Wolf Moon
• Colfer, Eoin: Fowlin kaksoset
• Nupponen, Anni & Thorel, Christine (toim.): Kristallimeri
• Myllymäki, Mia, Meresmaa, J.S. & Tyrskyluoto, M.A. (toim.): Sirkus Synkkä
• Myllymäki, Mia & Korpinen, Anu (toim.): Metsän kronikka
• Mikama, Anniina: Taikuri ja taskuvaras
• Saxell, Jani: Helsinki Underground
• Sinisalo, Johanna: Vieraat
• Kowal, Mary Robinette The Calculating Stars
• Stephenson, Neal: Seveneves
• Cheney, Margaret: Tesla: Man out of Time (ei spefi, mutta Tesla hahmona useassa spefiteoksessa)
• Morton, Lisa & Klinger, Leslie S. (toim.): Klassikkokirjailijoiden parhaat kummitustarinat

Toukokuu

Aloitin King-urakkani toukokuussa.

• Lam, Laura: Goldilocks
• King, Stephen: Tohtori Uni
• Carey, Mike: The Book of Koli

Kesäkuu

Spefissä meni edelleen Kingiä.

• King, Stephen: Piina
• King, Stephen: Uinu, uinu, lemmikkini
• Leinonen, Anne: 10 käskyä maailmanloppuun
• King, Stephen: Tervetuloa Joylandiin

Heinäkuu

Vähän sekava lukukuukausi, jonkin verran siirryin kauhun puolelle, kunnes päätin lukea myös ikuisuuksia roikkuneen klassikon, Dyynin. Leffaa odotellessa.

• Beukes, Lauren: Afterland
• Wecker, Helene: The Golem and the Jinni
• Koskinen, J.P.: Luciferin oppipojat
• Iggulden, Connie: Miekan mahti
• Leinonen, Anne: Katve
• Malerman, Josh: Punainen piano
• Myllymäki, Mia: Kirosielu, rajanhaltia
• KoskinenJ.P.: Hautakello
• Herbert, Frank: Dyyni
• Ngai, Kelly & Lish, Mikki: Taikuuden talo
• Herbert, Frank: Dyyni: Muad'Dib
• Herbert, Frank: Dyyni: Profeetta
• Lessing, Doris: Viides lapsi
• Järvinen, Matti (toim.): Unikäärme ja muita vanhoja kauhukertomuksia

Elokuu

Kuukauden hyllynlämmittäjä ja klassikko oli Otranton linna. Muut olivat tuoreempaa lukemista. Päätin kokella myös miltä Remeksen vaihtoehtohistoria tuntuu.

• Lunde, Maja: Viimeiset
• Walpole, Howard: Otranton linna
• Hautala, Marko: Pimeän arkkitehti
• Hai, Magdalena: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri
• Hai, Magdalena: Painajaispuoti: Hampaat hukassa
• Hai, Magdalena: Neiti Kymenen ihmeellinen talo
• Taylor, Thomas: Malamanteri
• Itäranta, Emmi: Kuunpäivän kirjeet
• Remes, Ilkka: Kotkanpesä
• Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä

Syyskuu

Ei klassikoita tai kokoelmia, vaan hartaasti odotettu Clarken upouusi Piranesi.

• Clarke, Susanna: Piranesi
• Antila, Samuli: Rojuhauta
• Meresmaa, J.S.: Dodo
• Hurley, Andrew Michael: Nälkänummi
• Haig, Matt: Kuinka aika pysäytetään
• Haig, Matt: Keskiyön kirjasto

Lokakuu

Liun teos vei pitkään lokakuussa.

• McMahon, Jennifer: Talven lapset
• Liu, Cixin: Kuolema on ikuinen

Marraskuu

Kuukauden spefi oli novellikokoelma, ja samalla hyllynlämmittäjä.

• Abercrombie, Joe: Sharp Ends

Joulukuu

Joulukuussa luin neljä novellikokoelmaa ja kolme novellinpituista juttua Hautalalta ja Lovecraftilta. Linnunradan käsikirja liftareille on vihdoin saatu luettua, kuten myös muutama muu hyllynlämmittäjä. Rowlingin uusi lastenkirja kuului myös joulunaluslukemisiin. Joulun meni uudelleenlukiessa tai oikeastaan äänikirjaa kuunnellessa, Taru Sormusten herrasta parissa. Upea kokemus jälleen.

• Liu, Ken: The Hidden Girl and Other Stories
• Adams, Douglas: Maailmanlopun ravintola
• Jackson, Shirley: The Lottery and Other Stories
• Adams, Douglas: Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki
• Adams, Douglas: Terve ja kiitos kaloista
• Adams, Douglas: Enimmäkseen harmiton
• Hautala, Marko: Setä Alfredin evankeliumi
• Hautala, Marko: Vihreät kuulat
• Lovecraft, H.P.: Herbert West – elvyttäjä
• Willis, Conni: The Best of Connie Willis
• Power, Rory: Burn Our Bodies Down
• Näsi, Liisa: Eilispäivä ei kuole
• Lem, Stanislaw: Paluu tähdistä
• Rucker, Rudy: Software
• Rowling, J.K.: The Ickabog
• Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
• Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten herrasta: Kaksi tornia
• Tolkien, J.R.R.: Taru Dormusten herrasta: Kuninkaan paluu
• Lindholm, Megan: Alien Earth

Katsaus kirjavuoteeni 2019

Vuosikymmenen viimeinen tilastokatsaus lukemiini kirjoihin on valmis. Lukutavoitteeni vuodelle 2019 oli jälleen 50 kirjaa, minkä ylitin reippaasti, lukusaldon päätyessä 106 kirjaan. Tästä yli puolet luin vuoden viimeisen neljänneksen aikana, jolloin minulla oli tuplaten aikaa lukea. Kirjamäärää lisäsi myös äänikirjat, varsinkin suomalaiset, joita en yksinkertaisesti pystynyt kuuntelemaan v-e-r-k-k-a-i-s-e-s-t-i normaalinopeudella, vaan minulle sopiva vauhti oli 1.25 kertainen. Joten äänikirjat olivat hieman normaalia lyhyempiä näin kuunnellen.

Ensimmäistä kertaa 12 vuoden tilastohistorian aikana luin/kuuntelin miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja yhtä paljon kumpaisiakin. Yleensä miesten kirjoittamia on enemmän. Viime vuonna miesten kirjoittamia oli lähes tuplasti enemmän ja kapein ero on ollut aiemmin vuonna 2008 (viisi miesten hyväksi). Tänä vuonna tilastoissa näkyy myös ensimmäistä kertaa muunsukupuoliset, joita oli kaksi. Blogiin en sitten saanut kirjoitettua läheskään kaikista kirjoista arviota, mikä näkyy lyhyempänä sinisenä palkkina. Jossain vaiheessa luin enemmän englanninkielisiä teoksia, mutta nyt vaaka on painunut parina vuotena jo suomenkielisten puolelle (56 %).

Kuten tyypillistä minulle, luen jatkuvasti selkeästi enemmän viimeisen vuosikymmenen kirjallisuutta kuin vanhempaa. Olen erottanut 2019 omaksi palkikseen, jotta näkyy tuoreimpien kirjojen lukumäärä. Käännöskirjoja olen lukenut 41,5 % eli vajaa 60 % luen alkuperäiskielisenä (suomi tai englanti). Vuoden uutuuksia olen lukenut yhtä paljon tai enemmän viimeksi vuonna 2014.

Jälleen kerran aika tyypillistä minun vuositilastoa, että joinain kuukausina ehdin/jaksan lukea enemmän ja toisina en jopa ollenkaan. Tänä vuonna huhtikuu jäi nollakuukaudeksi, eikä häävisti tullut luettua touko- ja kesäkuussakaan. Loppuvuoden pyrähdys tilastossa on selkeästi havaittavissa.

Paperikirjojen osuus 2019 jäi 13 %:iin, kun se aikaisemmin on ollut alhaisimmillaan 30 %. Äänikirjoja olen kuunnellut vasta parin vuoden ajan, mutta 2019 niiden osuus nousi 42 %:iin, kun ekirjojen osuus on 45 % kaikista luetuista. Sähköisten kirjojen osuus oli siis kokonaisuudessaan 87 %. Äänikirjojen määrän kasvu johtuu pääasiassa silmäongelmistani. Äänikirjat ovat mahdollistaneet kirjojen maailmaan uppoutumisen silloinkin, kun tekstin lukeminen on ollut lähes mahdotonta.

Vuoden 2019 lukemani Top 5 –kirjat ovat:

Naomi Alderman: Voima (Gummerus, 2019)

Joe Abercrombie: A Little Hatred (Gollancz, 2019)

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Like, 2019)

Philip Pullman: The Secret Commonwealth (RHCP Digital, 2019)

Josh Malerman: Lintuhäkki (Karisto, 2019)

Voima ja Rotukarja olivat mielenhätkäyttäjiä, kirjoja joiden sisältöä oli pakko pohtia ja tarkastella puolelta toiselle. Pidän kirjoista, jotka haastavat käyttämään aivoja. A Little Hatred ei ollut täydellinen kirja, mutta siinä oli nostalgiaa ja tummaa huumoria, mikä tuntui hyvältä. Vielä enemmän nostalgiaa oli The Secret Commonwealthissä, joka väänsi sydäntä niin, että en tiedä oliko se hyväksi vai pahaksi. Erinomainen lukukokemus silti. Lintuhäkki oli yksinkertaisesti kirja, joka jäi mieleen. Sitä ei voi sanoa monesta muusta teoksesta.

Lukuhaasteet:

Olen osallistunut vuoden aikana Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseen, joka jatkuu vuodenvaihteen yli maaliskuulle, samoin kuin Kirjahyllyn aarteet -haaste, joka on kuitenkin ihan pian päättymässä. Klassikko-haasteeseen osallistuin sekä tammi- että heinäkuussa ja seuraava on jälleen edessä tammikuussa 2020 (vielä ehtii ilmoittautua). Yritän olla asettamatta itselleni tämän enempää haasteita vuodelle 2020, sillä minulla on edelleen tavoitteena lukea jokaiselta palkinnonjakovuodelta yksi Hugo-ehdokas ja World Fantasy -ehdokas. Nämä tavoitteet etenevät todella hitaasti.

Tilastoja tehdessäni katsoin läpi lukemieni kirjojen alkuperäisiä julkaisuvuosia, jotka löytyvät blogin alaosasta omana listana. Nyt kun alkaa 20-luku, huomasin että kuluneelta vuosisadalta minulla on lukematta kirjoja 22 vuodelta. Puuttuvat vuodet ovat 1921, 1922, 1923, 1927, 1929, 1930, 1931, 1932, 1933, 1934, 1935, 1936, 1941, 1944, 1945, 1947, 1948, 1949, 1955, 1960, 1961, 1965. Voisin ottaa pienoisena haasteena saada ainakin muutamalle noista vuosista luettu kirja.

Lukutavoitteeni ensi vuodelle on edelleen 50 75 kirjaa. Edit. korjasin tavoitetta korkeammaksi maaliskuun alussa.

Iloista 20-luvun alkua kaikille ja antoisia lukuhetkiä!

Taikakirjaimet 11 vuotta

Taikakirjaimet-blogi täyttää tänään 11 vuotta. Vauhti on hiljentynyt, mutta ei vielä täysin hyytynyt. Aloitin 00-luvulla ja bloggasin läpi 10-luvun ja ehkä jotain sanottavaa kirjoista jää vielä 20-luvullekin. Blogimaailma muuttuu, spefikirjallisuudessa on noussut trendejä, joista osa on jäänyt taaemmas ja osa siirtynee sinne ensi vuosikymmenellä. On kiinnostavaa nähdä millaisilla tarinoilla jatketaan. Näin syntymäpäivänä toivotan edelleen antoisia lukuhetkiä kaikille.

Katsaus kirjavuoteeni 2018

Katsaus tämän vuoden lukutilastoihini on jälleen tehty. Laitoin tavoitteeksi lukea vuonna 2018 50 kirjaa, minkä ylitin kuudella kirjalla. Olen tyytyväinen tähän saavutukseen, sillä se on enemmän kuin edellisenä vuotena. Lukemistani kirjoista miesten kirjoittamia oli lähes tuplasti naisten kirjoittamiin verrattuna ja suomenkielisten teosten määrä oli selkeästi suurempi kuin englanninkielisten. Tässä oleva trendi, mitä enemmän minulla on aikaa lukea, sen useampi kirja on englanninkielinen, ei toteutunut tänä vuonna. Blogiarvioituja kirjoja oli hitusen enemmän kuin luettuja, johtuen edellisen vuoden rästibloggauksista.

Yritin pysyä jonkin verran kärryillä, mitä maailmalla julkaistiin ja minkälaiset trendit genrekirjallisuudessa jylläsivät, mutta vuoden uutuuksista vain 7 valikoitui lukemistooni, sekä saman verran 2018 julkaistuja käännöksiä. 2017 julkaistuja oli mukana sen lisäksi 11. 1940-luvulla julkaistu teos oli vanhin lukemistani, eikä aikaa jäänyt sitä vanhemmalle kirjallisuudelle lainkaan, mitä ei ole tapahtunut sitten vuoden 2011.

Kesäkuussa olin pääasiassa matkahommissa, eikä silloin jäänyt aikaa eikä energiaa lukemiselle. Voisi kuvitella, että kun matkustaa puolimaapalloa, että on aikaa lukea vaikka kuinka matkanteon aikana, mutta väsymys painoi liikaa. Siksi kesäkuussa puhdas 0. Loppuvuoden pelasti marraskuussa saamani äänikirjat, joita lyhyyden vuoksi jaksoin kuunnella. Keskimäärin luin 4,7 kirjaa kuussa.

En lukenut tänä vuonna yhtään englanninkielistä paperikirjaa, kaikki olivat joko ekirjoja tai äänikirjoja. Suomenkielisistäkin yli puolet oli sähköisessä muodossa. Niinpä paperikirjojen osuus tänä vuonna jäi 30 prosenttiin ja ne edustavat pääosin vanhempaa kirjallisuutta, jota ei ole sähköisenä julkaistu.

Perinteinen Top 5 -lista lukemistani näyttää tältä:

1. Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 9

2. Naomi Novik: Spinning Silver

3. Katherine Arden: The Bear and the Nightingale

4. Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

5. Cixin Liu: Kolmen kappaleen probleema

6. N. K. Jemisin: The Stone Sky

  

  

Okei, siitä tuli Top 6 -lista, mutta en kyennyt pudottamaan yhtäkään näistä pois listalta. Linkkien kautta pääsette katsomaan mietteeni kirjoista. Olen jälleen ollut onnekas, kun vuoden aikana tuli nämä teokset vastaani ja olen saanut tuntea ja kokea niiden maailman. Erityiset kiitokset kotimaisille kustantamoille ja kääntäjille Shirley Jacksonin ja Cixin Liun teosten suomennoksista.

Erikoismaininnan tänä vuonna saa Robin Hobb: Assassin’s Fate. Luin kirjan 2017, mutta sen vuoden lista jäi tekemättä ja arvioin kirjan vasta 2018 puolella. Assassin’s Fate on kirja, joka olisi ollut minkä tahansa lukuvuoden Top 5:ssa. Muut vuoden aikana bloggaamani kirjat löytyy tägin vuonna 2018 arvioidut kirjat alta.

Vuodelle 2019 asetan edelleen lukutavoitteeksi 50 kirjaa. Toivottavasti käy hyvin, eikä Top 5 riitä ensi vuonnakaan, pääsen tuohon lukemaan tai en.

Onnellista tulevaa vuotta ja erinomaisia lukuhetkiä kaikille!

Taikakirjaimet täyttää 10 vuotta

Kirjoitin ensimmäisen kirja-arvioni Taikakirjaimet-blogiin 10 vuotta sitten. Silloin meitä kirjabloggaajia oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään ja koin, että maailmalla julkaistaan paljon spefikirjallisuutta, joka ansaitsee näkyvyyttä Suomessakin. Alusta asti oli selvää, että halusin kirjoittaa myös genrekirjallisuuteen liittyvistä tapahtumista eli coneista ja kirjailijatapaamisista, joissa käyn ja kirjallisuuspalkinnoista, joita jaetaan. Monen moisia ilmiöitä on tullut peilattua vuosien varrelta, mm. ekirjojen murrosvaihetta kaiken ohessa. Lähes 700 spefikirjasta olen mietteitäni raapustellut ja reilu 250 kirjaa on jäänyt arviota vaille tänä aikana. Sivu- ja alapalkeista löytyy erilaisia arkistoja, luokitteluja ja julkaisuvuosia, joiden kautta voi selailla mitä olen tullut lukeneeksi.

Lukeminen on ollut lähes 50 vuotta tärkein harrastukseni, joten 10 vuotta kirjabloggaamista ei liene yllätys. Tai ehkä vähän. Blogi on päivittynyt epätasaisesti sen mukaan mitä harrastukseen on jäänyt aikaa muulta elämältä. Kirjablogiyhteisö on laajentunut Suomessa edustaen kaikenlaista kirjallisuutta laajalla aikaskaalalla. Taikakirjaimet jatkaa porskuttelua muiden joukossa omalla spefisistisellä linjallaan - rakkaudesta kirjoihin.

Katsaus kirjavuoteeni 2016 + muihin genretapahtumiin

Tämä on ollut outo vuosi. Välillä olen lukenut paljon, välillä en juuri lainkaan. Lukuharrastuksen ulkopuoliset seikat ovat pahasti päässeet vaikuttamaan tilanteeseen. Luettua tuli kuitenkin kaiken kaikkiaan 92 teosta, mikä ylitti lukutavoitteeni 80 kirkkaasti.

Tilastoja lukemisestani: Sukupuoli ja kieli

Bloggasin vuonna 2016 kaikkiaan 79 teoksesta. Tämän vuoden tilastot kertovat, että lukemieni teosten kirjoittajista 62 oli miehiä ja 39 naisia. Selkeä epätasapaino, mikä syntyy helposti genrekirjallisuuden parissa, jos ei erityisesti kiinnitä huomiota kirjailijan sukupuoleen, tai valitse pääsääntöisesti tiettyjen alagenrejen/ikäryhmien kirjoja. Luen kirjat joko englanniksi tai suomeksi ja pikkuisen kallistui vaaka tänä vuonna englannin puolelle. Blogatut kirjat ovat samassa suhteessa. Osa bloggaamatta jääneistä tulee varmaankin esille tammikuun teksteissä.

Paperiset/sähköiset

Olen ostanut tänä vuonna yli 150 kirjaa ja enemmän suomenkielisiä ekirjoja kuin koskaan, sillä sähköisten genrekirjojen tarjonta on lisääntynyt. Tämä näkyy myös tilastoissa 8 %:n lukuna, mikä on toiseksi suurin ekirjahistoriani aikana (2013 suom. ekirjojen osuus oli 12 %). Suomenkielisten paperikirjojen osuus romahti alle puoleen viimevuotisesta, ja on muihinkin vuosiin nähden hieman alakanttiin. Englanninkieliset ekirjat ja paperikirjat palasivat 2016 normaalitasolle viime vuoden notkahduksen jälkeen. Uutena tilastoon nostin äänikirjat, joita olen kuunnellut englanninkielisenä useamman, joten ne näkyy yli 4 % osuutena.

Julkaisuvuosikymmenet

Olen lukenut tänä vuonna teoksia kahdeksalta vuosikymmeneltä sekä 1800-luvulta, josta en ole eritellyt vuosikymmeniä. Lukemiset painottuu, kuten yleensä, kuluvan vuosikymmenen teoksiin, varsinkin kun siihen lisää vuoden 2016 lukemat. Ja kuten näkyy, luen alkuperäiskielisiä enemmän (sis. siis myös suomen) kuin käännöskirjoja. Yleensä minulla ei jää lukemisissa neljän vuosikymmenen aukkoa jakaumaan, mutta varsinkin -30, -40 ja -50-lukujen kirjoja tulee luettua aina muita vähemmän.

Luettuja/kuukausi

2016 ei jäänyt lukemisen suhteen yhtään kuukautta nollille, mutta muutama yhden kirjan varaan. Tunnistan kuukausissa työelämästä johtuvat syyt ja niihin ei voi oikeastaan vaikuttaa. Touko- ja heinäkuussa tein korkeimmat lukemat ja myös tammikuu on ollut tällä vuosikymmenellä vahva lukukuukausi johtuen, että pidän lomaa tammikuussa ja lukemiselle on jäänyt aikaa. Keskimäärin vuonna 2016 luin 7,7 kirjaa kuussa.

Haasteet

Huokaus tässä kohtaa. Tein marraskuun alussa katsauksen haastetilanteeseen. Sain valmiiksi Hämärän jälkeen -haasteen ja Okklumeus-lukuhaasteen. Osallistuin ensimmäistä kertaa klassikkohaasteeseen ja vedin läpi 3 lukumaratonia (joista eka osittain vuoden 2015 puolella).
En saanut tänäkään vuonna loppuun Aakkoshaastetta, vaikka kaikki mahdollisuudet olivat. Kesken jäi myös I Spy Challenge. Olen päättänyt täyttää puuttuvat kohdat molemmista ilman mitään haastamisia enää tässä vaiheessa.

Vuoden Top 5 -kirjat:

• Robin Hobb: Fool’s Quest
• Andrzej Sapkowski: Pääskytorni
• Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita
• Naomi Novik: Uprooted
• N.K. Jemisin: The Fifth Season

Kunniamaininta J.K. Rowlingille, jolta luin vuoden aikana 11 teosta. Ne ovat kaikki ihan omalla Top-listallaan.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava kirjavuosi. Olin iloinen, että Hugo-äänestyksen tärvellysyrityksestä huolimatta, tänä vuonna mukana äänestyksessä oli muutama todella erinomainen kirja, jotka nousivat Top 5 -listalleni asti.

Muut genretapahtumat

Kävin vuoden aikana erittäin vähän coneissa tai kirjailijatapaamisissa, eli vain ja ainoastaan Finnconissa Tampereella, mutta sen anti ja ulkomaiset kirjailijavieraat Catherynne M. Valente ja Jasper Fforde jäivät positiivisesti mieleen. Erityistä vuodessa 2016 on, että näin useita genreteosten pohjalta tehtyjä näytelmiä ja musikaaleja ja lopuksi kuvakooste niistä.

Wicked (Gregory Mcguire), Apollo Victoria, Lontoo

Teemestarin kirja (Emmi Itäranta), Teatteri Siperia, Tampere

The War Of The Worlds (H.G. Wells), Dominion Theatre, Lontoo

Doctor Faustus (Christopher Marlowe, Johann Wolfgang von Goethe), Duke of York's Theatre, Lontoo

Charlie and the Chocolate Factory (Roald Dahl), Theatre Royal Drury Lane, Lontoo

X (käsikirjoitus Alistair McDowall), Royal Court Theatre, Lontoo

A Midsummer Night's Dream (William Shakespeare), Shakespeare's Globe, Lontoo

A Midsummer Night's Dream (William Shakespeare), Shakespeare's Globe, Lontoo

Matilda the Musical (Roald Dahl), Cambridge Theatre, Lontoo

1984 (George Orwell), Playhouse Theatre, Lontoo

Harry Potter and the Cursed Child (käsikirjoitus Jack Thorne, JK Rowling, John Tiffany), Palace Theatre, Lontoo

Harry Potter and the Cursed Child (käsikirjoitus Jack Thorne, JK Rowling, John Tiffany), Palace Theatre, Lontoo

Liisa Ihmemaassa -baletti (Lewis Carroll), Helsingin ooppera-baletti

Harry Potter-painotteisena vuotena The Cursed Child -näytelmän lisäksi kävin kyynelehtimässä Tylypahkan linnan ääressä Warner Brosin studioilla Lontoossa ja juomassa kolpakon kermakaljaa.

Cheers!