Vive la France! -lukuhaasteen koonti

Anna minun lukea enemmän -blogissa Annami pisti haasteeksi lukea ranskalaista kirjallisuutta ja päätin osallistua, kun lukulistalla oli useitakin ranskalaisten kirjailijoiden teoksia. Aikaa haasteelle oli runsaasti, mutta lähdin tavoittelemaan pelkästään minimisuoritusta eli Trikolorin sinistä raitaa. Ja sen sain kokoon. Vive la France! -haasteeseen osallistuvat teokseni ovat:

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Molemmat vallan erinomaisia lukukokemuksia.
 

Luin haasteen aikana myös Sillage -science fiction sarjakuvan yhdeksän osaa, jotka ovat ranskalaisten Jean-David Morvanin ja Philippe Buchet’n käsialaa, mutta en ole ehtinyt bloggaamaan niistä, joten ne jäävät haasteen ulkopuolelle.

Kiva haaste, eiköhän ranskalaista genrekirjallisuutta tule jatkossakin luettua.

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Kwai-joen silta -kirjastaan tuttu ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti myös toisen filmimaailmaan merkittävästi vaikuttaneen teoksen, Apinoiden planeetan. Tämä ranskankielisen, vuonna 1963 ilmestyneen La Planète des singes (suomennos 1964) -kirjan pohjalta on luotu kokonainen mediabusinesstuote, seitsemän elokuvaa, kahdeksas tulossa, pari tv-sarjaa, sarjakuvia, kirjoja, tietokonepeli, ja ties kuinka moni muu kirjailija on saanut oman inspiraationsa tarinaansa luettuaan Boullen teoksen. Olen katsonut elokuvat ja Charlton Hestonin tähdittämä v. 1968 julkaistu ensimmäinen versio teki kauan sitten lähtemättömän vaikutuksen dramaattisine loppuineen. Hieman nolottaa sanoa, mutta meni useampi vuosikymmen ennen kuin tajusin taustalla olevan kirjan. Pierre Boullen nimi tuli tutuksi minulle vasta kun suomennoksesta otettiin kääntäjän tarkistama uusintapainos v. 2001 Tim Burtonin elokuvaversion tuoksinassa. Siitäkin on kulunut jo 13 vuotta ja vasta nyt sain luettua kirjan. Vaan ajan kuluminen ei tässä tapauksessa ole rapauttanut kirjan tehoa. Se on ehdottomasti genreklassikko. Osallistun Apinoiden planeetalla Vive la France -haasteeseen.

Kehystarinassa avaruuslomamatkailevat Jinn ja Phyllis löytävät pullopostia avaruudessa leijumassa. Pullon sisällä on pitkähkö kertomus Odysseus Mérou -nimiseltä lehtimieheltä, joka osallistui tutkimusryhmän mukana vuonna 2500 esikoismatkalle Betelgeusea kiertävälle planeetalle. Planeetan olosuhteet vastaavat Maata ja se on asuttu. Evoluutio tuntuu kuitenkin kehittyneen planeetalla eri suuntaan kuin kotiplaneetallamme, sillä hallitseviksi lajeiksi ovat nousseet älykkäät apinat ja ihmiset ovat puhekyvyttömiä ja eläimellisiä. Odysseus joutuu kamppailemaan säilyttääkseen henkensä sekä osoittaaksensa olevansa toista maata kuin muut planeetan ihmiset. Mutta onko hänellä enää mahdollisuutta pelastua takaisin Maahan ja tuttuun turvalliseen maailmanjärjestykseen?

Aloittaessani Apinoiden planeetan lukemisen, minulla oli elokuvien pohjalta joitain tiettyjä ennakko-odotuksia tarinan juonen suhteen. -68 valmistunut elokuva tuntuukin noudattaneen kohtalaisen hyvin kirjaa, ainakin sen perusteella mitä muistan, mutta kirjan loppu poikkeaa elokuvasta. Tai pitäisi kai sanoa, että elokuva poikkeaa kirjan lopusta. Pidin elokuvan lopusta paljon, ja kesti hetken sulatella kirjan versiota ennen kuin tajusin sen pienestä epäkohdastaan huolimatta olevan haastavampi ja siten omalla tavallaan parempi. Kirjan päätöstä on muistaakseni hyödynnetty kuitenkin myöhemmissä elokuvissa soveltaen.

Boulle käyttää hyväkseen tarinassaan todellisia kokeilevan psykologian ja käyttäytymistieteen tutkimusmenetelmiä ja tuloksia, joiden kautta hän antaa päähahmolleen mahdollisuuden osoittaa älyllisyytensä. Apinoiden planeetan teknillinen kehitys on selkeästi jäljessä ihmisplaneetan kehityksestä (avaruusmatkailu) ja tähän sekä apinamaailman hierarkiaan liittyykin satiiria hipovaa yhteiskuntakritiikkiä ja tarinan mielenkiintoisimmat käänteet. Ihminen ja apina asetetaan peilikuviksi toisilleen kahdessa eri kehitysvaiheessa. Evoluution kääntäminen päälaelleen on varmasti herättänyt vilkasta keskustelua aikanaan ja olemassa olollaan yleensäkin vastustusta.

Zira, Cornelius ja Zaius tuntuvat tutuilta jo ennestään elokuvan pohjalta. Corneliuksen tutkimuksia en tosin elokuvasta muista, joten kirjassa ne tuntuvat aika raaoilta ja samalla tulee jälleen pisto ihmiskuntaa kohtaan peilaten. Boulle kirjoittaa ajatuksia herättävästi, joskin hieman välillä kuultaa läpi puheissa vanhahtava mahtipontisuus, joka tosin elää yhä tänäkin päivänä sitkeästi akateemisissa ympyröissä, myönnettäköön. Tarina nostaa esille yli lajirajojen ylittävän ystävyyden sekä älyllisen ennakkoluulottomuuden, siinä missä myös negatiiviset vastavoimat.

Apinoiden planeetan synty (The Rise of the Planet of Apes, 2011) aloitti uudelleen Apinoiden planeetta -elokuvien sarjan ja sen tarina jatkuu tänä kesänä ensi-iltaan saapuvalla Dawn of the Planet of the Apesilla, jonka krediiteistä löytyy yhä myös kirjailijan nimi. Vaikka uusi sarja luo jo ihan omaa tarinaansa, niin sen verran kiinnostava se on aiheeltaan, että kuuluu ainakin minun katsottavien listalle. Olen tyytyväinen, että tulin vihdoin myös lukeneeksi alkuperäisen kirjan. Koen lukeneeni merkkiteoksen.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Hyvää alkanutta vuotta! Viime vuosi päättyi Putoavan tähden prinsessa -kirjan arvosteluun, joten on paikallaan aloittaa tämä vuosi prinssi-kirjalla, jossa niin ikään ollaan avaruuskappaleiden lumossa. Pikku Prinssi on teos, jonka olen todennäköisesti lapsena lukenut koska se herättää kaikuja, mutta mitään varmoja muistikuvia ei minulla ole. Kirja on sen verran tunnettu, että on mahdollista tietää siitä melkoisesti ilman lukemistakin. Antoine de Saint-Exupéryn kuvittama ja kirjoittama pienoisromaanimittainen teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1943. Suomennos ilmestyi vuonna 1951. Minulla oli kirjasta luettavana vuoden 1993 painos, Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi, jossa alussa on pitkä johdanto tarinan ja Saint-Exupéryn piirroksien syntyvaiheisiin. Kirjassa on ensimmäistä kertaa nähtävillä alunperin julkaistusta kirjasta pois jätettyjä piirroksia, mm. lentäjästä, sellaisena kuin ne olivat piirtäjän jäljiltä. Osallistun tällä teoksella Vive la France -haasteeseen.

Asteroidilla B 612 on kolme polvenkorkuista tulivuorta, ilman ahkeraa kitkemistä jättimäiseksi kasvavia baobab-puita ja kaunis, mutta vaativa kukka. Se on Pikku Prinssin koti, jota hän muistelee matkatessaan muille tähdille. Lentokoneellaan erämaahan pudonnut lentäjä kohtaa yllättäen keskellä ei-mitään prinssin, joka pyytää häntä piirtämään lampaan, vaikka oikeasti hän osaa piirtää vain elefantin nielleen boa-käärmeen. Prinssi kertoo matkoistaan, joilla hän on tavannut kaikkea hallitsevan kuninkaan, ihailua kaipaavan turhamaisen, juopon, liikemiehen, joka rakastaa numeroita ja omistamista, katulyhdyn sytyttäjän ja maantieteilijän, joka lopulta lähetti hänet Maa-tähteen.

Pikku Prinssi on ajatuksia herättävä satu, joka varmastikin aukeaa lapselle erilailla kuin aikuiselle. Sitä lukiessa tuli tunne, että se on kirjoitettu oikeasti enemmän aikuisille kuin nuorille lukijoille. Ystävyyttä etsimässä olevan prinssin törmääminen isojen ihmisten maailman pinnallisuuteen on melankolista luettavaa. Aikuisten ajattelutapa on pienelle pojalle käsittämätöntä, ja kertomuksessa useakin kohta herättää oman sisäisen lapsen muistikuvia. Tai ehkä se on aikuinen, joka alakuloisena tunnistaa maailman mielettömyyden, nykyisin vielä enemmän kuin ennen. Prinssin koti-ikävä ja ymmärrys arvostaa sitä mitä hänellä on kasvaa tarinan edetessä. Yksinäisyys, toisen kesyttäminen ystäväksi ja sitoutuminen ystävyyteen koskettavat. Vaikka tarina onkin surullinen, niin prinssin osuus ei sitä ole. Siinä on toteavaa luonnollisuutta ja hyväksyntää, mikä tekee lukukokemuksesta lopulta enemmänkin lohduttavan kuin masentavan.

Kirjan vesivärikuvitus on todellinen anti tekstin ohessa. Sitä on hauskaa ja ihastuttavaa katsoa. Varsinkin pitkäkorvainen kettu ihastuttaa suunnattomasti.

Pikku Prinssi ei ehkä ollut haikeudessaan parasta mahdollista joululukemista, mutta mieleen painuva klassikko ilman muuta. Ehdottomasti aikuisena luettava.

"Ja öisin kuuntelen niin mielelläni tähtiä. Ne helisevät kuin viisisataa miljoonaa tiukua..."