Nyt piirtäjältä on ilmestynyt saman niminen kokoelma vastaavanlaisia piirroksia, joista moni liittyy kirjallisuuteen tai eri ajankuviin. Oman osansa humoristisesta käsittelystä saavat niin Shakespeare (yllättävä kytkös Dan Browniin), Dickens, Brontët ja Thoreau, sekä yleensäkin kirjailijat ja miten eri asioita lähestytään tarinankerronnan kautta, hieman vinoon vääntäen. Kirjojen ideat ja kirjan monet kasvot ovat tiiviisti mukana sarjakuvissa.
Nyt erityisesti ymmärrän miksi ihmeessä niin monissa fantasiateoksissa - jopa kyllästymiseen saakka - nuori päähahmo on orpo. Kyllähän se tämän vaihtoehdon voittaa:
Gauldin piirrokset ovat kuivaa huumoria, joista osa puree hyvin, osa jää hieman latteaksi tai sitten en vain kaikkien pointtia yksinkertaisesti ymmärtänyt. Piirroksista löytyy monia vaihtoehdollisesti toteutettuja tai eri aikakausiin sijoitettuja, vertailevia ja ironisiakin katsauksia. Usea kuva saa nauramaan ääneen ja muutenkin kokoelma kyllä piristi kummasti maanantai-iltaa. Ei sitä paljoa tarvita hymyyn. Alla oleva kuvakin sai koomisuudessaan kummasti suupieliä nykimään.