Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Suzanne Collins kirjoitti ennen supersuosittua Nälkäpeli-trilogiaansa hieman nuoremmille suunnatun The Underland Chronicles -sarjan, johon kuuluu viisi osaa, ja joka sekin ylsi mm. New York Timesin YA-kirjojen bestsellerlistoille. Ensimmäinen osa, eli tänä vuonna suomennettu Ylismaan Gregor ilmestyi alunperin vuonna 2003. Alismaan tarinat saa käännösjatkoa syksyllä kakkososalla, Gregor ja Turman ennustus. Viimeinen alkuperäinen osa julkaistiin vuonna 2007, toivottavasti sarja saa senkin aikanaan suomeksi.

Ylismaan Gregor kertoo 11-vuotiaasta newyorkilaispojasta, jonka isä on kadonnut jokunen vuosi sitten salaperäisesti. Äidin ollessa töissä joutuu Gregor vahtimaan kaksivuotiasta siskoaan Bootsia ja tekemään kotitaloustöitä. Pyykkihuoneessa sisko putoaa ilmastointikanavaan ja Gregor menee tietysti hänen peräänsä. Pudotuksen jälkeen hän löytää yllättäen itsensä ja siskonsa Alismaasta, maanalaisesta maailmasta, jossa ihmisten lisäksi elää isokokoisia puhuvia torakoita, lepakoita ja rottia sekä hämähäkkejä ja muutamia muitakin lajeja. Kaksikko tutustuu myös lepakoilla ratsastaviiin ihmiskuninkaallisiin Luxaan ja Henryyn. Gregor haluaa tietenkin palata kotiin mitä pikimmin, mutta se ei onnistukaan noin vain, vaan on olemassa ennustus, jonka toteuttamisessa Gregorilla on roolinsa.

Ylismaan Gregor on mukava seikkailutarina, ja eläinsatuihin ja satufantasioihin nähden se hieman ravistelee eläinlajien stereotypioita, mutta rotat ovat yhä rottamaisen luihuja. Alussa ilahduin hienoisesta huumorista, jota on ujutettu mukaan, ja olisi se saanut jatkua läpi kirjankin, mitä ei valitettavasti tapahtunut. Gregor on tyypillinen sankaripoika, joka lisäksi vaihtelee pikkusiskon vaippoja. Siis supersankari. Hän vaikuttaa ikäistään vanhemmalta ja vastuuntuntoisemmalta ja kätevältä ja nokkelalta. Boots tuntuu kaksivuotiaaksi epäaidolta uhmaikäiseltä, mutta enpä tosin ole koskaan nähnyt kaksivuotiasta moisessa ympäristössä mihin kirjassa joudutaan. Jotenkin vain epäilen, että kirjan juonen toimivuuden kannalta sekä Gregor että Boots ovat käyneet pienen kiltteyskoulutuksen Collinsin päässä ennen paperille päätymistä.

Collins kirjoittaa sulavaa tekstiä, jota on helppo lukea, mutta tietty iskevyys ja koukuttavuus puuttuvat, piirteet jotka näkyvät puolestaan Nälkäpelissä selkeästi. Ehkä Alismaan tarinoita ei pidä verrata Nälkäpeliin, sillä pääsääntöinen kohderyhmäkin on hieman eri ja Ylismaan Gregor on vieläpä esikoiskirja. Minulle Ylismaan Gregor ei kuitenkaan napannut, ei hahmot, eikä oikein maailmakaan. Alicen Ihmemaa ja Gaimanin maanalainen Lontoo ovat paljon houkuttelevampia ja kiinnostavampia, puhumattamakaan siitä jästien silmiltä piilossa olevasta ympäristöstä, jonka Rowling loi. Luulenpa, että Alismaan tarinoiden lukeminen jää minun osaltani tähän.

Suzanne Collins: Matkijanärhi

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian kaksi ensimmäistä osaa tuli luettua viime kuussa (arvostelut) ja sen verran tarinan loppu jäi kiinnostamaan, että sarjan päättävä kolmas osa, Mockingjay tuli hankittua englanninkielisenä. Kolmas osa ilmestyy WSOY:n ennakkotietojen mukaan suomeksi 15.11.2010 nimellä Matkijanärhi.

Katniss on selvinnyt Nälkäpelistä kaksi kertaa ja hänestä on tullut Pohjois-Amerikan postapokalyptisen Panemin hallinnon tyyssijan, Capitolin vastaisen kapinan keulakuva, Matkijanärhi. Hänen kanssakilpailijoistansa osa, Peeta mukaanlukien, on Capitolin panttivankina. Ennen tuhotuksi luultu 13. vyöhyke johtaa kapinan suunnittelua ja toteutusta, ja heillä on jälleen rooli Katnissillekin - kameran edessä tietenkin. Katniss suostuu keulakuvarooliinsa, mutta hänen henkilökohtainen tavoitteensa on saada Peeta vapaaksi ja presidentti Snow surmattua. Hän ei kuitenkaan voi olla varma kehen luottaa ja kehen ei. Kaikkein läheisimmätkään eivät aina ole turvana, päinvastoin. Sota on käynnissä ja sodalla on aina uhrinsa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tässä sarjan viimeisessä osassa ratkeaa, mikä on Panemin ja Katnissin kohtalo.

Odotukset Matkijanärheen olivat suuret. Suzanne Collins on osoittanut, että vaikka hänen henkilöhahmonsa ovatkin hieman siloiteltuja, kerronnallisesti hänen tarinansa on koukuttava ja mielenkiintoinen. Matkijanärhi osoittautui edeltäjiään tylsemmäksi ja jaarittelevammaksi loppua lukuunottamatta. Pienoinen toisto ja rautalangasta vääntäminen (esim. The Hanging Tree -laulun sanojen selittely harmitti, aivan kuin ei olisi luotettu lukijan omaan kykyyn ymmärtää sisältöä) veivät hohtoa kirjasta aina lähes 300 sivun paikkeille, kunnes tarina tempaisi kunnolla mukaan. Selkeä Nälkäpelin puuttuminen vaikutti myös tarinan rakenteeseen, mutta viimeisten sadan sivun aikana Collins pelasti kirjan, ja teki sen jopa hienosti. Kirjasta ja sarjasta jäi hyvä jälkimaku.

Sodankäynnin kuvaus vastasi aiempien osien Nälkäpelin kuvausta, ja kuten aiemminkin Collins sai tuotua sodan kokemisen nuoremmille aikuislukijoille uskottavalle tasolle. Hahmot saivat taas hieman lisää väriä, ja vaikka Katnissista tulikin vähemmän pidettävä, hänestä tuli samalla myös uskottavampi. Ehdin jo pelätä, että tarinan romanttisessa osuudessa Collins sortuu kliseeseen, mutta hän hoitikin homman kotiin siedettävällä ja realistisella tavalla. Katniss nuorena naishahmona on erinomainen esimerkki, millaisia roolimalleja genren kirjallisuudessa voisi tarjota nuorille enemmänkin. Vaikka koin Matkijanärhen alkupuolen tylsähköksi, kirja kuitenkin kokonaisuudessaan oli ehyempi kuin kakkoskirja, jossa verkkaisuuden ja tapahtumarunsauden välillä oli suurempi kontrasti. Nälkäpeli-trilogia saa toivomaan lisää samankaltaista nuorille lukijoille suunnattua scifiä. Paolo Bacigalupin tänä vuonna ilmestynyt Ship Breaker (arvostelu) on samoilla linjoilla, kunhan tulisi myös suomennetuksi.

PS: Pieni toivomus olisi niille elokuvantekijöille, jotka Nälkäpeliä ovat siirtämässä kuuleman mukaan valkokankaalle. Älkää tehkö tästä Hollywood-roskaa. Tiedän, että roskaelokuvien tekeminen on helppoa isollakin rahalla, varsinkin kun tarina sisältää romantiikkaa (ah, se niin ikivanha kolmiodraama) ja tunteisiin vetoavia tapahtumia, mutta tässä olisi ainesta rosoisuuteenkin, kunhan vain tekijöiltä löytyy muutakin kuin dollarinkiiltoa silmistä.

Suzanne Collins: Nälkäpeli ja Vihan liekit

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjasta on tällä hetkellä suomennettu kaksi ensimmäistä osaa: Nälkäpeli ja Vihan liekit. Kolmas ja viimeinen osa Mockingjay ilmestyy tämän kuun loppupuolella englanniksi ja suomeksi nimellä Matkijanärhi marraskuun 15. päivä (päivitetty tieto 17.9.).

Pohjois-Amerikka on kokenut luonnonkatastrofeja. Jäljelle jäänyt maa jaettiin aikoinaan kolmeentoista eri sektoriin, joilla jokaisella on oma roolinsa maatalouden, kaivos- ja tekstiiliteollisuuden raaka-aineiden ja niiden jalosteiden tuottamisessa. Sektoreita hallittiin diktaattorimaisesti Capitolista, pääkaupungista. Sektorit ryhtyivät kapinaan, syttyi sisällissota, jonka Capitol sai taltutettua. Sektori 13. tuhottiin kokonaan ja muita rangaistiin keksimällä Nälkäpeli, vuosittain pelattava tosi-tv-ohjelma, johon valitaan kustakin sektorista kilpailemaan yksi tyttö ja yksi poika. Nälkäpelissä pelataan kovilla panoksilla kuolemaan saakka, tapa tai tule tapetuksi. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Katniss, joka asuu hiilikaivossektorissa 12. Arpaonni ei suosi Katnissin sisarta, joka joutuu ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana osallistumaan Nälkäpeli-arvontaan. Katniss ei suostu päästämään sisartaan lähes varmaan kuolemaan, vaan ilmoittautuu vapaaehtoisesti tämän tilalle. Näin alkaa Katnissin taistelu raakalaismaisessa pelissä, jota osa kansaa seuraa huvituksena, osa pakon edessä menettäen lapsiaan.

Nälkäpeli voi olla suunnattu nuorille, mutta sen tiukka ote yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja raakojenkin kuolemien kuvaus tekee siitä myös ehdottomasti aikuisillekin suunnatun teoksen. Collins kirjoittaa tunteisiin vetoavasti, pieniä cliffhangereitä ripotellen ja mukavia juonenkäänteitä viljellen. Osa juonen kuvioista on selkeästi arvattavissa, osa ei. Kirja vangitsi tiiviillä vauhdillaan, ja se on helppo ja nopea lukea yhdellä istumalla. Kahdella, jos malttaa laskea kirjan kädestään. Suurin miinus kirjassa, ainakin näin aikuislukijalle, on henkilöhahmojen hienoinen mustavalkoisuus. Mitään yllätyksiä ei heidän rooleissaan tule vastaan, mutta toisaalta, se tuntuu myös turvalliselta silloin kun tapahtumaympäristö ei sitä ole. Nälkäpeli on erinomainen postapokalyptiseen maailmaan sijoittuva tarina, jossa on särmää. Niinpä koin, että sarjan kakkososakin kannattaa ottaa luvun alle, ja koskapa kirja löytyi kirjahyllystä, luin sen samoin tein.

Jatkoarvostelu sisältää spoilereita ensimmäisestä kirjasta!

Vihan liekit jatkaa Nälkäpelissä alkanutta Katnissin tarinaa. Hän, yhdessä toisen voittajan Peetan, kanssa joutuu lähtemään voittajakiertueelle ja kamerat seuraavat tietenkin perässä. Viihdettä Capitolin väelle. Presidentti ei ole tyytyväinen tapaan, jolla Katniss järjesti voiton kahdelle edellisessä Nälkäpelissä, ja pitää sitä kapinan lietsomisena. Hän uhkaa Katnissin ystävän henkeä, jos tyttö ei käyttäydy niin kuin Capitol haluaa. Presidentti tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei olekaan totta. 75-vuotis Nälkäpeliin on luvassa yllätyksiä, mutta nyt on ilmassa myös kapinahenkeä niin sektoreilla kuin pelissäkin.

Vihan liekkien alkuosa alkaa verkkaisesti kuvaten 12. sektorin asukkaiden elämää ja heidän välisiä suhteita ja miten ne ovat muuttuneet edellisen Nälkäpelin jälkeen. Olin hieman pettynyt yli 150 sivun tapahtumattomuuteen. Vihjailut kapinasta ja sektori 13. salaperäisyydestä toki piristivät tarinaa välillä, mutta varsinainen toiminta alkoi vasta kun päästiin uuteen Nälkäpeliin. Tällä kertaa henkilöhahmoista löytyi hieman enemmän mielenkiintoisia piirteitä, eikä mustavalkoisuus häirinnyt niin paljon, vaikka olikin läsnä. Juonessa oli kuitenkin pientä ontumista, mikä häiritsi. Kirja päättyi kuitenkin niin mielenkiintoiseen cliffhangeriin, että päätösosa (Mockingjay) pitää lukea englanninkielisenä, sillä suomennoksen (Matkijanärhi) saamiseen menee liian kauan.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaa on helppo suositella niille, jotka haluavat lukemista, missä on jännitystä ja kiemuroita, eivätkä takerru pieniin puutteisiin.

Lisäys: Matkijanärhi ilmestyykin jo lokakuun 20. marraskuun 15. päivä!