Stanislaw Lem: Futurologinen kongressi

En näköjään pidä kovinkaan kiirettä lukulistalle laittamieni kirjojen kanssa, sillä Stanislaw Lemin Futurologisen kongressin (Kongres futurologiczny, 1971) päätin lukea kolmisen vuotta sitten, kun kävin läpi tulevia elokuviksi sovitettavia kirjoja. The Congress -elokuva on jo ilmestynyt, vaan ei ilmeisesti Suomessa. Ehkä se tulee jälkijunassa, en tosin odota sitä tänne pohjoiseen nähtäväksi. Joka tapauksessa, luin kirjan. Suomennos on tehty suoraan puolan kielestä ja se ilmestyi 1978.

Ijon Tichy osallistuu Costaricanassa valtaisaan futurologiseen kongressiin, jossa käsitellään maapallon kestämättömäksi käynyttä väestönkasvua, kuinka hillitä sitä ja selvityä tulevaisuuteen. Hiltonin huippuhotelliin on majoittautunut joukko muidenkin kongressien osallistujia, joista osa tuntuu hyvin oudoilta. Outoja ovat futurologisen tapahtuman lyhyen ytimekkäät esityksetkin, eikä veden juominen janoon yhtään selkeytä tilannetta. Kaduilla kongressin ympärillä vellovat levottomuudet yltyvät ja hallitus vastaa niihin pommittamalla, jolloin Ijon epävarmassa olotilassa pakenee ja joutuu onnettomuuteen. Tullessaan tajuihinsa usean vaiheen jälkeen, hän huomaa olleensa syväjäädytyksessä ja päätyneensä vuoteen 2039. Ja kuinka erilainen maailma onkaan, lähestulkoon utopia. Ei ylikansoitusta, ruokaongelmia, sotia, kaikenmaailman kriisejä, vaan hommat on saatu haltuun psykokemiallisilla menetelmillä. Tai siltä ainakin näyttää.

Vakavasta aiheesta huolimatta, Lem käsittelee tuttuun tyyliinsä aihetta mustan humoristisesti. Kieli on kirjaavaa ilotulitusta ja uusiosanoja vilisee siihen tahtiin, että alkoi jo rasittaa. Suomentajilla (2 henkilöä) on varmasti ollut tekemistä käännöksen aikaansaamiseksi ja ihan hyviä sanaväännöksiä on syntynyt, vaikka en pysty niitä alkuperäiseen vertaamaankaan. Futurologisen kongressin tarina ei ole suoraviivaisen selkeä, vaan melkoista monikerroksellista toden ja epätoden kieputusta, jonka perässä pysyminen teettää lukijalle töitä. Päähahmo ei itsekään aina varmuudella tiedä milloin on todellisuudessa, milloin hallusinoi.

Futurologinen kongressi on pohjimmiltaan karmaiseva visio ja Lemin humoristinen tyyli itse asiassa tuntuu vain korostavan sitä. Sarkasmin kohteeksi joutuvat maailmanpolitiikan suurimmat toiminnalliset idealismit, eikä kirjoittamisajankohdalla ja nykypäivällä ole eroa. Mitä enemmän ajattelen kohtalaisen lyhyttä, tiiviissä paketissa olevaa tarinaa, sen vaikuttavampi jälkiefekti kirjasta jää. Aivan kuin olisin nähnyt painajaisen, josta herää yllättäen, mutta todellisuuskin vaikuttaa painajaiselta tai ainakin sen johdannolta. Kongressia ei voi lukea kepeän pinnallisena ja hauskana kirjana, mutta suosittelen sitä silti kaikille.

The Congress -elokuvan ohjaajan mukaan leffa on saanut vaikutteita Lemin kirjasta, mutta ei ole sen suoranainen sovitus. Ilmeisesti naispäähahmossa on Ijon Tichyyn liittyviä piirteitä. Jos vain jossain yhteydessä on mahdollista elokuva nähdä, niin olen kiinnostunut. Alla virallinen traileri.

Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita

Konekansan satuja ja tarinoita jatkaa Stanislaw Lemin Kyberiasin jalanjäljillä tarjoillen joukon satiirisia tarinanpätkiä. Kokoelmassa on kaikki alunperin vuonna 1964 ilmestyneen Bajki robotówin tarinat sekä neljä novellia alkuperäisestä Cyberiadasta. Näistä neljästä kolme on aiemmin ilmestynyt Kyberiasissa, mutta on tähän suomennettu uudestaan.

• Kolme elektritaria
• Uraanikorvalaput
• Kuinka Erg Itseinduktiivinen kukisti limaskan
• Kuningas Biskalarin aarteet
• Kaksi kammotusta
• Valkoinen kuolema
• Kuinka Mikrox ja Gigant panivat maailmankaikkeuden laajenemaan
• Tarina tietokoneesta, joka taisteli lohikäärmettä vastaan
• Kuningas Hydropsin neuvonantajat
• Automatiaksen ystävä
• Kuningas Globares ja viisaat
• Satu kuningas Murdaksesta
• Kokoelmasta MEKAMERONE eli: Tarinoita Lemmentuskista & Pakahduksista & Sydämen hupsutuksista: Prinssi Ferrensin ja Prinsessa Kristallan tarina
• Kuinka maailma pelastui
• Trurlin kone
• Kelpo löylytys

Lem hyödyntää perinteisten kansansatujen tunnetta ja tyyliä myös tämän kokoelman tarinoissa. Tekstit ovat täynnänsä nokkelia oivalluksia, ihmisten arkielämän toimintojen muunnoksia konekansalle sopivaksi, ja useimmat oivalluksista saa suupielet nykimään. Tällä kertaa myös ihmiset ovat enemmän esillä, me limaskat, tahmoidit, rähmäsilmäöklöidit, jotka uhkaamme konekansaa. Samalla kun konekansa ja ihmiskunta pistetään vastakkain, tehdään huomioita konekansan keskinäisistä suhteista ja luonteenvioista, jotka tuntuvat kumman tutuilta (olemmehan me luoneet heidät).

Kyberiasiin verrattuna Konekansan sadut ja tarinat tuntuvat olevan askeleen enemmän opettavaisempia kuin humoristisia. Ehkäpä Trurlin ja Klapausiuksen pääasiallinen puuttuminen vaikuttaa asiaan. Kuinka maailma pelastui -tarinan uudelleenkäännös on ymmärrettävissä, se kun poikkeaa ensimmäisestä suomennoksesta merkittävästi (ks. Kyberiaksen arvostelu), ja samalla kai siinä sitten kaksi viimeistäkin on mennyt uusiksi. Suosikeikseni nousivat Valkoinen kuolema ja Automatiaksen ystävä. Valkoinen kuolema muistuttaa perinteistä sf-tarinaa uhkaavuudessaan ja Automatiaksen ystävän ystävä on hykertävän ärsyttävä. Kirja sisältää siellä täällä tarinoihin liittyvää onnistunutta kuvitusta.

Konekansan sadut ja tarinat eivät ehkä ihan Kyberiasin tasolle nouse kokoelmana, mutta on silti suositeltavaa luettavaa perinteisten satujen ja satiiristen science fiction tarinoiden yhdistelmänä.

Stanislaw Lem: Kyberias

Olen joskus hamassa menneisyydessäni lukenut jotain Stanislaw Lemiltä, mutta silloin ei ollut aikani otollinen hänen tyyppiselle kirjailijalle. Nyt käsiini saamani Kyberias sen sijaan osui ja upposi.

Kyberias koostuu useista tarinoista, joissa robottikeksijä Trurl joutuu tai hankkiutuu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin:

• Miten maailma pelastui
• Trurlin kone
• Kunnon löylytys
• Trurlin ja Klapausiuksen seitsemän matkaa
• Ensimmäinen matka eli Gargantiuksen ansa
• Ensimmäinen matka (A) eli Trurlin elektrubaduuri
• Toinen matka eli kuningas Hirmunduksen tarjous
• Kolmas matka eli todennäköisyyslohikäärmeet
• Neljäs matka eli miten Trurl rakensi vampitronin pelastaakseen prinssi Pöksyliinin lemmentuskistaan ja miten hän sen jälkeen joutui turvautumaan vauvakeskitykseen
• Viides matka eli kuningas Valerianuksen kujeet
• Viides matka (A) eli Trurlin menetelmä
• Kuudes matka eli miten Trurl ja Klapausius rakensivat toisen asteen demonin kukistaakseen merirosvo Nyysiuksen
• Seitsemäs matka eli miten Trurlin täydellisyys johti sangen ikäviin seuraamuksiin
• Kertomus kuningas Neropatin kolmesta tarinakoneesta
• Altruisiini eli tosikertomus siitä miten eristeinen erakko Lullus yritti saada aikaan yleisen onnen ja mitä siitä seurasi

Trurl saattaa olla kyllä nerokas keksimään vaikka mitä vimpaimia, mutta joskus hän ei ajattele nenäänsä pidemmälle ja silloin syntyy ongelmia. Keksijä Klapausius on Trurlin verinen kilpakumppani, mutta vaikka parivaljakko välillä ottaakin mittaa toisistaan, he pystyvät tarpeen tullen toimimaan myös yhteistyössä, varsinkin jos heitä uhkaa yhtäläinen vaara.

Kyberiasta lukiessa mieleeni tuli toisen puolalaisen kirjailijan teos, Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus (arvostelu). Vaikka Kyberias on matematiikan ja fysiikan termeillä sekä ruuveilla ja muttereilla höystettyä tieteiskirjallisuutta ja Viimeinen toivomus fantasiaa velhoineen ja haltioineen, niistä molemmista näkyy kansantarinoiden syvät juuret, satujen ja myyttien paikoin verisetkin perinteet. Lemin hahmot ovat robotteja ja matkustelevat pitkin poikin avaruutta, pistäytyen planeetalla jos toisellakin, mutta silti ei kyseessä ole erityisen eksaktia tieteiskirjallisuutta. Juuri tuo leikkisä satumaisuus tekee siitä pehmeämpää, mutta ei yhtään vähempää nokkelaa ja älykästä.

Stanislaw Lem osaa naurattaa. Harvoin olen hihitellyt pariinkiin otteeseen yhtä kappaletta lukiessani ja samanlaisia kohtia kirja on pullollaan:

Kuka tahansa muu olisi Trurlin housuissa jo luovuttanut, mutta lannistumaton suunnittelijamme ja keksijämme ei antanut periksi. Hän rakensi ensin koneen, johon kuului digitaalimalli autiudesta ja tyhjyydestä ja jossa sähkömagneettinen henki liikkui elektrolyyttivetten päällä, ja lisäsi siihen sen jälkeen valoparametrit ja esigalaktisen pilven tai pari ja kehitti mallikokonaisuutta vähitellen ensimmäiseen jääkauteen saakka. Trurlin oli mahdollista edetä näin vauhdikkaasti siksi, että hänen koneensa pystyi viidessä miljardisosasekunnissa simuloimaan sata septiljoonaa tapahtumaa neljässäkymmenessä oktiljoonassa paikassa yhtäaikaisesti. Ja jos joku epäilee näitä lukuja, hän voi helposti tarkistaa ne itse.

Mutta kirjasta löytyy syvällisempikin taustavire loppua kohden, pohdiskeleva ja Trurlin tarinakoneen tarinoiden kautta opettavainenkin. Kybernettien historiaa nähdään vain välähdykseltä. Vaikka ihmiskuntakin on ilmeisesti olemassa, robotit pitävät heitä pelkkinä kalpeanaamoina. Ajatus siitä, että kalpeanaamat olisivat luoneet heidät, ei tunnu saavan kovinkaan innostunutta kannatusta, vaikka se totta olisikin. Niin robottien kuin ihmistenkin evoluutioon viitataan yhtäläisesti.

Käännös tuntui luettaessa erinomaisen sujuvalta ja rikkaalta. Saatuani kirjan loppuun, luin otteita myös kolmen ensimmäisen tarinan uusintakäännöksista. Kyberiaksen Miten maailma pelastui -tarinan käännöksessä on käytetty aika vapaata kättä ja se ei enää jälkeenpäin tuntunut yhtä aidolta kuin uudempi suomennos, joka seuraa enemmän kirjailijan omaa tekstiä. Olen miettinyt joskus ennenkin, kuinka paljon vapauksia kääntäjä saa ja voi ottaa, ilman että lukija tuntee itsensä petetyksi. Olen aiemmin lukenut mm. yhdestä kirjasta kääntäjän kirjoittaman vitsin, joka alkuperäisessä tekstissä oli jotain ihan muuta. Silti alkuperäinenkin olisi mielestäni kääntynyt ihan hyvin suomeksi. No, tämä on asia erikseen. Joka tapauksessa Kyberias on varmasti ollut kääntäjälle haasteellinen tehtävä ja noin yleisesti ottaen hän on onnistunut siinä hyvin. Lem viljelee runsaasti uusiosanoja ja väännelmiä ja suomennoksista välittyi kyllä niiden huumori.

Kyberias on virkistävä kirja ja voin jälleen olla tyytyväinen yhden genreklassikon tultua luetuksi, varsinkin kun kyseessä oli vieläpä näin erinomainen teos.