Roger Zelazny: Kujanjuoksu

Roger Zelaznyn Kujanjuoksu (Damnation Alley, 1969, suom. 1990) on ollut pitkään lukulistallani ja sen myötä vihdoin sain myös pitkään roikkuneen aakkoshaasteen päätökseen. Kirjain Z on täytetty. Olen lukenut Zelaznylta kahdeksan kirjaa viime vuosikymmenellä, mutta blogistani löytyy ennestään vain Eye of the Cat -teoksen arvio vuodelta 2011.

Amerikan manner on ydinsodan jäljiltä saastunut ja vain erittäin harvat pystyvät kulkemaan sen halki ja pysymään elossa. Hell Tanner on viimeisin Helvetin Enkeleistä ja pääsee sovittamaan rikoksiaan kuuden hengen retkueeseen, jonka tulee viedä lääketarvikkeita Kaliforniasta ruton riivaamaan Bostoniin. Matkan varrella riehuu niin ydinkatastrofin jälkeiset luonnonilmiöt kuin järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuoliset ihmisetkin. Perille pääsy ei ole kiveen hakattu.

Kujanjuoksu kuvaa yksinkertaisimmillaan matkantekoa dystooppisessa Amerikassa ja kohtaamisia olosuhteissa, joissa kukanenkin yrittää selvitä parhaansa mukaan. Kirjan takakansitekstissä kuvataan Hell Tanneria kyyniseksi yksinäiseksi sankariksi. Minä jätän pois sanan "sankari". Tanner on rikollinen, enemmänkin antisankari, ja vaikka Zelazny on pyrkinyt pinnan alle kirjoittamaan hahmolle arvostamiseen kelpaavia piirteitä, hahmo ei silti ole miellyttävä. Pidän rosoisista piirteistä, mutta raiskaustuomio ei tällä kertaa vedä puoleensa.

Kujanjuoksussa on selkeää 60-luvun road-henkisyyttä, paketoituna science fiction -kääreeseen. Se kuvaa poikkeuksellisen yksilön suhdetta yhteiskuntaan ja hänen kapinallista asennettaan tavanomaisuutta kohtaan. Tannerin yksinäisen suden persoona tulee hyvin esille tarinassa, joka vastaavanlaisena heijastuu myöhemmin esimerkiksi Mad Maxin tyyppisissä elokuvissa. Itse asiassa kirjan pohjalta on tehty suoraankin elokuva, mutta sen käsikirjoitus poikkesi kirjasta sen verran paljon, ettei Zelazny hyväksynyt ratkaisuja ja pyysi nimensä poistettavaksi elokuvan yhteydestä.

Amerikan jäljellä olevat osavaltiot ovat kirjassa selkeästi erillisiä alueita, joista osalla menee paremmin, osalla, kuten Bostonilla, taas heikommin. Näiden ihmisasutusten välissä on aika huvittavasti mutatoituneita jättihämähäkkejä ja skorpioneja sekä superhurrikaaneja. Vaikka nämä ovat tarinallisesti kiinnostavia vastuksia matkan varrella, ne ovat myös epäuskottavia ylilyöntejä, kun vastapainona haetaan varsin realistisesti psykologista yhteiskunnan ulkopuolisuutta. Sinänsä säteilyn aiheuttamat kauhuskenaariot eivät poikkea tässä siitä miten usein 50-60 -lukujen fiktiossa asiaa käsitellään. Kirjan naishahmo on sitten enimmäkseen "tyttö", vaikka hänellä on nimikin. Tämäkin aika tyyppilinen ilmiö ajankohdan genrekirjallisuudessa.

Kansikuva on ok kokonaisuudessaan, mutta ihmettelen, että kun kirjassa kuvataan ajoneuvo melkoisen tarkkaan, esimerkisi renkaiden lukumäärä, niin miksi kannen tekijä on päättänyt kuvittaa oman mielensä mukaan. Häiritsee. Kujanjuoksu on kiinnostava teos jopa ristiriitaisuudessaan. Loppu on hersyvän humoristinen, mistä tulee lisäpisteitä. Kirja ei varsinaisesti kolahtanut, mutta kuuluu jälleen kerran siihen joukkoon, joka on hyvä lukea genretuntemuksen vuoksi.

Roger Zelazny: Eye of Cat

Minulla oli kaksi vaihtoehtoa Aakkoshaasteen Z-kirjaksi, joista valitsin sen tunnetumman kirjailijan eli Roger Zelaznyn ja hänen vuonna 1982 julkaistun Eye of Cat -kirjan.

William Blackhorse Singer on viimeinen navajo-intiaani, vieraiden lajien jäljittäjä, shamaani, joka on elänyt pitkään maapallon tulevaisuuteen edistyneen lääketieteen ansiosta ja venyttämällä aikaa matkaamalla paikasta toiseen nopeasti teleportaation avulla. Cat, yksisilmäinen muotoaan vaivattomasti muuttava alien jäljittää Billya, joka hiljalleen paetessaan palaa alkuperäisille juurilleen ja näkee maan navajoen hengellisenä maailmana. Tarinan edetessä avautuu takaa-ajotilanteen taustat ja syyt, jotka Zelazny punoo outoon ja voimalliseen verkkoon sekoittaen niin intiaanikulttuuria ja tarustoa kuin psykologiaakin.

Minun on vaikea kuvailla Zelaznyn kirjaa siten, että siitä saisi edes pinnallisen käsityksen ilman että paljastan juonenkäänteet. Jotkut kirjat ovat vaikeita. Tarinaa kuljetetaan usealla tasolla ja usean henkilön tai olennon ajatusmaailmasta. Tekstin tyyli vaihtelee suorasta kerronnasta runomuotoiseen ja välillä jopa jonkin sortin tajunnanvirtaan ja sanojen sekoitukseen sekä uutistyyliin. Tarinaa saa lukea tovin, ennen kuin alkaa selvitä mistä on kyse ja mihin ollaan menossa ja miksi. Eye of Cat ei todellakaan ole kirjojen helpoimmasta päästä, mutta toisaalta se palkitsee myös oivalluksilla ja etenkin tunnelmallaan. Päästäkseen palkituksi tulemiseen, ei kannata lukea kirjaa kovin väsyneenä, kuten minä tein. Väsymys aiheutti sen, että olin välillä ihan pihalla ja jouduin lukemaan edellisen päivän etenemiset kertaalleen uudelleen. (Vain) Muutamia Zelaznyn aiempia kirjoja lukeneena, Eye of Catin tyyli pääsi yllättämään monimutkaisuudellaan. Tavallaan siinä oli jotain tuttua, mutta silti kirja vaikutti paljon kunnianhimoisemmalta kuin hänen muut lukemani teokset. Eye of Cat on myös paras lukemistani juuri sen sisältämän maailman henkisen ulottuvuuden vuoksi. Alkuperäisasukkaiden kulttuureissa ja uskomuksissa, olivat ne sitten mistä päin maailmaa tahansa, on ollut aina jotain mikä minua kiehtoo, eikä Zelaznyn tarina siinä joukossa ole poikkeus. Aion vuosien varrella pikkuhiljaa tutustua kirjailijan laajaan tuotantoon enemmänkin. Eye of Cat oli erinomainen valinta Aakkoshaasteen päätöskirjaksi.

Aakkoshaasteen Z-kirja.