Peter V. Brett: Brayan's Gold

Peter V. Brett viittaa The Great Bazaar -tarinassaan (The Great Bazaar and Other Stories: arvostelu) päähenkilön Arlenin kohdanneen joskus lumidemonin. Brettin betalukija pyysi kirjoittamaan myös tuon tarinan lukijoille, ja tuloksena on Brayan's Gold, Subterranean Pressin julkaisema kuvitettu pitkä novelli.

Arlen on nuori Messenger-oppilas, joka pääsee kokeneen, mutta ryypiskelyyn taipuvaisen Curkin seuraksi muutaman yön yli kestävälle työmatkalle. Viime hetkellä matkan määränpää muuttuu kaukaiseksi ylhäällä vuorilla sijaitsevaksi Brayan's Goldiksi ja Arlenin ja Curkin tehtävänä on viedä sinne kaivostoiminnassa tarvittavaa dynamiittia. Matka on vaarallinen, sillä öisin maasta nousevat demonit tappavat varmaakin varmemmin kaikki varomattomat ja huonosti loitsumerkeillä suojautuneet kulkijat. Arlenilla on menneisyydessä hankittu sitkeä vihollinen, yksikätinen kividemoni, joka yhä seuraa häntä. Lisäksi lastin vuoksi on odotettavissa myös ryöstelijöiden olevan kiinnostuneita Messengereistä.

Brayan's Gold on mielenkiintoinen sivutarina The Demon Cycle -sarjassa. Sen voi lukea itsenäisenä tarinana, vaikka jotkut kohtaukset viittaavatkin ensimmäisen kirjan, The Painted Manin tapahtumiin. Pitkä novelli täydentää Bazaarin tavoin debyytin aika-aukkoja. Itse sarjan kannalta Brayan's Gold ei ole välttämätön hankinta, mutta siitä saa halutessaan hieman lisää tietoa mitä Arlenin elämässä tapahtui ennen kuin hänestä tuli varsinainen Messenger. Tarinan on hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen. Minua eniten häiritsi kuinka helppoja ratkaisuja Brett teki henkilöiden kohdalla. Tämä tarina ja The Great Bazaar and Other Stories, kuin myös toistaiseksi puoliksi luettu The Desert Spear, ovat olleet hienoisia pettymyksiä The Painted Manin jälkeen. Brett ei sittenkään tunnu antavan eeppiselle fantasialle mitään erityisen uutta ja innovatiivista, vaikka demonit sinänsä ovatkin mielenkiintoisia. Niiden ansiosta sarjaa kannattaa lukea ja unohtaa puutteet henkilöhahmoissa.

Brayan's Gold on kiva pikku välipalapurtava Brettin sarjan faneille, mutta ei mikään välttämättömyys. Novellin kuvitusta voi vilkaista Subterraneanin sivulta alaosasta. Kustantajan sivulla on joko trade-version kansikuva tai sitten luonnosversio. Minulla on kirjasta limited-versio, jonka kansikuva on tuossa yläpuolella.

Peter V. Brett: The Great Bazaar and Other Stories

Peter V. Brettin The Painted Man (US-nimi: The Warded Man) oli yksi viime vuoden positiivisista lukukokemuksista ja sen jälkeen olenkin odotellut kohtalaisella innolla sarjan seuraavaa kirjaa The Desert Spearia, joka ilmestyy huhtikuussa 2010. The Great Bazaar and Other Stories on välipala, joka sisältää The Painted Manista pois jätettyjä osioita. Ehkäpä ainoa seikka, joka ensimmäisessä kirjassa häiritsi oli aikahypyt, joilla tarina saattiin kyllä etenemään, mutta lukijana jäin miettimään mitä noina pois jätettyinä vuosina tapahtui. Etenkin Arlenille.

The Great Bazaarin tarina sijoittuu aikaan, jolloin Arlen työskentelee lähettinä. Osa tarinasta tapahtuu itämaisessa Krasiassa. Toinen leikattu tarina, Arlen, kertoo Arlenin lapsuudesta ja valottaa hänen luonnettaan. Kolmas tarina, Brianne Beaten, on Leeshasta ja kertoo hänen kehittymisestään ja itseluottamuksesta. Kirjan lopussa on krasiankielen sanastoa sekä merkkien ja demonien kuvauksia. Muutamat demonit ovat tulossa vastaan vasta The Desert Spearissa. Kirjailijalle on varmaan ollut mukavaa saada tuoda esille leikattuja kohtauksia, varsinkin jos niistä on joutunut luopumaan editoijan kehoituksesta. Jokaista leikattua tekstiä edeltää kirjailijan selitys miksi se poistettiin. Erityisesti pidin Arlenin lapsuuden kuvauksesta, mutta myös muut olivat mielenkiintoisia.

The Great Bazaar and Other Stories oli ihan kiva 100-sivuinen lisä kahden ensimmäisen kirjan välissä, mutta mitään suuren suurta tarjottavaa sillä ei sarjan tapahtumien kannalta ollut. Tosin muistuttipa siitä miksi pidin The Painted Manista ja sai odottamaan seuraavaa kirjaa enemmän.

Kirjailijat vs. lukijat

Aina silloin tällöin törmää tilanteisiin, joissa kirjailija reagoi lukijan negatiiviseen arvosteluun tai muuhun kritiikkiin. Kirjailijalla on yhtäläinen oikeus ilmaista mielipidettään siinä missä lukijallakin, mutta joskus kumpaisenkin (ja varsinkin ulkopuolisten) kannattaisi pitää suunsa kiinni (jättää teksti kirjoittamatta).

Romanttisia kirjoja kirjoittava Candace Sams älähti ennen joulua, kun lukija ei tykännyt hänen kirjastaan, ja kirjoitti siitä yhden tähden arvostelun. Arvostelu ei ole mitenkään erinomaisesti kirjoitettu, mutta ei tolkuttoman huonokaan noin Amazonin arvosteluksi. Kirjailija vastasi Niteflyr One -nimimerkillä puolustaen kirjaa. Aluksi hän esiintyi tuntemattomana, mutta ei kieltänyt identiteettiään, kun hänet tunnistettiin. Paikalle ilmestyi kirjaa lukemattomia keskustelijoita provosoimaan tilannetta ja kirjailija provosoitui. Keskustelua on käyty yli 400 viestin verran ja jossain vaiheessa kirjailija kertoi tehneensä ilmoituksen häntä vastaan kohdistuneista viesteistä FBI:lle. Sittemmin kirjailija on tuhonnut omat viestinsä keskustelusta, joten ne eivät ole enää luettavissa. Muutamat blogeilijat ovat kuitenkin kirjoittaneet asiasta (Making Light, Babbling about books, and more, Neil Gaiman blogissaan). Samsin purkaus saattoi vetää vertoja Anna Ricen vuoden 2004 vastaavalle, mutta toki Rice on kirjailijana tunnetumpi ja siksi sai enemmän huomiota. Mitähän Sams mahtaa ajatella jälkikäteen tilanteesta?

Peter V. Brett päätti myös kommentoida Amazonissa yhden tähden arvostelua. Arvostelu ei sinänsä koskenut The Warded Man (The Painted Man) -kirjan sisältöä tai tasoa, vaan lukija päätti antaa kirjalle negatiivisen arvosanan, kun Kindle-kirja ei sisältänytkään "teksti puheeksi" ominaisuutta. Brett vastasi asianmukaisesti yhden viestin verran, ja hänen vastauksensa ainakin minusta selvitti tilanteen. Yhden tähden arvostelu oli tässä tapauksessa epäoikeudenmukainen kirjailijaa kohtaan ja Brettin vastaus siinä mielessä oikeutettu. Hyvä, että hän sen kirjoitti. Ei se kuitenkaan ole poistanut sitä yhtä tähteä.

Mark Charan Newtonin nilkkaan on ilmeisesti kolahtanut jokin arvostelu, sillä hän päätti antaa rakentavia neuvoja siitä kuinka kirja pitää arvostella. Hyviä neuvoja, jotka tietenkin näin blogin pitäjänä piti lukea. En lähde purkamaan yksityiskohtaisesti Newtonin ohjeita (monet blogeilijat ovat niin tehneet), mutta sen verran voinen sanoa, että jokaisella lukijalla saa olla oma näkemys kirjasta, ja se perustuu aina lukijan persoonaan, kokemuksiin ja odotuksiin ym. Näkemys on kyettävä perustelemaan, ja jos ei kykene, ei sitä ehkä kannata ainakaan blogiin kirjoittaa. Tällaisella lähinnä omaksi iloksi kirjoittelulla ei liene niin suurta vaikutusta, että Mark Charan Newtoninkaan tarvitsisi hermostua, jos hänen kirjastaan ei suunnattomasti pidetä. Ainakaan kun arvostelun kirjoittaa suomeksi. Myönnän - arvosteluni Nights of Villjamurista olisi voinut olla huomattavasti parempi ja perustellumpi. Lupaan, että hänen seuraavan kirjansa arvostelu on yksityiskohtaisempi, jos päätän kirjan lukea. Kiitos neuvoista, Mark.

"Yes, like books and authors, blogs and bloggers can be amazingly ace, or shockingly shite." -MCN

Mihinkähän luokkaan sitä mahtaakaan sijoittua, jos Newton luokittelisi? :)

Joe Abercrombie on siinä mielessä ainutlaatuinen kirjailija, että hän hän linkittää ja vastailee kirjojensa arvosteluihin blogissaan kohtalaisen useasti - omalla tyylillään: sarkastisesti ja huvittavasti. Vastineita on ilo lukea., kuten esim:

But it's not all champagne and oysters over here, oh no. I have always undertaken to provide the world with both sides of the coin, the rough with the smooth, the bad reviews with the good, and so to a consideration of The First Law trilogy from Jonathan Goodwin, Assistant Professor of English at the University of Louisiana, Lafayette. I will quote its searing conclusion:

"A book, presumably written during this decade, which seems to specifically invoke various doctrines of power and the exercise thereof, and which prominently features torture, might be said to be a political allegory malgre lui. To extend this would take me to into the type of quasi-Zizekianism that I warded away earlier; but I think it's there. I hear echoes of the Drurian Strauss in some of the discussions of power and (not to) the people, and what popular revolt there is in the novel is eaten or led by the Eater. Vaguely pregnant with meaning, this."

Oh, man, he made mincemeat of me! Or, at least, he might have, if I had the foggiest clue what the hell he was talking about.

Ah, että pidän miehen tyylistä! :)