Penelope Farmer: Emma in Winter

Emma in Winter (1966) on toinen lukemani Penelope Farmerin kirja. Viime elokuussa luin Jo Waltonin My Real Children -kirjassa (arvostelu) mainitseman aikamatkustustarinan Charlotte Sometimesin (arvostelu) ja sen innoittaman päätin hankkia myös aiemmin julkaistun Emma in Winterin, joka kertoo Charlotten pikkusiskon Emman tarinan vuotta Charlotten tarinaa myöhemmmin. Aikahyppäys siis näiden kirjojen järjestyksessäkin.

Charlotte lähtee sisäoppilaitokseen ja hänen pikkusiskonsa Emma jää kotiin ja paikalliseen kouluun. Emma on ikävissään katkera Charlottelle, eikä hänen käytöksensä tunnu olevan mieleen holhoajallekaan. Samanaikaisesti koulukaverinsa Bobby Fumpkinsin kanssa Emma alkaa nähdä öisin unia lentämisestä ja ajassa kulkemisesta. Aluksi ajatus yhteisestä unesta Bobby kanssa ei innosta, sillä Bobby on tukevahko poika, jota kaikki pilkkaavat, myös Emma itse. Yhteiset unet ja niiden merkityksen selvittäminen ja pahuuden kohtaaminen sekä päivisin yhteistyö johtajatyttönä ja johtajapoikana muuttavat Emmaa ja hänen suhtautumista ikätovereihinsa. 

Emma in Winter on pienimuotoisempi tarina kuin Charlotte Sometimes. Siinä on samanlaista herkkyyttä kuin Charlottessakin, mutta jotain puuttuu. Tarina ei ole riittävän ehyt ja sen sanoma jää ohueksi ja merkityksettömäksi. Emman tarina on tyyliltään hieman enemmän lapsille suunnattu ja siitä puuttuu ne realistisen tummat sävyt mitkä Charlottessa ovat. Tarinassa annetaan aikamatkaamisesta mielenkiintoinen kierrejousimainen selitys, mikä on kohtalaisen ymmärrettävä.

Päinvastoin kuin toisessa 60-luvulla julkaistussa nuortenkirjassa, Madeleine L’Englen Hyppy ajassa (arvostelu), kirjailija ottaa tällä kertaa toisenlaisen näkemyksen uskonnolliseen kysymykseen, vaikkakaan se ei ole pääasia, eikä edes lopputuleman kannalta olennainen. Minä pidin aikamatkustuksen geologisiin aikakausiin liittyvistä kohdista ja havainnoista.

Emma in Winter on talvikauteen sijoittuvaa seikkailua ja kasvutarinaa, joka olisi voinut olla parempikin teos. Mutta toisaalta se on ihan mukava pikku välipala, joka linkittyy mielestäni parempaan sisarteokseen. Liitän kirjan 2015 aakkoshaasteen F-kirjaksi sekä I spy Challengen kohtaan 5. eli First Name (Emma).

Aakkoshaasteen F-kirja

Penelope Farmer: Charlotte Sometimes

Jo Walton on siitä vekkuli kirjailija, että hän aktiivisesti mainostaa ja suosittelee muiden kirjoja, jopa omissa kirjoissaan. Among Others (arvostelu) on lukusuosituksia bongaavan aarreaitta ja My Real Childrenistäkin (arvostelu) minulle jäi käsiini yksi teos, jota en voinut ohittaa: Penelope Farmerin Charlotte Sometimes. Ja miksi tämä vuonna 1969 julkaistu nuortenkirja pysäytti? Vastaus: 1) The Cure. Olin 80-luvulla bandin suuri fani, mutta enpähän tiennyt/kiinnittänyt huomiota, että arvion lopussa videona nähtävä Charlotte Sometimes perustui kirjaan. Nyt, reilu 30 vuotta biisin jälkeen ja 45 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen olen jälleen tietomurusta viisaampi. 2) Kirjan nimi on fantastinen!

13-vuotias Charlotte Makepeace saapuu sisäoppilaitokseen ja jakaa makuuhuoneen useamman tytön kanssa. Seuraavana aamuna herätessään, hän huomaa olevansa samassa paikassa, mutta eri ajassa. Hän on siirtynyt nukkuessaan ajassa taaksepäin yli 40 vuotta, ensimmäisen maailman sodan loppuvaiheisiin vuoteen 1918, jossa hänet tunnetaan nimellä Clare ja jossa hänellä on pikkusisko nimeltä Emily, oman ajan Emman sijaan. Oikea Clare on ottanut hänen paikkansa tulevaisuudessa. Jonkin aikaa tytöt vaihtavat elämää keskenään joka toinen päivä ja asiat alkavat hieman sekoittua. Kunnes Clare ja Emily päätetään siirtää läheiseen kartanoon asumaan ja päiväoppilaiksi. Vahingossa muuttopäivänä Claren kengissä onkin Charlotte ja jouduttuaan pois sisäoppilaitoksesta ja siellä olevasta sängystään, Charlotte jää jumiin menneisyyteen.

"By bedtime all the faces, the voices had blurred for Charlotte to one face, one voice... The light seemed too bright for them, glaring on white walls, white sheets and bedcovers."

Charlotte Sometimes on aikamatkustuskertomus. Se on nuorille suunnattu, mutta aikuislukijakaan tuskin turhautuu, sillä kirjassa on tummia piirteitä, kypsyyttä ja aikuista mieltäkin askarruttavaa pohdintaa. Kirjailija on tosissaan onnistunut erottamaan aikuisen maailman ja nuoren maailman ajatustyylit, mikä tulee erityisesti esille ClareCharlotten asuessa kartanossa, jonka omistajien poika Arthur on kuollut sodassa. Liekö johtuu omasta puolivuosisataisesta elämänkokemuksesta, mutta hetkelliset kuvaukset ja välähdykset nuoren ja aikuisen kanssakäymisestä, niiden herättämistä ajatuksista tuntuu osuvan muistikuvien kautta nappiinsa. Pidän siitä, että Charlotte itsekin välillä epäilee omaa identiteettiään, hänen tilanteessaan olisi ihme, jos ei epäilisi, varsinkin kun hänen ympärillään kukaan ei juurikaan tunnu huomaavan hänessä eroa väärässä ajassa.

Charlotte Sometimesin kohdalla pysähdyin (jälleen) pohtimaan, mitä lapsi tai nuori tästä kirjasta saa irti. Olisiko kirja vaikutukseltaan niin onnistunut, jos olisin lukenut sen nuorena? Lukukokemus olisi ainakin erilainen. Hieman kirjasta tulee mieleen Octavia E. Butlerin Kindred (arvostelu), jossa myös päähenkilö joutuu menneisyyteen. Molemmissa tarinoissa todellisen maailman historia vaikuttaa voimakkaasti tapahtumiin, Butlerilla toki on mukana myös rotukysymykset.

Kirja jättää mieleen haikean ja surullisen tuntemuksen menneestä ja menetetystä, mutta elämä jatkuu. Farmer on kirjoittanut ennen Charlotte Sometimesia kaksi muutakin kirjaa, jossa Makepeacen sisarukset seikkailevat, ja ainakin toisen niistä, Emma in Winterin (jälleen ihana kirjan nimi) haluaisin lukea. Sitä ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan saatavilla ekirjana, vaikka Charlotte Sometimes onkin. Eikä kirjaa löydy Kirjastot.fi haustakaan, saati Lapin kirjastoista. Harmi.