Etelän sanelupolitiikkaan kyllästynyt Lappi julistautuu itsenäiseksi, kun palvelut on keskitetty satojen kilometrien päähän haja-asutusalueista kuntauudistusten myötä ja Helsinkikin on sulkenut ovensa muualta Suomesta muuttavilta. Rikkaan etelän ja köyhän pohjoisen valtasuhteet muuttuvat, kun Saamen vapautusrintama salaperäisen päällikkönsä Oulan johtamana lähtee valloittamaan etelän kaupunkeja itsenäisen Lapin nimissä. Vastaansa pohjoinen saa muun muassa helsinkiläistyneen alikersantti Jesse Purolan, jolla on alaisinaan tv-sukupolven lähiöjunnuja, jotka ovat tottuneet toteuttamaan itseään lähinnä some- ja blogiympyröissä. Pohjoisen ja etelän sisällissodan melskeessä media hyörii kuin hyeena saadaakseen parhaat palat tapahtumista, yksinoikeudella tietenkin.
Heikkisen dystopisessa sisällissotaan ajautuneessa Suomessa on paljon jutun juurta. Kuntapolitiikka, milloin mistäkin lakkautetut toiminnot ja palvelujen keskittäminen järjettömien suurten kuntien keskuksiin on todellinen pohja Terveiset Kutturasta -kirjalle, eikä nuo aiheet paljoa varmasti hymyilytä kun koulumatka alkaa aamuviideltä ja lähin synnytyssairaala on satojen kilometrien päässä. Vaan huumoria kylväen ja jopa parodioiden Heikkinen asioista kirjoittaa. Vaikka olen herkkä nauramaan lukiessa (omasta mielestä) hyvälle huumorille, niin Kuttura ei minua naurattanut. Aina kun Lapista tulee yhtä kuin saamelaiset, niin mennään stereotypioiden puolelle. Heikkinen ei välty tältä sudenkuopalta. Saamelais-Oula (olisiko nimi voinut olla hieman omaperäisempi?) kumppaneineen nousee pääosaan ja muut lappilaiset ovat vain statisteja, joista jokunen harva on mainitsemisen arvoinen. Kuitenkin puhutaan Lapista kokonaisuutena, ei saamelaisalueista. Fanaattinen Kutturan gangsta Toni Morottaja on rap-pakkomielteineen enemmän koominen kuin aito hahmo. Kunpa sitä aitoutta ei olisi jätetty vain väläyttämisen asteelle. Samaan sarjaan menee toinen fanaatikko, Tuntemattoman sotilaan Koskelan vankkumaton ihailija Jesse Purola ja kotimaisista tv-sarjoista tuttu ahne toimittajatyyppi, aliarvioitu nainen joka saa juttunsa menemällä sänkyyn haastateltavansa kanssa. Hahmojen osalta oltiin jo ennen puoltaväliä kirjaa sellaisissa kannatuslukemissa, että ulkolaisen kirjailijan kirja olisi keskeytynyt. Piikit, joita kirjailija kylvää, vesittyvät kehnoihin hahmoihin.
Mutta jotain artopaasilinnamaista Heikkisen kirjoitustyylissä on ja päätellen Paasilinnan suosiosta Heikkisen tyylikin varmasti löytää oman lukijakuntansa. Terveiset Kutturasta ei kuitenkaan ollut tämän Lapin naisen heiniä. Se sortuu yleistettyihin hahmoihin ja poimii kärjistettyjä ennakkoluuloja ja mielipiteitä, jättäen ne lähinnä hekottelu-asteelle sen sijaan, että tarjoaisi oikeasti onnistuneiden dystopioiden tavoin ajattelemisen aihetta lehtiotsikoita syvemmälle tasolle. Mutta älkää toki luottako minun yksittäiseen ja kärjistettyynkin mielipiteeseen, vaan lukekaa kirja itse ja olkaa omaa mieltä. Terveiset Kutturasta löytyy paperiversion lisäksi myös ekirjana.