M. Rickert: Holiday

Holiday on M. Rickertin toinen julkaistu novellikokoelma. Novellit on kirjoitettu vuosien 2003-2010 välillä, tosin vain yksi niistä, Was She Wicked? Was She Good, on viime vuodelta.

• Holiday
• Memoir of a Deer Woman (New Year's Day)
• Journey into the Kingdom (Valentine's Day)
• The Machine (May Day)
• Evidence of Love in a Case of Abandonment: One Daughter's Personal Account (Mother's Day)
• Don't Ask (Father's Day)
• Traitor (4th of July)
• Was She Wicked? Was She Good? (Summer - anniversary)
• You Have Never Been Here (Halloween)
• War is Beautiful (Veteran's Day)

The Christmas Witch (Thanksgiving/Christmas) Edellinen M. Rickertiltä lukemani kokoelma Map of Dreams (arvostelu) tuntui ajoittain raskaalta, sillä 17 novellia vaati enemmän keskittymistä, kuin mitä saman sivumäärän omaava yksittäinen romaani olisi vaatinut. Holiday-kokoelmassa novelleja on 11, mutta sen lukeminen oli huomattavasti helpompaa. Ei sen vuoksi, että tarinat olisivat olleet mitenkään kevyempiä ja kirjan nimen antaman mielleyhtymän mukaisesti leppoisia lomailujuttuja, vaan Rickert on onnistunut saamaan jokaiseen novelliinsa sujuvan tarinakaaren, eikä hän tällä kertaa jättänyt niin paljoa lukijan pähkäiltäväksi kuin aiemmin; tarpeeksi kuitenkin.

Jokainen Holidayn novelli liittyy pyhäpäivään tai juhlaan. Mutta kuten sanoin, kovin lomatunnelmaisia tarinat eivät ole. Heti ensimmäinen novelli ilmentää millainen matka on edessä, kun pikkuhiljaa avautuu varsin viattomalta tuntuvasta, kummitustytön näkevästä miehen tarinasta mitä karmaisevin lopputulos. The Machine -novelli on kreikkalaisen mytologian Philomelan ja Procnen tarinan uudelleensovitus. Alkuperäinen tarinakin sisältää lapsen raiskauksen ja kielen leikkuun, mutta Rickert pistää lukijan lapsen päähän tämän kaiken tapahtuessa ja heittää iloisen viattoman hetken ahdistavaan tavalla, joka saa väkisinkin kyyneleet silmiin, oli ne sitten myötätunnon tai vihan kyyneliä.

Tässä kokoelmassa Rickert käyttää paljon lapsia kertojina ja näkökulmat ovat sen mukaisia. Aikuisten ajatusmaailma ei aina aukea, eikä aikuiset aina ymmärrä. Lapset ovat aikuisten maailman ja ajattelutavan uhreja, ajoittain jopa kieroutumien ja hyväksikäytön kohteita. Kun päätöstarinassa pieni tyttö sekoilee puolitotuuksien kanssa, käsittämättä itse miten hänen sanansa voidaan tulkita, aikuiset tietenkin tulkitsevat sen pahimmalla mahdollisella tavalla, ja erottavat lapsen isästään. Was She Wicked? Was She Good? ei ole ihan perinteinen keijukaistarina, siitä kuten kaikista muistakin novelleista löytyy selkäpiitä karmivia osuuksia, kaiken viattomuuden ja kauneudenkin keskellä.

Kun Map of Dreamsissä minua välillä vaivasi tarinoiden loput, tässä kokoelmassa kaikki meni nappiin. Rickert on jälleen saanut aikaiseksi koskettavan koosteen tuotannostaan, enkä usko, että tämä kirja voi jättää yhtään lukijaansa kylmäksi. Kansikuvan lisäksi Tom Cantyn kirjaan tekemä unenomaisen kaunis kuvitus tukee kirjailijan käyttämää tyyliä, mutta on yhtälailla tarkoituksellisesti ristiriidassa tekstien sisällön kanssa. Kannattaa katsoa alla oleva Cantyn tekemä promovideo kirjan kuvituksesta. Videon tunnelma kertoo paljon myös kirjan tunnelmasta.

M. Rickert: Map of Dreams

Map of Dreams on kokoelma M. (Mary) Rickertin vuosien 1999-2006 välillä kirjoittamista novelleista. Kirja sisältää 17 novellia, Christopher Barzakin kirjoittaman kirjailijan esittelyn ja Gordon Van Gelderin kirjoittaman jälkipuheen.

• Who is M. Rickert?
• Map of Dreams
• Introduction - Annie Merchant
• Dreams: Dreaming Sun
• Leda
• Cold Fires
• Angel Face
• Night Blossoms
• Nightmares: Feeding the Beast
• Bread and Bombs
• Art is not a Violent Subject
• Anyway
• A Very Little Madness Goes a Long Way
• Waking: What I Saw, When I Looked
• The Girl Who Ate Butterflies
• Many Voices
• More Beautiful Than You
• Peace on Suburbia
• Rising: Flight
• Moorina of the Seals
• The Harrowing
• The Super Hero Saves the World
• The Chambered Fruit
• Afterword

Oletko koskaan lukenut kirjaa, joka on unenomaisen kaunis, taianomainen, mutta samalla hyvin realistinen, runollinen, kuvaileva, välillä hiljainen, välillä äänekäs, intohimoinen ja sensuelli? Map of Dreams on tätä kaikkea. Se on myös ruma, raaka ja ahdistava, kaikki puettuna asuun, josta ei ota selvää minkä värinen se on. Rickertin novellit eivät ole ihan science fictionia, niistä voi löytää maagista realismia, ehkä hieman fantasiaa, mutta yhtä kaikki, jättäisin luokittelut sikseen.

Kirja alkaa nimikkonovellilla Map of Dreams, jossa heti ensimmäiseksi saamme todeta äidin menettävän tyttärensä sala-ampujan satunnaiseen luotiin. Samassa tilanteessa kuolee myös kaksi muuta henkilöä ja salamurhaaja itse. Tapahtuma on järkyttävä ja siitä toipuminen ei ole helppoa. Ampujan surmaaman naisen kirjailija-aviomies lukee kirjoittamaansa tarinaa, kuinka vaimonsa menettänyt mies astuu ulos ajan rajoitteesta ja löytää jälleen tiensä puolisonsa luokse. Annie uskoo kirjailijan kertovan tositarinaa, ja ryhtyy kaikin keinoin selvittämään ajan luonnetta ja kuinka pääsisi takaisin yhteen tyttärensä kanssa. Matka vie hänet aboriginaalien unimaailmaan sekä aikaan, ja maksaa hänelle totuuden. Matkan aikana Annie ryhtyy kirjoittamaan, ensin oman tarinansa, sittemmin tämän kokoelman muut tarinat, joiden kertojat vaihtuvat.

Rickertin tarinoissa kertojat ovat tärkeitä ja heillä on oma äänensä. Ajoittain heidän tarinaansa saatetaan ottaa näkökulma ulkopuolelta, mikä useimmiten lisää tarinan outoutta. Esimerkiksi Ledassa nainen kertoo tulleensa joutsenen raiskaamaksi. Hänen miehensä ja lehtiuutisten kautta kyseenalaistetaan naisen sanat, mutta naisen omasta näkökulmasta kaikki on totta. Jää lukijan harteille koota omat ajatuksensa tarinasta ja päättää mihin uskoa, mihin ei.

Useissa kokoelman tarinoissa on uskonnollissävytteinen juoni. On ilmiintyvä Neitsyt Maria, pedofiilipappi ja useampaan otteeseen enkeleitä. Enkelien teot eivät aina ole järkeenkäyviä, mm. Many Voicessa ne kehoittavat surmaamaan. Jälleen kerran asetetaan vastakkain mitä normaalimaailma uskoo ja ajattelee, ja miten tarinan pääkertoja asian näkee.

Minulle kokoelman novelleista ylitse muiden nousivat Bread and Bombs, Anyway ja The Girl Who Ate Butterflies. Ensimmäinen on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina, jota kerrotaan lasten näkökulmasta. Lapset elävät maailmassa, jossa aikuisilla on tuhoisia ennakkoluuloja, ajatus lentäen matkustamisesta on käsittämätöntä ja lumi on pelottavaa ja vaarallista. Anyway on tarina naisesta, jolle annetaan mahdollisuus tasapainottaa maailma, mutta se vaatii häneltä henkilökohtaisen valinnan. The Girl Who Ate Butterflies kertoo hieman erilaisesta tytöstä, jolla on hieman erilainen maku. Kaikki Rickertin tarinat ovat upeasti kirjoitettuja, kuvailevia ja täynnä yksityiskohtia. Joidenkin tarinoiden loput ovat minun makuuni liian "kauniita" (ei tarkoita "onnellisia"). Kaipasin välillä hieman rosoisuutta loppuihin. Kirja oli kohtalaisen raskas lukea, sillä jokainen novelli vaati keskittymään. Kokoelmaa ei voi lukea iltaviihdykkeenä noin vain. Ehkäpä olisi ollut parempi lukea tarina silloin tällöin, ei kaikkia yhteen menoon. Joka tapauksessa, M. Rickert on ehdottomasti kirjailija, jolle valtavirtakirjailijana voisi ehdottaa jopa suuria huomionosoituksia. Genrekirjailijana hän on kohtalaisen tuntematon, vaikkakin on saavuttanut useita palkintoja. Ehkäpä suurempien tunnustusten aika on vielä edessä.