Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt

Lauren Beukesin The Shining Girl (2013) tuli pikavauhtia suomeksi. Kirjailijan Zoo City (arvostelu), joka voitti Arthur C. Clarke -palkinnon ja oli ehdolla muutamaan muuhunkin palkintoon, teki vaikutuksen muutama vuosi sitten, joten Säkenöivät tytöt oli helppo lisätä lukulistaan, eikä lukeminenkaan tuottanut vaikeuksia. Kirja tempaisi mukaansa ja alle kuudessa tunnissa se oli luettu. Ei ihme, että Säkenöivät tytöt aiotaan sovittaa myös kuvaruudulle, ainakin Hollywood Reporterin mukaan, ja kirjailija itse taitaa kirjoittaa käsikirjoitusta parhaillaan myös Zoo City -kirjasta elokuvaksi.

Tarina sijoittuu Chicagoon, jossa Kirby Mazrachi tulee miltei murhatuksi 1990-luvulla. Murhaajaa ei saada kiinni, joten Kirby pyrkii itse selvittämään tapahtumaa ja siihen liittyvää outoa esinettä. 1930-luvun lama-ajan varjossa Harper Curtis saa haltuunsa avaimen, joka vie mysteeriseen Taloon. Näyt kertovat hänelle nimiä, tytöistä jotka elävät eri aikoina, säkenöiden elinvoimasta enemmän kuin muut. Heidät Harperin tulee murhata, raa’asti. Yksi heistä on Kirby.

Kuten Zoo Cityssä, myös Säkenöivissä tytöissä on paljon tuttuja elementtejä, joista tulee mieleen mm. Stephen King ja monet elokuvat ja tv-sarjat, joissa on huone, jonka kautta avautuu portti jonnekin muualle. Harper on periaatteessa tyypillinen sarjamurhaaja, mutta tällä kertaa tarinan kulkuun liittyy myös aikamatkustus. Liikkumista ajasta toiseen ei selitä tieteellisesti, vaan kyseessä on mystinen elementti, joka liittyy ränsistyneeseen taloon. Yliluonnollisuus tekee kirjasta kauhukirjallisuutta pikemminkin kuin science fictionia. Mitenkään järkyttävän pelottava tarina ei ole, mutta murhia kuvataan kyllä yksityiskohtaisesti ja Harper on hahmonakin olemassaan tarpeeksi outo, jotta epämiellyttäviä väreitä syntyy.

Tapahtumaympäristö eli Chicago eri aikoina tulee hyvin esille, vaikka kirja on kohtalaisen lyhyt, jotta siinä voitaisiin kuvata miljöötä enemmän. Aidoimmillaan tunnelma tuntuu olevan lama-ajan kuvauksessa, josta löytyy viite McCoyn Ammutaanhan hevosiakin -kirjaan. Beukes on tehnyt hyvää taustatyötä sarjamurhaajan sielunmaailman kohdalla. Selityksiä ei ole liikaa, sillä kuinka edes voisi selittää tavikselle sarjamurhaajan ajatuspolkuja ja tuntemuksia mitä tämä tuntee. Silti annetut hetket ovat uskottavia eivätkä liioittele tai dramatisoi. Harper on epämiellyttävä. Uhrit ovat leikkaus eri aikakausina elävistä ihmisistä, jotka kukin yrittää tulla toimeen siinä ajassa ja niissä olosuhteissa missä ovat. Välillä murhakohtauksiin liittyy niin turhauttavia hetkiä, että teki mieli ”silminnäkijänä” kirkua. Ja eipä silmien kostumiseltakaan vältytty.

Lukujen vuosilukumerkintöjä piti seurata tarkasti, sillä ajassa hypellään tiheään tahtiin. Silti en kokenut, että tarinan seuraaminen olisi ollut hankalaa. Säkenöivät tytöt on viihdyttävää lukemista, jos nyt sarjamurhaajasta kertovaa kirjaa voi yleensä sellaisena pitää, mutta se ei yllä mielestäni Zoo Cityn tasolle. Kirjasta puuttuu sellainen tuoreus ja omaperäisyys mikä teki Etelä-Afrikkaan sijoittuvasta Zoo Citystä erinomaisen. Lisäksi minulle jäi lopussa kaivelemaan kysymys Talosta. Mikä se on, miksi se on? Säkenöivät tytöt on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Toivoisin, että Zoo Citykin saataisiin suomeksi. Kirjailijan esikoisteos Moxyland on lukulistalla.Kirjan takakanteen on painettu kehulause Kiltin tytön kirjoittajalta Gillian Flynniltä. Kirjailijoiden tuotoksissa on samaa taustasävyä.

Kirjan virallinen esittelytraileri alla:

Lauren Beukes: Zoo City

Eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin viime vuonna (2010) ilmestynyt Zoo City on herättänyt huomiota ja kerännyt kehuja. Useiden kuukausien aikomusten jälkeen sain vihdoinkin kirjan luetuksi, ja melkeinpä toivon, että olisin tullut lukeneeksi sen jo alkuvuodesta, mutta parempi niin sanotusti myöhään kuin ei milloinkaan. Kirja on voittanut mm. Arthur C. Clarke -palkinnon ja on parhaillaan World Fantasy -palkintoehdokkaana.

Zoo City on Johannesburgin kuviteellinen osa, jossa asuvat koottuna ne ihmiset, jotka ovat elämänsä varrella tehneet vakavan rikoksen. Maagisella tavalla he ovat saaneet kimppaansa lähtemättömästi eläimen. Ihminen ja eläin ovat siitä lähtien niin voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, että erottaminen koskee. Eläimen läsnäolo myös leimaa ihmisen, hän on toisen luokan kansalainen, ikänsä tuomittu, suljettuna Zoo Cityyn, josta poistutaan vain luvalla. Zinzi December on entinen toimittaja ja huumeriippuvainen, jonka erikoiskykynä on löytää kadonneitä esineitä. Tekemällä etsintä- ja huijauskeikkoja, hän yrittää elättää itsensä ja maksaa pois diilerille velkaansa. Zinzi ei yleensä etsi ihmisiä, mutta kun hänelle tarjotaan nuoren pop-tähtitytön löytämisestä palkkiota, jolla pääsisi eroon veloistaan, hän suostuu tehtävään, varsinkin kun tapauksessa ei kaikki tunnu olevan kohdillaan ja se herättää kiinnostuksen.

Zoo City on erikoinen kirja. Siinä on paljon tuttuja elementtejä, mutta silti se tuntuu omaleimaiselta ja tuoreelta. Tarinan sijoittuminen Etelä-Afrikkaan antaa sille niin maantieteellisen kuin poliittisen leimankin. Apartheidin käsitettä ei voi välttää tulemasta mieleen, vaikka mitään suoria osoituksia ei tehdäkään, eikä kirjailija ota suoraa kantaa. Hahmoihin sidoksissa olevista eläimistä herää mielleyhtymä Philip Pullmanin Universumien tomu -sarjaan, mikä varsinkin alussa tuppaa vähän häiritsemään. Kumpaisenkin kirjailijan teoksissa eläinhahmoissa on jotain ihmishahmoon liittyviä ominaisuuksia ja eläin vaikuttaisi toimivan myös ajoittain vastapainona. Beukesin eläinhahmot eivät kuitenkaan ole niin selkeästi luokiteltavissa hyviin ja pahoihin. Esimerkiksi Zinzin eläin on laiskiainen ja hänen miesystävänsä eläin mangusti. Beukes avaa tarinassa vähitellen eläimiin ja eläimellistämiseen liittyvää kuviota jättäen kuitenkin osia mielikuvituksen varaan. Se onkin kirjan tärkein ja sanomallisin mysteeri, johon kietoutuu itse etsivätarinakin.

Kirjan tuoreus tulee osittain sen sisältämästä tavasta hyödyntää netti- ja populaarikulttuuria. Tarinan rakenne vaihtelee, sillä suoran kerronnan keskellä on otteita sähköposteista, chattikeskusteluista, raporteista ja dokumenteista, kommenttiosioineen päivineen peräti siinä muodossa kuin ne netissäkin näkyy. Tarinan kadoksissa oleva tyttö on jonkin sortin X Factor -kisan voittaneen duon toinen puolisko ja musiikkibisnes on muutenkin reilusti esillä. Zoo City on synkkä kirja. Se on armoton ja toteava, mutta ei toivoton. Se sisältää myös valoa ja huumoria. Eläimellistettyjen elinolot ja asema on kuin suoraan ghetosta, mutta kaikki eivät ole vaipuneet pohjalle tai masennukseen. Zinzi itse ei välttämättä ole kaikkein samaistuttavin hahmo olemassa, mutta kaiken menneisyyden taakkansa allakaan hän ei ole luovuttanut. Beukes on luonut inhimillisen vahvan naishahmon. Zoo City ilmeisesti luokitellaan urbaaniksi fantasiaksi ja sellaisenaan se on erinomainen ja suositeltava lukukokemus.