Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karin Tidbeck. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karin Tidbeck. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. lokakuuta 2013

Swecon 2013 -raportti

Edellisen vuoden Swecon oli sen verran erinomainen kokemus, että päätin osallistua Fantastika – Swecon 2013 -tapahtumaankin häilyvästä terveydentilastani huolimatta. Kunniavieraat Jo Walton ja Lavie Tidhar ovat kiinnostavan houkuttelevia kirjailijoita, joten pitihän heitä päästä kuuntelemaan. Tidharilta olen lukenut 7 kirjaa ja yksi on kesken ja Waltonilta olen lukenut 4 kirjaa, joista yksi on uusintaluettavana parhaillaan.

Anders Wahlbom, Steven Savile,
Kristina Rudbjer, Rebecka Öfverholm
Ruuhkainen Tukholma viivästytti matkaamistani sen verran, että missasin perjantaina sekä conin avajaiset että Jo Waltonin haastattelun. Perjantain ensimmäinen paneelini oli Dr Who 50 Years, jossa Doctor Who -käsikirjoittajana ja kirjailijanakin tunnettu Steven Savile piti reipasta keskustelua yllä. Savilella oli muutamia mielenkiintoisia sisäpiirin juttuja kerrottavanaan tv-sarjan tuotannon taustalta, mutta mitään suuria paljastuksia hän ei kertonut. Matt Smithin lähdöstä/vaihdosta hän sanoo kuulleensa ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten, joten mikään pikainen päätös se ei ole ollut.


Viime toukokuussa kuolleen Jack Vancen kunniaksi oli oma luento, jossa John-Henri Holmberg kertoi niin Vancen tuotannosta kuin elämästäkin. Holmbergin ansiosta Vance suostui tulemaan Ruotsiin conin kunniavieraaksi 70-luvulla, mikä oli harvinaista kirjailijalle, joka ei yleensäkään nauttinut fandomin huomiosta. Vance ehti itse valottaa elämäänsä omaelämäkerta-kirjassaan This is me, Jack Vance!, joten useat luennossa esille tulleet asiat olivat tuttuja jo ennestään, mutta silti Holmbergin pienellä henkilökohtaisella otteella mielenkiintoisia. Olen entistä vakuuttuneempi, että jatkan Vancen tuotantoon tutustumista pikku hiljaa.

Perjantai-ilta päättyi osaltani paneeliin, jossa suositeltiin SFF-kirjailijoita ja heidän teoksiaan Linnéa Anglemarkin johdolla. Suosittelijoina olivat Ian Sales (SF Mistressworks), Jo Walton ja Lavie Tidhar. Monia mielenkiintoisia nimiä tuli esille, osa tuttuja osa ei. Erityisesti painoin mieleen Sofia Samatarin, E.J. Swiftin ja Ada Palmerin.

Lauantai meni osittain pienessä sumussa, kävin kuuntelemassa paneelit maailmanluonnista, steampunkista ja juonen rakentelusta, kustannustoimittajista ja agenteista, sekä Tidharin kunniavierashaastattelun, mutta en tehnyt muistiinpanoja. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja osoittivat muun muassa, että Jo Walton voisi vetää ihan hyvin yksinkin 50 minuuttia ohjelmaa, kuten vetikin kunniavieraspuheensa yhteydessä. Olen seurannut Waltonia fandomissa usean vuoden ajan mm. hänen Tor.comin kirjoitustensa kautta ja monet hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään olivat tuttuja. Walton on suorapuheinen, mutta ajoittain traditionaalinen. Lavie Tidhar haastoi omilla näkemyksillään välillä niin Waltonin kuin muutkin panelistit. Tidharin maku monien kirjojen ja tyylien kohdalla poikkeaa totutusta länsimaisesta ja hän ei arastele myöskään sanomasta, jos ei jostain teoksesta pidä ja miksi ei pidä. Tidharin monikulttuurinen tausta näkyy hänen ajatusmaailmassaan. Oli kuitenkin haaste saada hänestä kuvaa, jossa hän puhui yleisöä katsoen.

Michael Cobley, Hannele Mikaela Taivassalo,
Ylva Spångberg, Jo Walton
Michael Cobley, John Meaney,
Patrik Centerwall, Jo Walton
Lavie Tidhar, Nene Ormes,
Anna Davour, Tommy Persson 
Michael Cobley, John-Henri Holmberg,
John Berlyne, Tommy Persson

Dark Fantasy -paneelikeskustelua oli hauska kuunnella, vaikka selkeä johtolanka keskustelusta puuttuikin. Suuntauksen määritelmä oli hieman haussa ja niinpä käsitellyksi tuli epämääräisesti myös vampyyriporno. Lauantai-iltani päättyi visailuun, joka sinänsä oli hauska, mutta väsy painoi.
 

Sunnuntaina kuuntelin paneelin science fictionin ja fantasian kirjoittamisesta ja tyylilajien eroista sekä politiikasta scifissä. Jälkimmäisessä aiheesta harhailtiin pahasti uskonnon puolelle ja itse politiikan käsittely jäi lähinnä kirjallisuusmaininnoiksi. Ehkä aihe olisi vaatinut enemmän perehtymistä. Lavie Tidhar toi esille myös pariin kertaan, että keskustelussa ei ollut mukana yhtään naispuoleista jäsentä, aihe josta puhuttiin myöhemmin toisessakin paneelissa. Suomen päätös hakea vuoden 2017 worldconia Helsinkiin edellisen 2015 -haun jäätyä täpärästi äänestyksessä kakkossijalle, oli esillä Worldcon in Helsinki 2015 and 2017 -paneelissa, jossa käytiin läpi myös muita maailmanluokan conien järjestämiseen liittyviä asioita. Tällä kertaa Helsingillä on aikaa luoda äänestäjäpohjaa jo syntyneen laajentamiseksi, ja toivottavasti yhä laajempi joukko suomalaisiakin päättää äänestää parin vuoden päästä worldconia kotimaahan.


Sweconini päättyi virkeään Where did all the female sf writers go? -paneeliin, jossa keskusteltiin interaktiivisesti myös yleisön kanssa minkälainen tilanne naispuoleisten science fiction -kirjailijoiden kohdalla julkaisubisneksessä on. Agentti John Berlyne, jonka agenttitoimisto edustaa mm. Aliette de Bodardia, Brandon Sandersonia, Charlaine Harrisia, Lavie Tidharia, Justina Robsonia ja Ian Tregillisia, sai vastailla mm. roolistaan agenttina kirjailijoiden, ja etenkin naiskirjailijoiden pääsyyn brittimarkkinoille. Karin Tidbeck toi esille eron mies- ja naiskirjailijoiden tavassa tarjota tekstejään julkaistavaksi, tässä tapauksessa novelleja. Naiskirjailijat tarjoavat tekstejään vähemmän ja tiukemmilla kriteereillä. Hylkäyksen jälkeen he herkemmin jättävät tarjoamatta uudelleen. Keskustelussa keskityttiin pääasiassa amerikkalaisten ja brittien julkaisumaailmaan ja Mia Franck toikin lopussa esille henkilökohtaisella tyylillä, kuinka pienissä ympyröissä me täällä pohjoismaissa lopulta kirjailijan kannalta pyörimme.

 
Karin Tidbeck, Mia Franck, Ian Sales
Mia Franck, Ian Sales, Jo Walton, Jukka Halme

John Berlyne
Vaikka tämän conimatkaajan voimat tuntuivat välillä loppuvan kesken, olen iloinen että kävin Sweconissa tänäkin vuonna. Kokemus oli jälleen erittäin positiivinen. Pahoittelen osan kuvien laatua. Unohdin perjantaina ja lauantaina, että minulla oli oikea kamerakin mukana iPadin sijaan.

 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Karin Tidbeck: Jagannath: Stories

Ruotsalainen Karin Tidbeck tuli minulle tutuksi kirjailijanimenä ensimmäistä kertaa vasta viime lokakuussa vierailtuani naapurimaan Swecon-conissa (raportti, jossa Tidbeckin on mahtunut yhteen kuvaan mukaan). Hän jäi mieleen ja kun marraskuussa (2012) huomasin kirjailijalta ilmestyvän englanninkielisen novellikokoelman nimeltä Jagannath: Stories, tuli se hankittua edullisesti Wizard’s Tower Booksista ekirjana. Tidbeck sai teoksellaan helmikuun alussa 2013 William L. Crawford Fantasy -palkinnon, joka myönnetään poikkeuksellisen lupaavalle ensimmäisen fantasiakirjansa edellisvuonna julkaisseelle. Eihän teosta todellakaan voinut sen jälkeen enää sivuuttaa. Jagannath sisältää Elizabeth Handin kirjoittaman esittelytekstin, kirjailijan loppupuheen ja 13 novellia. Tidbeck on itse kääntänyt tai kirjoittanut suoraan novellit englanniksi. Kirja on saatavana myös paperiversiona.

  • Beatrice
  • Some Letters for Ove Lindström
  • Miss Nyberg and I
  • Rebecka
  • Herr Cederberg
  • Who is Arvid Pekon?
  • Brita’s Holiday Village
  • Reindeer Mountain
  • Cloudberry Jam
  • Pyret
  • Augusta Prima
  • Aunts
  • Jagannath

Jagannath: Stories on kokoelma novelleja, jotka parhaimmillaan mykistävät. En tiedä mitä odotin, mutta sain jotain aivan muuta. Sain loistavalla tavalla outoja ja jopa häiritseviä tarinoita, jotka ajoittain muistuttivat minua M. Rickertin erinomaisesta tuotannosta, etenkin Holiday-kokoelman novelleista. Rickert on myös aikoinaan saanut William L. Crawford Fantasy -palkinnon Map of Dreams -kokoelmallaan. Tidbeckillä on kuitenkin tunnistettava skandinaavinen tausta, joka näkyy tarinoissa. Ruotsalaisuus tuo mukaan tuttuuden tunnetta, mutta antaa myös vertailukohtaa outoudelle, kummalle (spekultatiivisen fiktion weird).

Heti ensimmäisessä tarinassa Beatricessa Tidbeck näyttää, ettei mitään ihan tavallista ole tulossa vastaan, sillä siinä mies rakastuu pienoisilmalaivan prototyyppiin ja koska ei saa sitä omakseen, hän hankkii sen mukaisesti valmistetun toisen version. Hän löytää kohtalontoverin naisesta, joka on rakastunut höyrykoneeseen ja heidän elämänsä linkittyy hetkeksi yhteen. Some Letters for Ove Lindströmissä tytär kirjoittaa kirjeitä isälleen ja tavallaan tarina on arkisen koskettava, pienellä vinksautuksella. Miss Nyberg and I on tarina tarinan kirjoittamisesta, kohteena ihanan outo Miss Nyberg kasvattineen.

Rebecka on kokoelman häiritsevin tarina ongelmallisesta naisesta ja hänen suhteestaan Jumalaan. Novellia lukiessa ja taustan avautuessa loppua kohti, sain puistatuksia. Who is Arvid Pekon? Herättää otsikkonsa mukaisesti ihmetystä, sillä se vie surrealistiseen olotilaan, jossa ei ole selvää todellisuutta. Olisin viihtynyt tarinan parissa pitempäänkin. Jostain syystä se toi tunnelmaltaan mieleen Megan Lindholmin Drum Machinen, vaikka sisältö onkin hyvin erilainen. Brita’s Holiday Village on jälleen tarinan kerronnasta ja vie lukijan Åren maisemiin ja sukuhistoriaan, unennäköön ja selittämättömiin tapahtumiin. Siinä, kuten Reindeer Mountainissa astuvat esille selkeämmin esille fantasiamainen mytologia ja hyvin vahva skandinaavinen tunne ja elämäntapa. Reindeer Mountainin tarina verenperinnöstä ja sen vaikutuksesta sisarsuhteeseen kiehtoi minua. Tidbeck tutustuttaa lukijan erityisesti Ruotsissa tunnettuihin vittroihin, eikä termiä käännetä lainkaan, mikä tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Cloudberry Jamissa mennään lähelle maata, mullan tuoksuun, kuten Miss Nyberg and I:ssa.

Pyret on puolestaan tutkielman tyyliin kerrottu novelli Pyret-otuksista. Outo, outo tarina, herätti välillä uskoako vai ei -olotilan. Augusta Prima ja Aunts –tarinat kytkeytyvät toisiinsa, molemmissa teemana on aika. Aunts on näistä epämiellyttävän outo. Kokoelman nimikkonovelli Jagannath on paljon mielikuvitukselle sijaa jättävä, salaperäinen science fiction tarina Rak-nimisestä tytöstä ja tämän kohtalosta. Tarina sisältää nimensä mukaisesti itämaista mytologiaa.

Jagannath: Stories -kokoelman tarinat ovat eheitä kokonaisuuksia ja ne imevät mukaansa. Kirjaa (lukulaitetta) oli yllättävän vaikea laskea käsistä kesken lukemisen. Vaikka muutamat novellit saavat aikaan epämiellyttäviä tuntemuksia, juuri se epämiellyttävyys tekee niistä vinksahtaneella tavalla kiinnostavia. Tidbeck ei kuitenkaan astu ihan tietyn rajan yli tarinoissaan, kuten alussa mainitsemani M. Rickert mielestäni teki, oli se sitten hyvä tai ei, riippuu varmaankin lukijasta. Karin Tidbeck on näillä novelleillaan osoittanut olevansa erinomainen novellisti ja tulen jatkossakin seuraamaan hänen tuotantoaan. Ilmeisesti häneltä on vastikään julkaistu myös romaanipituinen teos Amatka, josta olen nähnyt ainakin ruotsinkielisen arvion. Jäin miettimään uskaltautuisikohan sitä lukemaan ruotsiksi. Suosittelen Jagannath: Stories -kokoelmaa ehdottomasti niille, jotka kaipaavat lukukokemukseltaan jotain poikkeuksellista ja kummasti kiehtovaa yhdistettynä ruotsalaiseen sielunmaisemaan. Hieno kokoelma.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...