Vuonna 2033, ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jäljelle jääneet elävät Moskovan metrotunneleissa, eristyksessä ja suojassa maanpinnan tappavalta säteilyltä. Metroon on syntynyt lukemattomia hallintoja, uskonnollisia, aatteellisia ja kulttuurisia ryhmittymiä, joiden yhteiselo ei ole aina mutkatonta. Metro on kuin Venäjä pienoiskoossa. Asemat ovat asutettuja, tunnelit vaarallisia ja salaperäisiä. Maanpinnalla säteily on saanut aikaan mutaatioita, uusia organismeja ja vaikuttanut evoluution kulkuun. Ihminen on enää vain pieni osa uutta, erilaista ja vaarallista maapalloa. Nuori Artjom matkaa läpi koko Metron oppien ja kokien koko ihmiskunnan rippeiden kirjon. Hänellä on tehtävä, jota hän ei itsekään täysin ymmärrä.
Kirjassa ei kerrota onko tuho kohdannut koko maailmaa, mutta näin voi olettaa käyneen. Koska henkilöt spekuloivat muiden suurten kaupunkien metrojen mahdollisesta asutuksesta, lukija voi arvella, että myös mm. Euroopassa ja Amerikassa on elossa ihmisiä, eritymässä kukin tahollaan omaan suuntaansa. Metrossa tapahtuu selittämättömiä asioita, joita jää miettimään ovatko ne todellisuutta vai suljetussa tilassa asuvien hallusinaatioita ja joukkosuggerointia. Toisaalta kirjailija antaa ymmärtää, että jotkin mysteerit voisi selittää tieteellisestikin.
Metro 2033 on kahtiajakoinen kirja. Toisaalta se sisältää erinomaista tunnelma- ja ympäristökuvausta. Teksti on pohdiskelevaa ja siinä tulee erinomaisesti esille ajatus, että vaikka ihmiskuntaa kohtaisi millainen tragedia, ei ihmislajin perusluonne muuttuisi miksikään. Syntyisi yhä uudelleen ja uudelleen yhteiskuntaa jakavia klikkiytymiä, niin poliittisia kuin uskonnollisiakin, jotka taistelevat keskenään sen sijaan että kamppailisivat yhdessä eloonjäämiseksi. Ajatus sinänsä on masentava ja vielä masentavammaksi sen tekee tieto, että tällainen ilmapiiri, joka sai ihmisen kaipaamaan pikemminkin jopa menneisyyden pysähtyneisyyttä kuin muutosta, oli todellisuutta Venäjällä pitkään, ehkä alueittain vieläkin. Eikä ajatus ole tuntematon länsimaissakaan, päätellen tämän päivän dystopiakirjallisuudesta. Metron joidenkin tunneliosuuksien kuvaus on niskavilloja kihelmöittävää. Yliluonnolliset elementit pelottivat jonkin verran, mutta myös ihmisten aatteellinen käyttäytyminen asemien tiukkoine passitarkistuksineen ja rajoituksineen. Kirjassa oli kuitenkin vähän kauhuelementtejä, mm. kuvatut mutaatiot lähinnä hymähdyttivät. Ajoittain teksti muuttui satiiriksi, mm. silloin kun kuvattiin kommunistisen liittouman pyrkineen saamaan valtaansa koko metron. Epäonnistuttuaan, he uskottelivat kovasti, että heille itseasiassa riittää aatteen väkevä palo yhdellä metrolinjalla.
Metro 2033 epäonnistui vakuuttamaan minua maanpäällisellä osuudellaan. Meillä on sen verran kokemuksia säteilylle altistumisista, että on vaikea uskoa nisäkkäiden suurten evoluutiotapahtumien nopeaan kehitykseen. Kokonaan uusien lajien syntyminen ei tunnu uskottavalta kirjan antamassa aikakehyksessä. Niinpä kirjastonhoitajat, niin karmaisevia kuin toisessa yhteydessä olisivatkin, eivät vakuuttaneet. Samoin kuin mustat jäivät epätodellisiksi. Ajoittain minua häiritsi myös hieman vanhahtava ajattelutapa, joka paistoi läpi tekstin. En tiedä kuinka tahatonta se oli, kuinka paljon kirjailijan tarkoituksellisesti luomaa. Ristiriitaisesti osa kirjasta oli hyvinkin modernia scifiä, osa 80/90-luvun tyyliä, ehkäpä jopa varhaisempaa. Suuri plussa siitä, että kirjan etukannen taakse oli painettu metrokartta, sillä sitä todellakin tarvittiin välillä tapahtumien seuraamisessa.
Metro 2033 on ajoittaisista heikkouksistaan huolimatta kuitenkin hyvin kirjoitettu ja tarina pitää mielenkiintoa yllä. Ehdottomasti suositeltavaa science fictionia naapurimaasta.
Alla englanninkielinen uutiskatsaus kirjailijasta ja kirjasta: