Oli aika poimia World Fantasy -palkintoehdokkaiden lukutavoitelistaltani yksi teos luettujen joukkoon. Hieman hitaanpuoleisesti listalle on punaista ilmestynyt, mutta ajatuksena ei olekaan kiirehtiä, vaan käydä läpi ajan kanssa. Vuonna 1984 ilmestynyt Diana Wynne Jonesin Archer's Goon ei voittanut 1985 World Fantasy -palkintoa, vaan sinä vuonna jaettiin ykkössija Robert Holdstockin Alkumetsän (arvostelu) ja Barry Hughartin Bride of Birdsin kesken. Archer's Goon suomennettiin nimellä Kyylän kyydissä 1990. Olen aiemmin lukenut Jonesilta The Tough Guide to Fantasylandin, jota pidin erinomaisena. Jostain syystä en kuitenkaan ole tullut tarttuneeksi muihin hänen kirjoihinsa ennen tätä.
Howard Sykes löytää eräänä päivänä keittiöstä isokokoisen mutta pienipäisen Kyylän, joka ilmoittaa pysyvänsä perheen seurassa niin kauan kunnes Howardin isä, Quentin, on maksanut Archerille velkansa, kaksituhatta sanaa. Archer on yksi seitsemästä sisaruksesta, joilla on maagisia voimia, ja he pitävät vallassaan Howardin kotikaupunkia. Jokaisella sisaruksella on omat erikoishallinta-alueensa, kuten kunnallistekniikka, sähkönjakelu, laki ja järjestys tai kulttuuri ja koulutus.Vaan onko Howardin kirjailijaisän sanat sittenkään menossa Archerille vai jollekin muulle sisarukselle? Joku heistä haluaa alistaa valtaansa koko maailman ja sanoilla on oma mahtinsa. Howard ja hänen Äksy-sisarensa tempautuvat mutkikkaaseen seikkailuun, jossa ajalla ja paikalla on merkitystä.
Alussa Kyylän kyydissä vaikutti kohtalaisen tavalliselta nuorille suunnatulta humoristiselta fantasiakirjalta, mutta mitä pidemmälle tarina eteni, sen yllätyksekkäämmäksi se kävi juoneltaan ja lopun käänteet olivat toteutukseltaan varsin hienoja. Matkan varrellakin on monia kekseliäitä yksityiskohtia. Kirjaa lukiessa tuli kuitenkin samankaltainen olo kuin Terry Pratchettin teoksia lukiessa, että ei tiedä onko tämä hauskaa, vai enkö oikein ymmärrä. Silti loppuseuraamuksena huomaa pitäneensä kirjasta, ajoittain ehkä jopa nauraneensa ja ehdottomasti on sitä mieltä, että kannatti lukea. En kuitenkaan varauksetta ihastunut Jonesin tyyliin ja nuortenkirjamaisiin hahmoihin. Mikä ei tietenkään estä, ettenkö lukisi kirjailijalta jatkossakin jotain. Suosituksia?
Kirjan pohjalta on tehty 1992 myös brittiläinen tv-minisarja, jonka käsikirjoitukseen kirjailija oli ilmeisesti suht’tyytyväinen. En ole nähnyt sarjaa, mutta jos se joskus vastaan tulee, niin ehkä katson.