George R.R. Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel, volume 3

Kolmas sarjakuva-arvostelu putkeen. George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaan perustuva A Game of Thrones: The Graphic Novel on edennyt kolmanteen osaansa, johon on koottu sarjakuvalehtien numerot 13-18. Volume 1:n arvion voi lukea täältä ja Volume 2:n täältä. Volume 3:ssa tarina etenee Valtaistuinpelin Daenerysin 4 -luvusta alkaen Catelynin 9 ja Eddardin 15 -lukuun saakka. Osa tarinasta on joko tiivistetty tai siirretty seuraavan osan kokonaisuuteen.

Nyt kun tullut luettua vuoden aikana enemmänkin erityylisiä sarjakuvia, alkaa A Game of Thrones: The Graphic Novel asettua laadullisesti paikalleen. Daniel Abrahamin juonen sovitus on vahva, vaikka ei täysin seuraakaan järjestyksessä kirjan tapahtumia. Hän ei kuitenkaan pistä mukaan mitään omiaan ja on varmasti saanut Martinilta ohjeet, mitä ehdottomasti ei saa jättää pois. Vaikka tarinan kulku on kohtalaisen hyvin mielessä, on silti mielenkiintoista huomata yksityiskohtia, jotka ovat jääneet taka-alalle tai unohtuneet. Seuraaminen lukureferaattien kautta vertailun vuoksi ei ole suoraviivaista, sillä sarjis ei kulje samassa järjestyksessä kuin kirjan luvut.

Mitä pidemmälle sarjakuva etenee ja mitä enemmän tarkastelen Tommy Pattersonin piirrosjälkeä, sen vähemmän se tyydyttää esimerkiksi Sagan jälkeen. Minusta on yhä hienoa, että Pattersonilla on hahmoista omat näkemyksensä, jotka jälkitekstin mukaan myös Martin hyväksyy, mutta hahmot eivät ole kovinkaan elastisia, eikä tunteet heijastu heidän olemuksessaan. Välillä tuntuu, että kaikki hahmot irvistävät ja ovat vihaisia. Tässä vaiheessa se alkaa jo häiritä. Toki, eipä tarinan tapahtumatkaan ole kovinkaan auvoisia, että hymynaamoille olisi tilaa. Lukemisen yhteydessä se ei kuitenkaan haittaa ja liikkuvassa kuvassa on sijaa hetkellisille variaatioille. Väritystekniikan avulla jälki on kuitenkin aikakaudelle kelpoista ja tunnelmaa henkivää (tästä olen kuullut kyllä eriäviäkin mielipiteitä).

Tv-sarjaan nähden sarjakuvalla on se etu, että siihen voidaan ottaa mukaan takaumia ja sivujuoniakin sopivissa määrin budjetin sen kummemmin heilahtamatta. Minulle on alusta lähtien ollut Valtaistuinpelissä ja muissakin sarjan osissa tärkeää unet ja ennusteet, sillä ne luovat palapeliä ja syvyyttä maailmaan. Tv-sarja on poistanut ne ja siksipä menettänyt myös osan lumouksesta. Tässä osassa tarina alkaa sirpaloitua ja kohtalot ajautuvat erilleen. Edessä on huikeita tapahtumia!

Albumin lopussa kustannustoimittaja Anne Groell kommentoi Pattersonin hahmojen prosessointia ja mukana on valikoima henkilöhahmotelmia. Yksittäisinä piirroksina ne toimivat paremmin kuin ruuduissa. Lopussa on myös mainos, että seuraava eli volume 4 on viimeinen. Tarkoittanee viimeinen Valtaistuinpelistä tehty sovitus, sillä kai sarjakuva jatkuu Kuninkaiden koitoksen tapahtumilla? Tästä saatanee lisätietoa myöhemmin. Joka tapauksessa, viimeinen irtonumero eli #24 pitäisi ilmestyä ensi viikolla.

Daniel Abraham: The Dragon's Path

Daniel Abraham yllätti minut The Long Price Quartet -sarjallaan positiivisesti (arvostelut täällä ja täällä). Myös Leviathan Wept -novellikokoelma (arvostelu) oli kiinnostava kokonaisuus, vaikka kirjailijan lyhytmuotoiset tarinat ovatkin tyyliltään erilaisia kuin mitä sarjan kerronta. Odotin uutta The Dagger and the Coin -sarjan aloittavaa The Dragon's Pathia kuitenkin pienoisella varauksella, sillä Abraham kertoi sen ensinnäkin olevan hyvin erilainen kuin Long Price ja toisaalta yksikään juonikuvaus kirjasta ei onnistunut vakuuttamaan minua kirjan erinomaisuudesta. Ostin alunperin kirjan perinteisenä printtinä, mutta vajaa puolet luin siitä myöhemmin hankkimanani e-kirjana.

Aikoinaan Lohikäärmeiden keisarikunnan hajottua, muodostui uusia kuningaskuntia ja kolmetoista ihmiskunnan roduista selvisi elossa; Firstblood, Jasuru, Yemmu, Tralgu, Cinnae, Dartinae, Timzinae, Kurtadam, Raushadam, Haaverkin, Southling ja Drowned. Jokaisella näillä rodulla on omat ominaispiirteensä paitsi ulkonäöllisesti niin myös kulttuuriin ja tapoihin liittyen. Kirjan tarinaa seurataan pääasiassa neljän henkilön näkökulmasta. Cithrin Bel Sarcour on nuori nainen, joka on kasvanut Medean pankin holhokkina jäätyään lapsena orvoksi. Hän asuu Vanain vapaakaupungissa, mutta kun Antean kuningaskunta päättää valloittaa kaupungin, Cithrinin huoltaja lähettää hänet karavaanissa pois kaupungista pojaksi naamioituneena mukanaan pankin suuri omaisuus piilotettuna vankkureihin. Päämääränä karavaanilla on Carsen kaupunki. Kapteeni Marcus Wester on tunnettu ja kunnioitettu sotilas, jonka taustalla on kuitenkin traagisia tapahtumia. Hän lähtee turvaamaan karavaanin kulkua, mutta koskapa hänen miehensä on otettu armeijaan, hän värvää seurakseen joukon näyttelijöitä esittämään turvamiehiä. Geder Palliako on kirjoituksista ja historiasta kiinnostunut ylhäissuvun poika armeijassa, jossa häntä simputetaan. Useiden sattumien kautta, ja hänestä itsestään riippumatta hänen roolinsa kuningaskunnan vaikuttajana kuitenkin kasvaa. Paroni Dawson Kalliam on Antean kuninkaan lapsuudenystävä, mutta silläkään ei välttämättä ole merkitystä kun poliittiset juonittelut vaarantavat kuninkaskunnan.

Olen viime aikoina asettanut eeppiselle fantasialle hieman tiukemmat kriteerit kuin monille muille genren alalajeille, koska olen lukenut eeppistä fantasiaa ehkäpä eniten ja törmännyt siinä liikaa sellaiseen kierrätykseen, joka ei uudista genreä lainkaan ja alkaa tuntua ajan myötä puisevalta. Tämä kannattaa huomioida, kun lukee arvostelua The Dragon's Pathin(kin) osalta. Daniel Abraham on hyvä kirjailija, se on ensimmäisenä sanottava. Hänen tekstinsä on sujuvaa, mukaansatempaavaa ja viihdyttävää. The Dragon's Path on juuri näiden seikkojen vuoksi kohtalaisen nopealukuinen, selkeä ja jopa sivunkääntäjä. Abraham ei tarjoa kirjallaan kuitenkaan mitään erityisen uutta, se on The Long Price Quartetin luovan uutuuden tuulahduksen jälkeen paluuta perinteisempään kerrontaan. Puitteet ovat tyypillisen keskiaikaiset, erilaiset tavallisista ihmisistä poikkeavat rodut omituisine silmineen ja korvineen eivät ole ennen näkemättömiä. Kunniantuntoisia ja maineikkaita sotilaita vähemmän onnellisine taustoineen, orpoja lapsia tekemässä suuria tekoja, nörteistä arvostetuiksi nousevia henkilöitä, jotka pääsevät näyttämään kiusaajilleen jne. löytyy pilvin pimein, jopa vielä monisyisempinä hahmoina kuin mitä Abraham pystyy tässä kirjassa tarjoamaan.

Taustalla on salaperäinen historia, josta ei tunnu löytyvän tietoja, mutta onneksi syrjässä maailman menosta elää vielä pappisorganisaatio, joka palvoo jumalatartaan, ja päätellen heti ensimmäisestä luvusta, jotain kamalaa on sieltä suunnalta tiedossa. Juonikuvio ei siltä osin täysin vielä avaudu, eikä vihjailut muinaiseen jumalattareen ja lohikäärmeisiin saa vielä oikein tuulta siipien alle. Sarjasta on kuitenkin tulossa viiden kirjan mittainen, joten tässä vaiheessa ollaan vasta tarinan alussa. The Dragon's Pathista jääkin tunne, että saimme vasta pienen raapaisun siitä mitä on luvassa, ja juoni monimutkaistuu matkan varrella. Toivottavasti myös hahmot saavat enemmän syvyyttä jatkossa, sillä ehkäpä muutamaa vilausta lukuunottamatta, heistä jää kohtalaisen yksipuoleinen kuva. Potentiaalia on kyllä enempäänkin, esim. Gederissä. Tämä seikka ei vienyt pois sitä tosiasiaa, että kaikkien osuuksia seurasi kuitenkin kiinnostuneena. En voi kylläkään sanoa, että yksikään heistä olisi päässyt sille tasolle, että välittäisin siitä mitä heille tapahtuu. Sivuhahmoista näyttelijäseurueen johtaja Kit kiinnosti enemmän kuin yksikään päähahmoista.

Vaikka The Dragon's Path on tyyliltään erilainen kuin The Long Price, jotain vaikutteita siinä on tunnistettavissa aiemmasta sarjasta. Abraham esittelee tiettyjä yhteiskunnan toimintaan liittyviä taloudellisia ja poliittisia toimintoja samankaltaisella tyylillä. Cithrinin mukana päästään katsomaan mm. keskiaikaista pankkitoimintaa. Myös ulkopuolisia vaikutteita kirjaan on ujuttautunut lukujakoa myöten. Välillä alkoi tuntua, että Abraham on ollut jo liikaakin tekemissä George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan kanssa, varsinkin nyt kun hän käsikirjoittaa sarjaa sarjakuvaksi. Martinin vaikutus ei pompannut kuitenkaan häiritsevästi esille, ja toivottavasti ei tee sitä jatko-osissakaan.

The Dragon's Path on keskinkertaista fantasiaa juoneltaan, mutta hyvin kehittymiskelpoisen sarjan avausosa. Jonkinlainen vihje on annettu, että juoni muuttuu vielä yllättävämmäksi. Daniel Abraham osaa kertoa tarinaa vangitsevasti ja se onkin suurin syy, miksi kirjan lukeminen oli nautinto. Lisämateriaalina ja tukena kirjan rotujen kuvaukselle, Abraham esittelee rodut lyhyesti myös kotisivullaan. Lisäksi nettisivulta löytyvä kartta oli apuna e-kirjaa lukiessa, jolloin karttaa ei valitettavasti saanut zoomattua suurempaan kokoon.

Daniel Abraham: Leviathan Wept and Other Stories

Leviathan Wept and Other Stories on Daniel Abrahamin ensimmäinen novellikokoelma, joka sisältää yhdeksän novellia. Hankin kokoelmasta rajoitetun erikoispainoksen, jonka mukana tuli oheiskirjanen, Mechanisms of Grace.

• The Cambist and Lord Iron: A Fairy Tale of Economics
• Flat Diane
• The Best Monkey
• The Support Technician Tango
• A Hunter in Arin-Qin
• Leviathan Wept
• Exclusion
• As Sweet
• The Curandero and the Swede: A Tale from the 1001 American Nights

The Cambist and Lord Iron: A Fairy Tale of Economics

Rahanvaihtaja Olaf saa rikkaalta ja pahamaineiselta mieheltä, Lord Ironilta, kiperiä arvonmääritystehtäviä, joista valuuttakurssin määrittäminen harvinaiselle rahayksikölle on helpoin tapaus. Erinomaisen tiivistunnelmainen tarina, jossa todellakin odottaa millaisia ratkaisuja Abraham on kuhunkin tehtävään keksinyt. Koskapa kyseessä on kirjailijan määrittämänä "satu", loppuratkaisu täytynee hyväksyä, vaikka minulle se oli hienoinen pettymys. The The Cambist and Lord Iron oli vuoden 2008 Hugo-ehdokas pitkät novellit -sarjassa. Sen voi lukea ilmaiseksi issuu.comin sivulta.

Flat Diane

Dianen äärimuodoista piirretty aidonkokoinen paperinukke, Flat Diane, lähetetään kiertämään ystäville ja tuttaville, jotta nämä voivat sen avulla jakaa tytölle kokemuksia ja tarinoita ottamalla valokuvia Flat Dianesta eri paikoissa. Dianen äiti on häippäissyt ja tyttö asuu taloushuolia murehtivan isän kanssa kahdestaan. Dianella on paperiseen versioonsa tunneside, ja sitten jokin meneekin pieleen ja painajaiset alkavat. Abraham-tyylinen kauhutarina, jossa suureen osaan nousee myös yksinhuoltajaisän tuntemukset tytärtään kohtaan ja vanhemman tuntemukset kun "lapsi lähtee maailmalle". Hienosti käsitelty aihe erikoisessa yhteydessä. Loistava novelli.

The Best Monkey

Reportteri harrastaa tutkivaa journalismia entisen tyttöystävänsä nykyistä firmaa kohtaan. Yhtiö on saavuttanut palkintoja kokeellisista tutkimuksistaan, mutta kauneuden ja symmetrian tavoittelussa voi jokin mennä myös pieleen. Abraham käyttää novellissa mielenkiintoisia hahmoja, matemaatikkoa, koreografia ja pedofiilia havainnollistamaan sanomaansa. Pieleen tai ei, se on perimässämme. Novellin voi lukea Pat's Fantasy Hotlistin sivulta

The Support Technician Tango

Itsehoito -kirja, 30 askelta parempaan minään, sekoittaa lakifirman työntekijöiden suhteita ja saa IT-tukikaverin tangoamaan kuin Al Pacino. Näpsäkkä novelli, jossa on hyvä idea ja toteuskin paremmalta puolen. Abraham antaa kuitenkin tarinan ratketa hieman liian suoraviivaisesti minun makuuni, mikä laskee tasoa. Silti erinomaista luettavaa ja löytyy vieläpä Subterraneanin sivulta.

A Hunter in Arin-Qin

Äiti metsästää hirviötä, joka on kaapannut hänen tyttärensä, seuranaan isä, jonka poikavauvan samainen hirviö on vienyt mukanaan. Hiljainen tarina, jossa oli melkoisesti tunnelatausta. Montaa vuoropuhelua tarinassa ei käydä, mutta kertojahahmon pään sisältä avautuu hienosti rakennettu maailmankuva. Abrahamin vahvuus on luoda melkoinen määrä mielikuvia lyhyissäkin tarinoissa ja kirjoissa. Tämä novelli osoittaa sen vahvuuden. Hieman yllättävä loppu, joka ei ihan onnistu täydellisesti, mutta ei jää haittaamaan kuitenkaan tarinan tunnelmaa.

Leviathan Wept

Thomas Hobbesin yhteiskunta-aiheeseen viittaava tarina terrorisminvastaisesta ryhmästä, joka epäonnistuu tehtävässään. Jälkiselvittely tuo esille yllätyksiä. Kokoelman ehkä vähiten mieleenjäävä tarina, siitäkin huolimatta, että yksi ryhmän jäsenistä on nimeltään Paasikivi. Jossain vaiheessa novelli oli mahdollista lukea ilmaiseksi netissä, mutta en löytänyt enää toimivaa linkki.

Exclusion

Tulevaisuuteen sijoittuva tarina, jossa ihmisillä on mahdollisuus sulkea toisensa pois elämästään halutessaan (henkilö kirjaimellisesti katoaa näkyvistä eikä pysty ottamaan edes kontaktia poissulkijaansa). Päähenkilö Eliot ajatuu ihmissuhdeongelmiensa kautta tarkastelemaan uudelleen tätä mahdollisuutta ja siihen mennessä poisulkemisiaan, sekä suhdettaan veljeensä. Pidin novellista paljon, ja vaikka ajatus poissulkemisesta tuntuisi houkuttelevalta, se tuntuu myös vaativalta. Miten se vaikuttaa kunkin elämään, vai vaikuttaako lainkaan...

As Sweet

Keski-iän kriisiä potevan naisen kautta kerrottava tunnepitoinen tarina, jossa viitataan Romeoon ja Juliaan. Hyvin kirjoitettu novelli, joka vain ei jostain syystä jaksanut vakuuttaa minua.

The Curandero and the Swede: A Tale from the 1001 American Nights

Dab-setä päättää kertoa vastakihlautuneelle tarinan parantamisesta ja kulttuuriristiriidoista opetukseksi siitä mikä on kertomisen ja kokemisen arvoista, eikä vain tapahtuma joka johtaa toiseen. Itseasiassa Dabin tarina koostuu useista pikkutarinoista, jotka lopulta kuitenkin kietoutuvat toisiinsa kokonaisuudeksi. Tarinassa opetusta ovat antamassa mustaihoinen Swede, intiaanityttö ja meksikolainen. Hyvin amerikkalainen tarina tavallaan, eikä siitä saa näin epäamerikkalaisena irti sitä kaikkea tunnetta mitä ehkä pitäisi. Novelli on kuitenkin siinä mielessä kiinnostava, että se paljastaa kokonaisuutta pikkuhiljaa, ja matkalla ehtii ihmettelemään mihin tässä oikeastaan päädytään.
Novellin voi kuunnella luettuna.

Mechanisms of Grace on rajatun erikoispainoksen mukana saapuva "chap book", ohut taskukokoinen kirjanen, joka sisältää neljä lyhyttä tarinaa:

Uncle Thomas
Unstuck
The Mechanism of Grace
Jazz & Dust

Uncle Thomas on tarina Thomas-sedästä, joka on niin täynnänsä energiaa, että purkaa sitä. Unstuck on tarina Lyndistä, joka kokee pikkuhiljaa katoavansa. The Mechanism of Grace tarinassa etsitään tahdon mekanismia ja Jazz & Dust on kaunis tarina pojasta, jonka isoisä tutustuttaa Lady Dustiin, joka soittaa musiikkia tavalla, jota on vaikea saavuttaa.

Kokonaisuudessaan Daniel Abrahamin Leviathan Wept and Other Stories on vaikuttava kokoelma yhdeltä tämän hetken parhaimmista kirjailijoista. Mechanisms of Grace on kiva oheislisä. Abraham hallitsee tunnelman luonnin, osaa vähäisin elkein luoda mielikuvia ja maailmakuvaa. Erityisesti tässä kokoelmassa minulle erottuivat Flat Diane, A Hunter in Arin-Qin ja Exclusion. Yhtään keskitasoa huonompaa tai täytenovellia kirjassa ei kuitenkaan ollut. Olen pikkuhiljaa sitä mieltä, että minun täytyy antaa vihdoin Abrahamin urbaanille fantasiallekin mahdollisuus, sillä Abrahamilta näyttää sujuvan tyyli kuin tyyli.

Daniel Abraham: An Autumn War ja The Price of Spring

The Long Price Quartet -sarjan kahden ensimmäisen kirjan arvostelu täällä.

An Autumn War, sarjan kolmas kirja, hyppää ajassa eteenpäin ja Otah Machista on tullut keski-ikäinen. Kirja alkaa kuitenkin galtilaisen kenraalin Balasar Gicen näkökulmasta. Jo ensimmäisestä kirjasta alkaen Galt on ollut altavastaajana Khaiemin kaupunkivaltioille ja niiden voittamattomille andateille poliittisesti ja taloudellisesti. Balasar on päättänyt muuttaa tilanteen. Khaiemin asukkaille Galt on vihollinen ja ansainnut kohtalonsa. Seurauksena on kirjan nimen mukainen sota. 

An Autumn War on vahva ja yllätyksellinen kirja. Se pääsee useaan otteeseen viemään lukijalta jalat alta käänteillään. Kirja valottaa vihdoin syvemmin andatien ja runoilijoiden suhdetta ja mikä on sen hinta, ei ainoastaan yksilöille vaan myös kansoille. Siinä missä Otahista on tullut hieman yllätyksetön ja tylsä hahmo, syvyyttä löytyy sen sijaan Otahin nuoruuden rakastetusta Liatista, joka palaa kuvioihin, ja galtilaisesta Balasarista. Poliittiset ja sosiaaliset asetelmat sekä henkilöiden suhteet ovat yhä päällimmäisin asetelma, vaikka sodassa ollaankin. Pidin suunnattomasti siitä, että kirja antoi lukijalleen oivalluksia myös aiemmista kirjoistakin näin jälkikäteen. Ensimmäinen kirja varsinkin kasvoi tarinana uusiin mittasuhteisiin, kun Otah ja Maati selvittelivät välejään ensi kohtaamisestaan lähtien. Vaikka asioita yritetään pistää kohdilleen, saadaan aikaan vain pahempaa jälkeä. Vallasta on vaikea luopua.

 

Kolmas kirja päättyi tilanteeseen, mikä pakotti ottamaan heti neljännen kirjan, The Price of Springin, luettavaksi. Aikaa on jälleen vierähtänyt, ja Otahin sukupolvesta on tullut iäkkäitä, ja heidän lapsistaan nuoria aikuisia. Otahin kakkoskirjassa karkoittama sisar Idaan palaa tarinaan tuoden mukanaan jälleen menneisyyttä, josta maksetaan hintaa. Sota Galtia vastaan on jättänyt niin fyysisiä kuin henkisiäkin arpia. Joskus ne ovat korjaamattomia, joskus korjattavissa.

Abrahamin naishahmot ovat vahvoja ja siitä hänelle pitää antaa erikoiskiitokset. Vaikka Abrahamin hahmot yleensä eivät ole niin harmaita ja monitahoisia kuin esim. George R.R. Martinin tai Joe Abercrombien (joka menee harmaudessa äärimmäisyyksiin jopa), niin he ovat maanläheisiä ja uskottavia. The Price of Spring sisältää edeltäjänsä tavoin myös muutamia yllätyksiä. Ehkä kaikkein ratkaisevimmaksi yllätykseksi tarkoitettu kohtaus ei kuitenkaan pääse hämmästyttämään niin paljoa kuin luultavasti oli tarkoitus. Se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.

Sarjan päätösosa on tunnelmaltaan ja kieleltään kaunein. Itämaisuus säilyy loppuun asti vahvana. Abraham osaa lopettaa tarinan arvokkaasti. Sarja on parasta mitä olen tänä vuonna lukenut. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen. Ja voisipa The Long Price Quartetin suomeksikin lukea, jos joku ottaisi kääntääkseen.

An Autumn War ja The Price of Spring ilmestyvät yhteisniteenä nimellä Seasons of War tammikuussa 2010.

-----

Westerosin foorumilla on ketju, jossa lukijat ovat ehdottaneet omia nimiään andateille. Yksi hilpeimmistä nimiehdotuksista on

Doesn't-Appear-To-Do-Anything-Useful-But-It-Sure-Is-An-Andat

johon Daniel Abraham itse lisää:

Called "Management" in the south, and in the flint hills of the north "Room Mate's Mooch of a Boyfriend." 

Daniel Abraham: A Shadow in Summer ja A Betrayal in Winter

Luin Daniel Abrahamin The Long Price Quartet -sarjan ensimmäisen kirjan A Shadow in Summerin kesällä ja nyt sitten kakkososan A Betrayal in Winterin. Sarjasta on vielä kaksi kirjaa lukematta, joten tämä on puolivälin arvio. Nämä kaksi ensimmäistä kirjaa on julkaistu yhteisniteenä nimellä Shadow and Betrayal, mutta minulla oli käsissäni kaksi erillistä kirjaa.

A Shadow in Summer vie meidät itämaiseen feodaaliseen maailmaan, joka käsittää kaupunkivaltiot, khaiemit, joiden jokaista kaupunkia hallitsee Khai. Kaupungeissa on hierarkinen rakenne ja sen huipulla sijaitsevat runoilijat (poet) ja heidän hallitsemat andatit, joista riippuu kunkin kaupungin vauraus ja kilpailukyky. Andatit ovat jonkin sortin ihmishahmoisia ilmentymiä ja vaikka ne ovat sidottuja runoilijaansa, niillä on oma persoona ja tahto. Andatit hallitseminen vaatii runoilijalta tahdonvoimaa ja taitoa. Abraham luo taidokkaasti maailmankuvaa, joka poikkeaa hieman valtavirrasta itämaisuudellaan. Hänen kuvauksensa on verkkaista ja paikoin kielellisesti kaunistakin.  
 
Kirjan näkökulmahenkilöistä mielenkiintoisimmat ovat Otah Machi ja Amat Kyaan. Otah on nuori mieshenkilö, joka ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja Amat vanhempi naishenkilö, joka on jo kauan tehnyt omia ratkaisuja. Kukaan Abrahamin hahmoista ei ole mustavalkoinen, vaan heistä löytyy kerroksia ja syvyyttä. Ensimmäisen kirjan heikoin lenkki on kuitenkin se, että koska se keskittyy pitkälti sosiaalisiin ja poliittisiin asetelmiin ja kiemuroihin, siinä ei ole juurikaan toimintaa. Kirja ei ole kovinkaan vauhdikas. Myös hahmojen elekieli, joka on tavallaan toinen heidän käyttämänsä puhekieli, vaati alussa totuttelua.

 A Betrayal in Winteriä lukiessa maailma oli jo tuttu, elekieli ei enää vaatinut totuttelua ja osa hahmoistakin oli saanut jo historiansa ensimmäisessä kirjassa. Betrayal vie tarinan pohjoiseen Machin kaupunkiin, jossa poliittinen peli käy kuumana. Kirjassa on mielenkiintoista yhteiskunnallisten asemien kuvausta; naisten asema, moniavioisuus ja perimystraditiot. Abraham esittelee uuden runoilija/andat -parin, joiden myötä pääsemme vilkaisemaan näiden keskinäisiä asetelmia ja toimintaa. Valitettavasti olisin kaivannut vielä enemmän kuvausta siitä mitä andatit ovat ja miten heidät sidotaan. Aihe on kiinnostava, sillä se on ainoa taikuuteen viittaava seikka sarjassa. Betrayalkaan ei juuri sisällä toimintaa, mutta maailmankuvan luominen jatkuu yhtälaisen vaivattomana kuin ykköskirjassakin.

Kumpikaan The Long Price Quartet-sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta ei ole kovinkaan pitkä, vain hieman yli 300 sivuisia, ja silti Abraham onnistuu luomaan onnistuneesti sekä maailman että hahmot. Aina ei fantasiakirjojen tarvitse olla massiivisia tuhatsivuisia teoksia, jotta tarina olisi mielenkiintoinen. Pidin siis erittäin paljon sarjan ensimmäisestä puoliskosta ja lähiajan lukulistalla onkin jo ne kaksi viimeistä kirjaa.