Carol Emshwiller: The Secret City

Luin vuoden 2011 Aakkoshaasteessa E-kirjana Carol Emshwillerin Carmen Dogin (arvostelu) ja vaikka se herättikin ristiriitaisia tuntemuksia, on jälkikaiku ollut sen verran positiivinen, että samainen kirjailija pääsi myös 2015 Aakkoshaasteen E-kirjailijaksi. Kirjavalinta oli tällä kertaa Emshwillerin viimeisin romaani vuodelta 2007, eli The Secret City, joka on World of No Return-novellin laajennos.

Lorpas on maan ulkopuolista rotua, joka kuitenkin on syntynyt Maassa ja sopeutunut maan kulttuurisiin oloihin paremmin kuin hänet kasvattaneet muut turistina planeetallemme saapuneet ja jumiin jääneet alienit, joiden mukaan heidän omalla planeetallaan kaikki oli paremmin. Alienit perustivat vuorille salaisen kaupungin, joka vähitellen on autioitunut, osan tullessa pelastetuksi takaisin omalle planeetalleen. Lorpas on kiintynyt maahan, eikä halua tulla pelastetuksi hänelle vieraalle planeetalle ja siksipä hän etsii kontaktia muihin mahdollisiin lajitovereihinsa, löytääkseen tasapainon kahden rodun välissä.

The Secret City on eri planeetalta saapuneista päähenkilöistään huolimatta hyvin inhimillinen tarina, johon milloin tahansa voi vaihtaa tilalle Maan oman asukkaan kokemukset esim. vieraankielisessä ympäristössä ja asia tulee ymmärretyksi. Alienit ovat ulkonäöltään neandertalilaisia; tunnistettavissa ihmisiksi, joten helppo hyväksyä, vaikkakaan ei ihailtavan näköisiä nykykauneuskäsityksen mukaan. Lorpas on ikänsä pitänyt todellisen alkuperänsä piilossa, joten hänelle on helpotus tavata kaltaisiaan, joiden parissa hän kuitenkin myös tuntee outoutta, sillä hän, salaisen kaupungin ulkopuolella kasvaneena, ei puhu heidän kieltään.

Emshwiller on kirjoittanut omalla tavallaan humoristisen kauniin tarinan, missä on läheisyyden kaipuuta, hyväksyttävyyden etsintää ja halua elää ympäristössä, jota on oppinut ymmärtämään ja rakastamaan. Hahmot, niin alienit kuin ihmiset, ovat luonnollisia, mitään ristiriitaa ylemmästä tai alemmasta lajista ei ole, vaikkakin hahmoissa on karkeahkoa yksinkertaisuutta, naiiviutta ja epämiellyttävyyttäkin. Tämä tuntuisi olevan Enshwilleriltä ominaista, jos mitään voi päätellä vielä kahden luetun kirjan perusteella.

The Secret City on ajatuksia herättävä pikkukirja ja ehdottomasti omaääninen. Suosittelen ja saatanpa palata vielä myöhemminkin Emshwilleriin. Liitän teoksen myös I Spy Challengeen mukaan kohtaan 6. eli Places (city).

Aakkoshaasteen E-kirja

Carol Emshwiller: Carmen Dog

Carol Emshwiller on yksi Suomessa vähemmän tunnetuista kirjailijoista, joka on maailmalla saanut suitsutusta mm. Ursula K. Le Guinilta. Päätin tutustua kirjailijaan vuonna 1988 kirjoitetun Carmen Dog -teoksen kautta, vaikka kohta 90 vuotta täyttävältä kirjailijalta on ilmestynyt kirjoja 2000-luvullakin.

Carmen Dog on satiirinen tarina maailmasta, jossa yhtenä päivänä naiset alkavat muuttua eläimiksi ja eläimet naisiksi. Siinä menee pasmat sekaisin yhdeltä jos toiselta, etenkin miehiltä, kun omasta vaimosta/äidistä tulee pikkuhiljaa esimerkiksi kilpikonna. Pooch on entinen Irlannin setteri, kuuliainen ja uskollinen koiranainen, joka sieppaa omistajaperheensä vauvan suojellakseen tätä kilpikonnaksi muuttuvalta perheen äidiltä ja pakenee. Pooch ja vauva päätyvät New Yorkiin ja tutustuvat mm. naissuteen, käärmenaiseen ja ankka/joutsennaiseen sekä tulevat kiinniotetuiksi tieteellistä tutkimusta varten. Matkan ja seikkailujen varrella Pooch oivaltaa haluavansa olla oma itsensä ja kaikkein eniten hän haluaa laulaa oopperassa Carmenia.

"Nietzsche said it. 'From the future come winds and secret wing beats; and good tidings are proclaimed to delicate ears. You shall one day be the people.' Yes, let the mask be put aside. May we all soon go about as our real selves and take joy in it, saying, yes, yes, to whatever we are."

Carmen Dogin mainostetaan olevan viisas ja hauska kirja. Emshwillerillä onkin kirjassaan paljon sanomaa. Satiirin keinoin hän ottaa esille sukupuoliroolit ja asenteet rinnastaen ne eläinten käyttäytymiseen ja meno äityy parhaimmillaan komediaksi. Välillä lukiessa voisi kuvitella katsovansa vanhaa mustavalkoista busterkeatonia, josta selkeästi ymmärtää kuinka loistavaa fyysistä komediaa se on, mutta silti ei naurata. Carmen Dog on pohjimmiltaan vakava teos tai sitten tulkitsin lukemani totaalisen väärin. Huvittavimmat yksityiskohdat liittyvät siihen kuinka ihmiset olettavat eläinten ajattelevan ja toimivan ja päinvastoin. Pooch mm. setterinä omaa kyllä vuosikymmenien rodunjalostuksen sille tuomat uskollisuuden, eleganttiuden, kiltteyden ja kauneuden piirteet, ja kovin koiramaisia haukahduksia Pooch päästelee innostuessaan, mutta silti hänellä on kaipuu myös olla jotain itsenäistä, ominta itseään.

Kirjassa on muutamia kohtia, joiden karmeutta ei edes huumori kykene peittämään. Muuttumisilmiöstä kiinnostunut tohtori tekee vangituille eläinihmisille käyttäytymiskokeita sähköllä, mitkä eivät poikkea todellisuudessa eläimille tehdyistä kokeista juurikaan. Koskapa yhteiskunnan rakenne muuttuu naisten myötä, ja huoli äitiyden katoamisesta on todellinen, niin Äitiakatemia pyrkii ottamaan käyttöön lisääntymisjärjestelyn, joka ei oikein ole mieleen niin kirjan naaras/naishahmoille kuin lukijallekaan. Vaikka Margaret Atwoodin Orjattaresi (arvostelu) on hyvin erilainen kirja kuin Carmen Dog, näissä kahdessa on samanlaista sanomaa.

Ajoittain lukiessa pelkäsin, että Emshwiller vie Poochin tarinan liian pitkälle perverssille puolelle, mutta onneksi näin ei käynyt. Carmen Dogissa oli paljon hienoja oivalluksia ja Emshwiller on kiistatta kirjailijana lahjakas, mutta aihepiiri tökki minulla ajoittain sen verran, että en innostunut kirjasta ainakaan liikaa. Alku oli mielestäni kiinnostavampi kuin mihin lopulta päädyttiin. Small Beer Pressin sivuilta voi lukea kirjan ensimmäisen luvun näytteenä.

Aakkoshaasteen E-kirjain.