Andy Weir: Yksin Marsissa - kirja ja elokuva

Andy Weirin The Martian (2012) on ilmestynyt vastikään suomeksi nimellä Yksin Marsissa, sopivasti Ridley Scottin kirjan pohjalta ohjaaman elokuvan ilmestyessä teattereihin. Luin kirjan viime joulukuussa (arvostelu siitä löytyy täältä) ja ostin suomennoksen ekirjana kannatuksen vuoksi. Selailin suomennosta sieltä täältä ennen kuin viime perjantaina kävin sitten katsomassa elokuvan.

Kuten mainitsin aiemmin kirja-arviossani Yksin Marsissa on viihdyttävä ja huumorintajuinen kirja ja vaikka huumori ei ihan istunut kohdilleni, niin hyvinkin positiivinen käsitys kirjasta jäi. Leffaan oli sisällytetty kaikki olennainen, mutta luonnollisestikin sitä oli sovitettu valkokankaalle ja teknistieteellistä puolta oli hieman lyhennetty rytmityksen vuoksi. Siltikin elokuvan kesto on noin parikymmentä minuuttia yli 2 tunnin.

Kyseessä on science fiction -tarina ja vaikka teknologia on olemassa jo nyt, Mars-lennon toteutumiseen menee vielä jokunen vuosikymmen. Sekä Weir että Scott ovat molemmat tarkistaneet tieteellisen puolen tarkkuutta niin kirjaan kuin elokuvaankin, joten siinä suhteessa ei ole suuria kämmejä. Scott on ilmoittanut, että Marsin heikompaa painovoimaa ei huomioitu leffassa ja hiekkamyrskyjä on liioiteltu tarkoituksella dramaattisen vaikutuksen antamiseksi, sillä eihän ne oikeasti ole tuollaisia, vaan huomattavasti laimeampia. NASAn rakennus ei asiantuntijan mukaan ole realistinen toiminnallisesti, mutta Hei, tämä onkin science fictionia! Elokuva ei perustu tositapahtumiin, vaikka jokunen amerikkalainen kuulemma niin kuvitteleekin. NASA on ollut mukana elokuvan vaiheissa ja promotoi leffaa, sillä voivathan hekin hyödyntää leffan suosiota todellisissa projekteissaan. Medianäkyvyys on tärkeää.

Elokuva toimi, mistä suurimmat kiitokset menee Matt Damonille ja Ridley Scottille. Huumori, joka ajoittain ylitti sietorajani kirjassa, oli elokuvassa sileämpää, mutta silti siitä välittyi kirja-Watney (ja Hermeksen miehistön) humoristisia piirteitä. Matt Damonin pienet eleet onnistuivat loistavasti välittämään tunnelmia ja ajatuksia. Leffa nauratti ääneen, muitakin katsojia kuin minua. Ja yksi kohtaus oli huippu: siihen liittyi Sean Bean ja Tolkien. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan, kun näette leffan. Paljon plussaa Sean Beanille muutenkin roolistaan. Ridley Scott on tehnyt huikeita leffoja, joista yksi on yhä minun Top5:ssä, mutta valitettavasti floppejakin joukkoon mahtuu. Yksin Marsissa ei ole floppi, vaan jää puhtaasti positiiviselle puolelle. Suosittelen ehdottomasti katsomaan sen ja luonnollisesti suosittelen lukemaan kirjankin. On kannatettavaa, että se on julkaistu suomeksi.

Vasta ilmestyneessa IFLSciencen haastattelussa Andy Weir kertoo enemmänkin ajatuksistaan mm. kirjan sisältämistä tieteellsista ja teknisistä ratkaisuista ja paljastaa samalla kirjoittavansa seuraavaa teostaan, nimeltä Zhek. Ehkäpä sekin tulee luettua, vaikka vaikuttaa hyvinkin erilaiselta kuin Yksin Marsissa.

Andy Weir: The Martian

Viime huhtikuussa työkaverini suositteli Andy Weirin The Martian -kirjaa luettavaksi ja muutamia päiviä sen jälkeen törmäsin kirjaan myös Elämää ja aspartaamia -blogissa, jossa kirjasta pidettiin myös kohtalaisen paljon. Sain kirjan vihdoin luettua menneenä viikonloppuna ekirjaversiona. The Martians ilmestyi omakustanteena ositettuna ensimmäisen kerran 2012, mutta on sittemmin päässyt kustantamon listoille ja tänä vuonna siitä on tullut uusintapainos. Andy Weir kuljeskelee siis Hugh Howeyn Siilon jalanjäljissä omakustanteesta kustannussopimukseen ja ihan kivasti on esikoisteoksellaan ilmeisesti täpäkkää ansainnut.

NASAn astronautti Mark Watney, joka on kasvitieteilijä ja koneteknikko, jää onnettomuuden seurauksena vahingossa Marsiin, kun muut hänen lentonsa miehistöstä pelastautuvat pois myrskyjen kourista. Alkaa eloonjäämiskamppailu, jossa tarvitaan kekseliäisyyttä ja huumoria selvitäkseen. Kirja koostuu Markin päiväkirjakirjoituksista ja NASAn osuuksista Maassa, missä käynnistetään toimet ensin kuolleeksi luullun astronautin pelastamiseksi. Koko maailma seuraa tiukasti median kautta saadaanko Mark enää elävänä kotiin.

The Martianin on kuvattu olevan Apollo 13 ja Cast Away -elokuvien risteytys tai Robinson Crusoe Marsissa, mikä pitääkin aika pitkälle paikkaansa. Kyseessä on tiivistunnelmainen avaruusseikkailu ja yksin haastaviin oloihin, tässä tapauksessa asumattomalle planeetalle, hylätty ihminen. Marsissa haasteet ovat hyvin erilaiset kuin Maassa, alkaen esimerkiksi siitä pienestä erosta, että Marsissa ei ole luonnostaan vettä ja happea. Vaan mikäpäs temppu se on saada niitä aikaiseksi, tai poistaa hiilidioksidia tai kasvattaa sapuskaa. Sekä työkaverini että Artsi blogissaan vertasivat Watneyta MacGyveriin ja nyt kun kirja on luettuna, ymmärrän hyvin miksi. Melkoinen ihmemies kirjan päähenkilö on, mutta ihan toteuttamiskelpoisilta selostukset tieteellisistä ja teknisistä toimenpiteistä vaikuttavat, ainakin laboratorio-olosuhteissa.

Teknisiä selostuksia on kohtuullisesti, sillä ongelmia on ratkottava kerta toisensa jälkeen. Niitä kuitenkin ryydittää huumori, joka estää tekstiä tulemasta puisevaksi. Huumori on välillä purevaakin, mutta täytyy sanoa, että paikoin oltiin kyllä lapsellisuuden rajoilla. Kirja on populaarinen, samalla tavalla kuin M.R. Careyn The Girl with All the Gifts (arvostelu) omalla sarallaan, suurehkoille lukumassoille suunnattu. Ehkäpä juuri siksi se onkin kiinnostanut myös elokuvantekijöitä.

Twentieth Century Fox on ostanut kirjan elokuvaoikeudet ja suunnitteilla on Ridley Scottin ohjauksessa saada aikaiseksi kirjaan pohjautuva elokuva ensi vuoden tarjontaan. Pääosiin kaavaillaan (ja on varmistettukin ilmeisesti) Matt Damonia ja Jessica Chastainia. Huhut kertoo, että mukana ovat myös sellaiset tunnetut nimet kuin Jeff Daniels ja Sean Bean. Avaruusaiheet ovat in.

Minulle The Martian ei ollut täysosuma, mutta kuitenkin ihan viihdyttävä, kohtuullisen pituinen lukukokemus, ja miksipä en suosittelisi sitä muillekin. Notkopeikko olikin ehtinyt kirjasta kirjoittaa jo tänään aiemmin.