Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alyssa Wong. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alyssa Wong. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Hugo-ehdokkaat 2017: pitkät novellit

Hugo-äänestys on päättynyt, mutta jatkan ehdokkaiden arvioimista siltä osin kuin olen niitä lukenut. Tällä kertaa vuorossa pitkät novellit.

Alyssa Wong: You’ll Surely Drown Here If You Stay

Villiin länteen sijoittuva tarina, jossa kaivosonnettomuuden vuoksi orvoksi jääneellä ja ilotalossa asuvalla Ellis-pojalla on erikoisia nekromanttisia kykyjä. Hänen ainoa ystävänsä on samaisessa onnettomuudessa orvoksi jäänyt tyttö. Joukko tuntemattomia miehiä, mukanaan saarnaaja, saapuu kaupunkiin ja ovat kiinnostuneet pojasta. He haluavat tämän mukaansa tuhoutuneelle kaivokselle. Wongin teksti on rikasta ja erämaa hehkuu siinä. Kuten novelleissa A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers, tämäkään ei aivan uponnut minuun. Jokin näissä Wongin teksteissä on vaikeaa, mikä ehkä johtuu joko kielestä, tai ajatuksenjuoksun erilaisuudesta. Olen varma, että tämä tarina kuitenkin ihastuttaa monia.


Carolyn Ives Gilman: Touring with the Alien
Muukalaiset ovat saapuneet maapallolle, mutta on mysteeri mitä he oikeastaan haluavat. Heidän tulkkinaan toimii ihmisiä, jotka on lapsena abduktoitu. Nuori nainen, Avery, saa kutsun toimia bussinkuljettajana, kun Lionel-tulkki ilmoittaa, että yksi olennoista haluaa kiertoajelulle. Tarina keskittyy lajien erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Hyvin lempeällä otteella kirjoitettu tarina, joka on kokonaisuudessaan onnistunut.

Ursula Vernon: The Tomato Thief

Grandma Harken elää omissa oloissaan kaupungin laitamilla ja kasvattaa erinomaisia tomaatteja. Vaan sitten joku kehtaa varastaa niitä häneltä, ja hän ryhtyy selvittämään tomaattivarkaan henkilöllisyyden. Se onkin jotain ihan muuta kuin tavallinen ihminen ja johdattaa isoäidin muodonmuuttajien ja matkijalintunaisen Margueriten ja juna-jumalien puheille. Hauskasti kirjoitettu fantasiatarina, jossa on hieman vanhanaikaista kansantarutunnelmaa.


Fran Wilde: The Jewel and Her Lapidary

Fantasiamaailmaan sijoittuva tarina, jossa kuninkaallisilla (Jewels) on oma kiviä ja mineraaleja taianomaisesti muokkaamaan pystyvä ammattilainen (Lapidary). Niin kauan kuin tämä yhteys on toiminut, valtakunnassa on ollut rauhallista. Nyt on kuitenkin tapahtunut särö ja valloittaja on päässyt maahan ja vaatimaan viimeisen prinsessan Jewel Linin naittamista omaan valtakuntaansa. Lapidary Siman on tehtävä kaikkensa pelastaakseen hänet ja itsensä. Tarinan ajatus on hyvä, mutta toteutus on paikoin hyvinkin tylsä ja pitkästyttävä. Tekstissä oli toistoa, eikä se toiminut lukemiseen innostavasti.


Nina Allan: The Art of Space Travel

Ensimmäinen Marsin matka oli päättynyt katastrofaalisesti kolmekymmentä vuotta aiemmin, mutta nyt on käynnissä uusi yritys. Astronautit ovat tulossa hotelliin, jossa Emily työskentelee taloudenhoitajana. Emilyn äidin muisti on häilyväinen, mutta tapahtuma saa hänet paljastamaan jotain Emilyn tuntemattomasta isästä. Emilyn missio on selvittää kuka tämä on. Tarina on inhimillinen ja nostaa esiin merkityksen jopa uhrata oma perhe, jotta ihmiskunta etenee kohti tähtiä. Pidin novellista, mutta ainoa häivähdys science fictionista on aikaskaala ja Mars-lennon mahdollinen onnistunut toteutuminen.


Stix Hiscock: Alien Stripper Boned From Behind By The T-Rex

Oikeasti. Luin novellia muutaman kappaleen verran, mikä oli tarpeeksi päästä kärryille mistä on kyse. Sen jälkeen skimmailin tekstiä sieltä täältä. Tarkempi lukeminen olisi ollut ajan hukkaan heittämistä. Alien/dinosauruspornoa, jonka kirjalliset ansiot ovat nolla. Ei edes hauskaa tekstiä. On sääli, että tämä on saanut puppet-ääniä niin paljon, että läpäisi seulan ehdokkaaksi saakka.


Kävi niin kuin lyhyissä novelleissakin, että olin kokonaisuutena hieman pettynyt tasoon. Kaipasin tarinaa, joka olisi oikeasti sykähdyttänyt. Niitä kun silloin tällöin tulee vastaan. Mutta ei tänä vuonna. Äänestyksessä ykköseksi nostin Carolyn Ives Gilmanin Touring with the Alienin. Siinä oli selkeästi paras ote.

Liitän jälleen nämä pitkät novellit osaksi Novellihaaste 2:sta.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Hugo-ehdokkaat 2017: novellit

Viimeinen arkiviikko aikaa äänestää Hugo-ehdokkaita ja olen auttamattoman jäljessä lukemisteni ja bloggausten suhteen. Nyt kuitenkin vuorossa katsaus novellikategorian ehdokkaisiin.

N.K. Jemisin: The City Born Great
Tarina New Yorkista, joka on syntymäisillään kasvettuaan tarpeeksi laajaksi ja vanhaksi. Kätilöksi valikoituu koditon mies. Hän kohtaa ikivanhoja vihollisia, jotka eivät halua uutukaisen syntyvän.

Mielenkiintoinen idea kaupungista hahmona, joka on kuin suuri olento sisältäen moninaista elämää ja joka kehittyy uudeksi tai päättyy. Tarina ei kuitenkaan vetänyt minua tyylillään, se tuntui enemmän vertauskuvalliselta kuin fantasialta, enkä löytänyt New Yorkista ja sen suojelijasta henkeä, jonka olettaisin tarinassa olevan, koskapa se on ehdokkaaksi asti saanut nimeämisiä.  Jemisinin romaanikategoriassa ehdokkaana oleva The Obelisk Gate on kerronnaltaan eri vahvuutta.

Alyssa Wong: A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers
Kertomus kahdesta sisaruksesta, joilla on erikoisia kykyjä hallita säätä rinnakkaisia maailmoja myöten. Toisen sisaren kuolema saa jäljelle jäävän pohtimaan olisiko voinut estää tapahtuneen. Sisarten välinen voimakas tunne välittyy, mutta minulle jäi auki miksi tapahtui, niin kuin tapahtui. Tai sitten en vain joko ymmärtänyt, tai oli tarkoituskin jäädä ymmälleen. Iholle käyvempi kokonaisuus kuin Jemisinin novelli, ja kaunista kerrontaakin, mutta silti ei täysin uponnut.



Brooke Bolander: Our Talons Can Crush Galaxies

Erittäin lyhyt novelli ja voimakkaan aggressiivinen badass-kostotarina, joka sekoittaa scifiä ja mytologista fantasiaa. Tarinassa uhri ei suostu olemaan se nimetön ja unohdettu, vaan siskojen kanssa lähtee toteuttamaan oikeutta ja julistamaan sitä läpi maailmankaikkeuden. Toimiva, tiivis ja onnistunut. Pidin paljon ytimekkyydestä.




Amal El-Mohtar: Seasons of Glass and Iron

Novellissa kaksi naista kohtaa omissa olosuhteissaan, joihin he ovat pitkään tyytyneet. Tabitha kulkee rautaisissa kengissä rikkonaisin jaloin, kärsien miehensä määräämää opetusta ja Amira istuu lasisen kukkulan päällä kärsien turvaeristyksestä kauneutensa ja miesten himon vuoksi. Pari löytää tukea toisistaan ja irrotakseen vääryydellä annetuista ”rangaistuksistaan”.

Novelli on perinteisen sadun muotoon kirjoitettu feministinen tarina, joka onnistuu minun kohdalla juurikin satumaisuutensa vuoksi toimimaan. Kuten Neil Gaimanin The Sleeper and the Spindlessä (arvostelu) on vanhaan prinsessatarinaan saatu uusi näkökulma, joka tekee naisista tai naisesta ratkaisijoita ja toimijoita. Tässä tapauksessa myös oivaltajia ja toistensa tukijoita. Tähän mennessä helpoiten uppoava tarina, joskin kielellisesti jää jälkeen Jemisinin ja Wongin teksteille.

Carrie Vaughan: That Game We Played During the War

Gaantilaiset ja enithlaiset ovat olleet vuosikymmeniä sodassa keskenään. Sodan päätyttyä Enithin Calla etsii ystävyyttä Gaantin telepaattisotilaan Valkin kanssa shakkipelin kautta. Kumpainenkin hahmo on vuorotellen ollut toistensa vankina pelaten shakkia ja nyt rauhan aikana etsivät ymmärrystä palaamalla peliin ja sen kautta sodan opetuksiin. Tarinan hienous on pelissä, jossa lähtökohtaisesti ollaan epätasapainoisessa tilanteessa, kun toinen pelaajista on telepaatti ja toinen ei.

Tarinassa on herkkyyttä, mutta en pidä hahmojen kanssakäymistä kaikkein onnistuneimpana kuvauksena ja toimivana. Kokonaisuus kuitenkin on varsin kelvollinen.

John C. Wright: An Unimaginable Light

Robopsykologi kuulustelee ulkoisesti naispuoleista robottia laista, joka säätelee robottien käyttäytymistä, sekä tämän käsityksiä asioista, jotka hän leimaa vääriksi ja rankaisee niistä. Tarina keriytyy auki yksiviivaisesti ja sisältää loppua kohden juonenkäänteen, joka on arvattavissa kohtalaisen varhain. Wright on lähtökohdillaan Asimovin robotti-tarinoiden jäljillä, mutta toteutus jää heppoiseksi. Eipä tämä tunnu edes Hugo-ehdokkuuden arvoiselta novellilta.

Luettuani kaikki novellit, minulle tuli tunne, että lyhyissä tarinoissa näkyy valikoituneena Puppet-jälkimainingin vasta-isku ja rippeet. Oikeastaan mikään näistä ei täysin sykähdyttänyt, mutta annan ykkösääneni Brooke Bolanderin Our Talons Can Crush Galaxiesille. Osallistun luetuilla novelleilla Nipvet-blogin vetämään Novellihaaste 2:een.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...