Alfred Bester: Määränpäänä tähdet - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 6

Kirjabloggaajien kuudes klassikkohaaste on määränpäässään ja on aika kertoa minkälainen kokemus nyt luettu kirja oli. Haastetta veti Kirjapöllön huhuiluja -blogi, kiitos siitä!, ja oheisesta linkistä pääsee katsomaan mitä muut lukijat ovat lukeneet.

Minun valintani tällä kertaa oli Alfred Besterin Määränpäänä tähdet (The Stars My Destination, myös Tiger! Tiger!, 1956), joka julkaistiin suomeksi 1978. Kirjasta on monenlaisia määritelmiä ja sitä on joissain sanottu klassikkoteokseksi, mutta oli se sitä todellisen määritelmän mukaan tai ei, se on kyberpunk-kirjallisuuden edelläkävijä ja vaikuttaja, ja esittää useita konsepteja, joita myöhemmin on tieteiskirjallisuudessa ja muissa medioissa hyödynnetty. Olen aiemmin lukenut Besteriltä varhaisemman Murskattu mies -teoksen (arvostelu), jonka klassikkostatus on ehkä selkeämpi, mutta hyväksyn tälle kirjalle statuskriteereiksi myös julkaisun SF Masterworks -sarjassa ja Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden TOP50 -listalle pääsyn vuonna 2000.

Eletään 2400-lukua, jolloin jaunttaus eli henkilökohtainen teleportaatio on kaikkien hallittavissa. Uusi tapa liikkua paikasta toiseen, jopa rajoituksineen, on suistanut maailmantalouden ja sosiaalisen käyttäytymisen kaosmaisille raiteille ja vapaata liikkumista vastaan joudutaan suojautumaan voimakkaasti. Jaunttaus oli tuhonnut sisäplaneettojen ja ulkokiertolaisten välisen markkinoiden tasapainon ja oli syntynyt sota. Gully Foyle, joka ei ole mairittelevan kehuttava hahmo, päinvastoin, jää loukkuun hyökkäyksessä pääosin tuhoutuneeseen avaruusalukseen. Kun hänen riemukseen saapuneet pelastajat hylkäävätkin hänet tuntemattomasta syystä, päättää Foyle pelastautua itse ja kostaa hylkääjilleen. Kostoretkestä tulee moninainen, eikä kohde välttämättä ole se, jota hän luulee jahtaavansa.

Suhtautumiseni Määränpäänä tähdet -kirjaan on kahtiajakautunut, kuten monien vanhempien teosten kohdalla. Idea on hieno, jaunttaus on erinomainen keksintö, jonka negatiivisetkin puolet on huomioitu. Telepatia on kiinnostava aihe sf-kirjallisuudessa, joka on hieman kärsinyt tosin inflaatiosta. Ehkä sitä ylikäytettiin jossain vaiheessa, mutta ei vielä silloin, kun Bester teoksensa julkaisi. Gully Foyle on rohkealla tavalla epämiellyttävä hahmo, anti-sankarityyppiä, mutta tarpeeksi toiminnallinen, ettei ole tylsä ja muutkin hahmot ovat enemmän ja vähemmän juonikkaita tai kieroutuneita.

Jälleen kerran joudun kuitenkin pohtimaan kirjan naiskuvaa. Jaunttauksen myötä yhtiöiden liikesalaisuuksien lisäksi myös ihmisten henkilökohtainen turvallisuus on heikentynyt. Tämän kirjailija on nähnyt vaikuttavan naisten osalta siten, että hän on luonut viktoriaanimaisen siveysilmapiirin, jossa naiset on suljettu koteihin vaikeasti saavutettaviin ikkunattomiin sokkeloihin, koska he ovat raiskausuhan alaisia (mikä on kirjassa todellinen uhka, ei pelko). Yltiömäiset suojelutoimet koskevat oletettavasti enemmänkin varakkaita henkilöitä, sillä ne maksavat. Melkoinen epäluottamuslause kuvatun maailman miehiä kohtaan, minkä Bester asettaa myös päähahmolleen taakaksi. Miten tällainen tilanne kyberpunkmaailmassa kuvattaisiin nykynäkökulmasta? Ehkä naiset eivät olisi vain suojelun kohteita vaan myös aktiivisia itsensä suojelijoita? Olisiko uhka sitä mittaluokkaa, mikä kirjassa on kuviteltu olevan? Muutamia vuosia sitten olisin ehkä voinut kuvitella suoria vastauksia, mutta maailma on muuttunut asenteiltaan. 

Määränpäänä tähdet ei nouse minusta Murskattu mies -teoksen tasolle, eikä myöskään niiden kirjojen joukkoon, jotka tekevät erityisemmin vaikutuksen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se oli lukemisen arvoinen ja genretuntemuksen vuoksi merkittävä teos tutustuttavaksi. Näitähän riittää.

Alfred Bester: Murskattu mies

Alfred Besterin 60 vuotta sitten julkaistu The Demolished Man (kirjana 1953) on ensimmäinen Hugo-palkinnon voittanut teos. Kirjan suomennos ilmestyi 40 vuotta myöhemmin 1993.

Eletään vuotta 2301. Seitsemäänkymmeneen vuoteen kukaan ei ole onnistunut tekemään murhaa, sillä yhteiskuntaan on kehittynyt joukko telepaattisia ihmisiä, espereitä, joiden mielenlukutaitoja hyödynnetään niin lain kuin muidenkin yhteiskunnallisten ja hallinnollisten tehtävien hoidossa. Kyvyiltään kolmea eri tasoa olevat esperit, joita myös kurkistajiksi kutsutaan, toimivat lisäksi bisnesmaailmassa, mutta heillä on tiukat eettiset säännöt. Sääntöjä rikkovat eristetään telepaattisesta yhteisöstä. Ben Reich on nuori Monarch-kartellin omistaja, jonka pahin kilpailija ja parhaat esperit palkkalistoilleen kahmiva Craye D'Courtney on omine kartelleineen syöksemässä häntä vararikkoon. Kun Reich saa yhteistyöehdotukseensa D'Courtneylta kieltävän vastauksen, hän päättää murhata iäkkään vihollisensa. Hän ottaa yhteyttä espereihin, jotka ovat valmiit riskeeraamaan tulevaisuutensa. Jos Reich jää kiinni rikoksesta, häntä odottaa murskaus.

Aloitin Murskatun miehen lukemisen ilman ennakkotietoja tai -käsityksiä. Tästä teoksesta on puhuttu yllättävän vähän klassikkostatuksesta huolimatta, eikä sitä yleensäkään käytetä kirja-arvosteluissa esimerkkinä tyylistä tai sisällöstä. En tiedä miksi. Moneen muuhun varhaisempaan sf-kirjaan verrattuna Besterin teos on varsin kelvollinen.

Murskattu mies on sekoitus science fictionia ja psykologista dekkaria. Lukija saa alussa tietää murhaajan ja todistaa murhan, loppu onkin sitten kissa ja hiiri -leikkiä Reichin ja 1. asteen esperin, poliisiprefekti Lincoln Powellin välillä. Kirjassa sukelletaan ihmismieleen freudilaisessa hengessä. Reichia piinaa unessa kasvoton mies, jonka merkityksen paljastumista odotellaan viime hetkille saakka. Kirjan psykologinen puoli ei minua juurikaan innosta, eikä myöskään romanttinen sivujuonne, koska molemmat heijastavat kirjoitusajankohdan asenteita. Romanttinen kuvio on jopa todella vaivaannuttava nykyisestä näkökulmasta. Pitäisi varmaan jo sopeutua siihen, että vuosikymmeniä vanhojen sf-teosten naiskuva on paikoin todella onneton, mutta en suostu, koska jos kirjailija pystyy mielikuvissaan kehittelemään telepaattisesti kehittyneet ihmiset, niin miksei myös vahvoja ja tasa-arvoisia naishahmoja (kai tuolloin esimerkkejäkin löytyi hyödynnettäväksi). Kirja pisti miettimään oman aikamme naiskuvaa kirjoissa, sillä turha luulla, etteikö se olisi toisenlainen 50-100 vuoden kuluttua.

Bester onnistuu yllättämään minut positiivisesti espereillä ja heidän järjestelmällään. Espereiden juhlat ovat hauskaa seurattavaa, sillä tekstin rakenne muuttuu suorasta kerronnasta lauseenpätkien sekoitukseksi, jota lukija joutuu järjestelemään. Keskinäiset ajatuskeskustelut ovat limittäisiä, kuten reaalimaailman keskustelutkin. Esperien kilta on kiinnostava poliittis-eettinen järjestelmä, jonka ylevät periaatteet eivät kaikille espereille sovi ja hieman niissä onkin korniutta, joka korostuu tarinan loppupuolella. Bester käyttää tekstissä tehokeinona rakenteenmuutosten ohella kirjainten korvaamista merkeillä. Niinpä esim. Atkinsista tulee @kins. Teksti onnistuu välittämään kauhukuvan rikosten rangaistusten luonteesta, vaikka siinä mennäänkin hieman ylimielisesti "tarkoitus pyhittää keinot" -linjalle.

Murskattu mies on lukemisen arvoinen teos muutamista heikkouksistaan huolimatta, ja johtuen ehkä eri aikakauden tuoreemmasta suomennoksesta, sen kieli ei tunnu vanhahtavalta.