Lukemista helmikuun lähestyessä

Olen saanut aika hyvin luettua tammikuussa aikomiani kirjoja ja päälle vielä esim. Anne Leinosen ja Marko Hautalan uutuusnovellikokoelmat. Englanninkieliset ovat jääneet kuitenkin vielä roikkumaan ja silmät ovat rasittuneet paperikirjoista, joten kuun loppua kohti olen siirtynyt jälleen äänikirjoihin. Isaac Asimovin Säätiö-trilogia on selätetty. Lady Gregoryn Cuchulainnin tarina on meneillään.

Katselin tulevia teoksia ja huomasin, että viikon sisällä ilmestyy Don DeLillon Hiljaisuus Keltaisen kirjaston julkaisuna. Dystopia, jossa ihmiskunta joutuu elämään ilman telkkaria, nettiä ja kännyköitä. Kamalaa! Ihan tulee varhaislapsuus mieleen. Miten sitä silloin pärjättiin? No, maailma on erilaisissa lähtökuopissa nykyään ja on mielenkiintoista lukea, kuinka kirjailija on aihetta käsitellyt.

Hirveä hinku olisi vihdoin aloittaa Brian Aldissin Helliconia-trilogia, jonka lukemista olen suunnitellut varmaan sen kymmenen vuotta. Näitä suunnitelmia toki riittää kymmenittäin muistakin kirjoista.

Sohvalla lähipinossa näyttää olevan jokunen vanhempi teos muistuttamassa olemassaolostaan. Kirjastolainoja ei tällä hetkellä ole. YA-kirjat pursuaa korvista ulos, joten hetkeen ei niitä, kiitos! 

Mitä lukulistalla vuoden 2022 alussa?

Sen sijaan, että listaisin tulevan kevään uutuuskirjoja, ajattelin pohdiskella mitä lukisin lukulistallani roikkuvista kirjoista.

Kirjastosta minulla on lainassa kolme kirjaa, joiden viimeinen palautuspäivä on tammikuun lopussa. Ne olisi nyt kuun aikana saatava luettua. Maria Gripen 1978 julkaistu YA-kirja Pörriäinen lentää hämärissä on valikoitunut RisingShadow'n kirjatietokannasta jollain kriteerillä, jota en enää muista. Takakansiteksti kyllä houkuttelee. Kirja on lähetetty Sodankylän kirjastosta, joten meinaanpa lukea sen pois alta.

Blade Runner on yksi suosikkileffoistani, mutta niin vain Philip K. Dickin Palkkionmetsästäjä, johon leffa löyhästi perustuu, on yhä vuosikymmenien jälkeen lukematta. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on todella hyvä syy selättää teos vihdoin. Kirjasta on ilmeisesti tulossa (ainakin suunnitelma on) uudempikin suomennos, joten pohjaksi sille luen 1. painoksen käännöksen.

 

Kolmas kirjaston kirja on Christopher Fowlerin Varjomaailma, joka on myös poimittu Risingin tietokannasta ja tullut Kemijärven kirjastosta luettavaksi. Tarina sijoittuu Lontooseen, taisin siksi valita sen.

 

Viime vuoden uutuuksia on ikävästi jäänyt lukematta esim. Joe Abercrombielta, Naomi Novikilta ja Catherynne M. Valentelta. Olen kovasti aikonut lukea nämä. Jospa nyt saisin otettua itseäni niskasta kiinni niiden suhteen. Ei pitäisi olla ongelma, sillä pidän kirjailijoiden teoksista.

Uutuussuomennoksista lähinnä Lady Gregoryn Muirtheimnen tasankojen Cuchulainn - kirja jonka nimen kirjoitusasu on hankala muistaa - on myös korkealla lukulistalla. Tämä on Vaskikirjojen julkaisu. Juuri ennen vuodenvaihdetta ilmestyi Stephen Kingin Billy Summers, jonka kuuntelen äänikirjana.

 

Jospa näistä olisi tammikuun lukemisiksi. Helmikuussa sitten jotain muuta, ehkä sarjakuvia. Olisiko jotain, mitä erityisesti suosittelisit alkuvuoteen?

Syksyn 2021 englanninkielisiä spefiuutuuksia

Selasin reilu satakunta kirjaesittelyä läpi nyt syksyllä ilmestyvistä englanninkielisistä spefikirjoista ja totesin, että en millään saa houkuteltua itseäni lukemaan trendikkäitä uusia kirjoja puhuttelevine aiheineen. Vain tutut ja turvalliset kirjailijat vetosivat minuun. Tällaista ähkyä uusista kirjoista olen kokenut jo viimeisten Hugo-ehdokkaiden kohdalla.

Niinpä menen nyt lyhyellä ja turvallisella kuuden kirjan listallani.

Olen jo aikoja sitten tippunut J.R.R. Tolkienin nimissä tuotettujen kirjojen vauhdista, vaikkakin olen niitä varsinkin suomeksi hankkinut. Uutuuslistalla on Carl F. Hostetterin toimittama The Nature of Middle-earth, joka kiinnostaa jo tässä vaiheessa englanniksi. Kirja todennäköisesti ilmestyy suomeksikin kohtalaisen pian, ainakin monet tuppaa niin tekemään. Tolkien myy. Mitään erityisen kiirettä en tämän teoksen kohdalla lukemisessa pidä.

Luen parhaillaan Joe Abercrombien The Age of Madness -trilogian kakkososaa ja heti kohta perään ilmestyykin päätösosa The Wisdom of Crowds. Abercrombieen voi aina luottaa, kirjat ilmestyy silloin kun hän niin on ajoittanut. Ei vuosien viiveitä. Edelleen yksi suosikkikirjailijoistani.

Naomi Novikin The Scholomance-sarja on minulla vielä aloittamatta, vaikkakin ensimmäinen osa, A Deadly Education, on ladattuna ja seuraavien kirjojen lukulistalla. Kakkososa, The Last Graduate, ilmestyy kuukauden sisään. Riippuen ykkösosan vetävyydestä, kakkososa siirtyy lukulistalla nopeasti tai vähemmän nopeasti.

Jo käännösuutuuksien kohdalla mainitsin joulun tulevan lokakuussa kun J.K. Rowlingin Jouluposso ilmestyy. Kirja ilmestyy tietenkin myös englanniksi ja koska Rowling on kielellisesti taitava ja haluan ehdottomasti lukea hänen alkuperäisen tekstinsä, The Christmas Pig päätyy ostoslistalle ja luettavaksi. Rowlingin teokset ovat aina Tapahtuma minulle.

Alastair Reynolds kirjoittaa useimmiten tiiliskiviä, joiden lukemisen aloittaminen ei aina innosta minua. Belladonna Nights and Other Stories on kuitenkin novellikokoelma, jonka lukemista on helppo jaksottaa. Reynolds kuuluu myös ahkerasti suomennettujen kirjailijoiden joukkoon, joten ehkä nämä novellit näkevät päivänvalon käännöksinäkin. 

Catherynne M. Valente on kirjoittanut trilleriksi luokitellun teoksen, Comfort Me with Apples, jonka nimi viittaa Korkeaan veisuun. Kirjaa markkinoidaan niille, jotka ovat pitäneet Gillian Flynnin Kiltistä tytöstä ja Naomi Novikin Spinning Silveristä. Minä pidin molemmista, joten tästä Valenten kirjasta pitäisi tulla hyvä lukukokemus.

Englanninkielisistä teoksista nousee joskus somessa kohinaa, joka saattaa tuoda yllätyksiä lukulistalleni. Esim. Adrian Tchaikovsky mahdollisesti. Saa myös suositella kiinnostavia uutuuksia.

Syksyn 2021 kiinnostavia spefikirjoja

Tänä vuonna on ilmestynyt mukavasti mielenkiintoisia käännösspefiuutuuksia ja myös syksy näyttää antoisalta.

Vaskikirjoilta on odotettavissa Clark Ashton Smithin Zothique, tieteisfantasian ja miekka ja magian novellikokoelma. Vaikka m&m ei juurikaan minua innosta, on kuitenkin kiinnostavaa tutustua aina silloin tällöin alagenren kirjallisuuteen. Vaskikirjat on profiloitunut vahvasti miespuoleisten kirjailjoiden teoksiin, mutta välillä mahtuu mukaan myös naisten julkaisemia kirjoja. Muirthemnen tasankojen Cúchulainn on Isabella Augusta Gregoryn 1902 julkaistun teoksen suomennos. Kyseessä on irlantilaisiin kansantarinoihin perustuva romaani.

Art House julkaisee proto-sf-teoksen vuodelta 1686 suomeksi. Bernard le Bouyer de Fontenellen Maailmojen moninaisuudesta on ilmeisesti dialogimuotoon kirjoitettu avaruusaiheinen fantasia ja "eurooppalaisen naissivistyksen merkkipaalu", mitä ikinä se tarkoittaakaan. 

Tammen Keltaisen kirjaston seuraava julkaisu on Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko, jossa kysytään "mitä on rakkaus, mitä ihmisyys". Tämä on ilmeisesti Ole luonani aina -romaanin sisarteos, joten siksi se päätyy lukulistalleni. En ole tutustunut englanninkielisen teoksen arvioihin, joten ilman ennakkokäsityksiä mennään. Tammi julkaisee lisää tuoretta kirjallisuutta, eli vuonna 2020 ilmestyneen Liz Braswellin nuortenkirjan Syntymättömyyspäivän käännöksen. Kirjassa kerrotaan mitä tapahtui Ihmemaassa sen jälkeen kun Liisa palasi takaisin kotiin. Joulu tulee Tammelle jo lokakuussa, kun J.K. Rowlingin uusi satufantasia Jouluposso kääntyy suomeksi. Odotan innolla, vaikka myös alkuperäiskielinen on ostoslistalla aivan ehdottomasti.

Basam Books julkaisee Olaf Stapledonin 1937 julkaistun Star Maker -kirjan suomeksi nimellä Tähtien tekijä. Mainos kertoo kirjan olevan "järisyttävä mestariteos", klassikko. Stapledonin tyyli ei ole vielä purrut minuun, tästäpä uusi yritys.

Jalavan ehdoton valttikortti tälle syksylle on N.K. Jemisinin monikertaisen Hugo-palkinnon voittaneen Murtunut maailma -sarjan aloitusosan, Viides vuodenaika, suomentaminen. Olen koko sarjan lukenut jo englanniksi tuoreeltaan ja pidin sitä huippuna. Myös geologi minussa piti sarjasta, ei ainoastaan spefiharrastaja. Suosittelen kaikille. Ehdoton ostoslistalle.

Jos Jalava juhlii N.K. Jemisinin teoksella, WSOY saa miljoona pistettä Susanna Clarken Piranesin suomentamisesta. Hyvin erilainen kirja kuin Jonathan Strange & Herra Norrell, mutta aivan ihana teos kuitenkin. Ehdottomasti ostoslistalle suomennoskin, vaikka alkuteoksen ahmin jo heti tuoreeltaan. Toinen WSOY:lta ilmestyvä kiinnostuskynnyksen ylittävä kirja on Charlotte McConaghyn Viimeinen muuttolintu. Teosta kuvaillaan "hypnoottiseksi lukuromaaniksi luonnon kauneudesta ja katoavaisiudesta". Kovasti kehuttu teos, joten hyvää lukukokemusta odotellessa.

Moebius yllättää julkaisemalla Gene Wolfen Soldier-sarjan ensimmäisen osan, Sotilas sumussa, suomeksi. En ole Wolfen erityinen fani, mutta jälleen kerran kyseessä on teos, jonkalaisia ei liikaa suomenneta ja siksi se kuuluu lukulistalle. Siitä ei ole tietoa tuleeko sarjan muita osia suomeksi. Edit: kirja siirtynyt vuodelle 2022. Nimi vaihtunut Eksyneeksi sotilaaksi.

Into kustantamon ainoa kiinnostava teos syksylle on Lawrence Wrightin Tappava uhka, joka tartuntatautiteemallaan on ajankohtainen.  Virusaiheeseen minulla ei ole suuria odotuksia, mutta ehkä kirja viihdyttää. 

Englanniksi ilmestyy joukko kiinnostavia kirjoja niin ikään, mutta jääköön ne tällä kertaa listaamatta. Selvää on, että lukemiset eivät lopu tänäkään vuonna kesken, mikä ilolla todettakoon. 

Kevään 2021 kiinnostavia kirjauutuuksia

Vuoden 2021 alussa ajatuksenani on lukea erityisesti vanhempaa kirjallisuutta kirjahyllyjeni kätköistä. Vanhemmalla tarkoitan, että olen hankkinut kirjat 5+ vuotta sitten. Tunnetusti uudet kirjat kuitenkin napsahtavat mainostettuina houkuttelemaan, joten osan itseäni erityisesti kiinnostavia teoksia tammikuun ja huhtikuun väliltä olen ennakoinut ja koonnut tähän. Vastaan tulee ehkä myös yllätyksiä. Kirjahyllyssäni on myös useita 2020 julkaistuja, jotka odottavat vielä vuoroaan.

Tammikuu

Adrian Tchaikovsky: Bear Head

Kirja on jatkoa viime vuonna Top 10 valitsemalleni Dogs of Warille. Honey, geneettisesti muokattu karhu aloittaa Marsissa ilmeisestikin vallankumouksen, joten sitä seuraamaan, kiitos.

Olaf Stapledon: Liekit (The Flames, 1947) (Oppian)

Stapledon on niitä varhaisia tieteisfantasiakirjailijoita, joihin on ollut pitkään tarkoitus tutustua, mutta ei vain ole saanut kiinni, mistä aloittaa. Tässä lienee hyvä mahdollisuus. Maapallolla asustelee Auringosta lähtöisin olevia liekkiolentoja, joilla on ilmeisesti aikeita ihmiskuntaa kohtaan. Mutta millaisia, selviää tammikuussa.

Minna Roininen, Solina Riekkola ja Matleena Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä: Novelleja tulevaisuuden älyistä (Osuuskumma)

Yhdeksän novellin antologia erilaisista tekoälyistä, jotka toimivat rinnakkain. Useat Osuuskumman kotimaisten kirjailijoiden antologiat ovat olleet, aiheesta riippuen, hyvinkin kiinnostavia luettavia, joten samaa odotan tältä.

  

Helmikuu

Francis Godwin: Lento kuuhun (The Man in the Moone, 1638) (Basam Books)

1600-luvulla tehty kuulento kiinnostaa aina. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää ( La vraie vie, 2018) (WSOY)

Raivoisaa ja runollista nuoren tytön kasvutarinaa on kuvailtu romaaniksi jossa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” (RTL). No niin. Ei aavistustakaan mitä on luvassa. Dieudonné on belgialainen kirjailija, ja niitä ei kovin monta spefi-ympyröissä ole tullut vastaan, joten ihan jo senkin vuoksi ajattelin tämän lukea.

Arthur Machen: Mystisiä kertomuksia (Basam Books)

”Tähän teokseen on valikoitu parhaita osia hänen myöhäistuotannostaan, jossa kaipuu salattuun todellisuuteen jalostuu kummiksi käänteiksi, hätkähdyttäviksi havainnoiksi ja viipyileviksi tunnelmiksi.” Näihin aiemmin tuntemattomiin kirjailijoita on mukava tutustua ja saada pohjaa tunnetumpien kirjailijoiden vaikuttajista. Machen on walesiläinen kirjailija, jonka novelleja ilmeisesti 1900-luvun alkupuolelta on koottu tähän teokseen. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Maaliskuu

Adrian Tchaikovski: One Day All This Will Be Yours

Pienoisromaanimittainen aikamatkailutarina. Welcome to the end of time. It’s a perfect day. Tämä on Tchaikovskyn kolmas julkaisu alkuvuodelle. En ole katsonut kuinka monta ilmestyy loppuvuodesta. Melkoinen tahti kirjailijalla.

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (The Underground Railroad, 2016) (Otava)

Palkintoja ja -ehdokkuuksia kerännyt teos, jota myydään myös B. Obaman nimen voimin. Vaihtoehtohistoriallinen teos vapauden tavoittelusta ja sorrosta, johon tullee tutustuttua.

Josh Malerman: Malorie (Malorie, 2020) (Karisto)

Lintuhäkin jatkoa. Malorie ja lapset lähtevät jälleen liikkeelle uhkaavaa maailmaan silmät sidottuna. En ole uskaltanut lukea englanninkielisiä arvosteluja, miten jatko on onnistunut, sillä haluan lukea kirjan.

Madeline Miller: Kirke (Circe, 2018) (WSOY)

Tämän teoksen olen jo lukenut alkuperäiskielellä, mutta otan sen esille, jos joku sattuisi kiinnostumaan suosituksestani ja haluaa lukea kirjan ennen kuin siitä tulee tv-sarja. Kirkehän on Odosseuksen tarinoista tuttu henkilö ja nyt antiikin mytologiaa kerrotaan hänen näkökulmastaan. Milleriltä on aiemmin suomennettu Akhilleen laulu.

 

 

Huhtikuu

Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet (The End of Men, 2021) (Like)

Tämä kirja ilmestyy englanniksikin huhtikuussa, joten pikainen suomennos tulossa. Tarinassa Skotlannissa leviää virus, joka tarttuu vain miehiin. Rokote voi pelastaa koko ihmiskunnan. Kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa. En osaa sanoa, onko tämä jokin korni ”otetaan kaikki kohu irti korona-ajasta” –julkaisu, vai oikeasti sanomallinen teos. Mainosteksti ”Vain miehet kantavat virusta. Vain naiset voivat pelastaa meidät kaikki.” on ainakin juuttaan hölmö.

Englanninkielisissä julkaisuissa on vähemmänlaisesti kiinnostavia alkuvuodesta, mutta toivottavasti kesällä ja syksyllä enemmän.

Kevään 2020 suomenkielisiä kirjauutuuksia

20-luku täältä tullaan. Tavanomaiseen tapaan olen selaillut jo etukäteen uuden vuoden ensimmäisiä kirjauutuuksia ja poiminut sieltä itseäni erityisesti kiinnostavia teoksia. Jätän tällä kertaa englanninkieliset teokset sivuun ja keskityn suomenkielisiin, suomalaisiin ja käännöskirjoihin, aikahaarukalla tammikuusta toukokuuhun. Edit: Maaliskuun julkaisuja on siirretty huhtikuulle, korjasin tekstiin.

Magdalena Hai: Kuolleiden kirja – Paluu Uhriniituntakaiseen

Karisto on ilmoittanut kirjan julkaisukuukaudeksi tammikuun 2020. Novellikokoelma on jatkoa 2016 julkaistulle Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta -kokoelmalle (arvostelu), ja on nuorille lukijoille suunnattua kauhua huumorilla maustettuna. Pidin aiemman kokoelman novelleista (ja vitseistä), joten jatkoteoskin löytää tien lukulistalle.

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Harper Collins Nordicilta helmikuussa ilmestyvä After the Flood -kirjan (2019) suomennos vaikuttaa periaatteessa dystopisena teoksena kiinnostavalta. Valitettavasti kirjan ylistykseen on kirjoitettu lause ”Lukijoille, jotka nauttivat dystopioista, ja vahvoista sankarittarista kuten Myra - super-survivalisti, jossa yhdistyy Wonder-Womanin fyysinen voima ja Molly Brownin sinnikkyys”. Kirjan englanninkielisestä kuvauksesta saa erilaisen käsityksen sisällöstä, joten sillä varauksella, että supersankarin voimat ovat tässä pelkästään kuvainnollista, harkitsen kirjan lukemista. Super-survivalistin olisi voinut ilmaista varmaankin suomeksikin?

Eduard Verkin: Sahalinin saari

Likeltä maaliskuussa ilmestyvää, niin ikään dystopiaa edustavaa, Sahalinin saarta (Ostrov Sakhali, 2018) luonnehditaan parhaaksi venäläiseksi romaaniksi 10 vuoteen. Jos vertaus Cormac McCarthyn Tie-romaaniin pitää läheskään paikkaansa (uskokoon ken haluaa), on kirja lukemisen arvoinen. Tarinan ainekset koostuvat ydinsodan jälkeisestä maailmasta, jossa Japania lukuun ottamatta maailmalla riehuu viruksen jäljiltä zombeiksi muuttuneet ihmiset. Toivon todellakin, että tämä olisi kelpoinen lukukokemus, eikä niitä tusinakohukirjoja, joita kustantajilla on taipumus julkaista liian usein.

Conn Iggulden: Miekan mahti

MaalisHuhtikuussa Otavalta ilmestyvä Miekan mahti on Suolan valtakunta -trilogian päätösosa. Darien ja Shiang ovat luettuna, joten olen valmis viimeiseen. Tätä kirjaa mainostetaan: ”Huikean fantasiatrilogian loppuhuipennus on herkkua Game of Thrones -faneille.” Eh, eli porukkaa kuolee ja paljon? Päitä seipään nokassa? Raiskauksia? Insestiä? Suvut tappelevat yksinvaltiudesta? Lohikäärmeitä? No sittenhän tuo nähdään, kun kirja ilmestyy. Vaan miksi ihmeessä kirjaa mainostetaan erityisesti tv-sarjan faneille?

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Tammen Keltainen kirjasto saa maalis huhtikuussa lisäystä saksalaisen Erpenbeckin Aller Tage Abend -teoksen (2012) käännöksestä. Kirjassa tyttölapsen kohtalona on kuolla useasti, eri vaiheissa elämää, eri tavoin kehittyneissä elämänkuluissa. Tapaa kuvata ihmiselämän eri rinnakkaismahdollisuuksista historia taustalla on käsitelty esim. Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja Claire Northin The First Fifteen Lives of Harry August -kirjoissa. Tähän teemaan mahtuu myös Päivien loppu. Kirjan kuvauksessa mainitaan sen olevan ”eleetön tutkielma ihmisen merkityksestä ja merkityksettömyydestä”. Toivottavasti ei sentään, vaan jotain hitusen kiinnostavampaa, ehkä vähäeleistä.

Johanna Sinisalo: Vieraat

Kariston maalis huhtikuun antia on uusi teos Sinisalolta, joka voitti kustantajan kauhuromaanikilpailun 2019. Perheen pieni lapsi viiltää itseään ja siitä alkaa perheen sisäisen maailman järkkyminen. Kirjaa kehutaan nerokkaaksi moderniksi kauhutarinaksi, joten sillä mennään minun lukulistalle.

Josh Malerman: Punainen piano

Karistolta ilmestyy maalis huhtikuussa toinenkin kiinnostava teos, Lintuhäkillä koukuttaneen Josh Malermanin Punainen piano (Black Mad Wheel, 2017). Siinä bändi saa rahakkaan tarjouksen lähteä aavikolle metsästämään tuntematonta ääntä, joka vaikuttaa tekniikkaan. Koska teos on luonnehdittu kauhuksi, on oletettavissa aisteihin liittyvää pelottavaa kuvausta. Toivon kirjan yltävän Lintuhäkin tasolle, jota pidänkin kirjan suurimpana mainoksena, sillä kuvauksen ”Kirjaa on verrattu Joseph Conradin Pimeyden sydämeen ja tv-sarja Lostiin.” ei oikeastaan heilauta minua suuntaan tai toiseen.

Mia Myllymäki: Tuulten amiraali

Osuuskumman huhtikuun antia on vaihtoehtohistoriallinen Tuulten amiraali, joka on ”voimallinen tarina vallan tavoittelusta, unelmista ja vapauden hinnasta”. En ole tainnut aiemmin lukea Myllymäeltä edes novelleja, joten vastassa on uusi kirjallinen tuttavuus, enkä tiedä mitä odottaa. Kirjan kuvaus ilmalaivamatkasta Kristoffer Kolumbusin hengessä vaikuttaa ainakin kiinnostavalta.

Anne Leinonen: Katve

Niin ikään Osuuskumman huhtikuun julkaisuja on uusi kirja Anne Leinoselta. Tarina sijoittuu Metsän äiti -teoksen (arvostelu) maisemiin ja on samoin maagista realismia kauhuelementeillä. Jotenkin olen kiinnostunut tällä hetkellä ilmeisesti korostetusti kauhukirjoista. Saarelle sijoittuva tarinan kuvaus vaikuttaa sopivan ahdistavalta ja herättää pelon väreitä, joten todennäköisesti päädyn lukemaan kirjaa yöaikaan.

V.E. Schwab: Loihdittu valkeus

Näköjään Karisto julkaisee kevään aikana eniten minua kiinnostavia kirjoja ja niihin kuuluu myös Loihdittu valkeus (A Conjuring of Light, 2017), Shades of Magic -trilogian päätösosa. Tässä sarjassa on ollut paljon höttöä, mutta Schwab on vetävä tarinankertojana ja vaihtoehto-Lontoot kiehtovia tapahtumaympäristöjä. Niinpä viimeinen osa soljuu lukulistalle vaivattomasti.

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä

WSOY julkaisee toukokuussa, ilmeisesti yhtä aikaa alkuperäisen kanssa, Collinsin kohutun ja odotetun uuden Nälkäpelikirjan suomennoksen. Kirja sijoittuu ajallisesti 64 vuotta ennen trilogian tapahtumia. Koska pidin alkuperäisestä sarjasta, odotukseni uuteen kirjaankin ovat korkeat. Kirjan kuvauksen teksti ”Suzanne Collins julkaisee kauan odotetun uuden kirjan huippusuositussa Nälkäpeli-sarjassaan, joka aloitti mm. Handmaid’s Talen sittemmin jatkaman dystopiagenren voittokulun” saa minulta kuitenkin jälleen silmien pyöritystä. Tässä sekoitetaan taas ärsyttävästi elokuva ja tv puolta kirjallisuuteen. Eiköhän Atwoodin Handmaid’s Tale ilmestyessään 1985 ollut dystopian merkkiteoksia ennen Nälkäpeliä. Joka tapauksessa tämä teos pääsee lukulistalle.

Syksyn 2019 tulevia käännöskirjoja

Heti alkuunsa tarkennus, että listaan tähän elokuussakin ilmestyviä uutuuksia, vaikka ei elokuu niin syksyä olekaan. Alkutalven osalta tilanne on vielä auki. Tämä ei ole niinkään yleiskatsaus, vaan kyseessä on tietysti teokset, jotka minua kiinnostavat. Yllättävän paljon näitä on, kun on kerättynä pelkästään käännökset. Tulokkaat on kerätty Risingshadow'n kirjailijatietokantaa hyväksi käyttäen.

Elokuu

Dino Buzzati: Noiduttu takki ja muita kertomuksia (Basam Books)

Italialaisen kirjailijan 24 novellin kokoelma, ilmeisestikin ensimmäistä kertaa suomennettuna. Kirjailijan novellit sisältävät maagista realismia, fantasiaa, science fictionia ja kauhua ja niistä on jonkin sortin otanta tähän kokoelmaan. Odotan kiinnostuneena, sillä italialaisia kirjailijoita ei ole jonoksi asti lukulistallani. (kaksi kansiversiota liikkeellä)

Maja Lunde: Sininen (Tammi)

Mehiläisen historiasta tutun kirjailijan uusi dystopiakirja vesipulasta. Pidin Mehiläisen historiasta ja etenkin norjalaisen kirjailijan tarinankerrontatyylistä, joten tulevakin käännös kiinnostaa kovasti. Toivon siitä yhtä hienovaraisesti vaikuttavaa lukukokemusta kuin edellisestäkin teoksesta.

Margaret Atwood: Noidan sikiö (Johnny Kniga)

Atwoodin uudelleentulkinta Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Kanadalainen Atwood on ennenkin tehnyt tunnetusta kertomuksesta uudelleen tulkinnan Penelopeiassa, mistä pidin paljon. Ennakkoon olen kuullut arvioita tästä teoksesta (Hag-Seed), mutta koska kirja on lukijalleen aina omakohtainen kokemus, niin tästäkin aion muodostaa oman käsityksen.

Cixin Liu: Synkkä metsä (Aula & Co)

Kolmen kappaleen probleeman jatko-osa, joka on ehdottomasti lukulistalla. Kiinalaisten spefikirjailijoiden teoksia on alkanut ilmestymään markkinoille kielillä, jotka hallitsen, mutta edelleenkin olen iloinen, että tämä sarja on suomennettavien joukossa.

Johan Egerkrans: Kuolemattomat hirviöt (Minerva)

Ruotsalaisen kirjailija/kuvittajan teos esittelee ”neljäkymmentä kuoleman sääntöjä uhmaavaa hirviötä vertahyytävässä vaikuttavuudessaan. Kirjan rikas kuvitus ja kiehtovat tekstit herättävät vanhat legendat eloon ennennäkemättömällä tavalla.” Tämä tuntuisi olevan kiva välipalateos, tein kirjastoon ennakkovarauksen.

Alastair Reynolds: Hitaat luodit (Like)

Walesilaisen kirjailijan pienoisromaani, jonka luin kun se oli Hugo-ehdokkaana alkuperäiskielellä (Slow Bullets)

Teos on jatkumoa Reynolds-suomennoksille. Ensimmäisellä lukemalla en ollut erityisen vaikuttunut tarinaan, mutta annan sille toisen lukukerran mahdollisuuden. Suomeksi lukeminen saattaa auttaa joihikin kohtiin, joista olin hämmentynyt. Minulla on kaikki Reynoldsin suomennetut teokset kirjahyllyssä, vaikka en ole niihin asti lukemisessa ehtinyt vielä, joten siksipä tämänkin on hankittavien listalla.

Syyskuu

Margaret Atwood: Testamentit (Otava)

Toinen Atwood-suomennos tänä syksynä, eri kustantamolta tosin. Testamentit on Orjattaresi-kirjan jatko 15 vuotta myöhemmin. Tv-sarja on mennyt menojaan ja olen seurannut sitä ihan kiinnostuneena, eriyttäen sen jo varsinaisesta alkuteoksesta. Orjattaresihan päättyi erittäin hienosti ja vaikuttavasti. En ole varma kaipaanko sille jatkoa, mutta totta hemmettissä sen luen, jos Atwood kirjoittaa.

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset (Otava)

Nigerialais-amerikkalaisen kirjailijan viime vuonna ilmestyneen esikoisteoksen suomennos. Nuorille aikuisille suunnattu kirja sopii varmasti myös aikuisen lukulistalle, ainakin minä olen utelias sen suhteen. Ks. myös seuraava kirja.

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus (Aula & Co)

Israelilaissyntyisen YA-kirjailijan Grishaversumiin sijoittuvan trilogian ensimmäinen osa on tulossa suomeksi. Kirjasarja on ollut ilmeisen suosittu ja sen ja Bardugon toisen samaan maailmaan sijoittuvan duologian pohjalta ollaan tekemässä Netflix-sarjaa. On mielenkiintoista verrata tätä nyky-YA-kirjailijaa V.E. Schwabiin. Kummatkin ovat käsittääkseni välttyneet tusina-YA-kirjailijoiden leimalta.

M.R. James: Kootut kummitustarinat (Basam Books)

Victoriaanisen/edwardiaanisen ajan brittikirjailijan novellikokoelma kauhutarinoita. Olen lukenut vain yhden novellin kirjailijalta Markku Sadelehdon jokunen vuosi sitten toimittamassa antologiassa Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia, jota suosittelen yhä. Jäin silloin arvuuttelemaan liekö kirjailijalta löytyy parempiakin kertomuksia. No nyt pääsen sen arvioimaan! (ei kansikuvaa)

Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia (Like)

Neil Gaimanin uudelleen kerrottujen pohjoismaisten mytologiakertomusten Norse Mythology kiinnosti kovasti ilmestyessään muutama vuosi sitten, mutta uutuutena sitä ei tullut luettua. Olin hieman yllättynyt, että kirja ilmestyy suomeksi, mutta en protestoi. Mikä erinomainen mahdollisuus lukea kirja omalla kielellä. Olen lukenut Gaimanilta mm. satujen uusioversioita, kuten The Sleeper and the Spindle ja Hansel & Gretel, joten eiköhän tämäkin uppoa.

Robin Hobb: Salamurhaajan kohtalo (Otava)

Narri ja Näkijä –trilogian päätös osa. Luin alkuperäiskielellä ilmestymisen jälkeen ja arvio löytyy blogistani. En linkitä, en kommentoi. Jonain päivänä luen sarjan uudelleen kokonaisuudessaan, sillä välin tämä tulee kirjahyllyyni odottamaan.

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet (Otava) (syys-lokakuu)

En muistaakseni ole koskaan lukenut Ian McEwanin teoksia, mutta tämän tuoreen kirjan ajattelin lukea. Kirjan aihe ihmisen kaltaisesta androidista kotitaloudessa ja voiko androidi olla ihmisen kanssa tasavertainen ei ole mitenkään uusi. Siksipä kiinnostaa ottaa selville mitä kustannusyhtiön mainoslause ”kumouksellinen” vuonna 2019 tarkoittaa. Kirja on ollut englanninkielisen markkinoilla jonkusen kuukauden.

Ursula K. Le Guin: Maailman syntymäpäivä ja muita tarinoita (Vaskikirjat)

Luin Birthday of the World and Other Stories –kokoelman vuonna 2012. Ei ehkä paras Le Guinin kokoelmista, mutta lukemisen arvoinen. Ostan suomennetun kokoelmankin. (ei kansikuvaa)

Lokakuu

V.E. Schwab: Tummenevat varjot (Karisto)

Shades of Magic –trilogian toinen suomennettu osa. Luin ykkösosan Magian syvempi sävyn ihan vastikään, ja tarinan jatko kiinnostaa, joten tulevat osat ovat hankintalistalla.

Lisa Morton & Leslie S. Klinger (toim.): Klassikkokirjailijoiden parhaat kummitustarinat (Minerva)

Lisää kummitustarinoita syksyyn, tällä kertaa klassikkokirjailijoilta. Kauhunovelliantologioita ja –kokoelmia ei voi olla liikaa, tai ehkä voi, mutta tämä antologia tulee varmaankin hankittua ja luettuakin. Osa 1800-luvulla julkaistuista tarinoista saattaa tosin olla jo tuttuja muista yhteyksistä.

Olen iloinen syksyn sadon runsaudesta ja siitä että mukana on spefin alalta hitusen laajemmin mukana myös anglosaksisen maailman ulkopuolisiakin kirjailijoita ja tarinoita.