Suruadresseja

Äitini soitti eilen, että olisi taas tarve suruadressille. Kuulemma tästä huomaa, että alkaa tulla vanhaksi, kun ystävät täytyy saattaa hautaan.

Suruadresseja mulla on ollut tässä muutenkin työn alla, koska niitä on menossa viikon päästä jälleenmyyjälle.

Utuisia kuvia...

Äidillekin täytyy nyt viedä sitten pari varastoon, jos tarve siitä vähäksi aikaa vähenisi. 

Suruadressi

Sain tilauksen suruadressista ja kyseessä oli käsityöihminen, joten sen toivottiin näkyvän adressissa.

Nämä uutiset tulee aina nopealla aikataululla, mutta pyrin silti toiveet mahdollisuuksien mukaan täyttämään. 

Sisäsivun värssyn/tekstin saa tilaaja valita itse ja se olisikin hyvä ajatella valmiiksi. 

Jonkun verran suruadresseja multa löytyy myös valmiina.

Surun vuosipäivä

Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun sain tietää ystäväni menehtyneen sairauskohtaukseen kotonaan. Virallinen kuolinpäivä tämä ei ole, mutta minut pysäyttänyt päivä on jäänyt mieleen.

Ystäväni puhui monta kertaa eläissään ettei hänelle järjestetä hautajaisia ja ei järjestetty, päätöstä kunnioitettiin. Eikä hautaakaan ole, tuhkat on siroteltu jonnekin mereen, salaa.

Täytyy sanoa, että en itse ymmärtänyt tätä toivetta. Vieläkin jokin yhteinen muisto tuo kyyneleen silmäkulmaan, saa aika ajoin myös nauramaan, mutta silti päälimmäisenä olen vihainen. Olen vihainen, etten saanut saattaa viimeiselle matkalle, saada surulleni pistettä. 

Ei saanut valokuvata, Fb poistettiin, koko ihminen pyyhittiin pois, ikään kuin ei häntä olisi ollut ikinä. 

Mä olen nyt yksin tehnyt vuoden aikana sitä, mitä yhdessä viime hetkillä suunniteltiin, onnistuen ja hammasta purren, ollessani vihainen.

Nyt, kun vanhempani alkavat olla jo iäkkäitä, olen miettinyt kuolemaa. Lisäksi ympärillä on kuulunut ikäviä uutisia sairastumisista. Päälimmäisenä tulee mieleen

Suruun

Tein muutamia samanlaisia surukortteja tilauksesta...

Ja vielä adressejakin muutamia kappaleita

Kaikkien adressien sisällä on vain teksti:

Muistoa kunnioittaen ja värssynä 

On tilanteita,

jolloin kaikki sanat

tuntuvat tyhjiltä. 

Suruadressi ruusu

Kauan pyörittelin valkoista pohjaa, kultaisella nauhalla ja mikään ei tuntunut sopivan...

Eniten mua harmitti ettei ollut isoa Suruun osaa ottaen -leimasinta, mutta nyt sekin on jo tilattu. 

Tämä on tehty akvarellikartongista, jotenkin tykkään erityisesti sen rosoisesta pinnasta ja jämäkkyydestä. Mielestäni antaa arvokkaan tunnun. 

Tämä ruusuleima on yksi niitä harvoja, jota tykkään värittää, mutta aina olen sen värittänyt sinisenä, harmaana tai sekä että. 

Suruun osaa ottaen

Sain viime sunnuntaina tietää, että erään kaverini mies on kuollut. Kaveri on kaukaa menneisyydestä ja vähän olemme olleet viime vuosina tekemisissä, mutta kjllähän sitä pysähtyy miettimään elämän menoa.

Lisäksi lupasin tehdä adressin eräälle naapurilleni, joten jatkamaan vaan. 

Lämmin osanotto

Jos kyseessä ei olisi näinkin vakava paikka, varmaan vitsailisin jotain väritetystä leimakuvasta.

Tämän kortin meidän luokka antoi avustajallemme, oli meidän vuoro avustaa.

Suruun adressi

Eilen vietin laatuaikaa äitini kanssa meillä kotona. Voin kertoa, että sitä sattuu harvakseltaan, koska yleensä me menemme aina heille. Nyt kuitenkin äitini tuli hakemaan adressia, jonka tarvitsee lauantaina ystävänsä hautajaisissa ja samalla tyhjennettiin meidän verkkokellaria.
Adressi oli kuitenkin näin jouluvalmistelujen myötä tekemättä ja kiireellinen versio tässä

Nyt takaisin joulupuuhiin.

Suruun

Erään ystäväni äiti on poistunut keskuudestamme ja tietenkin myötäelän surussa.

Suruadressi

 Tänä kesänä on hautajaiset olleet läheisteni osana. Tein jo ennen Irlantiin lähtöä hautajaisiin ohjelmalehtiset, mutta en kuvannut niitä. Oli aika raskasta toteuttaa sitä toivetta.

Toissapäivää sain taas puhelun, että teetkö adressin ja kyllähän minä, mutta nämä on todella vaikeita toteuttaa. 

 Sisäsivuun laitoin keskelle värssyn ja alle tilan, johon tulee kenen muistoa kunnioitetaan ja ketkä...

Suru yllättää aina

 Vaikka olisit valmistautunut suru-uutiseen, niin se yllättää. Kuinka voimakkaasti sitten yllättää suru, kun se yllätyksenä.

Tänä aamuna läksin kotoa Sinelliin ja rampilla, noin 400m meiltä ja jota pitkin ajan Kehä III:lle, oli iso vaaleanpunainen nalle ja kolme hautakynttilää. Tuli paha mieli, vaikka ei minun tuttujani tietääkseni olekkaan. Siitä ei edes tuntia, kun sain puhelun, että voisinko tehdä enkelikortin, kun tilaajan serkun vauva oli kuollut 23 raskausviikolla?

Koen raskaaksi tehdä surukortteja, mutta nyt olin jo valmiiksi "oikeassa" mielentilassa.