Kaikella on aikansa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 

Aika on syntyä ja aika kuolla, 

aika on istuttaa ja aika repiä maasta, 

aika on purkaa ja aika rakentaa, 

aika itkeä ja aika nauraa, 

aika on valittaa ja aika tanssia, 

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, 

aika on syleillä ja aika olla erossa, 

aika etsiä ja aika kadottaa,

 aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, 

aika olla vaiti ja aika puhua...

Kaikella on aikansa

ja määrähetkensä tämän taivaan alla.

Niin painokkaita sanojen välejä;

aikansa kutakin. 

Näiden usein hautajaisissa luettavien sanojen ja ajatusten alla 

olen viipyillyt viime aikoina ja erityisesti tänään,

kun saattelimme kevyen lumisateen siivittämänä

 rakkaan ystäväni ja ihanan työkaverini viimeiselle matkalleen.

Hän valoi kulkiessaan ympärilleen iloa ja valoa 

positiivisella elämänasenteellaan ja tasapuolisuudellaan.

Hän sai työyhteisössä "kaikki kukat kukkimaan".

Hän näki jokaisen lahjat aivan erityisinä ja kannusti sekä tuki jokaista ainutlaatuisella tavallaan.

Savolaisuus, huumorin pilke silmäkulmassa ja monenlaiset tempaukset olivat hänen ominta omaansa.

Sairastaessaan Hän iloitsi jokaisesta aamusta ja illasta, jonka vielä sai

ja kuulumisia kysyttäessä kaikki tuntui olevan hyvin.

Hän luotti elämänsä käsikirjoitukseen ja sen tarkoitukseen.

💓

Me kukin saamme vaalia osaltamme sitä, mitä opimme häneltä yhteisellä matkallamme

ja jakaa sitä perintöä eteenpäin lasten sekä heidän perheittensä hyväksi.

Rakkaisiin muistoihini kuuluu tämä Maaria Leinosen runo,

jonka hän on minulle kirjoittanut kerralliseen onnittelukorttiini:

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemasssa,

vielä tässä maisemassa,

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen. 

Siinä on kaikki se, mikä oli hänelle tärkeää:

kauneus, hetkeen tarttuminen ja luottamus elämään. 

Aika on hetkeksi pysähtynyt muistojen äärelle.

Hän jätti ikävän ja kaipauksen,

suuren surun ja tyhjän paikan työyhteisöömme,

mutta  "hänen  teesinsä", läheisyys ja lämpö kulkevat  siellä mukanamme tuleviin päiviin.

Hän puhuttelee meitä

 inhimillisesti ajateltuna kesken jääneen elämänsä koko pituudella.

💓

Ystävästä, ystävälle

Ei kukaan meistä kanna

tulta itsessään.

Ei kukaan omin voimin

loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,

ei ole kynttilää.

Me loistamme, kun toinen 

meidät sytyttää.

 

-Anna-Mari Kaskinen-

Ystäväni,

sinä tiedät

rosoiset kohtani

etkä niitä kavahda

sinä tiedät 

hetket jotka tekevät 

maailmastani täydellisen

sinä tiedät

minusta paljon

joskus enemmän 

kuin minä itse

mutta tiedätkö senkin

että sinä teet

maailmastani kauniimman

tiedätkö 

kuinka sanoissasi on voimaa

ja hiljaisuudessasi viisautta

tiedätkö

että ilman sinua palapelistäni

uupuisi yksi pala, kaunis pala

tiedätkän

sillä minä tiedän

Ystäväni

Sinä vilahdat usein ajatuksissani

monen mutkan takaa kurkistat

tulet toistuvasti mieleeni

että kuinka siellä sujuu

näkyykö ikkunoistasi taivas

kuuluuko linnunlaulu

vai katseletko liian kauas

ihan lähellä olet nytkin

melkein kuin vilkuittaisimme

risteyksen yli vaikka olet

etäällä ikävän päässä

silti niin likellä

sydämessä.

-Elina Salminen-

Ystävänpäivän jälkeisen maanantai-illan hämärä.

Pöydillä on useampia ystävänpäiväkimppuja muistona

lasten ja heidän perheittensä vierailuista.

.

Poskipäilläni pakkasen purema puna ja jaloissa terveellinen väsymys,

 kun kävin  äsken uskollisen ystäväni kanssa tarpomassa meren jäällä.

Sydämessä läikähtää vieläkin, kun posti toi ystävältäni matkojen takaa terveisiä.

Sain paketin, jossa oli  paljon sydämellisiä ajatuksia, kekseliäisyyttä ja vaivannäköä.

Ja kuin helmenä muistamisten joukossa oli kirje,

kaksisivuinen kirje,

jonka saaminen nykyään on kyllä juhlahetki.

On onnellisen päivän ilta.

Kiitollisena  rakkaista läheisistä ja ihanista ystävistä 

lähellä ja kaukana,

ajatuksen mitan päässä,

istahdin tähän koneelle laittamaan näitä ajatuksia ylös.

Aivan kuin talteen ja muistoksi sen päivän varalle,

että yksinäisyyden tunne joskus tulee. 

Muistutan itseäni siitä,

että ystävänpäivä on jokainen päivä.

Että joskus minäkin osaisin ja hoksaisin yllättää jonkun ystävistäni

vaikkapa kirjeellä. 

Että laittaisin hyvän kiertämään. 

Ehkä juuri nyt meistä jokainen tarvitsee entistä kipeämmin

muistamista,

ajatusta siitä, ettei ole yksin.

Kun kaukana on ystävän käden kosketus.

❤️

Vauvojen tilkku-ja neulepeitto

Vauvauutiset on aina ihania elämän uutisia.

Ja ihanaa on myöskin elää odotuksessa mukana

ja verestää siinä rinnalla omia muistoja.

Ystäväperheeseemme syntyi toissa viikolla pikkuruinen tyttövauva.

Meistä tulee vauvan kummeja.

Tai oikeastaan sellaisia ystäväkummeja tai kummiystäviä,

sillä heidän kulttuurissaan/uskonnossaan ei ole virallista kummi -käsitettä.

Ompelin tälle vauvalle 70x70 cm vaaleanpunaisen tilkkupeiton.

Laitoin puuvillakankaiden väliin ohuen fleecekankaan, 

joka pysyy paikoillaan reuna- ja sydäntikkauksella.

Kerrattain vilautin teille sitä kolmion mallista neuleen alkua ja arvuuttelin, mikä tästä mahtaa tulla.

Se oli neulepeiton alku.

Tein peiton pidennetyllä helmineuleella   

ja se on nimetty maaliskuun vauvalle, lapsenlapsellemme.

Villaisen peiton tein kulmasta kulmaan

niin kuin nämä edellisetkin vauvojen peitot, klik ja klik .

Peite aloitetaan kolmella silmukalla

ja joka kierroksen alussa lisätään silmukka ja 

sopivan leveyden jälkeen kavennetaan silmukka kierroksen alussa.

Minusta on kivempi tapa edetä näin kuin neuloa ihan kantikkaana.

Näiden molempien peittojen tekeminen oli ihanaa puuhaa.

Siinä ommellessa ja neuloessa ajatukset viipyilivät odottavien äitien

ja äidissä olevien pienten luona.

Ja heidän perheissään.

On ollut niin ihanaa nähdä molemmissa perheissä odottamisen ilo.

<3

Lapsenlapset ovat päässeet kivasti mukaan vauvan odotukseen

He ovat seuranneet Play -kaupasta löytyvän sovelluksen avulla vauvan kasvua.

He ovat pitäneet mummua ja pappaakin ajan tasolla:

vauva on ollut mm. paprikan, kiinankaalin ja melonin kokoinen 

eli ihanan konkreettisia ja lapsentajuisia vertailukohtia se sovellus on antanut.

Muistelin tässä, miten äitini  aikanaan kääri nuorempia sisariani kapaloon.

Ja napakkaan kääröön vauvat laitettiinkin 70-luvun vaihteen oppien mukaan.

Näiden peittojen kanssa puuhatessa muistelin  myös oman esikoiseni pientä vauvapeittoa,

jonka äitini ompeli hänelle lämmikkeeksi.

Se oli valkoista, pehmeää flanellia,

jossa oli sinisiä pieniä kukkia.

Se kulki vauvalta vauvalle

ja vielä löytyy tuolta vaatehuoneesta rakkaiden muistojen joukosta. <3

Maalisvauvan iskän mielestä harmaa villainen peitto on "makia" ja 

kuulema sellainen pitäisi olla jokaisella vauvalla, että tarkenee täällä kylmässä.

Tottahan on, että peittoon kääriminen ja kietaiseminen tuo vauvalle lämmön lisäksi myös turvaa. 

Peitto jäsentää vauvan kehontuntemusta pitkän kohtumatkan jälkeen.

Peitto, lämmin pesä on yhdenlainen hoitava kokemus.

"Odotuksesta,

vaivasta,

lahjaksi pala kauneinta taivasta."

<3

Toinen peitto pääsee piakkoin jo käyttöön.

Toisen vauvan syntymää varromme jännityksellä;

 milloin se h-hetki sitten onkaan.

Odottavan mummunkin aika on pitkä! <3

Ystävänpäivätunnelmia ja arpajaisten voittaja

 Tämä päivä on menty Ystävänpäivätunnelmissa .

On toivoteltu toisillemme hyvää ystävänpäivää ja 

kiitoksia ystävyydestä.

On muistettu viesteillä ja kuvatervehdyksillä 

ystäviä lähellä ja kaukana

sekä iloittu ystävyyden voimasta

<3

Minä sain illalla tulppaanikimpun.

Tuollaisen monen värisistä kukista kootun kukkatervehdyksen.

Tutkailin sitä siinä hetken ja totesin

sen sopivan hyvin juurikin tähän päivään,

tämän päivän ajatuksiin.

Siinä olevat kukat olivat erivärisiä ja  erikokoisia

niin kuin ihmiset ympärillänikin.

Jotkut tulppaaneista on kerrottuja, 

jotkut yksinkertaisempia

niin kuin me ihmisetkin olemme 

olemukseltamme erilaisia.

Tuo kimppu herätti minussa paljon lämpimiä ystävyyteen ja muistamiseen liittyviä ajatuksia ja 

ennen kaikkea kiitollisuutta tulppaanitervehdyksen tuojaa kohtaan.

Pienet jutut tekevät arjesta juhlan

ja tuovat piristystä tähän kotiarkeen. <3

Huiput työystävät ovat lahjaa ja työn tuomaa positiivista luontaisetua, 

josta olen saanut nauttia.

On mukava mennä aamulla töihin,

kun huikea tiimi odottaa siellä. 

Tänään oli sydämellisten päiväkahviherkkujen aika.

Kiitos ystävänpäiväajatuksistanne arpajaisten yhteydessä.

Kauniita,  lämpimiä sanoja siitä, 

mitä me merkitsemme toisillemme

ja millaista todellinen ystävyys on.

Arvonnassa

sydänavaimenperät osuivat kommentille

Ihana:) Ystävät ovat elämän sokeri.

Hyvää ystävänpäivää!

Onnea Tanja!

Laitan Sinulle sähköpostia!

"En tarvitse mitään muuta niin paljon kuin ystäviä"

"Hyvä ystävä on kuin kirja, juttu jatkuu siitä mihin viime tapaamisella jäätiin."

Mukavaa Ystävänpäivän jatkoa

kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

Ja muistetaan, että jokainen päivä on ystävää ja kauniita sanoja varten!

<3~~  Kaisu  ~~<3

Ystävänpäiväsydämet on arvottu

Hyvää ystävänpäivän iltaa Ystävät.
Olen arponut Ystävänpäiväsydämet.



Kaksi sydäntä sai Kaaru kommentillaan

Ihana arvonta, oikein sydämellinen 💜

Niin suloisia sydämiä! Minä tykkäisin kahdesta pienestä sydämestä, sillä kaksin aina kaunihimpi 💜



Ja yksi isompi sydän lähtee Raisa P :lle

Ihania sydämiä! ❤ onnen suosiessa valitsisin yhden ison.

Laitatteko yhteystiedot minulle
niin laitan sydämellistä postia tulemaan!

Onnea ja <3-lämpöisiä ajatuksia voittaneille
ja  kaikille arvonnassa mukana olleille.

~~Kaisu~~
.

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivä,

ystävyyden päivä.

Tänään herää mieliimme

kaikki kauniit, ihanat runojen säkeet 

ja  syvällisetkin ajatukset.

Kiitollisuus ystävyydestä ja sen voimasta. <3

"Ei se, miltä näytämme,

tai se mitä aikaan saamme,

merkitse mitään sen rinnalla.

mitä me olemme toinen toisillemme."

Nämä säkeet sain rakkaimmalta ystävältäni ja rinnalla kulkijaltani 

punaisten tulppaanien kera. <3

Luin säkeet useampaan kertaan.

Siinä on ystävyys kiteytettynä.

Ystävyys ei perää tekoja, saavutuksia ja eikä ulkonaisia seikkoja,

vaan aitoa kohtaamista ja rinnalla olemista.

Mieleeni on jäänyt lähtemättöminä muistoina sanat

"Mitä kuuluu?

Mitä sinulle itsellesi kuuluu?"

Siinä hetkessä en välttämättä hoksannut kysymyksen asettelua,

vaan vasta jälkeenpäin,

Ystävälläni oli vilpitön ajatus kuunnella minun kuulumisiani,

sitä mitä minulle itselleni kuuluu.

Ei sitä mitä perheelle kuuluu

tai miten töissä menee,

minkälaisia ilmoja on pidellyt.

Nuo kysymyksen sanat puhuttelivat minua pitkään ja puhuttelevat vieläkin.

Kuulumisien kysyminen on oikeasti pysähtymistä toisen ihmisen rinnalle,

tilaisuuden tarjoamista kuulluksi tulemiseen, kuuntelemiseen.

"Ystävyys on tyyntä ja ihanaa,

yläpuolella maineen ja kunnian,

ei palkitse kulta kiiltävä

tosi ystävän jaloa sydäntä."

<3

Entisajan kiiltokuvakansioiden

muistoissa on ihania ystävyyden sanoja. 

Ystävyyden iloa Sinulle tänään ja jokaisena päivänä.

~~Kaisu~~

Ystävänpäiväarpajaiset

Helmikuu on talvikuu.

Helmikuu on hiihtokuu.

Helmikuu on  myös ihana ystävänpäiväkuu. <3

Näin ystävänpäivän alla tulee ajateltua ystäviä monella tapaa.

Ystävyys on ilo ja voimavara.

Se on antamista ja saamista,

kuulemista ja kuulluksi tulemista,
ilojen jakamista ja surujen puolittamista.

Ystävänpäivään sopii kaikenlaiset muistamiset ja yllätykset. <3 <3

Tau(v)onpaikassa järjestän perinteiset ystävänpäiväarpajaiset, jossa voittona
on ompelemani sydämet.

Jokaiselle lukijalle on  yksi arpa.
Voit kirjoittaa kommenttikenttään toivomuksen,
kumpi olisi mieluisampi;

kaksi pienempää sydäntä



vaiko

yksi iso sydän.

Arvon voittajat Ramdom. org -menetelmällä ystävänpäivänä 14.2.2017 klo 22.
Jätä joku tunniste tai sähköpostiosoite kommenttikenttään.

Sydämellisiä ajatuksia teille kaikille, jotka käytte blogissani
ja jaatte kanssani näitä päivityksiä.
On ollut myös ihana saada kommentteja.
Se vuorovaikutus ja ajatusten vaihto,
mitä spontaanisti pienten viestien muodossa vaihdetaan,
on tämän harrastuksen suola.

<3

Ystävänpäivätunnelmissa,

Kaisu



  

Sydämiä pienistä liinoista

Minulla on monenlaisia keräilyjuttuja
ja kiusauksia pieniin sieviin asioihin. ;)
Yksi aarteistani on pienet merkatut tai koneella kirjaillut liinat,
pienet liinaiset pöytäliinat.



Liinoja on kertynyt ajan saatossa kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta
niin mökille kuin tänne kotiinkin.
Ompelin muutamasta liinasesta ystävänpäivän varaksi
sydämellisiä koristeita,
pieniä täytettyjä sydämiä.

Taitoin liinan kulmittain paria senttiä vaille kaksinkerroin ja ompelin päälykankaan reunan alakankaaseen kiinni.
Siihen laitoin sitten sydänkaavan ja leikkasin sydämen etupuolen.
Takaosan tein yksivärisestä/raidallisesta kankaasta.



Samaisista liinasista tein kesällä salusiinit mökille,
Se päivitys löytyy täältä,  klik .




Tässä ystävänpäivän alla ajattelin,
että taidan järjestää arpajaiset teille blogiystäville.
Olkaapa kuulolla
-josko vaikka näitä sydämiä arpoisin! <3

-Kaisu-

Kortteilua

Tuulistakin tuulisempi torstai.

Lumi lentää ja on hyisen kylmää, vaikka asteita ei paljoakaan ole.

Kävin heti töiden jälkeen liikkumassa

ja nyt on ollut ilta kotoilua.

Ja kortteilua.

Minulla on nimittäin ollut ajatuksissa muutaman kortin laittaminen postiin.

Asia on aina vain siirtynyt, siirtynyt, jopa unohtunutkin.

Tänään muun perheen lähdettyä viikottaiselle uimahallireissulle

otin korttivärkkilaatikon ja paperileikkurin esille.

Laatikosta löytyneistä materiaaleista sitten "silppusin" tällaisia leikkaa-liimaa kortteja. 

Niissä ei toki mitään erityistä tekniikkaa  tai  haastetta ollut,

mutta ajatushan se on tärkein.

Ja diy! <3

Kortteissa  on ystävänpäivään viittaavia teemoja

- perhosen lentoja ja sydämiä.

Näistä tuli tällaisia "ystävä-kortteja", joihin voin sisälle kirjoittaa vaikka pienen kirjeen.

"Ystävyys on kuin perhosen lento,

niin hauras, kaunis

ja ihmeen hento..."

~~~~~~~~~~~

Tuossa touhutessa vierähti mukavasti iltahetki. 

Ja enhän minä malttanut kameran kanssa odottaa huomista päivänvaloa,

vaan hetimiten nappasin kuvat ja tallensin nämä tänne blogiin

ja toki samalla halusin jakaa teille tämän askarteluhetken iloni.

Niin harvoin, 

liian harvoin,

 tulee nykyään tehtyä kortteja.

Ja se on itseasiassa mukavaa hommaa.

Nyt on kuitenkin muutama jemmassa!

Torstai-illan tervehdys!

~~Kaisu~~

Suklaakakkua kardemummakermavaahdon ja hyvien ystävien kera

Minulla oli eilen illalla vieraita mökillä.

Tyttäreni leipoi kahvipöytään suklaakakun, 

jota nautiskelimme kardemummakermavaahdon kera.

Tässäpä tämä helpon ja maistuvan kakun ohje!   

Suklaakakku ja kardemummavaahto

(gluteeniton ja laktoositon)

100 g  laktoositonta  margariinia

2 munaa

2 dl sokeria

2 dl Semperin karkeita jauhoja

3 rkl tummaa kaakaota

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1 dl laktoositonta maitoa

Vaahdota munat ja sokeri hyvin.

Sekoita kuvat ainekset keskenään ja lisää varovasti vaahtoon.

Lisää sulatettu ja jäähdytetty margariini sekä maito varovasti sekoittaen.

Kaada irtopohjavuokaan.

Paista 175 asteessa 30-35 min.

~~~~~

Älä irroita kakkua uunista oton jälkeen,

vaan pistele siihen tikulla reikiä

ja kostuta se 1 dl :lla  laktoositonta maitoa.

Jäähtyneen kakun päälle sirottelin tomusokeria ja hiutalekoristeita..

Nautimme tätä herkkua kylmänä

kardemummavaahdon ja kahvin kera.

Kardemummavaahto:

2 dl laktoositonta vispikermaa

2 rkl sokeria

1,5 tl jauhettua kardemummaa

(Joskus on tullut tehtyä myös maidoton ja gluteeniton versio, joka löytyy täältä. klik )

~~~~~~

Se siitä suklaakakusta.

Minulla oli ihana kiireetön iltahetki ystävien kanssa.

Ystävyys kantaa aikojen ja matkojen taa.

Välillä ollaan lähempänä, välillä kauempana toisiamme.

Muistot, yhdessä eletyt hetket yhdistävät. 

~~~~~~~

Olen tässä joulukalenteria mietiskellyt.

Josko mieluisia joulurunoja keräilisin luukkuihin ja joulukuulumisista kirjoittelisin,

tulisitko käymään Tau(v)onpaikan joulukalenterissa?

Ihanaa viikonloppua blogissani vieraileville.

Kaisu

Blogiarvonta 2 -vuotissynttäreiden merkeissä

Niin on vierähtänyt toinenkin vuosi blogin parissa. 

Tämä harrastus on avannut minulle monia uusia "ovia" ja näköaloja.

Olen oppinut paljon tietotekniikasta ns. kantapään kautta sekä lasteni suosiollisella avustuksella

ja valokuvia olen ottanut näiden kahden vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan ennen.

Olen laittanut jakoon omia ajatuksiani niin arjesta kuin juhlasta sekä arjen juhlasta.

On ollut hieno tunne, jos joku on niistä ajatuksieni lennoista jotakin itselleen.

Silloin on toteutunut täydellisesti ajatus "jaettu ilo on kaksinkertainen"! <3

On ollut mukava käydä vuoropuhelua kommenttikentässä upeiden ihmisten kanssa 

ja  joidenkin kanssa "livenäkin".

Haluan juhlistaa tätä 2 -vuotis taivalta synttäriarvonnalla.

Itselläni on monenlaisia kätköjä, "kuominoita", jemmoja.

Koreja, purkkeja ja purnukoita.

Paikkoja erilaisille aarteille, pienille tärkeille esineille ja tilpehööreille.

Laitan arvontaan kivan  15 x 16cm Pentikin käsintehdyn Dobby -korin.

Kasvit ja kesän vihreys on minulle tärkeitä asioita ja voimaannuttavia elementtejä.

Kasvio- keittiöpyyhkeen (47 x 70 cm) mukana kulkekoon 

tämän blogin kesäkuulumisien ja kuluvan heinäkuun muisto.

Arpajaisissa on 

yksi arpa

jo lukijoikseni rekisteröityneillä blogini seuraajilla

ja 

tämän arvonnan yhteydessä rekisteröityvillä uusilla seuraajilla (=liity tähän sivustoon/ Google käyttäjäraati) . 

Toisen arvan voit saada linkkaamalla arvontani omaan blogiisi tämän kuvan kera.

 

Arvon tämän kori-keittiöpyyhesetin 24.7.2016 klo 22 jälkeen.

Jätä kommenttikenttään tunnistetieto, jotta tavoitan sinut mahdollisen voiton myötä.

Jos voittaja ei ilmoittaudu kahden viikon sisään, arvon setin uudelleen! 

Kiitos teille vakituiset ja lukuisat satunnaiset lukijat käynnistä Tau(v)onpaikassa 

ja tervetuloa synttäreiden jälkeenkin.

~~<3 Kaisu <3~~

Runojen äärellä

Runoilta,

eri-ikäisten naisten ja äitien juhlahetki.

Kun pysähtyy kuuntelemaan,

jotain liikahtaa,

koskettaa toisen maailmoja, 

muovaa päivän polkua.

huomista.

                  -Raili Mantila-

Ajatuksia elämänkaaren eri vaiheista:

tämän hetken, päivän ilosta,

huolesta, surusta

lähellämme ja kaukana,

Lohdutusta ja toivoa tulevaisuuteen,

Rinnalla kulkemista, 

ystävyyttä,

läsnäoloa.

~~<3~~

Runoja kuunnellessani näin 

oman elämän peilautumista kirjoitettuihin sanoihin,

kuin olisin kuvastimesta katsellut.

Matkalla iltaan ottamani kuvat.

Niissä tämä peilautuminen kuvaa osuvasti illan antia, kokemustani! 

~~<3~~

Runon sanoma ystävyydestä, kohtaamisesta, välittämisestä.

Kauniiden sanojen sanaketju,

kaunis ajatus.

Enemän meidän pitäisi 

lohduttaa toisiamme,

jakaa toistemme iloa...

Ei meidän tarvitse puhua paljon, sillä

lohdutus on läsnäoloa,

pieni kimppu 

eläviä sanoja.

                     -Inkeri Karvonen-

Runot pysäyttivät, peilasivat, rohkaisivat, lohduttivat. 

Niissä kaikui jonkun naisen ääni, joka vastasi omaani. <3

-Kaisu-