Verhopidikkeet helmistä

Toukokuun alku on ollut hurjan kylmä ja luntakin on satanut.

Tänään iltapäivällä ilma lämpeni vähän;
 aurinko paistoi ihanasti tuoden keväisen tuulahduksen.

Innostuin pihahommiin,

joissa aika kului kuin siivillä.

Aina tuli eteen jotakin kohennettavaa ja rapsutettavaa.

Tuntui, että tässähän alkaa herätä talviunesta.

~~~~

Tulin tänne pikaisesti laittamaan kevätterveiseni

sekä postaamaan nämä viimeisimmät askartelemukseni muistiin.

Tein makuuhuoneemme verhoihin verhonpidikkeet

pujottamalla kymmenen 20 millistä helmeä pyöreään kuminauhaan.

Pientä sievää,

joka antoi verhoille ryhtiä ja huoneeseen uutta ilmettä. 

Ne sopivat kivasti bambuiseen riippuvalaisimeen,

jota en saanut oikein mahdutettua kuvaan ja aurinkokin haastoi minun kuvaamista.

Kevät

-uuden alku.

Minä niin tykkään noista sanoista.

Ne ovat niin toiveikkaita ja innostavia.

Niissä on aurinkoa, 

pieniä silmuja, kasvua,

valoisia aamuja ja iltoja.

Kaikki puhkeaa kukkaan,

myös oma mieli.

🌼🌼

Ihanaa kevättä Sinulle 

ja kevään iloa!

 

Kuusikossa

Marraskuun puolivälissä ollaan

ja lämpötila on ulkona  reilusti lämpöasteiden puolella.

Täällä rannikolla on ollut sateisen harmaita päiviä,

mutta ulkonaisista puitteista huolimatta

ajatukset kulkevat omia teitään joulua edeltävissä 

teemoissa ja suunnitelmissa.

Yksi joulunalusjuttu on kapan vaihtaminen keittiön ikkunaan,

ja se on tapahtunut perinteisesti Kaisun päivänä.

Tänä vuonna Kuusikko -kankaaseen tykästyminen vauhditti tätä aikataulua

ja ompelin uuden kapan isänpäiväksi. 

Tykkään tästä kankaasta

ja kangaspalasta, josta sain 

kuusikkoisen,

talvisen ja samalla jouluisen kapan.

Siinä aivan kuin kuvastuu nuo kotimme tontin rajalla olevat
ja keittiön ikkunaan näkyvät isot kuuset

ja valkea pohja on kuin lumen valoa,

jota me kaipailemme jo kovasti.

"Kodin ikkuna" -valot on ripustettu tuttuun tapaan keittiön ikkunaan

ja kynttilöitä poltellaan.

Joulua kohti mennään!

Puuhat alkavat  olla  semmoisia

ja sentyylisiä! <3

Lämmin ajatus 

keskiviikon iltapäivän hämärästä,

kuusikon katveesta

Sinulle! 

-Kaisu-

Kirppisverhot ja tuunattu matto mökin kuistille

Elokuisen aamun tervehdys
kesälomani viimeiseltä viikolta! 

Tänä kesänä on tullut oltua paljon "tien päällä" eli reissussa

ja mökkipäivät ovat jääneet harmillisen vähäisiksi  myös monesta muustakin syystä.

Olen ehtinut kuitenkin toteuttaa monta haavetta ja 

arvatenkin monta jää vielä ajatuksen asteelle.

Mökin kuisti sai uutta raikkaampaa, valoisampaa ilmettä

kirpparilta löytämistäni valkeista puuvillaisista euron pitsiverhoista.

Minä niin tykkään näistä löydöistä!

Nämä entiset olivatkin jo päivän polttamat ja haalistamat.

Piipahdan silloin tällöin myös kierrätyskeskuksessa.

Sieltä löysin kesän alussa kauniin, vanhan räsymaton, 

jonka päät olivat rispaantuneet aikojen saatossa.

Uusien verhojen innoittamana otin matonkin käsittelyyn

ja ompelin siihen  taannoin "saa ottaa" -korista ottamastani verhokapasta  uudet kanttaukset.

"Aika tavaran kaupitsee" sanoo äiti usein

ja se toteutui tämän kankaankin kohdalla.

Minusta matto sai arvoisensa uudistuksen;

 matosta tuli niin suloinen pitsisine kanttauksineen. <3

Mökille on kertynyt melkoiset määrät pulloja,

vihreitä ja ruskeita sekä toki kirkkaitakin.

Suuri osapulloista on peräisin entisten asukkaiden jäljiltä tunkiolta.

Niillä on siis tällaista kulttuurihistoriallista arvoa! :)

Vaihdoin kuistille nyt vihreiden pullojen sijaan ruskeat,

vaikka se ei ehkä ollut hyvä siirto.

Pitää katsoa, josko silmä tottuu!

Pienistä asioista tulee kyllä hyvä mieli!

Kierrrätyksestä,

ideoinnista,

puuhastelusta.

Siitä, että vähällä rahalla ja pienellä vaivalla saa pientä sievää.

Tai tuollaisesta valon kajastuksesta, johon heijastuu kaunis asia! <3

Elokuun toinen.
Kanervat kukkivat metsän reunassa.
Ne nähdessäni mielessä läikähti silla tavalla kipeän kaihoisasti,
haikeasti.
Kanerva tietää kesän kaartumista loppusuoralle;
se on yksi kesän kypsymisen merkki.

~~~~~~~~~~

Nyt on kuitenkin kesä.
Elokuinen kesäpäivä tervehtii minua.
Pitää lähteä mökille katsomaan,
josko mattopyykki olisi kuivanut.

Mäntysuovan tuoksuiset matot,
kirkkaat raidat levitettäväksi tuvan lattialle.
Siinä yksi päivän ilo! <3

Ihanaa elokuuta ja sen kuulaita päiviä toivottelen Sinulle!

 ~~Kaisu~~

Tuttua turvallista arkea

Syyskuun ja syksyn myötä arki on asettunut uomiinsa

ja soljuu tutun turvallisesti eteenpäin.

Olen nauttinut siitä suunnattomasti.

Jatkuva meneminen ja tuleminen on vähentynyt ja koti-iltoja on alkanut olla enemmän.

Päiviä rytmittävät tutut arkiset kuviot, 

työn ja levon turvallinen vaihtelu.

Maanantain betoniaskarteluillan jälkeen olen kotoillut pitkästä aikaa täysin rinnoin.

Kesällä ei ole tullut tässä kotosalla paljon kohennettua paikkoja.

Niinpä järjestelemistä piisaa niin kaapeissa kuin huoneissakin.

On kiva laitella vähän uuteen malliin huonekaluja 

ja uudistaa aina jotakin kohtaa pienillä muutoksilla.

Motivoin itseni jälleen ikkunan pesuun uudella  keittiön kapalla.

Se on minulle aina hyvä "porkkana" ja toimeen tarttumiseen innostaja.
Ja toki uudet tyynytkin antoivat uuden piristävän väriläiskän sohvalle.

Leipomiset ovat olleet vähemmällä. 

Eilen leipasin niin gluteenitonta leipää kuin tavallisia sämpylöitäkin.

Tein pitkästä aikaa gluteenittomat rieskaset täältä, klik , löytyvällä reseptillä.

 

Leipomisesta tulee aina hyvä mieli ja niin kotoinen tunnelma. 

Ja parasta toki on, kun leipä tekee kauppansa ja positiivista palautettakin tulee lämpimäisistä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen olin Tieto-ja viestintätekniikan koulutuspäivillä. 

Se on minulle sellaista uutta haastetta ja pientä epämukavuusaluettakin. 

Tuntui ihanalta tulla kotia sieltä ja todeta, 

että tämän tilan ja homman minä osaan, hallitsen ja vielä tästä nautinkin. 

Pyykkikasat, likaiset ja puhtaat tuntuivat jopa mieluisalta mukavuusalueelta, 

jonne minun tietotaito riittää vallan hyvin.
Ei tarvitse kysyä lupia jakamiseen, tallentamiseen...
Oma tupa, oma lupa! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Iltapäivän aurinko valaisi oleskeluhuoneen.
Se on valaissut kodin useamman kerran tällä viikolla.
Ihana syysaurinko ja sen pitenevät varjot! <3

 

Jos lapsillekin rutiinit ja selkeät päiväjärjestykset sekä ennakoinnit luovat turvaa

niin kyllä se tekee sitä aikuisellekin.

Pitemmän päälle aikatauluton, päämäärätön, tempoileva meneminen
 tekee elämän risaiseksi ja 

yön lepokin saattaa jäädä vajaaksi itsekullakin
Lomalla oli omat vapaudet, mutta tietty järjestys tuo tilanteen hallinnan tunteen.

 

 

Mukava on tietää, että illalla kymmenen jälkeen talo hiljenee.

Kuudelta aamulla jaksaa itsekin hyvillä mielin nousta uuteen aamuun.

Mutta aikansa se otti, että taas syksyn ja koulu-sekä työarjen rytmiin päästiin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantai-ilta.

Mukavalla mielellä viikonloppuun.

Miehet ovat kalareissulla 

ja me tytöt käytiin shoppailemassa.

Näinkin on hyvä välillä jakaa tätä omaa perhettä,
tekemistä ja yhteistä aikaa. 

Syyskuisen viikonlopun iloa!

-Kaisu-

Kevättä rinnassa

Kun aamulla istuin keittiön pöydän ääressä, 

herkistyin ikkunanäkymästä.

Aamuaurinko valaisi pihapiirin ja puiden ja pensaiden oksistoissa kimalsi ihanat vesipisarat.

Tuli mieleen ajatus, että olikohan nyt takana viimeinen kova pakkasyö ja oksistot vuodattavat onnenkyyneleitä talven voittamisesta ja kevään ilosta.
Että luonto itkee ilosta! <3

Yritin käydä kuvaamassa kännykällä postinhakureissulla sitä kauneutta, 

mutta eihän sitä saa kuvattua aina mitä näkee ja kokee!

Kalenterissa loppuu kohta huhtikuun päivät ja vappu kolkuttelee ovella.:)

Tänään valmistelin vappua leipomalla ne perinteiset munkit. Ilman munkkeja kun ei oikein osaa toukokuuta ottaa vastaan! Tein tänään satsin gluteenittomiakin ihan peruspullataikinan ohjeella korvaamalla venhäjauhot Semper grow ja fin mixillä. Olen joskus kirjannut munkeista tänne, klik .

Sima jää tällä(kin) erää myyjäisostokseksi. 

Onneksi on myyjäiset! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kävin Pentikillä ja  tykästyin siellä harmaaseen pellavaiseen Hortensia kankaaseen.Tein siitä tämän kevään kapan keittiön ikkunaan. On se niin mielenkiintoista, miten pienikin asia tuo arkeen iloa!
Ja uutta intoa mm. ikkunanpesuun. Ja ikkunanpesua siivittää kyllä huomattavasti se syksyllä ostettu ikkunanpesulaite! 

Viikonloppua ja toukokuuta kohti mennään!

Juhlainen kuukausi edessä. 

Kevät, äidit, koulunsa päättäjät.

Mukavaa huhtikuun loppua ja lämpeneviä päiviä!

-Kaisu-

Salusiinit pienistä liinoista ja suopursukranssi

Olin mökillä itsekseni, yksin.

Siivoilin mökkiä talven jäljeltä 

ja arvatenkin huonekalut saivat uudet paikkansa ja

 tupa sitä myöten uuden tunnelmansa. :)

Vihdoin viimein sain ommeltua noista

 jemmaamistani pikkuliinoista salusiinit meidän kamariin.

Ompelin ne koneella pikkuisen yhteen ja reunasta kääntäen tuli jumbojousikuja.

Olin iloinen, että sain välillä tällaista näkyvää tehtyä.

Kirppiksiltä olen ostanut virkattuja tyynynpäällisiä. Ompelin viimeisiinpiin löytöihin vanhoista nukkumatyynyistä ja valkeista tyynyliinoista  tyynyjä. 

Ehkäpä noita onkin jo riittävästi! :)

Kävin kävelemässä metsässä ja keräsin mustikanvarpuja maljakkoon. Suopursun tuoksu innoitti minut pyöräyttämään kranssin mökin oveen. Niin kesäinen, huumaava oli jo suomättään tuoksu. ♡

Monenlaista touhua sitä kerkeää päivän mittaan tehdä.

Sähköhellan levyn ympärykset oli tummuneet.

Muistin vanhan puhdistusvinkin, sokeripalan, ja kylläpä lika lähtikin iloisesti

-eikä naarmuttanut ollenkaan.:)

Pelargoniat ovat talvehtineet hienosti.

Vaihdoin ne uusiin multiin ja syksyllä tarjouksesta ostamiini ikkunalautakoreihin.

Onpahan sekin homma nyt tehty!

Katse ja energia nimittäin pitää suunnata nyt lattiarempasta tulleen hiontapölyn ohentamiseen kotona ja vähitellen alkaa leivontahommat kevään juhlaan. ♡

Tämä oma hetki mökillä oli ihana juttu.

Ikävä kuitenkin perhettä ja sitä elämää, mitä he tuovat ympärille.

Nyt haetaan väki kotiin mummun luota! ♡

Sunnuntain iloa ja mukavaa uutta viikkoa!

-Kaisu-

Höyhenverho vessan pieneen ikkunaan

Olin tuossa lähdössä kuntosalille ja huomasin eli muistin,  ettei minulla olekaan autoa käytössä.

Siitä harmista selvittyäni päätin toteuttaa verhohaaveeni tuonne 

maalilta ja uusilta pinnoilta tuoksuvaan vessaan.

Remontti on nimittäin siinä vaiheessa, että aamulla pääsemme alakerran vessaa käyttämään. :)

Tänä keväänä on kuulema höyhenet ja sulat in.

Niinpä ompelin valkeita höyheniä vanhaan ikean verhosta tekemääni verhoon tai oikeastaan salusiiniin.

Oikea sulkasato, sanoisin, 

Ja seinämaalin nimikin on muuten Höyhen. :)

Tuolla verholla päästään ainakin alkuun tuossa uudennäköisessä vessassa. 

Vielä en näytä koko näkymää;

siinä on nimittäin vielä pikkuisen säätöä allaslaatikoston suhteen. ;)

Valaisinkin on vielä laatikossa,

joten työmaavalon "loimotuksessa" nappaisin nämä kuvat! 

Höyhenajatuksissa tässä

lähden pikkuisen katuja mittaamaan.

Kovin on kyllä liukasta, mutta nastalenkkareilla pärjää!

-Kaisu-

Lumi ja Lumimarja - 3. luukku

Minä olen tykästynyt tuohon valkeaan satiniseen Lumimarja -verhokappaan,
jonka olen vuosia sitten tilannut Hobby Hallista.
Minun joulunalusperinteenä on  vaihtaa se ikkunaan Kaisun -päivän aikaan
ja siinä se sitten on talvikuukausien ajan. :)

Olen etsiskellyt Lumimarja -kuosiin passelia liinaa. Viime jouluna meillä oli grafiitin harmaa tekstiilivahakangas ja se ajoi asiansa, joskin siinä näkyi kaikki hiput ja murut tosi selvästi.

Syyslomalla löysin sattumalta Vallilan tekstiilivahakankaan nimeltään Lumi. 

Lumesta ja Lumimarjasta tulikin ihana pari.

Keittiökin valostui niiden myötä!

Ja toki olen taas sprayjannut mustikanvarpuja ja niissä riippuu pieniä hopeisia palloja.

Nuo varvut ovat pitkiä ja tuuheita.

Ne ovat kuin pieniä, huurteisia koivuja. :)

~~~~~~~~~~~~~~

Meille on satanut pienen kerroksen lunta.<3

Minä niin tykkään lumen valosta

Mukavaa torstaita Sinulle!

-Kaisu-

Kiireisen viikon jälkeen

Maaliskuisen lauantai-illan ehtoohetki.

Hetki ajatuksieni lennoille.

Viime viikko oli haipakkaa.

Kolme iltamenoa sekoittaa melkolailla tutun turvallisen päiväjärjestyksen.

Jokainen ilta oli kylläkin antoisa.

Niiden  anti kantaa tuleviin päiviin.

Tiistain ja keskiviikon luennot olivat THL:n Toimiva lapsi ja perhe -hankkeen tiimoilta. Toisessa illassa olin kuulijana ja toisessa kouluttajana. Mielenkiintoisia asioita lasta suojaavista tekijöistä, perheen tukemisesta, matalan kynnyksen palveluista ja ennaltaehkäisystä. Siitä, että toimiva arki ja päivärutiinit ovat yksi perustavaa laatua oleva asia lapsen kasvussa ja kehityksessä. Siitä, että jokaisella pitäisi olla edes yksi luottamuksellinen ihmissuhde ja oikeus tunteiden ilmaisuun. Näistä ja monista muista asioista, jotka edesauttaisivat lasten hyvinvointia ja perheiden jaksamista ...

Torstai-ilta  oli huipennus näille lasta ja kasvatusta koskeville asioille. Psykologi, kirjailija Keijo Tahkokallio oli kaupungissamme  luennoimassa aiheesta "uskallusta vanhemmuuteen". Vanhemmuus on hänen mukaansa helppo tehtävä! Se vaatii toistoja ja toistoja satoja ja tuhansia kertoja 20 vuoden ajan yhden lapsen kohdalla! :) Ja lapset eivät tarvitse muuta kuin tavallista arkea. Arki kasvattaa, ei sunnuntai. Paitsi, että lapset eivät tykkää arjesta ja siitä niitä ristiriitoja sitten tulee. :)

Mielenkiintoinen luento, huumorin pilkettä ja maalaisjärkeä. Lapsi tarvitsee aikuisen. Hänestä ei ole päätösten tekijäksi eikä vastuunkantajaksi. Pieneltä ei pidä kysyä, söisitko ja menisitkö nukkumaan. Aikuinen sanoo, että nyt syödään ja mennään nukkumaan. Aikuinen ottaa vastuun ja siitä tulee lapselle turvallinen olo! Niin se Tahkokallio sanoi. Ja sanoi, se,että aikuisen pitää uskaltaa olla aikuinen nuoriemmekin kanssa. Ei se minusta aina niin helppoa ole, tuo kasvattaminen. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elikä  edellisistä päiväjärjestyksieni muutoksista johtuen (!) tänään olen sitten yrittänyt vaikuttaa niin maalla, merellä kuin ilmassakin -tyylillä. Olin aamupäivästä jopa hermostunut ja kireä, kun olin suunnitellut tekeväni sitä, tätä ja tuota. Ja perhe oli ihmeissään, mikä mamalla on! Semmoista se joskus on.  Elämä. 

Aurinko paistoi ihanasti ja teki mieli siivosta ja laittaa vähän kevättä. Ikkunat ovat aivan harmaat, mutta meillä on kyllä harmaata sisustuksessa muutenkin niin, että se vain sopii tyyliin. :) Pikapyyhdinnän jälkeen vaihdoin keittiön ikkunaan viime keväänä ompelemani Pentikin Varpuset -kapan. Siinä on lintusia nyt keittiön ikkunassa! Kuin olisivat muuttomatkalla siihen laskeutuneet; linnut, nuo  kevään ihanat ilostuttajat.

Viime keväänä laitoin ensimmäistä kertaa keltaista väriä kotiimme. Minusta se oli oikeinkin piristävä valinta ja hainkin keltaisen ripsiliinan tuohon pöydälle. Kävin kartoittamassa nopeasti ja näppärästi kauppojen keltaiset tyynyt ja tyynynpäälliset ja City Marketista löysin punaisella lapulla olevat Pirta -tyynyt, tuollaiset matalat.

Talviloman kirppisreissulla löysin tuon keltaisen helminauhan eurolla ja siinä oli niin paljon pituutta, että sain helmet ja kaksi käsikorua. Voi niitäkin ripotella tänne väripilkuiksi! Tai unohdella mitä eriskummallisimpiin paikkoihin totta sanoakseni.

Siinä sitä on nyt väriä ja pirteyttä. Kuvissa näyttävät oranssisilta nuo mun keltaiset. Oikeasti ne ovat sinapinkeltaiseen taittuvia! ;)
No joo. On siis väriä ja mielikin on seestynyt. Onneksi ymmärtävät äitiä täällä kotona ja antavat anteeksi. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ajeltiin iltapäivällä mökille saunomaan. Mukana oli ilonamme kaksi omaa ja  kaksi lainapoikaa. Kävelin viimeisen kuusi kilometriä. Luonnon äänet ja aurinko tekivät hyvää korville ja mielelle. Lapsetkin tuntuivat nauttivan kirmatessaan pitkin hankia ja metsiä. 

Kylvettiin tällä kertaa pihasaunassa. 

Miten lempeät ja kosteat ne vanhan saunan löylyt olivatkaan. 

Minä olin ne jo puolessa vuodessa melkein unohtanut.

Kiukaan kivet sihisivät pitkään ja hartaasti.
Muuripadan vesi antoi kosteutta,
jonka turvin siellä jaksoi istua ja olla.

Pitkään ja kiireettömästi.

Pimeässä saunassa, värittömässä.

Rentoutuneena,

huolta vailla.

-Kaisu.

Kodinhoitohuoneen uusi ilme

Täällä on puuhasteltu kodinhoitohuoneen remontin kanssa.

Remonttiajatuksia ja -suunnitelmia on viety käytännön asteelle. :)

Huone on maalattu ja eilen poikamme kokosi  liukuovikomeron.

Ilomielellä olen taitellut vaatteita ja  järjestänyt tavaroita kaappiin. 

Olen niin mielissäni tästä kodinhoitohuoneeni ilmeen muuttumisesta, 

että tohdin kuin tohdinkin laittaa nämä ennen - jälkeen vertailukuvat tänne.

Elikä 80 -luvun Puustelli -mallin  mäntyovikaapeista valkeaan Niemen tehtaiden liukuovikaappiin

-kuin yöstä päivään. :)

Kuvassa näkyvä valkoinen  50- luvun pöytä toimittaa pöydän virkaa, kunnes saamme tilalle riittävän korkean pöydän. Tämä olisi ollut minulle todella mieluinen vaihtoehto, mutta pyykkien käsittely seisaaltaan on selkäystävällisempää aavistuksen verran korkeamman tason ääressä. Minulla oli jo yksi "baaripöytä" kiikarissa, mutta siinä oli turhan vähän pöytätilaa. Ehkäpä me teemme työpöydän itse...

 Ostin tämän kellon lauantain kaupunkireissulla ns. heräteostoksena. Minusta se oli niin "minun näköinen" ja  tähän tunnelmaan oikein sopiva! Verhoksi nakkasin tuon valkean neliskulmaisen liinan. Ehkä se on väliaikainen, ehkä ei. :)

Jatkan touhuamista kodikkaassa huoneessani ja  jonakin päivänä laitan lisää kuvia. :)

Toki olisi kiva kuulla kommentteja ja ajatuksia, 

käytännön kokemuksia kodinhoitohuoneiden tiimoilta! 

Jos vaan jaksatte kirjoittaa, niin mielelläni niitä lukisin. <3

~~Kaisu~~