Röysyjä ihmettelemässa

Meri tarjoaa huikeita elämyksiä myös talvella. 

Jäällä, aavalla ulapalla on tilan tuntua, 

kauneutta sekä liikkumisen vapaus. 

Tänään kävelin ystäväni kanssa katsomaan 

 röysyjä eli jääröykkiöitä. 

Tällä hetkellä jäällä ei ole lunta juuri ollenkaan. 

Totesimme useampaan kertaan, että nastakengät, 

joilla olimme liikkeellä,

 ovat kyllä oiva keksintö. 

Niillä pystyy kävelemään rennosti ja reippaasti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Jäänpalaset olivat kasautuneet 

Kalla-nimisen saaren taakse. 

Tällaisia jääkasaumia kuuluu olevan vuosittain, 

mutta minä näin tämän luonnon voimannäytteen ensimmäistä kertaa. 

Aurinko alkoi paistamaan juuri. 

kun pääsimme etappiimme viiden kilometrin päähän röysyille. 

Näky oli vaikuttava

 ja jääpalasten koko mykistävä.

Valossa vedenvihreältä näyttävät jäälohkareet 

olivat kyllä elämys! 

Paluumatkalla poikkesimme Tasku -nimisessä saaressa, 

jossa on tämä upea pooki. 

Saari on suosittu retkeilykohde ympäri vuoden. 

Ilmassa oli aavistus keväästä. 

Saaressa näkyi paikka paikoin jo paljasta maata ja 

rannoilla oli vesilämpäreitä.

 

T

Tästä talvisesta "kukasta" tuli mieleeni runon sanat;

Talventörröttäjä,

kesällä kedon kaunistus,

talvella hangen yksinäinen.

~~~~~~~~

Olipa ihana,  erilainen lenkkipäivä ja 

mieleenpainuvia elämyksiä. 

 On hyvä mieli ja kehossa terve väsymys. 

Poskilla kihelmöi maaliskuisen auringon paiste ja 

keväinen tuuli.

~~~~~~

Vielä ehtii röysyjä ihastelemaan ja hämmästelemään,

jos satut liikkumaan näillä main. 

               

 

Valoa kohti

Valo oli päällimmäinen sana ja ajatus eilisellä loppiaisajelulla.

Piipahdimme mökillä, 

jonne on hyvä tehdä tsekkausreissuja talviaikaan. 

Parinkymmenen vuoden takainen loppiainen 

ja valtaisa vesivahinko tulee aina näillä pakkasilla mieleen.

Lumisiin puihin heijastuva auringonvalo ja iltapäivän lyhyt aurinkonäytös

oli aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa, 

mutta toki vielä niin ohikiitävää iloa ja valoa.

 

Matkalla puhuimme, että saapa nähdä ehdimmekö mökille ennenkuin aurinko jo laskee. 

Ja emmehän me ehtineet.

Aurinko painui jo horisonttiin, 

kun ajelimme koivukujaa pitkin. 

Sen valo näkyi vielä muutamien puiden latvoissa kuin

terveisinä ja muistutuksena,  

että joka päivä valo lisääntyy ja  tämä auvoinen hetki on pitempi.

Lumen alla lepää menneiden kesien muisto ja uusi kesä ummussaan.

Olemme menossa taas pikkuhiljaa valoa kohden.

Matkalla sain kokea vielä hetken joulun jälkimaininkeja, 

kun radiosta kuului ohjelma "Kauneimmat joululaulut vielä kerran". 

Kuistin ikkunoiden ääressä mielessäni alkoi soida kaunis jouluinen laulu 

"Maailma jääkukkien takana".

Ilta-auringon viime säde kiirehtää

kohti kaukaista taivaanrantaa.

Olen kirjoittanut laulun tiimoilta joskus tänne, klik.

Kesät ja talvet tervehtivät täällä toisiaan.

Viimekesäinen, väljähtyneen värinen kanervakimppu ja   

ruutuikkunoiden kylmät jääkukat ovat nyt kuistin kaunistus. 

Ikkunasta piirtyvä kapea auringonsäie toi terveisiä 

tulevan kesän toivosta ja odottamisen ilosta.

Juuri laskimme päiviä jouluun,

nyt alamme laskea päiviä 

kevääseen, pääsiäiseen, kesään.

Pakkanen on hellittänyt pikkuisen.

Valoa kohti ja  valossa mennään. 

Pitenevissä päivähetkissä ja niiden tunnelmissa on paljon iloa. 

Tartutaan taas hetkeen! 

 

Jäänsininen neule ja maisema

Nyt on suomalaisen talven tuntua ilmassa.

On pakkasta ja talvista kauneutta kaikkialla;

lumen valkoa, 

iltapäivän sinisiä hetkiä sekä

 kylmän kokemuksia.

Tähän tammikuiseen tunnelmaan löytyi 

Seitsemän veljestä -lankaa jään sävyisenä pojanpojan villaiseen paitaan. 

Sain paidan tänään valmiiksi.

Se on muisto vuodenvaihteen sairastuvasta ja 

pitkäjäykkisestä flunssasta.

Kokeilin itselleni uutta lasten paidan ohjetta "Verur" 

Islantilaisia neuleita  -kirjasta. 

Lankojen sävyiksi valikoituivat Seiska veikasta 

jää 014, lumous 185, hiekka 060 ja noki 099.

Ihana, kun näistä kausilangoista löytyy kauniita uusia sävyjä,

joilla on kivoja, luontoon viittaavia nimiä. 

On aina innostavaa ja jännittävääkin alkaa säätämään kuvioiden värejä.

Nyt langat asettuivat tähän malliin. 

Elohopea painui tänään iltapäivällä 27 asteeseen.

Kun kävin ottamassa kuvia, 

sain puhuttelevan kokemuksen kylmyydestä ja pakkasen voimasta.

Tuli kertaheitolla ja  kantapään kautta opetus "pakkasessa rääpimisestä" avokäsin.

Sormet olivat ihan tönköt, punaiset ja niveliin sattui, 

Piti oikein pitkään huovutetuissa lapasissa käsiä lämmitellä,

että kylmyyden tuoma kipu hävisi.

Pakkanen on pukeutumiskysymys!

On tämä meidän suomen kieli niin rikas, kuvaileva

ja vivahteikas.

Tuli mieleen tässä kirjoitellessani laulun sanat "sinisyyttä heijastaen".

Siinä puhutaan vedestä, veden pinnasta, järvestä.

Tämä paita heijastaa  jäänsinisyyttä valkealla hangella ja 

tuo jäänsininen  tuntuu sananakin tosi kylmälle,

kylmemmälle kuin taivaan sini tai järven laineiden sini.

Ja miten tuo sini ja sininen,

lumi ja lumen valko mieltyvät niin vahvasti meidän suomalaisten väreihin. 

Ihanat värit! 

Tämä jäänsininen paita ehti hyvin näihin "tulipalopakkasiin".

Sain äsken kuvan paidasta ja pojasta.

Oli kuulema mieluinen ja resorin verran kasvunvaraakin löytyi, 

että saattoipa mummu neuloa toisenkin talven varalle.

 

Jääaskartelua

Tänä vuonna saimme talven varhain ja 

lunta on kertynyt jo kiitettävästi kinoksiin.

Maisema on talvisen kaunis. 

Useissa joululauluissa laulettava nostalginen lumitunnelmakin 

on todellisuutta ja suorastaan täydellinen;

 lunta on kauniisti puiden oksilla, lumikiteet kimaltelevat hangilla ja 

kevyttä pakkaslunta leijailee.

On ollut mukava, kun on ollut myös pakkasiakin, 

sillä sehän on mahdollisuus talviselle jääaskartelulle 

sekä ulkosisustamiselle.

Löysin työpaikan eteisestä kierrätykseen laitettuja viiden litran hillosankoja.

Otin niitä mukaani, 

sillä ne näyttivät minusta aika kivoilta, mukavan kokoisilta lyhtymuoteilta.

Laitoin tänä aamuna varhain niihin vettä ja vein ne ulos pakastumaan.

Kahdeksan tunnin jälkeen niissä oli jo 3-4 senttiset jääseinämät 

eli lyhdyt olivat valmiita työstettäviksi

-ja kuvattaviksi. 

Siinä niitä on nyt rivi tuossa sisääntulon reunalla.

Kynttiläjemma oli ehtynyt niin en saanut laitettua kaikkiin valoa.

Toivottavasti pikkupakkasta piisaa jatkossakin,

että talvinen maisema säilyy ja jäälyhdyt pysyy koossa.

Jääaskartelut ovat mukavia,

kun ne eivät jää joulun -ja talven- jälkeen varastoihin pyörimään.

Jos et ole vielä tehnyt jäälyhtyjä ja jääaskartelu kiinnostaa sinua,

 voit lukea yhden "jäisen" postauksen täältä. 

Olen tykännyt tästä jäätaulusta, 

jonka tein parhaat päivänsä nähneistä tulppaaneista 

 n. 7 senttiä korkeaa, muoviseen astiaan.

Tämäkin oli aika kiva, klik.

~~~~~~~

Joko sinä olet kokeillut jäädyttää vettä eri muotoihin?

Innostuitko jostakin tässä postauksessa olleesta ideasta?

Kokeilemisen ja oivaltamisen iloa Sinulle,

sillä tässäkin taiteessa on monia mahdollisuuksia ja hoksauksia.

Huovutetut tossut

Marraskuu.

Routakuu.

 Vahvaa talven tuntua.

Lokakuulta asti on ollut pakkaspäiviä 

ja tänään pyryttää lunta lisää toden teolla.

Olemme lämmittäneet kotiamme leivinuunilla ja 

sieltä leviää mukavaa lämpöä huoneisiin.

Villaiset sukat ja paidat tuovat mukavaa lisälämpöä talvisiin päiviin.

Tekaisin kokeeksi Lettlopp -lankojen jämäkeristä huovutettavat sisätossukat,

joiden ohjeen sain kauan sitten käsityöystävältäni.

Tämä ohje on ollut kuulema aikanaan 

jossakin Facebookin käsityöryhmässä

ja sillä tulee reilut, nelivitoset (45) tossut.

Luo 8 mm puikoilla  52 silmukkaa.

Neulo resoria 6 krs 1o 1n  ja normi kantapää.

Neulo 47 krs ja sen jälkeen nopea kärkikavennus

eli 2 o ja 2o yhteen koko kierros ja kaksi välikierrosta,

1o ja 2 o yhteen, yksi välikierros,

2 o yhteen koko kierros,

päättely vetämällä lanka silmukoiden läpi.

Lankojen päättely.

Pesu 40 asteessa.

Riippuu koneesta huopuuko tossu ensimmäisessä pesussa vai useammassa.

Tossu venytetään esim.crocsin päälle tai jalkaan.

.

Ohjeen antaja oli tilannut valmiita nahkaisia pohjia 

ja ommellut ne tossujen pohjiin, 

sillä huovutetu tossut voivat olla liukkaat lattialla.

Minä laitoin tossujen pohjaan "jarrut" nestemäisellä 

Sock Stop -sukanpohja-aineella,

jollaista en ollutkaan ennemmin käyttänyt.

Aine oli melko juoksevaa,

mutta tekemäni tiplat sekä sydämet olivat kuivahtamisen jälkeen 

tosi jäsäköitä ja stoppaavat tosi hyvin lattiaan.  

Oletko sinä kokeillut tällaista ainetta sukkien pohjaan?

Tällaiset kotikutoiset ja lämpöiset tossukat ovat ihania

talvisten päivien lämmikkeitä.

Nämä koeversiot tuntuvat olevan mieluiset.

Ehkä teen piakkoin samanmoiset itsellenikin.

Luon aavistuksen vähemmän silmukoita 

ja neulon kierroksia niukemmin.

Tekemällä sekä kokeilemalla oppii tekemään näitäkin! 

Ja jos tulee vääränkokoisia,

nehän voin sujauttaa vaikka pukin pussiin!

♥

 

Talviloman aika

 "Olen hiihtelemässä."

Jätin tänään sähköpostiini automaattisen vastausviestin.

70 -luvullahan tätä lomapätkää sanottiin hiihtolomaksi.

Nyt olemme toki talvilomalla.

En kuitenkaan hiihtele koko viikkoa,

joskin olen sitä jo mukavasti aloitellut viime talvena ostamillani karvapohjasuksilla.

Ne ovat osoittautuneet oiviksi hiihtimiksi

ja mikä parasta,

minä olen selättänyt kouluvuosien kammon hiihtelyyn.

Olen käynyt tällä viikolla useamman kerran merellä.

Välillä meren jää ja taivaan ranta tuntuvat muuttuvan yhdeksi samaksi pinnaksi,

jossa saari näyttää horisontin paikka ja etappia.

Aava meren selkonen takaa vapauden tunteen.

Työpäivän jälkeisillä hiihtoreissuillani olen saanut nauttia 

taivaan rannan muuttuvasta taidenäyttelystä.

On ollut aivan  mahtava, että saimme merelle kantojään 

ja pääsimme nauttimaan kaupunkimme talvisesta olohuoneesta.

Edes hetkeksi.

Kuistilla on vielä talvinen kattaus.

Pienet sievät karvareunaiset luistimet vinkkaavat, 

että talvilomalla voisi luistellakin.

Parista vanhasta talvisesta ostokranssista nappaamani

lumienkelit leppuuttavat jalkojaan vielä hetken.

Aurinko paistaa.

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa ulkoilusäätä.

Suunnitelmissa monenlaista talviliikuntaa

ja yhdessäoloa,

retkeilyä ja kevättalvesta nauttimista.

Mukavaa viikonloppua Sinulle

ja talvilomalaisille voimauttavia ja levollisia päiviä 

itsestä mukaville tuntuvien asioiden äärellä.

Talvinen lapsuuden maisema kosketti

Eilen ajelimme lapsuuden maisemiin.

Lumi oli verhonnut sielläkin lapsuuden tienoot ja leikkitanhuat.

Kaikkialla oli koskemattoman kaunista, puhdasta.

Ja miten kauniilta tuo rakas lapsuuden koti näyttikään valkean lumivaipan ympäröimänä.

Lumi oli kietoutunut taiteellisen näköisiksi nietoksiksi 

ja tuuli oli sijannut tasaisia lumilakanoita pitkin peltoja. 

Lunta oli kasautunut mukavan näköisesti

kuusiaidan päälle, 

pyykkinaruille ja 

lintulaudan katolle.

~~~~

Lumi kinostuu

ja rakkauden muistot

sopuisasti niin

kuin sorsaparvi lipuu

nukuksissa virekkäin

Hiihtelin aikoinaan kotiani ympäröivillä pelloilla, 

järven jäällä ja naapureiden pihojen tuntumissa,

 leikin pajukoiden siimeksessä

 ja luistelin metsän pienissä jäälämpereissä.

Tuntui hyvälle viivähtää hetki tutussa maisemassa.

Arjesta tulleena.

Katsella kauas peltojen yli ja palata muistoihin.

Oppia luonnosta ja 

olla hetki lähiopetuksessa.

Katsoa ja uskoa, että lumi on kuin aika.

Se hoitaa  puhtaudellaan ja koskemattomuudellaan, 

tuo valoa päiviin,

tasoittaa epätasaisuuden ja rosoisuuden.

Huomata, miten vanha talokin jaksaa kantaa lumen taakkaa aikansa.

Lumi valuu, taakka kevenee ja  lumikuorma valahtaa maahan.

Hetken katto saa olla taas puhtaana ja  vapaana.

Kuivahtaa tuulessa ja auringossa,

valmistautua kantamaan uutta lunta, 

kohtaamaan sateen ropinaa ja 

tuulen tuiverrusta.

 

Talvi luo uuden maiseman.

Lumen keskeltä kohoavat 

talventörröttäjien lyhdyt.

Metsä pidättää henkeään.

Sanat pieniä, hiljaisuus suuri. 

-Lea Seppä-Murto-

❄️🤍❄️

Paksussa lumikinoksessa,

äidin kukkapenkin kohdalta kurkotti kaksi talventörröttäjää,

viime kesäistä kukkapenkin kukoistajaa.

Ne olivat nyt hangen yksinäiset,

mutta kantoivat varressaan kesän muistoa

ja  tulevan kesän toivoa.

Hohtava lumi

verhoaa alleen 

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan kätköissä,

roudan raoissa

odottaa jo lupaus uudesta alusta.

Lumen hohdossa välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki entinen on jäänyt taakse.

-Hanna Ekola-

Eilinen oli onnellinen päivä lumen valossa,

muistojen äärellä,

kodin lämmössä,

äidin luona.

❄️🤍❄️

Toivottelen Sinullekin mieleenpainuvia hetkiä lumen äärellä ja 

talvisten päivien iloa.

 

Mökki talviteloille

Eilen ajelimme mökille hyvästelemään menneen mökkikauden

ja laittamaan mökin sekä pihapiirin ns. talviteloilleen.

Siinä hetkessä mielessä kulki monenlaisia tunteita kesästä ja syksystä

-kiitollisuudesta luopumisen kipuun

ja siitä väliltä.

Saimme jälleen kerran viettää 

monia mieleenpainuvia mökkihetkiä 

erilaisilla kokoonpanoilla tuolla Tauvonpaikassamme.

Harras toive ja rukous on,

että ensi kesänä saamme yhdessä palata sinne 

muuttolintujen myötä

ja kokea taas kesän ilon ja syksyn kauneuden.

Syksyllä on niin tyhjän oloista ja haikeaa,

 kun kaikki kaunis on kuollut,

lintujen laulu loitonnut ja

lehdet tippuneet puista.

Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä

ja on jotensakin toivoton olo siinä kalseudessa.

Toisaalta on helpottavaa laittaa sinetti 

kesän ja syksyn touhuille

ja sulkea puutarhakalusteet ja -koristeet puojeihin

sekä peitellä ruukkuihin purkittamani perennat talvilevolle.

Kuivan maan veneen kumoaminen on merkki siitä,

että soutelut on soudeltu tältä erää.

Kun sulkee yhden oven,

avautuu voimakkaammin taas uusi näköala.

Nyt on aikaa kotoisille puuhille ja 

yhdessäololle täällä kotosalla.

Pikkuhiljaa voi antautua ajatuksissa joulua kohden

ja heittäytyä hämäränhyssyiseen tunnelmaan.

Muutos on nytkin mahdollisuus.

Ilman talvea minulla ei olisi talviuintiakaan.

Päivän päätteeksi uintipaikalle kävellessäni 

näin tunteitteni kumpuilun pilvinä

ilosta haikeuteen,

kiinnipitämisestä luopumiseen, luovuttamiseen, 

vaaleasta tummaan 

-kuin tuo illan sininen taivas,

joka lepäsi kauniina, puhuttelevana, ohikiitävänä

 tuttujen rantojen yllä.

Viisi joutsenta lensi matalalla

meren yli.

Ensi kesään,

huikkasin valkosiipisten ystävieni perään.

Niin luottavaisina ja päättäväisinä ne matkasivat eteenpäin,

että tulevat varmaan takasinpäinkin,

 kun sen aika on.