Grillilato

 Niin vaan saatiin tänä kesänäkin odotetut lämpimät päivät 

ja lopulta suoranainen hellejaksokin. 

Jos alkukesästä tuli etsittyä 

lämpöistä ja tuuletonta paikkaa, 

niin viime viikkoina on ollut uimarannat 

sekä varjoisat ja pikkuisen tuulenvireiset paikat mieluisia. 

Yksi ihanan viileä paikka on ollut mökillä oleva grillilato.  

Siellä varjossa on ollut nyt mieluisaa viipyillä porukalla:  

grillata, paistaa lättyjä ja herkutella. 

Nauttia kesästä ja kiireettömyydestä.  

Lato on siirretty metsänreunasta pihapiiriin parikymmentä vuotta sitten.  

Keräilin talteen elämää nähneitä kahvipannuja sekä noita nostalgisia emaliastioita, 

 jotka löytyivät pitkälti mökin irtaimistosta. 

Emali, lasite, 

emaloida, lasittaa. 

Nämä sanaristikossa usein esiintyvät sanat liittyvät noihin värikkäisiin kuppeihin, 

joita menee pinoon,  

sisäkkäin asetettuina useampia kappaleita, 

isosta kupista hellyttävän pieneen kippoon asti. 

Nämä menneen ajan muistot,

emaliset astiat ovat olleet aikanaan kotikeittiöiden väripilkkuja ja kauneutta, 

mutta äärimmäisen epäkäytännöllisiä.  

Muistan lapsuudesta, miten emali lohkesi herkästi kolauksesta.  

Sitten se ei ollut enää kovin siisti ja kaunis astia.

Minkälaisia ajatuksia sinulle tulee mieleen näistä astioista? 

Onko sinulla kokemusta näistä? 

Touhusimme mökillä parin viikon aikana kaikkea pientä,  

mitä eteen tuli ja mitä jaksettiin tehdä. 

Saimme viimein laitettua muurikoille 

koukut ladon seinälle! 

Usein näinkin pieni asia jää isompien hommien varjoon. 

Kun mökillä on ajan kanssa, 

huomaa paljon keskeneräisiä asioita 

vielä 29 kesän jälkeen. 

Toisaalta kun ei kiirehdi tekemisissä,  

aika kypsyttää ratkaisuja.

Ei ole siis välttämättä huono asiat, että hommat venyy!

Siivoilin puojeja ja laitoin ylimääräistä tavaraa Roskalavalle sekä myyntiin.

Järjestämisestä tuli siisteyttä piharakennuksiin, 

mutta järjestely teki hyvää myös omalle mielelle,

kun sai arvotettua tavaroita ja selkiytettyä omia visioita,

sitä mitä haluaa pitää, mistä luopua. 

Ja parasta oli, 

kun minun roska oli jonkun aarre!  

Lapsia ja perheitä on käynyt,

tullut ja mennyt. 

Välillä enemmän, välillä vähemmän. 

Nyt pihapiiri on hiljainen. 

Kohta lämpenee sauna 

ja yksi kesäpäivä painuu taas iltaan sekä yöhön. 

Kesä kuluu ja loma. 

Sitä ei kestä edes ajatella. 

Niin pian ihana aika tuntuu kiitävän ohitse!  

Keskikesän iloa

Juhannus, midsummer, keskikesän juhla. 

Luonto kukoistaa ja on valoisaa. 

Meilläpäin on tänään, juhannusaattona, 

 aurinkoista, mutta kovin tuulista ja viiloista.

Onneksi ei sada vettä! 

Se on tämän päivän ilo! 

Pihapiirin ja luonnon kukat 

sekä koivun oksat tuovat väriä juhannukseemme. 

Niistä on ollut ihana taas sitoa kransseja 

ja kukittaa maljakoita. 

Valkeaa ja vihreää sekä taivaan sineä. 

Siinä tämän päivän värit ja kattaukset. 

Juhannusajatukset. 

Eivät kukat ole vain kuihtumista varten,

elämän iloa ja rakkautta varten 

ne syntyvät.

Siemaisevat äitiauringosta

elämän maidon,

hehkuvat sallitun ajan

ja muuttuvat.

Mutta kuihtuminen on toinen elämä, 

toisenlainen kauneus,

 kaikkien luotujen osa. 

-Maila Jyrinki-

Porraspielen koivut ovat mökkijuhannuksemme perinne.  

Tällä kertaa koivujen hakija on valinnut jotenkin söpön kokoiset puut. 

~~~~🌸 ~~🌸~~🌸~~~

Tämä hetki on tässä.

Keskikesä. 

Nautitaan olevasta!

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinun ja läheistesi juhannukseen 

levollisuutta, kauneutta ja onnellisuutta.

 

Terveisiä lomaviikolta

Olen viettänyt täällä harvinaisen rauhallisia mökkipäiviä. 

On ollut vissiinkin sitä paljon puhuttua omaa aikaa,

kun olen ollut täällä mökillä itsekseni päivät pitkät. 

Tällaisia päiviä ei ole kyllä ollut näiden 

29 mökkivuoden aikana montaakaan. 

Olen hidastanut tietoisesti. 

Ollut vaan ollut, 

katsellut ja kuullostellut. 

Olen tehnyt sitä,

 mikä on tullut vastaan ja innostanut.

Istunut ja ihmetellyt. 

Käynyt pyöräilemässä. 

Välillä on tullut sellainen olo, 

että onko tämä tottakaan ja voiko näin edes olla näin. 

Tänä keväänä olen katsonut sattuneista syistä mökin siivouksia läpi sormien. 

Eteisen siivosin perusteellisemmin. 

Siitä tulee aina mukava kesätunnelma 

ja tällä kertaa "narraus",

että koko mökissä olisi isomminkin siivottu. 

Ajatukset ovat arvatenkin kulkeneet menneissä kesissä,

ruuhkavuosien päivissä ja  vuosissa

sekä arkisissa touhumuistoissa 

ja mökkipäivien sattumuksissa.  

 

Tulimme vuosikaudet ja -kymmenet tänne perheellä.  

Meillä oli monenikäistä mökkeilijää omasta takaa 

ja välillä lasten kavereitakin mukana. 

Jossain vaiheessa joku lapsista halusi jäädäkin kotiin. 

Se oli oma vaiheensa ja 

toi omanlaista järjestelyä. 

Kesä kesän jälkeen tilanne on elänyt, 

muuttunut ja 

saanut omia sävyjään. 

Jokainen mökkikesä on ollut omanlaisensa 

ja ne ovat jättäneet jälkensä tänne 

ja muistojen sopukoihin. 

Niistä voin lukea mökkikirjojen muistiinpanoista.  

Nuorimmainen tuli yksi ilta saunomaan ja 

totesi jääkaappiin kurkattuaan huolestuneena, 

"eihän teillä ole ruokaakaan".

Olimme nimittäin ostaneet eväät vain meille kahdelle,

täsmäostokset. 

 

Olikin kiva, kun porukat tulivat sunnuntaina syötävien kanssa. 

Eihän tänne osaa enää kovin isolle sakille purtavaa varatakaan, 

eikä toki tarvitsekaan. 

Vieraat kulkee ajallaan 

ja talo elää tavallaan. 

Mökkielämän alkuvaiheessa tuli kierrätettyä liinavaatteita

kotoa tänne ja niitä on vuosien saatossa kertynyt kasapäin. 

Tänä aamuna päätin järjestää liinavaatekaappia reilummalla kädellä. 

Laitoin jo ennen puuhaan ryhtymistä

Facen kirppikselle kuvan kaappinäkymästä 

ja kysymyksen "haluaako joku näitä uusiokäyttöön". 

Heti tuli muutama innokas kierrättäjä jonoon 

ja se kyllä innoitt minua karsimaan jemmoja. 

Laitoin myös perheryhmään kuvan muutamista lakanoista 

ja tekstin, että näiden mukana lähtee monta muistoa. 

Yllätyksekseni pojat innostuivat varaamaan 

pussilakanoita ja tyynyliinoja

asuntovaunuihinsa. 

 "Rekkalakanoissa kyllä 5/5 yöunet aikanaan."

"Määkin kelpuutan jotku lakanat, huippuja. "

"On muuten pehmeitä! "

Se tuntui kyllä hellyttävälle, 

että mökkilakanat pääsivät vielä siivittämään pienten lomalaisten unta. 

Muutos se on pienikin muutos. 

Ja iso ilo. 

Ennen ja jälkeen. 

Järjestelin myös liinajemmani, 

josta en kyllä raskinut laittaa oikein mitään pois.

Käsintehtyjä ja tehdaskutoisia. 

Vanhoja ja uusia. 

Virkattuja,

brodeerattuja, 

merkattuja, 

isoja ja pieniä kankaisia liinoja, 

poppanoita,

lyhyitä ja pitkiä.

Eihän sitä koskaan tiedä, 

jos vielä ne kaikki löytävät pöydän ja pääsevät vielä pöydälle. 

Vaikka tokkopa sentään! 

Yhden 80x80 senttisen valkean brodeeratun liinan laitoin kiertoon.  

Halkaisin sen ja ompelin kaistaleen valkeaa lakanakangasta lisäleveydeksi. 

Tein verhot navettarakennuksen ikkunaan, 

jonka verho oli tullut tiensä päähän.

Mielenkiintoista sinänsä miten verho hiutuu ja kuluu ikkunassa niin,

että siihen tulee reikiä.

Toki taisi olla aikanaan vanhat kesäiset verhot,

mitkä ripustin sekä navetan ja puojin ikkunoihin.

Tulipa nyt pienten verhojen verran laitettua juhannusta! 

Arjen iloa ja onnellisuutta. 

Pieniä juttuja eri miljöössä. 

Olen oivaltanut ennenkin, 

että joutenolosta nousee energiaa ja inspiraatiota. 

Jatkan maltillisella linjalla.

Tiedä mitä tässä tulee tehtyä, kun aikansa ottaa rennosti. 

🔆

Tuomen kukinta alkaa olla finaalissa.

Laitoin kukkaisoksat tuonne purkkiin,

kun pakkaavat aina karistamaan liinalle.

Sieltä näkyvät ja tuoksuvat.

Tuovat kesäistä tunnelmaa. 

Kaikkea ihanaa juhannuksen aluspäiviin! 

Nautitaan hetkestä! 

 

 

Vihdoinkin täällä

Vihdoinkin täällä. 

Ne on sanat, 

jotka kuvaavat tätä hetkeä

ja odotuksen täyttymystä. 

Olemme vihdoinkin ennättäneet tulla yökuntiin mökille.

On ollut koleaa säätä ja niin ohjelmallisia 

viikkoja ja viikonloppuja,

että mökillä oleminen on jäänyt minimiin. 

Kesä on edennyt täällä ja vihreys täyttänyt pihapiirin. 

Ruoho oli arvatenkin kasvanut melkoiseen mittaan 

ja vaati heti leikkaamista. 

Humalat olivat köynnöstäneet pensaan oksille ja  maata myöten, 

kun en ole ollut niitä ohjailemassa tikkaille ja telineille.

Harmi sinänsä,

mutta pääasia, että ovat kasvaneet! ;) 

~~~~~

Istutin tämän päivän 

ja lähestyvän juhannuksen iloksi 

suloisen sävyiset pelargoniat. 

Melkeinpä mökin väriset!

Jari -myrsky oli muuten kaatanut tuon

koivukujan alkupäässä olevan ovenkin. 

Sen olemme ehtineet yhtenä iltana käydä kunnostamassa.

Jospa se pysyisi siinä seuraavat kymmenen vuotta pystyssä! 

Laitoin humalaa varten patinoitunutta piikkilankaa

tyrkylle, josko se lähtisi siihen kiipeämään. 

Ja sitten tämän perjantain kohokohta oli se,

että ehdin näkemään ja kokemaan tuon 

mökin päädyssä olevan vanhan tuomen kukinnan. 

Minusta nuo valkoiset kukat mökin vadelman väristä seinää vasten on ollut 

aina kesän alun parhautta ja huikaisevaa kauneutta. 

Tässäpä tännekin muistoksi kesäillan kaunis hetki 

ja kukkaisajatus Sinulle blogini lukija. 

 

Saunoimme äsken kesän ensimmäisen vastan kera. 

Nyt ramasee suloisesti! 

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja lämpöä. 

Se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Ja ajatus siitä, että ensi viikolla on lomaa,

tuntuu vielä paremmalle. 

Voin jäädä tänne pitemmäksi aikaa;

jopa juhannukseen asti. 

🌺🌺

Viikonlopun iloa Sinulle 

ja kesän ihanuutta! 

 

Kierrätetty, virkattu peite

Niin harvoin tulee nykyään käytyä kirppiksillä 

tai kierrätyskeskuksessa, 

mutta nyt satuin bongaamaan "roskalavalta" 

virkatun peitteen. 

Olen siis lempiaiheeni ja arkisten ilojeni äärellä. 

Kalastajalangasta virkattu peite vaikutti kooltaan heti sellaiselle, 

että minulla on tälle tilausta.  

Tiesin heti minne sijoitan sen. 

Ennen pesua leikkasin surutta pois nuo kiemuraiset reunahapsut. 

Ne eivät olleet minun juttu, 

eivätkä sopineet minun visiooni. 

Mökillä on tämä lapsuuskotimme vanha sohva,

jonka gobeliininen kangas alkaa olla hiutunut.

Olen viritellyt sohvalle ennemminkin virkkauksia; 

viimeksi silloinkin roskalavalta löytyneen verhokapan,  

joka on tehnyt tehtäväänsä tähän asti. 

Tämä peite menee nyt kivasti sohvan selkänojan yli liki lattiaan,

joten luulen sen pysyvän hyvin paikoillaan. 

Mietin myös, että peiton kulmiin voisin laittaa renksut 

ja pujottaa ne sohvan "takajalkoihin". 

Tästä kirppislöydöstä olen joskus kirjoittanutkin täällä. 

Kokeilin sitä nyt tuohon nojatuoliin,

jonka käsinojien kangas on ihan puhki. 

Mietin, josko ompelen vähän muotoa noidn käsinojien kohdalle, 

että se asettuisi sitten paremmin tuohon paikalleen. 

~~~~~

Monenmoista virkattua olen löytänyt kirppiksiltä ja kierrätyksestä.  

Liinoja, tyynynpäällisiä ja sängynpeitteitä.

Ne ovat minun aarteita ja olen halunnut antaa niille "kodin" täällä mökillä. 

Minulta ne olisivat jääneet jääneet virkkaamatta! 

Ikkunan välistä kurkkivat tupaan nuo raahelaiset posliinikoirat eli ns. laivakoirat

sekä lasten eskarissa taiteilemat lahjakoirat. 

Koirat näyttävät katselevan sisälle 

eli isäntä on kotosalla! 

Vaikkei isäntäväkeä ole kovin mökillä näkynyt tänä keväänä. 

Liekö jo askel lyhentynyt vai mikä vie ajan ja täyttää kalenterin?

~~~~

Uusi tyrnipoika, Tarmo on kuitenkin istutettu viikonloppuna edesmenneen Tarmon tilalle 

-ja uusi tyrnityttökin tuotiin naisvahvuuteen pellon reunaan. 

Nuo istutushommat ovat sellaisia juttuja, 

että ihan heti ei tuloksia näy.

Jospa vuoden parin päästä saamme muutaman vitamiinirikkaan,

oranssisen marjan sujauttaa suuhumme. 

~~~~~

Kesäkuun iloa Sinulle! 

Toivotaan, että kesä jo kohta alkaisi. 

 

Terveisiä mökin pihapiiristä

Tykkään niin kovin runollisesta sanonnasta 

"kesä hiljalleen kypsyy".

Se kuvaa kauniisti sitä, 

mitä luonnossa tapahtuu näinä elokuisina päivinä 

ja ehkäpä myös sitä, mitä kesämuistoja meille jää mieleen. 

Kiertelin viikolla mökin pihapiirissä  

ja katselin pihan eri kulmilta mennyttä kesää,

kukkia ja tekemisiämme. 

Siinä katsellessani nousi iloksi tämän kesän kaksi viikkoa, 

jotka vietimme täällä yhtäjaksoisesti.

Kun asettuu aloilleen,

 tuntuu voivan nauttia olosta jotenkin erilailla, 

täysin rinnoin

maadottuneena.

Tämän kesäiset ja ainoat mökin kesäkukat kukkivat vielä kauniisti. 

Ensimmäistä kertaa istutin tähän pelakuita 

ja totesin, että menevät jatkoon.

 Nämähän suorastaan kuuluvat tähän miljööseen. 

Ruukutetut perennat ovat olleet hyvä juttu.

Ei ole enää kukkapenkin ruohoamisen tuskaa ja taistelua juolaa vastaan.

Toki ruukkukukkia pitää kastella tai siirtää varjopaikkoihin poissaollessa,  

mutta kokonaisuutena ruukutus on toimiva homma 

ja jatkan sitä. 

Röyhytatar on muuten huikean vaivaton ja näyttävä perenna. 

Sitä kasvaa tuossa paahteisella, seinustalla mökin edustalla,

jossa se "röyhyää" valkoisena kukkaispilvenä. 

Humala viihtyy mökillä sekä aurinko- että varjopuolella.

Tässä humalan kasvutukena on seinään kiinnitetty vanha heteka

ja parissa kohden se kasvaa tikapuihin tukeutuneena. 

Olen kokeillut istuttaa humalaa myös ruukkuihin.

mutta yllätyin siitä kuinka paljon ne tarvitsevat kastelua. 

Aika tuntuu kiitäneen niin nopeasti nopeatuomenkukista tuomenmarjoihin,

mustikankukista kypsiin mustikoihin,

kylvetyistä siemenistä salaatinlehtiin ja kukkiviin kukkiin.

Kuin tuulenhenkäys eikä sitäkään.

Niissä ohikiitäneissä hetkissä on kuitenkin paljon muistoja, 

jotka ovat piirtyneet tähänkin pihapiiriin ja 

 jäävät kantamaan tuleviin kesiin.

Niinkuin tämä mieheni veljensä kanssa

kestopuusta taiten nikkaroima upea peräkärry.

Se on minusta oikeastaan puun värin ja huolellisen työstön takia kaunis, 

jos tällaisesta voi sitä sanaa käyttää. 

Tai onko se sittenkin komea?

Poltin kolvilla mieheni lavan perään kirjoittamansa nimen ja vuosiluvun. 

Minusta tällaiset merkinnät  tärkeitä käsin tehdyissä jutuissa. 

Tältä kesältä ja lomalta muistamme tuon myös reilun 60 vuotta vanhan männyn,  

oikein käkkyräisen puuvanhuksen kaatamisen.

Siinä oli oma hommansa,

mutta saimme kuin saimmekin sen nurin 

ja siitä alkoi tienvieren vanhan puurivin kaataminen.

Vielä on tiedossa hikeä ja ponnistelua, 

ennen kuin nuo puut ovat klapeina ja puupinoissa.

Osa kukista on jo lakastunut

 ja varistanut siemenensä tulevien kesien varaksi.

Siellä täällä jo näkyy keltaisia lehtiä.

 Aamun nurmi on märkää ja iltojen pimeys yllättää.

Päivissä on kuitenkin vielä viipyilevän kesän tunnelmaa,

 kun ja jos aurinko sattuu luomaan viimeisiä lämmittäviä säteitään.  

Silloin varjot venyvät pihoilla ja puutarhoissa,

pelloilla ja kujilla. 

❤

Elokuu.

Tämä kesä kaarrattaa loppuansa kohden, 

valmistaa tietä uudelle kesälle,

uusille kesille.

syksylle.

Kesä hiljalleen kypsyy,

tutusti, turvallisesti, 

 mutta sitä on vielä jäljellä.

❤

On hetki 

Kesä päättyy, saapuvat jo

syksy, uudet keväät.

Hiljaa laskee aurinko.

Taas jaettu on eväät.

Emme tiedä, mihin johtaa

huomispäivän retki,

milloin suru meidät kohtaa. 

On kesä nyt. On hetki.

-A-M Kaskinen-

❤

Elokuun ihanaisia, kesäntuntuisia päiviä Sinulle ja Minulle!

Loppukesä on vasta loppukuussa 

ja sitten tulee syyskesä. ;)

 

Räsymattojen pesupäivä

Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu

 mäntysuovalla ja juuriharjalla.   

Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen 

liittyy paljon lapsuusmuistoja. 

"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot 

sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon

 ja veimme ne mökille pestäviksi. 

Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan 

ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä

  raita raidalta edeten, 

puolelta ja toiselta. 

Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin. 

Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa, 

ehkä raskain. 

Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille. 

Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa, 

sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja 

ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin. 

Raitaise matot laitettiin pitkittäin, 

 ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja. 

Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,

jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan. 

Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan 

-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan. 

Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä 

ja perinteitä. 

Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä 

ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja. 

Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa. 

Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi

pihalle levitetyn pressun päällä. 

Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä" 

lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa. 

Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa  90-luvulla kotiimme ja 

niihin liittyykin paljon tunteita. 

Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita. 

Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta, 

millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin. 

Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan

js ruskeiden rytmitysrairojen väliin. 

Pätkä yhtä väriä, toinen toista.

Kuin elämä.

Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.

Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton. 

Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua. 

Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa, 

mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä. 

Trampoliini oli  muuten oiva kuivatuspaikka;

  pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa. 

Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja! 

Ja parasta oli. 

että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä. 

Matot kuivuivat päivässä!!!

Matonpesupäivän palkitsevuutta.

Puhtaat tuoksuvat matot.

Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa. 

Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia. 

Nämä kuuluvat tänne,

tämän mökin kurkihirren alle 

ja tuvan tunnelmaan. 

❤

Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani  

ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin, 

että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan  perinteiseen tyyliin  

vai vievätkö pesulaan.

Onkohan tämäkin  katoava tapa?

Jotakin kesäistä, kaunista, 

monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli. 

Olimme molemmat mielissämme, 

että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua. 

Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?

Onko sinulla mattojen pesumuistoja?

🌻🌻🌻

 

Näi

Kirppislöytö ruusukammariin

Terveisiä mökiltä ja 

kesäkuun kauniin päivän illasta. 

Kirppistelykuulumisia tällä erää! 

Tänään toimme kaupungista tuon ihanan ruusukuosisen tuolin tänne mökille. 

Tytär oli ostanut sen minulle yhdeltä kotikirppikseltä kympillä.

Nyt tuntuu, että tuota tuoliahan meidän ruusukamarimme juuri kaipasikin.

Möbleerasin uuden tuolin edestä keinutuolin tupaan

 ja tuvasta yhden nojatuolin siniseen huoneeseen,

josta olin aikaisemmin napannut käsinojallisen tuolin tuohon eteisen nurkkaan.

Tämä on tällaista pyöritystä täällä,

joskin menneisiin aikoihin verrattuna huonekalujen siirtelmistä tapahtuu enää ani harvoin.

Ehkäpä huonekalut ovat löytäneet jo paikkansa 

tai mökin emännällä ei ole enää niin paljon 

virtaa tai intoa siihen. 

Ripustin naulakkoon pari lapsuuteni kesämekkoa. 

Äiti on ommellut tuo ruusukuvioisen mekon yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Sille on juuri sopiva paikka täällä vanhojen esineiden joukossa

ja ruusujen keskellä.

Kesäillan valo peilaa ruusuisten verhojen pitsisiä kuvioita seinälle.

Tässä näkymässä on kesäillan kauniita elementtejä;
hiljaisuutta, valoa, lämpöä, 

kauneutta ja ruusuisia ajatuksia.

Ja muistoja.

Muistoihin päädyimme taas saunareissulla,

kun istuimme vilvoittelemassa.

On alkanut 28. kesä tässä maisemassa.

Menneet vuodet ovat olleet täynnä 

työtä ja touhua, 

elämän eteenpäin vierimistä,

valoa ja varjoa,

kesiä ja talvia,

kukkivia ruusuja ja lakastuneita kukintoja.

Tämä kesä ja mökkielämä jatkuu tästä. 

Tulevia päiviä ja kesiä ei kannata nyt miettiä. 

Nyt juuri on hyvä hetki! 

🌺🌺🌺