Adventin aatto mökillä

Olemme juhlan kynnyksellä.

On ensimmäisen adventin aatto.

Tänään joulu joutui mökin tupaan 

jouluisten esineiden ja joululaulujen myötä.

Mökin joulu on tehty

 mökin entisen emännän peruja olevista

ja minun keräilemistä tontuista,

kynttilöistä,

 männynoksista ja 

paperisista joulutauluista. 

Jollakin tapaa minimalistisesti.

Lunta on vasta ns. nimeksi

ja hämärän hyssy tuntui ympäröivän mökkiä aamusta iltaan.

Kun minulta kysyttiin

"mistä tunnet  joulun",

en pystynyt kiteyttämään vastaustani sanaan pariin.

 

Ajatuksissani virtasi monia

kauniita, onnellisia,

lämpöisiä, tunteellisia,

punaisia, kultaisia ja 

ajanpatinoimia ajatuksia,

joista minä tunnen joulun.

 

Joulu on kotien ikkunoissa

ja pihoissa tuikkivia valoja.

Se on touhua ja huisketta,

mutta myös hiljentymistä ja kiireetöntä yhdessäoloa.

 

Tunnen jouluajan läheisyyden joululauluista ja 

lasten vilpittömästä jouluilosta sekä joulun salaisuuksista.

Menneet joulut ja ihmiset sekä kauniit muistot palaavat mieliin.

Myös tallin joulu kauan sitten.

 

Joulu on tunnemuistoja ja perinteitä,

jouluisia tapoja ja koristeita

sekä sydämellisiä hyvän joulun toivotuksia.

Niistä tulee tuttu joulun tuntu ja tunnelma 

sekä jouluinen mieli.

(julkaistu paikallisessa joululehdessä 2022)

Ihanaa joulunalusaikaa Sinulle blogini lukija.

Mistä sinä tunnet joulun?

💓

 

 

Vanhan joulun tunnelmaa

Viivähdimme eilisen illan vanhan ajan joulun tunnelmissa mökillä.

Nostin lipaston päälle vuonna 1964 Oulussa leimatun joulukortin, 

jonka postimerkki oli maksanut silloin 0,15 mk.

Pyöreän postitorven lisäksi leimassa oli myös nostalginen poron ja reen kuva 

sekä teksti "lähetä jouluposti ajoissa".

Olikohan "Fanny ja Pate" valinneet kortin aiheen juurikin siksi,

että tässä pihapiirissä on ollut aikanaan myös kanala! 

Luulen niin, että veitikka silmäkulmassa tämä kortti valikoitui.

Lapsia huvitti, että kortti oli osoitettu Herra Martti R:lle ja perheelle.

Niinhän ne kortit ennen kirjoitettiin;

ei siinä rouvien nimiä mainittu ja homma toimi niinkin,

kun muunlaiseen ei oltu totuttu! ;)

Nautimme myös pienen hetken joulumännyn elävistä kynttilöistä.

Olihan ne niin kauniita siinä oksilla tuikkiessaan.

Mutta ei tullut  kyllä mieleenkään lähteä siitä muihin touhuihin,

vaan se pieni hetki oli ihan kynttilöiden ihastelua ja viipyilyä ajatuksissakin entisajan jouluissa.

Kynttilöiden polttaminen on mahtanut olla sen ajan pienissä kodeissa

ja olkimattojen kanssa aika haastavaa.

Mieheni kotona on ollut aikanaan elävät kynttilät joulukuusessa

ja hän kertoi,

että ei niitä edes raskittu pitkään polttaa, kun kynttilät olivat niin arvokkaita.

Kynttilöiden polttaminen oli ollut joulun juhlahetki!

Sain ottaa nämä ihanan selkeät kuvat kynttilöistä vävykokelaan puhelimella.

Kännyköiden kameroissa on kyllä niin suuria eroja ja uusissa puhelimissa niin hyvät kamerat,

että kännykkäkuumehan tässä tuli. 

Vieläköhän pukki kuulisi tämän  hetkessä heränneen toiveeni?!

Kuisti on kylmä,

mutta kynttilät tuovat sinne valon lämpöä.

Katselin ikkunasta syvään pimeyteen.

Oli talvipäivänseisauspäivä.

Vähitellen tämä pimeä alkaa taas väistymään ja 

puolen vuoden perästä juhannusruusu kukkii ikkunan alla

ja kaislat heiluvat tuulessa meren rannalla.

Tärkeintä on tarttua kuhunkin hetkeen

eikä haikailla mennyttä tai huolehtia tulevaa.

Nähdä se katoava kauneus mikä silmien eteen kunakin hetkenä avautuu.

Liikuttavaa oli, että illalla jaoin somessa 

mm. tuon joulukortin kuvan ja tekstin tämän mökin lapsien lapsille ja miniälle.

Viestiteltiin siinä iloisissa joulutunnelmissa.

Tämä päivä toi heitä suruviestin,

että heidän äitinsä, tätinsä ja anoppinsa oli nukkunut pois.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

-Lassi Nummi-

<3

Jokainen yhteinen joulu on lahjaa!

Niistä nousevat tulevien joulujen muistelut

sekä meidän lasten entisajan joulujen muistot.

<3

Muistojen joulua sinulle!

Mökin joulutunnelmaa

Joulunaluslauantaina voi tehdä monenlaisia asioita; 

me ajelimme tänään mökille mehustamaan marjoja.

Minun piti nimittäin ottaa sulamaan äitini antamat kolme sankollista punaviinimarjoja,

jotta saimme joulukinkun sopimaan pakkaseen.

Mökillä  kun on vanha mehumaija ja hella,

jota toimivat yhteen.

Keittelin meille kahdelle riisipuuroa,

jota kylläkin tuli kuudelle. :)

En vaan tahdo oppia pientä määrää keittämään!

Katoin tähän arjen juhlahetkeen Uhtua-astiaston lautaset,

joita on vielä jäljellä muutama,

Muistelimme niiden ostoa.

Olimme kesällä 1983 nuori pari ja monia hankintoja oli käsillä.

Minä mielin Arabiaa ja Uhtuaa, kun sininen oli jotenkin mieluista silloin.

Mieheni kysyi, että onko niin kallista pakko heti laittaa. <3

Ostettiin sitten Uhtuat Helsingin kodin naapurista,

Mannerheimintien Valintatalosta 

ja siitä laadukkaasta ostoksesta oli pitkä ilo

ja nyt jälkikäteen mukavia muisteloita. <3

Tuo kaitaliina on kirpputorilöytö ja se jotenkin kuuluu tänne mökin jouluun

niin kuin tuo ihana adventtikynttelikkö,

joka on kerrallinen vuosien takainen myyjäisostos.

Pienistä mökin näköisistä asioista tulee mökin joulu!

Metsässämme kasvaa enimmäkseen mäntyjä

 ja mieheni haki vihreäksi väriksi tuvan nurkkaan ja ulkoportaille pienen männyn.

Ripustin männyn harvoille oksille mökin vanhan rouvan kovin hauraiksi käyneet kuusenpallot.

Harmikseni yksi kaunis pallo putosi lattialle ja särkyi.

Kauneus on katoavaista, totesin mielessäni. 

Mökin tonttu tarkkailee muun ajan vuodesta vanhan vaatekaapin päällä,

mutta nyt sille oli juhlan paras paikka männyn juurella.

Iltapäivä oli kovin pilvinen ja lunta on todella vähän.

Mieheni sahasi ohuesta heinäseipäästä leikkoja,

joita ripustin männyn oksille.

Pimeän laskeuduttua pihaan 

hipsin avojaloin lumipeitteisen pihan yli vanhaan pihasaunaan,

joka tarjosi tutusti leppoisen lempeät löylyt,

Siellä kynttilöiden valossa

oli niin jouluinen olo.

Oli melkein kuin olisi ollut jo joulusaunan aika! <3

Joulua kohti mennään

Viikonloppuna olimme lauantaipäivän verran mökillä.



Välillä aivan janoan tällaisia kiireettömiä, 

ennaltasuunnittelemattomia päiviä,

jolloin voi tehdä jotain omaa, mieluista puuhaa tai olla tekemättä mitään.
Oikeasti en kyllä osaa olla tekemättä,
sillä aina sitä jotakin pientä hippasemista ja kapistelemista mökilläkin löytyy
ja siitä tekemisestä tulee yleensä aina hyvä mieli.

Laittelin tupaan pienesti joulutunnelmaa.

Männynoksa sai koristeekseen vanhat joulupallot ja 

 pari joulutonttua löysi paikkansa lipaston päältä.

Otin myös puiset kynttilänjalat esille.

Ne ovat omassa eriparisuudessaan kauniita,

joskin kynttilän polttaminen niissä vaatii aina oman valppautensa.

Mökillä kaikki on vanhaa tai ainakin vanhan näköistä,
joulunakin.

Hämärtyvässä illassa keräsin

metsän reunasta puolukan- ja mustikanvarpuja sekä liekoa
ja pienten mäntyjen oksia.

Kynttilänvalossa,

joululaulujen siivittämänä

istuin tuvan lattialla
ja sidoin kranssia.
Ja nautin!

Tuli aivan joulupajalaisen olo
ja tonttumainen joulumieli.
Ja kranssista tuli mieluinen!

"Ihmiset, jotka ripustavat joulukoristeet aikaisin, ovat onnellisempia"

luki netissä.

Niinpä, ehkäpä onnellisia.
Tai  joulua innolla odottavia,
malttamattomia.

Tunnelmoivia.
Nautiskelevia.
Pikku hiljaa eteneviä.
Joulun ystäviä.

Parasta joulussa onkin juuri sen odotus,
vähitellen etenevät jouluvalmistelut ja pienet salaisuudet.

Juuri nyt on niiden kaikkien aika;
saa viritellä joulua ja olla onnellinen.
<3