Hopoti hopoti heijaa

Tulipa tänään mieleen kesäiset puuhevosten tuunaukset,

kun pojan tyttäret olivat tässä leikkimässä ja 

hakivat puuhevosvanhuksen liiteristä leikkeihinsä. 

Vuosia, vuosia sitten ostin naapurista kolme itsetehtyä puuhevosta, 

jotka maksoivat silloin 50 euroa. 

Täytyy sanoa,

että nämä ovat kyllä olleet hintansa väärtejä.

Niin paljon omat lapset leikkivät niillä aikanaan 

ja nyt lapsenlapset ovat jatkaneet leikkiä. 

Ennen-kuva. 

Kesälomalla hevoset oli tuotu mökillä navetasta ulos vihreälle ruoholle. 

Pienet leikkijät olivat välillä hevosten selässä inkkareina, 

sulkapäähineet päässään ja nahkaliivit yllään, 

välillä puupyssyjen kanssa metsästäjinä. 

Hevosten harjat ja häntäjouhet olivat hiutuneet 

leikin tiimellyksessä ja ajan saatossa 

niin kuin yläkuvasta näkyy. 

Niin monesti olin ajatellut laittaa hevosille uudet harjat ja häntäjouhet,

mutta aikailuksi se oli jäänyt. 

Leikin ilo innosti ja voimaannutti mummua

ja heinäkuun helteellä oli sitten hevosten aika. 

Muistin puojien siivouksessa löytyneen purkautuneen räsymaton 

ja päätin hyödyntää; 

purin mattoa,

niputin kuteita,  

sidoin ne keskeltä yhteen nippusiteellä 

ja nappasin pitkällä naulalla paikalleen. 

Harjan kohdalle sipaisin Eri Keeperiä ja asettelin loimet siihen.

Loppusilauksen tein nauloilla kotkaamalla naulat loimien päälle. 

Silmät jäi vielä piirtämättä ja korvat laittamatta. 

Maaliakin voisi joskus sivellä yhdessä lastenlasten kanssa.

Ehkäpä toisena kesänä inspiksen iskiessä. 

Ja sitten palkitseva Jälkeen-kuva!

Tuo keskimmäinen hontelo varsa on mieheni kerrattain 

pikapika-askartelemus. 

Silloin taisi olla pulaa uljaista ratsuista! 

Tämä kotona oleva hevonen, 

joka on ollut kovemmassa käytössä kuin mökin kesälaitumilla olijat,

 palautti tänään  mieleeni kesäisen puuhan mökin hevospihalla. 

Se odottaa vielä ehostusta, 

johon on jo paksua villalankaa varattuna. 

~~~~

Tänään kuuntelin neulomisen ohessa vaivihkaa lasten leikkiä,

sitä ihanaa "leikisti"- kieltä,

 "kun nämä menis tänne ja ottais tuon tuolta". 

Nautin.
Nautin siitä, 

että barbilaatikot otettiin esiin  

ja leikki laajeni.

Mielikuvitus sekä eletty elämä soljuivat 

leikissä lasten näköiseksi leikiksi  

ja yhteiseksi talosteluksi sisarusten kesken. 

Ja lopuksi hevonen sai osansa; 

pienen ratsastajan selkäänsä sekä hoivaksi 

maahanpudonneita omenoita, ruohoa ja vettä.

Ei siinä haitannut harmaantunut hevosen selkä,

harjan puute eikä häntäjouhien vähäisyys. 

~~~~~

Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.

-Maria Ahstedt-

 

Diy nukensänky

Pappa sai lapsenlapseltamme synttärilahjatoiveen;

josko hän saisi samanlaisen barbitalon kuin serkulla on.

Onneksi olin laittanut sen mitat talteen tänne, klik. 

niin talon teko oli tällä kertaa helpompi aloittaa.

Mittoja katsellessa muistin nuken sängyt,

joiden ideointi lähti toukokuisen synttärisankarin toiveesta.

Sen jälkeen pappa on tehnyt jo toisenkin sängyn nukkeleikkeihin.

Mitoimme sängyn mitat Baby Born-vauvanukella.

Minusta tästä puulevystä tehdystä sängystä tuli aika sopusuhtainen mitoiltaan

ja kyllähän tällainen puinen lelu kestääkin leikkiä.

Sängyn kokonaispituus 50 cm ja leveys 30 cm

"päätytolpat" 2,5x2,5 cm 

päädyn korkeus pääpuolessa 28 cm

ja jalkopäässä 25 cm

reunat 10 cm

Sängyn osat kiinnitettiin ruuveilla toisiinsa 

ja pohja tehtiin ohuesta vanerista.

Nämä toiveet ovat olleet papalle mieluisia haasteita 

ja lapset ovat olleet mielissään saamistaan omatekoisista lahjoistaan.

Ja pääsinhän minäkin osalliseksi lahjoihin ompelemalla niihin petivaatteet.

Ihana, kun jemmasta löytyi toiveen mukaista vaaleanpunaista tikkikangasta ja 

kerrallinen kirppikseltä ostamani kymmenen senttiä maksanut nauhakin pääsi vihdoin käyttöön

-ja vieläkin sitä jäi pitkä pätkä johonkin toiseen projektiin.

Aina kannattaa jemmata pientä sievää!

Toiseen sänkyyn ompelin peiton kierrätystyynyliinasta ja tikkikankaasta.

Siitä tuli jotenkin sellaisen vanhan täkin näköinen ja oloinen.

Tämän postauksen äärellä  muistin sopukoista tuli  mieleeni aapiskirjani runo:

Olen pieni nukkeäiti

minulla on monta lasta,

yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

~~~~~

On ollut ajankohtaan nähden aika kylmä viikko

ja luntakin on satanut tässä lähistöllä.

Syksy on tullut ja tuonut mukanaan omat ilonsa;

 kultaiset koivut, ruskaiset kukkien lehdet ja 

pihlajanmarjojen painosta riippuvat rusehtuneet oksat.

Syksyn ensimmäisen lämmityksen lempeä, kotoinen lämpö leviää tänään huoneisiin

ja kynttilän tuikkii pöydällä.

Tämä kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta juuri nyt! 

Diy barbitalo

Kun kyselin neljä vuotiaan lapsenlapsemme synttärilahjatoiveita,

hänen äitinsä kertoi tyttären haaveilleen barbitalosta.

Ja miniän toiveena oli, että se voisi olla puunvärinen. 

Tartuimme papan kanssa tuohon lahjavinkkiin

ja ryhdyimme viikko sitten tuumasta toimeen.

Barbitalon seinät, lattia ja katto tehtiin liimapuulevystä

ja takaseinä tuli ohuesta vanerista.

Levynpalaset kiinnitettiin toisiinsa Eri Keeperillä ja pienillä ruuveilla.

Ikkunoiden ja oven teossa työkaluina oli pora ja pieni poranterä, 

jolla tehtiin kuviosahalle "tie" aukon sahaamiseen. 

Mitoimme talon mitoiksi mummulan barbeilla

leveys 70 cm, syvyys 35 cm ja alakerran  korkeus 35 cm ja 

sivuseinät 61cm.

Talon harja tuo yläkertaan riittävästi tilaa barbien liikutteluun ja leikkimiseen.

Tyttäremme sanoin,

"ei ollut meidän aikaan tällaista".

Ei niin!

Kukaan ei hoksannut kysyä! <3

Meidän keittiökalusteidemme  ala-avohylly

on ollut oiva, luovasti valittu leikkipaikka ja barbien kerrostalo 

omille lapsille ja lastenlapsille tähän asti.

Nyt on papalla sabluuna valmiina

niin näitä tehdään tarpeen mukaan sinne

 missä tällaista kaivataan!  <3

Leikin rakentaminen on merkittävä osa leikkiä.

Äskenkin synttäreillä oli hauska seurata pienen tytön touhuilua ja mielikuvituksien kumpuilua.

Kun sankaritar alkoi kalustaa taloa kivoilla kirpputorilta löytyneillä huonekaluilla,

hän ajoi barbiauton ensimmäisenä tuohon alakerran pienempään huoneeseen.

Siitä tuli hetken oivalluksesta autotalli,

mutta leikin edetessä se olikin pian keittiö. 

Monta kertaa on niin sääli,

kun monien vaiheiden ja siirtojen kautta rakentunut leikki

 pitää olosuhteiden takia purkaa ja kerätä laatikkooon.

Tällainen barbitalo ja leikkipaikka on siitä ihana,

että leikki saa jäädä siihen kesken

ja toisen kerran voi jatkaa sitten siitä, mihin edellinen leikki päättyi.

 

Toivomme papan kanssa pienelle leikkijälle

mielikuvitusta, leikin iloa ja 

monia, mieleenpainuvia leikkihetkiä tämän talon

ja muiden ihanien leikkiin liittyvien synttärilahjojen puitteissa. <3

"Vielä on sulla leikin aika,

aika armas lapsuuden.

Sulle loistaa taivaan tähdet,

siintää saaret satujen."

Kevään merkkejä kotona ja mökillä

Iltapäivällä kurkkasin keittiön ikkunasta marjapensasmaalle

ja hoksasin jotain uutta siellä pensaan juurella.

Kiiruhdin hetimiten tarkastamaan tilanteen ja yllätyin iloisesti;

sinne oli puhjennut pari violetin sävyistä krookusta.

Mielenkiintoista, että en muista kyllä istuttaneeni sinne krookuksen sipuleita.

Etupihalle kylläkin olen laittanut useammankin kerran, 

mutta en tiedä onko vika istuttajassa vai maaperässä;

ei niitä ole sieltä koskaan noussut.

Etupihan orvokit ovat urhoollisia kevään iloja.

Tämän keväiset ovat jo selvinneet parista kylmästä yöstä hienosti.

Eräänä aamuna ne olivat jäähileisinä maatapäin ja pelkäsin, 

että olipas lyhyt ilo niistä. 

Päivä kuitenkin piristi ne uuteen kukoistukseen! 

Varma keväänmerkki on se, 

että iltaseltaankin tulee piipahdettua mökillä.  

Ja pian siellä alkaa näkyä isompien ja pienempien puuhastelut ja kätten jälki.

Kevät oli edennyt mökillä niin,

että  siitä pääsin jo illalla haravoimaan pienen alueen mökin edustalta.

Nostin jo vanhan lattialankun kivien varaan penkiksi.

Sitä voi pitää puuhastelun välillä tauonpaikkana

ja  haaveilla tulevasta kesästä.

Ajatukseni lähtikin  vaeltamaan pitkin pihaa ja siellä olevien hankien allekin.

Pihapiirissä näkyy valon ja varjon puoli selvästi.

Suojaisa piha kerää lunta puojien eteen ja siinä kinokset sekä maan kosteus viipyvät pitkään.

Lumikasat eivät eilen latistaneet keväisen illan tunnelmaa.

Ilta-aurinko oli kaunista katseltavaa.

Siinä se venytteli säteitään pitkin rakennusten seiniä ja metsän rantaa.

Haravaa etsiessäni kurkkasin navetan puolellekin.

Siellä hevosleikki odottelee leikkijöitä .

Mietin,

oliko pääsiäsen ajan pikkuvieraat jo sitä laitelleet

vai onko se viimekesäisen leikin jäljeltä.

Niin tai näin,

minä niin tykkään tästä näkymästä,

lasten leikistä,

mielikuvituksesta ja antaumuksesta,

jolla he tätä leikkipaikkaa laittavat.

Kohta he siirtävät hevoset pihalle ja satuloitsevat ne...

Se on kevättä! <3

Tällaisissa keväisissä tunnelmissa tänään.

Mikä sinua ilahduttaa keväässä eniten?

~~Kaisu~~

Viikonloppu on tehty lastenlasten leikistä, pienistä ompeluista ja yhdessäolosta

Tänä viikonloppuna kotonamme on ollut elämää,
kun saimme viikonloppuvieraiksi kolme lapsenlasta ja nuoriamme.

On ollut ilo seurata pieniä leikkiväisiä, omatoimisia ja reippaita tyttösiä.

jotka ovat 'pölyyttäneet' meidän leluvarastot ja
järjestäneet kivoja leikkejä meidän kuunneltavaksi ja katseltavaksi.

Minä nautin aina sydämeni kyllyydestä näistä hetkistä;

hetkistä, joissa lapset leikkivät ja touhuavat innostuksen puna poskipäillään.

Omatkin nuorimmaiset innostuivat pikkuisen leikin rakentelusta ja pienten leikittämisestä.

Siinä verestyivät heidän lekkimuistonsa ja kivoja juttuja siirtyi tyttöjen leikkeihin taas kerran.

Omathan eivät enään leiki leluilla
-ovat "isoja".

Se aika on ohi tässä kodissa,

mutta lelut olen kuitenkin säästänyt lapsenlapsille.

Lupasin ommella tytöille jotain heidän leikkeihin.

Kirppiksen ilmaiskorista olin vastikään ottanut kaksi kukkaista kangasta
ja otin pitsitkin esille.

Pyysin lapsia valitsemaan kankaan ja piirtämään mallin toiveestaan

ja niistä pienistä luonnoksista tuli oikein  hellyttävät.

Niistä selvisi kangas ja malli;
he toivoivat makuupussit Petshopeille.

Kotiinviemisiksi  ja muistoksi ompelin 

tyynyn ja peiton barbeille.
Pientä sievää näpräämistä lauantai-illan iloksi.

~~~~~~~~

Eilen kaupungilla oli talvitapahtuma.
Siellä tytötkin saivat kokeilla potkukelkkaa, joka tuntui olevan heille uusi elämys.

Niin se tämä aika muuttuu ja tavat sekä tottumukset.

Itselle potkukelkka oli lapsuuden kulkupeli.

Nyt sen potkuttelusta oli MM-kisojen esikarsinnat tai jotain vastaavaa
ja  se on yhdenlaista extremeä.

Illan suussa nuoret veivät  lapset vielä mäenlaskuun ja makkaranpaistoon Hiihtomajalle.

Ihania talvisia yhdessäolon hetkiä ja elämyksiä.

Mukavaa tekemistä, jotka varmasti jäävät lasten mieleen.
Olivat kaikki aivan mielissään reissusta ja eväiden syönnistä!
Huippu juttu! <3

Sunnuntairuokailussa oli pöydän ympärys täynnä
-kuin ennen vanhaan.
Kattauksessa hyödynsin loput joulu-ja talviservetit.
Yhdessäolon iloa pienen ohikiitävän hetken verran,
mutta sitäkin tärkeämpi hetki! <3

Ihania ystävänpäiväviikon tunnelmia ja kohtaamisia teille kaikille.

~~Kaisu~~

DIY "työmiesliivi" synttärilahjaksi

Roolivaatteet ovat lapsille mieluisia ja toki tärkeä osa lasten leikkiä. 

Ne antavat leikkiin mielikuvituksen ja eläytymisen rinnalle aavistuksen todellisuutta.

Ompelin aikanaan ns. Enstex -kankaasta kolmelle pojalleni työliivit.

Ne olivat kovassa käytössä ulkona majanrakennuksilla ja sisällä mecanoleikeissä.

Poikien kasvettua liivit vietiin mökille, 

missä sitten nuorimmat pojat käyttivät niitä aikansa

ja nyt lastenlapset ovat ottaneet ilonsa niistä.

Poikani,

pikkupojan ja tyttövauvan isä,

kysyi syyskesästä.  vieläkö hänen "työmiesliivinsä" on tallessa.

Lupasin katsella.

Mielessäni arvelin, 

että taitavat aika ja leikit näkyä vanhoissa liiveissä; 

että olisi varmaan paras tehdä uusi liivi  uudelle sukupolvelle.

Launataina pieni poika oli meillä hoidossa.

 Muistin liiviajatuksen ja lapsenlapsen syntymäpäivän.

Kiirehdin kangaskauppaan ja löysin kuin löysinkin samanlaista sinistä kangasta.

Siitä ompelin synttärilahjaksi pienelle Puuha-Pojalle 

oman liivin ja laitoin siihen  isänsä firman logon.

Poika ja iskä olivat molemmat ihan mielissään. <3

Ja minä olen onnellinen poikani lapsuuden muistosta ja sinisen liivin tuomasta ilosta.

Ymmärrän syvästi sen, että liivi on ollut hänelle mieluinen 

ja sitä samaa iloa hän haluaa nyt omalleenkin.<3

Ihania tällaiset lapsuuden muistot. <3

Toivottavasti pieni työmieskin taputtaa taskuunsa omat mukavat muistonsa 

täältä mummulasta ja omasta kodistaan ja jakaa niitä aikanaan omilleen,

 

Ostin liiviä varten 40 cm kangasta ja  10 cm tarranauhaa.

Hulpioreunat hyödynsin etukappaleiden sisäpuolelle...

Tämä voisi olla oiva lahjaidea näin joulun alla!

Onnea rakkaalle 2 vuotiaalle synttärisankarille,

touhukkaalle pikkumiehelle, <3

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Kaisu-

Makuupussi nukkevauvalle

Olen pieni nukkeäiti,

minulla on monta lasta.

Yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

Nuket pesen, nuket puen,

kauniit sadut heille luen.

Olen pieni nukkeäiti

ihan niin kuin oma äiti. 

Tämä lapsuuden riimittely ja aapiskirjan runo tuli mieleeni, 

kun pikkutytöllä oli tulossa synttärit ja mietin, mitähän sitä laittaisi.

Lapsilla kun on nykyään niin monenmoista lelua ja tavaraa.

Tämä kolmivuotias synttärisankari tykkää kotileikeistä.

Laittaa ruokaa, hoivaa nukkea.

Työntelee mielellään nukenvaunuissa omaa nukkevauvaansa.

Jotenkin haluaisin tukea sitä ihanaa roolileikkiä,

innostaa leikkimään lisää.

Pitkästä aikaa päätin tehdä lahjan itse.

Löysin kirpputorilta  huokean HM:n välikausipuvun, vähän epäsuhtaisen.

Päätin ommella siitä helposti puettavan ja ajankohtaisenkin vaatteen
-makuupussin nukelle.

Leikkasin sivusta reippaasti hiat ja miehustan pois sekä irroitin kuminauhan vyötäröltä. 

Lyhensin niin, että vetska jäi ehjäksi.

Saumasin saumojen nurjat puolet pussin sisään piiloon ja lopuksi pussin pohjasta kiinni.

Hupussa otin vähän sisäänottoa ja leikkasin ylimääräiset pois.

Siinä se sitten oli

"peipparin" makuupussi.

Vetoketju ja nepparitkin  paikoillaan ilman tuskastumista. :)

Tarkenee nyt nukkevauvakin.

Kiva oli ommella. :)
Pitäisi useamminkin ottaa kone esille ja tehdä tällaisia pieniä ompeluksia.

-Kaisu-

Levin maisemissa

Joskus on hyvä lähteä omalta mukavuusalueelta pois,

sanotaan.

Tähän ajatukseen on helppoa yhtyä ainakin nyt, 

kun Levin reissu on tehty 39 varhaisnuoren kanssa. 

Niin kuin viime postauksessa arvelinkin, me aikuisetkin saimme tältä retkeltä paljon; 

yhdessäolon hyviä, iloisia hetkiä sekä

hienoja elämyksiä ja kokemuksia luonnon helmassa.  

Meillä oli iloinen, reipas ja eläväinen porukka reissun päällä! <3

Tämän ikäisten kanssa on pidettävä langat käsissä,

on varauduttava luovimaan erinäisissä tilanteissa ja pystyttävä joustamaan suunnitelmista. 

Homma hoituu, kun nuortenkin ääni pääsee kuuluviin ja heidän jutuille annetaan tilaa sekä aikaa.

On oltava toimintaa ja tekemistä

ja tietenkin aimo annos ruokapuolta! ;) 

Siinä oli haaste,  puite ja työnkuva, jota kuuden aikuisen voimin teimme ja jaoimme.:)

Heti perille päästyämme kävimme kirmailemassa Levin rinteellä 

ja katselemassa sieltä maisemia.

 Leikit ja pelit olivat mieluisia ja niitä leikittiin. 

Leikkien kautta tutustuimme toisiimme

ja moni tuntui saaneen matkalla uusia kavereitakin. :)

Lauantaiaamun Lipunryöstö karisti unihiekat tihkusateiseen metikköön. 

Mökkiläiset leikkivät keskenään omatoimisestikin

 ja erityisesti Läpsy -leikki nousi suosituksi jutuksi! :)

Automatkalla oli myös tietokilpailuja, joissa porukka oli aktiivisesti mukana 

ja lapsilla olikin tosi paljon tietoa eri aihepiireistä!

Sää oli mitä melkoinen tämän kesän säät huomioiden! 

Ajoittain vähän pientä tihkusadetta ja lämpötila toistakymmentä astetta! 

Immeljärven vesi oli kuulema raitista, mutta rohkeasti lapset pulahtelivat sinne 

ja kirmasivat sitten saunan lämpöön. 

Neljä  mökkiä eli täyttä elämää kahden yön seudun ajan!:)

Kätkä -tunturin laelle kapuaminen oli toki tämän retken haaste ja kohokohta.

Sinne kiipesivät kaikki - nuorimmaisetkin, tulevat nelosluokkalaiset.

Tsemppaamisen ja huumorin sekä yhdessäkulkemisen voima on valtava! 

Niiden voimalla jokainen jaksoi kuin jaksoikin kiivetä, askel askeleelta eteenpäin.

Silmäni lepäsivät, kun näin ihanat vanamojen keijuhameet 

siivittämässä matkaamme vaaleanpunaisina mättäinä. 

Näimme livenä  myös koulukirjoissa opetetut vaivaiskoivut ja varvut sekä käkkyrämännyt.

Ja ylhäällä koimme sen, että huipulla tuulee!

Näkymät ylhäältä olivat valtaisan avarat,

pysähdyttävät, puhuttelevat.

Mielessä soi laulu

"on kaunis synnyinmaamme,

maat, metsät, järvet sen".

Joku kapusi loppumatkan avovarpain, kun kengät hiersivät.

Laavun siintäminen alhaalla antoi sinniä viimeisillekin,

jotka kutsuivat itseään "etanoiksi".

"Hirvet" siellä olivat tehneet makkaratulet.

Varasukkia ja empatiaa löytyi tankkauksen lisäksi ja 

niin jalat saivat uutta intoa paluumatkalle.

~~~~~~~~~~~~

Lauantai-iltana oli kysyntää rakkolaastareille.

Joillakin oli oikeasti tullut pieniä rakkoja, 

mutta "valelääkäri"  elvytti laastareilla muitakin matkasta uupuneita jalkoja ja kantapäitä. 

Lumehoitoa, huomiota ja kosketusta 

matkan väsyttämille kantapäille, pienille urhoollisille! <3

Reissumme kesti perjantain puolesta päivästä sunnuntai-iltaan

ja se aika oli täynnänsä elämänmakuista talostelua,

iloa ja huumoria,

kotoisia vaateläjiä ja kenkäkasoja. 

Näppärästi he kuitenkin siivoilivat paikat ja keräilivät omat tavaransa mukaan. <3

Niin kuin  jo totesin,
kannatti jättää kotoinen mukavuusalue,
 tuttu arkirutiini hetkeksi taakse
ja  ottaa haaste  retken huoltajana vastaan. 

Saimme mieheni kanssa mukavia muistoja ja kivoja uusia nuoria tuttavuuksia.

Saimme elää todeksi sanat

"Sen, minkä annat toiselle,  tulee takaisin moninkertaisena!"
Kiitos kaikille mukanaolleille ja  myös kotijoukoille tsempistä!

,

~~Kaisu~~