Nuorimmaisen rippijuhlat

Viikonloppuna vietimme nuorimmaisemme rippijuhlia.

Kirkkopuistossa seisoessamme mieheni kuiskasi, 

että tämä on yhdenlainen historiallinen hetki;

yksi elämänvaihe vanhemmuudessa on nyt ohitse.

Sitä samaa olin aamulla itsekseni miettinyt;

hetkessä oli sekä haikeutta että kiitollisuutta ja  iloa.

~~~~

Koronan taki kodeissa jännättiin kesän alkuun saakka, 

toteutuvatko rippikoululeirit ja millä tavoin.

Rippikoululaiset pääsivät sittenkin leirille,

 "kupla" -järjestelyin,

 elämän tärkeiden asioiden äärelle

sekä tutustumaan ikäkavereihin.

Noihin penkkeihin rippikoululaiset saapuivat,

 istuivat vielä hetken kirkon penkissä vierekkäin

kuin linnunpoikaset yhdellä koolla

ja hetken päästä pyrähtivät jo kukin omille tahoilleen,

nuoruuden päiviin.

Jokaiselle heille toivoisin turvallista matkaa

ja lempeitä polkuja!

Juhlimme rippilastamme  kotosalla

isovanhempien ja kummien kanssa.

Juhlapäivän sää oli mitä kaunein

ja saimme istuskella ulkosalla väljästi kesäillasta nauttien.

Nämä olivat rippijuhlien osa 1

ja kahden viikon päästä on osa 2, 

johon saapuvat kaikki sisarukset ja heidän perheensä.

Jasmike kukkii juuri.

Taitoin pensaasta oksia kahvipöydän maljakkoon,

jossa sen kukat kestävät  yllättävän pitkään hyvinä,

Leivoin perinteisen mansikkakakun,

jonka täytin mansikkasurvoksella ja tuorejuusto-kermavaahtoseoksella.

Ajattelin tätä kakkua leipoessani etenkin lapsia ja miehiä,

jotka arvostavat näitä tuttuja turvallisia juttuja ja peruskakkuja.

Minua tosin harmitti juhlan aamuna,

kun mansikkasurvos teki yllärit ja sen johdosta tämä kakku ei ollut pelkästään kostea,

 vaan suorastaan märkä.

Mutta yllätyksekseni kakku sai kehuja, 

kun "kuivaa kakkua on kuulema tympiä syödä", totesi suvun miehet.

Mustikkaherkun voisin sanoa olevan jo juhlakattauksiemme perustaa;

aina varma valinta ja maistuvainen

Samettinen Vadelmajuustokakku oli ensimmäistä kertaa maistelussa

ja olipas se hyvää.

Kakku oli näppärä valmistaa eikä siihen tarvinnut liotella liivatteita! 

Annan vahvan suosituksen tämän samettisen herkun leipomiseen,

kun vattupensaatkin alkavat kohta punertaa. 

Jätin suosiolla tällä helteellä suolaiset piirakat  leipomatta

ja annoin vastuun miehelleni suolaisesta tarjottavasta.

Saimme nauttia hänen sähkösavustimella savustamaansa lohta,

jossa oli suolat ja savut kohdillaan.  

Joskus kauan sitten teimme Koti-ja maatalousnaisten juhlakurssilla kateleipiä

ja nyt juhlan alla ne juolahtivat mieleen.

Leipaisinkin sitten halkasijaltaan 3-4 cm olevia pieniä sämpylöitä eli kateleipiä,

 joka sanana kyllä hämmensi lapsia.

Korvasin sanan sanomalla niitä coctailsämpylöiksi.

Juomana oli sitruunalimsa-Juissi-mansikkamehu- sekoitus,

joka arvatenkin teki kauppansa näillä helteillä.

Twister-mehujäätelöt olin varannut mehun sekaan laitettavaksi,

mutta löysin ne illalla pakkasesta.

Näinkin voi käydä.

Maidottomalle vieraalle leivoin pienen mansikkakakun,

johon laitoin Alpro soya-kermavaahtoa ja Oatlyn-tuorejuustoa.

Lisäksi tuunasin valmiista leivoksista em. vaahdolla ja tuoremarjoilla sekä

 sokerikiilteellä pienet kuppikakut.

koska muillekin oli mustikkaista ja vadelmaista herkkua.

~~~~~~

Siinä ne päällimmäiset ajatukset ja mietteet pikkupojan rippijuhlista.

Pikkupojan. 💙

Taitaa olla aina nuorimmainen se perheen pienimmäinen,

vaikka juuri kesän alussa ohitti kasvussa äidin.

Pikku äidin.

~~~~~~

Juhla on vaihtunut arjeksi.

Riparilainen on lähtenyt isänsä kanssa aamulla reissuun ja 

minä ajelin lapsuuden mökkimaisemiin.

Olen täällä yksin.

Ensimmäistä kertaa ihan itsekseni.

Nautin tästä.

Tilanteen erikoisuudesta.

Hiljaisuudesta.

Kesästä.

Lämmöstä.

Lomasta.

 

l

Nimet pyyhkeisiin

Lapsiperheissä eletään kylpypyyhkeiden käytön kulta-aikaa.

On uimaan lähtijöitä ja uimasta tulijoita,

saunojia ja reissaajia.

On märkiä, hiekkaisia,

enemmän ja vähemmän käytettyjä,

"en tiedä kenen tuo on" -statuksella olevia.

Pyyhkeitä tuntuu olevan enemmän "liikenteessä"

kuin kaapissa.

Ainakin meillä.

Vaikka meillä on väki vähentynyt,

silti tämä kesäinen pyyherumba näkyy edelleenkin.

Pyyhkeitä roikkuu uintien jälkeen kuivamassa mattotelineellä,

pesun jäljestä pyykkinarulla,

niitä löytyy pusseista ja kasseista,

kotona ja mökillä.

Harmillisinta on, jos sitä omaa lemppari nimikkopyyhettä ei enää löydykään.

Tällä hetkellä harmittaa kaksi kadonnutta Mörkö-pyyhettä.

Olin merkannut niihin tussilla nimet,

mutta ei ne ole ohjautuneet meille takaisin.

Vahingosta viisastuneena ostin kesäkäyttöön tarjouskorista

 pari pyyhettä pyyhevajetta paikkaamaan.

Kotimatkalla tuli ajatus ommella niihin nimet

ja tehdä sillä tavoin niistä nimikkopyyhkeet.

Minulla on vanha ompelukone, 

jossa ei ole mitään hienouksia,

brodeerauksista puhumattakaan.

Kirjoitin nimet leivinpaperille

ja ompelin ne ensin suoraompeleella.

Sitten irrotin paperin

ja "päällystin" kirjaimet siksakilla. 

Laitoin piston tiheyden tappiin

niin sain kivaa, tasaista  jälkeä.

Tikkiä, joka ajaa tässä asiansa.

Olin tarkoittanut tehdä tekstauskirjaimilla nuo nimet,

mutta vauhdissa olikin tullut kahta printtiä.

Sama se.

Pääasia, että nimet ovat "kissankorkuisilla kirjaimilla"

ja kumpikin tunnistaa omansa.

Ja ehkä joku muukin tietää kenelle ne kuuluvat,

jos sattuvat tuttujen huudeille jäämään.

Nyt pyyhkii tältä osin!

~~~~~~

Tällaisia helteisen ja tuulisen päivän "ex tempore" -puuhasteluja tällä kertaa.

Minusta juurikin kesäloman parhautta!

Miten sinun päiväsi on kuluneet ja sujuneet? 

Riddareita

Toinen pääsiäispäivä valkeni harmaana, koleana ja sateisena.

Poikamme tuli piipahtamaan tyttäriensä kanssa ja 

samalla hän saa mukaansa neulomani villapaidan.

Neulepaita pääsee viikon päästä kalareissulle testiin.

Tämä on toinen neulomani riddari, jonka ohje löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta.

Olen innostunut näiden neulomisesta

ja monta neulottavaa kuulema odottaa vuoroaan. <3

Elämä on yllätyksiä ja neulomisen maailma on tarjonnut mieluisen yllärin siitä,

että minäkin osaan tehdä näitä ja että minulta löytyy tarvittavaa sinnikkyyttä.

Elämä on myös haasteita ja kokoaikaista oppimista.

Haasteita kannattaa ottaa vastaan ja lähteä omalta mukavuusalueelta pois.

Neuloessa olen oppinut koko ajan lisää neulomisen saloista

 ja Facebookin islantilaisten neuleiden ryhmästä

olen saanut kivoja vinkkejä neuleisiin.

Vaikka islantilaiset Lettlopp- villalangat ja pyöröpuikot ovat olleet "lähes kiven alla"

olen saanut ostettua niitä oman kaupungin kivijalkamyymälästä,  

Kuutostiimistä tarpeeseeni.

Neulominen on tuonut paljon tekemisen iloa päiviini ja siinä samalla olen kuunnellut äänikirjoja.

Viimeisimpinä olen ollut Täällä Pohjantähden alla -teosten maailmassa kolmen äänikirjan myötä.

Vaikuttava aikamatka menneeseen aikaan

ja samalla istumalla on tullut tehtyä 

”kaksi kärpästä yhdellä iskulla".

Olen neulonut nyt kaksi islantilaista neulepaitaa ja

kolmas on puikoilla kaarrokevaiheessa.

Tämä Riddari -malli on helppo malli aloittajalle ja siinä on selkeä ohje.

Jos jaksaisi ajan kanssa neuloa jokaiselle tällaisen,

niin olisihan se lämmin ajatus ja muisto äidiltä sekä ajaton vaate sen kantajalle. 

Sepä jää nähtäväksi! <3

Lumet ovat sulaneet vinhaa vauhtia pääsiäisen aikana.

On ollut kiireetöntä yhdessäolon aikaa erilaisilla kokoonpanoilla.

Mukavaa alkavaa arkea ja vuoden juhlattomampaa puolta.

 

12.12. Juhlapäivä

 Tänään on heidän juhlapäivänsä.

❤️❤️

Joulunalushäät,

joita  olemme heidän kanssaan yhdessä

odottaneet ja valmistelleet.

Koko matkan,

siitä heinäkuisesta päivästä asti,

jolloin tämä päivä sinetöitiin heidän hääpäiväksi,

on ollut ajatuksissa mukana pelko;

 näkymätön, toivomaton,

juhlien mahdollinen vesittäjä 

-Korona.

Marraskuun loppupuolelle asti kaikki tuntui menevän haaveiden,

ajatusten ja toiveiden mukaan.

Sen jälkeen alueemme siirtyi taudin leviämisvaiheeseen

ja kuvioon tuli monenlaiset rajoitukset.

Marraskuun lopulla oli vielä toiveissa saada viettää vihkijuhla kirkossa viidenkymmenen läheisen kanssa.

Lopulta sekin kuvio kaatui omaan mahdottomuuteensa.

ja 120 hengen juhlaväki vaihtuu tänään kymmenen hengen läsnäoloon kirkossa.

Niin kuin monilla muillakin vihkipareilla.

Nykytekniikan kautta ja avulla

kaikki kutsutut pääsevät kuitenkin katsomaan

vihkimisen livenä

ja se tuntuu toki tässä hetkessä ihanalta.

Matka tähän hääpäivään

-niin kuin elämä aina-

on ollut valon ja varjon leikkiä.

Myötä- ja vastamäkeä.

Näihin viikkoihin ja päiviin

on mahtunut paljon ennakkovalmistelua;

unelmia ja haaveita,

suunnitelmien kariutumista

ja uusien ajatusten sijaan tulemista.

Olemme yhdessä jutelleet paljon siitä,

miten me suunnittelemme ja haaveilemme elämäämme eteenpäin.

Ja että niin kuuluukin tehdä!

Lopulta on  kuitenkin tyytyminen siihen

mitä on ja mitä tapahtuu.

Se elämän kipein läksy! 

Tämän tarinan loppu on kuitenkin ihana ja onnellinen.

He ovat tänään terveinä.

Heillä on toisensa.

Tänään he sinetöivät liittonsa

meidän vanhempien ja muutaman läheisen läsnäollessa.

Sen jälkeen vietämme pienen juhlahetken.

Toivon mukaan voimme ja saamme juhlia heitä koko perheemme kesken piakkoin.

Onnellinen päivä,

ikimuistoinen, 

juhlia te saatte 

lahjaa rakkauden.

Lupausten päivä

täynnä ihmeitä.

Huomiseen te käytte

käsi kädessä.

-A-M Kaskinen-

Onnellisina ja kiitollisina saatamme heidät tänään 

yhteiselle matkalle

Sen arkeen ja juhlaan.

❤️❤️

Kihlajaiset

Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen

Ja äkkiä vain huomaat:

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa.

Hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

-A-M Kaskinen-

Kun He tulivat toukokuisena perjantaina kotiin,

uutuuttaan kiiltävät sormukset sormissaan.

onnellisina,

tuli mieleeni tuo Kaskisen ihana runo.

Se käsittämättömän ihana asia,

että kaksi ihmistä löytävät toistensa luokse,

viihtyvät yhdessä

ja haluavat jakaa sekä  elämänsä että unelmansa yhdessä.

Ei onni tule köyhyydestä

tai rikkaudesa,

ei maailman antamista aineksista.

Se tulee meistä sisältä,

hiljaa hymyillen,

suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan

-sinä olet minun valittuni.

-S-M.V-

Mieleeni nousi myös opiskelukaverini aikanaan meille antamasta onnittelukortista  

sisimpääni painunut säe:

"Kihlaus on lupaus rakastaa toista,

uskollinen olla ja rakastaa toista."

Siinä painottui erityisen vahvasti tuo sana rakastaa 

ja toiston ansiosta se varmaan on mieleenikin juurtunut.

Toinen muistooni jäänyt onnitteluruno on tämä:

"Ei sormus kultainen yksinään

voi onnea tuoda elämään,

vaan rakastain, anteeks`antain 

käy polkunne kautta elämänrantain."

Niin yksinkertaisia asioita,

mutta niin kauniita ja jakamisen arvoisia muistolauseita nuorelle parille. 

 

Luonto antoi kauniit puitteet ja ihana ilma siivitti viikonlopun 

kihlajaisjuhlia.

Omenapuun kukinta sattui sopivasti juuri tähän viikonloppuun

ja auringon lämmössä meidän oli hyvä viettää ulkoilmajuhlia

läheisimpien ihmisten kanssa. 

Kihlaparin toiveesta kahvipöydässä oli tarjolla 

täytekakku

mustikkaherkku

mutakakku -kakku

kahvikehrät

<3 vaahtokarkit

Täytekakkuun tein työkaverini suosituksesta mansikkamoussetäytteen 

  Annin uunissa -blogista löytyneen ohjeen mukaan.

Mousse oli täyteläistä ja kakku sai paljon kehuja. 

Mustikkaherkku on meidän juhlien perusherkku ja se löytyy täältä, klik

Mutakakku oli morsiamen valmiskakuista kokoama herkku, 

jonka väliin tuli kermavaahto ja päälle mansikoita.

Pienetkin tykkäsivät tästä.

Tein ensimmäistä kertaa kahvikehriä

ja löysin hyvän ohjeen Kermaruusu-blogista.

Arvelin, että ne eivät olisi olleet pienille mieluisia,

mutta ilokseni maistuivat heillekin. 

Voilla, kun leipoo, niin kyllähän ne on hyviä! ;)

Ja gluteenittomina onnistuivat myös huipusti! 

Suolaisina tarjosimme pannukakkurullaa

 ja parsa-, kukkakaali-pekoni -salaattia sekä vihersalaattia. 

Laitoin nämä tähän vinkiksi, 

jos satut juhannusherkkuja miettimään! <3

Kuistin terttuneilikkakori jäi muistoksi viikonlopusta.

Ja onnellisuus heidän onnestaan. 

💗

Tästä on hyvä laskeutua keskikesän juhlaa kohden.

Mökillä tänään jo herkistelin ja keräsin suopursuja maljakkoon.

Niistä toisen kerran! 

Ihania kesäpäiviä Sinulle.

Nyt on syytä iloon!

DIY rauhoittava painokäärme

Elämä on soljunut eteenpäin Suomen ja koko maailman hyvin erilaisessa tilanteessa 

ja hämmentävissä tunnelmissa.

Päiväkotilaiset ovat siirtyneet pääosin kotihoitoon

ja koululaiset etäopiskeluun.

Minä olen ollut parina päivänä  osan päivää kotosalla etätöissä

ja pikkuisen on toki myös jännyyttänyt, miten työkuviot etenevät.

Eilisenä etätyöpäivänä ompelin sylissä pidettäviä painotuotteita päiväkoteihin.

Valmiit painotuotteet ovat melko hinnakkaita

ja ajattelimme kollegan kanssa tehdä näitä sivutuotteena ajan niin salliessa.

Näille on nimittäin kova tarve.

Painotuotteet auttavat rentoutumaan

ja ne jäsentävät kehoa ja rauhoittavat syvätuntoa. 

Syliin asetettuna ne helpottavat keskittymistä esim. pöytätyöskentelyyn.

Painotuotteista on iloa kaikenikäisille.

Vanhuksetkin nauttivat näiden koskettelusta

ja heillekin painon tunne tuo syviä aistikokemuksia ja turvaa.

Painopeitoista on tullut viime aikoina oikein hitti 

niiden unen laatua parantavan ominaisuuden ansiosta.

Monilla on varmaan muistoissa mummulan paksut täkit, 

joiden alla uni maittoi. 

Siihen samaan rentouttavaan painontunteeseen kaikenlaiset painotuotteet perustuvat. 

Minulla oli materiaalina näissä painotuotteissa jälleen kerran 

ne riittoisat, lahjoituksena saamani huonekalukangaspalat,

 joista tein täytettävät aihiot.

Ompelin kaikkiin tuotteisiin keskelle ompeleen, jotta hiekka jakaantuu tasaisesti.

Täytteenä käytin myöskin lahjoituksena saamaamme  0,5-1, 6 mm puhdistettua hiekkaa

elikä materiaalikustannukset ovat tällä kertaa pyöreä nolla.

Viime perjantain koulutuksessa toimintaterapeutti kehui juurikin hiekan käyttöä tähän tarkoitukseen,

koska hiekka soljuu kivasti sylin myötäisesti ja sitä on kiva puristella.

Täytteenä voi käyttää myös esimerkiksi kauraa ja riisiä

tai tähän tarkoitukseen olevaa painoraetta,

josta teen toisella kertaa postauksen.

Nyt meidän olohuoneen kevätauringossa "mönkii" joukko painokäärmeitä, 

joiden ulkonäkövinkki tarttui täältä .

Minun käärmeitä ei voi pestä koneessa,

mutta nahkaisessa versiossa on se etu, että sitä voi pyyhkiä.

Puhdistusmahdollisuus kun on välttämättömyys näissä.

Ompelin sarjatuotantona myös näitä 20 x45 cm sylipainoja, joita on nopea ommella ja täyttää.

Näihin voi halutessaan ommella pestävän suojapussin, joka toki lisäisi painotuotteen käyttöikää.

Jos sinulla on illalla nukkumaan mennessäsi levottomat jalat,

tällä saattaisit taltuttaa kivasti ne.

Kaupasta ostettavien painolelujen painot ovat 1-3 kg

ja nämä minun ompelemani painavat keskimäärin 2,5 kg. 

Painolelu hakusanalla löytyy monenlaisia kivoja tuotteita.

Onko nämä sinulle tuttuja juttuja?

~~~~~

Näin painavaa asiaa tällä kertaa!

On ollut kiva ommella.

Minulla on aiheeseen liittyen jatkosuunnitelmia

ja lisäideoitakin tulossa.

Palaan niihin jahka saan työstettyä ne!

Mukavaa maaliskuun loppua sinulle.

Minä lähden juoksentelemaan tuonne ihanaan ilta-aurinkoon.

Onneksi saa mennä vielä ulos! <3

Muuttojen ja muutosten viikonloppu

Tänä viikonloppuna perhekunnassamme on kolme muuttoa.

Se on melkoinen sattuma kaikkinensa

ja aina melkoinen muutos itsekunkin muuttajan elämässä.

Täällä kotipuolessa minä kuulostelen "poikasteni" muuttoja ja uusia osoitteita.

Eilen olin ajatuksissani ja viesteillä Keski-Suomessa

vanhimman pojan uuden kodin lopputarkastuksessa ja muutossa.

Välimatkasta johtuen emme ole voineet fyysisesti olla siellä läsnä
rakennusaikana emmekä muutossa.
Olemme voineet vain muistaa heitä ajatuksin sinne 

rakennusprojektin ja perhe-elämän yhteensovittamisen keskelle.

Ihanasti poikamme kirjoitti illalla:

"Se tunne, kun työmaa muuttui kodiksi!"
Helpotus ja kiitollisuus kiteytyneenä muutamaan sanaan.

<3

Äsken soittelin toiselle pojalle, 

joka on muuttanut eilen ns. työn perässä Helsinkiin.

Siellä he iloisina sisustivat tyttöystävänsä kanssa uutta kotiaan

ja luottavaisena katsoivat tulevaan,

että varmaan toisellekin löytyy pian töitä.

Olin aistivinani puhelimessa tyytyväistä ja iloista muuttomieltä 

ja puuhastelun meininkiä.
Se tuntuu aina hyvälle!

Huomenna lähdemme siivous-ja muuttoavuksi nuorimmalle tyttärellemme.

Hän valmistui viikolla hammashoitajaksi

ja aloittaa tulevalla viikolla työt uudella paikkakunnalla.

Suuria muutoksia ja reipasta meininkiä kaikkinensa

tämä muutto tutuista kuvioista sekä rutinoituneesta arjesta

uudelle paikkakunnalle

ja opiskelijan roolista työntekijäksi.

Mutta hän on ollut päättäväinen ja haluaa tehdä heti sitä työtä mihin on kouluttautunut.

Hänelle avautui tämä ovi,

tämä mahdollisuus ja haaste. 

"Maailmalla on merkillinen tapa

raivata tietä heille,

jotka puheillaan ja teoillaan osoittavat 

tietävänsä minne ovat menossa."

Minusta tämä tammikuinen Aamun Ajatus on juurikin sopiva tähän muuttoon! 

❤️❤️❤️

Näiden muuttajien luona olen viipyillyt ja ajatellut, 

että mikään näistä ei ole sattumaa,
vaan jokaisen kohdalla näissä muutoissa toteutuu

heidän elämänsä käsikirjoitus.

Nämä ovat mahdollisuuksia.

nämä ovat unelmien täyttymyksiä

ja haaveiden toteumia.

Nämä ovat niitä polkuja, joita he kulkevat 

ja näiltä asumisen sijoilta he keräävät muistojen helmiä elämänsä helminauhaan.

On ollut aika ennen tätä muuttoa ja tuleva on aikaa tämän muuton jälkeen.

Se on oikeastaan aika ihanaa, 

kun ei tiedä mitä elämällä on aina tarjottavana.

~~~~~~

Ystävänpäiväsukkaa neuloessani olen miettinyt, 

että elämä on yhdenlainen neulos,

joka valmistuu kerros kerrokselta.

Kuviot näkyvät elämän kiemuroiden ja koukeroiden jälkeen

 tumman ja vaalean sävyinä 

lopulta soinnukkaasti toistensa lomiin asettuen.

Elämä on neule tai...

"Elämä on taulu,
jota maalataan.

Se on musiikki,
jota soitetaan.

Molli tai duuri
-merkitys on suuri,
mitä säveltä lauletaan."

Säärystimet

Nyt kun keskimmäinen tytär on palannut reissustaan 

ja joulun viimeisetkin lahjapaketit on avattu,

 voin laittaa nämä maanläheisistä sävyistä neulomani joulunaluskäsityöni

tänne muistoksi.

Nuorimmainen mainitsi kerran syksyllä nyppääntyneitä, ikivanhoja säärystimiä katsellessaan,

että säärystimissä on hyvä olla tällaiset renksut.

Panin säärystintarpeen ja -toiveen "korvani taakse" joululahjaideaksi kolmelle tyttärelleni.

Lankana kaikissa on Nalle -lanka, josta loin 12 silmukkaa puikolleen.

Leikittelin neuloessani nurjalla ja oikealla silmukalla

ja niiden muodostamilla kohokuvioilla.

Jalanalusrenksu on tehty joogasukan malliin,

jonka tekemisessä opin myös luomaan silmukoita neulomisen lomaan pääteltyjen silmukoiden tilalle.

Se olikin yllättävän helppo juttu ja luomisesta tulee kaunis reunus.

Jokainen oli innoissaan lahjastaan

ja ensimmäinen reaktio oli, 

että nämäpä pysyvätkin hyvin paikoillaan ja  nilkan suojana!

❤️ 

Nyt olen tekemässä jo viidensiä säärystimiä.

Kiva, kun löytyi mieluinen artikkeli,

nilkkojen lämmikkeitä tarvitsevia

ja minulle sopivan älyvapaa neulottava.

Maanläheisyys.

Kaunis sana,

joka viittaa vahvasti luontoon,

luonnon kauneuteen, 

 konstailemattomuuteen,

maalaisjärkeen.

Inhimillisyyteen.

Helppoon lähestymiseen ja läsnäoloon,

välittämiseen.

Maaläheiset värit.

Niistä tulee hyvä mieli,

rauha, levollisuus. 

Lämpö.

Värikäs viikonloppu perheen kanssa

Tämä viikonlopun vietin perheeni kanssa Iso-Syötteen maisemissa

 värikkäissä ja  mukavissa tunnelmissa. 

Ulkonaiset puitteet olivat luxusta niin luonnossa kuin vuokramökissämme.

Sää suosi lauantain maastopyöräilyretkeämme ja 

mökin täytti iloinen ja välitön sisarusten välinen talostelu.

Minusta oli ihana tuoda tapaamiseemme kotoisia tuoksuja ja makuja.

Herkutin omiani perjantaina leipomillani sämpylöillä ja puolukkaisella vispipuurolla 

sekä punaisella viinimarjamehulla.

Ja isolla täytekakulla nuorimman tyttäremme  18 -vuotis synttärin johdosta.

Mukana olivat kaikki kaksitoista lastamme.

Me vanhemmat olimme todella iloisia siitä,

että kaikki pääsivät tulemaan

ja jaksoivat ajella perjantaina töiden jälkeen pitkien matkojen takaakin.

Meillä on ollut monenlaisia tapaamisia lasten  ja heidän perheidensä kanssa,

mutta tämän viikonlopun kokoonpano oli erilainen, kotoinen, perhekeskeinen.

Minusta tämä oli mielenkiintoinen ja tärkeäkin juttu,

sillä vanhimmaiset sisarukset eivät ole asuneet enää kotona

meidän nuorimmaisemme syntyessä.

Kerrankin olimme yhdellä koolla ,

saman katon alla meidän perheellä. <3

Esikoinen oli kuunnellut vastikään "Idiootit ympärilläni" -kirjan.

Nyt oli "rakkaita ihmisiä ympärillämme".

Kirjan sisältö passasi hyvin hetkeen.

Koolla oli saman perheen jäseniä,

jotka eivät enää ole jatkuvasti tekemisissä keskenään

eikä välttämättä ikäeroista johtuen tunne toisiaan ns. napin alta.

Teimme testin, klik, 

minkälaisia persoonallisuustyyppejä meidän perheen jäsenet ovat 

ja tulos oli mielenkiintoinen;

punaisia, vihreitä ja keltaisia.

~~~~~~

Siitäpä sitä sitten riittikin jutun juurta.

Kaikki tyypit ovat hyviä!

Testi  avasi näköaloja siihen, miten itsekunkin kanssa kannattaa toimia!

Mielenkiintoista!

Erityisesti se,

 miten paljon meissä oli samaa,

mutta toisaalta miten erilaisia persoonia samassakin isossa perheessä on

ja miten erilaisuus täydentyy toistemme seurassa.

~~~~~~

Ääntä ei  tästä viikonlopusta puuttunut.

Ajatuksia oli paljon.

Päivän polttavia teemoja ilmastosta ja politiikasta.

muistoja ja kommelluksia lapsuuden ja nuoruuden vuosilta,

mutta myös kunkin tämän hetken elämän tilanteen jakamista.

Avoimmuus ja puhumisen rohkeus ilahdutti minua suuresti!

Ja se, miten paljon heillä oli hyviä ajatuksia elämästä ja elämään.

Siinä puheen sorinan keskellä mieleeni nousi runo:

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,

ja vaikka he ovat sinun luonasi,

he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,

mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta,

taivu riemulla.

-Kahlil Gibran, Profeetta, 1923-

Lauantaina kävimme maastopyöräilemässä porukalla.

Siellä luonnossa koin valtaisia kauneuden elämyksiä ja värien loistoa.

Näin syksyisessä karuissa ja kauniissa maisemissa

 punaisen, vihreän ja keltaisen,

meidän perheen värit.

Syysmekkoon pukeutuneessa koivussa,

värikkäässä maaruskassa,

hötteisen suomaiseman heinissä,

olosuhteiden muovaamassa kapeassa kuusessa,

harmaantuneessa kelossa,

naavapartaisissa puussa.

Ja ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteinen elämä näkyi

monenkokoisten ja -ikäisten kasvien ja puiden rintarinnan kasvamisessa,

toistensa lomissa,

toisistaan tukea hakien,

toisiaan tukien,

suojaa antaen.

Väriloistossa tai värinsä menettäneenä,

uljaana ja vaatimattomana.

"Se mitä näet ja miten näet 

ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, 

vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, 

sillä silmien juuret ovat sydämessä. "

-Marleena Ansio-

Se on kauniisti sanottu!

Tämä viikonlopun hetket tallentuivat jokaisen sydämen sopukoihin,

tähän minunkin kuvaan,

mutta myös tänään otettuun perhekuvaan.

Vihdoinkin minun pitkäaikainen haave toteutuu

ja saan kotiimme kuvan, 

jossa olemme kaikki

-aika rentoina ja virkistyneinä. <3

~~~~~~~~~

Sunnuntai-illan tervehdys näistä onnellisista tunnelmista.

Kaikkea sitä mitä koin,

en osannut auki kirjoittaa.

Se tuntuu tuolla äidin sydämessä 

ja lämmittää mieltäni!

-Kaisu-