Neuletakki alpakkalangasta

Neulominen on kivaa.

Ja vielä kivempaa on, kun on kenelle neuloo.

Kun syksyllä tein itselleni pitkän villatakin,

tytötkin esittivät toiveita neuleista.

Tämä toinen neuletakki on ollut jo kotvan aikaa valmiina. 

Viime viikolla sain tilaisuuden antaa sen henkilökohtaisesti tyttärelleni.

Itse olen käyttänyt omaa takkiani vamasti lähes päivittäin.

Tämä Kalastajan vaimon ohjeella neulomani alpakkainen neule on 

sopivan rento ja mutkaton lämmike.

Pikkuisen on harmittanut, että siihen on tullut paljon nukkaa.

Luin kuitenkin jostakin, 

että nukka villavaatteessa on kuin takku tukassa 

eli villavaatetta pitää hoitaa.

Ko.artikkelissa neuvottiin käyttämään villaharjaa

ja se onkin nyt ostoslistalla.

Ripustin takin omenapuuhun kuvausta varten.

Tuuli tuli mukaan ja heilutti sekä keinutti takkia villisti.

Ei mennyt suunnitellusti,

mutta näistä tuli aika kivoja, 

tuulen tuivertamia otoksia. 

Tällaista navakkaa tuulta on tänäänkin ja aurinko paistelee.

Minulla on talvilomaviikko aluillaan ja se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Mitään erityisiä suunnitelmia emme ole lomalle tehneet.

Tämä "sulkutila" sitoo meidät aikalailla tänne kotikulmille.

Mutta, lomaa se on kotonakin oleminen.

👌

Maaliskuisten päivien iloa tämän viikon talvilomalaisille

ja kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

 

Ensimmäiset kirjoneulesukkani

Uu-hu-huu!

Noin ruukasi sanoa appeni aikoinaan

ja sitä samaa sanoo mieheni, lapsemme, lapsenlapsemme,

miniämme, vävy

ja toki minäkin,

kun olemme hektisen, yllättävän tai helpottavan asian äärellä.

Tuo huokaisu sopii tosi hyvin tähän iltaankin.

Olen nimittäin saanut kuin saanutkin valmiiksi ajallaan

yhteisneulonnan ystävänpäiväsukat .

Välillä oli haastavaa ja kuvio meni sekaisin
ja lankojen kuljetus takkusi,
mutta pääosin sukka eteni toivotusti päivä kerrallaan.

Tuo KAL (knit along) eli kudotaan yhdessä oli kyllä huippu juttu.

Siinä tuli harjoiteltua päivittäin pätkä kuvioneulontaa.

Täytyy sanoa, että neulomissessiosta tuli kahdessa ja puolessa viikossa jo mukava päivittäinen tapa.

Mieskin kyseli välillä kannustavasti,

että joko olet päivän neulomisen tehnyt 

tai sanoi, että hän voi paistaa leivät, niin voit alkaa neulomaan sen pätkän! ;)

Että kudottiin yhdessä täällä kotirintamallakin! <3

Taimitarha-ryhmästä sain kivoja vinkkejä neulomisen saloihin.

Siellä oli jaossa mm.tämä Novitaknitsin sivulla oleva juttu,

josta sain vinkkiä tuohon lankojen kuljettamiseen.

Ryhmässä jaettiin innostunutta neulomisen iloa ja onnistumisen riemua

sekä kuvia tekeillä olevista sukkapareista ja takkuavistakin sukkien valmistumisista.

Nyt siellä on  sitten näkösällä paljon kauniita, värikkäitä sukkapareja.

Ahkerimmilla neulojilla kahdet, kolmet, jopa neljätkin sukat rintarinnan tehtynä.

Tämä sukan kärkikavennus oli mielestäni tosi kaunis ja varpaiden myötäinen.

Tykästyin siihen ja varmaan jatkossakin hyödynnän tätä mallia.

Minusta oli parasta, että sain mukaani tähän neulontatempaukseen

muutaman naisen läheltäni eli

76 v. äitini, kolme siskoani sekä hyvän ystäväni.

Lisäksi ainakin pari nettiystävääni otti myös haasteeni vastaan. <3

Laitan muutamia kuvia
muistoksi tänne itselleni ja heille.
Näin kivoja, erilaisia, ihanaisia sukkia ja sukan alkuja on tullut samalla ohjeella:

Äitikin innostui yhteisneulomisesta tyttäriensä kanssa ja lähti lankajemmoillaan mukaan.

Yksi siskoistani on punaisen ystävä ja tässä komeilee hänen juuri valmistuneet sukkansa.

Yksi meistä tykkää turkoosin sävyistä ja se näkyi hänen sukissaan, jotka valmistuvat pikku hiljaa.
Ystävänpäiväsukan ohjeethan löytyvät sieltä Taimitarha-ryhmästä
yhteisneulonnan loppumisen jälkeenkin.



Ja sitten nämä pikkusiskon hempeät rosat, joissa oli melkolailla ohjeen mukaiset värit.



Ystäväni on tehnyt sukkansa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka  2020 ohjeen mukaisilla langoilla
ja sukat ovat kuin  vaahtokarkki suklaalla kuorrutettuna.



Kauniita kaikki!

Täynnä karkkeja, jätskejä ja tikkareita.
Ja ennen kaikkea
 täynnä sydämellisiä kuvioita. <3

~~~~

Minä olen kyllä iloinen tästä neulontamatkasta
ja näiden ensimmäisten kirjoneulesukkieni valmistumisesta.

Ja kuka nämä ystävänpäiväsukat sitten saa?

Laitan nämä omiin jalkoihini.
Nyt välitän itsestäni niiin paljon,
että otan nämä itselleni käyttöön.
Nämä ovat ensimmäiset omatekoiset sukat itselleni.
jos kouluaikaisia ei lasketa.

~~~~

Päivä on vaipunut jo myöhäiseen iltaan,
kun tätä lopettelen.
Perheen pienimmäinen eli nuorimmainen oli minulla kuvaajana tänään,
että sain tämän postauksen "purkkiin".

Uu-hu-huu.
On ollut niin paljon ohjelmaa menneellä viikolla
ja tälläkin,
että blogikierroksellekaan ei ehdi.
Mutta viikonlopun valmistujaisten jälkeen palaan tänne ajan kanssa.

Hyvää yötä,
enkelit myötä! <3

Säärystimet

Nyt kun keskimmäinen tytär on palannut reissustaan 

ja joulun viimeisetkin lahjapaketit on avattu,

 voin laittaa nämä maanläheisistä sävyistä neulomani joulunaluskäsityöni

tänne muistoksi.

Nuorimmainen mainitsi kerran syksyllä nyppääntyneitä, ikivanhoja säärystimiä katsellessaan,

että säärystimissä on hyvä olla tällaiset renksut.

Panin säärystintarpeen ja -toiveen "korvani taakse" joululahjaideaksi kolmelle tyttärelleni.

Lankana kaikissa on Nalle -lanka, josta loin 12 silmukkaa puikolleen.

Leikittelin neuloessani nurjalla ja oikealla silmukalla

ja niiden muodostamilla kohokuvioilla.

Jalanalusrenksu on tehty joogasukan malliin,

jonka tekemisessä opin myös luomaan silmukoita neulomisen lomaan pääteltyjen silmukoiden tilalle.

Se olikin yllättävän helppo juttu ja luomisesta tulee kaunis reunus.

Jokainen oli innoissaan lahjastaan

ja ensimmäinen reaktio oli, 

että nämäpä pysyvätkin hyvin paikoillaan ja  nilkan suojana!

❤️ 

Nyt olen tekemässä jo viidensiä säärystimiä.

Kiva, kun löytyi mieluinen artikkeli,

nilkkojen lämmikkeitä tarvitsevia

ja minulle sopivan älyvapaa neulottava.

Maanläheisyys.

Kaunis sana,

joka viittaa vahvasti luontoon,

luonnon kauneuteen, 

 konstailemattomuuteen,

maalaisjärkeen.

Inhimillisyyteen.

Helppoon lähestymiseen ja läsnäoloon,

välittämiseen.

Maaläheiset värit.

Niistä tulee hyvä mieli,

rauha, levollisuus. 

Lämpö.

Tiskirättejä ja syysarpajaiset

Syksyn syventyessä on ihana olla kotosalla ja tehdä käsitöitä.

Tykkään sellaisista pienistä jutuista, 

jotka valmistuvat nopsaan ja joista tulee iloa arkeen.

Viime päivinä olen neuloskellut tiskirättejä

elikä keittiö- tai pöytäluutuja.

Sellaisia pieniä puuvillaisia pyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä pöytiä ja pölyjäkin.

Olen hyödyntänyt lankajemmojani,

josta löytyi tuota vihreänsävyistä Bambu -puuvillalankaa 

sekä lahjaksi saamiani Novitan mustia puuvillalankoja.

Minulla on vielä pellavainen puuvillalanka odottamassa.

Siitä tulee varmasti nätti liina: 

ettei vaan ihan pöytäliina. ;)

Tämä on ollut tosi terapeuttista puhdetta,

jossa ei tarvitse paljon ajatella ja tulosta syntyy pikaisesti.

Olen luonut pyöröpuikolle 50-55 silmää 

ja kutonut ihan pelkkää oikeaa, 

tehnyt keskelle sydämiä tai 

shakkiruutukuviota.

Yhden liinan tein pylväitä virkkaamalla,

mutta neulominen tuntui olevan nyt minun juttuni!

Googlasin mielenkiinnosta näistä neulotuista ja virkatuista räteistä

ja löysin muun muassa tämän mielenkiintoisen artikkelin, klik .

Elikä tämä on hyvä idea!

Liinat ovat ekologisia ja esteettisiä

ja tuote on käytännöllinen.

Näistä tulee kivoja muistamisia, pikkujoululahjoja ja mukavia viemisiä kylään mennessä.

Tiskirättejä kun ei varmaan koskaan ole liikaa kenelläkään. 

Neuloessani muistin,

että kun nostaa puikon ensimmäisen silmän niin reunasta tulee sievä silmukkarivi 

eikä sitä tarvitse välttämättä enää viimeistellä virkkaamalla tai muulla tavoin.

Näitä kuvatessani omenapuusta leijaili syksynkeltaisia lehtiä päälleni ja kuvauskivelle.

Oli syksyn kaunis kultainen hetki

ja syntyi lämmin ajatus blogin syysarpajaisista.

Arvon tämän mustan neulomani tiskirätin 

syyslomani sunnuntaina elikä 27.10. 

kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken.

Jätäthän yhteystietosi siltä varalta, että onnenkantamoinen suosii tällä kertaa sinua! <3

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Kauniit, vanhat, nostalgiset laulunsanat!

Muuttolintusia on ikävä,

mutta onneksi on nuo talvilinnut.

Laittelin niille tänään ruokaa tuohon omenapuun oksille.

Tässä päivässäkin on ollut paljon pientä iloa!

Virkattu lahja

Oi, että elämme ihanaa aikaa.

Ilmassa on selvästi jouluista taikaa.

Lähestyvä joulu herkistää ihmisten mielet. 

Pikkujoululahjat, 

pienet "muistijaiset ja maistijaiset" ,

vierailut ja piipahtamiset ovat 

joulunalusajan juttuja.

Niistä tulee hyvä mieli niin lahjan antajalle

kuin sen saajallekin. 

Lämmin ajatus  ja pyyteetön mieli on parasta!

 <3

Ensimmäisenä adventtinä saimme 

vieraiksemme siskoni miehensä kanssa

-pitkästä aikaa.

Niin harvoin tulee nykyään ns. kyläiltyä.

Viime aikoina mekin on on nähty melkeinpä vaan juhlissa   

ja niissä on aina oma aikataulunsa sekä ohjelmansa.

Nyt saimme rupatella kiireettömästi

ja meillä oli tosi mukava sunnuntaipäivän hetki yhdessä.

Sain siskoltani lahjaksi kauniin kuusenkoristeen,

jonka hän on virkannut renkaan päälle. 

Lahja voi olla laulu

tai itse tehty taulu

tai auttamista

tai halaamista

tai hyvän sanan sanomista.

Siinä ei kulu kieli

ja tulee hyvä mieli.

-Pia Perkiö-

Kuusen vielä puuttuessa 

laitoin koristeen kynttiläkipon somisteeksi.

Siinä se ilahduttaa minua ja muistuttaa siskoni taitavista hyppysistä.

Ehkäpä sen paikka onkin juuri tuossa! 

Herkkä pitsi rouhella betonitasolla.

<3

Jonakin päivänä teen postauksen siskoltani tilaamastani virkkauksesta,

Se pitää vaan ensin tärkätä!
Arvaakohan joku, mikä se mahtaa olla!

Terveisiä tiistaiaamun hämärästä!
Lähden herättelemään joulukalentereiden neljännen luukun avaajia.

-Kaisu-

Tuomen kukkien aikaan

Kesäillan terveisiä! 💛

Mikä huumaava tuoksu! 

Tuomi on puhjennut täyteen loistoonsa

mökin pihapiirissä.

Vanha, vanha tuomi päärakennuksen päädyssä on aina mykistävän kaunis.

Oksat riippuvat ja vieri vieressä olevat kukkavanat  saavat sen näyttämään valkealta pallolta. 💛

Tässä hetkessä,

tuomen tuoksussa

aistit virittyvät äärimmilleen.

Toin tuomen tuoksua sisällekin ja 

tänä keväänä valamani maljakko sai nyt ensimmäiset kukkasensa.

Niin kauniita ovat nuo kukinnossa olevat yksittäiset kukat.

Hellyttäviä,

Niitä karisi tuohon liinalle

ja niistä tuli hetkeksi liinan eläviä kukkasia!

Tämän  maljakon muottina oli proteiinijauhepurkki.

Se oli aika jäsäkkää muovia 

ja oli muuten täysi työ saada purkki pois maljakon ympäriltä!

Aina ei muotin valinta mene ns.putkeen.

~~~~~~~~

Tänään oli taas betonifiilis!

Laattoja, ruusuja, vati.

Kätkin epäonnistuneita valuja niiden sisään.

Viikon päästä availen niitä

ja ehkä laitan kuvia tänne talteen!

Mukavaa loppuviikkoa 

ja 

kesän iloa! 

 ~~Kaisu~~

Kotona on hyvä olla

Jotensakin nuo otsikon sanat kuvaavat tämän viikon tuntemusta.

Tai oikeasti tällä viikolla se kuuluu, että kotona olisi hyvä olla.

Tälle viikolle on nimittäin sattunut menoja joka illalle.

Tällaisissa rupeamissa huomaa kodin arvon ja merkityksen rauhoittumisen paikkana,

tuttuuden ja turvallisuuden tyyssijana.

Kotona on toki ne omat arkiset kuviot ja puuhat,

mutta sittenkin tämä on ihmeen hyvä paikka. <3

~~~~~~~~~~~~

Reilu parikymmentä vuotta sitten mieheni opiskeli

 ja oli vuoden ajan viikot pois kotoa.

Siihen tunnelmaan ja tunteiden kirjoon ompelin

huoneentaulun.

Googlen mukaan huoneentaulu on vanha perinne. 

Kotien seinillä on ollut kankaalle ommeltuja tekstejä ja kuvia, 

jotka ovat välittäneet elämänohjeita,

 kannustaneet ja suunnanneet huomiota pois arjen harmaudesta.

Minun huoneentauluni

 kuvastaa niitä tuntoja, joita ikävä ja erossa oleminen herätti silloin

-ja toki tänäkin päivänä.

Rakkaiden ihmisten, puolison, lasten, läheisten tärkeyden hoksaamista,

sen ääneen sanomista ja siitä iloitsemista.

Annoin tekemäni taulun miehelleni aikanaan valmistujaislahjaksi.

Se oli vuosia kotimme seinällä

ja sitten vein sen mökille.

Vesivahingon aikaan olin riipinyt sen kehyksistä, pessyt ja taitellut liinavaatekaappiin.

Kun viime kesänä järjestelin kaappia, löysin tämän käsityöni.

Minulla sattui olemaan kirppikseltä löytämäni kehykset tyhjänä,

ja niistä sain tekstille sopivat raamit.

'Sitä arjessa ei aina huomaakaan,
miten hyvä on yhdessä olla."

Taulu  muistuttelee meitä 

 menneestä muistorikkaasta elämänvaiheesta

ja siitä, että onni on tässä ja nyt;

tässä hetkessä,

tämän näköisenä.

<3

Innolla odotan "rauhallista" kotiviikonloppua ja 

aikataulutonta oleilua.

Pieni Lintu -blogissa on haasteena

"kevään merkit" .

Siinä onkin ihanaa tekemistä, katselemista ja kuvaamista tuleviin päiviin.

Aurinkopäiviä ja kevään bongaamisen iloa kaikille!

DIY tuubihuivi neulomalla

Olen saanut neulottua omaksi ilokseni tällaisen tuubihuivin.

Monelle tämä olisi toki ns. "piece of cake",

mutta minulle aika lailla suuri saavutus ja ilonaihe.

Neulominen ei ole oikein minun juttu.
Tai ehkä ei ole ollut tarvetta.

Muutama vuosi sitten tein itselleni kaulurin.

Epäonnekseni se joutui vahingossa  pyykkikoneeseen 

ja huovuttui pieneksi patalapuksi! ;)

Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa neulomisessa.

Onni on kyllä  omistaa äiti / mummu, joka pitää meidät sukissa ja lapasissa.

Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että "neulomisgeeni" on hypännyt sukupolvien ketjussa minun yli.

Nimittäin tyttäreni oli neulonut minulle ihanat valkeat helmineulesukat joululahjaksi;
hän on innostunut kutomisesta.

Hyvä näin, että taito säilyy ja kulkee kuitenkin suvussa eteenpäin.<3

Tästä tuubihuivista vielä.

Langan ostaminen oli hetken mielijohde harmaan palmikkoneuleisen pipon ostamisen yhteydessä
ja pakkohan se 150 g oli neuloa pois.

Loin pyöröpuikolla 120 silmää.

Vähempikin olisi varmaan riittänyt.

Siinä kutoessani kaventelin neuletta silloin tällöin 

ja lopputuloksena on tällainen ylöspäin kapeneva tuubi.

Se laskeutuu kivasti olkapäille ja kapenee kaulalle.

Tykkään tästä.

Että sellainen tuubihuivin tarina.
Ja tuubihuivin kutoja.

~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on ollut tässä monia energisia ja hyvän mielen päiviä. :)

Olen nimittäin lisännyt liikuntaa ja käynyt kuntosalilla heti töiden jälkeen.

Olen kokenut sen minulle sopivaksi järjestykseksi.

Liikunta antaa hyvää mieltä ja voimaa iltahommiin.

Ei tarvitse huolehtia enää kotona, milloinkahan sitä lähtisi liikkumaan

-ja siinä jahkatessa saattaa vielä jäädä lähtemättäkin.

Mukavaa torstai-iltaa!
Viikonloppu häämöttää taas.

-Kaisu-

DIY-tyyny villapaidasta ja pellavainen kirppislöytö

Tänään on ollut ihana päivä.

Olen järjestänyt oman vaatekaapin ja laittanut sieltä jotain nettikirppikselle
-ja kaupatkin onnistui.

Osa lähti kierrätykseen ja yksi villapaita, jonka ehdin jo laittaa myyntiinkin,

 sai uuden tehtävän tyynynpäällisenä.

 

Se on huikea tunne, kun tulee se diy-/kierrätysidea. 

Kauan olin haaveillut lämpöisestä tyynystä korituoliin ja nyt minulla on se.

 

Syyskesällä löysin kirppikseltä kahdella ja puolella eurolla 

keskeneräisen, pellavaisen, liki kolmimetrisen,  kangaspuilla kudotun käsityön.

Saumasin äskettäin siitä toisen pään koneella ja solmin toisessa päässä olleet pitkäksi jätetyt loimet.

Tästä tuli kiva korituolin matto.

Ja itseasiassa tämän pellavaisen maton väristä sain innoistuksen viime postauksessa 

näkyneen keittiön kapan ja sohvatyynyjen värimaailmaan.

Tämmöistä pikkuhiljaa, 

hissun kissun, 

vähitellen, 

aikansa kaikella -tyyliä tämä syyskoti rakentuu. <3

Meille on kotiutunut Unelma -kukkanen.

Se on niin hento, herkkä, ylöspäin kurkottava.

Kuin unelmat ruukaavat olla.

Lauantai kääntyy ehtookellojen puolelle.

Kohta kalastajaukot kotiutuvat.

Sitä ennen käyn kyllä lenkillä happea haukkaamassa.

Sen verran pölyistä hommaa ollut tänään.

Mukavaa lauantaita toivotteleepi

Kaisu

Vanhat merkatut liinat tauluiksi

Joskus asiat soljuvat kuin itsestään eteenpäin,

pala palalta toisiinsa kiinnittyen.

Niin onnekkaasti kävi nytkin.

Kaikki lähti liikkeelle vanhasta ompelukoneesta, jonka varasin tehdäkseni siitä betonikantisen puutarhapöydän. Singerin nähtyäni totesin, että en raski sitä purkaa ja toisaalta minulla ei ole nyt aikaakaan suurempiin valuhommiin.

Mieheni ollessa töissä raahasin maton avulla eteisessä olleen lipaston tupaan ja tein uudelle vanhalle polkuompelukoneelle paikan eteisen nurkkaan.

Liinavaatteita järjestäessäni olin nähnyt taas kerran jemmaamani vanhat hiutuneet merkatut liinat ynnä muut ihanat käsinommellut aarteet. Olin säästänyt ne tehdäkseni niistä seinätaulut ja sitä myöten saadakseni niiden muiston talteen. Kävin eilen kierrätyskeskuksessa ja löysin ilokseni sieltä kehyksiä 50 senttiä kappale. Ajattelin ensin maalata ne, mutta mökillä totesin tunnelman olevan aidomman elämää nähneessä kehyksessä ja kehyksien kirjo antaa oman värinsä.

Siinä ne nyt ovat.💕

Rakkaimpina omista kapioistani peräisin olevat sydämet K ❤A sekä sukupolvien sydänten ketjuksi ristimäni taulu, jonka tein rakkaan edesmenneen anoppini tekemästä liinasta.

'Sanomat'  ja  kolmen kukan taulu on mökin peruja. Kolme kukkaa ovat 'tarjottimien roikottimesta'. Kokosin tämän taulun kahdesta pätkästä, jotka olivat  tosi hauraita.
Kaksi kukkaliinaa ovatkin sitten kirppislöytöjä. ☺

Olen niin mielissäni, että sain toteutettua tämän Singerin innoittamana.

Nurkkaus jää tämän viikon muistoksi.

Näkyväksi tästä lomapätkästä, jonka olen viettänyt täällä mökillä lähes tulkoon itsekseni.

Arvostukseksi käsityölle, kädentaidoille,

menneiden naisten työlle.

🌸🌸🌸

Sunnuntain iloa.
Nyt on taas aika taas huilata!

-Kaisu-