Omenoiden aikaan

Onnen, onnen omenoita,
menestyksen mansikoita,
hyvän tuulen pulvereita,
ilonpäivien ihmeitä noita.

Oi, että niitä taas onkin! 

5 -vuotia omenapuu, Pirja tuotti ensimmäistä kertaa 

mukavan sadon jauhoisia, makoisia hedelmiä. 

Tykkäämme sen lempeästä mausta 

ja siitä, että kerkeävät kypsyä hyvissä ajoin. 

Niitä on kiva syödä suoraan puusta. 

Sitten nuo marjaomenapuun pienet, sievät omenapallerot.

Puu on kuin pistetty täyteen omenoita

ja oksien taakka on valtaisa. 

On omenainen olo! 

 Omenoita on puussa ja suussa. 

Pieni napse kuuluu pihalta, 

kun omenoita tipahtelee välillä tuohon pation laudoitukselle 

ja nurmikko peittyy omenoihin. 

On siinä haravoitavaa ja kompostoitavaa!

Otin eilen mehustimen esille 

ajatuksenain kerätä omenoita hyötykäyttöön 

ja tehdä niistä mehua.  

 Mieheni sanoi, 

että hän ei välttämättä kyllä omenamehua eikä -sosetta kaipaa 

ja kun huomasin ompuissa olevan matoja, 

orastava intoni hyytyikin sitten siihen. 

Siinä puun vierellä ihmetelin omppujen määrää ja sitä mille sitä sitten alkaisi. 

 Muistin vastikään pienestä muratista jääneen sydämen 

muotoisen kehikon ja otin sen uusiokäyttöön!

Sain pikapikaa laventeliruukkuun 

kivan syyskoristeen.

Kesäkuun alussa ostamani laventelit ovat kukkineet kivasti koko kesän. 

Harmitti vaan, etten ehtinut poima kukkasia kuivamaan, 

Keräsin onnen omenoita ja päivän piristeitä etukuistin pöydälle betoniseen kulhoon. 

Omput eivät päässet meidän keittiöön asti,

mutta niistä tuli kiva tervetulotoivotus kotiimme. 

Onko sinulla omenapuita?

Mikä on sinun lempparilaji? 

Miten sinä hyödynnät omenoitasi? 

Syksyistä kauneutta 

ja viikonlopun levollisuutta sinulle tämän kuvan myötä! 

🍎🍎🍎

 

Kevätkattaus

Hain aamulla kranssivärkkiä; 

 pajunoksia,

pitkiä, suoria ja kissaisia. 

Kuningasajatuksena oli tehdä pesuvadin pohjaan kieputtelemalla 

sellainen löysähkö, kevytrakenteiden pääsiäiskranssi, 

mutta eihän se lähtenyt onnistumaan. 

Oksat pomppivat pois vadista vallattomina. 

Päädyin "vanhassa tyylissä vara parempi" -ratkaisuun. 

Sitä perinteistä kiepsuttelua oli mukava tehdä. 

Pieni käsillä tekemisen hetki pitkästä aikaa 

tuntui niin mukavalle 

ja pari perinteistä pajukranssia jopa saavutukselta! 

  

Mietin koristeita.

Höyheniä, rusetteja, pääsäiskoristeita. 

Päädyin pelkistettyyn malliin. 

Minusta tässä on oleellinen! 

Kevät. 
Uuden alku.

Tämän kevään kasvua, pörröisiä pajunkissoja

ja osa vielä piilossa h-hetkeä odottamassa. 

Kranssien myötä innostuin järjestämään kuistin seutua.

Betonikantiselle pöydälle nostin vuosien takaiset betonimunat 

ja vanhan pääsiäiskanan. 

Tutut esineet. 

Ne pelkästään jo toivat kivan keväisen tuulahduksen.  

Eilen ostamani narsissit olivat aika kohmeiset yön jäljiltä. 

Tänäänkin on ollut viiloista 

ja kylmyyttä on vielä lisää luvassa. 

Minkähän verran nuo narsissit kestävätkään pakkasta? 

No, ovat ainakin värinä hetken.

Toinen kranssi riippuu  ulko-ovessa. 

Emme ole muuten vieläkään raskineet laittaa oveen ruuvia tai naulaa.  

Kranssi on kiinnitetty siimalla oven päällä olevaan nastaan!

Se on ollut jo vuosia kestänyt ja toimiva ratkaisu. 

Kevät keikkuen tuleepi. 

Se yllättää eri tavoin täällä Perämeren rannallakin. 

Välillä kevät tulee melkein hypyllä, 

viipyilee hetken 

ja ottaa sitten monesti useampia taka-askeleitakin. 

Pitääkin kirjoittaa tänne muistiin, 

että tänä keväänä piha on ollut jo viikon sulana.

Ensimmäiset haravoinnit tein ennätysaikaisin; 

maaliskuun viimeisenä päivänä. 

Keväisiä ajatuksia Sinulle! 

Joko siellä on alkanut keväthommat pihalla? 

 

Syyskattaus

Syksy jo saa, harmaa on maa,

koivuista lehtiset pois putoaa.

Lintusten tie, etelään vie,

siellähän kesäkin ikuinen lie. 

Vanhan koululaulun melankoliset sanat ovat taas totta. 

Tänne täytyi jäädä syksyhyn ja ikävään, 

niin kuin toisessa syyslaulussa lauletaan. 

Syksyssä on kuitenkin paljon kaunistakin 

ja syksyäkin voi kaunistaa. 

Siistin viimein etupihan perennapenkin ja laitoin sen päälle havunoksia. 

Istuttelin kanervat ja mietin ääneen, minnekähän laittaisin 

tuon betonikantisen pöydän, 

joka on ruukannut olla tuossa kuistin kaiteen vieressä. 

Hetimiten tuli toivomus, 

että josko sijoituksessa voisi huomioida lumityöt.

Niinpä ompelujalkainen pöytäni sai tänä syksynä uuden paikan 

perennapenkin päästä ja päältä, 

jossa se ei hidasta lumien puhdistamista. 

Siihen voin laittaa pientä sievää tervetulotoivotukseksi kotiin

 ja tuiskut saavat myös myöhemmin taiteilla siihen omia luomuksiaan. 

Hauska, miten aina löytyy uusia paikkoja tutuille esineille.

Kannattaa ajatella ääneen ja kuunnella perhettäkin! 

Muratit vihertävät. 

Siskoni hoksautti, josko ottaisin ne talveksi sisälle. 

Taidan ottaa haasteen vastaan ja kokeilla, 

josko minä saisin vietyä ne ensi kevääseen. 

Onko sinulla joku niksi siihen?

Mielessä kertautuu syksyiset laulut. 

Lehdet lentää, lehdet lentää,

nyt syksy jo on. 

Tuuli riisuu puita.

Viime päivät ovat olleet kovien tuulenpuuskien aikaa.  

Eteisen lattialle kantautuu keltaisten lehtien terveiset. 

Tuuli ehtii ja ujuttaa syksyn tunnun jokapaikkaan. 

Ehkä tuuli huokailee

maailman murheita

puhisee puiden pukuja 

näyttääkseen mallia

kuinka kaunista ja kevyttäkin 

on luovuttaa ja luottaa 

päästää irti 

lehti kerrallaan 

-Elina Salminen-

❤

Onko siihen lisättävää tai siitä poisotettavaa?

Se on siinä.

 Syksyn salaisuus ja opetus.

On tehtävä tilaa saadakseen taas jotakin uutta,

 kaunista ja puhuttelevaa.

Kaikella on aikansa

ja luonnolla oma rytminsä. 

~~~~~~

Ihanaa syksyistä viikonloppua Sinulle.

Ja onnellista tyttöjen päivää, jos päivän teema koskettaa sinua.

❤

 

Ulko-oven kranssin tuunaus

Tällaiset jutut ovat kivoja ja ehkä niin minunnäköisiäkin.  

Tällaiset pikatuunaukset, jotka tulevat tehtyä yllättäen, 

 toisen homman sivussa ihan ex tempore,

ilman aikailuja ja sen kummempia suunnitteluja. 

Tämä kranssipohja on varmaan nostalgiselta Tiimari-ajalta.

Olen valkaissut sen jo muutaman kerran valkealla spraylla. 

Niin tänäänkin. 

Kranssin keskellä on pitkään roikkunut pajusta punottu valkea sydän,

 joka  tuntui jo "aikansa eläneeltä" somisteelta. 

Kranssin muoto houkutteli pujottelemaan sen sisään jotakin  

ja se oli nyt yllättäen askartelulaatikossa patinoitunut sisal.

Linnut toki saattavat käydä nyppimässä sitä omiin tarpeisiinsa. 

Nähtäväksi jää miten kranssille käy syksyn mittaan!

Ja mikä olisi sopinut tänään kauniimmin tuon vaalean,  pehmeän sisalin ja ruskean oven kanssa 

kuin nuo angeron superkauniit ruskaoksat. 

Koristavat siinä niin kauan kuin lehdet pysyvät oksissa

 ja sitten tuunataan taas!

Onko sinulla ulko-ovessa kranssi?

Vaihdatko sitä usein?

Siinäpä sitä onkin tälle päivälle iloa ja ovea avaaville kauneutta! 

#tuunaaminen

#vanhassavaraparempi

#jämätjajemmatkäyttöön

💛

Ihanaa lauantaita Sinulle! 

 

Kolme kesäkuista k -kuvaa

Kesäkuu meni. 

Kaunis kesäinen, kukkaisa kuukausi. 

Tässä kuvani Kesäkuun kolme kuvaa -haasteeseen. 

Koti ja kuisti. 

Kodin tervetulotoivotus tuntui illalla myöhään kotiutuessamme 

niin rakkaalle ja kauniille.

Kukkapenkki ja koreakärsämöt. 

Kesästä kesään lempikukkani. 

Luottokasvi, pitkään kukkiva perenna,

josta saa näyttävän ja kestävän kimpun kukkamaljakkoonkin.

Kuunliljojen kirjoa. 

Kuunlilja on helppohoitoinen, hyötyisä perenna.

Kaunis kaikissa sävyissä, 

näyttävä niin kukkapenkissä kuin ruukussakin. 

💚

Näiden kuvien myötä kauniita kesäisiä hetkiä 

ja heinäkuun helteitä.

Kohta onkin sitten synttäripäivä tällä blogilla. 

Jääpä kuulolle! 

 

Joulunavaus

Tuntuu hurjalle miten syksy on edennyt 

ja olemme jo kaupallisen joulun avajaistunnelmissa.

Tänään ja huomenna on useassa paikassa 

jouluisia tapahtumia.

Odotuksen mieli tarttuu  

ja toki loputtomalta tuntuva pimeys sai minutkin ottamaan varaslähdön 

jouluisiin tunnelmiin.

Laitoin jo isänpäiväksi valokranssit ikkunoihin ja Kuusikko-kapan keittiön ikkunaan.

Kaisun-päivään liittyvä perinne on nyt siltä osin rikottu.

Mutta hyvähän se on elää hetkessä ja fiiliksien mukaan.

Joulun odotus alkaa minusta luontevasti ulkoa ja kuistilta.

Tervetuloa kotiin, meille, meidän jouluun.

Nuo metalliset mökkilyhdyt, joita aikani keräilin,

 ovat olleet tähän asti sisäkäytössä.

Nyt tuumasin, että aikansa kutakin 

ja annoin niille tilan tuohon kuistin kaiteelle.

Ripustin äsken mökkien päälle tähtitaivaan

 rikkoutuneesta valonauhasta jemmaamistani tähdistä.

Ilmavirrassa liikkuvat tähdet antavat valokylään oman ulottuvuuden.

Joku päivä talojen seinustoille saattaa ilmaantua pieniä punanuttuisia tonttuja. 

Joulu on niin salaperäistä aikaa.

Kransseja kertyy ja kertyy, kun en raski nakata niitä poiskaan.

Kohta olisi taas joulukranssin askartelun aika.

Jää nähtäväksi,

onko se tänä vuonna perinteinen vihreistä koottu kranssi

vaiko ihan joku muu malli! 

Täällä  muutama menneiden joulunalusaikojen kranssimuisto;

klik, klak, klikklak ja vielä klikklik

Tuolta vanhasta päivityksestä luin sanat,

että ne , jotka ripustavat joulukoristeet aikaisin, ovat onnellisempia.

Ehkä se onnellisuus on sitä,

että saa nauttia odottamisen ilosta,

valosta ja kynttilöiden tuoksusta, 

valmisteluista, 

kiireettömyydestä ja laskeutua hiljalleen nautiskellen

kohti joulun odotettua juhlaa.

Joko sinä olet kääntänyt katseesi joulua kohden?

 

Kuistin syksy

Pikaiset perjantain terveiseni ja muistiinmerkinnät tänne!

Tänään oli vihdoinkin syysistutusteni aika.

Poika avitti minua ruukkujen kantamisessa ja 

siivosi kuistin.

Yhdessä saimme laitettua kuistin seutuun syystunnelmaa.

Maalasin koiranputkia valkealla spraymaalilla ja 

asettelin kukintoja kanervien keskelle.

Ne ovat mukavan näköisiä kesän muistoja ja 

pikkuisen erilaisempia lisukkeita asetelmassa.

Talventörröttäjiksi kutsutut ovat nyt syksyni kaunistajia.

Kohta Hän tulee työreissulta

ja ehkäpä menemme yhdessä pihahommiin.

Olisi kiva saada piha siihen kuntoon,

että talvikin saa ajallaan sitten tulla.

Kaikkea kaunista lokakuiseen viikonloppuusi.

Lepoa ja iloa,

yhdessäoloa! 

❤

 

Kasvutilaa Hortensialle

Sain lapsuuden Ystävältäni kukkalähetyksen,

 kauniin Hortesian.

Hoivasin sitä, annoin lannoitevettä,

mutta kukinnon hennot lehdykäiset käpreentyivät kuitenkin pian.

Onneksi hoksasin, että ruukkuhan oli auttamattoman pieni.

Kukan juuret olivat kasvaneet tiukasti toistensa ympärille 

ja etsivät  jo epätoivoisesti ruukun

pohjareikien kautta tilaa.

Oli täysi työ saada juuripalloa "murrettua" ja juuria irtaalleen toisistaan

jotta juuret löytäisivät uuteen multaan kasvua jatkamaan

eivätkä jäisi kiertämään siihen tiukkaan juurimassaan.

Hortensiaa hoivatessa ja parempia kasvuolosuhteita järjestellessä

ajatus kulki ihmiseen ja  ihmisen ruukkuun,

joka sekin saattaa välillä olla kovin täynnä.

Niin täynnä ja ahtaana,

 ettei ulospääsyä näy eikä tilaa tunnu olevan omille tarpeille ja omalle kasvulle.

Jospa silloin joku näkisi lakastumisen merkit

ja rohkenisi puuttua asiaan.

Tulisi avuksi purkamaan arjen paineita,  riittämättömyyden tunnetta

ja mitä ne kivistävät asiat ikinä ovatkaan.

Mikä rikkaus onkaan jakaa eämää

paloiksi ystävän kanssa

pilkkoa pieniksi suuria huolia

kuulla toisen äänessä ymmärrys

Aivan kuin toinen näkisi puolesta lauseesta

sanojen taakse, lukisi vuosien sivuilta

syyt ja selitykset ja silti aina

ajattelisi ensiksi hyvää

Kutsuisi katseellaan kylään

niinkuin sen sydämen kammarissa

olisi jatkuvasti tilaa

ja lattialla siskonpeti

-Elina Salminen-

Ilokseni löysin tämän viime kesänä valamani,

vielä käyttämättömän ruukun.

Se on mielestäni yksinkertaisuudesssaan yksi kauneimmista mitä olen tehnyt.

Tuossa betonisten aarteiden äärellä tuli mieleen,

että pitäisikö taas ostaa säkki pari S30 kuivabetonia ja tehdä uusia luomuksia.

Nämä kun ovat niin kestäviä

ja betonin harmauden rinnalla kukkien kauniit, raikkaat värit pääsevät oikeuksiinsa.

Pitäisikö?

Ei, kun olisi kiva.

Noita minun betonisia kokeiluja  löytyymuuten  tunnisteen "betoniaskartelu" takaa. 

Kevään iloa Sinulle

ja ihania oivaltamisen hetkiä kasvun ja luonnon

ihmeiden äärellä!

 

Pääsiäisen iloa

Pääsiäistervehdykseni Sinulle blogini lukija! 

Pitkäperjantain aamu.

Aurinko paista pilvettömältä taivaalta.

Pääsiäinen on itselleni mieltä herkistävää aikaa ja 

 vahva viesti keväästä,

uudesta alusta.

Sisustin eilen kuistin seutua vanhoilla pääsiäiskoristeilla,

noilla kestävillä betoniaskarteluilla

ja pikkunarsisseilla,

kevään vertauskuvilla,

keltaisilla, pienillä auringoilla.

Mietin kevään kukkijoita.

Näitä narsisseja,

leskenlehtiä, voikukkia, 

esikoita, 

orvokkeja.

Ei liene sattumaa, että ne ovat keltaisia.

Pitkän talven jälkeen me tarvitsemnme niitä,

pieniä aurinkoja,

väriterapiaa, voimavärejä.

Pääsiäinen on keltainen kuin aurinko

ja keväinen narsissi,

vihreä kuin hentoinen rairuoho tai ohran terhakka oras,

valkea kuin pajunoksan pieni pehmeä kissa.

Pääsiäinen on odotettu lomanen ja tervetullut katkein arkeen.

Se on rauhaa ja lepoa,

pysähtymistä,

levollisuutta.

Pääsiäisen sanoma on vahva.

Mustasta maasta,

roudan sylistä,

nousee elämä.

Kevät voittaa talven

ja valo pimeyden.

Elämä kantaa,

Pääsiäisen rauhaa ja iloa toivottelen Sinulle ja itselleni!

 

Kuistin pikainen syyskattaus

Tein pikaisen syyskattauksen kuistille,

kun  nuo harmaat rönsyävät kesäkukat  

(joiden nimeä en muista, muistatko sinä! ?) ovat vähitellen tehneet tehtävänsä.

Niistä oli pitkä ilo ja hyödynsin ne vielä kietaisemalla kiepille ruukkujen juureen.

Täytyy sanoa, että pieni pyörähtäminen pihalla 

ja tälläinen luova hetki sekä käsillä tekeminen piristi mieltä.

Sisäänkäynti näyttää nyt mukavan syksyiseltä.

Pitää hakea pikkumäntyjä mökiltä viikolla

ja laitella niitä ruukkuihin.

Hiljalleen mennään ulkosisustuksessakin vihreitä havuja ja kausivaloja kohden.

Se tuntuu juuri nyt ihanalta ajatukselta.

Lepänkäpykranssi sai lähtöpassit sisältä

ja löysi nyt paikkansa pieneltä pöydältä ulko-oven vierestä.

Onneksi en nakannut sitä vielä ns."leppäkuuseen" eli menemään.

"Aika tavaran kaupitsee" täytyi todeta taas kerran itsekseni. 

Toivon Sinulle levollista ja tunnelmallista viikonloppua.

Joko sinä olet viritellyt kausivaloja kotiisi?