Äitienpäivärunoja

 Nyt sattuu kovin juhlaisia ja runollisia postauksia peräjälkeen,

mutta nämä tänä äitienpäivänä saamani ja lukemani runot ovat täynnä niin kauniita sanoituksia.

Näissä on tutuntutuisia ajatuksia kauniisti kiteytettynä.

Kauniimmin kuin itse olisin osannut kirjoittaa.

Tiedän, tiedän,

ettei minun äidinvastuuni 

ulotu enää

kodin kynnyksen yli.

Kovin pian vain loppui

äitinä olemiseni.

Juuri kun olin asettumassa 

kuuntelijaksi,lohduttajaksi

ja opastajaksi,

te lensitte pois.

Olisin vielän jotakin sanonut,

ettei kaikkea tarvitsisi

opetella kantapään kautta 

ja etteis siellä kaukana poissa

tekisi niin kipeää,

että onni on siellä,

missä oman onnen etsintä

on antanut sijaa

toisen onnelle,

että palaneen kattilanpohjan 

saa kirkkaaksi,

kun keittää sen pulverivedessä,

ja kun rukoilette, muistattehan

että kipeisiinkin päiviin 

kuuluu kiitos.

-Paulo Rusava-

Mitä vanhemmaksi tulen

sitä enemmän rakastan

äitiäni

sitä enemmän kaipaan häntä

sitä enemmän ymmärrän häntä

sitä lähemmäksi hän tulee minua.

Lapseni, lapseni

saitko tarpeeksi evästä

maailma on niin autio taival

pitkät peninkulmat, vähän

majataloja.

Saitko, saitko yösijaa

tuikkikö tähti tiellesi

ethän eksynyt?

Äiti täällä tyhjässä huoneessa

kaikki kivet sileiksi siunaan

enkelit edellesi

lapsi, lapseni

kun yö on mustin, tähdet

tietymättömissä

suden saartavat sinua, muista

äiti täällä.

-Kerttu Kastelli-

Minä ja äiti,

me olemme samasta puusta.

Minä olen sinun hento silmusi,

olen sinun elävä ihmeesi.

Ja vaikka elämä on luopumista,

vaikka tuuli puhaltaa,

puhaltaa etäisyyksiä ja välimatkoja,

muista, en minä en koskaan unohda,

kuinka sinä puhalsit minua.

Ja kun minua pelottaa,

minä ajattelen vieläkin sinua.

Olin minä moneen varautunut

kun minusta tuli äiti

valvottuihin öihin

keskeneräisiin töihin

uhmaisiin vuosiin ja kiireisiin kantapäihin.

Mutta sitä en tiennyt

kuinka äitien aika juoksee eri tavalla

kuinka yhteen tuntiin voi kulua vuosia ja 

silmänräpäykseen mahtua kokonainen lapsuus.

Sitä en tiennyt

kuinka lapsi kasvattaakin äitiään

kuinka hänen puolestaan tulisin pelkäämään ja 

kuinka äitien huomenet ovat kaikki huolia tulvillaan.

Enkä sitä osannut

edes aavistaa

kuinka paljon voi omaansa täällä rakastaa

ja kuinka aarteestaan

täytyy oppia luopumaan

päästämään lentoon ja jäämään itse katselemaan.

-Alise Martikainen-

Näin sen kuuluu mennä,

sanovat vanhat.

Sellainen on maailman meno.

Lapset lähtevät ja valokuvat jäävät.

Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,

että synnytys jatkuu,

poltot ja äitien parkaisut,

kun lapset lähtevät maailmalle

repuissaan unelmat,

äitien ohuet eväät.

-A-M Kaskinen-

~~~~~~~~🌸~~~~~~~~🌸~~~~~~~🌸~~~~~~~

Äitienpäivän ilta.

Runoissa pitkälle päivän aatoksia ja tuntemisia,

koska en voinut nähdä tänään kaikkia omiani.

Koska matkat, etäisyydet!

Onneksi ajatuksen kantaman päässä kuitenkin ovat.

Kahdelleen kahviteltiin toukokuun toisen sunnuntain aamukahvit.

Päivä toi tullessaan kuitenkin paljon ihania tervehdyksiä

ja päivällä täällä oli mukavasti elämää vieraiden myötä.

Aurinko loi lämpöään

ja aavistuksen kesän ihanuudesta,

jota uskaliaimmat jo avojalkasillaan ja shortseissa takapihalla nauttivat.

Ihana äitienpäivä kaikkinensa.

Ja oikeesti

-onhan se ihana, että elämä menee eteenpäin.

Ja he kyllä pärjäävät! 

❤

Onnitteluvärssyjen aikaan

Iloa, onnea ja 

lämmin halaus

-olkoon päiväsi 

mukavia hetkiä täynnä! 

Onnea tänään, 
onnea vuosille tuleville. 
Onnea päivään jokaiseen, 
sykettä sydämen seutuville, 
iloa menoon arkiseen kuin juhlaankin! 

Tänään on suuri päivä

Tänään kukkivat
tuomet ja spireat.
Tähän päivään puhkesivat ruusut.
Tänään lintunen 
lepää lennosta.
Tässä päivässä 
tuoksuu kiitos.
-Anni Rättyä-

Kertyneiden vuosien juhla:

lahjapöydällä

eletyn elämän kokemusta,

viisautta, ymmärrystä

-iloa menneestä ja tulevasta.

-Maria Ahstedt-

Onnenpäiviä, ilonhetkiä

elämä sinulle suokoon,

kukkien loistoa, kirkkaita säteitä

aurinko tiellesi tuokoon.

Syntymäpäivänä

jos lasket vuosia

kuin ruusun terälehtiä

talleta ne helminauhaan

mansikasta mustikkaan.

Siinä muistot tuoksuvat

ne elämältä maistuvat.

-Positiivarit-

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Tänään on päivä,

päivä onnellisten hetkien.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

Juhlainen viikko.

Tuplajuhlien aikaa,

kun synttärit ja äitienpäivä sattuvat liki toisiaan.

On ollut ihana saada onnen ja siunauksen toivotuksia,

viestejä ja muistamisia ystäviltä aikojen ja matkojen takaa,

kirje ystävältä.

Persoonallisia, ainutkertaisia tervehdyksiä,

jotka kantavat minua uudelle vuosikymmenelle.

Kortteja, joissa kultaiset numerot viestivät vahvasti vuosien vierimisestä.

Kauniita kukkasia,

joiden värit tuovat iloa ja väriä tähän viikkoon

sekä jäävät muistoksi tähän postaukseen.

Kiitollisena katselen menneisiin päiviin ja tähän hetkeen.

Elämä on hyvää juuri nyt.

Lahjamagneetin sanoin

Opi eilisestä,

luota huomiseen,

mutta elä tänään.

🌺

Keväiset juhlat

Mieleni on herkkä kevään kauneudesta

ja  kaiken kauniin nupulla olemisesta

sekä tästä toukokuun toisesta viikonlopusta,

ystävien läksiäisistä ja 

keväisistä juhlapäivistäni, 

joihin kiteytyy paljon ajatuksia, 

tunteita ja tunnelmia.

Eletyn elämän ynnäämistä ja äitienpäivän juhlaa.

Kiitoslaulun aika.

 YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE

Tänään, kun auringon kuumat ja häikäilemättömät

hyväilyt jälleen kerran

ovat herättäneet eloon 

koko luomakunnan,

ja maailma on räjähtänyt täyteen

luomisen rajua riemua,

juuri tänään

tahtoisin laulaa ylistyslaulun

sinulle, elämä.

Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.

Tahtoisin laulaa

yksinkertaisen laulun,

jonka jokainen sana on tosi ja aito,

niin kuin koivun tuoksu

ensimmäisen kevätsateen jälkeen.

Tahtoisin laulaa näin:

Rakastan sinua, elämä,

rakastan silloin kun annat,

kun ruhtinaslahjojesi runsaus

ryöppyää ylitseni,

kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden

lämpö

lankeavat osakseni,

ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua

silloinkin, kun sinä otat,

kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,

kun kiellät jotain keskeistä,

jotain, jota ilman on autiota elää,

tai pakotat minut hyväksymään

kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Sillä saaminen ja luopuminen,

tuleminen ja lähteminen,

alku ja loppu,

kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, elämä,

ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, 

itkusta ja naurusta,

ilosta ja tuskasta,

rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,

kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,

sillä katoamisen ja kuoleman varjon alla

täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:

olen saanut olla ihminen.

-Raili Malmberg-

Noissa ystäväni eilen lukemissa 

runon sanoissa ja säikeissä tuntui olevan paljon niitä teemoja,

mitä minäkin tänään mietin.

Kiitos rakkaistani lähellä ja kaukana.

Kiitos arjesta ja juhlasta.

Keväästä ja syksystä.

Kivusta ja lohdutuksesta.

Kiitos elämästä;

"olen saanut olla ihminen"!

Jokainen päivä, jokainen kevät, jokainen "välivuosi" on lahjaa.

Ja jokainen läheinen, jonka kanssa saan jakaa elämääni.

Onnea!

Olet parhaassa iässä silloin,

kun osaat nauttia

elämästäsi!

Kun posti toi eilen tuolla tekstillä olevan 

syntymäpäiväkortin rakkaalta äidiltäni,

sydämessäni läikähti

ja ilo valtasi mielen 

-ja kaiho.

Ihana äiti. 💓

Äidin kädet

kämmenpuolelta silkkiset

päältä jo hieman ryppyiset

Tuhansittain neuleita kutoneet

Sadoittain kukkia istuttaneet

Kämmeniensä silitystä 

on yhtäkkiä ikävä

-Una Reinman-

Toukokuun toisen viikonlopun 

lämmin ajatus Sinulle!

Ja erityisesti omalle Äidille!

 

Äitienpäivän aamuna

Toukokuun toinen sunnuntai.

Keväinen juhlapäivä.

Äitienpäivä ja tänä vuonna myös minun syntymäpäiväni.

Helvi Juvosen runon säkein

"Kevään saan jo,

toisen kevään,

 päivään yhä pitenevään,

helenevään aamuun herään,

kaikki metsän tuoksut kerään.

Pienen ilonkukan terään

hyväin silmäin hymyilyllä

luotu onni sopii kyllä."

Olemme olleet "kotipoikien" lämpimien ajatusten saattamina kaksi yötä 

mökkiviikonlopussa.

"Että saatte olla kahdestaan ja vähän levätä!"

❤️

Olin aurinkoisessa aamussa orvokkeja kuvailemassa, 

kun äitini soitti minulle.

Hän kerkesi onnittelemaan minua,

vanhimmaistaan

On säpäkämpi kuin tyttärensä. 

Äiti muisteleli miten minä synnyin torstai-iltana 9.5 myöhään iltayöstä

ja sitten sunnuntaina oli äitienpäivä,

hänen ensimmäinen äitienpäivänsä.

Äideillä on muistonsa.

Jatkona äidin esikoiseen liittyvistä muistoista,

minun esikoiseni syntyi joulukuun 1983 lopussa

ja tammikuussa jatkoin yhdessä vauvan kanssa opiskelujani.

Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin Kajaanin opiskelijakodissa,

jonne isäkin oli muuttanut kahdeksi isyyslomakuukaudeksi.

23 vuotta myöhemmin äitienpäivän aattona oli hänen hääjuhlansa.

Elämä on antanut paljon.

Se on kuljettanut äitiyttäni ja elämääni monenlaisten vaiheiden ja koettelemustenkin kautta.

Elämänvaiheet ovat soljumeet toistensa lomiin elämänmakuisesti

ja näin jälkeenpäin katsottuna parhain päin.

Itse emme olisi tätä vivahteikasta käsikirjoitusta osanneet näin laatia.

Täällä mökkimiljöössä olen viipyillyt ajatuksissani lastenkin luona

ja muistellut menneitä vuosia mökkeilyn näkökulmasta.

Sitä, miten tulimme tänne isolla sakilla,

välillä kahdella autollakin,

ruokakassakoiden ja tavaranyssyköiden kanssa.

Silloin sattui ja tapahtui.

Lapset olivat eläväisiä ja kerkeäviä.

Päiviin mahtui  arjen tuntua , mutta myös paljon kivoja hetkiä ja iloa, 

joita saadaan nyt yhdessä  muistella. 

Nyt olemme olleet täällä mökillä kahdestaan.

Ja he ovat mukana ajatuksen mitan päässä,

liki sydäntä.

Tässä aamussa väreilee kiitos.

Sydän tulvii iloa ja onnea siitä kaikesta mitä olen saanut,

Sain enemmän kuin osasin pyytääkään.

Sain perheen, 

lapsen, lapsia.

Sain työtä ja vaivaa, 

mutta sain myös voimaa kunkin päivän haasteiden verran kerrallaan äitiyden tehtäväänkin.

 Sain ennen kaikkea iloa, joka ajan myötä enenee ja kasvaa.

Toin muutaman orvokin tänne mökille

tämän viikonlopun iloksi ja kesäkauden aloittajaisiksi.

Kovin on ollut kylmää  vielä.

Viime yönäkin oli ollut reilusti pakkasta.

Kevät antaa odotuttaa itseään.

Maisema on vielä harmaa ja eloton.  

Paikoitellen varjopaikoissa on  luntakin.

Kevätesikon vihreät lehdykät ja narsissien piipat ovat nousseet mullasta valoa päin

ja ne luovat mökin pihapiiriin vihreää toivoa.

Kaikki kaunis on edessäpäin ja 

pian täällä.

Aurinkoista juhlapäivää Sinulle Äiti -ystäväni ja blogini lukija.

Lämmin ajatukseni myös Sinulle, joka olisi halunnut äidiksi

tai joka olet menettänyt äitisi.

Tämä päivä koskettaa meitä kaikkia

-eri tavoin.

❤️

Iltapäivällä juomme juhlapäivän kahvit kotosalla

ja ilmeisesti saamme vieraitakin,

isoja ja pieniä.

On juhlan aika.

 

Äitienpäivärunoja ja äitienpäiväsukat

Käsi kädessä kävellään

tämä on hyvä hetki.

Pilvet lähtevät lentämään,

onpa tuulinen retki!

Kaikki puettu vihreään,

puut, pensaat ja puiston multa.

Käsi kädessä kävellään,

äiti ja äidin kulta.

Minä tahdon maljani tyhjentää,

kun ensi leivoset laulaa,

kun koivut on hiirenkorvallaan

ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,

kun ensi joutsen soutaa,

kun kukka on puussa ja kukka on maassa

ja lehdot leikkihin joutaa.

– Eino Leino –

Elä murehdi turhia, äitini mun,

me tullaan, tullaanhan kyllä,

me tulemme poskin niin lämpimin,

meill’ onhan villaista yllä,

ja jos kylmäksi jää

sormi yks tai tää,

sun suukkosi kyllä sen lämmittää.

 – Eino Leino –

Mitä se rakkaus on?

lapsi kysyy

lämpimänä sylissä.

Rakkaus on sitä,

että pitää sylissä,

sinä vastaat,

annat sormiesi lipua

hentojen hiusten läpi.

Hento kuin lapsen hius

on rakkaus,

yhtä hauras,

yhtä puhdas ja väkevä.

Mikset sinä sitten ole

koskaan minun sylissäni?

lapsi kysyy vakavana,

eikä suostu hyväksymään,

että yksikään rakkaus olisi

toista suurempi tai pienempi.

– Tommy Taberman –

Isoäidin silmissä asustavat sukupolvien katseet,

ne jotka ovat ennen häntä

kätkeneet ja vuodattaneet kyyneleitään,

kysyneet ja kimaltaneet hymystä

ja joissa elää hymyn ja kyynelten jatkuvuus,

nauru, ilo ja suru, kysymykset ja lannistumattomuus.

– Eeva Kilpi –

Tänään tapasin äitiäni pienen tovin ulkosalla,

ohikiitävän hetken,

sanoisinko -yhdessä otetun selfien verran.

Ja mitä rakas äitini minulle ojentikaan, 

kun halusin häntä nähdä ja onnitella!

Äitienpäiväsukat.

Hän on neulonut  ne Nina Laitisen  KAL -neulonnassa 

niin minulle kuin kolmelle nuoremmalle siskollenikin.

Ihana äiti!

Huolehtii vielä vanhoilla päivilläänkin, 

ettei meitä palele.

💚

Sinä joka kannoit

minut maailmaan,

lämpöäsi annoit,

siitä vielä jaan.

Sinä joka hiljaa

hoidit minua,

silmissäsi ilo,

valo hehkuva.

Sinä joka jaoit

vuodet nuoruuden,

kuinka ymmärtäisin

merkityksen sen?

Yhä vielä jaksat

muistaa minua.

Sinua nyt kiitän

rakkaudesta.

– Anna-Mari Kaskinen –

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden

ja kaikista päivistä jälkeen sen

sinua kiitän Äiti.

🌸🌸🌸

Onnellista äitienpäiväviikonloppua

vallitsevista oloista huolimatta !