Minun maani

Itsnäisyyspäivän vahvoihin perinteisiini kuuluu tämä sinivalkoinen kattaus;

valkeat kukat ja sininen maljakko sekä kaksi sinivalkoista kynttilää. 

Ne tuovat joulunodotuksen ja jouluvärien keskelle erisävyisen juhlaisen hetken,

joka tänä vuonna tuntuu pysähdyttävän erityisellä tavalla. 

Elämme aikaa, 

joka tuntuu olevan täynnä joka puolelta kuuluvia huonoja uutisia ja monenlaisia uhkia. 

Tänään on oiva päivä pysähtyä miettimään sitä ja kiinnittää huomio siihen, 

mitkä meillä suomalaisilla on hyvin juuri nyt,

mikä on vaalimisen arvoista 

ja mitä kannattaa arvostaen sanoittaa. 

 

Minun kotini on täällä 

tuhansien järvien maassa. 

Näissä maisemissa sieluni lepää. 

metsissä synkissäkin sieluni sulaa.

Näihin Suomen maisemiin 

minä piirrän ääriviivani.

-rakkauen murusia-

💫

Tämä on minun maani.

Tämä on minun harmaa taivaani.

Nämä ovat minun metsäni 

ja tässä on minun mereni. 

Ja minun onneni lepää siinä, 

että näiden kehyksien läpi 

olen saanut katsella maailmaa 

ja oppia tuntemaan

mitä kaikkea tarkoittaakaan 

vapaus. 

-Elina Salminen-

Eilisen illan hämärässä otettujen kuvien tunnelma

 vaihtuu tänään sinivalkoisten kynttilöiden valoon.   

Tänään päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus 

 rakkaasta kotimaasta, itsenäisyydestä ja siitä rauhasta, 

jota saamme elää ja vaalia täällä metsien ja järvien maassa. 

Äänetön huokaus on,  

että minä, perheeni, jälkikasvuni,

me kaikki,

saisimme nämä puitteet säilyttää tässä epävakaassa ajassa. 

💫

Onnellista itsenäisyyspäivää Sinulle!

Joulunodotuksen kalenteri

 Monenmoisia joulukalentereita on ollut meidänkin lapsilla 

vuosien ja vuosikymmenien saatossa. 

Enimmäkseen ne ovat tainneet olla edullisia suklaakalentereita. 

Kerrattain kyhäsin kokosin kotikutoisen kalenterin pussukoineen.  

Piilotin pusseihin namuja ja jotain pieniä esineitä

ja vuoroaamuin lapset sitten kurkistivat sinne. 

Isossa perheessä vuoro tuli kovin harvoin 

ja tykkäsin, että jokaisella on oma kalenteri.

Suklaakalentereita olikin jossain vaiheessa vino pino korkean kaapin päällä 

ja perheen isän sanoin, niitä on hankittu vuosien mittaan "hevoskuormallinen".

Mutta aikansa kutakin

-joulukalentereitakin ja luukun avaajia. 

Nyt ei ole enää lapsia kotosalla avaamassa kalenteria 

eikä laskemassa aamuja jouluun.

"Armeijan poika" kyllä pilke silmäkulmassa laittoi viestissä,

 että "ostakko joulukalenterin mulle". 

Arvaapa ostinko?

💫💫

Meille "vanhuksille" ostin eka kertaa yhteisen joulukalenterin,

palapelikalenterin. 

Olemme nyt kolmena iltana kylki kyljessä  koonneet sitä tuossa keittiön pöydän äärellä.

Mukavahan se on yhdessä joulua odotella ja päiviä laskea.

Eikä me olisi kyllä ennemmin ehkä ehdittykään tällaiseen jouluttamiseen. 

Joulukalenteri-teeman äärellä minulla nousee väistämättä mieleeni 

lapsuuden joulupukki-kalenteri, 

jonka luukut suljettiin ainakin kahtena tai kolmena jouluna peräjälkeen 

odottamaan seuraavaa adventti. 

Vieläkin mieleeni nousee tupsussa ollut jouluaaton luukku,

josta löytyi kaunis joulukuusi.

Joulu oli tullut. 

Siskollani oli hileinen kuvakalenteri, 

jossa oli joulupukki säkkeineen ja jouluenkeli.

Hänenkin jouluinen kalenterinsa kesti joulusta toiseen. 

Tämä palapelikalenteri on kyllä niin laadukas 

ja mukavaa yhteistä tekemistä sekä pysähtymistä. 

Jos emme itse koko tätä ensi jouluna 

niin joku saa sen kyllä joulunodotuksen kierrätyslahjana vuoden päästä. 

💫💫

Joulua voi odottaa niin monella tapaa; 

yksin ja yhdessä.

Tänä jouluna meillä on taas perheen kesken Whatsappissa kalenteri, 

jonne vuorotellen laitamme aamulla  jouluisen tervehdyksen, 

kuvan, viestin, videon tai mitä itsekukin keksiikään. 

Tänä aamuna pikku tonttu esitteli meille oman perheensä kalenterit 

ja heitti kysymyksen 

"minkälainen joulukalenteri sinulla on" ja toivotteli hyvät joulut. 

Nyt minä kysäisen sinulta,

onko sinulla joulukalenteri 

tai muu tapa laskea aamuja jouluun?

💫💫

Joulunodotuksen lapsenomaista iloa Sinulle! 

💫💫

Pst. Näitä postausluukkuja voi aueta joulun innoittamana vähän tiiviimmin kuin tavallisesti! 

Olkaa kuulolla! 

Tule joulu minunnäköinen

Ulkona vihertää nurmi ja välillä sataa vettä. 

Ulkonaisesti ei ole kyllä kovin jouluista,

mutta joulun odotus kuitenkin nousee pikku hiljaa 

kynttilöiden, jouluisen musiikin ja allakan mukaan. 

On marraskuun viimeinen päivä,  ensimmäinen adventtisunnuntai 

ja ensimmäinen kynttilä on syttynyt.  

Se oli meilläkin sytytetty jo ennen minun ylösnousua 

ja ilolla huomioin pienen mökin tuikkivan valon aamun hämärässä. 

 

Tule joulu kultainen

tule joulu hopeinen

tule joulu valkoinen

vai vaikka harmaa sateinen

Tule joulu kotikutoinen 

tule tutun tuntuinen

meidän perheen näköinen 

ja kuuloinen 

Tule joulu 

sellaisena kuin tulet

ja ole sitä mitä olet

kunhan minäkin saan 

seurassasi hetkisen 

vain olla

-Elina Salminen-

Antti joulun aloittaa,

Tuomas tupaan taluttaa,

Kari kuuset karistaa

ja Nuutti juhlat lopettaa. 

Näihin tuttuihin nimiin joulun kulminoituu. 

Tässä joulunodotuksen alkumetreillä meinaa tulla jo haikea olo;  

nämä ihanat päivät hupenevat aina niin nopsaan; 

kerkeänkö pysähtyä hetkeen ja

 nauttia näistä joulunaluspäivistä.

Joulumuistot ovat lahjoja menneisyydestä, 

jotka kimaltelevat sydämessä. 

-Elina Ryynänen-

Ehkäpä jonkun joulun perinteen voinkin jättää hyvillä mielin tekemättä 

ja vaalia sitä edellisen ajatuksen sanoin 

menneiden joulujen muistona; 

ajatella, että se oli silloin hyvä niin ja nyt on paras näin, miten tänä vuonna teen. 

Amaryllikset kuuluvat minun näköiseen jouluuni.

Tämä kaunis nimipäiväkukka on kukoistanut jo viikon.  

Eilen sain äidiltä kolmivanaisen, valkean amarylliksen,

joka on vielä aivan nupuillaan. 

Sen kasvun seuraaminen on yhdenlainen joulun kalenteri, 

josta avatuu ajallaan joulun iloa ja kauneutta. 

Siinä äiti kulkee mukanani tulevaan jouun.

Joulun odotuksen onnellisia, tunnelmallisia ja 

muistojenkin sävyttämiä päiviä toivottelen Sinulle ja itsellenikin.

💓

Mitä sinä odotat tältä joululta?

 

Hupun reunan tuunaus

Löysin äsken kuvagalleriasta viime kevättalven 

aikaiset kuvat silloisesta uudesta talvitakistani. 

Olimme käyneet asiasta tehden lähikaupungissa takkikaupoilla 

ja olin löytänyt mieluisan värisen, 

niin lämpöisen takin,

 joka oli mukavan pituinenkin. 

Kotia päästyäni hoksasin, 

että takin huppu tuntuu paljaalle, suorastaan alastomalle. 

Haluan hupun reunaan karvan!

Selailin netistä huppujen turkisreunoja 

ja huomasin aitojen karvojen olevan aika tyyriitä.

Ehkä olisi sittenki pitänyt miettiä takkiasia loppuun asti siellä kaupassa 

eikä nyt kotona haikailla.

 

Laitoin ilmoituksen paikalliselle kirppissivustolle 

ja kuinka ollakaan; 

kohta tuli parin kilometrin päästä ilmoitus aidosta turkisreunuksesta, 

jonka saa hakea kahvipakettia vastaan. 

Lähdin hetimiten matkaan

 ja pikimmiten ompelin reunuksen hupun reunaan kiinni!

Olin arvatenkin tosi mielissäni ja innoissani,

 kun huppuhuoli niin edullisesti ja nopsaan haihtui. 

Lempiaiheet taas mukana; 

#kierrätys #kirpputori #tuunaaminen #vanhastauutta #ennenjälkeen 

Olipa mukava hakea talven tulon myötä talvitakki vaatehuoneesta käyttöön,

palautella takin tarina mieleen 

ja todeta, että onpas lämpimän näköinen huppu!

Nyt tuli tämäkin tarina ja tuunaus tänne tallennettua ja teille kerrottua. 

Mitäpä tuumaat?

Karvalla vai ilman, 

kumpi olisi ollut sinun valintasi?

 

Vanhan kierrätystä

Olen ottanut täällä pieniä jouluisia askeleita.  

Laitoin illalla valokranssit ikkunoihin 

ja perinteisesti tulevan nimipäiväni ja lumisateen innoittamana 

ripustin keittiön ikkunaan Lumimarja-kapan. 

Pikku hiljaa tuleva juhla taas rakentuu

ja onhan tämä joulua edeltävä aika oikeastaan parasta:

 odotusta, valmistautumista ja tunnelman luomista. 

Olen sopinut itseni kanssa, 

että joulu tulee tänä vuonna pitkälle menneiden joulujen 

koristeista ja sisustusjutuista. 

Niitä kun on kertynut ihan piisalle asti! 

Tämän päivän tavoitteena oli saada kehiteltyä ulko-oveen 

talvisempi kranssi vaahteranlehtikranssin tilalle. 

Se on muuten kestänyt aivan huipusti ja oli edelleen silmän ilo.

Puuliiteristä löysin vanhan kranssipohjan,

jonka olen ostanut nostalgisesta Tiimari-kaupasta kauan sitten. 

Siinä on ollut aikojen saatossa monenlaisia koristeita vuodenaikojen mukaan. 

Tänään siitä tuli käpykranssi. 

Meinasin suihkauttaa valkean sprayn pintaan,

 mutta pullo oli jotenkin jumissa. 

Hyvä niin, sillä oikeastaan tämä on kaunis näinkin. 

Kävyissä on kauniita sävyjä, jotka saavatkin jäädä näkymään. 

Valkea kranssipohja tuo kontrastia sopivasti, 

että kranssi erottuu ruskeasta ovesta. 

Siinäpä on uusi tervetulotoivotus kotiimme. 

Jemmoista ei löytynut oikein mieluista nauhaa tänään 

ja sitä kranssi ehkä kuitenkin kaipaa. 

 Minkälaisen rusetin laittaisin?

Juuttisen vaiko punaisen

vai ehkä valkoisen? 

Mitäpä ehdottaisit! 

Joulutavaroista löytyi nämä tähdet, 

jotka olen ottanut talteen rikkoutuneesta valonauhasta. 

Ne pääsivät koristamaan meidän pientä joulumäntyämme! 

Yritin ripustaa tähdet varovasti, 

ettei puuta kaunistava lumi olisi karissut pois. 

Tuo toissa yönä satanut lumi tuo minulle niin kovasti 

jouluista mieltä. 

Lumen valko toi kaivattua valoisuttaa 

ja lumipeite peitteleli taas kaiken niin kauniin pehmeäksi.

Tähdet kuuluvat vahvasti jouluun.

Nämäkin tähtöset ovat lähtöisin vanahast valonauhasta. 

Ne ovat patinoituneet,

monena jouluna tavalla tai toisella hyödynnetyt;

 kauniit ja mieluisat. 

Niissä on menneitten joulujen muistoja. 

Tähti on minusta kaunis sana ja ajatus. 

Tähti loistaa ja valaisee, se johtaa.  

Jotkut tähdet ovat kirkkaampia kuin toiset; 

ne ovat johtotähtiä.  

Tuttuja esineitä ja asioita, 

luonnonmateriaaleja ja kynttilöitä. 

Kierrättäen, kaarrattaen, 

paikasta toiseen pyörittäen, tuunaten, 

uudelleen esille kaivaen ja pihaan kantaen. 

Siitä se taas tulee joulu pihaankin. 

~~~~~

Niin pieniä juttuja nämä kaikkinensa.

Niin pieniä, että tokko noista edes kannattaisi kirjoitella. 

Mutta kirjoitinpa kuitenkin,

kun tuli niin hyvä mieli näistä tekemisistä 

ja siitä, että sain tartuttua toimeen valoisan aikaan. 

Ja se ei tietenkään ole ainoastaan pieni ilo,  vaan suuri juttu,

että tämän päivän kattauksessa on paljon kierrätystä, 

vanhan hyödyntämistä ja uudelleen käyttämistä. 

~~~~~~

Ruukaatko sinä jemmata erilaisia pieniä asioita ns. pahan päivän varalle 

ja inspriraation lähteeksi? 

 

Joulukortteja ikäihmisille -kampanja

Niin vaan joulu joutuu 

ja sitä myöten myös jouluiset ajatukset sekä tekemiset. 

Yksi joulun vahvoista perinteistäni on ollut 

joulukorttien askarteleminen 

ja se tapahtui kuin tapahtuikin tämän joulunkin alla 

sen kummempia suunnittelematta. 

Viime viikolla kaivoin askartelutarvikkeeni esille 

ja päätin tehdä sieltä löytyvistä värkeistä joulukortteja 

joulupostia ikäihmisille -kampanjaan. 

Näiden jouluisten postien tekemisen ja kierrätysmateriaalin käyttämisen innoittajana on 

luovan välittämisen yhteisö  Siskot ja Simot.

 

Nuo kivat jouluiset kuvat ja teksti ostin kirppikseltä viime joulun alla 

ja ne jäivät silloin käyttämättä.

Kakkupaperit  ovata monien joulujen takaisia jämiä 

ja korttien pohjat sekalainen kooste valmiita korttipohjia.

Löytyipä yhdestä kuoresta kerralliset joulukorttivalmistelutkin; 

valmiksi leikatut valkeat tapettipalat ja pienet kuuset - tai näreet, 

jotka laitoin nyt rohkeasti korttipohjalle tekstin kera. 

Taas toivotus hyvän joulun

Taas toivotus hyvän joulun

Taas toivotus hyvän joulun

Joulurauhan näin tuo

 

Se kaikille juhlamielen

Se kaikille juhlamielen

Se kaikille juhlamielen

Hyvän tahdon nyt tuo.

Minua sekä herkisti että innoitti kampanjatekstissä olleet sanat: 

"joillekin kortin saajille tämä joulumuistaminen saattaa olla 

ainoa laatuaan ja sitäkin merkittävämpi karkottamaan yksinäisyyttä."

Noiden sanojen siivittämänä haluan osaltani olla tekemässä ja jakamassa 

jouluntunnelmaa ja joulun iloa; 

muistaa kortilla ja tuoda näin joulun valoa pimeään. 

Kirjoitan korttien taakse tuttujen, perinteisten joululaulujen sanoja,

joiden uskon tuovan useimmille mieleen muistojen jouluja ja joulurauhaa.

💖

Haastan sinutkin mukaan tähän joulunalusajan sydämelliseen korttikampanjaan 

ja hyvän joulumielen jakamiseen. 

Kortteja voi toimittaa keräyspisteisiin 4.12. asti.  

Kirpputorilöytöjä

Niin kovin harvoin tulee nykyään 

piipahdettua kirppiksellä.  

Lokakuun lopussa olleella syyslomalla oli

 aikaa kierrokselle. 

Parasta oli, että bongasin sieltä muutaman 

mieluisan löydön. 

Yksi niistä oli Matti Korhosen taulu,  serigrafia 51/100,  

 joka päätyi hetimiten ostoskoriin. 

Taulu maksoi vitosen. 

Kierrätyskeskuksesta löysin kaksi uutta soivaa laulukirjaa.

 lastenlaulut ja joululaulut. 

Molemmat maksoivat 5 e eli ei ollenkaan paha hinta. 

Pattereiden lisäämisen jälkeen melodiat soivat iloisesti. 

Toki olisi vielä mukavampi pienille,

jos noissa kirjoissa kuuluisi myös laulu sanoineen.

Onneksi on kuitenkin sanat näkyvillä, että aikuinen voi sanoittaa. 

Tämä pelaamaton, lapsuudesta tuttu Kimble-peli maksoi kolme euroa. 

Tämä klassikko tuli markkinoille 1967

 ja sitä pelattiin vanhempien ja sisarusten kesken aikanaan peli jos toinenkin. 

Tulevana jouluna napsutellaan taas noppaa lasten ja lastenmielisten kanssa! 

Nuo lastenjutut olivat toki kivoja löytöjä, 

mutta tällä taululla on erityinen merkitys. 

Taiteilija Matti Korhonen oli meidän molempien 

kuviksen opettaja ja mieheni luokanvalvoja yläasteella;  

tuttu peroona lapsuuden kotipitäjästä, jossa hänen taiteilijakoti Hunninko sijaitsi. 

Matin tyyli oli tussitekniikka,

jolla hän saattoi kuvistunnillakin edistää opettajan pöydällä tekeillä olevaa työtään. 

Aluksi hänen taulunsa syntyivät pienistä ympyröistä, 

mutta myöhemmin hän vaihtoi pieniin viivoihin. 

Tämän taulun paljaat, lehdettömät puut kuvaavat talviaikaa:

puunrunkojen tummuutta lumen valkoa vasten. 

 Tämä taulu tuntuu sopivan meille niin aiheensa kuin muistojen puolesta. 

Taulu sai paikan eteisen seinältä.

Sen alla olevan lipaston päälle kerään taas 

talvimaisemaa metsineen.  

Pikkuhiljaa hahmottelen tuota maisemaa 

-niin kuin Matti aikoinaan piirteli viivoja puitten oksiin.  

Pikkuhiljaa joulua kohden. 

~~~~~~

Mikä on sinun viimeinen kirppislöytö, josta sinä iloitset?

 

 

Kranssivärkkejä hakemassa

Viime perjantaina, 

työviikon päätteeksi ajelin itsekseni mökille 

ja painelin muovipusseineni metsään ajatuksella, 

että tärkeimmät asiat ensin, siivota ehtii hämärälläkin. 

Olin niin kauan aikonut hakea luonnonmateriaalia kranssiaskarteluun. 

Samalla sain aimo annoksen raitista ilmaa sekä melko määrän askelia. 

Tuntui hyvälle olla siellä luonnon keskellä ja rauhassa,

 kiireettä. 

Ilma oli ihanan selkeä harmaiden päivien jälkeen. 

Luonto näytti paljaalta, lepoon laskeutuneelta. 

Nenään kantautui tuttu syksyinen maatumisen tuoksu, "ulon haju".

Tarvitsin värkkiä tähän vähän isompaan kranssiin,

jollaista pyydettiin tekemään eli tekeillä oli vähän niinkuin tilaustyö. 

Keräsin kaikenlaista ikivihreää,

mitä löysin metsästämme;

 mäntyä, katajaa,

liekoa, kanervan- ja puolukanvarpuja sekä sammalta. 

Ihastuin erityisesti kanerviin, 

joita en ennen olekaan hoksannut kranssiin poimia luonnosta. 

Keräsin myös käpyjä ja jäkäläoksia jemmaan. 

Sidoin sekakimppuja ja kiinnitin ne kukkalangalla 

60 senttiseen hulavanteeseen. 

Noita varpuja ja oksia ynnä muita tuli kaisumaisen tiiviisti

(en näköjään osaa sitoa harvempaan ja löysempään)

ja värkkiä kului.

Miten sattuikaan, että just riittivät,

yhtään ei jäänyt yli. 

Kuvat eivät ole nyt edukseen, 

mutta hämärä painoi äsken päälle 

ja yritin jonkinlaisen otoksen saada otettua.

 Punainen näyttävä rusetti olisi ollut toki viimeistelyä,

mutta näillä kuvilla mennään nyt. 

Metsäreissulta löytyi myös omannäköinen joulumänty,

jonka toin tuohon kuistin seutuun.  

Tökkäsimme sen maahan kiinni ja 

tuo löylyastian haljennut päällinen rungon ympärillä

on rekvisiittana astiaa mallaamassa. 

Onneksi kerkesin pelastaa tuon parhaat päivänsä nähneen

sauna-astian osan roskiksesta, 

jonne armas apurini oli ehtinyt sen jo nakata.

Sillekin oli vielä tehtävä tämän syystalven ulkosisustuksessa; 

miehet eivät aina vaan hoksaa. <3

Maantuoksuisista materiaaleista 

ja niiden työstämisestä oli lauantai-illan onni tehty. 

Miten terapeuttista ja palkitsevaa olikaan pitkästä aikaa 

taitella varpu/oksa sieltä ja toinen täältä,

mallata niitä lomittain ja limittäin; 

nähdä kuinka kranssi pikkuhiljaa valmistui.

Täytynee tehdä vielä uusi reissu tuonne luonnonvärkkien äärelle 

omaa kranssia varten ennen kuin kylmä yllättää ja lumi peittää maan. 

Se on sitä joulunalusajan mukavaa puuhaa,

josta joulufiilis nousee vuosi vuoden jälkeen.  

~~~~~

Joko sinua jouluttaa?

Oletko sinä tehnyt jo kransseja?

 

Gluteenittomien leipien tuoksua

Mikä virtapiikki lie iskenyt 

vai oliko se pakastimessa oleva tyhjä leipälaatikko, 

joka eniten puhutteli ja antoi tarmoa. 

Iltaruoalta jäi pieni annos perunamuusia. 

Sekoitin siihen kananmunan 

ja lähes paketillisen Semperin karkeita jauhoja. 

Siitä tulikin sopivan tuntuinen taikina,

josta taputtelin kolme pellillistä perunarieskoja. 

Ai että ne maistuivatkin hyville pitkästä aikaa! 

Ja ruokahävikki nolla! 

Kaapista löytyi pari gluteenitonta jauhoseosta. 

Viljatuotteen vaalea gluteeniton jauhoseos on minun lemppari. 

Paketista pyöräytin kaksinkertaisen annoksen sämpylätaikinaa, 

josta tuli parikymmentä sämpylää. 

Jauhon hinta  on n. 3,20 e eli kyllä leipominen kannattaa! 

Viljatuotteen toinen jauho, Tumma jauhoseos on minulle vielä uusi tuttavuus, 

toista kertaa leivonnassa. 

Jauhosta tulee ruokaisia nimensä mukaisesti tummia leipiä

ja kohotusaineena niissä on leivinjauho. 

Paistoin leipäisä ohjeaikaa pitempään, 

että sain niihin rapean muistuttavan kuoren.  

Leipomapäivä tai -iltakin on arkinen juhlahetki.

Lämpimän leivän tuoksu tuo kotoista tunnelmaa 

ja toki omatekoisessa leivässä on aina oma makunsakin. 

Onneksi on näitä kivoja jauhoseoksia, 

jotka avittavat leivontaa näin arki-iltanakin.

Yleensä leivon gluteenittomia leipäsiä omalla reseptilläni, 

 jonka olen kehitellyt Kuusamolainen rieska -ohjeesta. 

Se maistuu meillä; 

pojatkin sanovat olevansa gluteenittomia ja syövät niitä,   

silloin kun sattuvat leipomapäivänä olemaan kotosalla. 

Milloinkahan saan tehtyä leivästäni reseptin, 

jonka tohtisin jakaa täällä?  

~~~~~~

Leipomusten lomassa keräsin eteisestä syksyiset koristeet pois 

ja laitoin pikkasen talvisempaa/jouluisempaa tilalle.

Siihenpä palaankin sitten toisella kertaa! 

Leivän tuoksuiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa loppuviikkoa! 

 

Muistellessa

Pyhäinpäivä. 🤍

On taas aikaa ja tilaa muistella. 

Kaivata. 

Iloita siitä, että olit. 

Ja todeta, 

että on ollut aika 

ennen ja jälkeen 

sen elokuisen päivän. 

Kun olit mennyt, 

ei metsä ollut sama,

ei niitty, ei tie,

ei polku, jonka halki 

sinä olit kulkenut. 

🤍

Emme me vanhemmatkaan.

Menettäminen jätti jälkensä. 

Sinä opetit meitä elämäsi lyhyydellä 

tarttumaan hetkeen ja iloitsemaan olevasta. 

Pyhäinpäivän kynttilät tuovat valoa kaipaukseen,

mutta myös iloa meille, jotka tänään saamme olla yhdessä. 

🤍

Levollista kaipauksen ja muistojen päivää Sinulle!