Perhoskerääjä

Luin tänään Joel Haahtelan Perhoskerääjän ja olen ihan tokkurassa siitä edelleen. Silmät ovat väsyneet lukemisesta, mutta ah, se oli ihana ihana ihana!

Olen aiemmin lukenut samaisen kirjailijan Naiset katsovat vastavaloon ja siihen en jotenkin samalla tavalla päässyt mukaan tai se ei hurmannut, koskettanut samalla tavalla kuin tämä Perhoskerääjä.

Eilen luin Elenan (josta pidin myös!) ja tänään tämä, seuraavaksi taidan lukea jonkun muun kirjoittamia kirjoja. Tätä vauhtia olen pian lukenut koko Haahtelan tuotannon ja se olisi vähän sääli, mutta en tiedä maltanko mieleni.

***

Tuntuu, että yhtäkkiä on aikaa ja kykyä pysähtyä lukemaan.

Joulu todella vilahti ohitseni ja tuntuu, että nukkumisen lisäksi minä vain luin ja tein kai vähän niitä töitäkin. Aattona käveltiin paikallisella hautausmaalla, vaikka tänne ei ole haudattu oikeastaan ketään meidän läheisiä. Silti, siellä tuli jouluinen olo, kynttilämerta katsellessa ja yöllä hiljaisuudessa valvoessa. Seurasin myrskyä ja toivoin, että vesisade olisi muuttunut lumisateeksi.

Nyt teen pari päivää töitä. Ylihuomenna otan seuraavat lukemiset reppuun ja lähden "joululomalleni", neljäksi päiväksi Pohjois-Karjalaan.

Hyvää joulua-Merry Christmas

Hyvää joulua kaikille! Tavataan taas joulun jälkeen.

Merry Christmas everybody! See you after christmas.

Tämä joulu

Irtisanoudun joulun valmistelusta. Nautin, kun saan jättää kaiken väliin. Joulutyöni, yövuoroni alkavat huomenna ja kestävät koko joulun. Samalla myös tunne, että jotain pitäisi muka tehdä. Leivoin piparkakkuja lisää, vien miehen isälle. Laitoin pöytään kirpputorilta löytämäni joululiinan ja olen ostanut pari joulukukkaa. Tämä riittää. Osa joululahjoistakin on hankkimatta, mutta ne voin hoitaa vaikka joulun jälkeen. 

Tänään menen elokuvateatteriin katsomaan Hiljaisuuden.

Paketoin mieheni puolesta muutaman lahjan ja luen lisää Aikamatkustajan vaimoa.

Olen puolessa välissä. Vähän kaikessa.

Lepää hetki lennostasi

Luin Joanne Harrisin kirjan Appelsiinin tuoksu. Pidin siitä, vaikka jossain vaiheessa tarina tuntui hieman jankkaavan paikoillaan. Seuraavaksi minua odottaa Aikamatkustajan vaimo.

Aamut alkavat mukavasti, kun saa hakea sanomalehden postilaatikosta. Lukea uutiset ja juoda aamukahvit. Saimme isältäni hyvän joululahjan. Tilasimme siis Helsingin Sanomat talven ajaksi. Kesällä ei niin kaipaa sanomalehteä, kun ollaan välillä kotona ja välillä mökillä. Sen pystyy lukemaan silloin vaikka kirjastossa.

Eilen kävin vanhan opiskelukaverini kanssa luovuttamassa verta. Hemoglobiini oli pysynyt hyvänä ja  minut hyväksyttiin luovuttajaksi. Meille molemmille se oli ensimmäinen luovutuskerta. Jostain syystä en ole aiemmin päässyt paikalle, vaikka asia on käynyt hyvin usein mielessä.
Kaveri jännitti varmasti enemmän, mutta minulle tuli heikko ja pyörryttävä olo juuri sillä hetkellä, kun veripussi oli täynnä. Sain kehoituksen makoilla pidempään. Ihan ei taju lähtenyt, mutta kylmänhiki ja kalpeus olivat kyllä läsnä. Kaveri ei tuntenut heikotusta tai muutakaan ihmeellistä.
Mitään pelkoa minulle ei kuitenkaan jäänyt ja voisin mennä uudelleen. Jäi itseasiassa vaan hyvä mieli, kun pystyi auttamaan. Jos vaan suinkin pystytte luovuttamaan niin menkää ihmeessä!

Ilta ja tämä aamupäivä on mennyt lepäillessä. Voimat eivät ole ihan entisenlaisensa. Olen yrittänyt muistaa juoda reilusti ja syödä hyvin. Sekä eilen, että tänään.

Käytiin vähän huterasta olostani huolimatta tänään uimassa ja saunomassa. En kyllä oikein viihdy uimahalleissa/kylpylöissä, mutta pieninä annoksina silloin tällöin tällaiset reissut menettelee.

Olen täyttänyt elinluovutuskortin vuonna 2003. Nykyäänkin kannan sitä mukanani, vaikka en sitä kai välttämättä tarvitsisi, mutta haluan pitää sen kuitenkin kertomassa tahdostani.
Vuonna 2010 elinluovutuksia koskeva laki muuttui. Lakiuudistus tarkoitti sitä, että kaikki ovat periaatteessa elinluovuttajia ellei tahtoasi tiedetä eli ellet ole kieltänyt luovutusta. En tiedä, kuinka tuo käytännössä toimii jos mitään dokumenttia asiasta ei ole. Onko se niin yksinkertaista, kuin miltä se kuulostaa tuossa alapuolella.

Aiemmin elinten luovuttamiseen tarvittiin lupa omaiselta, ellei vainajalla ollut elinluovutuskorttia. Nyt oletetaan, että elinsiirtoon sopiva vainaja on suostunut elintensä luovutukseen, ellei hänen tiedetä sitä elinaikanaan kieltäneen.
Lähde: Sosiaali-ja terveysministeriö

Kaikki on kuitenkin vapaaehtoista, koska voit aina kieltää elintenluovutuksen ja se kannattaakin tehdä, mikäli koet sen jollainlailla vääräksi. Olen lukenut satunnaisia keskusteluja aiheesta ja tämä on varmaan sen verran arka aihe, että keskustelut tuntuvat lähtevän lapasesta. Tee niinkuin sinusta tuntuu oikealta!

Voi mikä ilma!

Meille on tullut talvi.

Yötyö.

Käytän päivän lehtien lukemiseen, musiikkiin ja elokuviin.

Kirjastosta lainaamani elokuvat odottaa. Rakkautta italialaisittain ja Aika hyvä ihmiseksi.

Kirjastoon täytyy kiertää takaovesta hiljattain sattuneen ilkivallan takia. Minua hymyilytti, kun kävelin ihmisten kanssa kirjastoa ympäri. Seurasimme opasteita.

"Voi mikä ilma!"

Tämä huvittaa aina.

Lysti oli syyä Lysti juua

Lunta ilmestyi jälleen yön aikana. Entiset olivatkin ehtineet sulaa pois.
Piparkakut leivottu.

Juon vuorotellen kahvia ja teetä.

Tee tuo mieleen kevään, taisin juoda Clipperin appelsiini-kookosteetä paljon viime keväänä.

Katsoin eilen Teemalta Rock-Suomen Kapina-jakson. Kunpa nyt muistaisin katsoa nuo kaikki. Jos en televisiosta niin sitten netistä. Ensimmäisellä kerralla meni kaikki jaksot ohi.

Oikein mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

"Muinaisvaatetuksen säästöpakkaus".

Tänään

Kun olin oikein pieni, katselimme televisiosta huopamuumeja. Muumien maailma taisi olla ohjelman nimi. Sitten tulivat ne japanilaiset animaatiot ja Muumilaakson tarinat. Minusta nämä huopamuumit ovat hellyttäviä ja hahmojen yksityiskohdat kiehtovia. En ole vielä nähnyt Muumi ja vaarallinen juhannus-animaatiota. Se täytyy joskus katsoa.

***

Tänään jaksoin herätä aikaisemmin. Aikaisemmin herääminen tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että pääsee ylös sängystä ennen puolta päivää. Unta tuntuu tarvitsevan nyt pimeyden vuoksi enemmän. Pitäisi ehkä vaan kuunnella itseään, kehoaan ja nukkua sitten myös enemmän. Eikä ainakaan tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että käyttää aikaansa nukkumiseen. Minulla on vähän taipumusta sellaiseen.

Ajoin kaupunkiin ja mietin, että nukunko usein sen hetken ohi, kun aurinko edes hitusen paistaa. Aurinko paistoi lämpimänä oranssina ja matalalta kuin kesäiltoina.

Etsin joululahjoja ja jotain löysinkin. Aloitin joulukorttien kirjoittamisen ja tein piparkakkutaikinan jääkaappiin tekeytymään. Söin eilistä kasviskeittoa, joka maistui tänään paremmalta.

Katselin Wendelinin ensi vuoden seinäkalenteria. Ajattelin odottaa joulun yli, sen saa sitten ehkä halvemmalla. Sillä ei ole kiire. Toisenlainen (onko se nyt taskukalenteri?) kalenteri tuli ammattiliiton puolesta. Olen kyllä aika huono käyttämään kalenteria. Vuoden 2011 kalenteri taisi jäädä melko tyhjäksi.

***

Olen miettinyt jonkun verran Facebookia ja sen käyttöä. Luettuani Wihtorin kirjoituksen aiheesta ja muutamia muita keskusteluja/vääntöjä aiheesta, että onko Facebook tai sen kaltaiset sosiaaliset mediat turhia tai jollain muulla tavalla huonoja juttuja. Minä en kyllä näe niitä ainakaan turhina itselleni. Pystyn kuitenkin itse päättämään mitä jaan ja mitä en. Väittäisin, että kommunikoisin esimerkiksi kaukana asuvien veljieni kanssa vähemmän ilman tätä kanavaa. Pystyn myös pitämään yhteyttä kaikenlaisiin ystäviin/ihmisiin, myös heihin ketkä eivät kykene fyysisistä syistä johtuen puhelimessa keskustelemaan.

Olen muuten maailman surkein (sen kalenterin lisäksi..) puhelimen käyttäjä. Huomaan viestit päivän myöhässä ja puhelin ei ole kokojan lähelläni, joten sen soimistakaan en läheskään aina kuule. Unohdan sen usein kotiin, kun lähden jonnekin. Mikä ei kyllä ole fiksua, kun autoni voi jättää minut tien päälle koska vaan ja silloin puhelinta tarvitsisi sen "tää teki tän taas, tuu auttamaan"-puhelun soittamiseen.

Käytän myös Skypeä jonkun verran. Sen kautta pidän yhteyttä pariin ystävään. Vaikka heidän kanssa viestittelen myös Facebookin inboxin kautta. En jaksa pelätä, että viestimme leviäisi jonnekin? Enkä usko meidän olevan niin kovin kiinnostavia tai asiamme niin salaisia.

***

Tulipas tästä nyt melkoinen sekametelisoppa! Sen varmaan huomaa, että en kirjottele tai mieti näitä kirjoituksia kamalasti etukäteen ;)

Tämä on minusta hirmuisen nätti.

Kuva täältä.

Postia lähtee..

Pikaisesti huikkaan arvonnan tulokset.

Nimet lapuille, sekoitus ja yksi lappu ylös.

Korttipaketti lähtee maijulle!

Päätinpä sitten arpoa myös toisen arpajaisvoiton (joka onkin sitten yllätys) ja toisessa lapussa luki Malla!

Maiju & Malla voitte laittaa osoitteenne sähköpostiini eli tuonne: toppovilla@gmail.com

Kiitos kaikille ihanista kommenteista, niitä oli mukava lukea. 

****

"Olla erilainen

Toinen

Kuulua muihin.

Kuin kataja hongikossa

leppäpensas koivujen keskellä.

Kuulua Muihin

sivullisena

vierottuna.

Mutta kun aika on:

lähteä omaa tietään

taakseen katsomatta

pystypäin

mielessä rauha."

-Maaria Leinonen

Yksi suosikkirunoilijani. En ymmärrä runoudesta varmasti mitään, mutta tykkään lukea niitä satunnaisesti. Ainoa runokirja minkä todella, todella tahtoisin omistaa on Eeva Kilven runokokoelma Perhonen ylittää tien.

Tänään tekee mieli lukea runoja. Olen pysähtynyt, ollut hiljaa. Miettinyt ihmiskohtaloita. Ihmisten tarinoita. Meitä on niin monenlaisia. Monenlaista tarinaa ja aikaa. Yhteiskunta ja tapa nähdä asioita on ollut joskus niin kovin toisenlainen. Tahdon olla iloinen parempaan muuttuneista asioista.

Olemme totisesti kaikki erilaisia, mutta myös täysin samanarvoisia.
Miksi ihmeessä joku olisi toista arvokkaampi?

ps. Vielä on aikaa osallistua arvontaan.. no muutama tunti! Huomenna arvotaan.

Kuva täältä.

Valkea maa

Eilen pyrytti ja tuprutti. Tuuli heilutti puita, heitteli oksia maahan. Myrskysi. Saimme kauniin maiseman, ainakin hetkeksi. 

Mittari ei vaan näytä pakkasta.

Kengät kastui. Siirryin iltapäivällä kumikenkiin. Minulla ei ole vieläkään kunnollisia talvikenkiä. Olen laiska ostamaan kenkiä eli en kuulu niihin naisiin joilla on kymmeniä tai satoja kenkäpareja. En osaa kävellä koroilla tai hyvin huonosti tai en tunne oloani oikein itsekseni korkokengissä. Yritin kyllä joskus opetella.

Nyt olisi tarkoitus löytää sellaiset talvikengät, jotka kestäisi useamman talven eli todennäköisesti joudun maksamaan niistä myös enemmän. No, säästö kaikella tavalla pidemmän päälle.

Kuuntelen tätä. Ja tätäkin. Juon chiliteetä ja huokaisen työpäivän jälkeen. HUOKAUS.

Ensimmäinen ARVONTA

En ole koskaan järjestänyt täällä arvontaa ja nyt ajattelin, että sellainen voisi vähän piristää. Arvon kuvissa olevat kortit eli yhteensä 4 korttia ja mahdollisesti jotain pientä kivaa lisäksi. Kortit ostettu sieltä sun täältä ja kaivelin ne tuolta korttikätköistäni.

Mukaan arvontaan pääsee jättämällä kommentin, jossa kertoo itsestään jotain pientä.

Arvotaan sunnuntaina 4.12 eli jos lauantai olisi sitten viimeinen osallistumispäivä.

Arpomismenetelmää en vielä tiedä, mutta katsellaan sitä sitten.

***

Minulla on maanantaiolo, kun tänään täytyy mukavien vapaapäivien jälkeen palata taas töihin. Meinasin jo nimittäin toivottaa hyvää alkanutta viikkoa, mutta hyvää sunnuntaita sitten! :)

Tänään täällä näkyi aurinko

Pari päivää sitten kävin postikorttikaupasta ostamassa lisää joulukortteja. Laitan postikortit tutuille, muuten en taida joulua erikoisemmin laittaa tai viettää. Olen joulun töissä. Vuorot on kyllä vielä avoinna, mutta tavalla tai toisella töissä kuitenkin. No, tein tänään kuitenkin joulutorttuja ja olen syönyt jo joulusuklaata.

Eilen istuimme pari tuntia huutokaupassa. Katseltiin hiljaa, ei juuri huudeltu. Aika meni nopeasti ja päätettiin mennä toistekin. Siellä oli mukava tunnelma ja hieman tunkkainen haju. Kaikenlaisia ihmisiä istumassa penkeissä kuin kirkossa ja meklari kuin stand up koomikko. Välillä vaihdettiin rahaa ja esineitä. Oikein viihdyttävää. Emme ostaneet mitään. Paitsi no, luomuruisleipää. Se olikin muuten hyvää leipää.
Ainesosat: Luomuruisjauho, vesi ja suola.
Ei siinä sitten enempiä tarvita ja se on minusta oikeaa leipää.

Tänään täällä näkyi aurinko.

hei!

Hei! On ollut vähän hiljaista. Arkea, töitä, alaselkäkipua, kirpputorimyyntiä, väsymystä ja valon kaipuuta. Olo on ollut kieltämättä aika raihnainen. Huhuilen valon perään ja alaselästä vihlaisee välillä ikävästi.

En ole kadonnut, enkä katoa. Nyt vaan on vähän hiljaista kaikella tavalla. Elämä on niin sanotusti seis.

Kauniita tulevia pakkaspäiviä! Täällä nyt - 8 astetta!

Marraskuu

Marraskuu.

Ei tänne mitään.

Pitkiä työputkia.

Vielä mökillä. Pari yövuorojen jälkeistä vapaapäivää.

Lämmin, pakkasesta ei tietoakaan.

Aamulla olin nukkunut vain kolme tuntia.

Illalla sitten nukahdin. Tuntui todella pahalta herätä. Fyysisesti hirveä olo. Kampesin itseni kuitenkin saunaan. 

Eilen poltettiin marraskokkoa ja juotiin laiturilla kuohuviiniä. Onko nyt todella jo marraskuu? Tuntui vähän juhannukselta, toppatakit ja kaikki!

Vuosi sitten olin tullut juuri Thaimaahan. Nyt jäin Suomeen ja sekin tuntuu hyvälle. Olla täällä. Toivotan reissulaisille hyvää reissua!

Ei täällä palele. Aamulla ja illalla laitettu puita puulieden alle ja kammarin pönttöuuniin.

Nyt saunaan taas ja paljon pirteämällä mielellä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

The Diving Bell and the Butterfly

Luin kirjan muutama vuosi sitten, kun tein Locked-in-oireyhtymään ja kommunikaatioon liittyvää opinnäytetyötäni.
Myöhemmin kävin katsomassa elokuvan teatterissa. Tykästyin. Ostin omaksi ja olen katsonut sen dvd:ltä pari kertaa.
Eilen se tuli Yle Teemalta. Toivottavasti tekin katsoitte sen.

Tänään

"Miten sitä välistä

huolestuu

hätäilee

pienistä turhista asioista

tulee levottomaksi

ja mieli läikehtii

kuin tuulen keinuttama

veden pinta.

Miten sitä joskus

haluaa lukita

ovet ja ikkunat

ja olla vain

olla ihan rauhassa

itsensä kanssa kahden.

Kysyä itseltään

mitä oikeasti kuuluu.

Odottaa vastausta pitkään.

Kuunnella syvältä"

-Maaria Leinonen

Olemme mökillä. Täällä nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa. Juodaan aamukahvit tai aamuteet rauhassa. Istutaan pöydän ääressä. Ei pidetä kiirettä. Silti päiviin mahtuu monenlaista. Päivä tuntuu kestävän pidempään kuin kotona. Pistää miettimään, että mihin se aika kotona vapaapäivinä oikein katoaa..

Lyhentelin koiran turkkia. Eiliset kuvat näyttivät niin hurjilta, että tänään piti tarttua saksiin. Heiteltiin me muutaman kerran keppiäkin. Illalla koira sai naapurin isännältä hirven kylkiluupaloja. Kelpasipa luut hyvinkin. Nyt meillä on täällä väsynyt ja kylläinen koira.

Mies tekee vaan puita. Sahaa ja halkoo. Metsässäkin on vielä. Minä pysyttelen nyt tuolta työmaalta pois. Ei mahdu kaikki sahojen ja kirveiden keskelle heilumaan.

Saunan jälkeen lasi viiniä ja hömppää telkkarista.

Eilen