Mitä kuuluu?

Mitä teille lukijoille kuuluu? Onko vuosi 2018 lähtenyt hyvin käyntiin?

Mä olen rehellisesti sanottuna kyllästynyt tuohon kysymykseen. Täällä Ruotsissa se vielä korostuu, kun kaikille pitäisi olla hymisemässä "joo kiitos kiitos oikein hyvää ai miten kaunis päivä voi että, mitäs itse? ai hyvää vai? no sepä hyvä!". Voi kun kuulisitte miten (me) ruotsalaiset käytämme mitä erikoisinta äänenpainotusta tuota keskustelua käydessä - eikä kumpaakaan osapuolta voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa mitä sille toiselle oikeasti kuuluu.

Ruotsalaisittain tuo keskustelu käy kutakuinkin näin:

- Är det bra?

- Ja tack det är bra, själv då?

- Ja det är jätte bra!

- Men vad bra då!

- Jajamän!

Tästä saisi hienon sketsin.

Itsehän olen rehellisesti sanottuna aivan loppu. Mitäpä sitä enää piilottelemaan edes täällä blogissa.  En yleensä puhu "siviilielämästäni" täällä kovinkaan paljoa enkä usko monenkaan teistä tietävän mitä oikein työkseni teen. Lyhyesti: työskentelen paloturvallisuuskonsulttina/CAD-asiantuntijana paloinsinööritoimistossa. Viihdyn työssäni, mutta tällä hetkellä olen lähellä työuupumusta, burn outia, seinään törmäämistä. Kulunut puoli vuotta on ollut minulle todella raskasta aikaa. Pitkä sairasputki (yhteensä 13 viikkoa flunssassa, vajaa kuukauden "tauko" välissä), uniongelmat, kamala työstressi, tunne ettei "voi" jäädä saikulle, uuden työntekijän kouluttaminen...

Täällä Ruotsissa tehdään pidempää työpäivää kuin Suomessa, lounastauko lisätään kahdeksaan työtuntiin eli käytännössä "pitää" olla töissä 8-17. Siihen päälle tunnin työmatka per suunta. Meillä on onneksi melko joustava työaika, mutta kuitenkin "vapaus vastuulla". Tämä toki mahdollistaa ylimääräiset vapaat, aamuvalmennukset ja muita hyviä asioita, mutta tuo myös mukanaan suuren stressin. Puhelimeen jatkuvasti ilmestyvä meilitulva - joskus jopa puoliltaöin, lisää työtaakkaa sekä -aikaa huomattavasti vuositasolla. Ja jos/kun sairastut, sinun odotetaan voivan tehdä töitä kotoa käsin. Tätä ei kukaan sano ääneen, mutta tuloksen tekeminen on tärkeää ja "kukaan muukaan" ei ole saikulla, joten kynnys sairausloman ottamiseen on korkea. Varsinkin kun ensimmäinen päivä on palkaton ja sen jälkeen palkkaa tulee 80%. Sen lisäksi poissaolot vaikuttavat tulokseen perustuvaan bonukseen, joten käytännössä yli parin viikon poissaolo per vuosi laskee palkkaa useammalla sadalla eurolla per kuukausi. Näistä kolmestatoista sairastamastani viikosta olin muistaakseni viisi päivää virallisella saikulla. 

Nyt tuli stoppi. Tai on se ollut matkalla jo hetken aikaa. Olen kärsinyt pahasta unettomuudesta jaksoittain jo viime keväästä asti. Silloin nukuin kahden kuukauden aikana joka yö 3-5 tuntia, kunnes vihdoin koitti kesäloma. Syksyllä vaiva jatkui, ja viimeisimmät kuukaudet olen välillä niin väsynyt, että vaikka olen maannut sängyssä useamman tunnin ajan, meinaan pyörtyä väsymyksestä mutta en silti nukahda. Sitten nukun pätkissä välillä heräten 3-6 tunnin ajan kunnes on taas aika herätä työpäivään. Olen ollut todella hiljaa tästä asiasta ihan kaikille, mutta parin viikon takainen keskustelu henkilöstövastaavan kanssa sai hanat auki ja nyt olen rohkaistunut puhumaan asiasta ensin muutaman ystävän kanssa, sitten parille työkaverille ja eilen juttelin asiasta pomon kanssa. Jostain syystä tämä "vaiva" hävettää ja nolottaa, ei nuoren terveen ihmisen tulisi mistään stressistä kärsiä, se on heikkoutta jne. -ajatukset pyörivät päässä. Pomo passitti minut vähintään viikon mittaiselle "pakkolomalle" ja käski tekemään asioita jotka tuovat iloa minulle. Tietokone piti jättää töihin, työmeili täysin kiinni ja katsotaan vointia ja jatkoa ensi viikolla. Pomo otti asian todella hyvin, joten siltä osin olo on helpottunut. En kuitenkaan osaa sulkea ajatuksia töiden osalta, mietin koko ajan miten projektit ja asiakkaat nyt sujuvat, "se ja se pitää tehdä"... Huoh.

Olen karsinut stressitekijöitä niin paljon kuin mahdollista, ja sen takia blogikin on ollut huomattavasti hiljaisempi/sisällöttömämpi nyt tammikuun aikana. Energiaa ja aikaa ei vain ole kirjoittaa syvällisempiä valmennuspostauksia tai kuulumisia. Jotain olen yrittänyt (ja onnistunutkin) raapustaa mutta samalla olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, etten voi tarjota mielenkiintoista sisältöä (sikäli mikäli sellaista koskaan aiemminkaan on tullut, mutta ei siitä sen enempää :D).

Joku yritti neuvoa minua karsimaan harrastuksista, mutta mitä se sellainen elämä olisi? Ei työn tule haitata elämää. Hevoset ja treenaaminen ovat niitä asioita, mitkä pitävät minut henkisesti voimissani. Mitä muuta tekisin? Makaisin kotona Netflixiä katsoen? Ei kiitos. Työn ei tule imeä kaikkea elämäniloa ja voimia.

Asiasta puhuminen on helpottanut huomattavasti. Se jos mikä on minulle epätavallista, sillä en ole koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani oikeastaan kenenkään kanssa. Vaikka periaatteessa olen sosiaalinen, pirteä ja avoin ihminen, olen kuitenkin loppujen lopuksi melko sulkeutunut ja introvertti tyyppi.

On vaikea hyväksyä, että oma jaksaminen on piipussa. Nuorempana en voinut käsittää miten joku voi palaa loppuun, pidin sellaisia ihmisiä outoina ja laiskoina. Ystävällisenä ihmisenä en ole tietenkään ikinä tällaista kenellekään sanonut, vaan lähinnä pohtinut omassa mielessäni asioita. Niin sitä vain sitten joutuu jossain vaiheessa kasvamaan ihmisenä ja vaikka sitten oman kokemuksen perusteella ymmärtää, ettei elämä ole niin mustavalkoista. Ahkerinkin ihminen voi väsyä tahtomattaan.

Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen. Pyrin yleensä aika hyvin välttämään negatiivisista ja henkilökohtaisista asioista kirjoittamista, mutta välillä on hyvä tehdä poikkeuksia. Tiedät ainakin syyn, mikäli blogi tuntuu tylsältä ja etäiseltä. Kiitos kaikista ihanista ja piristävistä kommenteista mitä olette viime aikoina jättäneet tänne blogiin! <3 Instagramissa olen pysynyt normaalin aktiivisena, ja sieltä pääsee paremmin lukemaan lyhyitä heppakuulumisia.

Karvainen paita ja muita lifestyle-bloggaajan virheitä

Yksi meidän talouden ostetuimpia kotitaloustarvikkeita ovat teippiharjan vaihtorullat. Silti ne ovat aina loppu tai sitten on koko rulla kadoksissa. Näköjään sitä rullaa ei ollut olemassakaan näissä kuvissa. Onneksi Photoshop pelastaa ja sain poistettua pahimmat karvatukot, mutta en jaksanut alkaa piipertämään joten kärsikää. Ei tämä blogi ole mikään täydellistä illuusiota ylläpitävä valkoinen lifestyle-blogi! Tai ainakaan tarkoitus ei ole olla. (Näköjään juurikasvukin pitää taas värjätä eikä tuon aluspaidankaan tarvitsisi tuolta paidan helman alta kurkkia...) Välillä ehkä on vähän, olenhan tylsä ja en kerro kaikkia paheitani teille. ;) 

Mutta just nyt on täydellisyys kaukana tästä kaikesta. Elin koko loppusyksyn siinä uskossa, että muutamme vasta uuden vuoden aattona. Viime lauantaina sain sitten kuulla, että muutto on joulukuun kolmantena viikonloppuna. Reilun viikon päästä. Öö... Kiva. :D Olen pakannut tasan kaksi laatikkoa, ja tämän illan kovana tavoitteena oli pakata kolme. Koko tuleva viikonloppu on siis pyhitetty lempihommalleni, pakkaamiselle. Eikä siinä mitään, mutta olen kotona vain sunnuntain sillä pe-la huitelen työpaikan kanssa konferenssissa Keski-Ruotsissa.

Puhutaanko seuraavaksi vaikka tästä pimeydestä? Aivan järkyttävän kamalaa. Joka vuosi se iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti. Vuosi toisensa jälkeen se on yhtä iso ja kova yllätys/järkytys. Aurinko nousee kivasti puoli yhdeksän aikaan, jolloin olen ollut töissä jo 1,5 tuntia ja se laskee varttia vaille kolme jolloin on vielä kolme tuntia siihen, että olen kotona. Jepjep, onneksi Floridan matkaan on enää reilu kuukausi aikaa.

Työt... Yksi murheenkryyni joka vuosi ennen joulua. Kaikki projektit on saatava päätökseen ja toimitettua asiakkaalle, sillä elämähän toki loppuu vuoden vaihtumiseen. Ainakin yritysmaailmassa kun laskut tulee saada matkaan ja vuoden tulos varmistettua. Eli teen nyt sellaista 65-tuntista työviikkoa. En toki fyysisesti, mutta työmäärä on tuo. Normaaliolosuhteissa laskutus on 45-50 h/viikko.

Blogi on jäänyt aivan viimeiselle sijalle tässä kaikessa, pyydän nöyrästi anteeksi. Kuvanmuokkausurakkaa on vieläkin jäljellä reilun viikon takaiselta SIHS-rupeamalta, ja postauksiakin siitä aiheesta olisi vielä tulossa ainakin pari kappaletta. Mutta kiinnostaako teitä lukijoita enää ne jos tapahtumasta on aikaa jo useampi viikko? Kraah. Onpa mulla vielä syksyn metsämenninkäiskuvauksista kaikki kuvat muokkaamatta, paitsi siis ne "previewit" mitkä valokuvaaja mulle lähetti.

Hevoselämä sitten?

Näin hiljaista ei ole sillä saralla ollut useampaan vuoteen. Kun mulla ei ole "oikeaa" vakkarihevosta ja Maaikenkaan kanssa en ole hirveästi mitään tehnyt. Niitä muutamaa pimeää maastoreissua lukuun ottamatta, joilta ei tietenkään saa muuta materiaalia kuin "hei, kävin kävelemässä maastossa, oli perseestä". Meidän talli on karanteenissa pääntaudin takia ja näin ollen yksärit eivät saa käyttää maneesia ja kenttä on umpijäässä/mutakerroksen kuorruttama/lumiloskaa täynnä (valitse jokaiselle päivälle haluamasi vaihtoehto) = liikutus on maastoilua pimeillä asfalttiteillä. Tai varovaista ratsastusta liukkaalla pellolla. Olisi nyt sitten jompi kumpi - lunta ja pakkasta tai sulaa ja märkää, mutta ei kun sää vaihtuu ihan koko ajan. Eilen oli +8, tänään -5. Yritä siinä sitten treenata koulua. Onneksi Maaike sentään on ollut terve *kopkop* ja muutenkin karanteenijärjestelyt ovat toimineet hyvin, mutta onhan tämä todella syvältä jos rehellisiä ollaan.

Toivottavasti hevoset paranevat ja maneesi avautuu pian käyttöömme. Mulla on ihan kamala hinku päästä ratsastamaan kunnolla! Nyt joululomalla (tai se mikään loma ole, yksi vapaapäivä, ihana tämä vuosi) pääsen ratsastamaan Maaikella päivittäin kahden viikon ajan. Kovasti oli suunnitelmia sillekin ajalle. Koulu- ja estevalmennuksia ja peräti yhdet (harjoitus)estekilpailut. Mutta saa nähdä miten tilanne etenee vai meneekö koko sekin aika pohjien ja pimeyden kanssa taistelemiseksi.

Huomaatteko tän mun positiivisuuden? :D Anteeksi. Mutta ei mulla ole edes uusia hevoskuvia mitä laittaa tänne, joten nämä nolot poseerauskuvat kelvatkoon. Kai näistä voisi höpistä vaikka mitä ja kertoa miten ihanat rakkausfarkut ovat ja kenkiä on metsästetty ja ebay-ninjailtu kissojen ja koirien kanssa (ei oikeasti ole), mutta ei musta ole siihen. Voin mä tuosta paidasta kuitenkin kertoa kun se hevosiin liittyy, että ostin sen SIHS:stä ja rakastan näitä Kingslandin peruspaitoja. Ostin viime vuonna myös tällaisen, mutta angoravillaisen. Nyt löytyi samasta kaupasta (Börjes Tingsryd) toinen, puuvillainen neulepaita edulliseen hintaan. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin työpaitana (ja kissan karvamagneettina), mutta tarkoitus on käyttää tätä myös ratsastuksessa toppaliivin alla.

Tällaista tämä on, ei koko ajan jaksa eikä voi olla positiivinen. Tämä marraskuusta helmikuuhun kestävä kaamosaika on osa elämää, ja paras resepti siihen on höllätä otetta (ei niin helppoa perfektionistina), sytyttää pari kynttilää, avata skumppa ja kaivaa kaapista suklaakätkö esiin. Tämä vuosi on ollut ihana, nämä viimeiset viikot tulevat olemaan tapahtumarikkaita ja kivoja, ja ensi vuodesta tulee mahtava. Kyllä tästä taas selvitään, eikö! ;)

Syksyn suunnitelmat

Olen vihdoin alkanut miettimään ja lyömään lukkoon syksyn suunnitelmia. Syksy? Täällä on ollut tosi lämmin elokuun lopusta asti, lähes joka päivä kahden viikon ajan ollaan nautittu yli +20 asteen lämmöstä. Tänäänkin hikoilin ratsastaessa kuin pieni porsas. Vai hikoilevatko porsaat?

Anyway. Syksyn suunnitelmat on siis lyöty lukkoon, ja ajattelin kertoa teillekin niistä. :) Seuraava vapaa viikonloppu mulla taitaa olla joulukuun puolessa välissä, mutta eipähän käy aika pitkäksi. ;) 

Kuvituksena viime syksyn kuvia. Tässä Viking ja Diana. Nyt Viking laukkaa vihreämmillä laitumilla. :(

Dee poistuu kuvioista. Eihän sitä ihan kauheasti olekaan täällä blogissa näkynyt, mutta kuitenkin. Se muuttaa uudelle tallille vajaa 40 km päähän eikä mulla ole mahdollisuuksia (tai oikeastaan halua) ajaa 40 min/suunta. Käytän työmatkoihin jo melkein kolme tuntia päivässä, joten siihen päälle vielä puolitoista tuntia autossa istumista ei houkuta liiaksi asti. Toisaalta harmittaa, sillä Dee on ollut oikein mukava pieni hevonen ja meillä on sujunut tosi hyvin. Toisaalta meillä poikkeaa aika paljon omistajan kanssa näkemys hevosen hoidosta, aina karsinan siivouksesta varusteiden kunnossapitoon ja puhtauteen. Ei mitään dramaattista, mutta kerran viikossa ratsastavana en koe, että vastuullani tulee olla esimerkiksi karsinan täydellinen tyhjentäminen vuokrauspäivinäni. No se siitä avautumisesta. :D Etsin siis Deen tilalle uutta vuokrahevosta, lähinnä hiljaisesti tuttujen kautta. Saa nähdä löytyykö, täällä päin kun ei ihan hirveästi ole vuokrahevosia tarjolla.

Kisakausi alkaa pian! Olen ilmoittautunut Maaiken kanssa kaksiin aluekoulukisoihin. Ensimmäiset ovat 1.10 Haningessa, Bergassa ja seuraavat 8.10 täällä meidän kotipaikkakunnalla Fågelbron tallilla. Ratsastan molemmissa helpon B:n, ensin LB:1 lyhyellä radalla ja sitten LB:2 pitkällä radalla. LB:2 on mulle ihan uusi rata - siinä on kivoja juttuja, mutta tietysti myös niitä hankalia. Teen näistä vielä erikseen analyysit ennen kisoja. :) Näiden kaksien aluekisojen lisäksi mulla on suunnitelmissa osallistua oman seuran seuranmestaruuksiin, mutta niistä kisoista ei ole vielä tullut mitään infoa ulos. Yleensä ne kisat on pidetty joskus marraskuussa. Toivottavasti sopii meidän aikatauluihin!

Nyt tulevana sunnuntaina käymme Fågelbron maneesissa treenaamassa. Ihan huvin vuoksi, treenataan pitkän radan ratsastamista ja muuten vain mennään tutustumassa paikkaan. Ensi perjantaina mulla on myös ekaa kertaa puoleen vuoteen kouluvalmennus, pieni reality check tähän väliin on ihan hyvä juttu. ;) Toivottavasti valmentaja on kiva ja meille sopiva niin pääsisin ainakin kerran kuussa kouluvalmennukseen. Koulutuuppauksen lisäksi sykyn suunnitelmissa on päästä hyppäämään ja maastoilemaan aikataulujen salliessa! Maaike ja omistajan tytär hyppäsivät viime viikolla 105 cm. Ehkä Maaikesta tulee isona estehevonen? ;)

Miten pieni Maaike oli vuosi sitten!

Estekurssi. Muistatteko kun viime syksynä osallistuin ratsastuskoulun neliviikkoiselle estekurssille? Selasin taas tuntitarjontaa Horsemanagerissa ja mikä jottei, pääseepähän taas hyppäämään ja ratsastamaan erilaisella hevosella. Täytyy katsoa milloin on mulle sopiva kurssi tarjolla!

Suomen reissut. Olen ostanut peräti kahdet lennot Suomeen tälle syksylle. HIHS on jäänyt väliin multa jo kolmena vuotena, ja siihen oli tehtävä muutos. Joten tulossa ollaan! Ainakin lauantaina, ehkä myös sunnuntaina. :) Toinen reissu on marraskuun lopussa jolloin Playsson.net järjestää Blogiexpot. Lupasin auttaa tapahtuman ohjelmassa aika paljon, joten siellä nähdään. :D

Topanga. Siitäkin on tulossa juttua jossain vaiheessa, kunhan rohkaistun.

Blogi. Ideoita ja suunnitelmia on enemmän kuin aikaa. Ja miksi kaikki parhaat ideat syntyvät aina punttiksella kesken kyykkysarjan? Postausluonnoksissa on lähes parikymmentä kivaa ajatusta postauksen tynkää. Kuitenkin ideat sujuvat päässäni paremmin ja kun on aika istua alas ja tuottaa tekstiä, tuntuu pää ihan tyhjältä. Toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä mun kanssa, kyllä ne postaukset vielä joskus näkevät päivän valon! Kuvittelin jotenkin kesällä, että syksyllä mulla on enemmän aikaa kirjoittaa. Ja mitä vielä. Töiden, treenin, tallin ja pakollisten kotiaskareiden jälkeen kello on turhan paljon (kuten nytkin, kohta 23 - tosin tämä tulee jäljessä ajastettuna). Kyllä minä vielä.

Sen takia olen ajatellut, HUOM ajatellut, julkaista muutaman videopostauksen. Kai niitä voi sitten vlogi-postauksiksikin (APUA MIKÄ SANA.... kirjoitin varmaan ihan väärin) sanoa. Ajattelin mm. valottaa Topangan tilannetta, siitä on kyselty ja kommentoitu tosi paljon ihan ht.nettiä myöten mutta mulla ei ole ollut energiaa tai kiinnostusta kertoa siitä. Nyt kuitenkin keksin tuon videoidean. Kunhan on sopiva päivä, aikaa ja niin edelleen - saatte kuulla kaiken.

Blogiin liittyen haluan kuulla mikä teitä kiinnostaa.
Mitä haluatte nähdä ja lukea?
Videoita toivottiin joskus kauan sitten aika paljon (mistä aiheista?) ja myös treenipostaukset kiinnostivat. En tosin tiedä mitä enää voin treenaamisesta täällä blogin puolella kertoa, tuntuu että kaikki on sanottu alkuvuoden postauksissa. :D Erilaisia treeniohjelmia? Ruokavaliojuttua? Lisää laihtumiskokemuksia?

Muuten elämä jatkuu ja rullaa eteenpäin aika samalla tavalla kuin menneinäkin vuosina. Parisuhde-elämää, heppailua, töitä. Sitä ah niin ihanaa, harmaatakin arkea. :) Aika menee niin hirveän nopeasti ja kohta on tämäkin vuosi ohi... No, nautitaan nyt tästä hetkestä.
Eikö?

Tämän viikon kuulumiset + ARVONTA!

Huh, eilen meillä oli työpaikan "julbord" ja nukuin sen jälkeen aika lahjakkaasti univelkoja ihanat 11 tuntia. Tuli kyllä tarpeeseen! :D Hermoja koetteleva ja jännitystä aiheuttava Helga-myrsky iski tänne Tukholmaankin aika kovaa ja laivamatka Vaxholmiin ja sieltä pois oli aaaaaikamoisen jännäkakan takana kun tuuli 30 m/s ja satoi kaatamalla vettä. Onneksi ruoka oli hyvää. :D Vieläkin tuulee kuin pyörremyrskyn silmässä ja mun olisi tarkoitus lähteä vartin päästä tallille valokuvaamaan...

Ruotsalainen lounasboxi

Vaatimaton jälkiruoka-annos

Fiilis kotiin päästyäni

En tajua mihin nämä viikot oikein katoavat. Töissä on niin kiire ettei edes ehdi ajattelemaan vapaa-aikaa, vapaa-ajalla ei ehdi ajatella nukkumista ja aamulla ei meinaa jaksaa herätä töihin kun ei ole ehtinyt nukkumaan kuin 5-6 tuntia. Ei näin! :(

Silmät seisoo :D

Olin ensin ajatellut kirjoittaa tähän postaukseen tämän viikon ratsastuskerroista Maaikella ja Topangalla, mutta aika ei nyt riitä. Istun vielä pyjama päällä ja pitäisi tosiaan lähteä tallille ihan just. No, ratsastus- ja valokuvauspostausta on siis kuitenkin tiedossa kunhan ehdin istumaan koneelle pidemmäksi aikaa. ;) Sellaisia lyhyitä uutisia mulla kuitenkin on, että mun KUVAUSKALUSTO saa aikamoisen faceliftin ensi viikolla, APUAAAA olen niin innoissani!!!! Harmi etten ehtinyt hakemaan pakettia nyt viikonlopuksi joten vanhalla p*skalla mennään, mutta tulevaisuudessa on siis tiedossa aikalailla parempia kuvia (toivottavasti), kunhan opin käyttämään uutta kameraa. Aikamoinen ero kahdeksan vuotta vanhan Canon 400D:n ja upouuden 7D:n välillä. Apua. No eiköhän se siitä! :) Ja paljastan vielä yhden toisenkin asian. Sain taas vaihteeksi pyynnön alkaa ratsastamaan yhtä hevosta meidän tallilta, kunhan pikku tamma paranee niin saa nähdä kasvaako tiimi taas yhdellä hevosennaamalla! :) Aika sika jees, saa nähdä mihin ratkaisuun päädymme. Tällaista tänne, lisää ajatusripulia ja juttuja tulossa siis!

Ja hei, haluatteko osallistua arvontaan vai mitä? :D Linkki löytyy tuosta bannerin alta ja palkintona on siis 30 € lahjakortti Hööksiin. Jos tuntuu liian raskaalta kertoa kahdella sanalla kuka olet niin anna olla, laita kommenttiin sähköpostiosoite (myös anonyymit tervetuloa) niin olet mukana. Tylsää arpoa palkinto kymmenen ihmisen kesken. ;)

Hymyilyttää

Tiiättekö sen fiiliksen, kun tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, on ehtinyt olla töissä 8h, tehdä semiraskaan treenin salilla ja käydä tallilla - tukka on paskainen ja sekaisin nutturalla ja sitten päättää hetken mielijohteesta räpsäistä selfien vain huomatakseen näyttävänsä pirteältä, onnelliselta ja kauniilta? No, mulla oli sellainen päivä eilen! Olin herännyt aamukuudelta ja tulin kotiin kahdeksan jälkeen illalla. Olo oli kuitenkin kevyt, pirteä ja tyytyväinen. Täytyy nauttia tästä fiiliksestä niin kauan kuin se kestää, pari kuukautta syksyä ja sitten sitä onkin väsynyt ja kärttyinen 24/7...

Suurin syypää tähän mahtavaan fiilikseen on varmaan Topanga. Se on ollut niin hyvä lähiaikoina! Se on nyt enemmän se ihana, motivoitunut oma itsensä. Tiistana me käytiin kävelemässä maastossa ja eilen keskiviikkona mentiin maneesissa puolisen tuntia. Mikäs siinä sitten ratsastaessa kun hevonen toimii kuin ajatus! Tai no ei se ehkä vieläkään ole yhtä hyvä kuin mitä se oli silloin heinäkuussa parhaimmillaan, mutta kuitenkin niin hyvä, että satulassa istuessa lähinnä hymyilyttää.

Käynnissä harjoiteltiin pysähdyksiä. Topangalla on pieni ongelma: se pysähtyy kyllä hienosti tasajaloin ja täsmällisesti, mutta nostaa pään kirahvimaisesti ylös ja jos sitä yrittää saada pysähdyksen aikana alas se lähtee peruuttamaan. Joten tällä hetkellä tehdään pysähdysharjoitukset siinä kirahvikameliasennossa, tärkeämpää on nimittäin se, ettei tule protestointeja vaan pysähdys pysyy ja siitä lähdetään sitten ainoastaan eteenpäin. Kokeilin myös vähän avotaivutusta käynnissä, sujui hyvin mutta Topanga väsyi nopeasti joten kun se otti muutaman onnistuneen askeleen niin se riitti.

Ravissa sain Topangaan ihan uudenlaisen kontaktin eilen. Aluksi keventelin ja ratsastin voltteja, asetuksia ja suoristuksia. Välillä muutama minuutti käynti pitkin ohjin. Topanga oli aluksi vähän jännittynyt mutta rentoutui ja haki alas tuntumalle. Päätin kokeilla ratsastaa "kunnon" harjoitusravia ja kaivaa esiin sen kouluhevosen mikä Topangan sisällä piileskelee. Kuten olen täälläkin kirjoittanut, niin Topanga on ollut viime aikoina aika outo ratsastaa ja hermostunut herkästi joka asiasta, joten sen ratsastus on keskittynyt lähinnä siihen, että se liikkuu rentonta eteen eikä jumitu paikalleen hyppimään... Mutta nyt se on taas ollut hyvä ja uskaltaa harjoitella näitä vaikeampiakin asioita. Tai no vaikeita ja vaikeita, voisi kai ennemmin sanoa että haastavia tässä tilanteessa. ;)

Ratsastin sitä harjoitusravia aluksi vähän ylivarovasti, mutta kun kaikki tuntui hyvältä niin uskalsin pyytää enemmän. Ja wauuu! Koin jonkun ihmeellisen valaistumisen ja tajusin yhtäkkiä miten mun tulee istua siellä jotta Topanga liikkuu vielä paremmin. No takanojassa tietysti! Mulla on niin suuri taipumus istua vienossa etukenossa kun Topangalla ratsastan, että täytyy oikeasti ajatella takakenoa jotta istun siellä suorana. Kappas kummaa kun istuin näin niin Topanga suorastaan lensi eteenpäin. Pystyin vaikuttamaan siihen ihan erilailla istunnalla ja pohkeilla ja mun ei tarvinnut kuin pitää käsi tasaisena tukena tuntien kuinka Topanga oikein imi kuolainta. Tällä lailla menin muutaman ison ympyrän molempiin suuntiin ja sitten oli se ratsastus siinä. Upeaa, ihanaa, mahtavaa - näitä sanoja toistelin mielessäni kun kävelin loppukäynnit maasta käsin. On se ihana hevonen! :) Niin vaikea ja ärsyttävä kun sille päälle sattuu, mutta yhteisen sävelen löytyessä se on kyllä aivan unelma.

Buongiorno!

Huomenta! Meidän loma loppui eilen. Olimme viikon Sardiniassa ja matka oli ihan mieletön! Tuntui ihan siltä kuin olisimme olleet pidempäänkin reissussa sillä ajoimme autolla aika paljon ja kävimme todella monessa paikassa. Matka sai tosin aika kurjan päätöksen kun kävimme lennon jälkeen hakemassa Maxista syötävää ja yöllä mulle iski ruokamyrkytys... Yök. No onpahan nyt aikaa käydä ennen matkaa otettuja kuvia läpi, kirjoittaa postauksia ja ehkä vihdoin tehdä uusi banneri. :) Toivottavasti tämä inhottava tauti lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin, mulla on jo ikävä tallille ja treenaamaan!

Miten teidän viikkonne on sujunut? :)

Suunnitelmissa on kirjoittaa postaus/postauksia matkasta ja kysynkin mielipidettänne - kiinnostaako lukea vähän tarkempaa matkakertomusta useammassa osassa vai riittääkö yleiskatsaus?

God morgon! Vår semester tog slut igår. Vi var en vecka på Sardinien och resan var helt underbar! Det kändes som vi skulle varit borta längre, vi körde jätte mycket med bilen och såg många olika platser. Resan fick dock ett lite tråkigt slut när vi hämtade mat från Max efter flyget och jag fick en matförgiftning av det... Usch. Men nu har jag åtminstone lite tid över att gå igenom bilderna före resan, skriva inlägg och kanske äntligen göra en ny header. :) Jag hoppas verkligen att den här äckliga sjukdomen försvinner lika fort som den kom, saknar redan stallet och att träna!

Hur har er vecka gått? :)

Jag hade tänkt skriva ett inlägg eller flera från resan och frågar nu er åsikt - är ni intresserade av att läsa lite längre inlägg om det i flera delar eller räcker det med ett allmänt inlägg?

Kesäkö

Huomenta ja päivää! Mitä kuuluu? :) Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa pienimuotoisen kuulumis-/ajatuspostauksen. Ihan ensin on pakko aloittaa valitusvirrellä: miten voi olla näin surkea sää heinäkuun puolessa välissä?? Olin eilen tallilla ja kävellessäni autolle tunsin varpaideni palelevan - ei olisi ollut yhtään liioiteltua laittaa villasukat jalkaan, "lämpöä" taisi olla +14. Viime kesä oli aivan mahtava enkä valittanut kertaakaan että olisi liian kuuma. Ja me asuttiin silloin asunnossa jossa oli myös öisin vähintään +30. Nyt asutaan talossa jossa on ilmastointi mutta sen sijaan pidetään lämpöpattereita päällä... No onneksi ei ole kesäloma. Itse asiassa varasin eilen lennot Sardiniaan elokuun lopulle.

God morgon och god dag! Hur är läget? :) Det var länge sen jag skrev ett inlägg om de senaste nyheterna/tankarna. Jag vill börja med lite klagomål: hur kan det vara så kasst väder i mitten av juli?? Igår när jag skulle åka till stallet och gick till bilen så frös mina tår som bara den, skulle inte alls varit överdrivet att ta på sig raggsockor. :( Typ +14 ute. Förra sommaren var helt klockren och jag sa inte en enda gång att det skulle vara för varmt. Och då bodde vi ändå i en lägenhet där det var minst +30 på nätterna också. Nu bor vi ett hus som har AC men istället för den så har vi värmeelementen på dag och natt. Vilken tur att jag inte har semester nu! :D Bokade faktiskt flyt igår till Sardinien, vi åker dit i slutet av augusti.

Onko sulla jo ollut/menossa kesäloma vai onko se edessä vielä?

Mä olin vähän tyhmä ja pätkin oman lomani kolmeen osaan: pidin yhden viikon lomaa kesä-heinäkuun vaihteessa (osuin just sille ihanalle helleviikolle!!), ensi viikon perjantaina alkaa kahden viikon loma ja sitten elokuun lopussa on se yksi viikko. Toisaalta on ihan kiva kun on "koko ajan" loma, mutta ei siinä yhdessä viikossa ehdi päästä lomamodeen ollenkaan. Stressaa vaan kun joutuu jo seuraavana maanantaina takaisin toimistolle... Lupasin jo itselleni, että pidän ensi kesänä neljä viikkoa putkeen. 

Har du haft semester redan?

Jag tycker att jag var lite dum när jag delade upp min semester i tre delar: hade en vecka i månadsskiftet juni-juli (lyckades pricka precis på den varma veckan!!). Jag jobbar nästa vecka och sen har jag två veckor semester och sen i slutet av augusti en vecka. På ett sätt är det trevligt att ha semester "hela tiden" men man hinner inte riktigt koppla av och det känns väldigt stressande när man vet att man ska jobba nästa måndag igen... Lovade faktiskt mig själv att nästa sommar ska jag ha fyra veckor semester i rad.

Tuntuu melkein kuin kesä olisi jo kohta ohi eikä ole mitään ehtinyt tekemään. No, heinäkuun lopussa lennetään Suomeen viikoksi ja siellä on luvassa Nightwishin keikka, mökkeilyä ja ystävien näkemistä. Tekisi hirveästi mieli lähteä Gotlantiin joku viikonloppu mutta siitä lystistä saakin sitten maksaa 300-500 € (pelkästään matka ja hotelli) - ei nappaa.

Känns nästan som att sommaren är snart över och man har inte hunnit göra nånting. I slutet av juli flyger vi till Finland och ska vara där en vecka, gå på konsert och se Nightwish, besöka sommarstället och vara med vänner. Jag är jätte sugen på att åka till Gotland en helg men det kommer att kosta typ 3000-5000 kr (bara resan och hotell) - inte så kul.

Olen jotenkin mystisesti onnistunut laihtumaan tässä muutaman kuukauden aikana. Pienimmät ratsastushousutkin mahtuvat taas jalkaan ilman vastustelua. Mitään suurta muutosta en ole elämääni tehnyt ja syön (edelleen) herkkuja lähes päivittäin. :D Mutta olen laittanut perusruokavalioni kuntoon, tehnyt enemmän cardiota ja ollut nyt kolme viikkoa ilman gluteenia (olen syönyt muutaman keksin ja jäätelöä jossa vähän). Vatsani ei ole voinut näin hyvin ainakaan kahteen vuoteen!! Ihan uskomaton tunne. Lisäksi koko vartalosta on lähtenyt turvotus pois ja olo on kevyt. En usko että mulla mikään keliakia on, mutta selkeästi joku siinä gluteenissa on. En mä nyt mitään övereitä ole moneen kuukauteen vetänyt, mutta kuitenkin monta kertaa viikossa leipää, välillä pullaa ja pastaa.  Nyt kun sitten olen jättänyt gluteenin pois 99% niin todellakin tunnen ja näen eron. Toivottavasti tämä hyvä olo pysyy. :)

Det här är väldigt mystiskt, men jag har lyckats gå ner i vikt på de senaste månaderna. Jag får på mig mina minsta ridbyxor igen utan krångel. Jag tycker inte att jag skulle ha gjort nånting speciellt, jag äter faktiskt godis och annat gott nästan varje dag. :D Men jag har ändrat min grundkost, kört mer kondition och varit tre veckor utan gluten (ätit några kex och lite glutenhaltig glass). Och min mage har inte mått så här på typ två år!! Det känns helt otroligt. Och min kropp känns inte alls lika svullen som förut. Jag tror inte jag har celiaki men uppenbarligen är det något i gluten som jag inte tål. Dock har jag inte ätit så mycket gluten de senaste månaderna heller, kanske lite bröd, bulle och pasta nån gång i veckan men nu när jag har slutat gluten 99% så märker och ser jag verkligen skillnaden. Jag önskar att den här goda känslan håller! :)

Topangan kanssa menee todella hyvin! Se on ollut aivan mahtava ja selkeästi onnellinen kun pääsee taas töihin. Olin eilen (käynti)maastossa kaverin kanssa ja loppumatkasta Topanga näytti kuinka upeasti hän osaa mennä passagea. :D Se on aitojen sisällä ihan mieletön, liikkuu todella kauniisti ja hyvässä peräänannossa. On se vähän epätasainen ja vaatii tukea, mutta jo parissa viikossa se on kehittynyt todella paljon ja omaan silmääni saanut hieman lihaksiakin. Tässähän alkaa jo heräämään pieni toive jospa se nyt tulisi kokonaan kuntoon, niin saattaisi tämä oma hevostilanne hieman muuttua... :) Mutta vielä ei uskalla toivoa liikoja ja oikeastaan me kaikki vähän pidätetään hengistystä että milloin se taas paskoo itsensä. Pessimisti ei pety jne. :D

Det går jätte bra med Topanga! Hon har varit helt underbar och ser lycklig ut när hon får jobba. Igår skrittade vi ut med en kompis och när vi var på väg hemåt visade Topanga hur duktig hon är i passage. :D Hon är super fin när man rider dressyr, rör sig väldigt vackert och i en fin form. Visst är hon lite ostadig och behöver stöd, men redan på några veckor har gjort stora framsteg och i mina ögon ser det ut som hon har byggt lite muskler också. Jag har börjat hoppas att hon skulle bli helt återställd så skulle kanske min hästsituation ändras lite... :) Men än så länge vågar jag inte önska för mycket. Tror att vi alla håller lite andan med henne och är säkra att hon snart går sönder igen.

♥

Lopuksi hieman somemainostusta.

Pitkällisen painostuksen jälkeen pikkusiskoni puolelta liityin Snapchattiin enkä kyllä kauheasti ymmärrä sen ideaa tai tykkää siitä, eihän sitä melkein kukaan mun ikäinen kaveri edes käytä. :D Mutta ihan hauska sinne My Storyyn on jotain turhanpäiväisiä juttuja laittaa. Se on julkinen, joten jos kiinnostaa tavalliset kuvat ja lyhyet videot arkeni keskeltä niin minut löytää sieltä nimellä rossew.

Sen ska jag sluta med lite nyheter om mina sociala medier.

Efter mycket press från min lillsyrra så laddade jag ner Snapchat. Jag förstår dock inte riktigt idén med det och gillar det inte heller. Den är inte så populär bland mina jämnåriga kompisar. :D Men det är ändå ganska roligt att lägga ut grejer i My Story. Min My Story är öppen för alla, så om du är intresserad i vardagliga bilder och korta filmer från mitt liv så hittar du mig under namnet rossew.

Snapchat: rossew

Ja Instagramista löytyy blogille oma profiili nimellä ridelovelaugh, linkin löydät tuosta vasemmasta sivupalkista. :)

Och på Instagram har jag också en profil för bara bloggen, den heter ridelovelaugh och du hittar en länk i vänstra sidobalken. :)

Instagram: ridelovelaugh

Kylmä ja tunteeton

Jokainen hevostyttö tietää sen tunteen kun menettää sydämensä hevoselle. Siitä tulee yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä asioista maailmassa ja sen eteen tekee lähes mitä vaan. No, mä en valitettavasti enää oikein kunnolla muista miltä se tuntuu. Olen lähiaikoina tehnyt hieman itsetutkistelua ja tullut siihen tulokseen etten enää osaa rakastaa tai kiintyä tässä harrastuksessa. Tykkään kyllä, teen asiat tunnollisesti ja nautin hevostelusta mutta rakkaus ei ole ollut mukana enää moneen vuoteen.

Tää kaikki on lähtenyt niistä lapsuuden ratsastuskouluvuosista kun joka kerta sai pettyä lempiponin myytiin. Vanhempani yrittivät takoa päähän sitä ajatusta ettei kannata kiintyä sellaiseen mikä ei ole oma. Voi miten viisaita sanoja! Mutta sitten kuvioihin astui Jet.

Teininä mulla oli pitkä pesti Jetin hoitajana, liikuttajana ja vuokraajana ja jälkeen päin ajateltuna se on ollut varmaan tärkein hevonen koko mun elämässä. Ei mitenkään erityinen, ei se kauheasti osannutkaan mitään, vähän kuriton laiskanpulskea putte ja hieman rumakin tyyppi - mutta silti mä rakastin sitä. 2005-2009, neljän vuoden ajan koimme ylä- ja alamäkiä ja opettelimme yhdessä. Uskalsin kiintyä ja rentoutua, tuntuihan se melkein kuin omalta hevoselta. Jetin kanssa opin valtavasti ratsastuksesta ja hevosten käsittelystä, kiitos Jetin ihanan omistajan kun sain tällaisen mahdollisuuden. Aloittaessani olin hieman epävarma teini jonka kokemus rajoittui ratsastuskoulun puksuttimiin. Luopuessani Jetistä olin kasvanut todella paljon paitsi fyysisesti että henkisesti, mutta eniten hevosenkäsittelijänä.

Jetin jälkeen mulla on ollut todella monta vuokrahevosta ja mitään niistä en ole tainnut ratsastaa vuotta kauempaa. Kuulostaa kamalalta mutta selitys on kovin yksinkertainen: muutin todella paljon ympäriinsä 18-23-vuotiaana ja kaksi vuotta samalla paikkakunnalla taitaa olla mun ennätys. Kaikki ne hevoset joita ratsastin olivat tietysti tärkeitä mulle ja pidin niistä todella paljon. Omistajien kanssa olen edelleen todella hyvissä väleissä ja he ovat ihania ihmisiä! :)

Seuraava rakkaus, tai ainakin voimakas ihastus, oli Gracia. Tuo ihanan kamala tempperamenttinen tamma jossa näin sitä jotain. Helppo se ei ollut ja alussa mieli muuttuikin vähän epävarmaksi ja epäilin ettei siitä tulisikaan mitään mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat toimimaan. Aluksi sidoin sen kiinni aina hoitaessa ja satuloidessa, muuten vaarana oli saada hampaista tai kaviosta. Pikkuhiljaa meille syntyi jonkinlainen yhteisymmärrys ja pystyin pitämään G:n vapaana. Onnistumisen ilo ja suhteen kehitys tämän tamman kanssa olivat varmasti ne avainasiat siihen miksi G:stä tykkäsin niin paljon.

Vuosi sitten muutin Ruotsiin ja kiva vuokrahevonen Topanga löytyikin nopeasti. Tykkäsin siitä heti! Ihana luonne ja mahtava ratsastettavuus. Onnea ei kuitenkaan jatkunut kauaa ja nythän se on sitten ollut saikulla melkein vuoden. Omistaja hoitaa sen pääosin itse, välillä autan ja melkein joka kerta tallilla ollessani käyn vähän halimassa Toppania. Tääkin on nyt vähän kakspiippuinen juttu sillä tiedän tietoisesti vältteväni suurempaa kiintymistä sillä jos tamma ei pian parane niin meidän matka ei valitettavasti tule jatkumaan.

No entä Viking sitten? Sen piti olla väliaikaisratkaisu kunnes Toppan aloittaa kuntoutuksen mutta tässä sitä ollaan 10 kuukautta myöhemmin. Kyllä, Vikingistä on tullut mulle tosi tärkeä. Ei, en rakasta sitä(kään). Haluaisin mutta en osaa. Tykkään ja välitän mutta toisaalta, voihan sekin olla rakkautta.

Olen vihdoin omaksunut sen asenteen jota vanhempani mulle yrittivät opettaa: älä kiinny mihinkään mikä ei ole oma. Viisastahan se on mutta pidemmän päälle aika masentavaa. 

Tuntuu vähän hassulta tulla kertomaan näin henkilökohtaisia ajatuksia tänne blogin puolelle, yleensä kun koitan pitää jutut suht kevyinä ja mukavina. Nyt tuli kuitenkin tarve päästä purkamaan näitä asioita sanoiksi. Olen valmis ottamaan paskamyrskyn vastaan mikäli joku kokee asiakseen järjestää sellaisen. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, eikö. ;)

PS: Lupaan että lopetan synkistelyt tähän postaukseen ja saatte seuraavaksi lukea jotain kivaa.

Hohdokas viikonloppu

Suunnitelmiin tuli pieni muutos kun torstaina sairastuin vatsatautiin. Eli niinkin mukavissa merkeissä meni sitten viikonlopun alku... Ehehh. Olin keskiviikkona Yellowcardin keikalla ja sieltä se varmaan tarttui mukaan. Tiedättehän nää rokkikeikat, kun fanitytöt (minä mukaanlukien) tungeksii eturivissä ja järkkäri spruuttaa yhdestä samasta vesipullosta vettä kaikkien nestehukassa toikkaroivien tyttöjen (ja poikien) suuhun. Että sillä lailla sitten. Itse keikka oli aivan mieletön ja koin pientä nostalgiaa kun Ocean Avenue pärähti soimaan viimeisenä encorena, kymmenen vuotta sitten se oli paras biisi koskaan (ja onhan se edelleenkin hyvä), sanoitukset niin syvälliset ja ahh. ;)

Huvittavaa kun nykyaikaisella kännykällä saa parempia kuvia keikalta kuin vuonna 2005 sai digikameralla.

No joo, torstaiaamu oli sitten vähän vähemmän mieletön ja sitä lystiä jatkui perjantain puolelle asti joten Maaiken ratsastus jäi valitettavasti välistä. :( Perjantai-iltaa kohden olin kuitenkin jo sen verran hyvinvoiva, että uskalsin lähteä lauantaina tallille ja tehtiin ihan sairaan hauska maastoretki Vikingin omistajan ja lainahevosen kanssa. Laukattiin kovaa muutama ihana täydellinen laukkasuora ja hevoset olivat aivan tohkeissaan. Kuvia ei valitettavasti ole ainuttakaan.

Onneksi mulla oli maailman parasta seuraa kun koomasin vuorotellen sohvalla ja sängyssä. Perjantaina nukuin makoisasti (erimittaisten vessataukojen saattelemana) keskiyöstä seuraavaan päivään klo 15:30, joten ei ihan terve ollut tämä akka.

Sunnuntaina käytiin shoppailemassa vain tajutaksemme 16:55 kauppojen sulkeutuvan viiden minuutin kuluttua. Hehe. No, juoksujalkaa eri suuntiin ja saimme kuin saimmekin ostettua ne asiat joita lähdimme hakemaan. :D Muunmuassa nämä seuraavat jutut tarttuivat Hööksiltä matkaan.

Sukat tarjouksessa. En kyllä ymmärrä millaisille jaloille nää on suunniteltu, kokomerkintänä oli 35-39 ja mulla sentään on 37 jalka, silti kantapää nousee 5 cm liian korkealle??

Hööks myy vihdoin Roecklin hanskoja!!!! *jee* En suostu muun merkkisiä ratsastushanskoja enää käyttämäänkään. Ostin kannusremmit noihin punaisiin kannuksiin jotka löysin joku kuukausi sitten superalesta ja sain ne lopulta ilmaiseksi kun mulla oli tarpeeksi bonuspisteitä. :D Suosin nylonkannusremmejä sillä en vain ole löytänyt hyviä nahkaisia. Aina ne ovat liian jäykät, reiät ovat epäsopivan matkan päässä toisistaan tai remmit niin paksut etteivät mene kannuksista läpi. Murr. Löytyykö hyviä nahkaisia jostain? Sitten ostin myös saapasroikottimen (mikä onkaan), säilyypähän Vikingin kaapissa joku järjestys. :D

Joo, niinkin hurja viikonloppu oli mulla. Menikö teillä paremmin? :)

Lisäksi mua ällöttää tää sää. Wtf. Missä kevät??!?!!!

No pain no gain

Siltä tää mennyt viikonloppu on todellakin tuntunut. Tai oikeastaan kuukausi! Asuttiin nimittäin väliaikaisratkaisussa koko helmikuu kun aikataulut asuntojen kanssa ei mennyt ihan yksiin. Kaikki tavarat tungettuna yhteen (isoon) huoneeseen ja vaatekaappi käytännössä yksi kasa matkalaukun päällä. Huh, mutta nyt tosiaan päästiin viime viikolla muuttamaan meidän uuteen kotiin ja en voisi olla enemmän innoissani (ja väsynyt)! Ihana pieni mökki lähellä meren rantaa ja mikä tärkeintä, oma piha ja oma rauha.

Pakenin eilen muuttokaaosta tallille. Viking rokotettiin sunnuntaina joten käytiin vaan kävelemässä maastossa 45 min. Ravattiin pari pätkää myös. Ollaan omistajan kanssa niin iloisia V:n kuntoutumisesta! Se on nyt näiden muutaman "kunnollisen" viikon jälkeen saanut hurjan hyvin kunnon takaisin ja sen jaksaminen on palautunut lähes ennalleen, tai oikeastaan se on ennallaan ja tuntuu vähän ylimääräistäkin olevan. ;D Maastossa se meinaa singahtaa eteen heti kun lyhentää ohjia ja sileälläkin sen meno on niin energistä että oksat pois. Sen kanssa on siis otettu tosi rauhallisesti, ensin kävelty maasta ja parin kk jälkeen noustiin selkään ja käveliin sekä otettiin vähän ravia. Nyt se on parin viikon ajan liikkunut vähän enemmän lyhyissä pätkissä, joten kunhan rokotuslepo on ohi niin ei kestä kauaa kun meno on taas normaalia. Huhhuh näiden hevosten kanssa...!

Kaksikielisyys/Tvåspråkighet

Att skriva en blogg på två språk har väckt en hel del tankar i mig så jag bestämde mig för att skriva ett eget inlägg om ämnet.

Blogin kirjoittaminen kahdella kielellä on herättänyt minussa sen verran paljon ajatuksia, että päätin tehdä tästä ihan oman postauksen.

En blogg på två språk/Blogi kahdella kielellä

Idén att skriva en blogg på två språk kom av logiska skäl. Jag flyttade till Sverige så naturligtvis fanns det många svensktalande bland mina närstående. Den största orsaken är dock att båda ägarna till mina medryttarhästar är helt svensktalande. Jag vet inte hur många "främmande" läsare min blogg har - förmodligen inte så många (?) för jag vet fortfarande inte vart man kan annonsera sin blogg på svenska. I början skrev jag texterna först på finska och översatt därefter men nu har svenska blivit det språket jag använder mest så ordningen har ändrats. Ibland funderar jag på att byta språkordningen tillbaka, finska läsarna är ju ändå majoriteten. Men det här är naturligast för mig så jag fortsätter med det.

Ajatus kahdella kielellä bloggaamisesta lähti liikkeelle ihan loogisista syistä. Muutin Ruotsiin joten luonnollisesti lähipiiriini kuuluu paljon ruotsinkielisiä. Suurin syy on kuitenkin ehkä se, että blogini aiheena on kaksi vuokrahevostani joiden omistajat ovat täysin ruotsinkielisiä. En tiedä kuinka paljon "vieraita" ruotsinkielisiä lukijoita blogillani on - ei varmaankaan kovin montaa (?) sillä en vieläkään osaa/tiedä missä ruotsalaiset mainostavat blogejaan. Blogin alkuaikoina kirjoitin ensin suomeksi ja tein sen jälkeen ruotsennoksen mutta nykyään ruotsi on minulle se arjen ensisijainen kieli joten järjestys on luonnollisesti vaihtunut. Välillä mietin pitäisikö järjestys palauttaa alkuperäiseksi, ovathan suomalaiset lukijat enemmistöä. Mutta teen niin kuin on minulle luonnollista.

Ärligt talat är det utmanande att blogga på två språk. Ibland kan jag inte översätta en mening till finska eller säga något naturligt och tvärtom ibland kommer jag på en rolig mening på finska men har svårt att säga samma sak lika bra på svenska. Översättningskursen på universitetet lärde mig att det oftast är nästan omöjligt att översätta ordagrant, det viktigaste är att tanken kommer fram rätt. Jag har också märkt att min skriftliga finska har blivit sämre om man jämför med inlägg några år tillbaka. Det är alltså best att fortsätta att skriva på finska! Det jobbigaste är nog att man lägger dubbla tiden på skriva inlägg och det är väldigt utmanande att komma på bra rubriker. Jag varierar mellan finska, svenska och engelska. Ibland är rubriken både på finska och svenska. Jag har ingen aning vilket sätt som är det bästa så jag fortsätter som hittills. :)

Kahdella kielellä bloggaaminen on kyllä rehellisesti sanottuna haasteellista. Välillä en osaa suomentaa jotain ajatusta tai sanaa luontevasti tai päinvastoin joskus päähän tulee joku tosi hyvä suomalainen lause mitä en taas osaa kirjoittaa yhtä nasevasti ruotsiksi. Yliopiston käännöskurssilla opetettiin sanasta sanaan kääntämisen olevan usein lähes mahdotonta joten tärkeimpänä asiana on kääntää ajatus oikein. Olen myös huomannut kirjallisen suomenkieleni huonontuneen aika lailla jos vertaa muutaman vuoden takaisiin postauksiin. Tähän ei auta kuin jatkaa suomeksi kirjoittamista! Rasittavinta on ehkä se, että postauksien kirjoittamiseen kuluu melkein tuplamäärä aikaa ja otsikoiden keksiminen on ihan hirveän hankalaa! Vaihtelen suomen, ruotsin ja englannin välillä. Silloin tällöin otsikko on sekä suomeksi että ruotsiksi. En yhtään tiedä mikä on paras tyyli, joten jatkan näiden sekoittamista. :)

Språkproblem/Kieli solmussa

Ibland när jag pratar stöter jag på roliga tanke- och översättningsfel. Jag har bl.a. berättat ivrigt om vattenboxen istället för spolspiltan (på finska vesikarsina=vattenbox). Det var inte länge sen jag blandade varje gång ihop bro och brygga samt kyl och frys... Min man har fått många bra skratt när jag har direkt efteråt fattat att nej nu blev det fel, men vad kan man göra. :D Skåpbil har också varit ett svårt ord för mig, jag pratar ofta om paketbil vilket är den ordagranna översättningen från finska ordet pakettiauto. Nå, en dag lär jag mig. För jämförelse har jag börjat glömma bort finska ord och blev lite retad om det... En aksent har jag dock än så länge inte fått (och ska inte få det heller!).

Välillä varsinkin puhuessa mulle sattuu tosi hassuja ajatus- tai käännösvirheitä. Olen mm. innoissani puhunut tallilla vattenboxista (vesikarsina) vaikka se on ruotsiksi spolspilta. Vielä hetki sitten sekoitin puheessani AINA bro/brygga (silta/laituri) ja kyl/frys (jääkaappi/pakastin), näille on mieheni päässyt monesti naureskelemaan ja itse sitten heti väärän sanan möläytettyäni olen ollut vähän nolona mutta minkäs teet. :D Myös pakettiauton ruotsennos on edelleen jotenkin hirveän vaikea sisäistää: ei paketbil vaan skåpbil, eli kaappiauto. No, kyllä mä näistä vielä joskus yli pääsen. Vertailun vuoksi olen alkanut unohtelemaan sanoja suomeksi ja viimeisimmällä Suomen reissulla sain kuulla siitä vähän ystävällismielistä naljailua... Aksenttia ei sentään ole tullut (eikä muuten tule!).

En av mina morgonrutiner i bussen är att bläddra igenom ht.net och läsa finska bloggar. Det har hänt flera gånger att jag glömmer bort att jag är faktiskt befinner mig i Sverige och blir förvånad när någon nära mig säger något på svenska. :D Jag kan också blanda ihop språket/landet så illa att vissa gånger vet jag inte om jag läser finska eller svenska, t.ex. på bio i Finland är det väldigt jobbigt när jag av misstag läser texten på båda språken och undrar varför dom har skrivit samma sak två gånger. Idiot...

Aamurutiineihini kuuluu selata bussissa ht.nettiä ja lukea blogeja (jotka ovat suurimmaksi osaksi suomenkielisiä). Monta kertaa mulle on käynyt niin, että unohdan olevani Ruotsissa ja kauhistun kun joku vieressäni sanoo jotain ruotsiksi. :D Sekoitan myös kielen/olinmaan välillä niin pahasti etten tajua luenko suomea vai ruotsia, esimerkiksi Suomessa leffassa käyminen on vähän ärsyttävää kun luen välillä epähuomiossa tekstitykset molemmilla kielillä ja ihmettelen miksi sama asia toistuu kahteen kertaan. Idiootti...

Två modersmål/Kaksi äidinkieltä

För vissa är det väldigt svårt att fatta att någon kan faktiskt ha två modersmål som är lika starka. Jag har väldigt svårt att säga om mitt modersmål är finska eller svenska! Jag lärde mig båda språken samtidigt lika bra och har hela mitt liv använt dem båda. Visst blev det så att när jag bodde i Finland använde jag inte svenska så mycket och vid något läge blev den lite rostig. Men när jag träffade min man tog det bara några veckor att jag pratade svenska flytande igen. Visst står det i folkbokföringen att mitt modersmål är svenska, men det är inte den absoluta sanningen. Efter flytten tog det några månader att svenska blev mitt primära vardagsspråk. Ibland var det stunder där jag var trött och orkade inte prata svenska och en gång sa jag halvsovande nånting på finska till min man. :D Och nu när jag pratar finska bara några gånger i månaden är situationen motsatt.

Monelle tuntuu olevan hirveän vaikea tajuta, että ihmisellä voi oikeasti olla kaksi äidinkieltä jotka ovat yhtä vahvoja. En mä esim. osaa sanoa onko suomi vai ruotsi mun äidinkieli! Opin kummatkin kielet samaan aikaan yhtä vahvoina ja olen läpi elämäni käyttänyt molempia kieliä. Toki Suomessa asuessani ruotsia ei tullut käytettyä kovinkaan paljoa ja jossain vaiheessa se vähän ruostui. Tavattuani mieheni se sujuva kielitaito tuli kuitenkin takaisin ihan muutamassa viikossa. Joo, kyllähän mun virallisissa papereissa lukee Äidinkieli: ruotsi, mutta ei se mikään absoluuttinen totuus ole. Kyllä mulla meni muutama kuukausi muuton jälkeen siihen, että omaksuin ruotsin ensisijaiseksi arkikieleksi. Välillä tuli hetkiä jolloin en väsyneenä olisi jaksanut puhua ruotsia ja kerran unenpöpperössä höpötin miehelleni jotain suomeksi. :D Nyt taas kun suomea tulee puhuttua vain muutaman kerran kuukaudessa tilanne on päinvastainen.

Det var ännu svårare att omfamna språket i arbetslivet. Yrkestermerna var helt främmande för mig och officiella samtal var spännande. Min chef sa lite roligt till mig för några månader sen... När jag började på kontoret var jag ganska tystlåten men nuförtiden babblar jag som en babian. 

Työelämässä kielen omaksuminen olikin sitten hieman vaikeampaa. Ammattisanasto oli aluksi ihan vierasta minulle ja viralliset keskustelut jännittivät. Pomoni sanoikin mulle hauskasti muutama kuukausi sitten... Kun aloitin tässä firmassa olin kuulemma aika hiljainen mutta nykyään papatan kuin papupata.

När jag var sju år gammal flyttade vi till Finland och jag började på en liten finsk byskola. Där tyckte dom andra att den svensktalande förstaklassaren var en hemsk freak och jag blev mobbad ganska grovt på lågstadiet. När jag började på högstadiet ändrades det här helt och efter det har jag aldrig hört något negativt om ämnet. Tvärtom, det har bara varit en positiv sak när jag har pluggat och varit i arbetslivet.

Sen när jag får egna barn ska jag absolut lära dem också finska precis som mina föräldrar lärde mig. Och jag är inte alls bitter att min mamma tvingade mig att alltid låna bara svenska böcker från biblioteket. Det är säkert en av de orsakerna jag har kunnat hålla fast i språket. Det är guld värt att vara tvåspråkig och jag är verkligen tacksam över att jag har fått den förmånen i mitt liv.

Ollessani 7-vuotias muutimme Suomeen ja menin suomalaiseen pieneen kyläkouluun. Siellä ruotsia puhuva ekaluokkalainen oli kauhistuttava kummajainen ja jouduinkin aika rankan kiusaamisen kohteeksi ala-asteella. Yläasteiän jälkeen tämä kuitenkin muuttui ja sen jälkeen en ole koskaan kuullut mitään negatiivista tästä aiheesta. Päin vastoin, opiskelu- ja varsinkin työelämässä kaksikielisyydestä on ollut pelkästään hyötyä.

Kun saan omia lapsia aion ehdottomasti opettaa heille myös suomen, aivan kuten minun vanhempani tekivät.  Enkä ole pätkääkään katkera äidilleni joka pakotti minut lainaamaan vain ruotsalaisia kirjoja kirjastosta. Se on varmasti yksi niistä syistä minkä vuoksi onnistuin pitämään kielitaidosta kiinni. Kaksikielisyys on rikkaus ja olen todella kiitollinen saatuani sen edun.

Hurdana erfarenheten har du om tvåspråkighet eller studera språk?

Millaisia kokemuksia sinulla on kaksikielisyydestä tai kielten opiskelusta?

Sick of being sick

Viking har kommit hem och mår bättre, men jag däremot blev sjuk och låg hemma under täcket hela helgen. Så frustrerande! Nu sitter jag på bussen på vägen hem från kontoret, hostar, har ont i huvudet och längtar tills att få komma hem och dricka en varm kopp glögg. Sen är det ledighet i två veckor som gäller! Dock ska jag jobba hemifrån några dagar under mellandagarna men det är ändå så chill när man kan typ sitta i pyjamasen och lägga upp dagen hur man vill. Min syrra ska komma på besök från Finland nästa lördag, och vi ska göra massor av roliga saker! Sen är det Finland som gäller efter nyår.

Hästplanerna har fått en liten paus nu, vilket ni säkert förstår. Jag saknar så mycket att få starta ridningen ordentligt igen! Bara blir frisk nu så kommer jag att rusa till stallet och pussa ihjäl både Viking och Topanga!

Nu är bussen snart framme och vi ska utmana ödet med min man och tränga oss in på ICA Maxi... Ha det gott!

Viking on päässyt kotiin ja voi paremmin, mutta mä tulin sitten tietysti kipeäksi ja makasin koko viikonlopun peiton alla. Niin turhauttavaa! Nyt istun bussissa matkalla kotiin toimistolta, yskin, päätä särkee ja odotan kotiinpääsyä ja siellä odottavaa glögipulloa. Sitten on tiedossa kaksi vapaata viikkoa! Aion kyllä tehdä etätöitä muutamana välipäivänä mutta se on niin chilliä kun voi istua pyjama päällä ja aikatauluttaa päivän haluamallaan tavalla. Siskoni tulee käymään Suomesta ensi lauantaina ja tiedossa on kaikkea kivaa! Ja sitten onkin Suomen reissu tiedossa uudenvuoden jälkeen.

Hevosjutut on vähän tauolla nyt minkä toivottavasti ymmärrätte. Odotan ihan hirveästi, että ratsastusjutut lähtevät taas kunnolla käyntiin! Kunhan nyt tervehdyn joskus niin ryntään tallille pussailemaan Vikingiä ja Topangaa.

Kohta on bussi perillä ja me aiotaan miehen kanssa uhmata kohtaloa ja tunkea itsemme ICA Maxiin ostoksille. Voikaahan hyvin! :)

Situationen

Här har det inte gått så bra. Viking åkte in på klinik och fick stanna där i några dagar, men hon kommer förhoppningsvis hem idag. Jag har ingen aning hur länge hon ska vila sen. Stackars lilla gumman, jag var väldigt orolig så vill inte ens tänka hur jobbigt det var för ägarna! :( Hoppas hon blir bra! Men snacka om otur. Först blir Topanga dålig och nu Viking. Vet inte hur man säger det på svenska, men i Finland brukar man säga att den hästlöse är fri från bekymmer. Det blir svårare och svårare att övertala min man om varför vi skulle skaffa en egen häst...

Anyways. Viljan att rida mer och utveckla sig själv som ryttare växer hela tiden. Därför provred jag en unghäst i söndags. Det var en väldigt trevlig sexårig halvblodsvalack, lite sen i sin utbildning så han är som en femåring. Vi får se om det blir något av det samarbetet! :)

Täällä ei ole mennyt ihan niin hyvin. Viking joutui klinikalle ja joutui olemaan siellä muutaman päivän, tänään se pääsee toivon mukaan kotiin. Mulla ei ole aavistustakaan kuinka pitkä lepo on tiedossa. Voi pientä raukkaa, olin tosi huolissani joten en edes halua kuvitella miten raskasta se oli omistajille! :( Toivottavasti Viking tulee kuntoon. Kyllä on ollut huonoa tuuria näissä heppajutuissa... Ensin Topanga ja nyt Viking. Hevoseton on huoleton. Alkaa olemaan vaikeampi ja vaikeampi perustella miehelle miksi meille joskus pitäisi hommata hevonen...

Anyways. Halu ratsastaa enemmän ja kehittää itseään ratsastajana kasvaa koko ajan. Sen takia koeratsastin yhden hevosen sunnuntaina. Se oli todella kiva 6-vuotias pv-ruuna, vähän jäljessä koulutuksessa ja vastasi enemmän 5-vuotiasta. Katsotaan tuleeko siitä yhteistyö! :)

Annars då?

Ja, det flyter väl på. Jag är bara så oerhört påverkad av vädret och mörkret, känner mig trött och deppig hela tiden. Jag öser på med starka D-vitaminer och äter hälsosamt. Jag försöker sova tillräckligt, men det finns inte tillräckligt med timmar i ett dygn så att man hinner med allt... Träningen har jag slarvat lite med, mina vanliga 4-5 dagar har bytts ut till 2-4 dagar i veckan, men jag vet att det är bara några månader jag känner så här och då tillåter jag mig själv att vila lite mer. Vill inte gå in i väggen liksom... Och på toppen av allt så har vi världens stress med vårt boende - hyresvärden säljer vår lägenhet och vi måste flytta i slutet av februari. Stress stress stress. Alla som känner till Stockholms bostadssituation vet att det är inte så jätte skönt att försöka hitta ett bra boende. Men vi håller tummarna och hoppet uppe. Tre flyttar på ett år är lite för mycket.

Jag har inte ens hunnit förstå att året närmar sig sitt slut. Det har gått så fort! Ska skriva ett inlägg med bakåtblick på året. Direkt när jag har tid. :) År 2015 börjar med bästa möjliga sätt (förutom bostadsstress): först en halv vecka in Finland och sen två veckor på Teneriffa. Som jag väntar!

Hoppas ni läsare har haft det bra. :) Är ni taggade inför det nya året?

Muuten?

Kaipa se tästä. Tää sää ja pimeys vaikuttaa muhun ihan mielettömän vahvasti, olen tosi väsynyt ja alakuloinen koko ajan. Vedän vahvoja D-vitamiineja ja syön terveellisesti. Yritän nukkua tarpeeksi, mutta vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja että ehtisi tekemään kaiken... Treenaamisen kanssa olen vähän laiskotellut, tavallisesti treenaan 4-5 kertaa viikossa ja nyt keskimäärin 3, mutta tiedän tämän olevan lyhyt muutaman kuukauden mittainen kausi jolloin olo on tämä joten annan itselleni vähän armoa ja lepään mieluummin kuin saan burn outin. Ja kirsikkana kakun päällä meillä on ihan kamala stressi asuntojuttujen kanssa, meidän vuokranantaja kun myy tän meidän kämpän ja joudutaan siis muuttamaan helmikuun lopussa. Stressiä stressiä. Kaikki jotka tuntevat Tukholman asuntotilanteen tietävät, että hyvän asunnon löytäminen ei ole yhtään hauskaa. Mutta me pidetään peukut ja toivo ylhäällä. Kolme muuttoa vuoden sisällä on kyllä vähän liikaa.

En ole edes ehtinyt tajuamaan vuoden lähestyvän loppuaan. Aika on mennyt niin nopeasti! Kirjoitan jossain vaiheessa koosteen tästä vuodesta. Heti kun on aikaa. :) Vuosi 2015 alkaa parhaalla mahdollisella tavalla (poislukien asuntostressi): ensin puoli viikkoa Suomessa ja sitten kaksi viikkoa Teneriffalla. Kuinka odotankaan!

Toivottavasti teillä lukijoilla on mennyt hyvin. :) Joko odotatte uutta vuotta?