Viralliset jäähyväiset maailman parhaimmalle hevoselle. Hevoselle, joka against all odds laukkasi suoraan sydämeeni ja muodostui niin tärkeäksi. Viimeinen vuosi ja kolme kuukautta ovat olleet yhtä edestakas pohdiskelua, kuntoutusta ja toivonpilkahduksia, ahdistuksen hetkiä ja positiivisen ajatusmaailman harjoittelemista. Tilanne kuitenkin meni sellaiseksi, etten enää voi katsoa touhua vierestä ja kun hevosen terveyden eteen ei tehdä tiettyjä asioita jotka ovat edellytyksinä sen kestävän ratsukäytössä, en vain pysty jatkamaan sen vuokraamista. Päätin jo kesän alussa, että kohta on aika lopettaa. Pitkitin tätä kuitenkin - vielä yksi kerta, vielä yksi viikko, ja joka kerta kun kävin tallilla tunsin sydämessäni valtavan pistoksen Mutterin hörähtäessä ja katsoessa minuun tummilla, lempeillä silmillään. En olisi koskaan uskonut, että pääsen kokemaan niin upeita hetkiä ratsastuksellisesti, ja niin hienon yhteyden (vieraan) hevosen kanssa. Olen kiitollinen. Rakas, ihana Mutter. Luulenpa päätökseni ja tämän "kohtalon" ihmetyttävän montaa, onhan tästä paskanjauhantaa jo ht.netissäkin ollut kun "sillä yhdellä bloggaajalla vaihtuu vuokrahevoset yhtenään", mutta kaikkeni olen tehnyt ja kun hevonen ei ole oma, niin on niin paljon asioita joihin ei vain voi vaikuttaa. Kun hevosen terveys pistää vastaan, on vain pakko repäistä laastari irti ja lopettaa ennen kuin oma ahdistus hevosen vuoksi kasvaa liian suureksi. Ja koska hevonen ei ole minun, on paljon asioita joita en halua netissä julkisesti jakaa. Mikäli joku kokee suurena vääryytenä ja ihmetyksen aiheena tämän asian, saa minulle laittaa sähköpostia tai tulla Facebookissa tai Instagramissa juttelemaan asiasta. Haluan vain painottaa, että tämä on MINUN päätökseni. Omantuntoni, etiikkani ja sydämeni ratkaisu. Ei draamaa, ei mitään muuta erikoista. Sairaan vaikea ratkaisu, olenhan tätä miettinyt jo yli puoli vuotta, asiaa monelle ihmiselle puinut ja juupas-eipäs väittelyä omassa päässäni käynyt. Elämä jatkuu.
Olen käynyt kesän aikana maastoilemassa Mutterilla epäsäännöllisen säännöllisesti ja sain myös suureksi ilokseni taitavan kuvaajaystäväni Anna Jarlhällin mukaan tallille eräänä kauniina kesäiltana. En olisi koskaan uskonut hänen onnistuvan taltioimaan näin upeita kuvia, ilma oli nimittäin aivan täynnä ötököitä ja milloin heilui oma käsi, hevosen häntä tai pää, jommalla kummalla oli kamala irvistys naamalla tai mitä tahansa... :D Mutta niin vain taitava kuvaaja tallensi kameraansa nämä upeat kuvat.
Kiitos Mutter, ja Mutterin omistaja näistä kahdesta vuodesta.